Hallitus on laatinut kaksi energiapoliittista
skenaariota, toinen ydinvoimaan perustuen ja toinen ilman sitä. Nämä
kaksi skenaariota ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan niin lähellä
toisiaan, ettei niiden välillä teollisuuspoliittista linjaeroa
synny. Molemmat tuottavat saman määrän sähköä
ja siksi molemmissa myös sähkön hinnan on käyttäjälle
oltava sama. Jos sähkö olisi toisessa halvempaa, sitä myös
käytettäisiin enemmän. Kuitenkin ydinvoimaa puolustavat
puhuvat tuhansista työpaikoista teollisuuteen, joita sikiää
ympäri Suomea kunhan vain ydinvoimalasta ymmärretään
tehdä päätös. Pelataanko tässä kaksilla korteilla?
Jotkut pelkäsivät aikanaan,
että jos pistorasiasta tulee ydinsähköä, se tuo käyttäjille
syöpää ja muuta ikävää. Kun heille on saatu
vaivoin selitetyksi, että itse sähkö on samanlaista siitä
riippumatta, miten se on tehty, onko nyt SAK hurahtanut uskomaan, että
ydinsähkö on laadullisesti työllistävämpää
kuin muu sähkö?
Ei SAK ole hurahtanut okkultismiin,
vaan esittää rehellisesti suunnitelman, jossa Suomessa sähköä
käytettäisiin reilusti enemmän kuin hallituksen kummassakaan
skenaariossa. Samalla viitataan kintaalla ilmastosopimukselle, jossa Suomi
sitoutuu muiden maiden mukana rajoittamaan hiilidioksidipäästöjään.
Ymmärtääkseni EU- maalta ei ole aivan pikkujuttu sanoutua
irti yhteisestä ilmastosopimuksesta.
"Kun Suomessa kaikki muu on kalliimpaa - työ, lämmitys, kuljetukset ja verot - niin jonkin muun on oltava halvempaa ja olkoon se jokin sähkö!" Tämä iskulause yhdistää SAK:ta ja monia teollisuuden patruunoita.
Aivan toiset elinkeinoelämän edustajat ovat heränneet varoittamaan, että verot Suomessa ovat liian korkeat. Jorma Ollila esimerkiksi on valittanut, että palkansaajien liian korkeat verot haittaavat kohtuuttomasti Nokian toimintaedellytyksiä Suomessa.
Se, että sähkö on Suomessa
paljon halvempaa kuin muissa maissa, ei johdu pelkästään
suomalaisten sähköinsinöörien erinomaisuudesta. Paljon
siihen on myötävaikuttanut myös yhteiskunnan piilevä
subventio. Tätä subventiota on kaikkialla: esimerkiksi sähkölinjan
tarvitseman maan saa lunastaa alle torihintojen, eikä ydinvoimaloiden
tarvitse käytännössä vastata ydinonnettomuuden ulkopuolisille
aiheuttamista kustannuksista kuin murto-osalla siitä summasta, joka
muualla vaaditaan vastuuvakuutuksena. Vielä tätäkin merkittävämpää
on, että sähkölaitos- ja -verkkoinvestoinnit katsotaan meillä
sellaisiksi yhteiskunnallisiksi investoinneiksi, joilta ei ole oikein vaatia
samanlaista tuottoa pääomalle kuin muilta tuotannollisilta investoinneilta.
Kun energia on subventoitua ja aliverotettua,
pitää työtä verottaa vastaavasti enemmän. Tästä
syntyy kannustinvääristymä, jossa Suomeen kannattaa sijoittaa
heikkolaatuista bulkkia tuottavaa perusteollisuutta, kun taas osaamiseen
perustuva tuotanto kannattaa sijoittaa muualle. Tällaisesta vääristymästä
Nokian kannattaakin olla vähän nyreissään erityisesti,
kun normaalia korkeampi verotus koskee Suomessa tulotasoja, joihin insinöörikoulutuksella
päästään jo melkein suoraan oppilaitoksesta.
