Etelä-Suomen Sanomat, kolumni 28.09.2003

Kiina tulee, oletko valmis?

    Salcompin kännykkäakkutehtaan siirto Kemijärveltä Kiinaan näytti, mitä on edessä. Maailmanlaajuinen työnjako mullistuu, kun jättimäinen Kiina avaa suljettua talouttaan ryminällä.
    Köyhien maiden tuleminen vapaakaupan piiriin on aina merkinnyt työpaikkojen siirtymistä alempien palkkojen suuntaan. Kun Suomi solmi 60-luvulla vapaakaupan Efta-maiden kanssa, työvaltaista tekstiiliteollisuutta siirtyi köyhään Suomeen. Suomen vaurastuttua tehtaita siirtyi Suomesta Portugaliin ja viime vuosina Viroon. Aasian tiikerit imuroivat viime vuosikymmeninä työpaikkoja kaikkialta teollisuusmaista. Ei siis mitään uutta auringon alla?

    Kiina on aivan toisen suuruusluokan tapaus. Maassa on väkeä enemmän kuin teollisuusmaissa yhteensä ja palkkataso on vain kymmenes osa teollisuusmaiden palkkatasosta. Yhteiskunnallinen vakaus tekee Kiinasta ulkomaisten yritysten silmissä selvästi muita kehitysmaita houkuttelevamman sijoituskohteen. Kiinan talous näyttää kaksinkertaistuvan alle kymmenessä vuodessa. Tällaista vauhtia ei Euroopassa ole nähty koskaan.
    Edessä on suuria taloudellisia mullistuksia. Salcomp ei tule olemaan viimeinen Kiinaan siirtyjä.

    Ummistettiinko Kemijärvellä silmät? Salcompin tehtaaseen upotettiin viime vuosikymmenellä 30 miljoonaa markkaa yritystukia. Kovin huonosti tuolloin osattiin lukea ajan merkkejä – vai eikö niitä vain haluttu nähdä? Alan asiantuntijat tiesivät jo tuolloin kertoa, ettei kännykän akkuja Kemijärvellä kovin pitkään tulla valmistamaan. Kerrottiinko tämä Salcompin työntekijöille, jotka rakensivat talonsa tehtaan ympärille ja käyttivät siihen enemmän kuin 30 miljoonaa markkaa? Halusiko kenties joku seurauksista piittaamatta sulan hattuunsa aluepolitiikan sankarina?

Rakennetyöttömyys pahenee

    Kun Kiinassa työtunti maksaa kymmenes osan siitä mitä teollisuusmaissa ja kiinalaisia on niin paljon, jääkö teollisuusmaihin juuri lainkaan työpaikkoja?
    Tällaiset kauhukuvat perustuvat väärinymmärrykseen. Kiina ei vain myy, tietysti se myös ostaa. Maa käyttää kyllä kaikki vientitulonsa tuontinsa rahoittamiseen. Vientimahdollisuuksien avautuminen Kiinaan korvaa periaatteessa teollisuusmaiden menettämät työpaikat.
    Tässä on kuitenkin kaksi ongelmaa: ensiksikin, synnyttääkö Kiinan kasvava tuonti työpaikkoja Suomeen vai muualle maailmaan? Suomalaisten yritysten soisi aktivoituvan myös myymään tuotteita Kiinaan, ei vain siirtämään tehtaitaan sinne.
    Toiseksi: teollisuusmaista siirretään nyt Kiinaan suhteellisen yksinkertaista ammattitaitoa vaativaa teollisuustyötä ja tilalle saadaan korkeata osaamista edellyttäviä työpaikkoja. Tämä antaa suomalaisille mahdollisuuden rikastua siirtymällä korkeapalkkaisempiin tehtäviin, mutta kaikista ei voi tulla huippuosaajia. Kiina-ilmiö pahentaa rakenteellista työttömyyttä Suomessa.
    Suomessa siis insinöörit rikastuvat ja duunareita uhkaa työttömyys? Näin siinä oletettiin käyvän, mutta eivät kiinalaiset aio vain köyhiksi alistua. Kiina kouluttaa vuodessa 600 000 insinööriä ja Intia melkein toisen mokoman.
    Insinöörityötä on jopa helpompi siirtää halvan työvoiman maihin kuin tavaratuotantoa. Tavaroiden kuljettamiseen tarvitaan laivoja ja junia, insinöörin työ tulos siirtyy piuhoja pitkin maanosasta toiseen. Sekä Intia että Kiina imuroivat kiihtyvällä vauhdilla asiantuntijatehtäviä teollisuusmaista. Ei insinöörikään voi nukkua yötään rauhassa.

