Osmo Soininvaara Helsingin uutisissa 8.5.2005:


Lapsiperheille asuntoja!


Helsingissä on aivan liian vähän lapsiperheille sopivia isoja asuntoja. Kun perheasuntoa ei järkevään hintaan Helsingistä saa, on joko asuttava ahtaasti tai muutettava pois.

Isoja aravavuokra-asuntoja kyllä olisi, mutta aravarajoihin mahtuvilla perheillä ei ole varaa niissä asua. Lapsiperheiden kohdalla arava-rajoja pitää siis nostaa ja vuokrien jyvitystä muuttaa niin, että isoissa asunnoissa neliövuokra on pienempi kuin pienissä – näinhän vuokran määräytyvät kovan rahan puolellakin. Uusissa asunnoissa näin tehdäänkin valtuuston hyväksyttyä Inka Kanervan (vihr.) ehdotuksen asunto-ohjelman käsittelyssä. Vanhassa kannassa vuokrien määräytymistä ei kuulemma pysty muuttamaan.

Omistusasuntopuolella perheasuntoja on kertakaikkisesti liian vähän. Niitä ei ole alun perin rakennettu tarpeeksi, koska kysyntää ei ollut. Suomalaisen asuntovelallisen ura kulki siten, että perheasuntoon olisi ollut varaa vasta, kun lapset olivat muuttaneet pois.

Nyt saa pitkiä asuntolainoja, joissa lyhennykset voi painottaa laina-ajan jälkipuolelle. Nyt perheasunto olisi mahdollista ostaa jo silloin, kun sitä tarvitsee.


Olisi mahdollista, jos olisi mitä ostaa. Vaikka lainaehdot olisivat kuinka hyvät tahansa, asuntoja ei voi ostaa, jos niitä ei ole. Helsingissä perheasuntoja on kertakaikkisesti liian vähän. Isojen asuntojen tarvetta on lisännyt sekin, että kolmi- ja nelilapsisten perheiden määrä on kasvanut merkittävästi.

Jos asuntokannassa on liikaa pieniä asuntoja ja liian vähän suuria, rakentaa pitäisi tietysti pääasiassa isoja asuntoja. Näin asunto-ohjelmaa muutettiin, mutta perin varovaisesti. Jostakin syystä muut ryhmät suhtautuivat asunto-ohjelmaneuvotteluissa karsaasti vihreiden vaatimukseen rakentaa lisää perheasuntoja. Ehkä rakennusliike saa pienistä kopperoista paremman katteen?


Helsingissä huomattava osa isoista asunnoista on eläkeläisten asuttamia. Vanhuspari tai yksinäinen leski asuu edelleen isossa asunnossa lasten muutettua ajat sitten pois. Se on inhimillistä ja hyväksyttävää. Ei ole sivistynyttä keinoa pakottaa vanhuksia pienempiin asuntoihin, jotta isot asunnot saataisiin lapsiperheille. Ei siis sellaista ehdota.

Pakottaa ei voi, mutta voisiko houkutella? Monessa maassa eläkkeelle siirryttäessä on tapana vaihtaa iso asunto pienempään. Erotuksella ostetaan lisäeläke. Näin eläkepäivinä voi elää mukavampaa elämää. Vanhus voittaa ja joku lapsiperhe pääsee isompaan asuntoon.


    Miksi näin ei tehdä Suomessa? Siksi, että se on tehty verotuksessa mahdottomaksi. Eläkettä ostettaessa siitä ei saa verohelpotusta, mutta eläke itsessään on kuitenkin verotettavaa tuloa. Kuka panisi rahaa pankkiin, jos omien rahojen nostamisesta tililtä joutuisi maksamaan veroa?

    Entä, jos vain panee säästyneet rahat pankkiin ja nostaa kuukausittain sopivan summan "lisäeläkkeenä"? Mistä sitä tietää, kuinka vanhaksi elää? Eläkettä saa loppuiän – lyhyen tai pitkän – mutta pankkitalletuksesta pitäisi tietää, kuinka pitkälle ajalle se tulisi jaksottaa.


    Loppuelämän lisätulot voisi turvata toki vuokraamalla pienemmän asunnon ja antamalla sen isomman vuokralle, mutta sekin on estetty verotuksella: vuokratulo on verotettavaa, mutta meno ei ole vähennyskelpoista. Kannattaa asua verotta omistamassaan asunnossa, vaikka se olisikin liian iso.

    Muuttakoon siis lisäeläkkeiden verotusta niin, että ylisuuren asunnon vaihtaminen parempaa eläkkeeseen tulee mahdolliseksi myös Suomessa. Saamme hyvätuloisempia vanhuksia ja tyytyväisempiä lapsiperheitä.


<<paluu etusivulle