Osmo Soininvaara Helsingin uutisissa .12.2004:


Ihannekaupunkini


Minun ihannekaupunkini on pienimittakaavainen, tiivis, mutta harva.

    Tiivis siten, että kukin kaupunginosa on tiiviisti rakennettu, jotta palvelut olisivat hyviä ja jotta kaupunginosan sisällä matkoista selviäisi kävellen ja jotta kaduilla kulkijat voisivat tuntea olonsa turvallisiksi.

    Harva, jotta kaupunginosien välillä olisi runsaasti vapaata luontoa, metsäteitä kävellä ja hiihtää, nurmea oleilla ja rantamaisemia silmän iloksi.

Pienimittakaavainen, jotta se ei olisi kolho.

Tiivis ei ole slummia

Moni samaistaa tiiviin rakentamisen 70-luvun betonilähiöihin, ehkäpä myös huonoon arvostukseen ja sosiaalisiin ongelmiin.

    Helsingin arvostetuimpien asuinalueiden joukosta löytyvät myös tiiviimmin rakennetut: Vanha Munkkiniemi, Eira ja Katajanokka esimerkiksi. Ruoholahti, Herttoniemenranta ja Arabianranta ovat selvästi tiiviimmin rakennettuja kuin 70-luvun betonilähiöt.
 

Eliel Saarisen Munkkiniemi

Helsinkiläiseksi lähiöksi Munkkiniemessä on tavattoman hyvä palvelutaso. Munkkiniemen Puistotie on ainoa katu kantakaupungin ulkopuolella, jossa voi käydä näyteikkunaostoksilla. Tiiviyden lisäksi tästä saa kiittää Eliel Saarista. Klassisen kaupunkinäkemyksen mukainen lähiö hakkaa mennen tullen nykyiset kotkotukset. Munkkiniemessä Eliel Saariselta periytyy vain kaava, mutta ei sen toteutustapa. Saarinen suunnitelmassa talot olisivat olleet matalampia.
 

Pienimittakaavaisuus

Pienkerrostalojen Eira on tehokkaammin rakennettu kuin korkeiden talojen Myllypuro. Eiran vahvuutena on merimaiseman ohella tuo pienkerrostalojen mukanaan tuoma pienimittakaavaisuus. Samaa pienimittakaavaisuutta on työläisten Eiraksi kutsutussa Torkkelinmäessä – ja Munkkiniemessä Hollantilaisen tiellä siinä osassa Munkkiniemeä, joka noudattaa Eliel Saarisen alkuperäistä suunnitelmaa myös talojen osalta. Harmi, ettei Eliel Saarisen suunnitelmaa toteutettu sellaisenaan koko Munkkiniemessä.

Eiran tai Torkkelinmäen kaltainen rakentaminen on toki kalliimpaa kuin Myllypuron kaltainen, mutta erotus ei ole suuri suhteessa asuntojen hintavaihteluihin. Se lisähinta kannattaa maksaa.
 

Eira, Katajanokka ja Munkkiniemi? Onko makuni elitistinen? Ei vaan hyvin tavanomainen.

Munkkiniemeä ei rakennettu alun perin eliittikaupunginosaksi. Lapsuuteni Munkkiniemi oli arava- ja vuokratalovaltainen. Vapailla markkinoilla parhaat alueet siirtyvät pikkuhiljaa eliitin haltuun, kuten on käynyt myös maineeltaa alun perin varsin epämääräisen vanhan Katajanokan ja kuten on paraikaa käymässä Torkkelinmäelle. Näistä alueista on tullut elitistisiä siksi, että niin moni pitää niitä haluttavina.

    Herttoniemenranta, Hitas-Katajanokka tai Kivikko on hintasäännöstelyllä vähävaraisia suosivalla asuntopolitiikalla onnistuttu säilyttämään kaikkien tavoiteltavia alueina.

    Tiiviin asuinalueen yksi vahvuus on siinä, että sen avulla saadaan joukkoliikenteestä korkeatasoinen. Nelosen ratikka sahaa Katajanokan ja Munkkiniemen väliä ruuhka-aikana neljän minuutin vuorovälein.

    Ei riitä, että asuinalueet rakennetaan tiiviisti, ne pitää sijoittaa toisiinsa nähden myös järkevästi. Jos ne ovat kuin haulikolla ammuttuja, järkevän reitistön aikaansaaminen on hankalaa. Jos alueet ovat jonossa, kuten Martinlaakson radan alueet, yksi linja hoitaa ne kaikki ja vuorovälit ovat tiheät.

    Espoon kaavoituksessa 1970-luvulla maanomistusolot ohjasivat lopputulosta paljon enemmän kuin pyrkimys järkevään kaupunkirakenteeseen. Siksi liikenteen järjestäminen on Espoossa hankalaa, siksi kauppaan on espoolaisella monella pitkä niin matka ja siksi espoolaisilta menee niin paljon rahaa paikasta toiseen siirtymiseen. Tätä virhettä espoolaiset maksavat pitkään.


<<paluu etusivulle