PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET
Suomen Kuvalehti 37/2006
Helsinki ja Sipoo
Olisiko parempi liittää Lounais-Sipoo Helsinkiin vai jättää alue Sipoon itsensä
rakennettavaksi? Pitkällä aikavälillä on keskeistä, millainen kuntarakenne
johtaa toisaalta järkevään yhdyskuntarakenteeseen ja toisaalta sosiaalisesti
tasapainoiseen kaupunkiin. Yli miljoonan asukkaan Helsingin metropolialuetta on
tällöin tarkasteltava yhtenä kaupunkina.
Kaupungin optimaalinen muoto on ympyrä. Meri rajaa Helsingin
puoliympyräksi. Kun kaupungin laajeneminen myös itään on estynyt, kasvu on
purkautunut länteen ja pohjoiseen aina Kirkkonummelle ja Järvenpäähän saakka.
Epäoptimaalinen muoto johtaa pitkiin matkoihin ja tonttimaan korkeaan hintaan.
Sipoo on vastannut Helsingin toiveisiin
ilmoittamalla kasvattavansa itse asukaslukuaan neljälläkymmenellä tuhannella.
Luvussa on mukana koko Sipoo eikä vain se lounaisnurkka, johon Helsinki
kaavailee 40 000 asukasta.
Kerran käynnistyttyään Sipoon kasvu tuskin pysähtyisi 40 000
asukkaaseen. Uusien asukkaiden myötä RKP:n valta Sipoossa kaatuisi ja Sipoon
kaavoitus ottaisi uuden suunnan, kuten kävi aikanaan Espoossa. Pinta-alaltaan
Sipoo on Espoota suurempi. Alueliitoksen peruuntuminen saattaisi johtaa
runsaampaan rakentamiseen Sipoossa kuin Lounais-Sipoon liittäminen Helsinkiin.
Aukko kaupunkirakenteessa korjautuisi näinkin. Huoli jää
sydänalaan siitä, aikooko Sipoo nojata rakentamisessa raiteisiin vai autoihin.
Jäljelle jää kysymys sosiaalisesta tasapainosta.
Uusien alueiden rakentaminen teineen,
kouluineen ja päiväkoteineen on kallista. Sipoo aikoo rahoittaa kasvun myymällä
rakennusoikeuksia. Hyvä! Juuri näin pitää tehdä. Jos samalla muutkin seudun
kunnat oppivat käyttämään maan arvonnousua investointiensa rahoittamiseen, koko
revohka on kannattanut jo sen vuoksi.
Sipoo laskee rahastavansa 40 000 uudelta asukkaalta miljardi
euroa. Nelihenkiseltä perheeltä on siis tarkoitus saada satatuhatta euroa. Tämä
ei onnistu ilman raakaa kermankuorintaa. Sosiaaliselle asuntotuotannolle ei
taida olla tilaa Sipoossa.
Sipoo on jo nyt haalinut uusille alueilleen hyvätuloisia.
Keskimääräinen tulotaso kohoaa Sipoossa kohisten. Ei Sipoo muutakaan voi. Kunta
ei pystyisi rahoittamaan asukaslukunsa kolminkertaistamista, jos se hyväksyisi
asukkaikseen taviksia.
Helsinki poikkeaa muista miljoonakaupungeista sosiaalisen
segregaation vähäisyydessä. Toki Westendissä on rikkaita ja Itä-Vantaalla
köyhiä, mutta sosiaalinen eriytyminen ei ole saanut sellaisia mittasuhteita kuin
muualla. Tämän arvon ymmärtää vasta, kun sen on menettänyt.
Helsinkikin on suunnitellut Lounais-Sipooseen
pientalorakentamista. Se auttaisi oikaisemaan seudun sosiaalista tasapainoa,
jossa vauraus nyt keskittyy länteen ja köyhyys vaarallisesti itään, mutta
yksipuolista rikkaiden aluetta siitä ei tehtäisi.
Se, että Sipoon on käytännössä pakko harjoittaa sosiaalista
kermankuorintaa, vaarantaa koko seudun sosiaalista tasapainoa. Jos alueliitos ei
toteudu, Sipoon on sitouduttava sosiaalisesti tasapainoiseen asuntopolitiikkaan
ja valtion on sitouduttava tukemaan Sipoon kasvua taloudellisesti.
Kaikkien kasvukeskuskaupunkien kyljessä on
vähintään yksi kermankuorijakunta. Jos pelisäännöt suosivat epäreilua käytöstä,
sääntöjä on muutettava.
Kaupunkiseudut kannattaisi eheyttää kukin yhdeksi kunnaksi
tai seudun kehitystä ohjaamaan tulisi perustaa Tukholman tapaan riittävän vahva
suorilla vaaleilla valittu seutuhallinto.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen piti korjata
kaupunkiseutujen hallintoa, mutta siinä epäonnistuttiin täysin. Ellei
kuntarakennetta saada eheytetyksi eikä seutuhallintoa tule, on muutettava
taloudellisia pelisääntöjä.
Miten kermankuorinnan saisi kannattamattomaksi? Innostan muita panemaan paremmaksi esittämällä ongelmaan raakilemaisen ratkaisun: asuinkunnan verotusoikeus rajattaisiin vaikka 60 000 euron vuosituloihin ja ylimenevistä tuloista verot menisivät kaikkien seudun kuntien hyväksi. Valtakunnallisesti niitä ei tule tasata, jotta motivaatio elinkeinojen edistämiseen säilyisi.
