Osmo Soininvaara Helsingin uutisissa 10.6.2006:


Vihreät ja uskonto


Vihreät vaativat tasapuolista suhtautumista uskontokuntiin. Muut uskontokunnat pitävät kansankirkkojen erityisasemaa vääryytenä, mutta on valtion kahleilla vastustajansa myös kansankirkkojen sisällä.

    Kristillisyyttä vastaan vihreät eivät ole. Kuinka voisivat ollakaan? Yhteiskunnallinen ajattelu on kirkon sisällä nykyisin hyvin vihertävää. Arkkipiispan kansanedustajille pitämällä saarnalla olisi päässyt vihreiden ehdokkaaksi, minkä hänelle myös sanoin. Helsingissä taitaa olla enemmän vihreitä seurakunta-aktiiveja kuin kokoomuslaisia.

    Sosialidemokraatit ottivat sata vuotta sitten tavoitteekseen valtion ja kirkon erottamisen ja ovat sen myös lähes kokonaan tehneet. Tarvitaanko vielä jotain?

 

Salem-seurakuntaan kuuluva koululainen voi vanhempien päätöksellä valita helluntailaisen uskonnonopetuksen sijasta ET:n tai ev.lut. opetuksen. Sama valinnanvapaus kuuluisi kansankirkkoihin kuuluville. Uskonnon opetukseen pakottamisella on hankittu ja hankitaan kirkolle katkeroituneita vastustajia. Luterilaisille pakollinen uskonnonopetus ei ole kirkon vaan eduskunnan keksintöä.   

    Minulle sopii, että todistaja voi oikeudessa vannoa uskonnollisen valan, mutta kirkkoa sen pitäisi ärsyttää; kieltäähän raamattu Jumalan nimeen vannomisen. Eikö valassa pitäisi muistuttaa maallisesta tuomiosta? Lupaan puhua totta ja tiedän, että valehtelusta rangaistaan.

    Uskonnollisuus on myönteinen voimavara, mutta ihmisten taipumusta uskonnollisuuteen voi käyttää myös väärin. Moni pitää Yhdysvaltoja uskonnonvapauden mallimaana. Minulla on vaikutelma maasta, jossa karismaattiset saarnaajat saavat rahastaa uskonnollisuudella. Uskonnollisten johtajien poliittinen valta on siellä paljon suurempi kuin Suomessa.

    Uskonnollinen fundamentalismi on vaarallista oli se sitten kristillistä, juutalaista tai islamilaista. Siksi en halua, että uskonnon opetus siirrettäisiin kouluilta seurakunnille. On hyvä voida valvoa, mitä lapsille opetetaan.

 

Voisiko oman uskon opetusta korvata ainakin osittain uskontotiedolla, joka on sama kaikille? Helsingissä koululuokat joudutaan jakamaan uskonnontunnilla kovin moniin ryhmiin. Se raha on pois esimerkiksi tukiopetuksesta. Rehtoreilla on muutakin murehtimista kuin mistä löytää pätevä Hare Krishnan opettaja.

    En muista, mikä teologinen riita erottaa luterilaiset ortodokseista. Tuskin se niin suuri on, että seitsenvuotiaat pitää sen vuoksi erottaa omiin ryhmiinsä. Uskonto on opinkappaleiden ohella myös tapoja ja kulttuuria. Niitä voidaan opettaa erikseen eri uskontoa tunnustaville, pienten uskontojen osalta monelle ikäluokalle yhtä aikaa. Onhan jumalanpalveluksissakin eri-ikäisiä.

    Valtionkirkosta on jäljellä enää, että valtio kontrolloi kirkkoa. En poistaisi tätä kokonaan. Evankelisluterilaisella kirkolla on niin merkittävä asema ja niin paljon omaisuutta, että perään kannattaa katsoa. Islamilaisen seurakunnan ei tarvitse ottaa hautausmailleen ulkopuolisia, mutta evankelisluterilaisten on otettava. Ehkä ei tasapuolista, mutta kohtuullista.


<<paluu etusivulle