Kaupunkisuunnittelu, _

Tarvitaan ohjelma liito-oraville soveltuvien metsätyyppien turvaamiseksi

Liito-orava on ihan sympaattinen eläin, jonka soisi menestyvän Suomessakin. Se ei ole lajina lainkaan uhanalainen, koska sen pääesiintymisalueella Siperiassa sitä ei uhkaa mikään. Maailmanlaajuisesti se onkin luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi. EU:ssa se on harvinaisuus, koska sitä on käytännössä vain Suomessa ja vähäisessä määrin Baltian maissa.

Vaikka laji ei ole maailmanlaajuisesti uhanalainen, on ihan hyvä tavoite suojella sen kantaa myös Suomessa. Tapa, jolla liito-oravaa suojellaan, on kuitenkin täysin terhoton. Tulee hyvin kalliiksi, mutta ei toimi myöskään liito-oravan kannalta.

Tuntuisi luontevalta, että liito-oravaa suojeltaisiin Suomen laajoissa metsissä niin, että pidettäisiin huolta, että eri puolilla eteläistä Suomea metsiin jätettäisiin sinne tänne riittävän laajoja kuusivaltaisia sekapuumetsiä, joissa on myös haapoja, koska liito-orava pesii mieluiten vanhassa haavassa.

Tällainen ei maksaisi paljon ja liito-orava voisi paljon paremmin kuin nyt.

Nyt metsänhoidossa ei tarvitse ottaa huomioon liito-oravalle soveltuvaa ekotyyppiä lainkaan. Jos sekametsien tuhoamisesta huolimatta jostain vielä liito-oravaa ei ole saatu häädetyksi pois, pitää pesäpuu ja muutama aari sen ympärillä säästää. Näitä pesäpuita löytyy kovin harvoin osittain siksi, että sekametsiä ei metsänhoidossa suosita mutta myös siksi, ettei metsänomistajalla ole mainittavaa motivaatiota pesäpuuta huomata. Ei se myöskään ole helppoa, koska kyse on yö-eläimestä.

Suomen talousmetsissä liito-oravaa ei juuri enää esiinny. Siksi sen on ollut pakko sopeutua ihmisiin ja kaupunkeihin. Aika peloton siitä onkin kehittynyt.

Kaupunkien kaavoituksessa runsastuneesta – kaupungeissa runsastuneesta – liito-oravasta on tullut kallis riesa. Minne liito-orava kulloinkin sattuu asettumaan, juuri siinä mainitussa paikassa sen reviiriä on suojeltava hintaan mihin hyvänsä.

Juristeilla on taipumus keksiä hyvin kustannustehottomia sääntöjä – siis sääntöjä, jotka maksavat paljon ja hyödyttävät vain vähän sitä intressiä, jota ne on tarkoitettu suojelemaan. Onko vika koulutuksessa? Taloustieteissä tällainen optimointi on peruskauraa.

Kyllä liito-oravaa kannattaa kaupungeissakin suojella, mutta niin, että kaavoituksessa niille varataan alueet, joissa sen vaatimukset otetaan huomioon. Liito-oravan suojelun kannalta tämä ei ole kustannustehokasta – tulisi paljon halvemmaksi ostaa kymmenen hehtaaria metsää tähän tarkoitukseen muualta kuin hehtaari kaupungista, mutta kaupunkilaisia ajatellen luontoa tarvitaan myös kaupungeissa, ei luonnon itsensä vaan kaupunkilaisten kannalta.

Jos luonto voisi käydä kauppaa, se myisi kaikki viheralueet kaupungeista ja ostaisi sata kertaa enemmän maata muualta, mutta silloin kaupunkilaiset olisivat ilman lähiluontoa. Sitä tarvitaan siis ihmisten, ei luonnon tarpeisiin.

Tehtäköön siis valtakunnallinen ohjelma liito-oravalle sopivien metsätyyppien turvaamiseksi ja muutettakoon koko lajin suojelua koskeva lainsäädäntö järkevämmäksi sekä taloutta että liito-oravaa ajatellen.

Luulen, että EU:lta saisi tähän luvan, jos rauhallisesti selittäisi.

23 thoughts on “Tarvitaan ohjelma liito-oraville soveltuvien metsätyyppien turvaamiseksi

  1. Liito-orava häiritsee Tampereella mm. ratikan rakentamista. https://yle.fi/uutiset/3-9545456

    Voisin kertoa paljonkin älyttömyyksiä Tampereen kaavoituksesta. Olen kaupunkilaisena siinä käsityksessä, että Tampereen kaupungilla ja Pirkanmaan ELY-keskuksella on jatkuva poliittinen sota käynnissä, ja liito-orava on yksi näistä täsmäohjuksista, jolla voi tuhota vihollisen suunnitelmia.