Maapallon sietokyky uhattuna

Kun kiinalaiset rikastuvat, merkitseekö se, että me köyhdymme?
    Missään ei ole ämpärillistä taloudellista kasvua, jota riittäisi toiseen paikkaan vähemmän, jos sitä lorahtaa toiseen enemmän. Kiinalaisten rikastuminen ei köyhdytä muita maita vaan rikastuttaa. Näin meille opettaa talousteoria, mutta talousteoria ei ota huomioon kaikkea.
    Maapallon maaperässä on kiinteä määrä luonnonrikkauksia ja ilmakehän kyky ottaa vastaan hiilidioksidia on rajallinen. Valtavan Kiinan valtava kasvu koettelee maapallon kestokykyä ja se saattaa myös meidät ahtaammalle. Energiavaroista tulee pulaa ja kasvihuoneilmiö uhkaa kiihtyä entisestään.
 

Miksi Eurooppa ei kasva?

    Eurooppa näyttää olevan jäämässä jalkoihin maailmantalouden myllerryksessä. Aasia nousee takaa kovaa vauhtia ja Yhdysvaltojen uskotaan menestyvän paljon kangistunutta Eurooppaa paremmin. Joku irvileuka onkin sanonut, että jos Eurooppalaiset haluavat vielä nähdä talouden menestyvän, heidän kannattaa avata televisio. Sieltä voi tulla ohjelmaa Aasiasta tai Amerikasta.
    On vaadittu, että Suomessa työaikaa pitää pidentää, koska muuallakin paiskitaan töitä pidempään. Meidän on oltava koulutuksessa yhä parempia – vaikka olemmekin jo parhaita – ja oltava kärjessä kaikkialla.
    Entä jos Suomi ja Eurooppa eivät enää kehity, koska alkavat olla valmiita? Viimeaikoina on julkaistu useampiakin tutkimuksia, jotka osoittavat, ettei rikastuminen ole tehnyt teollisuusmaiden asukkaista onnellisempia. Mihin muuhun sitä rikastumista tarvitaan?
    Entä jos ottaisimme rauhallisemmin, tyytyisimme suunnilleen siihen mitä meillä on, lyhentäisimme työaikaa, kun kiinalaiset haluavat tehdä työmme ja nauttisimme vauraudestamme, joka on suurempaa kuin historiassa koskaan meitä ennen?

Kiina-ilmiöön on varauduttava

    En tarkoita, etteikö Kiinailmiöön tarvitsisi varautua. Se tulee tuottamaan paljon inhimillistä kärsimystä; kemijärveläisiä on juuri nyt vaikea lohduttaa.
    Työministeriön harjoittamasta kalliista näpertelystä on siirryttävä talouden rakenteisiin vaikuttaviin toimiin. Vähän koulutettujen asemaa työmarkkinoilla on parannettava veroratkaisuin ja esimerkiksi porrastamalla työnantajamaksut palkan suuruuden mukaan. Kiina-ilmiö iskee ainakin aluksi voimakkaimmin vähän koulutettuun työvoimaan.
    Nopeita muutoksia on odotettavissa jatkossakin. Työntekijöiden turvaa on parannettava äkillisten irtisanomisten vuoksi samalla, kun tuen on oltava sellaista, että se tukee työllistymään uudestaan eikä vajoamaan pitkäaikaistyöttömyyteen.
    Ympäristökysymykset on otettava tosissaan. Kaikkien maiden on vähennettävä voimakkaasti hiilidioksidipäästöjään, koska Kiinan valtaisia talouskasvu saattaa maapallon kestokyvyn koetukselle. Kun maapallon kestokyky joutuu koetukselle, meidän on tuotettava elintasomme vähemmin raaka-aine- ja energiapanoksin. Ellemme tähän pysty, edessä on köyhtyminen, koska raaka-aineita ja energiaa on joka tapauksessa tarjolla vähemmän.


<<paluu etusivulle