Helsingin seudulla asuntojen hinnat ovat nousseet eniten lähellä keskustaa ”ratikkakaupungissa”. Kehyskunnissa ja osassa Espoota ja Vantaata ne ovat jopa laskeneet.
Uusia asuntoja pitäisi rakentaa sinne, missä niistä maksetaan eniten. Mutta eikö silloin vain rikkailla olisi varaa asua?
Kuvitelkaamme kaupunki, jossa puolet asunnoista on meren rannalla ja puolet suon laidalla. Edelliset ovat kalliita ja jälkimmäiset halpoja.
Kaupunkiin muuttaa lisää asukkaita, joita varten rakennetaan sata asuntoa. Pitäisikö ne rakentaa suon laidalle vai meren rannalle? Tulijoista vain 40 perheellä on varaa asuntoon meren rannalla.
Jos asunnot rakennetaan meren rannalle, mitä tapahtuu lopuille 60 perheelle ja 60 tyhjälle asunnolle?
Asunnot meren rannalla halpenevat niin, että 60 perhettä suon laidalta pystyy muuttamaan niihin ja nuo 60 muualta tulevaa perhettä muuttavat heiltä vapautuviin asuntoihin.
Jos asunnot rakennettaisiin suon laidalle, asunnot meren rannalla kallistuisivat niin, että 40 perhettä joutuisi hakeutumaan suon laidalle ja varakkaat muuttajat asettuisivat heidän asuntoihinsa. Suon laidalle muuttaisi yhteensä 100 perhettä, joista 60 olisi kaupunkiin muuttavia ja loput 40 kaupungin vanhoja asukkaita, joilla ei olisi enää varaa asua meren rannalla.
Kun asunnot rakennetaan merenrannalle, 100 perhettä enemmän pystyy asumaan meren rannalla. Alueiden hintaerot tasoittuvat hieman. Keskimääräinen asumistaso paranee.
Rannan vanhojen asukkaiden kannattaa vastustaa tätä, koska heidän asuntojensa arvo laskee ja naapuriin muuttaa vääränlaisia naapureita.
Voitaisiin myös rakentaa meren rannalle kohtuuhintaisia asuntoja ja valita niihin sata onnellista perhettä. Olennaista on, että kaikissa vaihtoehdoissa olisi hölmöä rakentaa asuntoja huonoon paikkaan vain, jotta ne olisivat halpoja.
Oikeassa elämässä ei ole vain hyviä ja huonoja alueita. Suurin osa on siltä väliltä. Eri ihmiset myös pitävät eri alueista. Olennaista on, että siellä, missä asunnoista maksetaan eniten, niitä on liian vähän ja sinne kannattaa rakentaa lisää.
Kun rakennamme lisää asuntoja haluttuihin kaupunginosiin, rikkaiden osuus asunnoista ei kasva, koska heillä kaikilla on jo asunto. Heidän vanhat asuntonsa vapautuvat joillekin toisille, näiden asunnot seuraaville ja niin edelleen. Tässä ketjussa kaikkien asumistaso paranee ja haluttuihin kaupunginosiin pääsee aiempaa pienituloisempia.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Demokraatti-lehdessä.
Koska meren rannalle rakentaminen voi laskea meren rannalla olevien asuntojen arvoa, pitäisi maksimoida kokonaisarvoa, jotta se ei missään tapauksessa vähenisi?
Ei taida mennä näin. Kun asuntotuotannon hinta on sen 7000 euroa nousee kaikkien asumiskulut koska asunnot ovat yksinkertaisesti ylihintaisia palkkatasoon nähden ja vanhasta asunnosta pitää saada riittävä hinta osamaksuksi. Keskustan uudistuotanto ei siis halvenna hintoja, päinvastoin. Politiikan mukainen yhteiskunnan rahoilla asuttaminen keskustaan on myös ristiriitainen ratkaisu ja nostaa osaltaan hintatasoa kun maksaja on kasvoton hallintoalamainen.
