Suomen Kuvalehti 28/2003

Insinöörin tulevaisuus?

Menestys insinööritaidon hyödyntämisessä nosti Suomen 1990-luvun alun lamasta. Insinööriosaamiseen on totisesti panostettu. Neljännes ikäluokasta koulutetaan jonkinasteisiksi insinööreiksi. Tekesin rahoitus tukee lähes yksinomaan insinööriosaamista.
Kansantaloudelle panostus insinööritaitoon on ollut hyvä investointi, mutta jatkuuko menestys niin pitkään, että alalle kannattaa investoida oma lapsensa? Teknologiaan panostavat myös esimerkiksi Intia ja Kiina. Ne jotka ovat kouluttaneet viime vuosina satoja tuhansia diplomi-insinöörejä. Ennakkoluulot kannattaa unohtaa: nämä miljardikansat tuottavat hyviä osaajia. Intialaisilla on puolellaan vielä englannin kieli.
Kiinalaiset ovat osoittautuneet taitaviksi länsimaisen teknologian oppijoiksi. Unohtaa ei sovi venäläisiäkään. Neuvostoliitossa insinööriosaaminen oli arvossaan. Taloudessa eivät vain muut asiat oikein olleet kunnossa.

Globalisaation ennustettiin johtavan työnjakoon, jossa kehittyneissä maissa korkealle koulutettu väki suunnittelee tuotteet ja tuotannon ja köyhien maiden halpa työvoima vastaa valmistuksesta. Näin suoraviivaisesti ei näytä käyvän. Viime vuosikymmenellä tietokoneohjelmointia siirtyi satojen tuhansien työvuosien edestä kehitysmaihin, erityisesti Intiaan. Yhteydenpito länsimaisen tilaajan kanssa sujui tietoverkkoja pitkin lähes kustannuksitta.
Joitakin vuosia sitten insinöörien alaan kuuluvaa suunnittelutyötä alkoi siirtyä Suomesta Pietariin. Nyt Intia ja Kiina ovat tunkemassa rytinällä tällekin apajalle. Tiedonsiirron nopeutuminen ja halpeneminen on heidän tukenaan.
Globaali työnjako saattaa kääntyä toisin päin. Kun tuotteiden valmistus automatisoiduissa tehtaissa ei vaadi juuri työvoimaa, valmistusta ei kannatakaan siirtää kauas markkina-alueista, mutta työvaltaisen suunnittelun voi siirtää. Bittien maailmassa etäisyyksillä ei ole merkitystä.

Saksa pyrkii saamaan korkeasti koulutettuja intialaisia maahan kansantalouttaan rakentamaan. Kannattaako intialaisen insinöörin muuttaa Eurooppaan vai pysyä Intiassa?
Jos työnteko Intiassa onnistuu, kannattaa jäädä Intiaan, ja niin moni tekeekin. Vaikka palkka on ehkä vain kolmannes siitä, mitä samasta työstä maksettaisiin Euroopassa, sillä palkkaa Intiassa kolme kotiapulaista ja kokin. Saa puhua omaa kieltään, olla arvostettu omassa yhteisössään, eikä tarvitse sietää rasistisia asenteita.
Euroopassa vain monikulttuurinen Suur-Lontoon alue pystyy kunnolla houkuttelemaan koulutettuja aasialaisia. Muukalaisia vieroksuva Suomi ei pysty houkuttelemaan koulutettuja ulkomaalaisia kuin naiskauneudellaan – valtaosa tänne muuttaneista koulutetuista miehistä on tullut maahan suomalaisen naisen perässä.
Kehitysmaiden kannalta vaurastuva keskiluokka merkitsee valtaisia taloudellisen edistyksen mahdollisuuksia, vaikka sosiaalisia ristiriitoja tulee varmasti esiintymään.

Mikroelektroniikan vallankumous toi Suomeenkin pitkän nousukauden, joka nyt näyttää pysähtyneen.
Kansantalouden mallintekijät etsivät laman syitä työelämän jäykkyydestä, oikeasta rahan määrästä ja korkotasosta ja muusta, ekonomistien käsissä olevasta. Uskoisin enemmän reaalitalouteen.
Mikroteollisuuden vallankumous loi kokonaan uusia kulutushyödykkeitä ja synnytti runsaasti kannattavia investointikohteita. Uuteen teknologiaan siirtyminen toi työtä ja talouskasvua.
Tuo aalto alkaa hiipua. Olkoon kännykkäteollisuus esimerkkinä. Kaikilla on jo kännykät ja kohta robottien valmistamaa peruskännykkää saa muutamalla kympillä.
Uusia ominaisuuksia tulee yhtenään, mutta niistä on kuluttajaa vaikea saada maksamaan, kun tärkeimmän toiminnan eli puhelimen saa melkein ilmaiseksi. Monella muullakin alalla investoinnit uuteen teknologiaan alkavat olla valmiit. Kun uusi on saatu toimimaan, on vuorossa vanhan alasajo. Fiat irtisanoi Juhannuksen tienoilla 12 500 työntekijää. Vanhan teknologian teollisuus hiipuu nyt nopeasti, mikä luo leimansa tämän vuosikymmenen talouskehitykseen.
Tietotekniikassa painopiste on siirtynyt jo selvästi raudan valmistuksesta sisällön suunnitteluun. Suomi vastaa tähän karsimalla kulttuuribudjettiaan.
En usko, että rahapoliitikot onnistuvat puhaltamaan länsimaiden kasvua vauhtiin. Siihen tarvitaan uusi mikroelektronisen vallankumouksen kaltainen innovaatioaalto.
Sitä odoteltaessa kansantalouksilla on vaikeuksia löytää koko työvoimalleen töitä 40 tunniksi viikossa. Eikö tätä voisi nähdä myös mahdollisuutena? Olisiko meillä nyt aikaa välillä myös elää?


<<paluu etusivulle