Huonokin arvosana pitkässä matikassa tuottaa hyvät tulot

Vaa­ka-akselil­la ovat matem­ati­ikan yliop­pi­lasko­keen arvosanat, ensin lyhyestä matem­ati­ikas­ta impo­ba­tur­ista lau­da­turi­in ja sit­ten pitkän matem­ati­ikan arvosanat samas­sa järjestyksessä

Otto Lep­pä­nen Kansal­lis­es­ta koulu­tuk­sen arvioin­tikeskuk­ses­ta (KARVI) julka­isi twit­teris­sä helmiku­us­sa pysähdyt­tävän kuvan matem­ati­ikan yliop­pi­lasko­keenar­vosanan yhtey­destä vuosi­t­u­loi­hin kymme­nen vuot­ta myöhemmin.

Siinä ei ole mitään yllät­tävää, että mitä parem­min on matem­ati­ikan kir­joit­tanut, sitä korkeam­mille tuloille keskimäärin pää­tyy. Tämä kos­kee sekä lyhyt­tä että pitkää matem­ati­ikkaa. Suo­mi on varsin mer­i­tokraat­ti­nen maa. Fik­sut, ahk­er­at ja tun­nol­liset pärjäävät.

Lyhyen matem­ati­ikan arvosana kor­reloi tulo­jen kanssa, mut­ta pitkän matem­ati­ikan hyvä arvosana lisää tulo­ja vielä  selvästi voimakkaam­min. Pien­im­mille tuloille jäivät ne, jot­ka eivät kir­joit­ta­neet matem­ati­ikkaa lainkaan.

Häkel­lyt­tävää on, että pelkän pitkän matem­ati­ikan kir­joit­ta­mi­nen – kuin­ka huonos­ti tahansa – ennus­taa korkeampia tulo­ja kuin lyhyen matem­ati­ikan kir­joit­ta­mi­nen kuin­ka hyvin tahansa. Tai ei ihan sen­tään. Pitkän matem­ati­ikan impro­batur vas­taa vain lyhyen matem­ati­ikan eximi­aa, mut­ta jo appro­batur pitkästä matem­ati­ikas­ta hakkaa lyhyen matem­ati­ikan laudaturin.

Jotain täl­laisia tulok­sia var­maankin ollut esil­lä, kun tiedekun­ta toisen­sa jäl­keen on alka­nut korostaa pitkän matem­ati­ikan arvosano­ja sisäänpääsyssä.

Lyhyen matem­ati­ikan arvosana kor­reloi tulo­jen kanssa, mut­ta pitkän matem­ati­ikan hyvä arvosana lisää tulo­ja selvästi voimakkaammin.

Pitäisikö siis uskoa, että pitkän matem­ati­ikan appro­ba­turin kir­joit­ta­neet osaa­vat matem­ati­ikkaa parem­min kuin lyhyen matem­ati­ikan lau­da­turin kirjoittaneet?

Ei, tämä osoit­taa lähin­nä sitä, että lyhyen matem­ati­ikan lukem­i­nen lukios­sa altistaa hakeu­tu­maan human­is­tisille tai yhteiskun­nal­lisille aloille, ja näil­lä aloil­la palkat nyt vain ovat huonom­mat kuin muil­la aloilla.

Otto Lep­pä­nen on tehnyt vastikää gradun – Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­selle tietysti — siitä, mil­laisille tulota­soille päädytään mis­täkin korkeak­oulus­ta ja miltäkin alal­ta. En ryhdy selosta­maan sen tulok­sia tässä sen enem­pää, kos­ka Lep­pä­nen itse aikoo tul­la ulos kolumnin kanssa asi­as­ta, mut­ta sanon, että tämä tutkimus saa joil­lakin sukat pyörimään jalois­sa. On help­poa väit­tää sen osoit­ta­van Suomes­ta löy­tyvän rak­en­teel­lista eri­ar­voisu­ut­ta eri alo­jen välillä.

Olisi mie­lenki­in­toista nähdä Lep­päsen selvit­tävän tuo­ta matem­ati­ikan arvosanan ja tulota­son yhteyt­tä vakioimal­la koulu­tus­su­un­nan. Päteekö kor­re­laa­tio myös koulu­tus­su­un­nan sisäl­lä, vai onko seli­tys vain siinä, että pitkä matem­ati­ik­ka ohjaa kau­pal­lisille ja teknil­lisille aloille. Onko hyvin kir­joite­tus­ta pitkästä matem­ati­ikas­ta hyö­tyä (tulo­jen mielessä) myöhem­mässä elämässä myös human­is­tisen alan valinneilla?

48 vastausta artikkeliin “Huonokin arvosana pitkässä matikassa tuottaa hyvät tulot”

  1. Tai sit­ten on niin, että pitkän matikan valin­neet ja tarvit­ta­vat kurssit suorit­ta­neet ovat eri­tyisen uut­te­ria ja kun­ni­an­hi­moisia, jos eivät ole kovin lah­jakkai­ta matikassa.

    1. anonyy­mi:
      Tai sit­ten on niin, että pitkän matikan valin­neet ja tarvit­ta­vat kurssit suorit­ta­neet ovat eri­tyisen uut­te­ria ja kun­ni­an­hi­moisia, jos eivät ole kovin lah­jakkai­ta matikassa.

      Min­u­akin mieti­tyt­tää, onko joku tapa eritel­lä pitkän matikan luk­i­joista tyh­mät ja laiskat, fik­sut ja laiskat, tyh­mät ja ahk­er­at sekä fik­sut ja ahk­er­at? Ensim­mäisen ja viimeisen ryh­män voi olet­taa, mut­ta entä nuo kak­si keskimmäistä?

  2. Mitä tarkoit­taa “rak­en­teelli­nen eri­ar­voisu­us koulu­tusa­lo­jen välil­lä”? Eikö kyse ole enem­mänkin siitä, että tiet­ty­jen alo­jen osaa­jia tarvi­taan enem­män, jol­loin heistä on pulaa, mikä nos­taa palkko­ja? Tok­i­han tämä vaikut­taa siihen, että toisil­la aloil­la yksilöi­den tai liit­to­jen neu­vot­telu­voima on huonom­pi ja palkat vas­taavasti heikom­pia. Samoin se vaikut­taa ennen­muu­ta siihen, ettei kysy­tym­mil­lä aloil­la ole help­po nöyryyt­tää ihmisiä pitämäl­lä heitä vuosikau­sia määräaikai­sis­sa työ­suhteis­sa. Human­is­til­la ei ole oikein valin­nan­varaa, ja hän jääkin hel­posti “pro­jek­ti­jyräk­si”. Itse olen näh­nyt, kun vas­tavalmis­tunut diplo­mi-insinööri pistää suuryri­tyk­sen henkilöstöhallinnon samas­sa tilanteessa ruo­tu­un ja toteaa, että läh­tee muualle, jollei saa vak­i­naista pestiä. Uhkaus on niin uskot­ta­va, että työ­nan­ta­ja taipuu.

    Ain­oa työ­nan­ta­ja, joka voi poli­it­tisin päätöksin vaikut­taa eri koulu­tusa­lo­jen palkkatasa-arvoon, on val­tio. Sen alueel­la tilanne on melko tasa-arvoinen. Sek­toritutkimus­laitosten erikois­tutk­i­jan tai viras­to­jen yli­tarkas­ta­jan palkat ovat suun­nilleen samo­ja alas­ta riip­pumat­ta ja human­istien miehit­tämän ulko­min­is­ter­iön vas­taa­van tasoiset virat ovat samal­la palkkata­sol­la. Erona on ehkä se, että teknisil­lä aloil­la erikois­tutk­i­jan tai yli­tarkas­ta­jan virkaan val­i­taan usein jo parin vuo­den työkoke­muk­sel­la, kun taas human­is­tille sama vir­ka tulee yleen­sä vas­ta paljon pitem­män työu­ran jälkeen. 

    On han­kala nähdä, miten tätä rak­en­teel­lista eri alo­jen välistä epä­tasa-arvoa voisi lievit­tää muut­ta­mat­ta talousjär­jestelmämme perusteita.

  3. Sinän­sä muuten voisi kyseenalais­taa Lep­päsen kuvas­ta yhden asian: tek­i­jänoikeusmerkin­nän. Tässä kuvas­sa on datas­ta piir­ret­ty käyrä. On todel­la omaperäistä, että osaa aset­taa täl­laisen kysymyk­sen, ja vaa­ti­vaa, että saa han­kit­tua datan. Tek­i­jänoikeus ei kuitenkaan suo­jaa ajatuk­sia ja kon­sep­tia vaan konkreet­tista ilmaisua. Sen sijaan työn lop­putuote, piir­ret­ty kuvaa­ja on niin ruti­ini­no­mainen, ettei se osoi­ta luovu­ut­ta ja ylitä teoskyn­nys­tä. Tämä ei siis ole kri­ti­ikkiä eri­no­maista tulosta kohtaan; ammat­ti­taitois­es­ti piir­ret­ty kuvaa­ja ei yleen­sä ole teos. Teok­sek­si se muut­tuisi vas­ta, jos ammat­ti­taitoa puut­tuisi. Sen sijaan kri­ti­soin tek­i­jänoikeusmerkin­nän täysin aihee­ton­ta käyttöä.

