Suomen Kuvalehti 34/2003

Vanhasen lintukodossa on tilaa harvoille

Pääministeri Vanhanen kertoi Helsingin Sanomissa, että lapsiperheiden kuuluu asua rauhallisilla omakotialueilla luonnon keskellä. Siellä lapsen on parempi kasvaa kuin kaupungissa.
    Myös valtiovarainministeri asuu Nurmijärvellä. Yleinen elämänkokemus on opettanut, että se, mistä pääministeri ja valtiovarainministeri ovat samaa mieltä, on syytä ottaa vakavasti.

Lapsiperheitä on viimeaikoina muuttanut runsaasti Helsingistä kehyskuntiin. Erityisen vihreäksi tätä vaihtoehtoa ei voi sen viehättävyydestä huolimatta sanoa. Pelkät työmatkat vievät kuutiometrin bensaa vuodessa. Autoa tarvitaan myös lasten harrastuksiin, kaupassa käyntiin ja tuttavien tapaamiseen. Muutto Nurmijärvelle sai Vanhasenkin ajamaan ajokortin.
    Johtaisi liikenteen valtaisaan kasvuun, jos Vanhasen mainostama asumismuoto tulisi kovin suosituksi. Tarvitaanhan pelkkää Tuusulaa varten oma moottoritie, vaikka väkeä on vähemmän kuin Vuosaaressa.  Se, minkä on tarkoitus olla viehättävä maalaisidylli, muuttuisikin meluisaksi ja saastuneeksi moottoritiepainajaiseksi. Vanhasen vaihtoehto toimii vain, jos se pysyy harvojen herkkuna.

Moni muuttaa kehyskuntiin, mutta haluavatko he todella muuttaa? Ihmisten asumispreferenssejä mitataan joka sunnuntai asuntomarkkinoilla. Kaupunkiasunnot ovat selvästi kalliimpia kuin kehyskuntien omakotitalot. Jos ihmiset todella haluaisivat asua mieluummin maaseudun rauhassa, miksi kaupunkiasunnoista maksetaan niin paljon, vaikka omakotitalon Nurmijärveltä saisi paljon halvemmalla?
    Asuntojen hinnat paljastavat todelliset asumistoiveet. Asuntoja, joista maksetaan korkeata hintaa, on ihmisten toiveisiin nähden tarjolla liian vähän. Juuri nyt hinnat kertovat, että suurin puute on keskeisesti sijaitsevista perheasunnoista. Suurin osa kehyskuntiin muuttavista muuttaa pakoon kallista asumista, ei kaupunkimaista elämänmuotoa. On toki niitäkin, jotka valitsisivat Vanhasen asumismuodon, vaikka se maksaisi yhtä paljon kuin asunto kantakaupungissa, mutta enemmistö näyttää asuvan mieluummin urbaanien palvelujen äärellä kaupungissa.

Suurkaupunkia uhkaa kaksi rakenteellista sairautta. Toinen on keskustan slummiutuminen. Kun fyysiset ja sosiaaliset asuinolot heikkenevät, hyväosaiset muuttavat kaupungin ulkopuolelle.
    Näin on käynyt esimerkiksi Brysselissä ja näin oli käydä Helsingissäkin 60-luvulla, kun Kruununhaasta ja Katajanokalta sai asuntoja halvemmalla kuin espoolaisista lähiöistä. Ilma oli keskustassa likaista ja paisuva liikenne alensi elämän laatua.
    Helsingin ilma puhdistettiin kaukolämmön avulla ja autoliikenteen kasvu pysäytettiin määrätietoisin toimin. Nyt Kruununhaan ja Katajanokan asunnot ovat taas pöyristyttävän kalliita. Helsinki onnistui muutamaan nuo ennen niin hyljeksityt alueet seuduin halutuimmiksi asuinalueiksi.

Toinen vaara on kaupunkirakenteen hajoaminen amerikkalaistyyppiseksi, henkilöautoon perustuvaksi kaupunkimatoksi. Tämä vaara on Pääkaupunkiseudulla nyt mitä ilmeisin, ja sitä pääministeri vielä mainostaa tulevaisuuden ihanteena.
    Pitäisi kunnioittaa ihmisten asuntomarkkinoilla ilmaisemaa tahtoa ja tuottaa sellaista kaupunkiympäristöä, jota ihmiset arvostavat eniten. Tarvitsemme ehyttä, hyvin suunniteltua tiivistä kaupunkia, jossa on kunnon perheasuntoja, turvallisia liikenteeltä suojattuja suurkortteleita, joissa pienenkin lapsen uskaltaa laskea turvallisin mielin ulos.
    Vaikka kaupunkirakennetta tulee tiivistää, sitä ei pidä rakentaa umpeen. Tiivis mutta harva kaupunkirakenne koostuu kompakteista kaupunginosista, joissa kauppaan ja kouluun pääsee kävellen ja joiden välillä toimii tiheä joukkoliikenne – mielellään kiskoilla kulkeva – ja joiden välissä on kunnon viheralueet.

Hyvässä kaupungissa on tilaa erilaisille ihmisille ja erilaisille asumismuodoille. Huonoa ei kannata rakentaa lainkaan, mutta hyviä asuinalueita on erilaisia. Espoon Säterinmetsässä kokeiltua brittityylistä tiivistä pientaloaluetta kannattaa kokeilla myös vähän keskeisemmillä paikoilla.
    Vanha sanonta kertoo, että maata kannattaa ostaa, koska sen valmistus on lopetettu. Keskeisesti sijaitsevaa kaupunkimaata voi rakentaa lisää rakentamalla raiteita. Pääkaupunkiseutu tarvitsee näkemyksellisiä maankäyttö- ja liikenneratkaisuja, jotta ihmisille voidaan tarjota sellaista asumista, jota he haluavat.

Mattivanhastenkin asumismuodosta tulisi asteen verran vihreämpää, jos Nurmijärvelle ja Etelä-Sipooseen vedettäisiin pikaratikka.


<<paluu etusivulle