Etelä-Suomen Sanomat, kolumni 26.5.2002

Vilppi kitkettävä ravintola-alalta

Harmaa talous on iskenyt ikävästi ravintola-alaan, erityisesti pieniin pizzerioihin ja keskiolutkuppiloihin. Ongelmia on myös pizza-taksi alalla. Homma toimii siten, että yrittäjä myy ohi kirjanpidon, ei maksa arvonlisäveroa eikä veroa voitosta – usein vielä työvoimakin on pimeätä, joten siitä ei mene veroja eikä sosiaaliturvamaksuja. Jos samanaikaisesti vielä nostetaan työttömyyskorvausta, voi palkkakin olla vähän pienempi.

Ilmiö on niin laajaa, että se näkyy alkoholitilastoissa. Anniskelumyynti on laskussa ja vähittäismyynti nousussa. Osa tästä ilmiöstä selittynee sillä, ravintoloitsija ostaa juomat yksityishenkilönä, jolloin ne kirjautuvat vähittäismyynniksi eivätkä näy ravintolan kirjanpidossa.  Tämä on kahdesta pahasta pienempi. Osa ravintoloissa myydystä oluesta tuodaan maahan verottomina turistituomisina, jolloin vältetään vielä alkoholiverokin. Verovapaita turistituomisiahan ei saa myydä eteenpäin, ei edes kaverille.

Ongelman pahin puoli ei ole siinä, että valtio menettää verotuloja. Epäreiluinta on rehellisen yrittäjän kohtalo. Verot laistava yrittäjä pystyy tietysti myymään paljon halvemmalla kuin rehellinen, eikä näissä oloissa rehellinen kilpailija oikein menesty. Siksi harmaa talous etenee kuin epidemia. Kun kaupunginosaan tulee ensimmäinen vilpillisesti alihinnoitteleva olutpubi, rehellisen kilpailijan on joko itse ryhdyttävä samaan tai luovuttava elinkeinostaan. Jos hän myy ravintolansa, tilalle tulee herkästi harmaan talouden yrittäjä, koska muut eivät siinä kaupunginosassa enää menesty.

Periaatteessa asiakkaan pitäisi valvoa toiminnan rehellisyyttä vaatimalla aina kuitti, mutta harvapa sitä tulee tuopistaan pyytäneeksi. Italiassa on menty pitemmälle: asiakasta voidaan rangaista, jos hän ei vaadi maksustaan kuittia. Tätä voisi tietysti meilläkin harkita.

Hämärien keskiolutyrittäjien käynnistämä raju hintakilpailu ei ole alkoholipoliittisestikaan perusteltua. Kun katteet ovat pieniä, ei juuri ole varaa sanoa juopuneelle asiakkaalle, että tuopit alkavat tältä päivältä riittää, ei jaella porttikieltoja eikä kysellä alaikäisiltä papereita. Alalle on tullut täysin ammattitaidottomia yrittäjiä, joilla ei tunnu olevan hajuakaan alkoholilain vaatimuksista eikä motivaatiota niitä noudattaa.

Valvonta ei toimi

Miten tällainen tilanne on sitten päässyt syntymään? Valvontaan ei ole voimavaroja, tämä on tiedossa. Yrittäjä voi suhtautua varsin luottavaisesti siihen, ettei tarkastajaa tule, koska niitä on niin vähän, että vuoro tulee vasta vuosien kuluttua. Kun panee yrityksiä tarpeeksi tiuhaan nurin ja perustaa taas uuden, jäljet ovat ehtineet peittyä, kun tarkastus joskus vuosien kuluttua osuu kohdalle. Eduskunnassa on paraikaa alkoholilain muutos, joka tekee mahdolliseksi evätä anniskeluoikeus ravintolayrittäjältä, jolla on takanaan epäilyttävä –konkurssi.

Talousrikoksien tutkijoilla on yleensä tähtäimessään niin isoja kaloja, ettei kuppilayrittäjien kaltaisille pikkukaloille oikein riitä aikaa. Verohallitus on pääjohtajansa suulla sanonut, ettei verottajan tehtävänä ole jahdata rikollisia vaan kerätä veroja. Alkoholitarkastusta suorittavalla tuotevalvontakeskuksella on pari harmaan talouden tutkijaa, mutta eivät he joka paikkaan ehdi.

Valvonta olisi sinänsä helppoa, koska kohteen löytää helposti. Nyrkkisääntöjä voi sanoa, ettei pizzaa juurikaan voi myydä rehellisesti alle neljän euron eikä oluttuoppia alle kolmen euron. Kun ravintola mainostaa metrin kokosin kirjaimin alhaisia hintojaan, kohteen löytää helposti. Sitten mennään sisään ja poliisivaltuuksin katsotaan, mitä kassakone tietää kertoa ja ketä ravintolassa on töissä. Toki joku tilapäisesti halvalla myyvä voi toimia rehellisesti ja joku epärehellinen voi pitää korkeita hintoja, mutta alehintaan olutta myyvät ovat silti helppo kohde tutkijoille.

Harmaantalouden tutkijat kierrättivät eräänä iltana viime syksynä sosiaali- ja terveysministeriön väkeä Helsingin Kalliossa, jossa ohi kassakoneen myymistä löytyi lukuisista ravintoloista.

Paitsi, että harmaan talouden tutkijoita on kovin vähän, heidän työnsä etenee hitaasti. Harmaan talouden yrittäjän löytää kyllä helposti, mutta sen jälkeen tutkijoiden aikaa tärvääntyy loputtomaan oikeusprosessiin, kun ilmiselvää tapausta puidaan pitkään ja siitä valitetaan. Joskus ihmetyttää, kuinka kankean ja tehoton ja kankea järjestelmä tuomioistuinlaitoksesta on kehitetty.
Kummallista ”säästöä”
Tuotevalvontakeskuksen harmaantalouden tutkijat vakinaistettiin tämän vuoden talousarviossa. Sen jälkeen tilanne on kuitenkin vain pahentunut, joten STM esitti tämän vuoden lisäbudjettiin varoja kolmen uuden tutkijan palkkaamiseen. Tämän esityksen jos minkä  piti olla selvää pässinlihaa, mutta valtiovarainministeriön punakynä puhui taas. Budjettiriihessä – johon en siis enää itse osallistunut pestin loppumisen takia – saatiin sentään yksi viroista takaisin, mutta muut vedettiin yli ”säästösyistä”. Itse olen ymmärtänyt valtiovarainministeriön rahahuolia tiettyyn rajaan asti, mutta se raja kulki tässä. Mitä ihmeen järkeä on säästää tarkastajissa, jotka ovat suorina tuottoina tuoneet yli palkkansa viisinkertaisesti takaisin? Tämän päälle tulee pelotevaikutus, kun kiinni jäämisen riski kasvaa.

Mitä ihmeen järkeä on säästää toiminnassa, joka tuottaa voittoa? Sitä paitsi yhteiskunnalla on jonkinlainen velvollisuus ylläpitää reiluja pelisääntöjä. Nykytila ei ole rehellistä ravintolayrittäjää kohtaa reilu. Vielä epäreilummaksi se muuttuu, kun Viro liittyy Eu:n jäseneksi ja sieltä saa tuoda kerralla pakettiautollisen olutta. Jos näiden ”turistituomisten” virtaa harmaan talouden kapakoihin ei pystytä valvomaan, rehelliset yrittäjät loppuvat alalta.
 
 
 

<<paluu etusivulle