Etelä-Suomen Sanomat, kolumni 2.5.2004
Miksi Suomessa on niin vähän yrityksiä?
Suomeen pitäisi saada paljon lisää yrittäjiä,
jotta työpaikkojakin tulisi lisää. Miksi yrityksiä on niin vähän verrattuna
muihin maihin?
Yksinkertaisin selitys on tuotantorakenne.
Metsäteollisuudessa yrityskoko on luonnostaan suuri, joten yrityksiä on alalla
vähän. Yksityiset palvelut taas koostuvat luonnostaan pienistä yrityksistä,
mutta koko palveluala on Suomessa alikehittynyttä, koska sitä syrjitään
verotuksessa ja sosiaaliturvan rahoituksessa ja koska myöhään urbanisoituneessa
maassa ei ole palvelujen käyttöön totuttu. Koska meillä on kunnallisia
päiväkoteja, meillä ei juuri ole yksityisiä alan yrityksiä.
Suomessa ei ole pakkoyrittäjyyttä, koska meillä on verrattain
hyvä sosiaaliturva. Maissa, joissa ei ole kunnon työttömyysturvaa, työttömäksi
joutuvan on pakko hankkia elantonsa vaikkapa kaupustelulla – tai varastelulla.
Näihin päiviin asti olemme
menestyneet erinomaisesti muita pienemmällä yritysmäärällä, mutta emme menesty
enää. Tuotantorakenne on kehittymässä meilläkin suuntaan, jossa yrittäjiä
tarvittaisiin enemmän. Mistä me heidät saamme? Yritteliäisyys ei ole kasvanut
osaksi suomalaista elämänmuotoa.
Se, että yritteliäisyys liittyy kulttuuriin ja elämänmuotoon,
käy ilmi tarkastelemalla Suomeen tulleita maahanmuuttajia. Toisista maista
tulevat ovat selvästi yritteliäämpiä kuin toisista. En ole tarkistanut asiaa
mistään, mutta vaikuttaa siltä, että maahanmuuttajissa olisi keskimäärin enemmän
yrittäjiä kuin syntyperäisissä suomalaisissa.
Lapissa, jossa pitkään on eletty valtion ja etelästä
hallittujen yritysten varassa, ei oikein osata ottaa asioita omiin käsiin nyt,
kun turismia tarjotaan maakunnan pääelinkeinoksi. Yhä vaan tyydytään manaamaan
etelän herroja. Paikallisia yrityksiä on liian vähän ja huomiota herättävän moni
menestyvistä yrittäjistä on ulkomailta muuttaneita.
Yrittäjän työllisyysturva
Työtön ottaa ison riskin, jos
hän kyllästyy odottelemaan työtarjousta ja perustaa yrityksen. Jos hanke
epäonnistuu, paluuta työttömyysturvan piiriin ei aina ole. Turvallisempaa on
osallistua työvoimatoimiston kursseille ja säilyttää työttömyysturvansa.
Työttömyysturva ei mene vain yrittäjältä itseltään vaan myös
hänen perheenjäseniltään. Pelätään, että perheenjäsen voisi työskennellä
yrityksessä samanaikaisesti, kun hän nostaa työttömyyskorvausta.
Tällaiseen lainsäädäntöön meillä oli varaa suurteollisuuden
valta-aikana, kun emme yrittäjiä niin muka tarvinneet, mutta ei ole enää.
Yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä oikeus työttömyyskorvauksiin on
ratkaistava niin, että asianomaiset voivat etukäteen tietää kohtelunsa.
Konkurssi, rikoksista raskain?
Jäljet voivat pelottaa muitakin
kuin työttömyysturvastaan huolehtivia. Konkurssin tehneet yrittäjän kohtalo on
Suomessa kurja. Taposta saa muutaman vuoden linnatuomion, mutta epäonnistuneen
yrittäjän velkavankeus voi kestää koko elämän. Yrittäjistä on Suomessa muutenkin
pulaa, joten heitä ei kannattaisi haaskata velkavankeudessa. Erityisen väärin on
kohdeltu niitä yrittäjiä, joiden ainoa virhe oli uskoa valtiovarainministeri
Viinasta, joka vakuutti, ettei Suomi devalvoi missään oloissa.
Suomessa pitäisi kieltää oman asunnon panttaaminen
yrityslainojen vakuudeksi. Samalla pitäisi tehdä mahdolliseksi henkilökohtainen
konkurssi. Vaikka kaikki muu menisi, asunnon saisi pitää eikä tuleviin ansioihin
voitaisi kajota.