Lisäksi näissä ns. merenrantakohteissa veroista joudutaan kompensoimaan tiiviin asumisen kuluja kuten Jätkäsaareen liikennesumpun setvimistä tai Kruunuvuoren sillan rakentamista,.
Pk-seudun kannalta olisi parempi että asunnot rakennetaan sinne minne niitä on kohtuuhintaista tehdä. Vain sillä tavalla saadaa sekä uusia asuntoja että neliöhinnat kuriin.
Väitteesi tuntuu perustuvan ajatusvirheeseen, että myyntihinta == rakennushinta(+kohtuullinen kate). Todellisuudessa Helsingissä lähes kaikkien uusien asuntojen myyntihinta on korkeampi kuin rakennushinta. Kysyntä on tietyille alueille, yleisemmin koko Helsinkiin, sen verran suurta että myyntihinnat pääsääntöisesti eivät perustu rakennuskustannuksiin, vain markkinoilla olevaan kysyntään ja tarjontaan.
Kuten Osmo analysoi mutta ei täysin suoraan kirjoita näillä termeillä, kysynnän ja tarjonnan epäsuhdassa kaikken loogisinta on lisätä tarjontaa siellä missä kysyntä on suurinta. Tarjonnan lisääminen vähemmän kysytyillä alueilla johtaa suurempiin hintaeroihin ja todennäköisesti myös sosiaalisiin ongelmiin pitkässä juoksussa, sillä suuret hintaerot johtavat myös tuloryhmien voimakkaaseen erottumiseen. On toki usko että kukaan tässä ehdottaa että ns. rikkaiden alueista tehdään slummeja, mutta kyllä asuntojen tuotanto kysytyimmille (=kalliimmille) alueille on täysin markkinatalouden periaatteiden mukaista.
Suomessa rakentaminen on voimakkaasti kontrolloitua julkishallinnon kaavoitusmonopolin vuoksi, tämän takia kaavoituksessa tulisi pyrkiä ymmärtämään, seuramaan ja mukailemaan markkinatalouden periaatteita. Voidaan väittää melko perustellusti että rakentamisen keskittäminen ‘halvemmille’ alueille ja kieltäminen kalliimilta alueilta on julkista subventiota varakaammille alueille. Tällöin halutut kalliit alueet muuttuvat yhä kalliimmiksi, kun samaan aikaan hinnat saattavat jopa polkea paikallaan ns. halvemmilla alueilla (kts. vaikka Vuosaari), minkä takia asuntojen hinnat saisivat nousta vain kalliimmilla alueilla? Joku pienituloinen on puolet työiästään maksanut kerrostaloasuntoaan velattomaksi että julkishallinto voi slummiuttaa alueen omilla päätöksillään?
On olemassa toki erilaisia teorioita ja malleja mihin kannattaa rakentaa ja mitä siitä seuraa.
Sitten meillä on tämä nykyinen koelaboratorio jossa rakentamalla tiiviisti keskustaan saadaan aikaan sekä massiivinen määrä liikenneongelmia, niiden paikkaaminen sadoilla miljoonilla veronmaksajien rahoista että lopulta asuntojen hintojen hallitsematon nousu.
Ei ole näyttöä että nykyinen teoriakehys toimisi. Päinvastoin.
Miten voit ensin olla sitä mieltä, että rakentamlalla tiiviisti keskustaan saadaan aikaan huonoa asuinympäristöä ja sitten sanot, että saadaan aikaan asuntojebn hintojen hallitsematon nousu. Yrittäisitä päättää. Jos sinusta keskustaasuminen on epämiellyttävää, eikö sinun pitäisi iloita siitä, että kehyskunnissa asuntojen hinnat alentuvat.
Eihän ne ole ristiriidassa.
Kyllä huonosta rakentamisesta voi jotkut onnistua maksamaan kovaa hintaa.
Tämä olisi kaiken lisäksi varsin ok ellei muut joutuisi sitten maksumiehiksi tukiaisten muodossa.
Onhan tuossa ihan valtava ristiriita.
