Vakavasti Vainion varotus kannattaa silti ottaa. En niin, että oitis riennettäisiin alentamaan Suomen ennestäänkin matalaa yhteisöveroa, vaan että tiivistetään ponnisteluja yritysverotuksen harmonisoimiseksi EU:ssa. Muutenhan verokilpailu alkaa vetää kaikkien maiden yritysverokantoja kohti nollaa, jolloin jouduttaisiin työn verotusta vastaavasti kiristämään. Se taas lisäisi työttömyyttä ja muitakin ikäviä asioita. Toistaiseksi Suomi mataline yhteisöveroprosentteineen on tässä verokilpailussa pikemminkin ongelma muille Euroopan maille. Yritysten on syytä kantaa osuutensa verotaakasta, mutta toki voisi ajatella, että veron perustana olisi jokin muukin kuin yrityksen voitto. Kun Britannian matalaa yritysverotusta niin ihaillaan, kannattaa muistaa, että yritykset maksavat siellä huomattavasti korkeampia kiinteistö- ja energiaveroja kuin Suomessa.
Suomen korkeaa henkilöverotusta valittavat pelkäävät, etteivät koulutetut osaajat halua sijoittua Suomeen. Tämä ei välttämättä johdu vain veroista. Helsingissä olevilla suurlähetystöillä on myös vaikeuksia saada henkilökuntaa, vaikkei lähetystöjen väki Suomeen verojaan maksa. Käsittämättömälle kielelle ja marraskuun ankeudelle emme mitään voi. On yritysten valituksessa ulkomaisten asiantuntijoiden osalta vähän perääkin. Hyvinvointivaltiossa lapset ja opiskelijat vain saavat etuja mutta eivät maksa niistä mitään. Työelämään siirtyessä joutuu nettomaksajaksi - maksaa enemmän kuin saa - ja vanhuusiässä alkaa taas saada selvästi enemmän kuin maksaa. Suomeen joiksikin vuosiksi tuleva ulkomainen asiantuntija pääsee vain maksamaan, mutta ei saa täältä ilmaista koulutusta eikä vanhuuden hoivaa. Entä suomalainen, joka tekee päinvastoin, hankkii Suomesta ilmaisen koulutuksen, viettää työvuotensa halpaveromaassa ja palaa tänne taas vanhuuden hoivaa hakemaan?
En osaa suhtautua sympatialla lapsettomiin juppeihin, jotka kerskuvat, kuinka kivaa on asua halpaveromaassa, kun on ensin saanut Suomesta ilmaisen koulutuksen, mutta jotka tulevat kyllä synnyttämään lapsensa ilmaiseksi Suomessa, kun se aika koittaa; enkä oikein niihin eläkeläisiinkään, jotka kehuvat Espanjan matalaa verotusta ja ilmaista sairaanhoitoa - eivätkä muista mainita, että Espanja lähettää laskun jokaisesta heidän ilmaisesta lääkärikäynnistään suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi. Ennen kuin tällainen vero- ja etuuspujottelu alkaa liiaksi yleistyä, sille pitäisi laatia selkeät säännöt. Veronmaksun ja etuuksien on liityttävä toisiinsa. Ikävä kyllä tämä luo suuria paineita tehdä palveluista nykyistä laajemmin maksullisia ja kehittää niiden maksamiseksi eläkevakuutuksen kaltaisia vakuutusmuotoisia järjestelmiä. Eläkehän ansaitaan siinä maassa jossa on työnsä tehnyt ja sen suuruisena kuin tuossa maassa eläkettä ansaitsee.
