Etelä-Suomen Sanomat, kolumni 06.04.2003
Valtiosihteeri Sailaksen työllisyystyöryhmän etsi ratkaisua koko suomalaisen hyvinvointi yhteiskunnan elämän ja kuoleman kysymykseen. Työllisyysaste on nostettava 75 prosenttiin kun se on tätä menoa laskemassa 66 prosenttiin työikäisestä työvoimasta. Muuten eläkeläisten nopeasti kasvava määrä kaataa koko rakennelman, eikä hyvinvointiyhteiskunnasta voi kymmenen vuoden päästä enää puhua.
Työryhmältä odotettiin paljon, oli varauduttu vaikeisiinkin päätöksiin tärkeän tavoitteen saavuttamiseksi, mutta lopputulos on hämmentävä. Hallitustunnusteluja vetävä Anneli Jäätteenmäki sanoi sen olevan paperi papereiden joukossa, Demareiden Eero Heinäluoma kertoi, etteivät keinot vastaa demarien tavoitteita.
Työryhmä parantaisi työllisyyttä nopeuttamalla opiskelua (32 000 työpaikkaa), hidastamalla eläkkeelle siirtymistä (100 000), torjumalla rakenteellista työttömyyttä (100 000) ja kiihdyttämällä talouskasvua veroja alentamalla (40 000–70 000). Yhteensä työpaikkoja tulisi lisää yli 300 000. Jos näin todella kävisi, aika katkeraakin kalkkia kannattaisi sen eteen syödä. On vain vähän vaikea uskoa, että esitetyt keinot toimisivat.
Pääosa työttömyydestä on vähän koulutettujen työttömyyttä. Työttömyys on rakenteellista, kun työttömät eivät sovellu niihin työpaikkoihin, joita olisi tarjolla. Ratkaisuksi on yleensä esitetty matalatuottoisen työn hinnan alentamista keventämällä siihen kohdistuvaa verotusta ja työnantajamaksuja. Työryhmä hylkäsi tämän tien ja turvautui sen sijaan tukityöllistämisen huomattavaan lisäämiseen. Ajatellaan näköjään, että työttömyys johtuu siitä, että työttömät ovat vääränlaisia ja että heidät on muutettavissa toisenlaisiksi. Itse olisin kuvitellut, että olisi esitetty myös toimia, joilla tarjolla olevia työpaikkoja olisi muutettu toisenlaisiksi, paremmin työttömien taitoja ja kuntoa vastaaviksi.
Edes veronalennuksia ei esitetä suunnattavaksi rakenteellisen työttömyyden nujertamiseen, vaan veroja alennettaisiin kaikilta samalla prosenttimäärällä.
Mihin esimerkiksi katosivat esitykset palvelualojen aseman helpottamisesta? Palvelualoille voisi syntyä työttömille paremmin soveltuvia työpaikkoja, jotka eivät vaadi huippuosaamista. Näitä luvattiin väliraportissa, mutta loppuraportissa palvelualojen asemaa päinvastoin heikennetään nostamalla esimerkiksi majoituspalvelujen ja kulttuuripalvelujen arvonlisäveroa. Ajatus alentaa ruuan arvonlisäveroa ja rahoittaa se korottamalla näitä muita arvonlisäverokantoja pikemminkin heikentää työllisyyttä kuin parantaa sitä. En ymmärrä, mitä tekemistä esityksellä oli koko raportissa.
Veroale toisi kalliita työpaikkoja
Jopa kokoomuksen katteettomat vaalilupaukset kalpenivat työryhmän esittämien veronalennusten rinnalla. Veronalennukset maksaisivat noin neljä miljardia euroa, mutta toisivat työpaikkoja vain 40 000–70 000 kappaletta. Alennusten ei väitetäkään maksavan itseään takaisin kasvun kautta lisääntyvinä verotuloina. Tällaiset jättimäiset veronalennukset saadaan taloudellisesti mahdollisiksi vain sillä, että oletetaan noiden muiden toimien parantavan työllisyyttä neljännes miljoonalla. Jos nuo muut toimet eivät olisikaan niin tehokkaita, veronalennukset johtaisivat valtiontalouden täydelliseen romuttumiseen. Uhkarohkea yritys!
Nämä veronalennusten tuomat työpaikat maksaisivat vuodessa 60 000–100 000 euroa kappale. Selvästi halvemmaksi tulisi palkata hoitajia, opettajia tai poliiseja. On selvästi ideologinen ajatus, että nämä julkiset palvelut olisivat huonompaa kulutusta kuin se, mitä veronmaksajat lisärahoillaan ostaisivat.
