Jos lamaan mennään velkaisina, vaarana on, että kaikki ryhtyvät yhtä aikaa säästämään. Mitä vikaa siis säästämisessä on? Kansantaloudessa kaikki eivät voi säästää yhtä aikaa, koska toisen meno on aina toisen tulo. Jos kylän suutari päättää säästää parturimaksuissa ja parturi jättämällä kengät korjaamatta, kummankaan taloudellinen tilanne ei parane. Suutarilla on vain epäsiisti tukka ja parturilla risat kengät. Juuri tällainen hyödytön ristiin säästäminen aiheutti viimekertaisen laman - yleensä lama syntyy liiasta säästämisestä. Suomessa yksityinen sektori on maksanut kymmenen vuotta pois velkojaan, joten nyt ei pitäisi olla pelkoa tällaisesta paniikkisäästämisestä. Yhdysvalloissa syytä pelkoon on, koska amerikkalaiset ovat rikastuneet velaksi jo pitkään. Viimeksi valtio oli käytännössä velaton, ja siksi se pystyi pitämään kansakunnan jotenkin raiteillaan ottamalla valtavasti velkaa. Enää samanlaista mahdollisuutta ei ole, koska vanhan velan päälle kukaan ei toista mokomaa enää antaisi - varsinkin kun valtiolla ei enää euroaikana ole setelipainoa "vakuutena". Yhtä paljon kuin silloin ei pystytä siis elvyttämään, mutta mitä ilmeisimmin ei tarvitsekaan.
Viimeksi Suomen vaihtotase oli reilusti alijäämäinen - Suomi siis kansakuntana koko ajan velkaantui ulkomaille. Nyt taas vaihtotase on reilusti ylijäämäinen. Vaikka vienti vetäisikin vähän vähemmän, me voimme periaatteessa kansakuntana velkaa ottamatta pitää pyörät pyörimässä ja kotimaista kulutusta lisäämällä korvata viennin vähenemisen. Paljon on kyse psykologiasta: meillä ei ole mitään hätää niin kauan kuin ihmiset luottavat, ettei hätää ole, mutta jos kaikki alkavat pelätä lamaa ja ryhtyvät paniikinomaisesti säästämään, lama myös tulee. Viimeksi lamaan mentiin voimakkaasti yliarvostetulla markalla. Suomi kilpaili maailman rikkaimman maan tittelistä, kun kansantulo muutettiin dollareiksi virallisilla valuuttakursseilla. Markka oli rajusti liian kallis, jolloin ulkomaiset tuotteet vastaavasti olivat paljon halvempia kuin kotimaiset. Ei ollut ihme, ettei vienti vetänyt. Nyt suomalainen työ on päinvastoin kansainvälisesti alihinnoiteltua. Ensin markka kytkettiin euroon kovin matalalla kurssilla, ja kun euron arvo on sen jälkeen laskenut roimasti, suomalainen työ on nyt hinnoiteltu todella halvaksi vientimarkkinoilla. Luulisi sen siis käyvän kaupaksi syvän lamankin oloissa. Meillä olisi jopa varaa pieneen kotimaiseen inflaatioon, jos sellaista suhdannesyistä tarvittaisiin.
Korot pysyvät alhaalla
Monen mielestä 90-luvun lama tehtiin järjettömällä rahapolitiikalla. Ensin vahvan markan politiikalla hinnoiteltiin suomalaiset tuotteet pois maailmanmarkkinoilta, sitten huvittavan korkeita korkoja ylläpitämällä tuhottiin kotimarkkinat. Kaiken täydensi korttitalon romahtaminen. Kun markka lopulta oli pakko päästää kellumaan, tuhansia yrityksiä kaatui, koska liian moni oli uskonut hallituksen ja Suomen Pankin vakuutteluun, ettei edes teoreettista mahdollisuutta devalvaation ole ja muuttanut kalliskorkoiset markkalainansa halpakorkoisiin valuuttalainoihin. Rahapolitiikkaa olisi tuskin voitu hoitaa huonommin kuin silloin. Nyt me olemme turvallisesti eurossa, emmekä enää edes pysty sekoilemaan kuten viimeksi, vaikka yrittäisimme. Yhtenäinen valuutta-alue tekee mahdolliseksi korkoelvytyksen - siis korkojen alentamisen, jos pyörät muuten uhkaavat lopettaa pyörimisen. Tosin Euroopan keskuspankki ei ole korkopolitiikassaan ollut yhtä aktiivinen kuin amerikkalainen vastineensa, mutta on silti viime kuukausina osoittanut heräämisen merkkejä. Nähtäväksi jää, miten Ruotsi selviää oman viehättävän paikallisvaluuttansa kanssa suhdannepyörteissä. Palveluista ei kannata tinkiä. Viimeksi julkinen sektori osallistui laman syventämiseen heikentämällä julkisia palveluja. Paljon tämä ei tosin säästänyt, koska työtön sairaanhoitaja tuli veronmaksajille lähes yhtä kalliiksi kuin töissä oleva.
