PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET

Suomen Kuvalehti 25-26/2005


Poliitikko pahan asialla


Nyt alkaa taas se aika, jolloin lähestyvät vaalit heijastuvat kansanedustajien ja puolueiden käyttäytymiseen. Onko tämä hyvä asia vai paha?

    Yhden näkemyksen mukaan vaalien läheisyys on pahasta, koska poliitikot menettävät kykynsä tehdä valtiomiesmäisiä ratkaisuja. Toisen näkemyksen mukaan vaalien läheisyys on hyvästä, koska kansalaismielipide vaikuttaa voimalla poliitikkoihin ja saamme parempia ja oikeamielisempiä päätöksiä. Ensimmäistä näkemystä edustavat varsin monen "vastuullisen" lehden pääkirjoittajat ja toista taas monet kansalaiset ja kansalaisaktivistit.

    Näitä kahta näkemystä erottaa toisistaan paitsi se, millaisia päätöksiä yleensä pidetään hyvinä ja millaisia huonoina, myös erilainen näkemys poliitikkojen perusluonteesta ja siitä, mihin suuntaan julkisuus poliitikkoja ohjaa: ovatko poliitikot sinänsä hyviä vai pahoja ja palkitseeko julkisuus oikeista vai vääristä teoista.


Ensimmäiseen näkemyksen mukaan ainakin johtavilla poliitikoilla on sinänsä taipumus tehdä hyviä päätöksiä, mutta julkisuus ajaa heitä vastuuttomaan populismiin. Poliitikot ovat siis hyviä mutta julkisuus pahaa.

    Toisen näkemyksen mukaan poliitikoilla on sinänsä tahto tehdä pahaa – tai he ovat pahan palveluksessa – kun taas julkisuus palkitsee oikeista asioista ja siten pakottaa poliitikot vaalien alla tekemään hyviä päätöksiä. Poliitikot ovat siis pahoja ja julkisuus hyvää.

    Huomattakoon siis, että ensimmäinen näkemys on suosittu monen lehtien pääkirjoitussivuilla, vaikka tuohon näkemykseen ei oikein voi päätyä olettamatta, että julkisuus palkitsee poliitikkoja vääristä asioista. Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen, onko työhuoneessasi peiliä?

    Keskustan kansanedustaja Liisa Hyssälä lupasi ennen eduskuntavaaleja korottaa kansaneläkettä 300 eurolla kuussa. Mitä tekivät vastuulliset päätoimittajat, kun Hyssälä kampanjoi itsensä eläkeläisten sydämiin? Eikö olisi ollut paikallaan paljastaa lupauksen katteettomuus?  Nyt voisi vaikka kiittää siitä, ettei lupausta toteutettu.


Nelikentässä on kaksi muutakin ruutua. Näkemys, että sekä poliitikot että julkisuus ovat hyviä, ei aiheuttane lisäanalyysia, koska ei ole ongelmaakaan. Se, että poliitikot olivat pahoja ja julkisuus vielä palkitsisi vääristä asioista tuo mieleen – ehkä eurooppalaisittain värittyneen – näkemyksen Yhdysvaltain sisäpolitiikasta.
    Ovathan Yhdysvaltain presidentit parhaimmillaan toisella vaalikaudella, kun ovat vapaita sekä rahoittajiensa että äänestäjiensä miellyttämisestä. Vaalirahoitukseen sisältyvät riippuvuudet näyttävät vääristävän Yhdysvalloissa pahasti päätöksiä. Äänestäjiä miellyttääkseen ei sentään tarvitse vääristellä ilmastoraportteja.

    Minun on vaikea ymmärtää uskomusta, että poliitikoiksi karsiutuisi ihmisiä, joilla olisi erityinen tarve tehdä väärämielisiä päätöksiä. Aivan väärässä poliitikkoja arvostelevat populistit eivät silti ole.


    Olen minäkin olen tuntenut poliitikkoja – erityisesti kunnallispolitiikassa – jotka minun silmissäni ovat pahan asialla, jos hyvällä tarkoitetaan yleisen edun edistämistä. Tuo "paha" on silloin heidän rahoittajiensa etujen yksipuolista ja oikeudetonta edistämistä. Siihen kaavoitus ja kiinteistöpolitiikka suovat hyviä mahdollisuuksia.

    Miksi kukaan äänestää ehdokasta, joka pyrkii kunnanvaltuustoon kymmenien tuhansien eurojen vaalikampanjalla? Luulisi jokaisen ymmärtävän, että joku tuon kampanjan on rahoittanut ja että se joku kuvittelee saavansa katetta investoinnilleen.

    Suomalainen vaalijärjestelmä on monin tavoin listavaaleja parempi, mutta se sisältää vaaran ehdokkaan joutumisesta riippuvaiseksi rahoittajistaan.


Näen kaksi syytä siihen, että demokratia ei aina tuota parhaita mahdollisia päätöksiä: monen poliitikon riippuvuus rahoittajistaan ja vääristä asioista palkitseva julkisuus.

    Lehdistölle on suotu laajat oikeudet raportoida poliitikkojen tekemisistä yksityisyyden suojasta riippumatta, jotta lehdistö voisi valvoa poliitikkojen toimia. Entä jos poliitikkojen aviollisen uskollisuuden sijasta keskityttäisiin heidän ja heidän rahoittajien välisiin suhteisiin ja esimerkiksi paljastettaisiin katteettomia vaalilupauksia ja muuta vilpillistä esiintymistä?


<<paluu etusivulle