Jos puhelintaajuudet olisi jaettu ilmaiseksi kuten Suomessa tehtiin, yritykset olisivat saaneet tuon parisataa miljardia ylimääräisenä voittona — jos ne ovat laskeneet taajuuksien arvon oikein. Harvaan asutussa Suomessa kukaan ei maksaisi puhelintaajuuksista tuollaisia summia. Aikanaan Suomen ilmaiset puhelintaajuudet tarjosivat hyvän kokeilukentän alan yrityksille ja olivat siten synnyttämässä Nokian talousihmettä ja Soneran osakkeiden jättimäistä arvonnousua. Mutta ovatko muut tiheään asutut Euroopan maat olleet kerrassaan hölmöjä antaessaan ilmaiseksi puhelintaajuudet, joista Britannian hallitus onnistui rahastamaan jättisummat? Ilmeisesti ovat.
Britanniassa voidaan nyt verottaa kansalaisia parinsadan miljardin markan edestä vähemmän. Mahdollisuus verojen alentamiseen olisi tervetullut Suomessakin. Korkea työn verotus tuottaa työttömyyttä ja syö siten omaa pohjaansa ja pääomatulojen verottaminen taas karkottaisi pääomat pois maasta. Pitäisi keksiä jotain muuta verotettavaa, ellei haluta karsia hyvinvointipalveluja. Luonnollisen niukkuuden verottaminen tarjoaisi erään keinon.
Hyödyke on luonnollisesti niukka, jos sitä ei voi valmistaa lisää. Radiotaajuuksia on niin paljon kuin niitä on. Samalla tavalla niukkaa on esimerkiksi tonttimaa kaupunkien keskustoissa. On järkevää, että luonnollisesti niukat hyödykkeet ovat kalliita, mutta on vaikea keksiä, kenelle rahat kuuluisivat. Miksi niitä ei siis rahastettaisi yhteiskunnalle jolloin samalla voitaisiin alentaa muuta verotusta!
Singaporessa on rajoitettu autojen määrää, jotta liikenne ei ruuhkautuisi toivottomasti. Ennen kuin saa ostaa auton, on ostettava lisenssi auton pitämiseen, ja näitä lisenssejä on liikkeellä vain rajattu määrä. Monessa suurkaupungissa tällainen järjestelmä nopeuttaisi kaikkien liikkumista samalla kun yhteiskunta saisi mukavasti tuloja. Hinnan käyttö liikenteen määrän hillitsijänä on järkevämpää kuin Helsingissä sovellettu pysäköintipaikkojen määrän säätely.
Tonttimaan kiinteistövero on myös niukkuuden verottamista. Hyvin sijaitsevia tontteja on liian vähän, ja siksi ne ovat kalliita. Tämä ylimääräinen hinta kannattaa verottaa yhteiskunnalle sen sijaan, että se valuu tonttimaan ansiottomana arvonnousuna muihin käsiin. Asunnon ostajan kannalta kiinteistöverolla ei ole väliä. Jos asuntoon kohdistuu kiinteistöveroa, asunnon saa ostetuksi vastaavasti halvemmalla, jolloin asumisen kokonaiskulut eivät muutu. Tämä selittää, miksi asunnot New Yorkissa ovat halvempia kuin Helsingissä. Siirtymäkausi on kuitenkin hankala, sillä jos ensin on maksanut asunnosta kalliin hinnan, ei sen jälkeen halua niskaansa kiinteistöveroa, joka vielä alentaa asunnon myyntiarvoa. Kiinteistövero tavallaan ”sosialisoi” maapohjan ansiottoman arvonnousun. Tällaisen ”sosialismin” kärkimaa maailmassa on Yhdysvallat.
Pitäisikö myös TV-kanavat
huutokaupata? Ei pitäisi, sillä TV-yhtiöiden toimintaa toivottavasti
ei ohjaa pelkkä voitonmaksimointi, vaan jonkinlaista kunnianhimoa
toivoisi olevan myös ohjelmien laadun suhteen. TV-kanavien myyminen
eniten tarjoaville pakottaisi tuottamaan tylsää kaupallista viihdettä.
Kulttuuritarjontaa ohjaamaan markkinamekanismi ei sovi, vaikka USA:n WTO-neuvottelijat
eivät sitä ymmärräkään.
<<paluu
etusivulle
