Kaupunkisuunnittelu

Miten maapohjan ansiotonta arvonnousua pitäisi käsitellä?

Vantaan pakkolunastushässäkän innoittamana päätin kirjoittaa kaupunkimaan arvosta ja ansiottomasta arvonnoususta. Huono dekkarikirjailijan tavoin paljastan kirjoituksen johtopäätöksen heti alussa: Suomessa pitäisi ottaa käyttöön Yhdysvalloissa noudatettava kiinteistöveropolitiikka.  

Jokin aika sitten Katajanokalla myytiin tontti Kevalle noin 3 000 euron neliöhinnalla. Hehtaarihinta siis 30 M€. Se on lähes tuhat kertaa enemmän kuin vastaavan maapalan hinta vaikkapa Inkoossa. Jokainen ymmärtää, että tontin hinta ei johtunut maan erinomaisuudesta tuolla tontilla vaan sen ympärille rakennetusta kaupungista. Tässä tapauksessa myyjänä oli Helsingin kaupunki, joten tältä osin kaikki meni oikein.

Kaupunkimaa on erilaista omaisuutta kuin vaikkapa peruna- tai peltomaa haja-asutusalueella. Maapalan arvo riippuu siitä, että se sijaitsee täsmälleen siinä missä se on. Omistaja on siis eräänlaisessa monopoliasemassa.

Kaupunkimaata ei voi valmistaa lisää, joten se on myös luonnostaan niukka hyödyke, jonka kohonnut hinta ei lisää tarjontaa.

On järkevää, että keskeisesti sijaitseva maa on kallista, jotta sitä ei käytettäisi tehottomasti, mutta markkinatalouden logiikan kannalta on hyödytöntä, että maan omistaja saa siitä suuria tuloja, koska hän ei ole sitä maapalaa tehnyt. Markkinataloudessa myyjän saamasta korkeasta hinnasta on hyötyä vain, jos se inspiroi tuottamaan lisää sitä, mistä maksetaan paljon.

Jokaiselle kuulukoon taloudellinen hyöty, joka koituu hänen omista tekemisistään, mutta ei hyötyä toisten tai yhteiskunnan tekemisistä. Aiemmin maan arvo todella riippui paljon siitä mitä omistaja oli tehnyt: miten tämä oli huolehtinut pelloistaan ja hoitanut metsiään. Siitä hyöty kuului hänelle. Kaupunkimaan arvo riippuu siitä, mitä tontin ulkopuolella tapahtuu.

Kaupungin kasvu on kaupungille yleensä tappiollista, koska se joutuu rakentamaan uusille alueille tiet, viemärit, ratikat, koulut, päiväkodit ja kaiken muun. Tuloja tulee taas rakennusoikeuden myynnistä. Niitä ei tulisi ilman kunnan tekemiä investointeja.  Ajatus, että veronmaksajat rahoittaisivat menot ja onnekas maanomistaja saisi tulot lyhentämättömänä itselleen, on täysin epälooginen. Ilman kunnan investointeja ei olisi rakennusoikeutta mitä myydä. Hyödyn investoinnista tulisi kuulua sille, joka on investoinnin tehnyt.

Hallinnollisilla päätöksillä luodut omaisuudet eivät ole markkinataloutta, ellei korruptiota katsota osaksi markkinataloutta

Kaavoittaja voi tehdä yhdestä maa-alasta miljoonien arvoisen kaavoittamalla siihen korkeita kerrostaloja ja viereisestä maapalasta lähes arvottoman kaavoittamalla sen puistoksi. Sillä, että hallinnollisilla päätöksillä tehdään toisista rikkaista ja toisista köyhiä, ei ole mitään tekemistä markkinatalouden kanssa, elleivät sitten kaupunginvaltuustojen päätökset ole kaupan. Sellainen käytäntö kuuluu rosvokapitalismiin, johon voi tutustua vaikkapa Venäjällä, jossa Putinin kaverit ovat rikastuneet tätä kautta paljon. Länsimaissa on yleensä lähdetty siitä, etteivät kaavoitushyödyt kuulu ainakaan lyhentämättöminä maanomistajalle. Näin on myös Suomen lainsäädännössä.

Olisi kovin korruptioherkkää, jos kaavoittaja todella voisi jaella kymmenien miljoonien lottopotteja sinne tänne. Näin on myös käynyt.

Espoon kaavoitusta 1970-luvulla on oikein väitöskirjassa (en muita lähdettä enää) luonnehdittu korruptiovetoiseksi, eikä tältä ikeeltä vältytty Helsingissäkään. Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja oli aikanaan Ylermi Runko (Elanto + Haka) ja varapuheenjohtaja Saton johtaja. Kun tämä Saton johtaja jäi eläkkeelle, hän erosi lautakunnasta ja hänen seuraajakseen nimitettiin hänen seuraajansa Satossa. Ei kävisi enää.

Espoossa aikanaan kolme suurinta puoluetta, kokoomus, demarit ja Liberaalit edustivat kukin omaa rakennusliikettään. Sukulaiseni saivat tutustua Espoon käytäntöön, kun vanha sukulaiseni kuoli ja häneltä jäi suurehko kesämökkitontti Espoon Nokkalassa. Perijät halusivat sille omakotikaavan. Kaavoittaja vastasi, että tällä alueella Espoo kaavoittaa vain Hakan omistamaa maata, joten teidän on myytävä tontti Hakalle.

Raideinvestoinnin tuotto kapitalisoituu maan hintaan

Sanoin yllä, että kaupunkimaan valmistus on lopetettu. Itse asiassa ei ole. Hyvää kaupunkimaata voi valmistaa rakentamalla pikaratikkalinjan, metron tai lähiliikenteen junaradan.

Jos maan hintaa ei säännöstellä ­– eikä kannata säännöstellä – hyöty raideyhteydestä kapitalisoituu lähes kokonaan maan hintaan. Panemalla vähän mutkat suoriksi voi jopa sanoa, että jos raideinvestointi ei nosta maan arvoa investoinnin verran, investointi on kannattamaton.[1]

Helsinki laskee saavansa Kruunuratikkaan käyttämistään rahoista noin puolet takaisin Kruunuvuorenrannan kohonneina tonttituloina. Tämän lisäksi Laajasalon nykyiset asunnonomistajat saavat voittoa asuntojensa arvonnoususta suunnilleen sata miljoonaa euroa ehkä lopulta enemmänkin. Suurin piirtein kannattava hanke siis. Tai hyvinkin kannattava, koska ratikka mahdollistaa huomattavasti lisärakentamista Laajasalossa, mikä ei ole mukana näissä luvuissa.