    Myös vähän kri­ti­soisin Lep­päsen tapaa julka­ista tulok­si­aan. Hyvään tieteel­liseen käytän­töön kuu­luu se, ettei merkit­täviä, keskustelua herät­täviä tulok­sia julka­ista ennen kuin varsi­nainen artikke­li tai muu julka­isu on valmis alan käytän­nön mukaises­ti. Lep­päsen tulisi ymmärtää, että hänen tulok­sen­sa ovat täl­lä tapaa merkit­täviä ja että ne tulee julk­istaa ker­ral­la sel­l­aisel­la taval­la, joka sal­lii pere­htymisen käytet­tyyn metodi­ikkaan ja dataan. Täm­möi­nen kuvaa­jan tiput­ta­mi­nen twit­teri­in on vas­tu­u­ton­ta, kos­ka keskustelua ei voi­da käy­dä yhteiseltä pohjalta.

  4. tämä osoit­taa lähin­nä sitä, että lyhyen matem­ati­ikan lukem­i­nen lukios­sa altistaa hakeu­tu­maan human­is­tisille tai yhteiskun­nal­lisille aloille, ja näil­lä aloil­la palkat nyt vain ovat huonom­mat kuin muil­la aloilla.

    Pait­si tietenkin taloustieteessä.

  5. http://www.soininvaara.fi/2009/01/07/miesten-ja-naisten-palkkaerot/

    jot­ta tuos­ta soin­in­vaaran ”alo­jen rak­en­teel­lis­es­ta eri­ar­voisu­ud­es­ta” saisi käsi­tyk­sen, niin tässä miehen mielipi­de aiempaa:
    — Jot­ta oma kan­tani tulisi selväk­si, pidän epäko­htana, että alat, joille naisil­la näyt­tää ole­van taipumus­ta, ovat vaa­tivu­ud­estaan huoli­mat­ta niin huonos­ti palkat­tu­ja. Saman­lainen epäko­h­ta on myös miesten kesken: human­is­tiset alat ovat huonom­min palkat­tu­ja kuin insinööri­alat. Sitä taas en näe epäko­htana, että urati­etoisem­mat men­estyvät työu­ral­la ja mui­ta asioi­ta arvosta­vat voivat halutes­saan etsiä elämästään mui­ta arvoja.

    Uskoisin, että Soin­in­vaaran ratkaisu on tulon­si­ir­rot insinööreiltä human­is­tisille aloille ”rak­en­teel­lisen eri­ar­voisu­u­den ” poistamiseksi

    1. GOLAJTTI:
      http://www.soininvaara.fi/2009/01/07/miesten-ja-naisten-palkkaerot/

      jot­ta tuos­ta soin­in­vaaran ”alo­jen rak­en­teel­lis­es­ta eri­ar­voisu­ud­es­ta” saisi käsi­tyk­sen, niin tässä miehen mielipi­de aiempaa:
      – Jot­ta oma kan­tani tulisi selväk­si, pidän epäko­htana, että alat, joille naisil­la näyt­tää ole­van taipumus­ta, ovat vaa­tivu­ud­estaan huoli­mat­ta niin huonos­ti palkat­tu­ja. Saman­lainen epäko­h­ta on myös miesten kesken: human­is­tiset alat ovat huonom­min palkat­tu­ja kuin insinööri­alat. Sitä taas en näe epäko­htana, että urati­etoisem­mat men­estyvät työu­ral­la ja mui­ta asioi­ta arvosta­vat voivat halutes­saan etsiä elämästään mui­ta arvoja.

      Uskoisin, että Soin­in­vaaran ratkaisu on tulon­si­ir­rot insinööreiltä human­is­tisille aloille ”rak­en­teel­lisen eri­ar­voisu­u­den ” poistamiseksi

      toden­näköis­es­ti siis näemme tilanteen tuon gradun julk­i­t­u­lon jäl­keen, jos­sa soin­in­vaara esit­tää, että val­tion tulisi siirtää tulo­ja human­is­tisille aloille, jot­ta ”alo­jen rak­en­teelli­nen eri­ar­voisu­us” poistuisi.

      Tässä toinen soininvaaralta:
      http://www.soininvaara.fi/2010/04/04/naisen-euro-lienee-95-senttia/

      -Seu­raa­va ongel­ma liit­tyy mies-. ja nais­val­tais­ten alo­jen palkkaeroi­hin, siihen, että palkat suh­teessa koulu­tuk­seen ovat hoitoaloil­la paljon huonom­mat kuin insinööri­aloil­la. Tämä on joko syr­jin­täon­gel­ma tai sit­ten ei ole, riip­puen siitä, uskom­meko miesten ja nais­ten saman­laisi­in kyky­i­hin ja taipumuk­si­in vai emmekö usko.

      Jos uskomme, että miehet ja naiset ovat saman­laisia henkisiltä omi­naisuuk­sil­taan pait­si, että miehet ovat ahneem­pia kuin naiset ja sik­si pää­tyvät insinööreik­si, eivätkä sairaan­hoita­jik­si, tämä ei ole tasa-arvokysymys lainkaan. Miehet nyt vain sat­tuvat arvosta­maan rahaa enem­män kuin naiset ja sik­si valikoitu­vat insinööreik­si. Jos taas naisil­la on sukupuoleen liit­tyvä taipumus hoi­va-alalle ja miehillä insinööreik­si, näi­den kah­den alan palkkaero on tasa-arvokysymys.

      1. GOLAJTTI: Jos taas naisil­la on sukupuoleen liit­tyvä taipumus hoi­va-alalle ja miehillä insinööreik­si, näi­den kah­den alan palkkaero on tasa-arvokysymys.

        Sel­ven­täisitkö, mihin tuo päät­telysi perus­tuu? Kos­keeko tuo myös kah­ta yksilöä, joista yhdel­lä on taipumus hoita­jasi ja toisel­la insinöörik­si, vai tarvi­taanko tähän sukupuoli mukaan?

      2. Aika ajatel­la: Sel­ven­täisitkö, mihin tuo päät­telysi perus­tuu? Kos­keeko tuo myös kah­ta yksilöä, joista yhdel­lä on taipumus hoita­jasi ja toisel­la insinöörik­si, vai tarvi­taanko tähän sukupuoli mukaan?

        tuo on soin­in­vaaran kir­joituk­ses­ta otet­tu pätkä. Tuos­sa on linkkikin siihen.

      3. son­ni: tuo on soin­in­vaaran kir­joituk­ses­ta otet­tu pätkä. Tuos­sa on linkkikin siihen.

        Kiitok­sia, niin­pä näyt­tää ole­vankin. Tämä ei käynyt min­ulle selväk­si teksin muo­toilus­ta. Palaan keskustele­maan aiheesta sit­ten, kun blo­gisti seu­raa­van ker­ran alus­taa palkkatasa-arvosta.

      4. Tämä on kyl­lä sem­moinen aihep­i­iri, mis­sä suo­raan virheelli­nen ja muuten kyseenalainen argu­men­taa­tio vilisee. Syr­jin­nän osalta iso sanalli­nen sumu­tus on se, kun puhutaan ”syr­jin­nästä” sil­loin, kun vapaa toim­i­ja toimii itselleen epäedullis­es­ti eikä joku korkeampi taho kom­pen­soi tästä valin­nas­ta tälle toim­i­jalle koitu­via hait­to­ja (puhu­mat­takaan siitä, ettei kyse edes epäedullisu­ud­es­ta toim­i­jan omil­la mittareil­la, jos val­it­see vaik­ka tahal­laan ja tietois­es­ti suurem­man vapau­den tai vas­tu­un puut­teen suurem­pi­en tulo­jen ase­mes­ta). Tässä ei pitäisi olla mitään tuomit­tavaa, vaan päin vas­toin siinä on, jos näin tehtäisi­in muiden kustannuksella.

        Mis­sään ei-suun­nit­teluy­hteiskun­nas­sa ei myöskään ole niin, että koulu­tuk­sen vaa­tivu­us sinäl­lään määräisi tai sen pitäisi määrätä palkat työn kysyn­nästä ja tar­jon­nas­ta riip­pumat­ta. Sama­han pätee työn vaa­tivu­u­teen yleen­sä. Har­ras­tuk­set voivat olla erit­täin vaikei­ta, mut­ta niistä ei voi odot­taa saa­vansa palkkaa, ellei niistä ole hyö­tyä kenellekään muulle.

