Ihmishenki on paljon halvempi, kun ei tiedetä, kuka kuolisi. Ei liikenneturvallisuutta edistetä tai syöpäsairauksia seulota mihin hintaan hyvänsä. Liikenteessä ihmishengen hinnaksi on määritelty noin kuusi miljoonaa markkaa. Esimerkiksi alikulkutunneli rakennetaan, jos näin arvioidaan ihmishenki voitavan pelastaa kuutta miljoonaa halvemmalla, muussa tapauksessa ei rakenneta. Terveydenhuollossa käytetään kriteerinä voitetun elinvuoden hintaa. Sitä ei ole määritelty missään, mutta jossakin 200000 markan paikkeilla se pyörii, kun laaditaan rokotusohjelmia tai syöpäseulontoja.
Nopeusrajoituksia alentamalla voitaisiin säästää vähintään 50 henkeä vuodessa. Näitä viittäkymmentä ei pidetä sen arvoisina. Entä jos etukäteen tiedettäisiin, ketkä korkeamman nopeuden takia tulisivat kuolemaan? Iltapäivälehdet haastattelisivat orvoiksi jääviä lapsia ja julkaisivat nyyhkykertomuksia nuorista kuolemaan tuomituista rakastavaisista. Tuskin löytyisi sitä, joka olisi valmis nämä 50 viatonta tappamaan saadakseen ajaa kovempaa. Passiivinen tupakointi tappaa satoja, mutta emme pysty osoittamaan kenestäkään, että juuri hän kuoli toisten tupakoinnin takia. Jos pystyisimme, tupakkalait olisivat tosi ankarat.
On tietysti hölmöä, että nimeltä tunnetun ihmisen hengestä ollaan valmiit maksamaan melkein mitä vain, mutta tilastollinen ihmishenki on arkisen halpa. Hölmöä, mutta inhimillistä. Toivottavasti emme koskaan menetä inhimillisyyttämme niin, että oppisimme sanomaan toiselle päin naamaa, että henkesi pelastaminen tulisi liian kalliiksi. Silti yhtä kuollut se tilastollisesti kuollut on, vaikka emme tiedä kenen osalla huono onni osuu. Tilastollisen ihmishengen pelastamisessa olisi järkevää ja oikeudenmukaista, että säästetyn ihmishengen tai elinvuoden arvo olisi sama, kuten se on liikenneturvallisuustyössä. Siten samalla rahalla saataisiin säästetyksi eniten ihmishenkiä ja jokaista ihmistä pidettäisiin yhtä arvokkaana. Mutta me emme suhtaudu riskeihin järkevästi.
Ääriesimerkki ylireagoinnista riskeihin on vaatimus pitää jatkuva paloautopäivystys jokaisella lentokentällä siltä varalta, että kone putoa tömähtäisi kentälle tavalla, jossa jotain on vielä tehtävissä. Suomessa ei kertaakaan ole näin käynyt. Järkevämpää olisi panna ambulanssi päivystämään Sokoksen suojatien viereen. Siellä sentään aika ajoin joku jää auton alle. Vuoden alussa hullunlehmän tauti sekoitti koko Euroopan. Tautiin on kuollut koko Euroopassa kymmenessä vuodessa runsaat sata henkeä. Jaettuna tasaisesti ympäri Eurooppaa Suomen riski olisi 0,2 tapausta vuodessa. Riski sairastua saman Creutzfeldt-Jacobin taudin perinteiseen muunnokseen on 50 kertaa suurempi, mutta tästä taudista harva edes tietää.
Kansalaiset
ovat aiheellisesti huolissaan huumekuolemista, joita on noin 160 vuodessa,
mutta kumman välinpitämättömiä 3000 alkoholiin
ja 6000 tupakkaan kuolleesta. Tupakka tappaa puolet tupakoitsijoista, eikä
sitä ole kielletty. Joskus tilastollista kuolemanvaaraakin siis torjutaan
jättikustannuksin, joskus taas jätetään halpoja toimia
tekemättä. Paljon saa kaupungin keskustassa sijaitseva hiilivoimala
kylvää kuolemaa ympärilleen, ennen kuin se vaihdetaan maakaasuvoimalaan.
Paljon elämää ja terveyttä myös voitettaisiin,
jos kaupunkien keskustoissa ajavat dieselbussit korvattaisiin kaasubusseilla.
Eikä maksaisi paljon.
<<paluu
etusivulle