En tiedä espoolaisten laskelmia Länsimetron kannattavuudesta, mutta pelkästään vanhojen asuntojen arvoa metroradan varressa se näyttää Helsingin Sanomien mukaan nostaneen noin neljännesmiljardilla, sillä tarkkuudella kuin pystyin sen minuutissa laskemaan. (50 000 as x 50 m2/as x 100 €/ma = 250 M€). Muun Espoon veronmaksajat tukevat metron vaikutuspiirissä asuvia huomattavasti.

Tässäkin on merkittävä kannustinvinouma. Radan rakentamiseen on kaupungilla varaa vain uustuotantoalueille, koska niistä saa rahat takaisin. Siksi vanhojen kaupunginosien liikenneinvestoinnit jäävät retuperälle, koska niistä koituva hyöty jouduttaisiin lahjoittamaan asunnonomistajille. Ei ole hyvä kaupungin toimivuuden kannalta.

Vantaalla on nyt riita siitä, kenelle kuuluu maan arvon kymmenkertaistuminen Kehäradan ansiosta. Kehärataan valtio ja kunta ovat investoineet yhteensä lähes 800 M€. Lainsäädäntömme antaa kunnalle paljon mahdollisuuksia rahastaa hyöty itselleen. Keinot eivät kuitenkaan muodosta loogista kokonaisuutta.

1)      Kunta voi päättää kaavoittaa vain kunnan omistamaa maata. Näin on menetellyt Oulun kaupunki. Helsingin Sanomat, joka nyt vaatii maanomistajille pikavoittoa, on moneen kertaan kehunut Oulun menettelyä. Tämä ei kuitenkaan ole optimaalista, sillä se vääristää yhdyskuntarakennetta. Pahin esimerkki tästä on Tampereen Hervanta, joka rakennettiin niin kauas kuin rakennettiin, vaikka maata olisi ollut lähempänäkin – mutta yksityisen omistamana.

2)      Kunnalla on oikeus rahastaa maksimissaan 60 % kaavoitushyödystä infrastruktuurikustannusten peittämiseksi. Vantaalla noita kustannuksia oli pelkästään kehäradasta niin paljon, että laskutukselle on hyvät perusteet. Vantaan olisi ollut ehkä järkevämpi käyttää lunastuksen sijasta kaavoitushyödyn leikkausta, mutta sillä ei olisi saatu alueelle hankituksi virkistysaluetta.

Herttoniemen teollisuusalueella kaavoitettiin varastorakennuksia rahakkaiksi asuntotonteiksi. Yksi omistajista ei suostunut maksamaan kaavoitushyödystä. Niinpä hänen tonttinsa pysyy varastotonttina asuinalueen keskellä. (Huomasin pykäliin tutustuessani, että olisi ollut mahdollisuus myös pakottaa hänet tähän sopimukseen, mutta näin ei Helsingissä jostain syystä menetellä.)

3)      Kunta voi lunastaa maan. Lunastushintaa määrättäessä voidaan kaavoitushyöty jättää korvaamatta kokonaan. Hinta voi perustua maan arvon seitsemän vuotta ennen lunastusmenettelyn käynnistämistä, mikä on vähintäänkin epämääräisesti sanottu. Mitä tällä tarkoitetaan? Tässä Vantaan tapauksessa maan arvo laskettiin siis vuoden 2009 tilanteesta. Kehärataa ei ollut silloin rakennettu, mutta sen rakentamisesta oli tehty päätös. (Tämän kirjoituksen lopussa on lunastuslain 31 §, jota näissä tapauksissa sovelletaan.)

4)      Aluerakentamissopimukset. Aiemmin kunta sopi koko asuinalueen rakentamisesta rakennusliikkeen kanssa. Tämä rakensi myös kadut, viemärit, päiväkodit ja koulut. Vastasi siis menoista mutta sai myös tulot. Lopputulos ei ollut kovin hyvä, joten tästä on luovuttu. Nyt tosin ostajat maksaisivat myös laadusta, joten tulos ei olisi yhtä tasaisen harmaa kuin 1960-luvulla. Käytäntö antaisi yksinoikeuden hyvin suurille rakennusliikkeille.

5)      Maanomistajat maksavat radan. Kunta tekee sopimuksen maanomistajien kanssa radasta ja nämä rahoittavat sen ja saavat radan tuoman hyödyn itselleen. Näin menetellään monissa maissa, mutta Suomessa lainsäädäntö ei tätä mahdollista, koska sopimukseen ei voi ketään velvoittaa, jolloin vapaamatkustajaongelma tuhoaa koko ajatuksen.

Näistä tavoista ei muodostu mitään loogista kokonaisuutta. Asian periaatteellista puolta on käsitelty jokaisen toimenpiteen kohdalla erikseen ja ratkaistu se eri tavalla. Mitä johdonmukaisuutta nyt esimerkiksi on siinä, että kaavoitussopimuksella voidaan leikata kaavoitushyödystä 60 % ja lunastustoimituksella koko kaavoitushyöty.  Olisi hyvä ratkaista periaatetasolla, kenelle maan ansioton arvonnousu kuuluu ja soveltaa tätä periaatetta kautta koko lainsäädännön.

Kiinteistövero leikkaisi asuntojen hintojen nousua

Eräs varakas yritysjohtaja ihmetteli minulle, miten hänen asuntonsa Manhattanilla maksoi vähemmän kuin Westendissä. Saatuaan kiinteistöverolapun hän ymmärsi. Yhdysvalloissa kaupunkimaan arvo leikataan Yhdysvalloissa yhteiskunnalle kiinteistöverolla, joka on sitä korkeampi, mitä arvokkaampi on sijainti. Hänelle korkeasta kiinteistöverosta ei ollut mitään haittaa. Jos vero olisi ollut alempi, olisi hinta ollut vastaavasti korkeampi.

Ostimme vaimoni kanssa asunnon Katajanokalta vuonna 1997. Muutimme pienempään asuntoon vuonna 2018 ja myimme Katajanokan asunnon. Sen arvo oli noussut 21 vuodessa noin 2 000 € kuussa. Tämä ansioton voitto ei meitä paljon lämmittänyt, koska myös uuden asunnon hinta oli noussut yhtä paljon. Jos olisimme muuttaneet Floridaan, tuo olisi ollut puhdasta ja verotonta tuloa.

Tällainen asuntojen hintojen nousu on epätervettä. Sille, että asuminen on kalliimpaa halutuilla alueilla, ei voi mitään, ellei sitten ryhdytä huonontamaan tarkoituksella asumisolosuhteita. Ratkaisu tähän ja moneen muuhunkin asiaan olisi amerikkalaistyylinen kiinteistövero, joka verottaisi osoitteen hinnan nousun yhteiskunnalle.