  6. Voisiko joku sel­ven­tää lukio­ta käymät­tömälle mitä ihmeel­listä siinä on? Eikö pitkä matem­ati­ik­ka ole lähtöko­htais­es­ti laa­jem­pi ja edis­tyneem­pi, jos­ta juuri nim­i­tys ‘pitkä’? Ts. mestik­sen mes­tari vs. liigan huonoin. Eli pitkän opiskel­e­van olete­taan jo sisäistävän lyhyen sisäl­lön? Jos pois­tet­taisi­in lyhyt ja kaik­ki laitet­taisi­in pitkään ja hei­dän tulok­set laitet­taisi­in janalle, olisi se silti aivan sama?

    1. Pet­teri:
      Jos pois­tet­taisi­in lyhyt ja kaik­ki laitet­taisi­in pitkään ja hei­dän tulok­set laitet­taisi­in janalle, olisi se silti aivan sama?

      Eiköhän yleinen hypo­teesi ole päin­vas­toin se, että lyhyessä E:n tai L:n kir­joit­tanut olisi saanut pitkässä vähin­tään B:n tai C:n, jos olisi läht­enyt pitkää luke­maan, mikä on “ris­tiri­idas­sa” kyseisen ansiokäyrän kanssa.

      1. E tai L lyhyestä ker­too pikem­min sen, että opiske­li­ja on oppin­ut hyvin matem­ati­ikkaa ja vieläpä usein aineessa, joka ei ole edes päämie­lenki­in­non kohde. Pitäisin yllät­tävänä, jos näil­lä kyvy­il­lä ei pysty­isi samaan pitkässä, jos olisi valin­nut toisin. Miten usein hyvin lyhyessä pär­jän­nyt kir­joit­taa ns human­is­tiset aineet keskinkertaisesti?

      2. Aika ajatel­la: Eiköhän yleinen hypo­teesi ole päin­vas­toin se, että lyhyessä E:n tai L:n kir­joit­tanut olisi saanut pitkässä vähin­tään B:n tai C:n, jos olisi läht­enyt pitkää luke­maan, mikä on “ris­tiri­idas­sa” kyseisen ansiokäyrän kanssa. 

        Hyvin toden­näköis­es­ti olisi saanut jos olisi läht­enyt pitkää luke­maan, mut­ta jos puhutaan kon­di­tion­aalien sijas­ta siitä mikä näi­den henkilöi­den matem­ati­ikan osaamis­ta­so on lukion jäl­keen, mikähän sil­loin on tilanne?

        Omas­ta koulu­a­jas­ta on vierähtänyt jo vuosikym­men jos toinenkin, joten en tiedä miten omat koke­muk­set pätevät nykyaikaan, mut­ta kir­joitin aikoinaan pitkästä matikas­ta lau­da­turin (päät­tö­todis­tuk­sen arvosana oli ysi). Matem­ati­ikan ylp­pärei­hin valmis­taudut­ti­in tuol­loin laske­mal­la edel­lisvu­osien yo-koete­htäviä, jot­ka sai muis­taak­seni ostaa MAO­Lil­ta kir­jana. Min­ul­la ja par­il­la matikkaori­en­toituneel­la kaver­il­la (kir­joit­ti­vat pitkästä matikas­ta L:n ja M:n, eximi­aa ei tuol­loin vielä ollut) oli tapana laskea huvin vuok­si lyhyen matikan vaikeimpia tehtäviä päässälaskuina. 

        Tämän perus­teel­la väitän, että ainakin tuol­loin pitkän C takasi selvästi parem­mat matem­ati­ikan taidot kuin lyhyen L, joista muis­taak­seni noi­hin aikoi­hin sai yliopis­toon pyrkiessä saman pis­temäärän. Kuten sanoin, tilanne voi nykyään olla toinen.

    2. Pet­teri:
      Voisiko joku sel­ven­tää lukio­ta käymät­tömälle mitä ihmeel­listä siinä on? Eikö pitkä matem­ati­ik­ka ole lähtöko­htais­es­ti laa­jem­pi ja edistyneempi 

      Pitkä vs. lyhyt matik­ka on val­in­ta, joka kuvaa hie­man myös henkilön per­soon­al­lisu­ut­ta ja arvoja.

      Pitkän matem­ati­ikan val­it­se­vat toden­näköis­es­ti usko­vat enem­män kyky­i­hin­sä, ja siihen että kykenevät työtä tekemäl­lä oppi­maan abstrak­te­ja han­kalia asioita.

      Tuol­laisia päätök­siä tulee var­masti myöhem­minkin elämässä eteen, sel­l­aisia jos­sa täy­tyy vain luot­taa itseen­sä ja puskea eteenpäin.

      Opetuk­sen sisäl­löl­lä ei siis tässä ole sinäl­lään merk­i­tys­tä, hyvin har­va tarvit­see lop­ul­ta työelämässä edes lukion laa­jaa matem­ati­ikkaa. Mon­et kuitenkin tarvit­se­vat työelämässä kykyä ja itselu­ot­ta­mus­ta selvit­tää ja opiskel­la tarvit­taes­sa hyvinkin han­kalia asioita.

      1. TL: Pitkä vs. lyhyt matik­ka on val­in­ta, joka kuvaa hie­man myös henkilön per­soon­al­lisu­ut­ta ja arvoja.

        Pitkän matem­ati­ikan val­it­se­vat toden­näköis­es­ti usko­vat enem­män kyky­i­hin­sä, ja siihen että kykenevät työtä tekemäl­lä oppi­maan abstrak­te­ja han­kalia asioita.

        Tuol­laisia päätök­siä tulee var­masti myöhem­minkin elämässä eteen, sel­l­aisia jos­sa täy­tyy vain luot­taa itseen­sä ja puskea eteenpäin.

        Opetuk­sen sisäl­löl­lä ei siis tässä ole sinäl­lään merk­i­tys­tä, hyvin har­va tarvit­see lop­ul­ta työelämässä edes lukion laa­jaa matem­ati­ikkaa. Mon­et kuitenkin tarvit­se­vat työelämässä kykyä ja itselu­ot­ta­mus­ta selvit­tää ja opiskel­la tarvit­taes­sa hyvinkin han­kalia asioita. 

        Siitä kun itse panin valko­lakin päähän pitkän matikan suorit­ta­neena on työelämä muut­tunut aika helkkaristi. Sanois­in että helpom­paa mul­la olis ollut sak­san kie­len opet­ta­jana kuin nykyisessä duu­nis­sani. Palk­ka sama mut­ta lomat olisi pidemmät.

  7. Ehkä seli­tys piilee myös älykkyy­dessä. Älykkyysosamäärä kor­reloi tulota­son kanssa, samoin matemaattisuus.

    Älykkäät nyt vaan tup­paa­vat tien­aa­maan parem­min ja men­estyvät matem­ati­ikas­sa paremmin.

  8. Vihreän liik­keen nyky­ilmapi­iris­sä tota pide­tään väistämät­tä nais­ten syr­jimisenä. Hal­li­tus var­maan ryhtyy toimi­in, jot­ta pitkän matikan vaiku­tus­ta tuloi­hin pystytään vähen­tämään eli ns. naisen euroa täl­läkin keinol­la korottamaan. 

    Tää lähen­telee jo aja­tus­rikos­ta: “Suo­mi on varsin mer­i­tokraat­ti­nen maa. Fik­sut, ahk­er­at ja tun­nol­liset pär­jäävät [eli pitkän matikan luke­neet]”. Ikään kuin nais­ten suosimi­in aineisi­in panos­ta­vat eivät voisi olla vähin­tään yhtä fik­su­ja, ahk­e­ria ja tunnollisia.

    1. Jonne:
      Ehkä seli­tys piilee myös älykkyy­dessä. Älykkyysosamäärä kor­reloi tulota­son kanssa, samoin matemaattisuus.

      Älykkäät nyt vaan tup­paa­vat tien­aa­maan parem­min ja men­estyvät matem­ati­ikas­sa paremmin.

      Ainakin osa moni­lah­jakkaista valin­nee pitkän matem­ati­ikan sijaan kieliä, taideainei­ta, liikun­taa yms., siis vaik­ka olisi matemaat­tisi­akin lahjo­ja. Toki sil­lä on merk­i­tys­tä, kuin­ka suuri tuo osu­us on. 

      Atom­isti:
      Vihreän liik­keen nyky­ilmapi­iris­sä tota pide­tään väistämät­tä nais­ten syr­jimisenä. Hal­li­tus var­maan ryhtyy toimi­in, jot­ta pitkän matikan vaiku­tus­ta tuloi­hin pystytään vähen­tämään eli ns. naisen euroa täl­läkin keinol­la korottamaan. 

