Etelä-Suomen Sanomat, kolumni 15.2.2004

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii todellisia toimia

    Teollisuuden kantoja Kioton sopimukseen on vaikea seurata. Teollisuuden ja Työnantajien edustajat olivat tiiviisti mukana neuvotteluprosessin eri vaiheissa 1990-luvulla. Järjestö puolsi varauksetta sopimuksen ratifiointia vuonna 2001, jolloin USA:n jääminen sopimuksen ulkopuolelle jo tiedossa. Kaksi vuotta sitten teollisuus vakuutti, että sopimuksen täyttäminen onnistuu, jos saadaan tuhannen megawatin ydinvoimala. Saatiin 1600 megawatin ydinvoimala.

    Nyt teollisuus on aloittanut raivoisan hyökkäyksen järjestönsä vanhoja kantojaan vastaan. Eikö olisi luontevaa erottaa järjestön edunvalvonnasta vastuussa olleet?
    Ei todellisuudessa oikeasti hölmöjä olla. Valtio jakaa ensi syksynä lähes miljardin euron edestä rahanarvoisia päästöoikeuksia. Nyt on oikea aika näytellä säälittävää. Jotkut näyttävät uskovan.

    Saiko Suomi EU:n sisäisessä taakanjaossa liian pienet kiintiöt? Ei kuulemma otettu huomioon, että teknologiamme on jo niin hyvää, että päästöjä on vaikea vähentää.
    MTV3:n Huomenta Suomi -lähetyksessä jopa väitettiin suomalaisten voimalaitosten suodattavan hiilidioksidin pois savukaasuista. Hiilidioksidi menee kyllä sellaisenaan taivaalle.
    EU oli sitoutunut vähentämään päästöjään kahdeksan prosenttia vuoden 1990 tasosta. Suomelle komissio esitti kuuden prosentin vähennystä. Pekka Haaviston johtamissa neuvotteluissa Suomi onnistui keplottelemaan itsenä ulos vähennystavoitteista kokonaan. Riitti, että jäädytämme päästöt vuoden 1990 tasolle.
    Joillekin näyttää olevan järkytys havaita, että ilmastosopimus pakottaa muuttamaan jotakin. Jos se ai pakottaisi muuttamaan mitään, miten se vaikuttaisi ilmastonmuutokseen?
    Oheisesta taulukosta näkyy päästökiintiö asukasta kohden eri EU-maissa. Suomen kiintiö on Euroopan kolmanneksi korkein.

EU-maiden kasvihuonekaasujen päästökiintiö 2008-2012 tonnia/asukas

Luxemburg     17,8
Irlanti             15,8
Suomi             14,9
Belgia             12,7
Kreikka         12,4
Alankomaat    12,3
Saksa             11,6
Iso-Britannia   10,9
Tanska            10,2
Ranska             9,5
Ruotsi               8,5
Itävalta             8,4
Italia                 8,2
Espanja            8,2
Portugali ´        7,6
EU 15             10,2

    Suomi onnistui neuvottelemaan itselleen korkean kiintiön sopimuksen, koska Suomen olosuhteita muualla tunnettu.
    Luultiin, että Suomi on lopullisesti luopunut viidennestä ydinvoimalasta. Ruotsia hyvitettiin suunnitelmista pysäyttää ydinvoimaloita. Jos Suomen ydinvoimalapäätös olisi ollut tiedossa, päästökiintiö olisi olla 10 miljoonaa tonnia pienempi.
    Muut eivät hoksanneet, millainen säästöpotentiaali liittyi Suomen vuoden 1990 bensasyöppöön autokantaan. Moni Euroopan maa on joutunut päästökiintiönsä kanssa vaikeuksiin, koska liikenteen määrä on kasvanut. On se kasvanut Suomessakin, mutta bensan kulutus ei ole kasvanut, koska autokanta on uudistunut säästäväisemmäksi.
    Ei otettu huomioon sitäkään, että laajassa Suomessa on mittavat mahdollisuudet bioenergian hyödyntämiseen - paljon paremmat kuin vaikkapa Belgiassa.
    Pettikö vihreä ympäristöministeri ympäristönsuojelun keplottelemalla Suomelle suuren päästöoikeuden? Ei, sillä eiväthän EU:n kokonaispäästöt siitä lisääntyneet. Haavisto neuvotteli Suomen valtiolle lisää rahaa.