Vähän taloustiedettä: Jos kiinteistövero on T ja korkokanta r, kiinteistövero leikkaa asunnon arvoa T/r. Jos siis kiinteistövero on 2 000 €/vuosi ja reaalikorkokantana pidetään kahta prosenttia, vero alentaa asunnon arvoa 100 000 €. Asumisen hintaa uutta asuntoa ostavalta se ei nosta, koska korkeampaa yhtiövastiketta vastaa alempi ostohinta. Se ei nosta myöskään asunnoista perittäviä vuokria. Vanha asunnon omistaja toki näkee sen asumisen kallistumisena ja vuokranantaja tulojensa pienemisenä, koska hän ei ole päässyt ostaessaan hyötymään alemmasta hinnasta.

Olisi ollut hyvä, jos korkeaa, tontin todellista arvoa seuraava kiinteistövero olisi ollut käytössä, kun kantakaupungin asuntojen hinnat kääntyivät nousuun 1990-luvulla jyrkkään nousuun. Nyt ollaan vähän myöhässä, koska jotkut ovat jo maksaneet asunnoista huippuhintoja. Heidän osaltaan korkea kiinteistövero olisi kohtuuton.

Nykytilanne on aivan väärin nuoria ikäluokkia kohtaan. Asumisesta Helsingin kantakaupungissa on tulossa perinnöllinen rälssioikeus. Vain ne saavat asua, jotka tai joiden vanhemmat ymmärsivät ostaa asunnon ajoissa.

Kiinteistövero ja raideinvestointi

Palataan kysymykseen kenelle raideinvestoinnin tuottama hyöty kuuluu?

Koko ongelma ratkeaisi tontin todelliseen arvoon perustuvalla kiinteistöverolla. Vantaalaista tilaa ei tarvitsisi lunastaa kunnalle, koska kunta saisi korvauksen radan tuottamasta hyödystä kohonneena kiinteistöverona. Espoossa muut espoolaiset eivät joutuisi subventoimaan metro-Espoon vanhojen asuntojen omistajien asuntojen arvonnousua. Helsinki saisi Kruunuratikalle tuottoa paitsi tonttituloista omistamaltaan maalta myös vanhojen asuntojen omistajilta. Joukkoliikenneinvestoinnit, joilla parannetaan vanhojen asuinalueiden liikenneoloja, maksaisivat nekin itsensä, jolloin kaupunki ei keskittyisi vain uustuotantoalueiden raideinvestointeihin.

Siis elämästä kalliimpaa ja lisää veroja? Ei kaupunki niitä veroja maahan kaivaisi. Helsingissä voitaisiin kuntaveroa laskea hyvinkin kahdella prosentilla saattamalla kiinteistövero ajan tasalle.

Periaatteessa kiinteistöveron pitäisi kohdistua vain maapohjan arvoon, ei siihen, kuinka hyvän rakennuksen tontille on rakentanut. Maapohjan vero on haitaton, mutta rakennukseen kohdistuva vero saa rakentamaan vähemmän ja huonompaa.

Tulonjako kyllä muuttuisi. Vuokralla asuvat ja ne, joiden omistusasunto on vuokratontilla, voittaisivat. Heitä kiinteistövero ei koskisi, mutta kuntaveron alentaminen kyllä. Omaisuustuloilla elävien kiinteistövero nousisi, mutta he eivät hyötyisi kuntaveron laskusta, koska eivät sitä maksa.

Jonkin verran kaupungissa asuvat jäisivät keskimäärinkin voitolle, koska muualle muuttava voisi viedä rahaa mukanaan vähemmän ja muualla asuvat asuntojen omistajat menettäisivät tulojaan, mutta eivät hyötyisi kuntavero laskuista.

Tai sitten kaupunkilaiset häviäisivät. Jos pääkaupunkiseudun kunnat laskisivat reippaasti kuntaveroaan, Suomen Keskustan puoluetoimistolla keksittäisin välittömästi, että niiltä on siirrettävä rahaa maakuntiin, jossa kuntaverot ovat paljon korkeampia. Eivät ymmärtäisi tai siis eivät haluaisi ymmärtää, että kuntaveron laskusta huolimatta kaupunkilaisten maksamien verojen määrä ei laskisi vaan siirtyisi yhdestä verosta toiseen.

Ei Amerikassakaan kaikki ole hyvin

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, ettei kiinteistöveron soveltaminen Yhdysvalloissakaan ole niin ihanteellista kuin annan yllä ymmärtää. Maassa on populistisen politiikan nimissä ammuttu järjestelmään hirveä määrä typeriä aukkoja ja poikkeuksia. Meidän kannattaisi ottaa kiinteistövero käyttöön niin kuin ekonomistit ovat sitä Yhdysvalloissa ajaneet, ei niin kuin se on siellä käytännön tasolla toteutettu.

Kaliforniassa esimerkiksi on päätetty, että kiinteistöveron pohjana oleva arvo pitää määräytyä ostohetken perusteella eikä se saa nousta sen jälkeen, ennen kuin kiinteistö taas myydään seuraavalle. Tämä aiheuttaa valtavan ja hyvin haitallisen muuttoveron, jos asuntojen arvo nousee, kuten se Kaliforniassa nousee. Jos muutat, joudut maksamaan korkeampaa veroa.

Lunastuslaki
31 §
Jos se yritys, jonka toteuttamiseksi lunastus toimeenpannaan, on merkittävästi korottanut tai alentanut lunastettavan omaisuuden arvoa, korvaus on määrättävä vastaamaan sitä arvoa, joka omaisuudella olisi ollut ilman sanottua vaikutusta.
Kun valtiolle, kunnalle tai kuntayhtymälle hankitaan kiinteää omaisuutta tai pysyvä erityinen oikeus yhdyskuntarakentamista varten alueelta, jolle kunta on päättänyt laadittavaksi asemakaavan tai jonka asemakaavaa on päätetty muuttaa, ei kaavan laatimis- tai muuttamispäätöksen jälkeen tapahtunutta maan arvonnousua oteta huomioon. Se osa arvonnoususta, joka vastaa yleisen hintatason kohoamista tai joka on muutoin aiheutunut muista syistä kuin siitä kaavoituksesta, jonka toteuttamiseksi lunastus toimeenpannaan, luetaan korvauksensaajan hyväksi.
Korvausta 2 momentin nojalla määrättäessä jätetään kuitenkin huomioon ottamatta maan arvonnousu enintään 7 vuotta lunastuksen vireillepanoa edeltäneestä päivästä lähtien.

 

[1] Tässä oletettiin, että liikennöinnin voitot eivät peitä pääomakulua lainkaan. Jos peittävät, vähempi maan arvonnousu vastaavasti riittää.