      Tää lähen­telee jo aja­tus­rikos­ta: “Suo­mi on varsin mer­i­tokraat­ti­nen maa. Fik­sut, ahk­er­at ja tun­nol­liset pär­jäävät [eli pitkän matikan luke­neet]”. Ikään kuin nais­ten suosimi­in aineisi­in panos­ta­vat eivät voisi olla vähin­tään yhtä fik­su­ja, ahk­e­ria ja tunnollisia.

      Aina välil­lä näkee keskustelua siitä, että miesten suosi­mat alat ovat “kog­ni­ti­ivis­es­ti vaa­ti­vampia” kuin nais­ten suosi­mat alat. Ks. esim. ensim­mäistä kuvaa­jaa tässä jutus­sa.

  9. Tulos juoru­aa siitä miten insinööri- ja teol­lisu­usve­toinen maa Suo­mi on, ja toisaal­ta sukupuolten välis­es­tä palkkaeroista. Suomen ei tarvitse toisaal­ta pelätä aivovi­en­tiä ns kovien alo­jen osaa­jien osalta vaan ennem­min siitä että kult­tuuri köyhtyy.

  10. Se, että täl­laisen kor­re­laa­tion tulok­sia käytetään säätämään opiske­li­javal­in­taa, on minus­ta virhe. 

    On var­masti aivan tot­ta, että pitkän matem­ati­ikan arvosana ennus­taa pär­jäämistä suun­nilleen mis­sä tahansa parem­min kuin mikään taitospe­sifinen testi. En olisi yllät­tynyt jos jokaisel­la yksit­täisel­lä täysin ei-matemaat­tisel­la alal­la sovel­tuvu­ut­ta mit­taa­va pääsykoe olisi aina huonom­pi ennus­ta­va tek­i­jä opin­tomen­estyk­selle kuin pitkän matikan arvosana. 

    Tarkoit­taako tämä silti sitä, että mei­dän tulee käyt­tää pitkän matikan arvosanaa val­in­takri­teer­inä? No ei tarkoi­ta. Väitän itse asi­as­sa että päin­vas­toin, pitkän matikan arvosanaa ei tulisi käyt­tää val­in­takri­teer­inä lainkaan muu­toin kuin sel­l­aisil­la aloil­la, jois­sa vaa­di­taan kohtu­ullisen paljon matem­ati­ikan ja/tai tilas­toti­eteen opin­to­ja osana opintoja. 

    Tässä on kolme näen­näis­es­ti jopa ris­tiri­itaista argu­ment­tia jot­ka nyt esitän: Ensim­mäi­nen on se, että jos ja kun matikan arvosanat ovat yleis­lu­on­toinen lah­jakku­u­den mit­tari (niinkuin näyt­tää), niin pako­tamme kaik­ki lah­jakkaat ihmiset ilmaise­maan lah­jakku­ut­taan nimeno­maan matem­ati­ikan opin­to­jen avul­la. Tämä tarkoit­taa, että laita­mme ihmiset tekemään paljon työtä sel­l­aisen asian paris­sa jos­ta saata­va hyö­ty on kyseenalaista, kos­ka se on oikeasti efek­ti­ivis­es­ti älykkyys­testi. Olisi paljon parem­pi, jos me ottaisimme lukioi­hin pari pakol­lista kurssia logi­ikkaa, yhden ensim­mäiselle, ja toisen viimeiselle vuodelle, ja logi­ikan arvosana vaikut­taisi. Tämän perustelu­na on se, että jos on, kuten näyt­tää, että matem­ati­ik­ka pal­jas­taa loogisen päät­te­lyn kykyjä, ja siten toimii loogis-kielel­lisen älykkyy­den mit­ta­ri­na, niin saisimme vähätöisem­män mit­tarin ja niitä samo­ja ajat­telun välineitä suo­raan, joi­ta matem­ati­ik­ka nyt tar­joaa välil­lis­es­ti ja kauhean vaivan kautta. 

    Toinen argu­ment­ti on tämä: Kun matem­ati­ikan tärkeys opin­to­jen valin­nas­sa koros­tuu, niin yhä suurem­pi osa ikälu­okas­ta val­it­see pitkän matem­ati­ikan, mukaan lukien suuri joukko niitä, joil­la on suuria vaikeuk­sia suo­ri­u­tua pitkän matem­ati­ikan opin­noista. Tämä suuri pop­u­laa­tio syö ensin­näkin opetuk­ses­ta resursse­ja ylipäätään, ja kos­ka pop­u­laa­tio kas­vaa heikom­mas­ta päästä, se luo painet­ta laskea opetuk­sen ja arvosano­jen vaa­timus­ta­soa entis­es­tään. Täl­lä taas on se seu­raus että kaikkien arvosano­jen, ja ennen kaikkea Lau­da­turin saa­jien absolu­ut­ti­nen määrä kas­vaa, ja keskimääräi­nen taso heikke­nee, ja tämä mit­tari menet­tää osan siitä mit­tauskyvys­tään joka sil­lä nyt on. 

    Kol­mas argu­ment­ti on tämä: Jos ja kun mit­tari kuitenkin säi­lyt­tää osan rel­e­vanssis­taan, me annamme matem­ati­ikas­ta hyvän arvosanan kir­joit­taneille enem­män valin­nan­varaa opin­to­jen­sa suh­teen, sen sijaan että ohjaisimme heitä sel­l­aisille aloille jois­sa hei­dän hyvät arvosanansa tuli­si­vat parem­paan käyt­töön. Meil­lä on jo nyt tilanne sel­l­ainen, että lah­jakkaim­mat voivat vali­ta alansa kiin­nos­tuk­sen mukaan ja vähem­män lah­jakkaat tyy­tyvät sel­l­aiseen opiskelu­paikkaan jon­ka sat­tuvat saa­maan. Tämä johtaa siihen, että monille sel­l­aisille aloille joille tarvit­taisi­in kovata­soista matem­ati­ikan osaamista, tulee vähem­män sel­l­aisia joil­la on hyvä arvosana matem­ati­ikas­ta, sil­lä hyvän arvosanan saa­neet hakeu­tu­vat jollekin sel­l­aiselle alalle joka on “muo­tia”. Ei ole yhteiskun­nan kokon­aise­dun kannal­ta hyvä idea patis­tel­la pitkän matikan Lau­da­turin kir­joit­tanei­ta yliop­pi­lai­ta aloille jois­sa ei matem­ati­ikas­ta ole mitään hyötyä. 

    Ps. Opetan matem­ati­ikkaa yliopistossa.

    1. tiedemies:

      Kol­mas argu­ment­ti on tämä: Jos ja kun mit­tari kuitenkin säi­lyt­tää osan rel­e­vanssis­taan, me annamme matem­ati­ikas­ta hyvän arvosanan kir­joit­taneille enem­män valin­nan­varaa opin­to­jen­sa suh­teen, sen sijaan että ohjaisimme heitä sel­l­aisille aloille jois­sa hei­dän hyvät arvosanansa tuli­si­vat parem­paan käyt­töön. Meil­lä on jo nyt tilanne sel­l­ainen, että lah­jakkaim­mat voivat vali­ta alansa kiin­nos­tuk­sen mukaan ja vähem­män lah­jakkaat tyy­tyvät sel­l­aiseen opiskelu­paikkaan jon­ka sat­tuvat saa­maan. Tämä johtaa siihen, että monille sel­l­aisille aloille joille tarvit­taisi­in kovata­soista matem­ati­ikan osaamista, tulee vähem­män sel­l­aisia joil­la on hyvä arvosana matem­ati­ikas­ta, sil­lä hyvän arvosanan saa­neet hakeu­tu­vat jollekin sel­l­aiselle alalle joka on “muo­tia”. Ei ole yhteiskun­nan kokon­aise­dun kannal­ta hyvä idea patis­tel­la pitkän matikan Lau­da­turin kir­joit­tanei­ta yliop­pi­lai­ta aloille jois­sa ei matem­ati­ikas­ta ole mitään hyötyä. 

      Ps. Opetan matem­ati­ikkaa yliopistossa.

      Help­po allekir­joit­taa koko kom­ment­tisi, mut­ta eri­tyis­es­ti tämä viimeinen. Itse tein val­in­tani pitkän matikan ja lyhyen matikan välil­lä sil­lä perus­teel­la, että lyhyen matikan val­in­ta sulk­isi joitain ovia ja halusin pitää mah­dol­lisim­man mon­ta ovea avoin­na, kos­ka en lukio­ta aloit­taes­sa vielä tien­nyt mitä halu­aisin opiskel­la. En ollut todel­lakaan ain­oa, joka tämän ratkaisun teki: moni muu tut­tu kävi tarkasti läpi, että mitä mis­säkin yliopis­tossa ja niiden lin­joil­la vaa­di­taan, kun tekivät ratkaisu­ja matikoiden välillä.

    2. tiedemies:
      Väitän itse asi­as­sa että päin­vas­toin, pitkän matikan arvosanaa ei tulisi käyt­tää val­in­takri­teer­inä lainkaan muu­toin kuin sel­l­aisil­la aloil­la, jois­sa vaa­di­taan kohtu­ullisen paljon matem­ati­ikan ja/tai tilas­toti­eteen opin­to­ja osana opintoja. 

