Monet asiat ovat syvemmin tarkasteltuna erilaisia kuin mitä ne ensin vaikuttavat. Voisi luulla, että asunnon ostaja hyötyy korkojen verovähennysoikeudesta, mutta ainakin asuntopula-alueilla hyöty menee asunnon myyjälle. Oletetaan, että korkojen verovähennysoikeutta ei ensin ole ja kolmetuhatta kotitaloutta tavoittelee tarjolla olevia kahtatuhatta asuntoa. Jokainen pohtii mielessään kuinka paljon hänellä on varaa maksaa asumisestaan kuukaudessa ja tekee ostotarjouksen tämän mukaan. Vauraimmat voittavat. Mitä tapahtuu, jos ostajien annetaankin vähentää korkomenonsa verotuksessa? Asuntoja ei tule enempää, mutta niistä on nyt varaa maksaa enemmän. Valitettavasti sama etu on kilpaostajillakin. Edelleen vauraimmat voittavat ja koska he ovat yhtä vauraita kuin ennenkin, asuntojen hinnat nousevat kunnes asumismenot ovat yhtä korkeita kuin ennenkin.
Hintojen nousu tekee tietysti uusien asuntojen rakentamisen kannattavammaksi, mutta jos tätä tavoitellaan, kannattaa rajata tuki uustuotantoon. Se laskisi myös vanhojen asuntojen hintoja. Valtio haaskaa rahojaan auttaessaan ihmisiä kilpailemaan toisiaan vastaan olemassa olevista asunnoista, kun sen pitäisi käyttää rahat uusien asuntojen tuottamiseen. Kun asuntojen kysyntä ylittää tarjonnan ei ole erityisen älykästä käyttää rahaa kysynnän kasvattamiseen.
Kymmenen vuotta sitten asuntojen hintakuplan puhkeaminen raunioitti kymmenien tuhansien suomalaisperheiden talouden elinikäisesti. Valtion tulee estää tällaiset onnettomuudet ja pitää asuntojen hinnat vakaina. Jos Suomen Pankki vain voisi, se nostaisi korkoja ja rajoittaisi asuntoluottojen saantia estääkseen uuden tuhoisan hintakuplan synnyn. Kun Suomen Pankki ei Emu-Suomessa enää voi nostaa korkoja vaikka pitäisi, miksi hallitus verovähennysoikeuden kautta niitä yhä laskee?
Korkovaihtelujen tehtävä kansantaloudessa on säädellä investointeja. Matalilla koroilla vauhditetaan investointeja laskukausina ja korkeilla koroilla hillitään niitä nousukausina. Tarkoitus ei kai kuitenkaan ole, että nousukausina asutaan vähemmän ja laskukausina enemmän; korkojen suhdannevaihtelussa ei ole asuntopoliittista järkeä. Jos vain voitaisiin, asuntoluottojen korot irrotettaisiin markkinakoroista. Miksi siis korkojen verovähennysoikeutta ei rajata korkeiden korkojen aikaan?
En kuitenkaan varauksetta pidä Siimeksen esityksestä. Jos vain ensiasuntoon saa vähennysoikeuden, on ostettava kerralla kunnon asunto sen sijaan, että ostaa ensin pienen poikamiesboxin. Mitä järkeä siinä olisi? Lapsiperheiden mukaan otto tekee asiasta vielä hankalamman maassa, jossa aika moni avioliitto päätyy eroon. Verotus kaiken kaikkiaan suosii omistusasuntoja, asumistuki taas vuokralla-asujaa. Olemme luoneet harhaisen järjestelmän, joka kannustaa köyhiä vuokraamaan ja rikkaita omistamaan asuntonsa.
Asuntopoliittisesti tarkoituksenmukaisempaa saattaisi olla tukea asuntovelkaisia asumistuen kautta. Se tekisi omistusasumisesta turvallisempaa tänä pätkätöiden aikakautena, koska asumistuki nousee kun tulot pienenevät. Apu olisi lähellä, kun hätä on suurin.
Perusongelma asuntopolitiikassa on
tietysti muuttoliikkeen aiheuttama asuntopula. Siitä selvittäisiin
parhaiten aluepolitiikkaa tehostamalla, mutta kukaan ei tunnu keksivän,
miten informaatioalan työpaikat saataisiin houkutelluiksi pikkukaupunkeihin.
Helsingin seudulla tarvitaan nopeasti lisää asuntoja. Alueen
kuntien pitäisi ottaa käyttöön lain tarjoamat keinot
rakennusmaan hankkimiseksi – lain noudattamisessa ei ole mitään
laitonta, vaikka esimerkiksi espoolaiset tuntuvat pitävän rakentamiskehotuksia
ja maanlunastuksia laittomina. Valtion asuntorahat pitäisi keskittää
uustuotannon tukemiseen.
<<paluu
etusivulle