Minun on vaikea uskoa, että nuo veronalennukset toisivat edes niin paljon uusia työpaikkoja kuin työryhmä väittää. Ekonomistit eivät ole vieläkään oikein oivaltaneet työttömyysongelman rakenteellisuutta ja alueellisuutta. Kun helsinkiläiseltä yrittäjältä kysyy, mikä saisi hänet palkkaamaan lisää väkeä, vastaus on yleensä se, että heti palkattaisiin, jos jostain vain kunnon väkeä saisi.
Veronalennukset lisäisivät kyllä kysyntää, mutta se kohdistuisi vain niihin väestönosiin ja alueisiin, joita työttömyys ei vaivaa. Veronalennukset parantavat tehokkaasti työllisyyttä vain, kun työttömyyden syynä on suhdanneluontoinen kysynnän puute, ei silloin, kun syyt ovat rakenteellisia tai alueellisia.
Ei ihmisiä tietenkään huvin vuoksi veroteta. Jos tuo työllisyysohjelma onnistuisi muilta osin, ja saisimme luvatut 250 000 uutta työpaikkaa, silloin toki muodostuisi runsaasti varaa myös veronalennuksiin. Kannattaisiko ensin kuitenkin katsoa, alkavatko ihmiset todella siirtyä myöhemmin eläkkeelle ja opiskella nopeammin ja auttaako tehostettu tukityöllistäminen saamaan pitkäaikaistyöttömät takaisin töihin?
Työllisyyssyyt eivät pakota koviin veronalennuksiin ja julkisten palvelujen nälkäkuuriin, mutta kansainvälinen verokilpailu voi pakottaakin.
Ongelma on jäljellä
Tuliko tästä aivan pannukakku? Ei voi eikä saa tulla, sillä ongelmahan meillä on joka tapauksessa edessämme. Jos työllisyysastetta ei onnistuta nostamaan nopeasti, suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tuhoutuu.
Työryhmä esitti myös paljon hyvää. Sen keinot myöhentää eläkkeelle siirtymistä ovat kannatettavia, erityisesti, kun niihin liitetään uudistuksia työoloissa, jotka tekevät töistä ikäihmisille paremmin soveltuvia. Tämän osuus työllisyyden paranemisesta oli siis 100 000 työpaikkaa.
Esitettiin myös hyviä keinoja opintojen nopeuttamiseksi. Tämä on hautautunut sen kauhistuksen alle, jota lainamuotoinen opintotuki opiskelijoissa aiheutti. Opintotuen vaikutus kokonaisuuteen oli aika vähäinen, joitakin tuhansia kenties. Se, että opinnot alkaisivat lukion jälkeen heti syksyllä eikä vasta kolmen vuoden päästä, merkitsisi paljon enemmän. Opintolainaesitys on niin raakile, ettei opiskelijajärjestöjen kannattaisi tuhlata ruutia siihen.
Rakenteelliseen työttömyyden kanssa jäätiin puolitiehen. Ei riitä, että kelkasta pudonneita yritetään määräaikaisilla tukitoimilla auttaa takaisin kyytiin. On vaikutettava työn kysynnän rakenteeseen niin, että tarjolla olevat työpaikat paremmin vastaavat työvoiman taipumuksia ja osaamista. Matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa verotusta on alennettava tavalla tai toisella ja on otettava käyttöön kansalaispalkan tai negatiivisen tuloveron kaltaisia automaattisia palkkasubventiomalleja, kuten muissakin teollisuusmaissa on tehty.
Palvelualojen tilannetta on parannettava niin kuin väliraportissa vähän lupailtiin. Ravintola- ja työpaikkaruokailun alv on alennettava kaupasta ostetun ruuan alv:n tasolle eli 17 prosenttiin.
Yksi hyvä keino parantaa palvelualojen tilannetta on jakaa äitiydestä aiheutuvat kulut kaikkien työnantajien kesken. Palvelualat työllistävät kovasti nuoria naisia. Nykytila sälyttää tulevien veronmaksajien tuottamisesta aiheutuvat kulut kovin yksipuolisesti palvelualojen maksettavaksi. Sama toimenpide lopettaisi myös nuorten naisten syrjinnän työhönotossa. Alentaahan sekin työllisyysastetta, etteivät nuoret naiset kelpaa töihin kuin steriloituina.
Sailaksen paketin korjaaminen toteuttamiskelpoiseen muotoon on tulevan hallitusohjelman keskeisin kysymys. Miten tämä tehdään, kertoo paljon tulevan hallituksen linjasta ja toimintakyvystä.
Osmo
Soininvaara