      Ensim­mäisen argu­mentin ongel­ma on se, että täl­lä het­kel­lä ei ole moista pakol­lista loogisen päät­te­lyn kurssi­paket­tia. Ja eikö kokeen ja arvostelun tulisi olla val­takun­nalli­nen, toisin kuin kurssien arvostelu nyt on?

      Toisen argu­mentin ongel­ma on se, että kuvat­tua tilan­net­ta ei kai pitäisi syn­tyä, jos opiske­li­jat toimi­vat ratio­naalis­es­ti: ei kan­na­ta ottaa pitkää, jos sen kir­joit­taa heikosti, kos­ka sil­loin kokon­aispis­teet jäävät pieniksi. Ratkaisu on siis se, että opin­to­jen ohjauk­sel­la opiske­li­jat saate­taan toim­i­maan itselleen edullisim­mal­la taval­la. Vaiku­tus voi näin olla lop­ul­ta päin­vas­tainen: vain lah­jakkaim­mat ja motivoituneim­mat otta­vat pitkän matem­ati­ikan. Tot­ta on, että eri vuosien yo-kir­joi­tusten tulok­set ovat ver­tailukelpoisia vas­ta sit­ten, kun on saavutet­tu sta­tion­aari­nen tila. 

      Kol­mas argu­ment­ti on mie­lenki­in­toinen, kos­ka se kyseenalais­taa peri­aat­teen, jon­ka mukaan parhait­en pär­jän­neet saa­vat vali­ta ensin. Lie­nee tot­ta, että suurin kokon­aishyö­ty voitaisi­in saa­da toisen­laisel­la jär­jeste­lyl­lä. Jois­sakin mais­sa oppi­laitok­set ja niihin hak­i­jat löytävät toisen­sa niin, että jokainen oppi­laitos lait­taa hak­i­jat omaan parem­musjärjestyk­seen­sä ja vas­taavasti jokainen oppi­las jär­jestää oppi­laitok­set — näi­den tieto­jen perus­teel­la sit­ten etsitään “vakaa” par­i­u­tus (engl. sta­ble mar­riage, sta­ble match­ing; tätä kysymys­tä tutki­neet Shap­ley ja Roth sai­vat vuon­na 2012 “talousti­eteen Nobelin”). En ole kyl­läkään var­ma, voidaanko yhteiskun­nan kokon­aise­tu aina ilmaista tuol­lais­ten (pain­otet­tu­jen) pref­er­enssien kautta.

    3. tiedemies:
      Tässä on kolme näen­näis­es­ti jopa ris­tiri­itaista argu­ment­tia jot­ka nyt esitän: Ensim­mäi­nen on se, että jos ja kun matikan arvosanat ovat yleis­lu­on­toinen lah­jakku­u­den mit­tari (niinkuin näyt­tää), niin pako­tamme kaik­ki lah­jakkaat ihmiset ilmaise­maan lah­jakku­ut­taan nimeno­maan matem­ati­ikan opin­to­jen avul­la. Tämä tarkoit­taa, että laita­mme ihmiset tekemään paljon työtä sel­l­aisen asian paris­sa jos­ta saata­va hyö­ty on kyseenalaista, kos­ka se on oikeasti efek­ti­ivis­es­ti älykkyystesti. 

      Tässä pitkässä matem­ati­ikas­sa on yksi etu ver­rat­tuna lyhyem­pi­in aineisi­in. Se ei ole pelkästään älykkyystesti. Sen sijaan koe mit­taa myös sin­nikkyyt­tä, kos­ka hyvä men­estys matem­ati­ikas­sa vaatii – huip­pu­lah­jakkuuk­sia luku­unot­ta­mat­ta – lahjo­jen lisäk­si pitkäjän­teistä työtä. Lisäk­si koe on help­po pitää erot­tel­e­vana. Esimerkik­si pitkässä englan­nis­sa tämä alkaa olla ihan oikea ongel­ma, sil­lä lau­da­turin kir­joit­ta­jat ovat niin eri­no­maisia, että kokeen laad­in­ta on vaikeaa.

      Toisaal­ta en näk­isi ongel­maa siinä, että lah­jakkaat ihmiset käyt­tävät aikaansa matem­ati­ikkaan. Voimme olet­taa, että he käyt­täi­sivät saman ver­ran aikaa joka tapauk­ses­sa johonkin koulu­aineeseen eivätkä nämä olisi vält­tämät­tä sen hyödyl­lisem­piä. Olen­naista on se, että lau­datur-tason oppi­lail­la on yleen­sä aikaa ja kiin­nos­tus­ta muuhunkin. He ehtivät kyl­lä lukea laa­jalti maail­mankir­jal­lisu­ut­ta, ottaa ylimääräisen vier­aan kie­len ja lukea myös reaali­ainei­ta perus­teel­lis­es­ti sekä vielä har­ras­taakin. Ongel­ma on enem­mänkin se tavalli­nen eximian–magnan oppi­las, jol­ta lop­pu­vat aika ja voimat.

      Toinen argu­ment­ti on tämä: Kun matem­ati­ikan tärkeys opin­to­jen valin­nas­sa koros­tuu, niin yhä suurem­pi osa ikälu­okas­ta val­it­see pitkän matem­ati­ikan, mukaan lukien suuri joukko niitä, joil­la on suuria vaikeuk­sia suo­ri­u­tua pitkän matem­ati­ikan opin­noista. Tämä suuri pop­u­laa­tio syö ensin­näkin opetuk­ses­ta resursse­ja ylipäätään, ja kos­ka pop­u­laa­tio kas­vaa heikom­mas­ta päästä, se luo painet­ta laskea opetuk­sen ja arvosano­jen vaa­timus­ta­soa entis­es­tään. Täl­lä taas on se seu­raus että kaikkien arvosano­jen, ja ennen kaikkea Lau­da­turin saa­jien absolu­ut­ti­nen määrä kas­vaa, ja keskimääräi­nen taso heikke­nee, ja tämä mit­tari menet­tää osan siitä mit­tauskyvys­tään joka sil­lä nyt on. 

      Tämä on aito ongel­ma enkä näe siihen muu­ta ratkaisua kuin sen, että lukio-opet­ta­jat uskalta­vat antaa nelosia entistä suurem­malle osalle oppi­lais­taan. Vai­h­toe­htois­es­ti YTL:n on olta­va valmis nos­ta­maan impro­ba­turin kir­joit­ta­jien osuutta.

      Kol­mas argu­ment­ti on tämä: Jos ja kun mit­tari kuitenkin säi­lyt­tää osan rel­e­vanssis­taan, me annamme matem­ati­ikas­ta hyvän arvosanan kir­joit­taneille enem­män valin­nan­varaa opin­to­jen­sa suh­teen, sen sijaan että ohjaisimme heitä sel­l­aisille aloille jois­sa hei­dän hyvät arvosanansa tuli­si­vat parem­paan käyt­töön. Meil­lä on jo nyt tilanne sel­l­ainen, että lah­jakkaim­mat voivat vali­ta alansa kiin­nos­tuk­sen mukaan ja vähem­män lah­jakkaat tyy­tyvät sel­l­aiseen opiskelu­paikkaan jon­ka sat­tuvat saa­maan. – – Ei ole yhteiskun­nan kokon­aise­dun kannal­ta hyvä idea patis­tel­la pitkän matikan Lau­da­turin kir­joit­tanei­ta yliop­pi­lai­ta aloille jois­sa ei matem­ati­ikas­ta ole mitään hyötyä. 

      En näe tätä ongel­mana. Kuten totesin, matem­ati­ikas­sa eri­no­mais­es­ti pär­jäävät oppi­laat pär­jäävät yleen­sä muutenkin koulus­sa hyvin. Nykyi­nen val­in­tapros­es­si ohjaa matemaat­tis­es­ti lah­jakkai­ta erit­täin tehokkaasti luke­maan teknil­lisiä tai matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­lisiä alo­ja, kos­ka niil­lä paperival­in­ta on toimin­ut jo vuosikym­meniä. Seu­rauk­se­na on se, että kohtu­ut­toman suuri osa Suomen lah­jakku­us­re­servistä pää­tyy diplomi-insinööreiksi. 