Tagged

45 thoughts on “Miten maapohjan ansiotonta arvonnousua pitäisi käsitellä?

  1. Jokaiselle kuulukoon taloudellinen hyöty, joka koituu hänen omista tekemisistään, mutta ei hyötyä toisten tai yhteiskunnan tekemisistä

    On hieman kyseenalaista, että ’toisten’ tekemisistä aiheutuva arvonnousu kuuluisi täysimääräisesti valtiolle tai kunnille. Kaavoittaminen yksinään kun ei nosta kaupunkimaan arvoa. Esimerkiksi vaikka Kaskinen.
    Kaupunkimaan arvo nousee, kun kaupunkiin rakennetaan (asemakaavan mukaan tai siitä poiketen). Osa rakentamisesta tapahtuu julkisin varoin, mutta merkittävä osa yksityisin varoin. Kollektiivinen yksityinen investointi loppujen lopuksi aiheuttaa maan arvon nousemisen. Oikeudenmukaista olisi laskea tälle investoinnille asiallinen tuotto, sen yli menevän arvonnousun konfiskointi on ehkä hyväksyttävää. Jos joku pitää tonttia rakentamattomana, ei tapahdu investointia eikä siten oikeutta tuottoonkaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara:
        Ei tuo argumenttisi oikein kumonnut väitettä. Sanoit, ettei arvonnousu johdu kunnan investoinneista (kadut, infra, ratikat) vaan toisten kuntalaisten tekemistä investoinneista (rakennukset) Eikö se pidä silloin jakaa toisten kuntalaisten kesken, joita taas edustaa kunta.

        Rakennuksia rakentavat yleensä oikeushenkilöt kuten yritykset (jotka toki viime kädessä omistavat luonnolliset henkilöt), kunta edustaa kunnan henkilöjäseniä. Nämä joukot eivät ole yhtenevät.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Teoriassa optimaalinen ratkaisu olisi subventoida jokaista rakentajaa sillä määrällä, kun hän aiheuttaa muiden kuin omien tonttien arvonnousua mutta vastaavasti verottaa tämä arvonnousu kokonaan pois näiltä muilta tonttien omistajilta. (Oman tontin arvonnousun osalta voidaan joko katsoa, että sitä ei subventoida eikä veroteta tai vaihtoehtoisesti sen osalta tulee saman suuruinen subventio ja vero, jotka kumoavat toisensa; kumpi vaan tuntuu selkeämmältä.)

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. O.S:”onnekas maanomistaja saisi tulot lyhentämättömänä itselleen, on täysin epälooginen. ”

    Maanomistajana viljelijä on onneton, jos joutuu luopumaan tuotantovälineestään (pelto, metsä), eikä saa kuin laskennallisen arvon mukaisen korvauksen. Ensisijaiseti tulisi toimia niin, että viljelijä saa tilalle yhtä paljon viljelyalaa jostain muualta. Jos se on huonompaa ja kauempana talouskeskuksesta, niin erotus tulee arvottaa ja korvata viljelijälle.
    Tämä on oikeus ja kohtuus ja näin toimitaan tilusjärjestelyissä. Eikä muuten saa tuloja lyhentämättöminä itselleen, vaan valtio verottaa raskaimman jälkeen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Ongelmana on tässä se, että Uudellamaalla kaikkeen maaomaisuuden hintaan sisältyy spekulaatio tulevasta kaavoituksesta. Vaikka kyse olisi metsämaasta, jonka rakenusoikeus on jyvitetty muille tonteille, tämä rakennusoikeudeton metsä voi myöhemmin saada kaavan esimerkiksi poliittisen kähminnän kautta. Tämä spekulaatio johtaa siihen, että myös rakennusoikeudettomalla maalla on tuottoarvoaan korkeampi arvo. Muutenhan pelto olisi Vantaalla samanhintaista kuin vaikkapa yhtä viljavan Varsinais-Suomen peräkylillä.

        Maanviljelijän pitää pakkolunastuksen yhteydessä kuitenkin saada käypä korvaus maasta. Paras tapa antaa korvaus olisi antaa muuttokustannukset, uudisrakennukset ym. kulut kattava rahasumma sekä samanarvoinen maatila esim. Halikosta. Tällöin viljelijä saisi saman tuottoarvon omaisuudelleen, muttei pääsisi hyötymään maan spekulatiivisesta arvosta.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Erastotenes aleksandrialainen: Paras tapa antaa korvaus olisi antaa […] samanarvoinen maatila esim. Halikosta.

        Parempi kuin antaa suoraan maatilaa luontoisetuna, olisi vaan antaa Halikon maatilaa vastaava määrä rahaa lunastushintana. Tilan voi sitten ostaa Halikosta tai mistä ikinä haluaa tai tehdä rahalla jotain muuta.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Kiinteistöveron tulisi todellakin pohjautua ennenkaikkea tontin arvoon, siis sijaintiin ja rakennusoikeuden määrään ei siihen millainen pytinki tontilla seisoo. Kun tontti on kaavoitettu ja infra rakennettu veronmaksajat ovat investointinsa maksaneet. Espoossa on ollut pitkään ongelmana että teoreettinen kaavoitettu tonttivaranto on suuri mutta tontteja on rakentajille tarjolla niukasti. Jotta saadaan lisää tontteja täytyy kaavoittaa yhä etäämmälle ja kunnan rakentaa taas uutta infraa. Rakentamattomat tontit seisovat tyhjänpanttina vuosikymmeniä kun perikunnat ja muut keinottelijat odottavat arvonnousua. Jos kiinteistövero menisi tontista eikä rakennuksesta olisi tonttien pihtaaminen keinottelutarkoituksissa vähintäänkin kannattamattomampaa ja tontit rakennettaisiin nopeammin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Espoossa (ja kasassa muita Uudenmaan kuntia) rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveron on oltava vähintään 3%-yks. suurempi kuin yleinen kiinteistövero (muttei kuitenkaan korkeampi kuin 6%).

        Espoon kiinteistöveroprosentit ovat:

        Yleinen kiinteistövero: 0,93%
        Vakituisen asunnon kiinteistövero: 0,41%
        Muun asuinrakennuksen kiinteistövero: 0,93%
        Yleishyödyllisen yhteisön kiinteistövero: 0%
        Rakentamattoman tontin kiinteistövero: 3,93%
        Voimalaitos-rakennuksen kiinteistövero: 0,93%

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. ”Kunta voi päättää kaavoittaa vain kunnan omistamaa maata. Näin on menetellyt Oulun kaupunki. Helsingin Sanomat, joka nyt vaatii maanomistajille pikavoittoa, on moneen kertaan kehunut Oulun menettelyä. Tämä ei kuitenkaan ole optimaalista, sillä se vääristää yhdyskuntarakennetta. Pahin esimerkki tästä on Tampereen Hervanta, joka rakennettiin niin kauas kuin rakennettiin, vaikka maata olisi ollut lähempänäkin – mutta yksityisen omistamana.”

