PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET
Suomen Kuvalehti
26-27/2004
Työtä työttömille!
Sen jälkeen kun hallitus otti jämäkästi
tavoitteekseen lisätä työpaikkoja sadallatuhannella, se on luopunut jokseenkin
kaikista toimista, joilla tuohon päämäärään voitaisiin päästä.
Nyt näyttää olevan vuorossa luopuminen matalatuottoisen työn
tukemisesta työnantajamaksuin tai ainakin sen täydellinen vesitys.
Ajatuksena on ollut porrastaa työnantajamaksuja palkan mukaan
niin, että maksu on pienestä palkasta prosentuaalisesti pienempi kuin suuresta.
Helpointa tämä olisi tehdä perimällä työnantajamaksut vain tietyn summan
ylittävästä osasta kuukausipalkkaa.
Esityksellä pyritään tukemaan matalan osaamisen työvoiman
heikentynyttä työmarkkina-asemaa, sillä valtaosa työttömistä on huonosti
koulutettuja, joilla ei ole mahdollisuuksia työllistyä korkeaa osaamista
vaativille työpaikoille.
Kaikissa maissa vähän koulutetut joutuvat työttömiksi hyvin koulutettuja herkemmin, mutta Suomessa tämä osaamisvinouma on ylivoimaisesti EU-maista suurin. Olemme saaneet työmarkkinat pahastu epätasapainoon niin, etteivät tarjolla olevat työt vastaa työvoiman ominaisuuksia.
Tilanne
paheni 90-luvulla työn tuottavuuden noustessa nopeasti. Samassa suhteessa nousi
vähimmäistuottavuus sellaiselle työlle, mitä kenenkään kannattaa tehdä ja
teettää. Vauhdin hurmassa huomattava osa työvoimasta hinnoiteltiin ulos.
Tällaisessa tilanteessa työttömyyttä on vaikea torjua
yleisesti kysyntää elvyttämällä.
Ajan kummallisuuksiin
kuuluu, että huonosti koulutettujen aseman korjaamista työmarkkinoilla vastustaa
nimenomaan SAK ja poliittinen vasemmisto, jonka luulisi kannattavan tämän
kansanosan aseman kohentamista.
Vastaväitteinä on esitetty, että esitys tulee kalliiksi
luotua työpaikkaa kohti; että olisi halvempaa tukea täsmäohjatusti vain
pitkäaikaistyöttömiä; että se tukisi enemmän työnantajia kuin -tekijöitä ja että
tuki valuisi osa-aikatyön tukemiseen.
Miksi
haaskata rahaa kaiken pienipalkkaisen työn yleiseen tukemiseen, kun vaihtoehtona
on täsmätuki vain pitkään työttöminä olleille?
Ajatellaanpa yksinkertaistaen, että tietynlaisia
työntekijöitä työmarkkinoilla on 50 000 ja heille sopivia työpaikkoja 40 000.
Väistämättä tästä joukosta 10 000 jää työttömiksi. Jos riittävän kauan
työttömänä olleita tuetaan töihin, työpaikkoja on edelleen 40 000 ja työttömiä
10 000. Työllistämistuki parhaimmillaankin vain kierrättää työttömyyttä.
Jos tuetaan kaikkia, myös jo töissä olevia, kyseisen työn
hinta ja sen myötä tuotteiden hinta alenee. Kyseisten tuotteiden menekki kasvaa
ja työpaikkoja alalle syntyy lisää.
Tällaisia potentiaalisesti tuettavia työpaikkoja on lähinnä
palvelualoilla, joilla myös hintajousto on suuri: prosentin pudotus hinnassa
lisää kysyntää kaksi prosenttia.
Työnantajan sosiaaliturvamaksun porrastaminen muuttaa
työmarkkinoiden tasapainoa. Se synnyttää enemmän matalan osaamisen työpaikkoja;
juuri niitä, joista on pulaa.
Onko tämä liian kallista suhteessa synnytettyyn työpaikkaan? Kallista kenelle,
sillä veroja ja maksuja kerätään muutoksen jälkeen yhtä paljon kuin ennenkin.
Jos vähän koulutettujen sosiaalimaksut alenevat, rahat on
kerättävä muina veroina. Mitä tämä maksaa akavalaiselle hyväpalkkaiselle, joka
jää laskun maksajaksi? Ei juuri mitään, sillä maksujen alennus siirtyy
palvelujen hintoihin ja tämä parantaa akavalaisemme ostovoimaa.
Jos työllisyys samalla kohenee, kansantalous voittaa
lisääntyneen työpanoksen verran, jolloin syntyy mahdollisuus kaikkien voittaa.
Jos Stockmann Oyj saa
tällaisen tuen, yritys ei palkkaa lisää myyjiä vaan siirtää rahat omistajille,
perusteli eräs vasemmistoliiton kansanedustaja vastustavaa asennettaan.
Kaupan kilpailu on niin veristä, että kuluttajalle hyöty
siirtyy joko alempina hintoina tai parantuneena palveluna tai molempina.
Harvoilla aloilla kilpailu toimii niin huonosti, ettei työnantajamaksujen
alennus hintoihin menisi.
Tuki, joka on tarkoitettu matalan osaamisen työlle, valuukin
osa-aikatyöhön. Osa-aikatyötä tekemällä korkeasti koulutettukin pääsee
matalapalkkaiseksi. Kyllä, mutta tämä ongelma sisältyy vielä suurempana
progressiiviseen verotukseen.
Vaikka verotus kannustaa voimakkaasti hyväosaisia osa-aikaisuuteen, osa-aikatyötä tehdään Suomessa vähän. Jopa liian vähän, sillä palvelualat tarvitsisivat osa-aikaista työvoimaa, koska asiakkaat eivät ole kokoaikaisia. Jos työllisyysastetta on tarkoitus todella nostaa, on hyväksyttävä, että osa tästä toteutuu osa-aikatyönä.
Asiasyyt eivät ole esteenä
matalan osaamisen työn tukemiselle. Syyt ovat ideologiset. Minun on vain vaikea
sen ideologian sisältöä ymmärtää.
<<paluu
etusivulle