Korkeakoulut painottavat valinnoissa pitkää matematiikkaa, koska se on hyvä lahjakkuustesti

Helsin­gin Sanomis­sa matem­ati­ikan opet­ta­ja valit­ti, että kun korkeak­oului­hin ale­taan ottaa oppi­lai­ta lähin­nä yliop­pi­las­todis­tuk­sen perus­teel­la ja kun siinä pitkän matem­ati­ikan arvosanoista saa paljon pis­teitä, liian moni val­it­see pitkän matematiikan.

Tästä on kak­si ilmeistä haittaa.

  • Pitkän matem­ati­ikan lin­joille tulee ihmisiä, joil­la ei ole riit­tävää matemaat­tista lahjakkuutta/motivaatiota oppia vaikeam­paa matem­ati­ikkaa. Opet­ta­jan aika menee näi­den hyysäämiseen, eikä kukaan opi sen jäl­keen matem­ati­ikkaa kunnolla.
  • Lukion yleis­sivistävyys heikke­nee, kun muille reaa­likurs­seille ei riitä opiske­li­joi­ta ja tunteja.

Minus­takin tässä on ongel­ma. Kan­nat­taa ensin analysoi­da, mik­si pitkän matem­ati­ikan arvosanaa pain­ote­taan valin­nois­sa, vaik­ka juristi esimerkik­si ei tarvitse dif­fer­en­ti­aaliy­htälöi­den ratkaisemista missään.

Lau­datur pitkässä matem­ati­ikas­sa ennus­taa hyvää men­estys­tä opin­nois­sa, vaik­ka matem­ati­ikan taito­ja ei oikeas­t­aan tarvit­taisikaan. Se, että on oppin­ut ratkaise­maan dif­fer­en­ti­aaliy­htälöitä, osoit­taa sekä kykyä abstrak­ti­in ajat­telu­un että itsekuria. Vaik­ka matemaat­tisia taito­ja ei tarvit­taisikaan, matemaat­ti­nen lah­jakku­us on hyvä ennus­ta­ja. Kun korkeak­oulu pain­ot­taa valin­nois­sa pitkää matem­ati­ikkaa, se saa parem­pia opiske­li­joi­ta kuin jos ei painottaisi.

Jos lau­datur pitkässä matem­ati­ikas­sa onkin itse asi­as­sa vain lah­jakku­ustesti, voisiko sen kor­va­ta oikeal­la lah­jakku­ustestil­lä? Palikkat­este­jä pide­tään epäoikeu­den­mukaisi­na, kos­ka toiset men­estyvät ja toiset eivät, eikä men­estymistä voi paika­ta ahkeru­udel­la. Mut­ta ver­rat­tuna lah­jakku­ustestin naamioimiseen pitkän matem­ati­ikan yliop­pi­lasko­keek­si, tämä on aika har­mi­ton vai­h­toe­hto. Ei tarvit­sisi opiskel­la kolmea vuot­ta asioi­ta, joi­ta ei tule tarvit­se­maan eikä tarvit­sisi yksi­u­lot­teis­taa lukion opin­to­ja vähem­män yleissivistäviksi.

Vaik­ka shak­in­pelu­u­taito var­maankin olisi myös hyvä lah­jakku­ustesti, kenellekään ei juo­lah­taisi mie­lenkään vali­ta oppi­lai­ta shakki­taito­jen perus­teel­la niin, että kaik­ki pakotet­taisi­in keskit­tymään lukios­sa shakin pelaamiseen.

Sinän­sä ”turhan” matem­ati­ikan opiskelu paran­taa kykyä abstrak­ti­in ajat­telu­un, eikä se sik­si ole turhaa, vaik­ka opetel­tua asi­aa ei tarvit­sisikaan.  Mut­ta se voisi olla käytän­nöl­lisem­pää. Jos saisin päät­tää lukion matem­ati­ikas­sa opiskeltavista asioi­ta, pain­ot­taisin toden­näköisyys­lasken­taa ja tilas­tol­lista päät­te­lyä. Niiden ymmärtämis­es­tä on hyö­tyä kaikille.

 

147 vastausta artikkeliin “Korkeakoulut painottavat valinnoissa pitkää matematiikkaa, koska se on hyvä lahjakkuustesti”

  1. Osmon mainit­se­ma kyky loogiseen ajat­telu­un on tärkeä, joten jo pelkästään se riit­tää syyk­si opiskel­la pitkä matik­ka. Ainakin itsel­läni on ollut siitä hyö­tyä, vaik­ka itse matem­ati­ikkaa, toden­näköisyys­lasken­taa luku­unot­ta­mat­ta, en ole myöhem­min tarvinnut.