    Syy sille, että Hervantaan rakennettiin, oli kyllä taloudessa. Mutta ei syy ainakaan yksinomaan kai ollut kyllä maanomistuksellisissa asioissa. Keskeinen syy sille, miksi juuri Hervantaan ruvettiin rakentamaan, kun haluttiin edullisia asuntoja, löytyy katsomalla karttaa, ja myös geologista karttaa. Hervanta sijaitsee mäellä ja se on geologialtaan monin paikoin helposti/edullisesti rakennettavissa olevaa maapohjaa. Lähempänä Tampeen keskustaa olisi ollut myös paikkoja rakentaa, mutta monessa näistä vaihtoehdoista ongelmana oli 1960- ja 1970-luvulla paitsi maanomistus, myös maapohjan rakennettavuuteen liittyvät kustannukset silloin käytettävissä olleilla tekniikoilla. Esimerkiksi monet keskustaa lähellä olleet peltomaat olivat pääosin kalliita paikkoja rakentaa kerrostalotuotannon kannalta. Niitä on rakennettu pientaloilla ja joissain tapauksissa myös kerrostaloja tehden, mutta viimeksi mainitussa tapauksessa rakentaminen on merkinnyt varsin kalliita perustamiskustannuksia edullisimpiin rakentamispaikkoihin verrattuna.

    Hervannassa maapohja nähtiin sopivaksi edullisuuteen tähdänneelle kerrostalojen massatuotannolle. Lisäksi kaavat tehtiin edullisen rakentamisen ehdoilla. Monen kerrostalon seinien paikat Hervannan 1970-luvun rakennuksissa on ilmeisesti määritellyt se, mihin torninosturi on suunniteltu asetettavaksi, sillä tavoitteena oli taloudellisen tuotannon hengessä se, että mahdollisimman monta rakennusta saatiin pystyyn samaa kerran pystytettyä torninosturia hyödyntäen.

    Nykyisin Hervanta on kasvanut kiinni Tampereen keskustan kaupunkirakenteeseen, ja kaupunki on laajentunut ja laajentumassa lisää Hervannasta jo eteenpäinkin. Hervanta-Tampereen keskusta -raitiotien käyttöönoton myötä Hervanta on jatkossa entistä tiiviimmässä yhteydessä myös Tampereen keskustaan. Asuntojen hintojen osalta Hervanta on yhä Tampereen edullisimmasta päästä olevaa aluetta. 1970-luvun edullisesti rakennettujen kerrostalojen hintatasot ovat yhä kai keskimäärin halvempia kuin mitä asuntojen hinnat ovat sen aikakauden kalliimmalla rakennetuissa taloissa muualla Tampereella, vaikka liikenteellisesti Hervannasta on muodostunut Tampereen kakkoskeskus, josta on varsin laaja julkisen liikenteen palvelutarjonta eri suuntiin Tamperetta, ja myös suorat julkiset liikenneyhteydet mm. Helsinkiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. iii:
      Nykyisin Hervanta on kasvanut kiinni Tampereen keskustan kaupunkirakenteeseen, ja kaupunki on laajentunut ja laajentumassa lisää Hervannasta jo eteenpäinkin. Hervanta-Tampereen keskusta -raitiotien käyttöönoton myötä Hervanta on jatkossa entistä tiiviimmässä yhteydessä myös Tampereen keskustaan. Asuntojen hintojen osalta Hervanta on yhä Tampereen edullisimmasta päästä olevaa aluetta. 1970-luvun edullisesti rakennettujen kerrostalojen hintatasot ovat yhä kai keskimäärin halvempia kuin mitä asuntojen hinnat ovat sen aikakauden kalliimmalla rakennetuissa taloissa muualla Tampereella, vaikka liikenteellisesti Hervannasta on muodostunut Tampereen kakkoskeskus, josta on varsin laaja julkisen liikenteen palvelutarjonta eri suuntiin Tamperetta, ja myös suorat julkiset liikenneyhteydet mm. Helsinkiin.

      Hervannan suurena etuna on yliopistokampus. Tämän vuoksi lähiön väestörakenne on paljon normaalia lähiötä edullisempi, ja nyt, kun ensimmäinen asukassukupolvi on jo vanhuksia, myös ikärakenne on normaali ja sosiaalisten ongelmien taso siedettävä. Kaverin vaimo oli Etelä-Hervannassa lastentarhanopettajana. Puolet lapsista oli maahanmuuttajia. Surkuttelin, että työn täytyy olla raskasta. Ei kuulemma ollut; lapset olivat Etelä-Hervannan omakoti- ja rivitaloista ja vanhemmat kiinalaisia ja intialaisia insinööriperheitä. Helpompia lapsia ei voinut toivoa.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Käsittääkseni tähän ongelmaan on tartuttu ja meille on tulossa Amerikanjärjestelmääkin parempi kiinteistöverotus alkaen vuodelta 2022 toimitettava kiinteistöverotus. 2022 painopiste siirtynee maapohjaan ja verotusarvot kiinteistökauppatilastoihin perustuen. Vanhoista huonommista käytännöistä johtuen jää monenlaisia ansiottomia voittajia ja häviäjiä.
    Pääkaupunkiseudun osalta kiinteistöverouudistus olisi valtava parannus. Muualla tulee ongelmia kuten ”golfosakeilmiö”: kiinteistöt ovat valmiiksi edullisia, kaupat harvinaisia, verotusarvo voi olla (suhteellisesti) paljonkin pielessä todellisesta arvosta->aina sillointällöin kiinteistövero vetää kiinteistön todellisen arvon (ainakin tilapäisesti) pakkaselle ja kiinteistö jää jonkun pahaa-aavistamattoman omistukseen.
    Esimerkiksi: paljonko euron tontteja myyvät pikkukunnat ottavat euron tontista kiinteistöveroa? Onko taso normaali ~1% eli 1 eurocentti vuodessa. Enpä usko? Käytännössä ne ottavat niistä kiinteistöveroa sen normisatasen vuodessa eli efektiivinen kiinteistöveroprosentti on 10000%. Kuntien on oltava valmiita luopumaan näistä astronomisista kiinteistöveroprosenteistaan. Nyt kaikki odottavat ”vesikielellä” että verotusarvouudistus nostaa kiinteistöverokertymää, mutta arvaan, että haja-asutusalueella kertymä ei nouse.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. On yritetty väittää, ettei tonttien hintoje tiedetä, kun tyhjillä tonteilla ei käydä kauppaa. Heh! Ikään kuin tontin arvoa ei voisi päätellä asuntojen hinnoista. Niillä kyllä käydään kauppaa. Jos kahta samanlaista asuntoa myydään paikassa A hintaan 400 000 eruoa ja paikassa B hintaan 300 000 euroa, tontin hintojen ero on 100 000 euroa tämän asunnon osalta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Itse asun pienessä kunnassa. Kunta myy uusia tontteja muutamalla eurolla neliömetri, ja maapohjan verotusarvo on noin puolet tuosta. Eli tyypilisestä omakotitontista maksetaan veroa alle kymmenen euroa vuodessa. Kiinteistövero muodostuu tuolloin lähes kokonaan rakennusten arvosta, kuten tämmöisessä kunnassa oikein onkin.