    Todellisuudella tai järjellä ei ole näiden asioien kanssa mitään tekemistä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Liito-oravan suojelun absurdi-mittari tosiaan heiluu punaisella Tampereen raitiotien kanssa. Kommentoijan TL linkkaama Ylen juttu (https://yle.fi/uutiset/3-9545456) potentiaalisen pesäpuun aiheuttamasta mutkasta kiskoihin on melko käsittämätön ja on hyvin vaikea kuvitella tapaa, jolla liito-oravan suojelu voisi olla kustannustehottomampaa.

      Paikallismedia on haastatellut viranomaisia ja raideliikenteen asiantuntijoita ja tällä hetkellä parhaat arviot kertovat potentiaalista pesäpuuta kiertävän mutkan lisäävän ratikan matka-aikaa päätepysäkiltä päätepysäkille 70-90 sekuntia. Ja tämä lisäys siis molempiin suuntiin ajettaessa.

      Mutkan aiheuttama ylimääräinen renkaiden kuluminen on arvioitu vuosittain kymmenen ja kahdenkymmenentuhannen euron väliin, jonka luonnollisesti yksityinen ratikkaoperaattori siirtää matkustajille kohonneina hintoina, vähentyneenä siisteytenä tms.

      Lisäksi ylimääräinen jarrutus ja kiihdytys lisää luonnollisesti ratikan sähkön kulutusta, mutta tälle en ole vielä nähnyt arviota. Ja voi hyvinkin olla, että suora sähkönkulutuksen lisäys ei ole hiilijalanjäljen kasvattamisessa mitään verrattuna teräspyörien valusta aiheutuviin lisäpäästöihin.

      Luulisi että jossain tulisi jonkinlainen utilitaristinen ajattelu vastaan. Onko mitään järkeä vähentää vähäpäästöisen julkisen liikenteen houkuttelevuutta pidentämällä matka-aikoja ja korottamalla kustannuksia yhden potentiaalisen pesäpuun takia? Olisi ollut melkoinen ekoteko kiskaista Stihl käyntiin ja käydä kaatamassa kyseinen puu, joka ei muuten ollut haapa, vaan default-oravien pesäpuuksi kelpuuttama mänty.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Täysin samaa mielta.

    Luontokartoituksia tehneena (yli 30 vuotta) voin vain sanoa, etta noin se on. Pienten jättöpuutöppäiden säilyttäminen isojen aukkojen keskellä ei liito-oravaa auta (auttaa monia muita lajeja). METSO-ohjelma on tehokkain realistinen tapa toimia talla hetkella. Siina saastyy sentaan 10-30 ha kerralla. Toinen tapa ovat (tai olisi) kaupunkien, seurakuntien ja isojen kuntien virkistysmetsat. Niissa liito-oravalle sopivaa ymparistoa voi sailyttää ilman mainittavia taloudellisia menetyksiä omistajatahoille. Ja kuten mainitsit, kylla liito-oravat ovat jo usein siirtyneet taajamametsiin, varsinkin jos siella on koloja tai ponttöjä. Liito-oravia elaa myös paljon kesämökkien ns. takametsissä, joita kukaan ei ikinä käsittele.

    t. Mikko

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Liito-oravaa on turha suojella, kun se ei ole uhanalainen. Liito-oravan suojeluun laitettavat paukut kannattaa sijoittaa mielummin Saimaan uhanalaisten järvilohien ja norpan suojeluun.

    Kepu varmasti suostuisi siihen, että Saimaalla aloitetaan kunnin suojelu kun vastapalveluksi liito-orava unohdetaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara:
        Luuletko, että kepu suostuisiko kuuttien verkkopyynnin kieltämiseen? Erityisesti, jos vastapainona kaupunkienkehittämistä helpotettauisiin. Puhummeko samasta puolueesta?

        Komppaan oikeastaan Sylttyä tässä asiassa. Miksi ylipäätään liito-oravaa pitää suojella, jos se on elinvoimainen laji vähänkään suuremmassa mittakaavassa?

        Ehdottaisiko taloustieteilijä, ettemme suojelisi laisinkaan liito-oravia (koska ne eivät tarvitse suojelua), vaan pyrkisimme resurssien tehokkaan käytön nimissä suojelemaan niitä lajeja, jotka sitä tarvitsevat?

