Suomen Kuvalehti 29/1999

Mistä rahaa terveydenhoitoon?

Suomalaiset maksavat terveydenhoidostaan noin 9 000 vuodessa, 2 000 markkaa suoraan ja 7 000 markkaa veroina. Väestön ikääntyminen kasvattaa sairaanhoidon kuluja: eläkeläisten sairauskulut ovat noin kymmenkertaiset nuoriin aikuisiin verrattuna. Kuluja kasvattaa myös lääketieteen kehitys: nyt voidaan hoitaa niitäkin, joille ennen voitiin tarjota vain lohdutusta. Hoitoa tarvitseva potilas on tietysti kalliimpi kuin kuollut. Lääketieteen kehittyessä kannattaa terveydenhoitoon käyttää enemmän rahaa. Sairaanhoidon menojen voi ennustaa kasvavan miljarditolkulla, mutta toisaalta julkiset menot eivät saisi kasvaa. Menojen jäädyttäminen johtaisi hoidon heikkenemiseen ja jonojen kasvuun. Se olisi hyvinvoinnin kannalta typerää, sillä mihin muuhun me sitä säästyvää rahaa niin paljon tarvitsemme?

Voisiko sairaanhoidon menojen kasvua rahoittaa muuten kuin verovaroin? Verorahoitteinen sairaanhoito on paitsi sosiaalisesti oikeudenmukaista myös kansantaloudellisesti edullista, sillä yksityissairaaloihin ja vakuutuksiin perustuvalla terveydenhoidolla on taipumus muodostua kalliiksi, mutta toisaalta terveydenhoidon tulevaisuuden sitominen verovarojen riittävyyteen uhkaa johtaa koko alan järjenvastaiseen aliresursointiin. Vaikka pidän yhä verorahoitteista terveydenhoitoa parhaana, tämäkin kortti kannattaa katsoa.

Voitaisiinko parempaa terveydenhoitoa arvostavat saada maksamaan siitä itse enemmän ja vielä niin, ettei tämä heikentäisi vaan parantaisi muidenkin asemaa? On selvää, ettei syövän hoito voi riippua ihmisen maksukyvystä, mutta lääketiede on kehittänyt myös keinoja hoitaa ”sairauksia”, joita pidettiin ennen vain ominaisuuksina, mutta joiden korjaaminen parantaa elämän laatua. Putkien asentaminen korvatulehduksiin taipuvaisten lasten korviin ei ole lääketieteellisesti välttämätöntä, mutta säästää lasten tuskaa ja vanhempien unettomia öitä. Se on hyödyllistä, mutta jos kaikki yhtä hyödyllinen hoito toteutettaisiin verovaroin, sairaanhoidon budjetit ylittyisivät roimasti.

Voisiko tällainen ”elintasolääketiede” riippua ostovoimasta ja maksuhalusta kuten muukin elintaso? Nuo putkileikkaukset esimerkiksi tehdään valtaosin yksityisillä lääkäriasemilla. Terveyskeskuslääkärit määräävät niitä vain todella vaikeille tapauksille. Kukkarosta on usein kiinni sekin, saako näköään parannetuksi silmäleikkauksella. Enemmän maksavan pitäisi myös saada enemmän: parempaa, nopeammin tai mukavammin. Miksi kukaan muuten maksaisi? Tämän ei tarvitse olla muilta pois: jos joku kyllästyy odottelemaan leikkausjonossa ja menee yksityissairaalaan leikattavaksi, muut pääsevät jonossa pykälän eteenpäin.

Suuri osa lapsiperheistä ottaa vastasyntyneille lapsivakuutuksen, joka korvaa hoidon yksityissektorilla. Vakuutus on paljon kalliimpi kuin ovat lapsista kansantaloudelle keskimäärin aiheutuvat sairauskulut käytettäessä julkista terveydenhoitoa; vakuutusrahoitteinen sairaanhoito on kallista. Terveyskeskuksissa lapset hoidettaisiin maksutta. Jos jotkut kuitenkin haluavat maksaa hoidon vaivattomuudesta, onko se sen kummempaa kuin kalliiden merkkivaatteiden ostaminen? Vaikka Kelan sairausvakuutus maksaa osan yksityisen hoidon kustannuksista, yksityislääkäreitä käyttävät säästävät verovaroja, koska korvaus alittaa selvästi saman hoidon kustannuksen julkisella sektorilla. Näin pitää ollakin, sillä toisaaltahan Kela joutuu korvaamaan sellaistakin hoitoa, jota terveyskeskusten kautta ei annettaisi lainkaan; esimerkiksi niitä vähemmän välttämättömiä putkia korviin.

Hyväosaisten halu maksaa itse hoidostaan tuo lisää voimavaroja terveydenhoitoon. Se parantaa myös muiden asemaa säästäessään julkisen terveydenhoidon menoja olettaen, ettei terveysbudjetteja tämän takia leikata. Voimmeko olla tästä varmoja, kun hyväosaiset eivät enää olekaan riippuvaisia julkisen sairaanhoidon tasosta? Suomessa kaikki tulotasosta riippumatta saavat tarvittaessa hoitoa huipputason sairaaloissa, mistä kannattaa olla ylpeä. Miksi muuten ”paremman” hoidon pitäisi tapahtua yksityisissä sairaaloissa; eivätkö kunnalliset sairaalat voisi vuokrata tilojaan ja välineistöään tähän tarkoitukseen, jolloin saadaan nekin rahat julkisen terveydenhoidon hyväksi?


<<paluu etusivulle