Kummallisimpia ajatuksia ydinvoimalan ympärillä ovat puheet Poriin rakennettavasta alumiinisulatosta. En tiedä, kuinka vakavasti otettava suunnitelma tämä on, mutta kun sillä yritetään muokata mielipiteitä ydinvoimalle myönteisiksi, kai siihen pitää vakavasti suhtautua. Bauksiittia tuotaisiin Suomeen maapallon toiselta puolelta ja jalostettaisiin valtavan sähkömäärän turvin alumiiniksi. Tämä veisi liki puolet uuden ydinvoimalan tuotannosta ja toisi ruhtinaalliset parisataa työpaikkaa. Ei tätä hanketta itse sulaton työpaikoilla mainostetakaan, vaan annetaan ymmärtää, että alumiinin jatkojalostus toisi Poriin tuhansia työpaikkoja. Toisiko todella? Jos on kannattavaa kuljettaa bauksiittia tänne halvan energian perässä, on varmaankin kannattavaa kuljettaa alumiini halvan työvoiman perässä jonnekin muualle jatkojalostettavaksi.
Miksi alumiinisulatto kannattaisi rakentaa Suomeen eikä esimerkiksi bauksiittiesiintymien äärelle Australiaan? Alumiinisulatosta suurempi osa koostuu voimalaitoksesta ja vain pieni osa itse sulatosta. Olisi tietysti järkevämpää rakentaa ydinvoimala Australiaan sen bauksiittikaivoksen viereen, mutta poliittisista syistä koko kompleksi kannattaa sijoittaa Suomeen. Vain Suomessa ydinvoiman rakentaminen ylipäänsä on mahdollista ja vain Suomessa ydinvoiman välillisistä kustannuksista niin suuri osa ollaan valmiit ottamaan veronmaksajien piikkiin.
Jos halutaan suuria tuotantomääriä, bulkkiteollisuudesta sitä kyllä löytyy. Mutta jos halutaan Suomeen työpaikkoja, nykyaikainen, lähes täysin automatisoitu bulkkituotanto ei ole ratkaisu. Oli ennen, mutta ei ole enää. Jos Suomessa halutaan lisätä teollisuuden tarjoamia työpaikkoja, osaamiseen ja korkeaan jalostusasteeseen perustuva tuotanto on avainasemassa.
Pitääkö siis Suomessa
oleva perusteollisuus ajaa alas? Ei tietenkään. Paperia, metalleja
ja kemikaaleja tarvitaan aina ja siksi niitä on myös tuotettava.
Matalan jalostusasteen energiasyöppöä bulkkia ei kannata
ajaa alas, mutta ei siihen kannata voimaperäisesti erikoistuakaan.
Erityisesti metsäteollisuuden
laajentumisella on luonnolliset rajansa, koska se vaatii sähkön
lisäksi panokseksi myös puuta. Siksi paperitehtaita ei maahan
mahdu enempää, ellei joku saa puuta kasvamaan nopeammin.
Mitä sitten tapahtuu rasvanahkaduunarille? Työttömyyskortistoonko? Nykyaikainen perusteollisuus on niin pitkälle automatisoitua, ettei sen laajentamisesta työllisyydelle ole juuri apua. Tuotekehittelyyn ja lyhyisiin sarjoihin perustuva tuotanto työllistää paitsi suunnittelijoita studioammatteihin, myös käytännön tekijöitä tehdassaleissa. Tämä tiedetään hyvin Pohjois-Pohjanmaalla, jossa Nokia-vetoinen teollisuus on työllistänyt ihmisiä määrän, joka energiasyöpössä bulkissa vaatisi tuekseen useita ydinvoimaloita. Tehdasteollisuuden työpaikoista valtaosa sijoittuu muualle kuin energiasyöppöön perusteollisuuteen. Kannattaisi keskittyä tähän valtaosaan.
Kuitenkin on tunnustettava, että
väki on viime aikoina vähentynyt tehdassaleista samaan tahtiin
kuin pelloilta 60-luvuila.
Vain yksityiset palvelut ovat onnistuneet
lisäämään työvoimaa viimeisen kymmenen vuoden
aikana ja tämä suuntaus tulee jatkumaan. Työllisyytemme
nojaa lähes yksinomaan palvelualojen laajenemiseen.
Korkeiden palkkaverojen ja matalan
energiaverotuksen yhteiskunta on palvelujen kannalta vielä huonompi
vaihtoehto kuin osaamiseen perustuvan teollisuuden kannalta. Siksi tarvitsemme
vihreää verouudistusta, jossa työn tekemistä ja sen
teettämistä verotetaan vähemmän ja energian
kulutusta ja ympäristön saastuttamista enemmän. Sillä
tavalla syntyy työpaikkoja sekä osaamisalueille että aivan
tavallisille työtä tekeville suomalaisille.