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. mjoki: Komppaan oikeastaan Sylttyä tässä asiassa. Miksi ylipäätään liito-oravaa pitää suojella, jos se on elinvoimainen laji vähänkään suuremmassa mittakaavassa?

        Ehdottaisiko taloustieteilijä, ettemme suojelisi laisinkaan liito-oravia (koska ne eivät tarvitse suojelua), vaan pyrkisimme resurssien tehokkaan käytön nimissä suojelemaan niitä lajeja, jotka sitä tarvitsevat?

        Vaikka liito-orava lajina ei välttämättä kaipaisi suojelua, sen pesäpuut ym. elinpaikat (erityisesti ne vanhat haavat metsissä) ovat ehdottomasti suojelun tarpeessa. Vanhat (metsä-)haavat ovat meillä tällä hetkellä lähes uusiutumaton luonnonvara, ja niistä riippuvaisia eliöitä runsaasti, vaikkeivät ehkä ole olleetkaan riittävän söpöjä tai kiinnostavia saadakseen liito-oravalle suodun kaltaista statusta.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Osmo Soininvaara: Luuletko, että kepu suostuisiko kuuttien verkkopyynnin kieltämiseen? Erityisesti, jos vastapainona kaupunkienkehittämistä helpotettauisiin. Puhummeko samasta puolueesta?

        Kyllä kai se liito-orava on yhtä lailla pysäyttämässä kepulaisiakin projekteja, teitä, kaivoksia yms.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan haapa on yleistynyt Etelä-Suomessa, jossa sen määrä on yli kaksinkertaistunut 1950-luvun jälkeen, eli pesäpuita on sille enemmän tarjolla nykyisin.
    Väität että talousmetsissä liito-oravaa ei juuri esiinny, eli kaikki Suomen noin 100 000 oravaa on pakkautunut kaupunkipuistoihin ja luonnonsuojelualueille? Kyllä liito-orava on melko yleinen laji talousmetsissäkin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Sekametsät alkaisivat välittömästi yleistyä jos hirvikantaa pienennettäsiin reippaasti. Nyt metsät on käytännössä pakko istuttaa kuuselle kun männyn- ja koivuntaimet tulee hyvin suurella todennäköisyydellä syödyiksi. Mikä on Vihreiden kanta sopivaksi hirvieläinten määräksi?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Keskeinen totuus: ”Suomen talousmetsissä liito-oravaa ei juuri enää esiinny.” Näin on, jos talousmetsällä tarkoitetaan päätehakattua, eli kaikki teollisuudelle kelpaava puusto pois ja joku yksittäinen säästöpuu tai pieni säästöpuuryhmä jäljellä. Paikalle kasvaa vasta 70 vuodessa liito-oravalle kelpaava metsä, mikäli harvennushakkuissa säästyy haapoja ja lepikkoa kolo- ja ruokapuiksi.

    Harvennusjälkiä nähtyäni sellainen on harvinainen vahinko – kone ei pääse johonkin kallionkoloon. Sertifikaatin määrittämät säästöpuut, jos niitä harvennushakkuissakin suojeltaisi kuten pitäisi, ovat liian vähän lajin säilymisen turvaksi.

    Jos haluan nähdä papanapuita, lähden taajamien reunoille, missä säästyy tehokkaalta metsänhoidolta ja siistimiseltä metsälaikkuja jotka on jollain kaavalla varattu johonkin tulevaan eityiskäyttöön, mutta se tarve viipyy. Silloin syntyy liito-orava biotooppi, joka lajia houkuttelee kaupunkeihin. Tai oikeammin: siellä pesintä onnistuu, mutta ei onnistu talousmetsissä, koska lajin evoluutio on sopeuttanut elintavat toisenlaiseen maastoon.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. ”Kaupunkien kaavoituksessa runsastuneesta – kaupungeissa runsastuneesta – liito-oravasta on tullut kallis riesa. ”

    Oliskohan syytä kriminalisoida liito-oravan papanoiden siirtely? Yleinen konsti rakentamisen hidastamisessa/estämisessä viherpiipertäjillä. Rangaistuksen kovuus = vahingonkorvaus voisi perustua vaikka aiheutettuun taloudelliseen haittaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara:
        Tuo papanoiden siirtely lienee kaupunkilegenda. Sillä voi houkutella paikalle tutkijan selvittämään, löytyisikö pesäpuuta. Ei taida löytyä.

