Etelä-Suomen Sanomat, kolumni 21.3.2004

Mitä hallitus aikoo tehdä hyvinvointivaltiolle?

Vuonna 1990 Suomen viidestä miljoonasta asukkaasta 2,5 miljoonaa oli töissä ja toiset 2,5 miljoonaa ei ollut. Sataa ansiotyössä olevaa kohden oli toiset sata, jotka lapsuuden, vanhuuden, työttömyyden, sairauden, äitiyden tai jonkin muun syyn vuoksi eivät olleet töissä.

    Vuonna 1993 laman pohjalla töissä oli kaksi miljoonaa ja kolme miljoonaa ei ollut. Sataa töissä olevaa kohden oli 150, jotka eivät olleet töissä. Tätä ei pystytty rahoittamaan kestävästi. Valtio otti velkaa 1000 markkaa jokaista suomalaista kohden kuukaudessa, vaikka menoja oli karsittu raa'asti.

    Lama päättyi ja työllisyys koheni. Nyt sataa työssä olevaa kohden noin 120 muuta. Menoja ja etuisuuksia on jouduttu karsimaan hyvistä vuosista, mutta valtiontalous on kutakuinkin tasapainossa.

    Kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, elatussuhde uhkaa heiketä uudestaan. Edessä on samanlaisia valtiontalouden ongelmia kuin 1993. Hyvinvointivaltion käy köpelösti, kun maksajia on entistä vähemmän ja tulonsiirtoja saavia entistä enemmän.

    Vuosi sitten Suomessa oltiin yksimielisiä siitä, että hyvinvointivaltio ei säily, ellei työllisyysastetta saada nousemaan reippaasti. Hallitusohjelman mukaan tämän vaalikauden aikana pitäisi saada satatuhatta työpaikkaa lisää. Se nostaisi työllisyysasteen nykyisestä 67 prosentista noin 70 prosenttiin - siis 15-64 -vuotiaista 70 prosenttia olisi töissä. Seuraavan vaalikauden aikana työllisyysasteen pitäisi nousta peräti 75 prosenttiin.

Hallitus ei usko onnistuvansa

Työllisyystavoitteeseen ei enää uskota. Vuodessa työpaikkojen määrä on kuitenkin laskenut lähes 30 000:lla. Ministeri Filatov ilmoitti äskettäin lehtihaastattelussa, ettei työllisyystavoitetta voida saavuttaa. Jo marraskuussa 2003 hallitus arvioi EU:lle esittämässään vakausohjelmassa, ettei työllisyys parane vaalikauden aikana lainkaan.

    Mikä menee vikaan? Työllisyysasteen nostaminen on edellyttää kolmea asiaa. Nuorten pitäisi siirtyä opintojen jälkeen nuorempina töihin ja ikäihmisten pitäisi siirtyä vanhempina eläkkeelle. Siinä välissä pitäisi olla töissä eikä työttömänä. Mikään näistä ei näytä onnistuvan.

    1) Nuorempana töihin
    Opintoja aiotaan ilmeisesti tosissaan nopeuttaa, mutta keinot ovat norsumaisia. Akateemisen vapauden korvaaminen putkiopiskelulla saattaa nopeuttaa valmistumista, mutta heikentää laatua. Akateemiseen sivistykseen kuuluu kokeilemista ja erehtymistä. Pääaineitta vaihtaneet ovat usein elämässä menestyneimpiä, koska heillä on kykyä poikkitieteelliseen ajatteluun.

    Pitkään opiskelu ei välttämättä ole huono enne: pääministeriltä meni ylioppilastutkinnon jälkeen valmistumiseen 14 vuotta, alaa sairaanhoitajasta valtiotieteisiin vaihtaneelta opetusministeriltä 16 vuotta eikä työministeri ole valmistunut vieläkään.

    Tiedekorkeakoulujen rahapula viivyttää opintoja suuresti. Sosialidemokraattisten opetusministerien suuri missio on ollut siirtää rahaa tiedekorkeakouluilta ammattikorkeakouluille. Opetukseen käytettävä rahamäärä oppilasta kohden tiedekorkeakouluissa on laskenut jyrkästi, mikä ei ole jäänyt vaille seurauksia.

