PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET
Suomen Kuvalehti 10/2000

Oikea kampanja voitti

Minusta oli kummallista, ettei Esko Aho ei voittanut presidentinvaaleja. Ahon vaalikampanja vei häneltä varman voiton,  ja tähän käytettiin vielä paljon rahaa. Kyse oli laajakantoisemmasta asiasta kuin mainostoimiston valinnasta, joten asiaan kannattaa paneutuva vähän tarkemmin. Ajatelkaamme karkeasti yksinkertaistaen, että äänestäjäkunta olisi jaettavissa nelikenttään.
 
Konservatiivit Liberaalit
Oikeisto A B
Vasemmisto C D

Tarja Halosen lähtökohta oli toivoton. Hänen tukenaan oli vain ryhmä D, arvoliberaali vasemmisto. Jo duunarimiehille hänen äänestämisensä oli vaikeata. Aluksi vain vähemmistö demariäänestäjistä tuki Halosta. Halonen oli paljon parempi ehdokas vihreiden kuin demarien kannalta, ja siksi niin moni vihreä äänesti Halosta jo ensimmäisellä kierroksella. Aholla oli vuorenvarmasti taskussaan ryhmä A, mutta hänellä oli ote myös ryhmistä B ja C. Moni vasemmistolainen piti Ahoa vasemmistolaisena vaihtoehtona Lipposen-Niinistön hallituspolitiikalle ja moni liberaali porvari uudistusmielisenä vaihtoehtona Halosen perinteiselle demariajattelulle. Ahon  rasitteena kaupungeissa oli pitkä Maalaisliiton varjo, mutta suomalainen ei lyö lyötyä: viljelijöitä ei enää vieroksuta, kun heillä EU:n  myötä menee nyt huonosti.

Ensin Ahon vaalikoneisto julisti että kyse on oikeiston ja vasemmiston yhteenotosta. Tämä varmisti koko vasemmiston tuen  Haloselle: homoja, mustalaisia ja pakolaisia vieroksuvat jyrmyniskaduunaritkin kääntyivät tukemaan Halosta. Tähän Halonen ei omin voimin olisi pystynyt. Aholla oli vielä tavoiteltavanaan ryhmät A ja B. Arvokonservatiivinen oikeisto oli hänen takanaan varmasti  pelkästään Halosen persoonan takia, joten kisa käytiin ryhmästä B. Mitä teki Aho? Hän linnoittautui ryhmään A ja alkoi sieltä  ampua alas liberaaleja arvoja työntäen näin arvoliberaaleja porvareita Halosen taakse. Lopputulosta kutsuttaisiin shakkitermeillä  apumatiksi.

Miksi Ahon vaalikampanja keskittyi vahvistamaan varmojen äänestäjien uskoa sen sijaan että olisi yrittänyt käännyttää epävarmoja  puolelleen? Ehkä Suomessa on niin totuttu suhteelliseen vaalitapaan, jossa riittää, että saa omat aktivoiduksi; enemmistöä ei tarvitse tavoitella. Olen kuitenkin näkevinäni Ahon vaalitappion taustalla jotain merkittävämpää.

Ahon kampanjatoimisto näyttää käyneen opintomatkalla Yhdysvalloissa. Mikään ei ole niin masentavaa kuin amerikkalainen, ihmisten pimeisiin ennakkoluuloihin vetoava vaalikampanja. Mediajulkisuudessa paistatuksessa uskonnollinen herätyksen kokeneen Anne Pohtamon palkkaaminen Ahon vaalikampanjaan toi pelottavasti mieleen hurmoshenkisten televisiopappien käytön amerikkalaisissa vaalikampanjoissa. Erehdyttiinkö Ahon kampanjassa peräti käyttämään amerikkalaisia asennemittareita? Edes kotimaisten asennemittareiden käyttö ei kannata. Näiden mittareiden mukaan suomalaisten yhteiskunnalliset asenteet olisivat aika matalaotsaisia. Ne mittaavat nopeasti muodostettuja selkärangan asenteita, jotka ovat  relevantteja, kun yritetään houkutella valintamyymälän asiakkaita heräteostoksiin. Poliittiset valinnat tehdään kehittyneemmillä aivokerroksilla. Kokoomus lankesi tähän ansaan jo ehdokasasettelussa; taas kerran.

Aho meni ansaan perhearvoissa, esimerkiksi Esko Aho ei ehkä tunnista itseään tästä kampanjansa kuvauksesta. Itse ehdokkaiden välinen kampanja olikin hyvin sivistynyttä ja korkeatasoista. Ehdokkaat eivät kuitenkaan ole vastuussa vain omista sanomisistaan vaan koko tukenaan olevasta kampanjasta, siis myös Anne Pohtamosta ja Ilaskiven pakolaislausunnoista. Ahon tappio ei johtunut siitä, etteivät kokoomuslaiset tulleet hänen tuekseen. Pikemminkin hän hävisi sen takia, että kokoomuksen hakoniskasiipi tuki häntä liiankin innokkaasti, sillä lisä-ääniä he eivät Aholle tuoneet, mutta monta veivät. Konservatiivinen oikeisto tuki Ahoa joka tapauksessa.

Minua Ahon kampanja pelotti ei sen takia, että suuresti arvostamastani Esko Ahosta olisi ollut huono presidentti. Jos Ahon kampanjan tyyli olisi purrut äänestäjiin, olisi se voinut amerikkalaistaa suomalaista politiikkaa ja vaalitaisteluja. Sitä minä pelkäsin. Onneksi se ei purrut. Oikea vaalikampanja voitti.


 <<paluu etusivulle