Tiedämme kokemuksesta, että sairausvakuutukseen ja yksityissairaaloihin perustuva terveydenhoito tulee hyvin kalliiksi. Kun potilas haluaa mahdollisimman hyvää hoitoa, kun sairaala pyrkii tuottamaan voittoa ja kun vakuutusyhtiö ei voi kuin maksaa, kannattaa sairaalan teettää varmuuden vuoksi tutkimuksia ja tehdä hoitotoimenpiteitä, jotka toisenlaisten pelisääntöjen vallitessa jätettäisiin turhina tekemättä.
Tämän takia Yhdysvalloissa terveydenhoito vie kansantulosta lähes kaksinkertaisesti sen mitä Suomessa, ja silti esimerkiksi maan lapsikuolleisuus on kehitysmaiden tasolla.
HYKS:issä muutettiin kuntalaskutusta muutama vuosi sitten. Ennen sairaala sai jäsenkunniltaan samat tulot, hoiti se potilaita paljon tai vähän. Sairaala pysyi budjeteissaan, mutta toimi tehottomasti.
Nyt sairaala laskuttaa potilaan asuinkuntaa jokaisesta hoitotoimenpiteestä. Sen tulot riippuvat siitä, paljonko ja miten potilaita hoidetaan.
Tulosvastuullisuus tehosti radikaalisti HYKS:in toimintaa. Veronmaksajat saavat nyt rahoilleen selvästi enemmän vastinetta.
Kaikki olisi hyvin, ellei samalla olisi luotu kannustinta kalliiseen ylihoitoon. Sairaala toimii nyt samanlaisten kannustimien alaisina kuin yksityissairaalat Yhdysvalloissa. Vakuutusyhtiön tilalla tahdottomana laskujen maksajana on kunta.
Ellei tätä rakenteellista syytä korjata, kaikki yritykset hillitä kustannuksia tulevat epäonnistumaan. Sairaanhoidon kysyntä on rajatonta. Kuten hallintoylilääkäri Martti Kekomäki on todennut, jokainen ihminen on sairas; jos joku ei ole sairas, häntä ei vain ole tutkittu tarpeeksi.
HYKS:iä hallitsevat jäsenkunnat ovat ryhtyneet näyttäviin toimiin hillitäkseen kasvavia laskuja. Keinot vain ovat avuttomia. Jos ne jotain säästävät, se tapahtuu hyvin tuhoisalla tavalla. Sairaalan sentään pitäisi hoitaa potilaitakin.
On esitetty tehokasta "portinvartiointia", jotta keskussairaalaan ei lähetettäisi potilaita, jotka eivät ole keskussairaalatasoisen hoidon tarpeessa. Tämä ei paljon säästä, mutta se voi johtaa kalliisiin hoitovirheisiin.
Portinvartiointi pakottaa tutkimaan potilaan useaan kertaan, ja se maksaa. Hoito ei myöskään yleensä ole HYKS:issä sen kalliimpaa kuin sama hoito muissa sairaaloissa. Ongelmana on HYKS:in taipumus ylihoitoon. Sairaalasta on vaikea päästä ulos, vaikka olisi alunperin tullut sisään potilaan saattajana.
Yliopistolliseen keskussairaalaan on koottava paras osaaminen ja parhaat laitteet kaikilta sairaanhoidon aloilta, mikä synnyttää pakostakin suuren kapasiteetin. Tämän kapasiteetin aikaansaaminen on kallista mutta sen käyttö ei paljon maksa.
Yksinkertaistetaan vähän: Sydänsiirtopotilasta odotteleva ryhmä voi hyvin odotellessaan hoitaa muitakin potilaita, mutta jos kunnat vetävät helpot potilaat omiin sairaaloihinsa, sydänsiirtoryhmä vain odottelee.
Normaali synnytys esimerkiksi maksaa osapuilleen 8000 markkaa kaikissa sairaaloissa. Naistenklinikka voisi kuitenkin hoitaa 1 000 synnytystä vuodessa lisää niin, että näistä aiheutuva lisäkustannus on noin 1300 mk/synnytys, mutta nyt synnytyksiä päin vastoin siirretään kuntien kalliimpiin sairaaloihin.
Avain erikoissairaanhoidon kustannusten hallintaan on taloudellisissa pelisäännöissä. Vanhaan, tehottomaan järjestelmään ei kannata palata, mutta ylihoitoon kannustaminen pitää lopettaa. Kannustimia on muutettava niin, että sairaalan kannattaa itse karsia turha hoito pois. Mahdollisuuksia on monia.
Yksi mahdollisuus olisi tehdä kuten Ruotsissa. Jos siellä sairaala ylittää kunnan kanssa sopimansa hoitokiintiön, se saa yli menevältä osalta vain puolet hoidon normaalihinnasta. Jos jokin kunta tilaa hoitoa kovin vähän, se saa sitä myös vähän: tämän kunnan potilaiden on muita vaikeampi päästä keskussairaalaan. Kunnallisvaalit ovat neljän vuoden välein.
Johtaisi myös olennaisesti parempaan
sairaaloiden väliseen työnjakoon, jos sairaalat voisivat myydä
kunnille tarjoushintaan ylimääräistä kapasiteettiaan,
esimerkiksi Naistenklinikka niitä synnytyksiä. Tätä
ei HYKS:in perussopimus nyt salli. Pitäisi sallia.
<<paluu
etusivulle