Onko veropakolaisuuden uhka niin suuri, että sen takia pitäisi alkaa myllätä hyvinvointiyhteiskunnan perusteita? Ei ole, vielä. Se minua huolestuttaa, että arvovaltaiselta taholta käytetään tällaisia puheenvuoroja jo nyt, kun kansalaiset saavat veroilleen kelpo vastikkeen. Onhan verorahoja meillä käytetty varsin viisaasti, ainakin yritysten näkökulmasta katsottuna. Suomi on julistettu maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, ja tämän saavutuksen takana ovat juuri ne asiat, joita kansalaiset verojensa vastineeksi saavat; esimerkiksi hyvä koulutustaso, toimiva yhteiskuntajärjestelmä ja turvallinen ympäristö. 80-luvun lopulla oli helppo laskelmin osoittaa, että verojen maksaminen kannattaa. Matalamman verotuksen maissa kansalaiset joutuvat maksamaan terveydenhoidostaan, lastensa koulutuksesta, päivähoidosta, kotiensa turvallisuudesta ja muusta sellaisesta muulla tavoin, ja se tulee eri syistä johtuen vielä kalliimmaksi. Samat laskelmat osoittavat, että veroista saa kelpo vastineen vieläkin, mutta tulos ei ole enää yhtä kiistaton. Verorahoista menee entistä suurimpi osa työttömyyden hoitoon ja valtion velan korkoihin. Niitä rahoja ei silloin voi käyttää opettajien tai sairaanhoitajien palkkaamiseen, lapsilisiin, päivähoitoon, äitiyspäivärahoihin ja muuhun sellaiseen, joita palkansaajat mielellään saisivat verojensa vastineeksi.
En ole lainkaan varma, että samat laskelmat osoittavat enää kymmenen vuoden kuluttua, että verojen maksaminen kannattaa keskimääräisen palkansaajan kannalta. Silloin veroista ja maksuista menee huomattavasti nykyistä suurempi osa eläkkeisiin ja vanhusten palveluihin, jolloin palkansaajan itsensä hyväksi tulevat kohteet jäävät väkisin vähemmälle. Eläkejärjestelmämme on 40-luvulla syntyneiden kannalta edullinen. Heistä on maksettu eläkemaksuja selvästi vähemmän kuin he tulevat saamaan eläkettä. Siksi heidän lapsensa joutuvat maksamaan enemmän kuin saavat. Päälle tulevat vielä suurten ikäluokkien sairaanhoito- ja hoivapalvelut. Uhkaa tilanne, jossa verotus ehkä jopa nousee samalla kun työikäisen väestön saamat palvelut ja etuisuudet selvästi heikkenevät. Näissä oloissa veropakolaisuuden vaara voi nousta puheiden tasolta todellisuudeksi. Miten tältä pitäisi suojautua? Ei ainakaan leikkaamalla työikäisten etuisuuksia, sillä silloinhan he eivät saisi verojensa vastineeksi juuri mitään.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on suuressa vaarassa, jos sitä ei kyetä pitämään työikäisen väestön silmissä edullisena. Jos todella käy niin, että hyvin koulutettu väestömme joutuu vain maksamaan, mutta ei saa vastineeksi juuri mitään verrattuna halvemman verotuksen maihin, houkutus siirtyä ulkomaille saattaa kasvaa. Kun nuoret ovat entistä kielitaitoisempia ja opiskelu ja työharjoittelu ulkomailla kuuluu yhä useamman uraan, ulkomaille voidaan myös muuttaa eikä vain uhata sillä.
Tosin
jos haluaa välttää vastuunsa vanhusväestöstä,
joutuu muuttamaan aika kauas, vaikkapa Brasiliaan, sillä ikääntyminen
lisää veronmaksajien taakkaa kaikissa teollisuusmaissa. Hyvinvointivaltion
pelastamiseksi sen vuotokohtia on tukittava. Tilanne on sitä huonompi,
mitä vähemmän meillä on maksajia ja mitä enemmän
niitä, jotka elävät erilaisten tulonsiirtojen varassa. Hyvinvointivaltion
pelastamisohjelma on yksinkertainen ja voi tuntua tutulta: on saatava nuoret
opiskelemaan nopeammin ja aiemmin työelämään, on saatava
työttömyyttä alennetuksi ja saatava ikääntyvät
pysymään pitempään työelämässä
ja kauemmin poissa vanhainkodeista. Näin yksinkertaista se on, periaatteessa.
<<paluu
etusivulle
