Suomen Kuvalehti 22/1999

Kaasupolkimella ei voi ohjata

Vaikka maan talous on muuten loistokunnossa, työttömyys pysyy kiusallisen suurena. Jos näin jatketaan, väestön ikääntyminen pakottaa kohta joko nostamaan veroja tai karsimaan menoja roimasti, kun veronmaksajien harteille tulevat samanaikaisesti sekä eläkeläiset että työttömät. Alkaa olla selvää, ettei nykyisenlainen talouskasvu poista työttömyyttä. Työpaikkoja kyllä syntyisi vauhdilla, mutta ne ovat vääränlaisia ja syntyvät väärille paikkakunnille. Siksi työttömyys ei poistu ilman ”rakenteiden korjausta”. Siis mitä? Ensimmäinen tarvittava rakenteen korjaus on työpaikkojen synnyttäminen ihan tavallisille ihmisille. Aika ajoin kuulee, että Suomeen olisi saatava monta uutta nokiaa. Se tekisi taloudestamme kyllä turvatumman, kun kansantalous ei olisi niin riippuvainen yhden yrityksen menestyksestä, mutta talouskasvu ja työllisyys eivät siitä juuri kohenisi. Nokialle soveltuva työvoima on jo nyt täysin työllistettyä eivätkä lisänokiat työllisyyttä juuri parantaisi.

Huippuosaamiseen perustuva tuotanto on törmännyt työvoimapulaan. Työllisyys voikin parantua edelleen vain, jos syntyy tavallisia työpaikkoja tavallisille ihmisille. Tähän tarvitaan rakenteellista uudistusta paitsi työmarkkinoilla myös verotuksessa, jotta tavallisen tuotannon, lähinnä palveluiden, kannattavuus paranisi. Tulevan työmarkkinaratkaisunkin olisi syytä palvella työmarkkinoiden tasapainottumista.

Toinen tarvittava rakenteen korjaus on työpaikkojen synnyttäminen myös tavallisille paikkakunnille. Edellisen hallituksen aikana työpaikkojen määrä lisääntyi vähän yli 200 000:lla. Melkein puolet tästä syntyi viimeisen vuoden aikana. Nyt onkin kotimaisen kysynnän vetämänä alkanut syntyä työpaikkoja myös tavallisille ihmisille. Valitettavasti nämäkin ovat keskittyneet samoille kasvupaikkakunnille kuin huippuosaaminen; kysyntä hän niitä sinne vetää. Kaikki työttömät eivät mahdu pääkaupunkiseudulle. Huippuosaamisen keskittymiselle emme voi oikein mitään, mutta tavallisia työpaikkoja voisi toki syntyä tavallisillekin paikkakunnille, jos talouspolitiikka antaisi niille tilaa. Työvaltaisia aloja suosiva veropolitiikka on myös hyvää aluepolitiikkaa.

Kolmas tarvittava rakenteen korjaus on se, että kun tavallisia työpaikkoja syntyy, niiden vastaanottamisen tulisi olla kannattavaa. Pääkaupunkiseudulla työnantajat raportoivat yhtäpitävästi, että ihan normaaleihin työpaikkoihin on vaikea saada väkeä, vaikka seudulla on yli 50 000 työtöntä. Missä asumiskustannukset ovat korkeat, siellä ristiriita sosiaaliturvan ja pienten palkkojen välillä on suurin. Sosiaaliturva korvaa kalliit vuokrat, mutta palkoissa ei asumiskustannuslisää ole. Ihmiset näyttävät toimivan omalta kannaltaan järkevästi, joten myös sääntöjen pitäisi olla järkeviä.

On erityisen haitallista, että työn vastaanottaminen on kannattamattominta siellä, missä on sekä työvoimapulaa että asuntopulaa. Jos joku autioituvalla syrjäseudulla välttelee työtarjouksia, siitä tuskin on haittaa kenellekään: jäähän työpaikka jollekin toiselle, joka sitä haluaa. Neljänneksi ikääntyvien työntekijöiden ongelmat on ratkaistava ennen kuin suuret ikäluokat tulevat eläkeputki-ikään. Hyvää tarkoittavat valistuskampanjat kertovat, että ikääntyneisiin liittyvät ennakkoluulot ovat vääriä. Tässä kannattaisi olla vähän analyyttisempi: kyllä ikä on haitaksi monissa tehtävissä, mutta toisissa siitä taas ei ole mitään haittaa. Siksihän yli 50-vuotiaat johtavat tätä maata. Jotta ikääntyneiden työpanos saataisiin hyödyksi, tarvitaan joustavuutta työn jaossa: yli 50-vuotiaille olisi varattava sellaiset työt, joissa iästä ei ole haittaa ja jätettävä nuoremmille työt, joissa nuoruus on valttia. Tämä onnistuu vain, jos kaikki osapuolet niin haluavat. Varhaiseläkkeiden ehdot olisi muutettava sellaisiksi, että henkilö itse, hänen työnantajansa ja työtoverinsa haluavat jokainen edistää ikääntyneen työssä pysymistä.

Tämä kaikki voi kuulostaa helpolta, mutta sen toteutus vaatii monta tuskallista päätöstä. Tuskallisinta on kuitenkin jättää kaikki ennalleen, koska silloin ajaudutaan vielä kipeämpiin ratkaisuihin, kun suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle.


<<paluu etusivulle