      Jos val­in­takoeu­ud­is­tuk­sen seu­rauk­se­na saamme korkeampi­ta­soista aines­ta yhteiskun­nal­lisille ja human­is­tisille aloille, tämä elävöit­tää var­masti Suomen kult­tuuria ja hallintoa. Hyvä ver­tailuko­h­ta on 1800-luku. Sil­loin yliop­pi­las­nuori­son oli help­po lähteä nimeno­maan human­is­tisille aloille, kun taas poly­steek­ki oli pikkaisen degen­eroitunei­den ruotsinkielis­ten aatelis­nuorten kaatopaik­ka, sil­lä suomenkielisel­lä insinööril­lä ei ollut eten­e­mis­mah­dol­lisuuk­sia ruotsinkielisessä teol­lisu­udessa. Kyl­lä tuol­loin Suomen kult­tuuri ja human­isti­nen tutkimus tuot­ti huo­mat­tavasti korkeata­soisem­pia tulok­sia kuin nykyään, ja lehdis­tökin oli parem­paa, mikä on jokaiselle van­ho­ja sanomale­htiä selan­neelle selvää. 

      Teknis–tieteelliset ja matemaattis–luonnontieteelliset alat ovat tärkeitä talouden kannal­ta, mut­ta eivät niin tärkeitä, että niil­lä pitäisi olla eri­oikeus poimia itselleen koko val­takun­nan nuori­son kerma.

    4. tiedemies:
      On var­masti aivan tot­ta, että pitkän matem­ati­ikan arvosana ennus­taa pär­jäämistä suun­nilleen mis­sä tahansa parem­min kuin mikään taitospe­sifinen testi. En olisi yllät­tynyt jos jokaisel­la yksit­täisel­lä täysin ei-matemaat­tisel­la alal­la sovel­tuvu­ut­ta mit­taa­va pääsykoe olisi aina huonom­pi ennus­ta­va tek­i­jä opin­tomen­estyk­selle kuin pitkän matikan arvosana. 

      En ole aivan var­ma tuos­ta — ainakin voisin kuvitel­la, että joku riit­tävän tiuk­ka musi­ikin tasokoe voisi ennus­taa men­estys­tä monel­lakin ei-musikaalisel­la alal­la suun­nilleen yhtä hyvin kuin pitkän matem­ati­ikan yo-kokeen arvosana.

      Ehkä olen aivan hakoteil­lä ajatuk­seni kanssa, mut­ta olen käsit­tänyt että musi­ik­ki ja matem­ati­ik­ka vaa­ti­vat molem­mat oppi­laal­ta mon­en vuo­den har­joit­telua, mielel­lään kasvuiässä, ja sit­ten päästään siihen “varsi­naiseen aiheeseen”. Sanois­in jopa omien koke­muk­sieni poh­jal­ta, että matem­ati­ik­ka alkaa muut­tua lasken­nas­ta matem­ati­ikak­si (musi­ikik­si?) jos­sain pitkän matem­ati­ikan ja korkeak­oulun peruskurssien väli­maas­tossa. Itsel­läni ei siis riit­tänyt ryt­mi­ta­ju kovin pitkälle, sik­si minus­ta tulikin vain insinööri,

  11. Julkises­sa keskustelus­sa on moitit­tu ensi sijas­sa yliopis­to­jen sisään­pääsyp­istey­tys­tä, jos­sa matem­ati­ikan hyvää ase­maa on pidet­ty pahana. Tv:ssä prof Patrick Scheinin sanoi, että yliopis­toon pyrkiessä lyhyen matikan cum laude antaa parem­mat pis­teet kuin pitkän luben­ter. Älkää siis ryn­nätkö luke­maan pitkää matikkaa, jol­lette ole siinä hyviä, hän neu­voi. Tämä kos­kee siis opiskelu­un pääsyä, ei elinikäisiä tienestejä.

  12. Mut­ta itse aiheeseen. aka outoa on kyl­lä lisätä matem­ati­ikan pain­o­tus­ta kaikkialle, nythän siitä on jo saanut paljon pis­teitä eri lin­joille. Annetaan aivan väärä kuva nuo­rille siitäkin, että esim. lääkärik­si tarvi­taan matemaat­tisia henkilöitä. Ties vaik­ka joku ajau­tu­isi tuon takia väärälle alalle.

    Ongel­ma ei ole ollut matem­ati­ikan pois­sao­lo, vaan ruotsin pakol­lisu­us. Pitäisi pois­taa ajan­tuh­laus­ta turhista asioista ennen kuin tehdään suuria muutoksia.

  13. I:n kir­jot­taneil­la on suurin hajon­ta. Heis­sä lie­nee piilevää potentiaalia.

      1. Osmo Soin­in­vaara:
        Kyse on keskiar­von luot­ta­musvälistä. I:n kir­joit­ta­jia on vähän.

        Ok, voihan tuon datan noin esit­tää (jol­loin virher­a­jat tule­vat hyvin pieniksi, kun­han oto­skoko on tarpeek­si suuri), mut­ta jos niil­lä tutk­i­joil­la oikeasti on raaka­da­ta, joka sisältää yksit­täis­ten ihmis­ten tulot, niin paljon mie­lenki­in­toisem­pi tieto olisi se, miten paljon hajon­taa niis­sä oikeasti on. Tämä olisi paljon hyödyl­lisem­pi tieto luk­i­joille sen arvioin­ti­in, miten paljon pitkän matikan lukem­i­nen aut­taa kuin se, mis­sä se keskiar­vo tarkalleen on. Jos vaikka­pa pitkän matikan ällä antaa 95%:n luot­ta­musvälin sille, että tulot ovat välil­lä 25 000 — 80 000, niin tuo on aika lail­la eri jut­tu kuin jos se vai­htelu­väli on 40 000 — 45 000, vaik­ka nois­sa sat­tuisikin keskiar­vo samaan paikkaan. 

        Muutenkin medi­aani on yleen­sä keskiar­voa parem­pi mit­tari tyyp­il­lisen ryh­mään X kuu­lu­van henkilön tuloille kuin keskiar­vo, kos­ka sil­loin pitkä oikealle menevä hän­tä ei vääristä tulosta. 

        Eli siis infor­mati­ivisin kuvaa­ja olisi medi­aa­ni­an­sio kul­lakin matikkat­u­lok­sel­la ja sit­ten jokin hajon­tamit­tari sen ympärille virherajoiksi

  14. Mikäköhän mah­taa olla matem­ati­ikan arvosanan seli­tysaste tuloi­hin? Olisiko tästä tietoa?

  15. Mie­lenki­in­toinen tutkimus. Kuvaa­jan selit­teen perus­teel­la tutkimuk­sen otok­se­na ovat vain yliopis­to­tutkin­non aloit­ta­neet. Eli onko ehtona, että vaik­ka pitkän matem­ati­ikan reput­tanut on kuitenkin päässyt yliopis­toon opiskele­maan? Ja viit­taako tämä esimerkik­si lukioaikaiseen moti­vaa­tio-ongel­maan, joka on myöhem­min korjaantunut?

    Muut­tuisiko tutkimuk­sen tulos, jos huomioitaisi­in nekin, jot­ka eivät ole aloit­ta­neet yliopistotutkintoa?

  16. Peruste­len vähän lisää tuo­ta esit­tämääni kol­mat­ta kohtaa. 

    Iso osa lah­jakkaiden opiske­li­joiden valin­noista perus­tuu siihen että he halu­a­vat sinne mis­sä muutenkin on lah­jakkai­ta. Tärkeimpiä prox­yjä tälle on se että sinne ei pääse helposti. 

    Kun aikanaan lähdin TTKKlle opiskele­maan, sain vali­ta lin­jan vapaasti. Val­itsin tietotekni­ikan ihan vaan sil­lä perus­teel­la että se vähän kiin­nos­ti ja se oli yksi niistä joi­hin oli vaikein päästä. Jos olisin ollut tekemässä val­in­taa kymme­nen vuot­ta myöhem­min, olisin valin­nut jotain aivan muu­ta kos­ka sil­loin pitkää matikkaa ei enää vaadittu. 

    Kansan­talouden kannal­ta on vahin­gol­lista jos parhaim­mista matem­ati­ikan osaa­jista koulute­taan lakimiehiä eikä diplo­mi-insinööre­jä. Yksilön oikeus vali­ta alansa on tietenkin ensisi­jainen mut­ta ei mei­dän nyt kan­nat­taisi luo­da lisäkan­nus­timia ihmisille käyt­tämään lahjo­jaan pahantekoon sen sijaan että he työsken­telisivät ihmiskun­nan hyväksi.

    1. Tiedemies:
      Kansan­talouden kannal­ta on vahin­gol­lista jos parhaim­mista matem­ati­ikan osaa­jista koulute­taan lakimiehiä eikä diplomi-insinöörejä.

      Onko hypo­teesisi se, että matemaat­tis­es­ti lah­jakas hakeu­tuu opiskele­maan lakia, kos­ka pääsem­i­nen on yleis­es­ti vaikeaa mut­ta hänelle vai­va­ton­ta — riip­pumat­ta siitä, kiin­nos­taako hak­i­jaa enem­män oikeustiede vai jokin insinööri­ala? En usko tämän hypo­teesin pitävän paikkaansa laajasti. 

