Vastuu työllisyydestä on oikeastaan kokonaan yksityisten palvelualojen harteilla. Viime vuosikymmeninä julkiset palvelut ovat työllistäneet lisää väkeä samassa tahdissa kuin maatalous ja teollisuus ovat työvoimaa vähentäneet. Näin ei voi olla jatkossa, vaikka opetuksessa, terveydenhuollossa ja hoivapalveluissa sinänsä riittäisi tekemistä. Verorahoja ei riitä julkisten palvelujen merkittävään laajentamiseen. Voi olla, että osa nykyisistäkin verorahoitteisista palveluista on siirrettävä osittain asiakkaiden itsensä maksettaviksi.
Sen
lisäksi, että teollisuus pitkässä juoksussa vähentää
väkeä, teollisuustyön luonne muuttuu korkeata osaamista
vaativaksi. Laman jälkeen teollisuus kyllä lisäsi työvoiman
käyttöä useana vuonna peräkkäin, mutta ei tehdassaleissa
vaan toimistopöytien äärellä.
Myös
palvelut vaativat osaamista ja ammattitaitoa, mutta silti ne pystyvät
työllistämään niitä, jotka eivät Nokia-vetoisen
teollisuuden vaatimuksia täytä. Palveluammatit voisivat helpottaa
rakenteellista työttömyyttä.
Työministeri
Filatov on lehtitietojen mukaan on väittänyt, että tulemme
vielä olemaan kiitollisia, kun emme ole haaskanneet työvoimaa
palveluihin, sillä onhan edessä työvoimapula. Hän on
kertakaikkisesti väärässä. Helsingissä on ollut
työvoimapula jo vuosia, mutta ei se ole rakenteellista työttömyyttä
sulattanut. Sitä paitsi odoteltaessa niitä hyviä työpaikkoja,
kannattaa olla mieluummin huonosti työllistetty kuin tyystin joutilaana.
Suomen
sinänsä menestyksekäs toipuminen 90-luvun lamasta on perustunut
korkean osaamisen aloihin. Koko kansan hyvinvointia ajatellen se on ollut
yksipuolista. Paitsi, että korkean osaamisen elinkeinot kelpuuttavat
vain kovin pienen osan työvoimasta, ne keskittyvät alueellisesti
voimakkaasti, keskittyvät kaikkialla maailmassa.
Suomessa palvelujen kasvu on tosin keskittynyt samoille paikkakunnille kuin korkean osaamisen ammatitkin. Kysynnän puute ja palvelukulttuurin kehittymättömyys pitävät alan lamassa muualla. Näin ei tarvitse olla. Keski-Euroopassa paikallisten palvelujen aluskasvullisuus voi menestyy kaikenlaisilla paikkakunnilla. Palveluja suosimalla voitaisiin tasapainottaa aluekehitystä paljon paremmin kuin rakentamalla muutamalla harvalle paikkakunnalle energiasyöppöä suurteollisuutta.
Toisaalta palvelujen kehittymättömyys pitää karkottaa muuta toimintaa. Moni yrityksensä sijaintipaikkaa valitseva päätyy kasvukeskuksiin siksi, että kaipaa palveluista sisältöä vapaa-ajalleen. Suosittua matkailumaata ei Suomesta myöskään tule ennen kuin turistille tarjoutuu kelvollisia kohteita matkakassansa tuhlaamiseen.
Paikallisten palvelujen menekki perustuu paikalliseen kysyntään. Siksi ne ovat vakaampia kuin maailmanmarkkinoiden käänteistä riippuva tavaratuotanto. Jos kunnanisä haluaa pitää kuntalaisten ostovoiman paikkakunnalla, hänen on syytä edistää kuntalaistensa kulutuskysynnän suuntautumista palveluihin.
Meillä on myös vastuumme maapallon kestokyvystä. Korkeatasoisista palveluista saatu elintaso ei tuhoa luonnonarvoja lainkaan niin paljon kuin tavarapaljouden paisuttaminen. Palveluja voi maapallon tilasta huolestunutkin käyttää hyvällä omalla tunnolla.
Jos
emme pese toistemme paitoja, itse kukin pesee ne itse työpäivänsä
päätteeksi. Itsepalveluyhteiskunnassa tehdään tosiasiassa
pitempää työpäivää kuin palveluyhteiskunnassa,
kun pitkän työpäivän päätteeksi kotona odottaa
ruuanlaitto, siivous ja pyykki. Suomen kansantalous perustuu paljolti hyvin
koulutettuihin naisiin, joiden työtaakkaa olisi kohtuullista helpottaa.
Kun koko talouden menestys on kiinni huippuosaajista, eikö olisi myös
kansantaloudellisesti tehokasta edistää työnjakoa, jotta
huippuosaajat voisivat keskittyä omaan työhönsä ja
ostaa muuta työtä palveluina?
<<paluu
etusivulle