Jos tiiviisti rakentaminen on ihmisten mielestä huono asia, niin silloinhan hinnat keskustassa eivät nouse, vaan laske. Jos hinnat vain nousevat niin eivät ne uudet asunnot kyllä mitenkään huononna ympäristöä.
Sen jälkeen kun jokin asuinalue on rakennettu, se alkaa elää omaa elämäänsä. Kaikki ei aina mene kuin Stömsössä. Media ja juorupuheet muovaavat asuinalueiden luonnetta. Merenrannat eivät ole aina parhaimpia, edes maineeltaan, ota vaikka Meri-Rastila tai Sipoonranta joka floppasi. Myös Kalasatamasta on ristiriitaisia mielipiteitä mutta se siis ei ole valmis. Ja Merihaka, kuka sitä erityisesti ihailisi? Tai Espoon Soukkaa, Iivisniemeä ja Matinkylän vanhaa osaa?
Helsingissä on niin kova pula asunnoista että myös suolle kannattaa rakentaa mutta nimenomaan halpoja bulkkiasuntoja ja mahdollisimman paljon, kunhan liikenneyhteydet julkisilla eri puolille suur-Helsinkiä toimivat, ja usein toimivat paremmin kuin jostain merenranta-pussinperästä.
Todellisuudessa Helsingin lähimaantieteellinen sijainti niemen kärjessä on täysin järjetön, nopealla silmäilyllä mikään itämeren verrokkikaupunki ei ole sijoitettu maantieteellisesti näin älyttömästi kuin Helsinki. Tehokasta kehäliikennettä on hankala rakentaa, todisteena lähinnä se ettei sitä ole vieläkään, ellei omista henkilöautoa.
Keskustan pitäisi olla jossain Pasila-Konala-Pakila ‑kolmion alueella niin kaupunki muuttuisi järkevämmäksi toiminnallisesti. Itse näen että keskusta alkaisi orgaanisesti valua Pasilaan alueen kehittämisen myötä, tosin olen melko varma että Helsingin poliittinen ja muu eliitti tulee taistelemaan kynsin hampain ettei kaupungin keskusta katoa minnekään nykypaikalta, toisin sanoen Helsinki jatkaa historiallista trendiä ja lähes kaikki järkevät asiat tehdään vain puoliksi tai jätetään jopa kokonaan tekemättä.
Nyt sitten taas kestosuosikki keskustan alittava tunneli nostaa päätään, tämä nykypäivän epäkuollut idea joka aina tulee takaisin.
Tämä sinällään loogisesti kaunis Trickle down — efektiä toisintava ajatus voi pitää paikkansa vain ja ainoastaan tilanteessa, missä on olemassa vain yksi kaupunki ja vain yhdet asuntomarkkinat.
Kun ajatellaan muuttovoittokaupunkia, esimerkiksi Helsinkiä, on hyvinkin mahdollista, että niihin merenranta-asuntoihin muuttaa varakkaita muuttotappiokunnista kuten vaikkapa Savonlinnasta, Pihtiputaalta tai Joroisista. Tällöin heiltä vapautuu asunto lähtöpaikkakunnalla, jos ylipäätään vapautuu eikä jää kakkosasunnoksi.
Ps. Omakohtainen esimerkki tuo Savonlinna, sillä suhteellisen matalan myyntiarvon, pienten ylläpitokulujen, kauniiden maisemien ja vireän kulttuurikesän vuoksi me nimenomaan jätimme asuntomme siellä loma-asunnoksi.
Kyllä Helsinkiin muuttaa koko ajan ihmisiä kaupungin ulkopuolelta. Rikkailla ei ole kuitenkaan mitään vaikeuksia löytää asuntoa Helsingistä. Ajatus, että pitäisi rakentaa huonoa, jotta saataisiin pidetyksi rikkaat pois kaupungista on sen vuoksi tuomittu epäonnistumaan. Ei se myöskään taida olla Helsingin ylimpänä preferenssinä.
