Lääkkeeksi tarjotaan kuntien välistä yhteistyötä. Maantieteellisesti seutukunnat sopisivat palvelujen tuotantoon kuntia paremmin, mutta kunnallisen demokratian kannalta ne ovat ongelmallisia. Valtuustoille ei juuri jää valtaa, jos palvelujen järjestämisestä sovitaan virkamiesneuvotteluissa kuntien välillä.
Kuntainliittojen hallinto on raskas. Kuntien välinen yhteistyö tarkoittaa loputtomia junnaavia kokouksia.
Kuntien
yhdistämisiä vastustavat pelkäävät, että suuressa kunnassa päätösvalta karkaa
kauas. Vielä kauemmaksi se karkaa, jos toiminta siirtyy kuntainliittoihin
kuntien pysyessä muodollisesti itsenäisinä.
Jospa otettaisiin kuntajaon pohjaksi kaupunkiseutu?
Alkuperäisten ydinkaupunkien ympärille syntyneet lähiöt liitettäisiin
kaupunkeihin. Helsingissä olisi sen jälkeen miljoona asukasta, Turussa ja
Tampereella 300 000, Oulussa 200 000, Lahdessa 170 000 ja Jyväskylässä 140
000.
Palvelut
voitaisiin organisoida järkevämmin ja niistä voitaisiin päättää
demokraattisemmin, jos yksi kaupunki muodostaisi yhden kunnan. Vielä suuremmat
hyödyt koituisivat kuitenkin siitä, että kaupunkeja voitaisiin suunnitella
yhtenä kokonaisuutena ja että verot kerättäisiin yhteisesti.
Sosiaalinen eriytyminen
Suomalaisia kaupunkeja uhkaa anglosaksisten kaupunkien tavoin ytimen
näivettyminen. Menossa on valikoiva muuttoliike, jossa varakasta väkeä muuttaa
kehyskuntiin. Ydinkaupungeissa asunnot ovat pieniä eikä rakentamisen laatu
vastaa nykyajan vaatimuksia. Nykyaikaiset kerrostaloalueet sen sijaan ovat
suosittuja.
Valikoivaa muuttoa kehyskuntiin voimistaa huomattavasti, jos ydinkaupungit joutuvat köyhtyessään heikentämään palvelujaan ja nostamaan kunnallisveroaan. Kaupunkien kehityksestä tulisi sosiaalisesti selvästi harmonisempia, jos ne muodostaisivat yhden kunnan. Nykysäännöillä kaupunkiseutujen jakautuminen rikkaiden reservaateiksi ja köyhien kurjaloiksi on todellinen vaara.
Nousisi aikamoinen metakka, jos Lauttasaari pyrkisi itsenäiseksi kunnaksi. Koettaisiin epäoikeudenmukaiseksi, että varakkaiden alue haluaisi irrottautua muusta Helsingistä. Eikö yhtä epäoikeudenmukaista ole, että monen kaupungin kupeessa on näitä itsenäisiä lauttasaaria?
Hallitus
kaavailee työmarkkinatuen siirtämistä kuntien maksettavaksi. Tämä toimisi, jos
kaupunkiseudut muodostuisivat yhdestä kunnasta. Nykytilanteessa esitys
rankaisisi kohtuuttomasti seudun sisällä kuntia, jotka ovat huolehtineet
sosiaalisesta asuntotuotannosta.
Samasta syystä valtiovarainministeri Antti Kalliomäen esitys
kunnallisveron muuttamisesta progressiiviseksi on toteuttamiskelvoton
esitetyssä muodossaan. Asiaa pahentaa apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläisen
elämälle vieras ajatus, että kunnan, joka huolehtii oman kuntansa
asunnottomuudesta, on huolehdittava myös naapurikuntien asunnottomuudesta ja
että sosiaalisesta asuntotuotannosta piittaamaton kunta voi lähettää omat
asunnottomansa naapurikunnan asuntojonoon. Voimaan jäädessään tulkinta voi
lopettaa aravatuotannon kokonaan.
Parempaa kaupunkia
Myös kehyskunnat ovat vaikeuksissa, koska niillä ei ole varaa rakentaa
kouluja ja päiväkoteja kasvavalle väestölleen. Rahapulassa - ja heikon
kunnallisen päätöksenteon vuoksi - rakennetaan ja suunnitellaan huonoja
yhdyskuntia. Siitä kärsitään vuosikymmeniä. Ydinkaupungeilla olisi
suunnitteluosaamista ja voimaa maapoliittisiin järjestelyihin, mutta ei maata
rakentamiseen.
Helsinki kaavoittaa pientaloja alueille, jotka sopisivat
paremmin kerrostaloille, koska ei halua antaa pientalojen asukkaita
veronmaksajiksi Espooseen. Jos oltaisiin samaa kuntaa, voitaisiin katsoa koko
miljoonakaupunkia kokonaisuutena ja kaavoittaa järkevämmin.
Ahtaat kunnanrajat synnyttävät huonoa kaupunkia. Lahti kaavoittaa ympäristön kannalta arvokkaita alueita asumiseen, koska kunnan rajojen sisältä ei järkevää maata enää löydy. Naapurissa sitä olisi, mutta se on naapurissa. Koko Lahdenseudun kehitys kärsii ydinkaupungin köyhtymisestä, kun varakas väki muuttaa naapurikuntiin. Hollola ja Asikkala eivät kuitenkaan menesty ilman menestyvää Lahtea.
Ilman
ahtaita kunnanrajoja Helsinki tuskin rakentaisi satamaa ahtaaseen Vuosaareen,
jonne rautatie pitää vetää 14 kilometriä pitkän tunnelin läpi.
Kaupunginosademokratiaa
Yksi kaupunki ja yksi kunta -politiikka törmää vaikeuksiin pääkaupunkiseudulla ja aidolla maaseudulla. Keski-Uusimaa ja joidenkin tulkintojen mukaan jopa Riihimäki kuuluisivat samaan Helsingin kanssa kaupunkiin, mutta siitä tulisi liian iso. Helsingin kanssa yhteen liittäisin vain YTV-kunnat.
Valtaosa suomalaisista asuu jonkin kaupungin vaikutuspiirissä, mutta eivät kaikki. Vaikka kuntakoko on pienin syvällä maaseudulla, kuntainliitokset tuottaisivat siellä vähemmän hyötyä. Haja-asutusalueiden palvelujen järjestäminen on hankalaa, eikä se muutu kuntaliitoksella helpommaksi. Painetta yhteiseen maankäytön suunnitteluun ei juuri myöskään ole. Aidon maaseudun liittäminen selvästi suurempaan kaupunkiin olisi väärin näiden alueiden itsemääräämisoikeuden kannalta.
Moni itsenäisistä lähiökunnista on muodostanut oman arvokkaan kulttuurinsa, jota kannattaa vaalia. Hyvä esimerkki tästä on omintakeisesti toiminut Oulunsalon kunta Oulun kupeessa. Omat ominaispiirteensä on myös Vuosaarella ja Lauttasaarella, vaikka ne kuuluvat Helsinkiin. Kaupunkien yhdistyessä yhdeksi kunnaksi tarvitaan voimakasta kaupunginosahallintoa.
Miten suurkunnan ja
erillinen kaupunginosahallinto eroaa itsenäisistä kunnista ja
seutuyhteistyöstä? Siinä, että suurkunnalla on yhteinen verotus ja menot
katetaan yhdessä ja valtuusto valitaan suoralla vaalilla.
<<paluu etusivulle