    2) Vanhempana eläkkeelle
    Eläkejärjestelmiä muutettiin juuri, mutta on vaikea uskoa, että tämä riittäisi nostamaan todellista eläkeikää vaadituilla 2-3 vuodella. Ainakaan Raimo Sailas ei näytä tähän uskovan. Työmarkkinajärjestöt ovat kategorisesti ilmoittaneet, ettei eläkepolitiikkaan palata. Vallankäyttäjät ammattiliitoissa painottuvat eläkeikää lähestyviin. Nuorten ikäluokkien edut jäävät herkästi syrjään kolmikantaisissa neuvottelupöydissä.

    Ehkä eläkkeelle jäämisiän nosto ei eläkejärjestelmiä rukkaamalla onnistuisikaan. Työelämässä on mukauduttu varhaiseen eläkkeellesiirtymiseen. Ei ole haluja kehittää työoloja ja työnjakoa sellaiseksi, että ikä-ihmiset pärjäisivät työelämässä pitempään. 1960-luvulla 60-64 -vuotiaista oli töissä liki 80 %, nyt enää noin 25 %.

    3) Työttömyys alas
    Suomessa huonosti koulutettujen työttömyysriski suhteessa hyvin koulutettuihin on ylivoimaisesti suurin Euroopassa. Olemme kehittäneet työelämän hyväosaisia ja hyvin koulutettuja ajatellen. Vähemmän osaavalle työvoimalle ei ole töitä.

    Työttömyyden alentamiseksi tarvitaan työpaikkoja, joissa pärjää vähemmälläkin osaamisella. Tällaisen työn teettäminen on tehtävä työnantajalle ja asiakkaalle halvemmaksi. Koska emme tarvitse työssä käyviä köyhiä, alimpia palkkoja ei pidä alentaa, vaan tällaista työtä on verotettava vähemmän.

    Hallitusohjelmassa on lupaus työnantajamaksujen alentamisesta matalapalkkaisessa työssä, mutta asiaa yhä vain selvitetään. Hankkeeseen on varattu surkeat 50 miljoonaa euroa. Sillä ei työmarkkinoita saada tasapainoon. Sosialidemokraattien tarkoituksena lienee vesittää koko ajatus. Ilmeisesti ajatellaan, että on parempi olla työttömänä kuin tehdä "vähempiarvoista" työtä.

    Valitessaan mieluummin rakenteellisen työttömyyden kuin "huonot" työt demarit ottavat kantaakseen raskaan vastuun seurauksista. Työttömyys nakertaa hyvinvointivaltion rahoitusta ja lisää syrjäytymistä. "Vähäarvoisesta" työstä etenee paljon helpommin "kunnon" töihin kuin pitkäaikaisesta työttömyydestä.
 
    Työllistämistavoitteen tielle on nousemassa uusia esteitä. Nuorison keskuudessa on vaarallisen paljon syrjäytyviä. Nuorena syrjäytyminen ennustaa heikkoa työuraa. Psyyken ongelmien yleistyminen ennakoi sekin työelämästä syrjäytyvien määrän kasvua.

Siirtolaisuutta kannattaisi edistää

USA ja Kanada ovat onnistuneet pitämään yllä hyvää elatussuhdetta päästämällä maahan nuoria siirtolaisia. Suomessa ulkomaalaisia ei haluta päästää maahan.

    Vaikka mielemme muuttuisi, en ole varma, tulisivatko ihmiset tänne, jos heillä olisi mahdollista mennä muuallekin. Hankala ilmasto, outo kieli ja muukalaisvihamieliset asenteet eivät houkuttele sitä, jolla on varaa valita.

    Jotain hallitus vielä yrittää. Se esittää työllisyyden parantamiseksi verojen alentamista. Suomen pankin eroava pääjohtaja Matti Vanhala on Aamulehdessä ja Turun Sanomissa tuominnut tämän selkein sanoin: "Veroelvytys on kerta kaikkiaan eilispäivän maailman asia. Meillä ei ole mahdollisuutta kaventaa merkittävästi veroja palkkahaitarin kaikissa tuloluokissa ilman vaurioita kansantaloudelle. Kun veroja alennetaan, niin ne pitää kohdentaa niin, että työllisyysasteessa näkyy tuloksia. Silloin puhumme matalan tuottavuuden sektorin työllisyyden parantamisesta, kotitalousvähennyksen nostamisesta…"

Mitä tehdään hyvinvointivaltiolle?

Ensin hallitus sanoo, että työllisyysasteen nosto on välttämätöntä hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamiseksi. Nyt sanotaan, ettei työllisyysasteen nosto onnistu.

    Onko kohtuutonta vaatia, että hallitus kertoisi, mitä suunnitelmia sillä on hyvinvointivaltion osalle?


<<paluu etusivulle