        Pesäpuuta ei tarvitse löytyä, levähdyspaikatkin ovat suojeltuja (!!!).

        Papanoita myydään verkkokaupoissa ja niitä voi tietysti kerätä tunnetuilta pesäpaikoilta.

        Voiskohan joku laskea paljonko liito-oravan (joka ei lajina ole lainkaan uhanalainen) suojeluhörhöily on tähän mennessä tullut maksamaan. Esimerkiksi Turku-Helsinki-moottoritielle rakennettiin useita tunneleita liito-oravien takia.

        Raide-Jokeri on viivästymässä Pajamäkeen vietyjen papanoiden takia. Kustannukset on laukoilla ja tunnelia kohta suunnitellaan…

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. OS: ”Juristeilla on taipumus keksiä hyvin kustannustehottomia sääntöjä – siis sääntöjä, jotka maksavat paljon ja hyödyttävät vain vähän sitä intressiä, jota ne on tarkoitettu suojelemaan. Onko vika koulutuksessa? Taloustieteissä tällainen optimointi on peruskauraa.”

    Onko ympäristölainsäädäntö juristien laatimaa? Varsinainen lakiteksti varmasti on, mutta onko lainlaadinta tosiaan tapahtunut juristijohtoisesti ja ympäristönsuojelun mekanismit juristien (eikä esimerkiksi luonnontieteilijöiden tai insinöörien) keksintöä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Pär Kaasutin:
      OS: ”Juristeilla on taipumus keksiä hyvin kustannustehottomia sääntöjä – siis sääntöjä, jotka maksavat paljon ja hyödyttävät vain vähän sitä intressiä, jota ne on tarkoitettu suojelemaan. Onko vika koulutuksessa? Taloustieteissä tällainen optimointi on peruskauraa.”

      Onko ympäristölainsäädäntö juristien laatimaa? Varsinainen lakiteksti varmasti on, mutta onko lainlaadinta tosiaan tapahtunut juristijohtoisesti ja ympäristönsuojelun mekanismit juristien (eikä esimerkiksi luonnontieteilijöiden tai insinöörien) keksintöä?

      Lisäisin potentiaalisten lainlaatijoiden joukkoon vielä poliitikot / poliittisin perustein tehtäviinsä valitut henkilöt, joiden tausta voi olla melkein mitä vaan.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Pahimmanlaatuista Nimbyilyä.

    Helsinkiläiset ampuisivat alueelleen eksyvät liito-oravat hirvien ja susien tapaan elleivät ne olisi niin söpöjä ja taitavia lymyilemään piilossa.

    Vihreiden ympäristöohjelmasta:

    ”Liikenneväylät katkovat eläinten perinteiset kulkureitit ja pirstovat niiden elinpiirit. Kun uusia liikenneväyliä rakennetaan, on selvitettävä eläinten kulkureitit ja rakennettava tarvittavat yli- ja alikulkukäytävät. Nykyisille väylille rakennetaan lisää ylitys- ja alituspaikkoja eläimille tärkeimpien ekologisten käytävien palauttamiseksi. Kulkuyhteyksien rakentaminen turvaa sekä eläinten liikkumisen että vähentää liikenneonnettomuuksia eläinten kanssa.”

    Tavoitteenahan on lisätä eläinten kulkuyhteyksiä nykyisten liikenneväylien yli eikä häätää liito-oravia reservaatteihin jonnekin kauas pois urbaania ihmistä häiritsemästä

    O.S.
    ”Tapa, jolla liito-oravaa suojellaan, on kuitenkin täysin terhoton.”

    Tämä on helposti muutettavissa. Tammenterhot ovat oravan herkkua. Lisätään tammen osuutta pääkaupunkiseudun metsissä. Siellä se on luontainen puulaji toisin kuin pohjoisemman Etelä-Suomen reservaateissa jonne liito-oravat haluttaisiin karkottaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Ma koitin sanoa, etta liito-oravan kanta Suomessa on riippuvainen riittavan suurista metsa-aloista. On totta, etta liito-orava kylla selviaa nykyisenlaisessa metsaymparistossa, jos valiin jaa hakkaamattomia alueita (niita jaa, koska huomattava osa metsanomistajista ei enaa ylipaataan hakkaa metsiaan). Pitaa tietysti vaihtaa elinpaikkaa aika ajoin. Hullua on, etta kun tehdaan ranta-asemakaavoja, niin rakennuspaikoiksi tarkoitetut tontit tulkitaan liito-oravan kannalta menetetyisiksi.

