Teollisuusmaiden tulee vähentää
kasvihuonepäästöjään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, jos mielitään pitää
maapallo elinkelpoisena. Näin uskoakseni myös tehdään, kun valkenee, mitä
kauheuksia ilmastonmuutos tuo tullessaan.
Suomi on väkilukuun suhteutettuna maailman pahimpia ilmakehän
pilaajia. Halusimme tai emme, meidän on varauduttava siihen, että energiaa on
saatavilla vähemmän ja sen hinta on selvästi nykyistä korkeampi. Mitä se
merkitsee Helsingille?
Talojen lämmitys ja liikenne ovat Helsingissä
hiilidioksidilähteinä yli muiden. Helsingin vahvuuksia on kaukolämpö,
maakaasuvoimalat, energiaa säästävä sähkön ja lämmön yhteistuotanto ja
kerrostalovaltaisuus. Asuminen kaukolämpöön kytketyssä kerrostalossa tulee
olemaan kysyttyä, kun sähkö ja polttoöljy maksavat moninkertaisesti sen mitä
nyt.
Kun kaikkia fossiilisia esiintymiä ei voida polttaa taivaan
tuuliin, osa pitää jättää maahan. Järkevintä on käyttää paras (maakaasu ja
öljy) ja jättää huonoin (kivihiili ja turve) käyttämättä. Kivihiilen taru
alkaakin olla lopuillaan. Salmisaaren hiilikasojen siirto maan alle saattaa
olla virheinvestointi, koska luolia ei ehditä kovin kauan käyttää.
Liikenneolojen muutos
mullistaa kaupunkielämän. Tulevaisuutta kannattaa ajatella ikään kuin bensa
maksaisi kolme euroa litralta. Bensaa autoissa ei vuonna 2050 käytetä, mutta
mikä silloin energianlähteenä onkin, se on kallista. Ei uusiutuvaa
energiaakaan riitä tuhlattavaksi. Työssäkäynti omalla autolla 50 kilometrin
päästä ei tuolloin enää käy päinsä.
Vuonna 2050 liikutaan paljon kävellen ja fillarilla. Se sujuu
mukavammin, koska autoja on paljon vähemmän. Kaikki eivät voi asua
kävelymatkan päässä keskustassa, mutta ei kaikkien silloin tarvitse keskustaan
päivittäin matkustaakaan. Kun matkustaminen on kallista, elämä organisoituu
niin, että asunnot ja työpaikat sijaitsevat lähellä toisiaan. Elokuvateatterit
ja muut ajanvietepalvelut hajautuvat lähemmäs ihmisiä. Automarketit siirtyvät
historiaan, kun ostokset ostetaan kävelymatkan päästä.
Ei kaikki kuitenkaan voi olla kävelymatkan päässä.
Henkilöautot ja jopa bussit käyttävät aika paljon energiaa ihmisten siirtelyyn
paikasta toiseen. Junat, ratikat ja metro kuluttavat tähän nähden vähän
sähköä. Raideverkkoa kannattaisi laajentaa hyvän sään aikana. Hissiin ja
ratikkaan perustuva elämänmuodon soisi olevan mahdollisimman monen
ulottuvilla.
Nykyinen yhdyskuntarakenteen hajoaminen lähikuntien
savipelloille on tulevaisuutta ajatellen kallista. Se elämänmuoto, johon ne
nyt perustuvat, ei toimi vuonna 2050. Pitääkö siis kaikkien muuttaa Helsingin
kerrostaloihin?
Kaikki eivät voi eikä kaikkien tarvitse. Nurmijärveläinen
elämänmuoto voisi olla kestävää, jos nykyiset kahdella autolla pendelöintiin
perustuvat omakotitalomatot kootaan omavaraisiksi puutarhakaupungeiksi, joissa
on kaikki kävelymatkan päässä. koulut, työpaikat, kaupat ja pikaratikan
pysäkki.
Kaupunkirakenne kehittyy hitaasti, joten valmistautuminen
liikenneolojen muutoksiin pitäisi aloittaa heti. Tulevaisuuteen voi kuitenkin
varautua vain, jos on yhteinen visio tulevasta elämänmuodosta. Seudun
kaupungit puuhastelevat aika lyhyen ajan näkymien parissa.
Vuonna 2050 pitää myös katsoa kauas. Silloin ehkä pohditaan
varautumista meren pinnan nousuun metrikaupalla. Nurmijärven tonteilla saattaa
sittenkin olla kysyntää.
<<paluu etusivulle