Laman pakottamat säästöt koituivat paitsi taakaksi myös omalla tavallaan siunaukseksi. Se trimmasi julkiset palvelut kovaan iskuun, karsimalla niin sanotusti löysät pois. Sairaaloissa pitkin käytäviä kiireessä juoksevat sairaanhoitajat tosin voivat nähdä tämän vähän toisin. Merkittävää ylimääräistä löysyyttä julkisissa palveluissa ei enää ole. Kansakuntana ampuisimme itseämme jalkaan, jos alkaisimme taas panna kunnallisista palveluista väkeä pois, kuten kymmenen vuotta sitten. Pitäisikö jo elvyttää? Valtiontalous elvyttää automaattisesti, koska kun tulot alenevat verot alenevat suhteessa nopeammin, mikä madaltaa suhdannekuoppaa. Pitäisi tietää miten viennin heikkeneminen heijastuu työllisyyteen. Nokian kännykkätuotannon hidastuminen näkyy teollisuustuotannon määrässä rajusti, mutta ei sillä kovin suurta välitöntä vaikutusta ole työllisyyteen. Olennaista on, mitä tapahtuu kotimaiselle kysynnälle ja erityisesti rakentamiselle. Suhdannetilanne on lähinnä outo, joten tulevaisuuden ennustaminen on hankalaa. Sopivia elvytyskohteita kannattaisi kuitenkin valmistella, jotta voidaan reagoida nopeasti kun jotain tapahtuu.
Keynesin mukaan laman aikana kannattaa
rakentaa vaikka pyramideja. Ihan niin hyödyttömään
rakentamiseen tuskin tarvitsee mennä, sillä kyllä julkisella
sektorilla on hyviä rakennuskohteita odottamassa. Jos ne joskus on
tarkoitus rakentaa, ne kannattaisi tehdä nyt. Ehkä jonossa juuri
ennen pyramideja voisi olla eduskunnan lisärakennus. Elvytyksen nimissä
on kuitenkin parempi panna työttömät tekemään
jotain hyödyllistä kuin maksaa pelkästä joutenolosta.
Rakentaminen heijastuu laajalti yhteiskuntaan, joten se on hyvää
elvytystä, mutta muutakin hyödyllistä tekemätöntä
työtä kannattaa teettää mieluummin kuin maksaa työttömyydestä.
IT-yrityksistä pois potkituista nörteistä tuskin tulee rakennusmiehiä,
mutta ehkä nyt olisi aika heidän suorittaa opintonsa loppuun.
Elvytyksessä ei pidä hidastella, mutta ei siinä pidä
kiirehtiäkään. Veronmaksajat tulevat joutumaan koville kymmenen
vuoden päästä, kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet
eläkkeelle ja lähestyvät parasta vanhainkoti-ikää.
Tarkoituksena oli, että sitä ennen maksettaisiin pois viime laman
aikana otetut velat, jotta lapsemme eivät joutuisi maksamaan sekä
kovia korkoja että lisääntyviä menoja. On hyvin harmi,
että velanmaksutahdista joudutaan nyt tinkimään. Juuri siksi
ei pidä rynnätä elvyttämään ennen kuin se
todella on tarpeen, mutta on varauduttava tekemään se tarvittaessa
nopeasti. Ne rakennukset kannattaisi nyt suunnitella.