      Ei kunta päätä nytkään tonttimaan arvoa. Sen määrittää maanmittauslaitos ja maaseudulla postinumeroalue on ihan tarpeeksi tarkka työkalu.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    3. Haja-asutusalueiden tonteilla ei ole juuri arvoa.

      Jos kunta myy tontteja eurolla niin minusta se on hyvä arvio tontin kiinteistöveron hinnaksi. Miksi kukaan edes maksaisi tontista enempää, jos niitä saisi eurolla?

      Jos kunta haluaa parempaa kiinteistöveroa, sen pitäisi kaavoittaa sellaiselle alueelle, että niistä halutaan jotain maksaakin.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Minusta tässä on vaarana, että yksilön oikeudet ja vapauksia jyrätään liiaksi. Julkinen valta ottaa itselleen uhkasakkojen ja rangaistusten voimalla itselleen vallan määrätä mitä rakennetaan, milloin ja minne. Sitten se vielä ulosmittaa rakentamisen hyödyn itselleen. Miksi meillä aina ajatellaan näinpäin? Toisessa maailmassa voisi ajatella niinpäin, että Helsinki ei olisi yhtään mitään ilman meitä asukkaita ja siksi kaupungin on maksettava meille asukkaille siitä että me tuomme asumalla kaupunkiin tämän ansiottoman arvonnousun. Ei, meillä ajatellaan aina niinpäin että julkinen valta on keskiössä päättämässä ja rahavirtoja hallinnoimassa ja kansalaiset jossain sivuosissa toteuttamassa ja maksamassa julkisenvallan hienoja hankkeita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Kyllä pelkään. Nähdäkseni kunnollisella kiinteistöverolla esim. tapaus Vantaa/Saras olisi hoitunut hyvin: jokainen tietäisi jo nyt, että kuka ikinä sitä pitääkin, joutuu siitä tulevaisuudessa maksamaan korkeita kiinteistöveroja->sen arvo olisi alhainen jo nyt. Ehkä yksi tarvittava toimenpide on varmistaa, että kiinteistöverouudistus tapahtuu ja sitten käynnistää siihen liittyvä kauhukampanja->landlordit vapisevat pelosta->pelko kapitalisoituu hintoihin mahdollisimman aikaisin ja ansiottomat voitot ja tappiot minimoituvat.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Kaavoitus hiiteen tai julkealle sektorille kaavoitusoikeuden sijaan kaavoitusvelvollisuus (ts. velvollisuus hyväksyä maanomistajan esittämä kaava elleivät erityisen painavat syyt estä tätä – kuten vaikka pilvenpiirtäjän kaavoittaminen kiitoradan päähän).

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. ksee:
        Kaavoitus hiiteen tai julkealle sektorille kaavoitusoikeuden sijaan kaavoitusvelvollisuus

        Niin. Jos googlaa ”Tokyo affordable housing” niin tulee paljon juttuja, joiden teesi on, että noin tosiaan saa aikaan riittävän tarjonnan ja kohtuullisen hintatason (toiminut jopa Tokion kaltaisessa äveriäässä ja suuressa kaupungissa). Hintana on sekava kaupunkikuva. Läntisessä maailmassa ml. USA on tapana suunnitella kaupungit huolella ja subventoida kysyntää. Näin saadaan toimivat kaupungit, mutta hintana siitä on asuntopula ja korkeat asumiskustannukset.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      4. Rosmo: Läntisessä maailmassa ml. USA on tapana suunnitella kaupungit huolella ja subventoida kysyntää. Näin saadaan toimivat kaupungit, mutta hintana siitä on asuntopula ja korkeat asumiskustannukset.

        Piilaaksossa mm. Apple on luvannut 2,5 mrd USD asuntopulan helpottamiseksi ja myös muilla teknologiajäteillä (Google, Facebook) on ollut valmiutta saman suuruusluokan ohjelmiin. Vaan eipä käy kaavoittajille – itseasiassa moni alueen kunnista on tiukentanut kietoja omakotitalotonttien lohkomisista tai muuttamisesta rivi- tai (aivan kamalaa) kerrostalottonteiksi.

        Mutta kun näin suomalaisesta näkökulmasta kunnallinen itsemääräämis- ja kaavoitusoikeus ovat ei pelkästään pyhiä vaan myös erittäin fiksuja ja välttämättömiä asiata, niin eihän Piilaaksonkaan tilanteessa voi olla mitään väärää. Kaavoitajat ja kuntapäättäjät ovat kaiken inhimillisen erehtyvyyden yläpuolella…

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      5. Osmo Soininvaara:
        Etkö ollenkaan pelkää sitä lahjonnan ja väärin pelaamisen maailmaa, johon joudumme, jos kaavoittajan kynä voi lahjoittaa jollekin yritykselle satamiljoonaa euroa?

        Eikö pikemminkin voisi sanoa, että mihin lahjonnan ja väärin pelaamisen maailmaan palaamme? Toivon, että olet oikeassa antaessasi kirjoituksessa ymmärtää, että tämä korruptio kaavoituksesta on pääkaupunkiseudun puolella kadonnut. Omalta kohdaltani olen niin kyyninen, että en usko mitään muuttuneen muualla kuin toimintatavoissa, koska yhtä ainoata jättituomiota tästä korruptiosta en muista nähneeni ja ilman tämänkaltaista ulkoa tulevaa painetta korruptio harvoin itsestään organisaation toimintatavoista ja kulttuurista häviää.

