Osmo Soininvaara Helsingin uutisissa 31.8.2005:


Kuntauudistus on mahdollisuus


On selvää, että kuntien johtavat virkamiehet ja luottamusmiehet tulevat suurin joukoin vastustamaan esitystä kuntien yhdistämisestä noin 20 aluekunnaksi. Ihminen on hyvä keksimään syitä vastustaa muutoksia, kun oma asema on uhattuna – niin hyvä, että uskoo itsekin selityksiinsä. Monta tärkeää postia katoaa, jos kunnanhallintoa järkeistetään.

    Projektipäällikkö Jukka Peltomäki esittää, että valtaosa kuntien nyt hoitamista tehtävistä siirretään maakunnan kokoisille aluekunnille. Nykyiset kunnat jatkaisivat "lähikuntina" omine valtuustoineen. Lähikunta hoitaa tehtäviä, joita aluekunta sille delegoi, rahoilla, joita aluekunta sille antaa. Tarkoittaisiko tämä nuorisovaltuustojen kaltaista puuhastelua vai todellista päätöksentekoa? Annettaisiinko vaikkapa yleiskaavoitus ja liikennepolitiikka aluekunnalle ja detaljikaavoitus lähikunnalle?


Pääkaupunkiseudun kannalta Peltomäen esityksessä on paljon hyvää.

    On hyvä, että miljoonakaupunkia voidaan suunnitella kokonaisuutena. Liikenneasiat saadaan lopulta kuntoon, kun kiistakysymykset voidaan ratkaista äänestämällä. Ennustan lisää kiskoliikennettä ja halvempia asuntoja.

    On hyvä, että kilpailu hyvistä veronmaksajista saadaan vihelletyksi poikki. Kaupungista saadaan näin sosiaalisesti ehyempi.

    On hyvä, että välillisillä vaaleilla valittujen elimien kuten sairaanhoitopiirien ja maakuntaliittojen tehtävät siirretään suoraan valitulle valtuustolle. Hallinto kevenee, kun kuntien väliset junnaavat neuvottelut muuttuvat kunnan sisäiseksi päätöksenteoksi, jossa on säännöt siitä, miten kiistakysymykset ratkaistaan. Pienistäkin asioista sopiminen on nyt vaatinut tolkuttomasti tyhjänpäiväisiä kokouksia annin jäädessä vähäiseksi.

    On hyvä, että ihmisillä nykyiseen kotikuntaan katsomatta tulee olemaan sama palvelutaso. Vähän murheellisena on helsinkiläinenkin katsonut Vantaan räpiköimistä talousahdingossaan.


Meneekö valta liian kauaksi? Missä se valta nyt on?

    Valta ei ole kovin lähellä kansalaisia, vaikka kunta olisi pieni, jos kunnan liikkuma-ala tosiasiassa on mitätön. Lähes ulottumattomissa valta on, jos palvelut tuotetaan kuntien välisenä yhteistyönä, jolloin niistä päätetään virkamiesten julkisuudelta suljetuissa neuvotteluissa.

    Puhemies Lipponen on vastustanut aluekuntamallia, koska se muistuttaa liikaa demarien inhoamia maakunta ja koska se tuo hallintoon yhden portaan lisää.

    Jos aluekuntamalli poistaa sairaanhoitopiirit ja maakunnat, se ymmärtääkseni yksinkertaistaa eikä monimutkaista hallintoa. Silti Lipposen ajatus kasvukeskusverkosta suurkuntajaotuksen pohjana tuli minullekin mieleen, kun Peltomäen esityksestä kuulin. Jotkut maakunnista ovat aivan keinotekoisia. Etelä-Savo esimerkiksi koostuu Mikkelin, Savonlinnan ja Varkauden toisistaan irrallisista talousalueista. Jospa siitä tehtäisiin kolme kuntaa?


Uudellamaalla on luontevaa tehdä pääkaupunkiseudusta oma aluekuntansa, mutta mikä jäljelle jäävää aluetta yhdistää? Jospa Uudellemaalle tulisikin neljä suurkuntaa: Helsinki, Järvenpää, Tammisaari ja Porvoo?

    Tällä tavoin kuntia tulisi selvästi enemmän kuin 20, mutta ne olisivat toiminnallisempia kokonaisuuksia. Toisaalta terveydenhuollon hoitaminen olisi hankalampaa eikä erillisistä sairaanhoitopiireistä päästäisi. Jos tähän malliin ei Lipposen ajatustapaa noudattaen liitettäisi lainkaan lähikuntia, päätösvalta lähipuiston kaavoituksesta menisi kyllä aika kauas.

Silti katsoisin myös tämän kortin.


<<paluu etusivulle