Soininvaara vastaa Enestamille, 22.1.2004:

Miten päästökaupan ulkopuolisten alojen päästövähennykset toteutetaan?

Ympäristöministeri Jan Erik Enestamin mukaan levitän väärää tietoa, kun arvostelen hallituksen suunnitelmia päästöoikeuksien alkujaossa. Hänen mukaansa hallitus ei suosi päästökauppasektoria (teollisuus ja energiantuotanto) päästökaupan ulkopuolisten alojen (maatalous, palvelut, liikenne ja kotitaloudet) kustannuksella.

    Lukujen valossa tilanne näyttää seuraavalta. Vuonna 1990 päästökauppasektori tuotti hiilidioksidipäästöjä noin 34 miljoonaa tonnia ja päästökaupan ulkopuoliset alat noin 44 miljoonaa tonnia. Hallitus kaavailee päästökauppa-aloille yhteensä 38 miljoonan tonnin kiintiöitä, missä on kasvua 11 %. Tämän vuoksi päästökaupan ulkopuolisten alojen tulisi vähentää päästöjään samalla tonnimäärällä, prosenteissa laskettuna 9 prosentilla.

    On vaikea uskoa yhdeksän prosentin vähennykseen päästökaupan ulkopuolisiin päästöihin, sillä hallitus ei ole esittänyt lainkaan keinoja tähän pääsemiseksi. Olisi sinänsä toivottavaa, että hallitus ryhtyisi määrätietoisiin toimiin esimerkiksi liikenteen polttoaineenkulutuksen vähentämiseksi, mutta onko sellaisia toimia luvassa? Hallitus on ajamassa maata tilanteeseen, jossa päästökaupan ulkopuoliset alat ylittävät kiintiönsä, jolloin valtio joutuu ostamaan päästöoikeuksia.

    Enestam perustelee kantaansa sääoloilla. Energia-alan päästöt lisääntyivät vuosina 2002 ja 2003, koska Ruotsissa ja Norjassa satoi vähän eikä vesisähköä ollut entiseen tapaan saatavilla. Nyt puhutaan vuoden 2005 kiintiöistä, emmekä tiedä tuon vuoden sääoloista vielä mitään.

    Jaettaessa ilmaisia päästöoikeuksia voimayhtiöille kannattaa ottaa huomioon, että voimayhtiöt siirtävät päästöoikeuden arvon sähkön hintaan siitä riippumatta, onko oikeus saatu ilmaiseksi vai onko siitä jouduttu maksamaan. Myös vesi- ja ydinsähkön hinta nousee, vaikka päästökauppa ei koske niitä lainkaan. Tämänkin ympäristöministeri Enestam kiisti vastineessaan. Tämä on kuitenkin oletuksena myös KTM:n laskelmissa päästökaupan vaikutuksista. On vaikea uskoa, ettei ympäristöministeri tätä tiedä.

    Yleisesti on arvioitu päästökaupan nostavan sähkön pörssihintaa 20-30 prosentilla, Finergyn toimitusjohtaja Santaholma on puhunut jopa 70 prosentin noususta. Nämä arviot tukevat väitettä ilmaisten päästöoikeuksien siirtymisestä sähkön hintaan, sillä jos voimayhtiöt lisäisivät sähkön hintaan vain ostamiensa niiden päästöoikeuksien arvon, sähkön hinta nousisi enimmilläänkin vain pari prosenttia.

    Jotta veronmaksajien rahoja ei haaskautuisi kiintiöiden ostoon, päästöoikeuksia tulee jakaa vain sen verran kuin päästökauppasektori tuotti hiilidioksidia vuonna 1990 eli noin 34 miljoonaa tonnia. Tässä alkujaossa tulee suosia teollisuutta voimayhtiöiden kustannuksella, koska teollisuus ei pystyne siirtämään päästöoikeuden arvoa lopputuotteen.

    Jos vuodesta tulee kuiva, yhtiöt joutuvat kyllä ostamaan päästöoikeuksia. Kuten viime talvena opimme, sähkön hinta nousee kuivina vuosina huomattavasti, jolloin sähköyhtiöiden kannattavuus paranee olennaisesti. Kun ne joka tapauksessa laskuttavat kuluttajia päästöoikeuksista, ne voivat maksaa niistä myös itse.


<<paluu etusivulle