Helsingin ei tarvitse kilpailla Kauniaisten kanssa, Kauniainen hioukuttelee kyllä rikkaita mutta se ei voi kasvaa, koska pinta-ala rajoittaa. Jotta yksi rikas perhe voi muuttaa Kauniaisiin pitää toisen muuttaa pois sieltä. Tontit ovat käytännössä finito, enää tehdään vain joitakin kerrostaloja jotka eivät juuri eroa muiden lähiöiden vastavista.
Ymmärrän että Helsinki haluaa kilpailla Espoon kanssa joka yrittää pitää huolta siitä että rikkaiden ja köyhien alueet eivät sekoitu liikaa. Espoon eräiden rikkaiden alueiden asukkaat eivät halua että niihin rakennetaan ylipäänsä mitään lisää. Niitä alueita halutaan ptää myös mahdollisiimman autokaupunkimaisina ettei köyhiä tule julkisilla kulkuneuvoilla maleksimaan sinne. Espoolla on mahdollisuus pitää erillään eri yhteiskuntaluokkien alueet koska tilasta ei ole pulaa.
Helsingin ainoa mahdollisuus kilpailla on kehittää vanhoja kaupunginosia houkuttelevammiksi, esim täydennysrakentamisella, mutta tässäkin tilanpuute on rajana. Myös liikenne asettaa haasteita koska rikkaat eivät suostu autottoman elämään, tosin autoja voi rikkalla helsinkiläisperheellä olla puolet espoolaisen määrästä.
Täysin uudet alueet esim vanhojen satamien paikalla ovat riski, voi olla että rikkaat eivät muuta niihin siinä määrin kuin halutaan. Jos puhutaan muista kuin ökyrikkaista niin Espoo tarjoaa kätevämpiä vaihtoehtoja.
Kun on seurannut tätä asuntokeskustelua blogissasi ja twitterissä, niin on helppo nähdä, että aika monen mielestä se itse asiassa on ongelma, että hienoihin asuntoihin halutuilla paikoilla muuttaa rikkaita ihmisiä, ehkä jopa ulkopaikkakuntalaisia.
Siksi meillä varmaan on tuettu tuotanto arpajaisineen ja valintaperusteineen. Tuettu ja säännelty tuotanto on ratkaisu nimenomaan siihen “ongelmaan”, että hienot asunnot parhailla sijainneilla menevät rikkaille.
Viis siitä, että asuntomarkkinat on pilattu. Kunhan rikkaat eivät saa asua merenrannalla keskenään!
Rantaan rakentaminen on vain teoriaa. Suuressa osaa maata. Siellä missä rantoja olisi. Ainakin vakituisen ympärivuotisesti asuttavan talon rakentaminen.
Jos joku hyvätuloinen haluaa esim Päijänteen rantaan talon, niin eipä onnistu, koska se on jo “täyteen” rakennettu. Poikkeuslupaakaan ei saa koska lisärakentaminen tuhoaisi maamme viimeiset arvokkaat rannat ja luontoarvot.
Niinpä maalaiskunnat tarjoavat kuivan maan yhdentekeviä omakotitalotontteja S‑Marketin vierestä. Eihän se ole edes vaihtoehto hänelle joka halusi Päijänteen rantaan.
Asiaa perustellaan luontoarvoilla, todellisuudessa tässä on perisuomalaiseen tapaan onnistuttu muuttamaan paljous niukkuudeksi, oikea nykypäivän Sampo.
No, nuoremmat sitten kärräävät rahansa ulkomaille kun Suomessa sen käyttö huvituksiin tehdään niin hankalaksi. Miksi ostaa jotain homeista ylihintaista mökkiä velkarahalla kun paljon pienemmällä rahalla voi käydä etelän lomalla ja loput säästyvät rahat sijoittaa tuottavasti?
Ei kai meren rannalta muuttaisi 40 mihinkään, jos vaihtoehto on suolla, vaan nauttisivat arvonnoususta. Vaikka se on näennäistä jos ei ole myymässä, käy se vaikka suuremmasta vakuusarvosta.