Liikenne herättää
voimakkaita tunteita. Helsinkiläisten mielipiteet liikenteestä ovat
polarisoituneet "autonpotkijoihin" ja "bensafasisteihin" voimakkaammin kuin
oikeistoon ja vasemmistoon. Helsinkiläisistä 75 % on joukkoliikenteen ja 25 %
henkilöautojen puolella. Saman jakauman saa, kysyi liikenteestä melkein mitä
hyvänsä.
Helsingissä joukkoliikennettä tuetaan verovaroin. Jos ei
tuettaisi, nykyistä useampi käyttäisi työmatkoillaan autoa ja kaikilta kuluisi
matkoihin enemmän aikaa.
Halvat hinnat eivät yksin riitä säätelemään kaupunkiliikennettä. Kunnilla ei
ole määrättömästi rahaa tukea joukkoliikennettä. Eikä narulla voi työntää.
Vaikka joukkoliikenne olisi ilmaista, se ei enää saisi kovin monta vaihtamaan
kulkupeliä. On tukilinjalla on haittansakin: halpa joukkoliikenne tuppaa
lisäämään liikennettä pidentämällä työmatkoja ja suosimalla palvelujen
keskittymistä kaupunkien keskustoihin. Missä ovat lähiöiden elokuvateatterit?
Myös rajoittavia toimia tarvitaan
Porkkanan ohella tarvitaan myös keppiä.
Keppiä on käytettykin. Yli 30 vuotta Helsingissä on hillitty keskustaan
suuntautuvaa työmatkaliikennettä rajoittamalla pysäköintiä ja pitämällä
pysäköintipaikkojen hinnat korkealla. Ilman tätä keskusta olisi joutunut
liikenteellisesti saarroksiin ja näivettynyt, kuten se on käynyt monessa
muussa suurkaupungissa.
Keinona pysäköinnin rajoittaminen toimii, mutta vajavaisesti.
Se tuottaa muun muassa turhaa pysäköintipaikan etsimistä. Eikä rajoittava
pysäköintipolitiikka ei toimi keskustan ulkopuolella. Lopputuloksen näkee Kehä
I:llä aamuruuhkan aikaan. Niin käy, kun autoliikennettä ei hillitä.
Nykyteknologia tarjoaa erinomaisen keinon täsmäohjata liikennettä. Älykkäät
tietullit, joita kerättäisiin silloin kun ja siellä missä autoja on liikaa.
Ruuhka-aikaan Kehä I:ltä perityt tullit poistaisivat ruuhkat helposti. Näitä
on monissa kaupungeissa kokeiltu, eikä yksikään ole kokeilua perunut. Niin
hyviksi ja toimiviksi ne ovat käytännössä osoittautuneet.
Tehdäänpä ajatuskoe: mitä tapahtuisi, jos pitäisimme
autoilijoiden maksamat verot ja maksut ennallaan, mutta muuttaisimme niiden
keräystapaa. Verottaisimme vähemmän bensiiniä ja auton hankintaa ja
peittäisimme menetetyt tulot ruuhkamaksuilla. Pääsisimme eroon ruuhkista ja
miljardi-investoinneista, joita ruuhkien purkaminen moottoriteitä rakentamalla
vaatisi.
Tässä vaiheessa joku huutaa, että autoilijoita rokotetaan
muutenkin liikaa, ei enää uusia maksuja! Kannattaa lukea edellinen virke
ajatuksella: perisimme autoilusta täsmälleen yhtä paljon veroja ja maksuja,
mutta tekisimme sen eri tavalla.
Työryhmältä keppiä ja porkkanaa
Liikenneministeriön asettama työryhmä esitti jokin aika sitten mietinnössään
eräiksi keinoiksi liikenneongelmiin työsuhdelipun lievää suosimista
verotuksessa (porkkana) ja ruuhkamaksuja (keppi).
Iltalehti ehti jo ryhdikkäästi torjumaan ajatuksen
työsuhdelipusta, koska veronmaksajilla ei ole varaa tällaiseen
joukkoliikenteen tukeen. Jään odottamaan Iltalehden yhtä ryhdikästä
pääkirjoitusta siitä, millaista tuhlausta on tukea verotuksessa työsuhdeautoja
ja jättää työpaikan tarjoama ilmainen pysäköintipaikka kokonaan verottomatta.
Ministeri Luhtanen suhtautui suopeasti työsuhdelippuun.
Vaalien alla moni kannattaa rahan jakamista omalle kannattajakunnalleen. Olisi
hauska kuulla samaa puoluetta edustavan valtiovarainministerin mielipide
asiasta. Sen sijaan asiaa enempää pohtimatta Luhtanen ilmoitti, että
ruuhkamaksuja ei Suomeen tule! Pelkäsikö ministeri demariautoilijoita? Ei
olisi tainnut olla Luhtasesta ajamaan läpi Itäväylän bussikaistoja
1960-luvulla.
<<paluu etusivulle