Moni maa ulkopuolella

    Kioto-sopimuksen heikkoutena on pidetty, että moni merkittävä maa on sen ulkopuolelle, erityisesti USA ja Venäjä.
    Yhdysvaltojen poissaolo on pettymys. Tämän sai Floridan epäselvä ääntenlaskenta aikaan. Eiköhän Yhdysvallat tule mukaan ensi presidentinvaalien jälkeen. Jos ei tule, se merkitsee amerikkalaiselle teollisuudelle kilpailuetua, mutta tuo kilpailuetu on mitätön verrattuna siihen, jonka dollarin alamäki niille on tuonut. USA:n jäämisestä pois kärsisi ilmakehä, eivät niinkään kilpailijat.
    Venäjä pelaa sopimuksella kovaa peliä. Se haluaa WTO:n jäseneksi ja viennilleen paremman tullikohtelun ynnä muuta. Venäjä uhkaa tavallaan omaan jalkaansa ampumisella, sillä maa hyötyisi taloudellisesti sopimukseen liittymisestä.

    Venäjän kannattaa tulla mukaan päästökauppaan, koska sillä on paljon myytävää. Venäjä on todellinen energiansäästön Saudi-Arabia. Maassa voidaan päästöjä vähentää hyvin halvalla.
    Eurooppalaisille yrityksille on edullista, että Venäjä suurine päästöineen tulee mukaan, koska päästöoikeuden hinta laskee.
    Onko tämä oikein ympäristöä kohta? Jos päästökiintiöitä saa Venäjältä halvalla, silloinhan Euroopassa ei tarvitse tehdä mitään?
    Ei ilmakehä siitä parane, että päästöjen vähentäminen sattuu. Tärkeintä on, että päästöt vähenevät. Kun samalla rahalla vähennetään hiilidioksidipäästöjä Venäjällä moninkertainen määrä, on sekä Venäjän, Euroopan että ilmaston etu, että Venäjä liittyy sopimukseen. Samasta syystä toivotaan Kiinaa ja Intiaa pian mukaan päästökauppaan. Kioton sopimuksessa ne ovat mukana.

Kiintiöt muuttuvat maksullisiksi

    Ensimmäisellä kierroksella päästökiintiöt jaetaan yrityksille ilmaiseksi. Tämä on outo, korruptiolle altis ja muutenkin sekava vaihe päästökaupassa. Outoa se on, koska päästöoikeuden hinnalla on taipumus siirtyä lopputuotteen hintaan, vaikka oikeuden saisi ilmaiseksi. Kun tehdas polttaa hiiltä, se joutuu polttamaan myös päästöoikeuksia, jotka se voisi muuten myydä. Aika moni itkuvirsiä laulavista yrityksistä tulee hyötymään päästökaupasta taloudellisesti ja tietää sen myös. Valittaa kuitenkin kannattaa, jotta saisi vähän isomman ilmaisen kiintiön. Toki jotkut yritykset kärsivät ihan oikeasti.
    Ilmaista jakoa voi alkuvaiheessa perustella sillä, että yritykset tarvitsevat rahaa säästöinvestointeihin ja että päästöoikeuden hinnan siirtäminen myyntihintoihin ei onnistu aloilla, joilla kilpaillaan voimakkaasti sopimuksen ulkopuolella olevien maiden kanssa.
    Tulevaisuus on toisenlainen. On melko varmaa, että kaikki päästöoikeudet muuttuvat aikanaan maksulliseksi ja päästökauppa laajenee maailmanlaajuiseksi. Energiavaltaisten tuotteiden hinnat nousevat, mutta vastaavasti valtiot saavat tuloja, joiden turvin ne voivat alentaa muuta verotusta.
    Kun päästöoikeuden hinta on koko maailmassa sama, yritykselle on saman tekevää, mikä on kansallinen päästökiintiö. Valtio sen sijaan saa tuloja sitä enemmän mitä suurempi on maakiintiö, esimerkiksi Suomen valtio henkeä kohden selvästi enemmän kuin Ruotsin. Haavisto siis neuvotteli valtiolle silkkaa rahaa. Tosin, kun maakiintiö muuttuukin valtion verotusoikeudeksi, ei ole varmaa, että Suomi pystyy säilyttämään muita suuremman oikeuden rahastaa yhteisellä ilmakehällä.
    Jos suomalaiset tehtaat todella ovat teknologialtaan säästävämpiä, niiden kilpailuasema paranee, koska ne tarvitsevat päästöoikeuksia vähemmän. Takkiin tietysti tulee, jos on investoitu tuotteisiin, jotka liian energiavaltaisina ja siten kalliina menettävät kuluttajien suosion, mutta eivät kai vuorineuvokset voi väittää, etteivät ole tienneet ilmastonmuutoksesta mitään?
    Päästökauppa tulee merkitsemään suurta tulonsiirtoa kehittyneistä maista vähemmän kehittyneisiin. Tämä rahavirta tulee varmaankin ylittämään nykyisen kehitysavun. Raha menee tuotannon modernisointiin.
    Tämä tietysti maksaa meille rikkaiden maiden kansalaisille, mutta vastapainona saamme elinkelpoisen maapallon ja vältymme, emme varmaankaan ilmastonmuutokselta kokonaan, mutta sen äärimmäisiltä muodoilta.


<<paluu etusivulle