Mistä sitten yrittäjä saisi rahoitusta, jos vakuudeksi ei
kelpaa oma asunto eikä edes oma nimi paperissa ole kuin senhetkisen omaisuuden
arvoinen? Sieltä, mistä Yhdysvalloissakin: vajetta paikkaamaan syntyisi
riskirahoittajia. Suomesta riittää miljarditolkulla pääomia vietäväksi
ulkomaille, mutta kotimainen riskirahoitus ei toimi, kun yrittäjät ovat valmiit
kantamaan koko riskin itse.
Paperisota
Olen aiemmin elämässäni ollut
yrittäjä, kuten varsin moni vihreiden aktiiveista. En tuolloin oikein ymmärtänyt
yrittäjäjärjestöjen marinaa siitä, kuinka hankalaa on palkata työntekijöitä. Ei
siinä minusta mitään vaikeata ollut. Mieleni muuttui, kun eduskunnassa tutustuin
lainsäädäntöön ja sain tietää, mitä kaikkia muodollisuuksia olin laiminlyönyt.
Palapelin tekijät pitävät palapelin tekemisestä ja juristit
paperisodasta. Yrittäjät eivät paperisodasta yleensä pidä, vaan haluaisivat
keskittyä yrityksen varsinaiseen toimintaan. Miksi kaiken paperisodan säätänyt
valtiovalta ei voisi julkaista pienyrittäjän kirjanpito-ohjelmaa, joka
kirjanpidon ohella huolehtisi esimerkiksi palkanmaksuun ja veroilmoituksiin
liittyvien kaavakkeiden tulostamisesta ja maksuista?
Tällaisen ohjelman tekeminen ei voi olla vaikeata – jos se
sitä on, on aika yksinkertaistaa lainsäädäntöä niin, että edes tietokoneohjelman
laatija siitä selviää.
Mikroyrittäjiä varten voisi ottaa käyttöön
työyrittäjä-konseptin. Työyrittäjien sateenvarjona toimisi yhteiskunnan omistama
Työnantaja Oy, joka pientä provisiota vastaan huolehtisi työyrittäjän kaikista
työnantajavelvoitteista ja rahaliikenteestä, jolloin työyrittäjä voisi keskittyä
siihen mitä osaa – esimerkiksi remonttireiskan hommiin.
Verot
Olen huolissani hallituksen
esittämästä yritysveron muutoksesta; en siksi, että joidenkin yrittäjien verot
nousevat, vaan koska järjestelmästä suo mahdollisuuksia juonikkaaseen
verosuunnitteluun. Ennen yritykset ostivat jopa tankkereita järjestelläkseen
tilinpäätöksiään. Nyt taitaa Tallinnaan sijoitettu holding-yhtiö riittää.
Virossa yritystä ei veroteta lainkaan yrityksen sisään
jätetystä verosta. Verottajan koura kahmaisee vasta, kun voittoa aletaan jakaa.
Katsotaanpa miten virolaisten käy, kun paikalliset yrittäjät oivaltavat siirtää
yrityksen pois Virosta sitten, kun voiton jakamisen aika tulee.
Me voisimme ottaa vähän oppia tuosta Viron
verojärjestelmästä. Voittoa voisi jättää yrityksen sisään verotta, jos (pien)yritys
palkkaa lisää väkeä. Näin aidosti kasvavan yrityksen kasvua ei verotettaisi.
Ongelmaksi tulee meilläkin se, että mitä tehdään, kun yritys alkaa vähentää
työvoimaa ja siirtää siksi aikaa yrityksen maahan, jossa tällaista varausta ei
tunneta.
Yritysverotusta on vaikea saada järkeväksi, koska yritys voi
sijoittautua mihin EU- maahan hyvänsä. Jos haluamme Eurooppaan hyvän ja
oikeudenmukaisen, yrittäjyyteen kannustavan yritysveron, tuo vero on
harmonisoitava tasoltaan ja säännöiltään samanlaiseksi koko EU:n alueella.
Verotetaanko yrittäjiä liikaa?
Menestyvän yrityksen kannalta verotus ei ole liian kireä, mutta se vääristää käyttäytymistä riskiä otettaessa. Jos yrittäjän pelitilanne on sen kaltainen, että kruunalla voittaa kolmesataatuhatta euroa ja klaavalla häviää kaksisataatuhatta, riski kannattaa keskimäärin. Jos verottaja vie siitä voitosta puolet mutta ei hyvitä tappiosta, riski muuttuu kannattamattomaksi.