    Ei se niin ole! Jos jokin rantavyohyke (200 m) jatetetaan rakentamatta, se tietysti paatehakataan lahivuosina. Jos sinne laitetaan sanotaan 0,5 ha tontteja, jaa suuri osa puustosta pystyyn. Moni laittaa linnunponttoja. Oman kokemukseni perusteella tontitettu ranta on liito-oravalle parempi kuin ei tontitettu (pian avohakattu) ranta. Parasta tietenkin olisi etta rannat ylipaataan jatettaisiin pystyyn. Mutta kun niin ei tapahdu. No joo, joku metri joskus.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. antti:
    Sekametsät alkaisivat välittömästi yleistyä jos hirvikantaa pienennettäsiin reippaasti. Nyt metsät on käytännössä pakko istuttaa kuuselle kun männyn- ja koivuntaimet tulee hyvin suurella todennäköisyydellä syödyiksi. Mikä on Vihreiden kanta sopivaksi hirvieläinten määräksi?

    Miten liito-oravat selviytyvät jatkuvan kasvatuksen metsänhoidon olosuhteissa, jota moni nyt hypettää? Haapa ja Koivu ovat valopuulajeja. Eivät ne uudistu jatkuvan kasvatuksen mukaisesti hoidetussa metsässä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Usienhan luonnonoloissa metsään syntyy aukko (yleensä esim. ison puun kaatuessa, eli huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin avohakkuissa), jolloin alemmissa kerroksissa kasvaneet taimet pääsevät käyttämään tilaisuutta hyväkseen ja kasvamaan isoiksi. Tosin eteläisen Suomen (lähes olemattomien) luonnonmetsien ongelma on se, että liian suuri hirvi- ym. populaatio pistelee lehtipuiden ja erityisesti haavan taimet suihinsa, jolloin niitä ei käytännössä ole olemassa syntyviä aukkoja hyväksikäyttämään (sivujuonteena: ero on muuten aikamoinen, kun vertaa vanhassa ”luonnonmetsässä” aitauksella isoilta herbivoreilta suojattua ja aidan ulkopuolella olevaa suojaamatonta metsää; hämmentävää että metsästäjät(?) ovat saaneet tällaisen hirvipopulaation lobattua luonnon, ja ihmishenkienkin, kustannuksella…). Eli voisi kuvitella että jatkuvan metsänhoidon olosuhteet olisivat näille ihanteelliset, jos taimet vain jotenkin selviäisivät.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Kun istuu 20v essonbaarissa ilman vihreiden jäsenkirjaa, niin essonbaarista 10km säteeltä löytyy tusina liito-oravan kotia mutta näistä ei suurinsurminkaan huudella kenellekkään koska alueet menisi näin suojeluun. Yleensä alueet annetaan olla suht rauhassa, mutta pelokkaimmat käyvät varmuuden vuoksi kaatamassa mahdolliset pesäpuut.

    eli kuvio toimii näin:
    1. liito-oravia havaitaan vähän -> jos jossain näkyy moinen, alue suojellaan
    2. koska alue suojellaan, niin liito-oravien havainnoista ei kannata huudella ääneen.
    1. liito oravia havaitaan vähän….

    Väittäisin vakavalla naamalla, että jos totaali suojelu lopetettaisiin, niin välittömästi havaintoja alkaisi olla niin paljon että laji saattaisi jopa nousta harvinaisesta lajista ihan elivoimaiseksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Liito-oravien suojelu kaupunkiympäristössä tulee todella kalliiksi ja johtaa kohtuuttomuuksiin maanomistajille ja rakentajille.

    Oma pieni, aloittava firmani kaatui konkurssiin, kun tonttivarauksen alueelta löytyi liito-oravia ja kaava meni uusiksi – olisi pitänyt kestää parin vuoden lykkäys rakentamiseen, suunnitella talo uudelleen ja tehdä kokonaan uudet piirustukset. Samaan aikaan puolen kilometrin päässä hakattiin kaikki puut nurin erityisluvalla ison kauppakeskuksen alta – rakentamista ei ole vieläkään aloitettu, vaikka puiden kaatamisesta on jo kolmisen vuotta.

    Meni siis firma ja omakotitalo ja jäi ikuinen velka… Söpöjähän ne liito-oravat ovat, mutta näin meikäläisen näkökulmasta Suomen vaarallisimpia eläimiä!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.