        Tämä Vantaalla pakkolunastettu tonttihan on tavallaan hyvä esimerkki: ellen väärin muista, kyseinen tontti oltiin myymässä rakentamista varten jo hyvä tovi sitten hinnalla, jonka tontin omistajat olivat hyväksyneet, mutta kaupan ehtona oli alueen kaavoittaminen ja Vantaan kaupunki jätti kaavoittamisen tekemättä johtaen kaupan raukeamiseen. Nyt sitten alue on kaavoitettu ja yhtäkkiä Vantaan kaupunki toteaakin lunastavansa sen itselleen merkittävästi pienemmällä hinnalla kuin mitä tämä yritys oli siitä aikaisemmin tarjonnut. Me voimme pohtia blogistanian kuplassa optimaalisia kaavoitushyötyjä sun muita vaikka kuinka, mutta tämä tarina näillä faktoilla on jokaisen suomalaisen helppo ymmärtää ja Vantaan kaupungin on mahdoton päätyä tämän tarinan sankariksi, vaikka perusteet alueen kaavoittamisen viivyttämiselle olisivat kuinka hyvät.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Rosmo: Minusta tässä on vaarana, että yksilön oikeudet ja vapauksia jyrätään liiaksi. Julkinen valta ottaa itselleen uhkasakkojen ja rangaistusten voimalla itselleen vallan määrätä mitä rakennetaan, milloin ja minne.

      Osmon ehdotushan oli korkeampi ja paremmin maan markkina-arvoa seuraava kiinteistövero. Aikamoisen ajatusloikan siitä tarvitsee, että päätyy tuohon uhkakuvaasi.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Ossi Saresoja: Osmon ehdotushan oli korkeampi ja paremmin maan markkina-arvoa seuraava kiinteistövero. Aikamoisen ajatusloikan siitä tarvitsee, että päätyy tuohon uhkakuvaasi.

        Eiköhän maan markkina-arvoakin seuraava kiinteistövero kääntyisi lopulta esimerkiksi siitä kuinka julkinen valta potkii kaikki yhtään yrittävät maanrakoon verotuksellaan, ainakin tiettyjen piirien retoriikassa.
        Sitä paitsi lopputulos on sama, Osmon peräänkuuluttamassa kiinteistöveromallissa julkinen toimija ihan samaan tapaan ’ryöstää’ arvon toisilta, jos siis haluaa kutsua verotusta ryöstämiseksi. Tällöin tosin kaavoittaja voi hyvin kaavoittaa muulle kuin julkisesti omistetulle maalle sillä reaktiivisempi kiinteistövero ohjaisi osan luodusta arvosta julkiselle toimijalle. Tällä taas olisi nähdäkseni paljonkin positiivisia vaikutuksia, julkisellakin puolella tuntuu välillä raha kovasti polttelevan taskussa.

        Osmon ehdottama kiinteistöveromalli on kyllä absoluuttisempi parempi monessakin mielessä jo pelkästään markkinatalouden periaatteiden puolesta. Välillä kyllä täytyy ihailla kuinka USA:ssa joskus on jotkut asiat osattu tehdä niin hyvin, vaikka tuskin heidänkään malli täysin ongelmaton on joka tapauksessa.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Stadist: Eiköhän maan markkina-arvoakin seuraava kiinteistövero kääntyisi lopulta esimerkiksi siitä kuinka julkinen valta potkii kaikki yhtään yrittävät maanrakoon verotuksellaan, ainakin tiettyjen piirien retoriikassa.

        Rosmon uhkakuvahan oli se, että julkinen valta alkaisi päättämään, mitä rakennetaan ja minne (oletettavasti suuremmassa määrin kuin nyt).

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Rosmolla on myös ajatusvirhe.

    Arvonnousu tulee *uusista* asukkaista, ei vanhoista. Jos jollekin maan arvonnoususta pitäisi jotain tuolla perusteella maksaa, niin uusille Helsinkiin tulijoille. Mutta asuntojen hintojen noususta hyötyvät eniten ne, jotka olivat paikalla jo iät ja ajat sitten.

    Eli pitäisikö Rosmon mielestä kiinteistöveron tuotto lahjoittaa kaupunkiin muuttaneille? Hehän sen arvonnousun tekevät.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Asuntokuplien jälkeinen krapula tullee kovenemaan – kuplahintoihin perustuva kiinteistövero romauttaa asuntojen hinnat suhteessa alemmaksi kuin mihin ne muuten putoaisivat. Kiinteistöveron selektiivisillä alennuksilla elvyttäminen taas tuntuisi kovin regressiiviseltä (huom tässäkin korruptioriski!): omistusasujat hyötyvät, vuokranantajat hyötyvät, mutta vuokralaisten asuinkustannuksiin asti hyöty tuskin valuu. Kuntaveroakin pitäisi sitten nostaa taantumassa. Todennäköisesti tämä on siis juuri se ratkaisu johon valtaapitävät kokoomus ja vihreät päätyvät.

    Vai onko ajatus, että korkotaso pysyy täältä ikuisuuteen nollatasolla, lainamarginaalit alle prosentin, eivätkä asuntojen hinnat pääkaupunkiseudulla enää koskaan putoa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Kyllä. Kiinteistövero, joka perustuu myyntihintoihin sisältää loogisen virheen, koska kiinteistöveron tarkoitus on poistaa hintaeroja.
        Teoriassa oikea kiinteistövero on sellainen, joka tasaa maan hinan samaksi kaikkialla kaupungissa. Tosiasiassa ei kuitenkaan niin, koska tontille rakennettavat rakennukset vaikuttavat alueen hintatasoon. Ne ovat siis itse aiheutettuja toisin kuin sijainti.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Siitä on aikaa – ahkä 10 vuotta – ja se koski tietysti kaavoitusta laajemmalla tasolla.
      Mutta kertomuksia Espoon villistä lännestä löytää mistä vain.
      Erän Espoon kaupukisuunnittelulautakunnan jäsen, joka oli pudonnut valtuustosta, valitti, että kun hän oli tapansa mukaan juhlinut ravintolassa ja kuitannun rakennusliikkeen maksajaksi, tämä onneton lähetti laskut hänelle takaisin vain, koska oli pudonnut valtuustosta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara:
        Siitä on aikaa – ahkä 10 vuotta – ja se koski tietysti kaavoitusta laajemmalla tasolla.
        Mutta kertomuksia Espoon villistä lännestä löytää mistä vain.
        Erän Espoon kaupukisuunnittelulautakunnan jäsen, joka oli pudonnut valtuustosta, valitti, että kun hän oli tapansa mukaan juhlinut ravintolassa ja kuitannun rakennusliikkeen maksajaksi, tämä onneton lähetti laskut hänelle takaisin vain, koska oli pudonnut valtuustosta.