      Jos hypo­teesi pätisi, niin sil­loin voisi todel­lakin käy­dä kansan­taloudel­lis­es­ti vahin­gol­lis­es­ti. Parem­pi olisi, jos lakia luk­isi joku matemaat­tis­es­ti vähem­män lah­jakas mut­ta silti opin­nois­sa läh­es yhtä hyvin men­estyvä (pieni tap­pio hyödyssä); insinööri­alaa opiske­lisi täl­löin siinä parhait­sen men­estyvä (suuri voit­to hyödyssä). Vika lie­nee siitä, että oppi­laitok­set kil­pail­e­vat opiske­li­joista kukin omaa hyö­ty­fun­tio­taan opti­moiden — osaop­ti­moin­ti ei tuo­ta kokonaisoptimia.

      1. minä uskon tuo­hon teo­ri­aan itsekin olen yhden koulu­tu­s­paikan hylän­nyt ja yhden vas­taan­ot­tanut tuon takia.

        Nuoret hake­vat sinne, minne on vaikea päästä ja jos­sa on korkea sta­tus. Yksi statuk­sen mit­tari on se, miten han­kala sinne on päästä. Han­kala pääsy takaa sen, että sinne hakee muitakin lah­jakkai­ta mikä antaa mah­dol­lisu­u­den liit­toutua lah­jakkaiden kanssa.

        Jos halu­taan nos­taa opiske­li­joiden tasoa paikas­sa x, sen täy­tyy olla sel­l­ainen paik­ka että sinne pääsem­i­nen antaa pääsi­jälle ser­ti­fikaatin lah­jakku­ud­estaan. Tuo nos­taa opiske­li­joiden tasoa paljon enem­män kuin lisärahoitus.

      2. GOLAJTTI:
        minä uskon tuo­hon teo­ri­aan itsekin olen yhden koulu­tu­s­paikan hylän­nyt ja yhden vas­taan­ot­tanut tuon takia.

        Nuoret hake­vat sinne, minne on vaikea päästä ja jos­sa on korkea sta­tus. Yksi statuk­sen mit­tari on se, miten han­kala sinne on päästä. Han­kala pääsy takaa sen, että sinne hakee muitakin lah­jakkai­ta mikä antaa mah­dol­lisu­u­den liit­toutua lah­jakkaiden kanssa.

        Jos halu­taan nos­taa opiske­li­joiden tasoa paikas­sa x, sen täy­tyy olla sel­l­ainen paik­ka että sinne pääsem­i­nen antaa pääsi­jälle ser­ti­fikaatin lah­jakku­ud­estaan. Tuo nos­taa opiske­li­joiden tasoa paljon enem­män kuin lisärahoitus.

        Jos asian ohi men­nään, niin peri­aat­teessaan työn tuo­ma sta­tus ja sosi­aaliset kon­tak­tit voidaan nähdä osana palkkaa. Jos halut­taisi­in olla mah­dol­lisim­man oikeu­den­mukaisia, niin korkean statuk­sen töistä, joista saisi sta­tus­ta ja korkean statuk­sen ihmisiä kon­tak­tei­hin­sa, saisi pien­tä rahal­lista palkkaa, kos­ka sta­tus ja kon­tak­tit kom­pen­soisi­vat rahaa. Toisaal­ta mata­lan statuk­sen töistä, joista ei saisi kon­tak­te­ja, saisi ainakin siedet­tävää palkkaa.

        Näin siis, jos kaikill olisi samat kyvyt.

      3. GOLAJTTI: Jos asian ohi men­nään, niin peri­aat­teessaan työn tuo­ma sta­tus ja sosi­aaliset kon­tak­tit voidaan nähdä osana palkkaa. Jos halut­taisi­in olla mah­dol­lisim­man oikeu­den­mukaisia, niin korkean statuk­sen töistä, joista saisi sta­tus­ta ja korkean statuk­sen ihmisiä kon­tak­tei­hin­sa, saisi pien­tä rahal­lista palkkaa, kos­ka sta­tus ja kon­tak­tit kom­pen­soisi­vat rahaa. Toisaal­ta mata­lan statuk­sen töistä, joista ei saisi kon­tak­te­ja, saisi ainakin siedet­tävää palkkaa.

        Näin siis, jos kaikill olisi samat kyvyt.

        ja siis tarken­net­tuna: tyl­si­in mata­lan sta­tusken töi­hin lasken esim. it-alan ja mon­et alat, joil­la on yötöitä. mukavi­in töi­hin lasken esim. akatemi­an use­at alat luku­unot­ta­mat­ta kovia tieteitä, jois­sa esim. kehitetään ener­gia­ratkaisu­ja. Esim. val­tio-opin pro­fes­sorien palkko­ja tulisi laskea selvästi.

      4. Aika ajatel­la: Onko hypo­teesisi se, että matemaat­tis­es­ti lah­jakas hakeu­tuu opiskele­maan lakia, kos­ka pääsem­i­nen on yleis­es­ti vaikeaa mut­ta hänelle vai­va­ton­ta — riip­pumat­ta siitä, kiin­nos­taako hak­i­jaa enem­män oikeustiede vai jokin insinööri­ala? En usko tämän hypo­teesin pitävän paikkaansa laajasti. 

        Jos hypo­teesi pätisi, niin sil­loin voisi todel­lakin käy­dä kansan­taloudel­lis­es­ti vahin­gol­lis­es­ti. Parem­pi olisi, jos lakia luk­isi joku matemaat­tis­es­ti vähem­män lah­jakas mut­ta silti opin­nois­sa läh­es yhtä hyvin men­estyvä (pieni tap­pio hyödyssä); insinööri­alaa opiske­lisi täl­löin siinä parhait­sen men­estyvä (suuri voit­to hyödyssä). Vika lie­nee siitä, että oppi­laitok­set kil­pail­e­vat opiske­li­joista kukin omaa hyö­ty­fun­tio­taan opti­moiden — osaop­ti­moin­ti ei tuo­ta kokonaisoptimia.

        Mitä vähem­män lah­jakku­ut­ta ohjataan vahin­gol­lisi­in toim­intoi­hin kuten laki­in, sitä parempi

      5. Aika ajatel­la:
        Jos hypo­teesi pätisi, niin sil­loin voisi todel­lakin käy­dä kansan­taloudel­lis­es­ti vahin­gol­lis­es­ti. Parem­pi olisi, jos lakia luk­isi joku matemaat­tis­es­ti vähem­män lah­jakas mut­ta silti opin­nois­sa läh­es yhtä hyvin men­estyvä (pieni tap­pio hyödyssä); insinööri­alaa opiske­lisi täl­löin siinä parhait­sen men­estyvä (suuri voit­to hyödyssä). Vika lie­nee siitä, että oppi­laitok­set kil­pail­e­vat opiske­li­joista kukin omaa hyö­ty­fun­tio­taan opti­moiden — osaop­ti­moin­ti ei tuo­ta kokonaisoptimia. 

        Suomes­sa ei tarvi­ta 10 juris­tia yhtä insinööriä kohden mikä lie­nee asian lai­ta USA:ssa.

        Mihin pyrkii riip­puu kai ensisi­jais­es­ti mis­tä on kiinnostunut.
        Teat­teriko­rkeak­oulu­un on kanssa vaikea päästä mut­ta luulen että sinne ei hae sama poruk­ka kuin oikik­seen tai kaup­pik­seen tai polille tai lääkikseen. 

        Olen tavan­nut myös ihmisiä jot­ka ensin ovat opiskeleeet jotain “kovaa” mut­ta vai­h­ta­neet taideaineisi­in jos­sain vaiheessa.

      6. Aika ajatel­la: Onko hypo­teesisi se, että matemaat­tis­es­ti lah­jakas hakeu­tuu opiskele­maan lakia, kos­ka pääsem­i­nen on yleis­es­ti vaikeaa mut­ta hänelle vai­va­ton­ta — riip­pumat­ta siitä, kiin­nos­taako hak­i­jaa enem­män oikeustiede vai jokin insinööri­ala? En usko tämän hypo­teesin pitävän paikkaansa laajasti. 

        Jos hypo­teesi pätisi, niin sil­loin voisi todel­lakin käy­dä kansan­taloudel­lis­es­ti vahin­gol­lis­es­ti. Parem­pi olisi, jos lakia luk­isi joku matemaat­tis­es­ti vähem­män lah­jakas mut­ta silti opin­nois­sa läh­es yhtä hyvin men­estyvä (pieni tap­pio hyödyssä); insinööri­alaa opiske­lisi täl­löin siinä parhait­sen men­estyvä (suuri voit­to hyödyssä). Vika lie­nee siitä, että oppi­laitok­set kil­pail­e­vat opiske­li­joista kukin omaa hyö­ty­fun­tio­taan opti­moiden — osaop­ti­moin­ti ei tuo­ta kokonaisoptimia. 

