Vihreä liikkeen syntyaikojen tärkeimpiä
teemoja pääkaupunkiseudulla oli vastustaa 1970-luvun masentavia
betonilähiöitä. Noista ajoista vihreiden teemat ovat paljon laajentuneet,
mutta kaupunkisuunnittelu on ja sen tulee olla edelleen keskeisessä osassa
vihreiden toiminnassa.
Laatua kerrostaloihin
Kerrostaloalueet osataan nyt tehdä paremmin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana
rakennetut alueet ovat ilmeeltään ja inhimillisyydeltään aivan muuta kuin ne
harmaat ja monotoniset kasarmialueet, joita aikanaan rakennettiin.
Ajatelkaamme vain Vantaan Kartanonkoskea, Espoon Saunalahtea tai Helsingin
Herttoniemenrantaa.
Toivottavasti en loukkaa isäntiä, mutta Leppävaara olisi
voitu suunnitella paremminkin. Onhan Leppävaarassa toki Leppäviidan
ekokortteli ja paljon huomiota pioneerialueena saanut Säterinmetsä, mutta
yleisvaikutelma on 70-lukulainen.
Leppävaaran kokoinen uusi asuinalue maksaa pari kolme
miljardia euroa. Sellaisen suunnittelussa ei todellakaan kannata pihtailla.
Asiakirjoista, jotka kunnan päättäjille uusista asuinalueista
esitetään, on jokseenkin mahdotonta nähdä, minkä näköinen alueesta tulee. Uusi
teknologia tarjoaa kuitenkin tehokkaita keinoja visualisoida tulevaa
rakentamista. Näitä tulisi kaupunkisuunnittelussa käyttää paljon nykyistä
enemmän.
Hajoava yhdyskuntarakenne uusi vaara
Moni haluaa kuitenkin asua pientalossa. Tämä on tuonut eteen uuden vaaran,
hajoavan yhdyskuntarakenteen. Suunnittelematon pientalomatto tuhoaa valtavan
määrän rakentamatonta luontoa. Etäisyyksistä tulee pitkät, palveluista huonot
ja liikenneongelmista valtaisat.
Pääkaupunkiseudun rakentaminen pitäisi pääosin keskittyä
YTV-kuntiin ja pääradan varteen. Kirkkonummelle ja Nurmijärvelle leviävä
omakotimatto synnyttää huonoa kaupunkikulttuuria ja tuo YTV-kunnille raskaan
läpiajoliikenteen.
Kuntien rahapula on suuri syy niukkaan tonttimaan tarjontaan.
Uudet asukkaat merkitsevät kunnille melkoista investointien tarvetta
kunnallisiin palveluihin ja infrastruktuuriin. Niihin kunnilla ei ole rahaa ja
siksi ne jarruttavat rakentamista alueellaan. Paineet purkautuvat
kehyskuntiin. Valtion on tuettava kasvavia kuntia laskennallisin
investointiavustuksin.
YTV-alueella ei ole maata tuhlattavaksi. Rakentaminen
kannattaa keskittää olevien alueiden yhteyteen. Jos uusia alueita avataan, se
on tehtävä harkiten ja suunniteltava huolella luontoa säästäen. Hyvällä
suunnittelulla tiiviistäkin kaavasta saa inhimillisen ja miellyttävän. Samalla
vapaata luontoa säästyy, matkat lyhenevät ja palvelut paranevat. Tällainen
suunnittelu on vaativaa, mutta siihen kannattaa panostaa.
Liikenneratkaisuilla on kiire
Kaupunkia rakennettaessa liikenneverkon tulisi olla valmis tai ainakin
tiedossa, jotta alueet tukeutuisivat joukkoliikenteeseen ja auton käyttötarve
vähenisi. Seudun raideratkaisuilla on jo kiire.
Etelä-Espoon raideratkaisun vaihtoehdot ovat nyt
tutkittavina. Tutkimusten valistuttua on aika lopultakin tehdä päätös.
Ratkaisun tulisi olla sellainen, että ottaa toisaalta huomioon sen, että
Helsingissä on jo metro, mutta mahdollistaa toisaalta raideliikenteen
haaroittamisen Espoon alueella, jossa yhdyskuntarakenne on jo päässyt vähän
hajoamaan. Jos Etelä-Espooseen rakennetaan pikaratikkaverkosto, jossakin on
oltava pikaratikan ja metron vaihtoterminaali. Minne se sijoitetaankin, siellä
tulevat kaupat menestymään.
Kehäteiden ruuhkat osoittavat, kuinka tärkeätä on parantaa
poikittaista joukkoliikennettä. On kaikki syyt muuttaa Jokeri pikaratikaksi.
Se voisi muodostaa rungon esikaupunkialueiden pikaratikkaverkostolle.
Helsingin omaa, kovin kantakaupunkipainotteista ratikkaverkkoa tulisi jatkaa
esikaupunkialueille.
Helsingin uudet metrovaunut on vihreiden vaatimuksesta
varustettu periaatteellisella mahdollisuudella ottaa virtaa myös ylhäältä,
jolloin myös metroverkkoa voidaan niin idässä kuin lännessäkin jatkaa ja
haarottaa pienemmin kustannuksin maanpäällisenä.
<<paluu etusivulle
