Osmo Soininvaara Helsingin uutisissa 16.1.2006:


Metropolihallintoon


Suurimmat hyödyt kuntarakenteen uudistamisesta ovat saatavissa Helsingin seudulla. Mikä nykytilassa on vikana?

    Palveluista ei ole kyse. Seudun kunnat ovat palvelujen tuottajiksi ehkä liiankin suuria. Kyky uudistua voi hukkua suuruuden jähmeyteen.

    Joillekin palvelut ovat väärässä paikassa. Olisi helpompi viedä lapsi päiväkotiin työpaikan lähelle naapurikuntaan. Jos asuu Helsingissä Vantaalla ja on töissä Tikkurilassa, olisi keskellä työpäivää yksinkertaisempaa käydä terveyskeskuslääkärissä Tikkurilassa kuin matkustaa Helsinkiin ja takaisin.

    Tämän takia kuntia ei tarvitse yhdistää. Riittää, että kunnat sopivat oikeudesta käyttää toistensa palveluja. Mikä onnistuu kirjastoille, pitäisi onnistua terveyskeskuksillekin.
 

Ongelmia kuntarakenne tuottaa järkevälle kaupunkirakenteelle. Huono kaupunkirakenne merkitsee pitkiä työmatkoja, kalliita asuntoja ja paljon liikennettä. Se heikentää palvelutasoa ja aiheuttaa työttömyyttä, sillä palveluelinkeinot viihtyvät hyvässä kaupunkirakenteessa, jossa asiakkaat pääsevät helposti palvelujen äärelle. Huonossa kaupungissa on huono elää. Suhtaudun epäillen kaavoitusyhteistyön mahdollisuuksiin niin kauan, kun kukin seudun kunnista kerää itse veronsa.

    Kilpailtaessa veronmaksajista naapurikunnat ovat toistensa vihollisia. Kaavoitusyhteistyö sujuu kuin yhteistyö Jokerien puolustajien ja Bluesin hyökkääjien välillä Ongelman ydin on silti kuntien kyvyssä rahoittaa uusien asukkaiden palvelut. Uusien asukkaiden tarvitsemat koulut, päiväkodit ja terveysasemat maksavat. Pienellä kunnalla ei ole varaa rakentaa suuria alueita, vaikka hyvää rakennusmaata olisi yllin kyllin. Helsinki on vastannut lähes puolesta pääkaupunkiseudun asuinrakentamisesta, vaikka sillä on vähiten vapaata maata. Vantaalla on neliökilometreittäin peltoa radan varressa, mutta ei rahaa ottaa sitä käyttöön. Kaupunkia pitäisi rakentaa maantieteen eikä kuntien investointikyvyn mukaan.

    Niinpä asuminen on kallista ja Helsingissä kaavoitetaan alueita, joita asukkaat mieluummin pitäisivät puistoina.
 

Kunnat yhteen? Pelkästään Espoon ja Helsingin hallintokulttuurit ovat aika erilaisia, mutta ei se mahdotonta olisi. Mutta miten toteutuisivat demokratia ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet miljoonan asukkaan kunnassa?

    On esitetty, että siirretään yhteiset palvelut seudullisten yhtiöiden hoidettaviksi. Mihin ongelmaan tämä on vastaus? Eihän ongelmana ole palvelujen tuottaminen vaan kaupunkirakenne. Missä olisi demokratia ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet? Miten Vantaan rakentaminen rahoitettaisiin?
    Entä Helsingin maakunta, jolle valittaisiin vaaleilla oma maakuntavaltuusto ja jolle siirrettäisiin yhteiset tehtävät, kuten yleiskaavoitus ja kaavoitukseen liittyvien investointien rahoitus ja esimerkiksi lukioiden ylläpito? Nykyiset kunnat jatkaisivat itsenäisinä, mutta niillä olisi vähän vähemmän tehtäviä.

    Tässäkin mallissa on ongelmia, mutta pienempiä kuin muissa malleissa.


<<paluu etusivulle