        En uno­htaisi hakemisen vai­vat­to­muut­ta: hyvin kir­joituk­sis­sa men­estynyt pitkän matem­ati­ikan ja fysi­ikan kir­joit­ta­ja voi jo nyt vali­ta opiskelu­alansa vapaasti, kun­han val­it­see joko matemaattis–luonnontieteellisen tai teknil­lisen alan. Näil­läkin aloil­la on vaikeim­mat koulu­tu­so­hjel­mansa, joi­hin pääsem­i­nen nos­taa sekä sta­tus­ta että takaa riit­tävän haas­ta­van opiskelun. Houku­tus jät­tää pääsykokeisi­in lukem­i­nen väli­in, viet­tää lop­pukevät lomaa ja (miehillä) lähteä välivuodek­si int­ti­in on aika kova. 

        Eli pääsykokeisi­in luke­vat vain ne, joil­la on todel­li­nen palo human­is­teik­si (sanan laa­jas­sa teekkarimerk­i­tyk­sessä juris­tit, upseer­it ja lääkäritkin ovat human­is­te­ja) tai joil­ta puut­tuvat edel­ly­tyk­set päästä sisään DIA-valin­nan paperival­in­tavai­heessa. Tämä johtaa siihen, että matem­ati­ikkaa hyvin osaa­vat pää­tyvät diplo­mi-insinööreik­si myös sil­loin, kun heistä tulisi eri­no­maisia lakimiehiä, val­ti­oti­eteil­i­jöitä tai kir­jail­i­joi­ta. On ehkä maan etu, että muutkin tiedekun­nat saa­vat kun­nol­lista opiskelija-ainesta.

  17. No minä hain pitkäl­lä matem­ati­ikalla ja matikam har­ras­tuk­sel­la nimeno­maan lääkik­seen. Haaste oli ratkai­se­va tek­i­jä. Oidotin tulo­jen myöhem­min kom­pen­soivan vaivan­näön, ja näin kävi.

  18. Tuos­sa kuvas­sa on se virhe, että ne luot­ta­musvälit on keskiar­volle eikä ennus­teelle. Sinäl­lään siis hyödyttömiä. 

    Mut­ta jos vähän oio­taan ja yksinker­tais­te­taan, jos keskivirhe on s^2 ja oto­skoko on n, on resid­u­aali­var­i­anssi S^2=n s^2 ja siten ennus­teen virhe­var­i­anssi on noin (1+n) s^2. Pitkän lau­da­turin (pl) ja lyhyen impro­ba­turin (li) ero on noin 15k€ ja keskivirhe noin 1112€. Vähän han­kala kuvas­ta arvioi­da, saat­toi men­nä met­sään tämä arvio. 

    Tästä voi sit­ten laskea, että mikäli teholli­nen oto­skoko on 32, on tn että sat­un­nais­es­ti valit­tu pl saa parem­paa palkkaa kuin li on noin 1%, 109:llä 10%, 253:llä 20%. Ei niin kovin dra­maat­tista ottaen huomioon että nuo ovat ääripäät.

  19. Koko aja­tus siitä, että pitkää matikkaa käytetään ratkai­se­vana sisään­pääsykri­teer­inä yliopis­toon ker­too lähin­nä siitä, ettei muista aineista juuri ole haastet­ta opiske­li­joille ts. vaa­timus­ta­so on liian mata­la. Kie­len vaa­timus­ta­son tulisi olla täy­delli­nen kieli­taito, human­is­ti­sis­sa eli reaali­aineis­sa tulisi myös nos­taa käsit­teel­lisiä taito­ja. Mut­ta näitä on vaikea mita­ta paper­ille muu­ta­mas­sa tun­nil­la kir­joitet­taval­la kokeel­la ja yliop­pi­las­tutkin­non uud­is­tu­mi­nen on vielä jos­sain 1990-luvun puolella.

    1. Sem­moista asi­aa ei olekaan kuin ”täy­delli­nen kieli­taito”, onhan nati­ivienkin kesken huo­mat­tavia ero­ja kie­lenkäytössä, ja lisäk­si joku nor­moitu kie­limuo­to, mis­sä on selkeitä oikein–väärin-tapoja käyt­tää kieltä (Suomes­sa yleiskieli), on vain yksi kie­len osa-alueista. Var­maan teo­reet­tis­es­ti paras mit­tari olisi jonkin­lainen kieli­taidolli­nen Turingin koe, mis­sä kat­sot­taisi­in miten hyvin vier­aan kie­len opiske­li­ja onnis­tuu hämäämään kie­len nati­ivipuhu­u­jista koos­t­u­vaa paneel­ia pitämään sitä äidinkielisenä puhu­jana eri tilanteis­sa. Täl­laisen toteut­ta­mi­nen YO-kokeessa on tietysti täysin utopistista.

  20. tämä osoit­taa lähin­nä sitä, että lyhyen matem­ati­ikan lukem­i­nen lukios­sa altistaa hakeu­tu­maan human­is­tisille tai yhteiskun­nal­lisille aloille, ja näil­lä aloil­la palkat nyt vain ovat huonom­mat kuin muil­la aloilla.

    Ennem­minkin se osoit­taa, että humanistisesti/yhteiskuntatieteellisesti suun­tau­tuneet ihmiset eivät ole eri­tyisen kiin­nos­tunei­ta matikas­ta, ja sik­si val­it­se­vat sen lyhyen ver­sion. En usko het­keäkään, että jos nää ihmiset pakotet­tais luke­maan pitkä matik­ka, he maagis­es­ti lukion jäl­keen suun­tau­tu­isi­vatkin muualle kuin aloille, jot­ka heitä kiinnostavat. 

    Jälkikä­teen kyl­lä tuli kirot­tua itsekin omaa laisku­ut­ta lukios­sa, olis vaan pitänyt ottaa se pitkä matik­ka. Oon silti onnis­tunut hakeu­tu­maan hyvin palkat­ulle tekniselle alalle ja yliopis­ton matikkaopin­to­jakin on ker­tynyt ihan kivasti opintorekisteriin. 

    Minus­ta kaikkein tärkein­tä olisi hoitaa nämä uud­is­tuk­set niin, että suun­nan­muu­tos on mah­dol­lista myöhem­min jokaiselle. Nyt 2020 uud­is­tuk­sen myötä hark­it­se­mat­tomat valin­nat lukio­ta aloit­taes­sa estää sen suun­nan muu­tok­sen aika tehokkaasti.

  21. Miten ihmeessä tuos­sa datas­sa virher­a­jat kunkin dat­apis­teen kohdal­la ovat noin äärim­mäisen pienet? Onko tosi­aan niin, että esim. 95% pitkän matikan lau­da­turin kir­joit­ta­jista on niin kapeas­sa tulo­haarukas­sa kuin 40–42 000 euroa vuodessa? Minus­ta tun­tuu erit­täin epä­to­den­näköiseltä, että hajon­ta olisi noin vähäistä. Vai tarkoit­taako virher­a­jat tuos­sa jotain muu­ta? Jos tarkoit­taa, niin en oikein ymmär­rä, mik­si niin on tehty. Luk­i­jalle hyödyl­lisem­pi tieto olisi todel­li­nen vari­aa­tio keskiar­von ympärillä. 

    Kymme­nen vuot­ta opiskelu­jen aloit­tamis­es­ta on sekin aika mie­lenki­in­toinen katkaisupiste, kos­ka se voi monel­la jatko-opiskele­maan läht­e­neel­lä olla melko lähel­lä sitä pis­tet­tä, kun väitöskir­ja tulee valmi­ik­si. Ennen väikkärin valmis­tu­mista palk­ka on surkea, sen jäl­keen se ampaisee hyvin nopeasti ylös. Ääries­imerkkinä voisi ajatel­la jonkun pitkän matikan ällän yliop­pi­laan, joka menee opiskele­maan matikkaa yliopis­toon ja tekee siel­lä väikkärin ja sit­ten sen jäl­keen pääsee johonkin pankki­in rahoi­tus­puolelle töi­hin. Voisin ajatel­la kyseisen henkilön tulois­sa ole­van aikamoinen muu­tos juuri siinä kymme­nen vuot­ta opiskelu­jen aloit­tamishetkestä tienoil­la. Tämän pitäisi näkyä tuol­laisen käp­pyrän virherajoissa. 

    Niin tai näin, kyseisen käp­pyrän äärim­mäisen pienet virher­a­jat anta­vat minus­ta aivan virheel­lisen kuvan siitä, miten tarkasti yliop­pi­las­tutkin­non matikan arvosana sanelee tule­vaisu­u­den tulot.

    1. Nuo luot­ta­musvälit ovat keskiar­von­lu­ot­ta­musvälit. Keskiar­vo sijoit­tuu 9 %:n toden­näköisyy­del­lä tuole välille. Jakau­man var­i­anssi on tietysti paljon suurempi.

Vastaa käyttäjälle Keijo Perälä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.