        Tämä osittain johtui siitä että 1950-70 -luvulla Espoon kaupungilla (kauppalalla, maalaiskunnalla …) ei ollut varaa rakentaa tarvittavaa infraa ja kunnallistekniikkaa uusiin lähiöihin vaan rakennusliikkeet maksoivat sen eli rakensivat koko lähiöin katuineen, vesijohtoineen, kouluineen kaikkineen omalla rahallaan ja keräsi voitot asuntojen myynnistä. Ei siinä ”politiikkaa” tarvittu.

        Sama kuvio toistui Vantaalla ja monessa muussakin kaupungissa. Helsingin ei tarvinnut koska kaupunki omisti itse maa-alueet ja rakensi kunnallistekniikan lähiöihin. Naapurikunnissa grynderit joutuivat ostamaan maansa yksityisiltä koska kunta ei omistanut mitään.

        Yleisesti ottaen olen kuullut että rakennusala oli kaikkein korruptoitunein siihen aikaan.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Lauri: Nyt alkoi kiinnostamaan tuo mainitsemasi väitöskirja Espoon kaavoituksesta. Mikäli et muista kirjoittajaa muistatko edes väitöskirjan aihetta tai sitä mille yliopistolle se oli tehty?

      Hakusanoilla espoo kaavoitus löytyy tietokannoista vain muutama väitöskirja, joista todennäköisimmältä vaikuttaa (myöhemmän Espoon kaupunginmuseon johtajan) Timo Tuomen väitöskirja Kaupunkikuvan muutokset: suomalaisten kaupunkikeskustojen suunnittelun tavoitteiden ja todellisuuden kohtaamisesta toisen maailmansodan lopusta 1960-luvun puoliväliin (Helsingin yliopisto, 2005). Oliko se se?

      ”Tutkimuksen aiheena on kaupunkikeskustojen suunnittelun tavoitteiden ja suomalaisen todellisuuden kohtaaminen viidessä suomalaisessa kaupungissa (Helsinki, Lahti, Joensuu, Oulu ja Espoo) toisen maailmansodan lopusta 1960-luvun puoliväliin. Tutkimuskysymyksenä on, millaisia kaupunkikuvallisia päämääriä suunnittelijoilla oli keskustojen suhteen ja miten niitä perusteltiin. Lisäksi tarkastellaan tieteellisen tiedon merkitystä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, samoin rakentamisen mittakaavaa, kaupunkikuvan hierarkiaa, tilakäsitysten muutosta, liikennekysymyksiä ja kansainvälisiä suunnitteluun vaikuttaneita vaikutteita. Tutkimus on laadittu siten, että se kiinnostanee alan tutkijoiden ja kaupunkisuunnittelijoiden lisäksi myös laajempaa lukijakuntaa.”

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Todella erinomainen kirjoitus. Miten tämän sanoman vain saisi päättäjille perille ja kiinteistöveron muutoksen aikaan. Vähän sama ilmiö on ”suurten” kaupunkien naapurikunnat, jotka eivät halua mitään yhteistyötä keskuskunnan kanssa, mansikat kyllä poimitaan mieluusti. Esimerkkinä vaikkapa Turku. Entäpä jos Turkua ei olisi lainkaan? Paljonko olisi asukkaita Kaarinassa ja Liedossa? Millainen tie veisi Helsinkiin, missä olisi lähin rautatieasema, lentokenttä, satama, teatterit, kauppakeskukset… Ne ovat niitä Turun tuomia arvonnousua naapureille.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Miten maan arvonnousu hiihtokeskuksissa tulisi jakaa?

    Kaikki kunnia hänelle joka on keksinyt ensimmäisen hiihtohissin alueelle rakentaa?
    Kunta rakentaa kunnallistekniikan ja kiinteistöveroja kertyy pitkällä viiveellä.
    Osa maa-alueista ei ole rinneyrittäjän eikä kunnan hallinnassa. Jos koko vuori olisi valtion (Metsähallituksen), niin sopan hämmentäjiä olisi vähemmän.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. ”Periaatteessa kiinteistöveron pitäisi kohdistua vain maapohjan arvoon, ei siihen, kuinka hyvän rakennuksen tontille on rakentanut. Maapohjan vero on haitaton, mutta rakennukseen kohdistuva vero saa rakentamaan vähemmän ja huonompaa.”

    Eikö kiinteistöverossa kuitenkin pitäisi jollain tavalla huomioida se poliittisesti päätetyn kaavan mukainen rakennusoikeus? Olisi sääli jos esim. se Etelärannan viimeinenkin kaksikerroksinen talo purettaisiin ja tilalle rakennettaisiin korkeampaa jotta kalliin maapohjan verosta voitaisiin selvitä.

    Tämä toki vaatisi sen, että esim. se Herttoniemen varastotontti kaavotettaisiin loppuun asti ihan sama mitä omistaja sanoo. Näin maapohjan+uuden kaavan rakennusoikeuden muodostama kiinteistövero käytännössä pakottaisi omistajan tekemään jotain koska varaston pitämisestä tulisi taloudellisesti kannattamatonta. Nythän sen tontin kaava on käsittääkseni rajattu pois suunnitelmista ja jätetään kaavassa varastotontiksi joten varasto jää siihen kököttämään keskelle kaupunkia halvalla ja kaupunki puolestaan häviää todella paljon.

    Mutta ongelman ydinhän tässä on se että maata ylipäänsä on jonkun muun kuin julkisen tahon (kunnan tai valtion) omistuksessa. Kaikki olisi paljon paremmin jos maa olisi yhteisessä omistuksessa ja mitään kiinteistöveroja ei edes olisi, vaan maata vain vuokrattaisiin eteenpäin yksityisille tai yhtiöille. Ne vuokrasopimukset voisi sitten olla vaikka 100 vuotisia ja muutenkin sellaisia jotka takaisivat ihmisten perusoikeudet, kunhan niissä olisi mukana vuokran kohtuullinen tarkistaminen parin vuoden välein. Liikenneinvestointien sun muiden palveluiden rahoittaminen olisi helppoa ja yksinkertaista, ja kuntien tulopohja olisi tasainen ja kestävä (nykyisen lyhyen aikavälin pikavoittojen sijasta). Yksityinen maanomistaminen on ylipäänsä yksi myrkyllisimmistä asioista koko yhteiskunnassa jos katsotaan tasa-arvoa ja sosioekonomisia näkökulmia, mutta se on vain jäänyt normiksi koska maanomistaja-luokka on aikanaan kirjoittanut säännöt.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Kiinteistöistä alkaa olla huomattava osa ulkomaisessa omistuksessa. Kauppasopimuksissa on investointisuojalausekkeita, joiden perusteella ulkomaista omistajaa ei voida kohdella miten tahansa. Tämä voi johtaa erilaiseen maaomistajien kohteluun kotimaan perusteella. Suomi joutuu tarkastelemaan lainsäädäntöään myös tältä kantilta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.