Suomalainen
terveydenhuolto on halpaa. Käytämme siihen selvästi pienemmän
osan kansantuotteesta kuin esimerkiksi Ruotsi.. Ero selittyy terveydenhuoltoalan
palkkatasolla suhteessa yleiseen palkkatasoon. Väestön saamien
terveyspalvelujen määrässä ja laadussa ei ole eroa.
Vuosi
sitten toitotettiin yhtenään, että käytämme liian
vähän rahaa terveydenhuoltoon. Nyt erityisesti Helsingin päättäjät
valittavat, että terveydenhuolto vie liikaa rahaa. Paljonko rahaa
oikein pitäisi käyttää?
Rahaa saisi menemään kuinka paljon tahansa. Aina voi hoitaa vielä paremmin ja tutkia huolellisemmin. Kuinka paljon terveydenhuoltoon rahaa kannattaa uhrata on arvostuskysymys, mutta mitä korkeammaksi elintasomme nousee, sitä järkevämpää on nostaa terveydenhuollon suhteellista osuutta. Kun ihmisellä on jo kaikkea, hänen kannattaa maksaa enemmän terveydestään sen sijaan, että saisi sitä kaikkea vielä lisää.
Reaaliset terveydenhuoltomenomme olivat 1970-luvun lopulla puolta pienemmät kuin nyt, ja silloinkin elettiin. Mitä olemme hyötyneet panosten kaksinkertaistamisesta? Silloin heikkonäköisyys ja liikuntakyvyn menetys kuuluivat vanhuuteen ja sepelvaltimotauti johti kuolemaan. Jos näkö voidaan palauttaa tuhannella eurolla ja liikuntakyky viidellä tuhannella ja ohitusleikkaus tehdä kymmenellä tuhannella, toki niin kannattaa tehdä, kun se nyt osataan.
Tulevaisuudessa terveydenhuoltomenoihin kohdistuu aikamoisia kasvupaineita johtuen palkoista, uusista hoitomahdollisuuksista, kalliista lääkkeistä, vaatimustason noususta elintason myötä ja ennen kaikkea väestön ikääntymisestä. Jos vanhukset tarvitsevat tulevaisuudessa yhtä paljon hoitoa kuin nyt, pelkästään vanhusväestön kasvu lisää vuotuisia menoja kolmella miljardilla eurolla parissa vuosikymmenessä.
Toisaalta
terveydenhuollon kehitys on lisännyt alan tuottavuutta. Sairaaloissa
tehdään nyt samalla rahalla 30% enemmän toimenpiteitä
kuin 90-luvun alussa. Voimme myös hyvällä syyllä toivoa,
tulevat vanhukset ovat terveempiä kuin nykyiset eivätkä
tarvitse yhtä paljon hoitoa.
Lääketiede
tekee mahdolliseksi parantaa sairauksia, jotka ennen olivat vain ominaisuuksia.
Laser-leikkauksella pääsee eroon silmälaseista. Mihin pannaan
raja siitä, mikä kuulu itse maksettavaksi ja minkä veronmaksajat
maksavat?
Kalliiksi
terveydenhuolto joka tapauksessa tulee, ja siksi on etsittävä
keinoja tehdä se fiksusti.
Elintapoihin
vaikuttaminen on tehokkaampaa kuin sairauksien hoito. Pelkästään
diabetes maksaa veronmaksajille miljardi euroa vuodessa. Sitä voidaan
torjua liikunnalla ja painon hallinnalla.
Saamme
jatkuvasti kuulla puheenvuoroja, joissa vakuutetaan, että rahan käyttäminen
tähän tai tuohon asiaan maksaa itsensä tulevaisuudessa moninkertaisesti
takaisin. Usein väite pitää paikkansa mutta vähintään
yhtä usein se on tuulesta temmattu. Emme vain tiedä koska.
Tarvitsisimme
kipeästi sosiaali- ja terveysalan ”insinööriosaamista”,
jotta ennalta ehkäisevien toimenpiteiden vaikuttavuutta osattaisiin
mitata.
Meidän
ei kannata kädet ristissä odottaa, että vanhukset muuttuvat
terveemmiksi. Tiedämme paljon siitä, mikä pitää
ikäihmisen toimintakykyisenä, mutta voisimme tietää
vielä paljon enemmän.
Kuntoutukseen
käytetään rahaa noin 1,2 miljardia euroa vuodessa. Suurin
osa tästä on hyvin tuloksellista toimintaa, mutta osa rahoista
taitaa mennä Kankkulan Kaivoon. Nyt kun ensimmäiset vaikuttavuusarviot
kuntoutuksesta on tehty, ne osoittavat, että kuntoutusrahoja kannattaisi
suunnata toisella tavalla, jotta kuntoutus tuottaisi tehokkaammin parempaa
elämää ja säätyneitä terveydenhuoltomenoja.
Kuntoutusta kannattaisi suunnata nyt siihen, että nykyiset viisikymppiset
ovat terveitä 70-vuotiaina.
<<paluu
etusivulle