    Lah­jakku­ustestit ovat hie­man ongel­malli­nen asia sen takia, että ne ovat sukupuoli‑, ikä- ja kult­tuuri­ip­pu­vaisia. Suomes­sa on käytössä vain yksi testi, joka on kali­broitu oikein ja riit­täväl­lä mas­sal­la, mut­ta sekin on kali­broitu vain miehille. Se on Puo­lus­tusvoimien testi, joka tuot­taa hyvän tuen koulutusvalinnoille.

    Sama ongel­ma on sovel­tuvu­uskokeis­sa. Pitää olla riit­tävä mas­sa ja aikasar­ja kali­broi­da testi. Tämän vuok­si on vaikea tuot­taa validia sovel­tuvu­ustestiä, jota on viime aikoina vaa­dit­tu takaisin ter­vey­den­huol­lon tehtävi­in. Se vaatii aikaa, riit­tävän mas­san ja pitkäjän­teistä seurantaa. 

    Joten annetaan korkeak­oulu­jen käyt­tää pitkää matikkaa testinä. Onko syytä tehdä lukioon kol­mas vai­h­toe­hto, erikoispitkä­matik­ka, lah­jakkaim­mille oppi­laille, on oma keskustelun­sa. Tähän­hän ollaan joil­lakin seuduil­la jo menos­sa luon­non­tiede ja matem­ati­ik­ka pain­ot­tuvine lukioi­neen. Valitet­tavasti type­r­ässä tas­apäistämisvim­mas­sa hävitet­ti­in maakun­tien ykkös­lukiot siinä mielessä, kun ne oli­vat vielä 90-luvul­la. Rahaa kan­nat­taa sat­sa­ta lah­jakkaimpi­in oppi­laisi­in, ei heikoimpiin.

    1. Matem­ati­ik­ka se vas­ta ongel­mallista onkin!

      Pro­fes­sor: ‘Math­e­mat­ics Itself Oper­ates as Whiteness’

      “Who gets cred­it for doing and devel­op­ing math­e­mat­ics, who is capa­ble in math­e­mat­ics, and who is seen as part of the math­e­mat­i­cal com­mu­ni­ty is gen­er­al­ly viewed as White,”

      Matem­ati­ikan ope­tus olisikin syytä mitä pikim­min kieltää kult­tuuril­lisen ja rodullisen tasa-arvon sekä koulu­jär­jestelmän dekolonisaa­tion vuoksi.

      1. ksee:

        Matem­ati­ikan ope­tus olisikin syytä mitä pikim­min kieltää kult­tuuril­lisen ja rodullisen tasa-arvon sekä koulu­jär­jestelmän dekolonisaa­tion vuoksi.

        Eivät esim. Fields-mital­is­tit ole viime ker­toina mitenkään eri­tyisen “valkoisia” olleet, vaan taus­taa löy­tyy mm. Inti­as­ta, Viet­namista, Iranista.

      2. Aika ajatel­la: Eivät esim. Fields-mital­is­tit ole viime ker­toina mitenkään eri­tyisen “valkoisia” olleet, vaan taus­taa löy­tyy mm. Inti­as­ta, Viet­namista, Iranista.

        Valkoinen = ei-neekeri.

    2. Kalle:
      Joten annetaan korkeak­oulu­jen käyt­tää pitkää matikkaa testinä. Onko syytä tehdä lukioon kol­mas vai­h­toe­hto, erikoispitkä­matik­ka, lah­jakkaim­mille oppi­laille, on oma keskustelun­sa. Tähän­hän ollaan joil­lakin seuduil­la jo menos­sa luon­non­tiede ja matem­ati­ik­ka pain­ot­tuvine lukioi­neen. Valitet­tavasti type­r­ässä tas­apäistämisvim­mas­sa hävitet­ti­in maakun­tien ykkös­lukiot siinä mielessä, kun ne oli­vat vielä 90-luvul­la. Rahaa kan­nat­taa sat­sa­ta lah­jakkaimpi­in oppi­laisi­in, ei heikoimpiin. 

      Mil­läköhän logi­ikalla siitä, että pitkä matem­ati­ik­ka on (oletet­tavasti) hyvä lah­jakku­ustesti, päästään siihen, että pitäisi olla vielä lisäk­si jokin erikoispitkä matem­ati­ik­ka, ja että rahaa kan­nat­taa sat­sa­ta lah­jakkaimpi­in heikoimpi­en kustannuksella?

      Jos pitkä matem­ati­ik­ka on tosi­aan hyvä eli sekä toimi­va että yhteiskun­nal­lisen vaivan­näön puoles­ta järkevä lah­jakku­ustesti, ja se on sen tarkoi­tus, niin ei kai mitään erikoispitkää matem­ati­ikkaa enää varsi­nais­es­ti tarvi­ta mihinkään. Ja eivätköhän ne lah­jakkaim­mat yksilöt nykyäänkin pär­jää elämässä eri­no­mais­es­ti, kun niin lah­jakkai­ta ovat, joten tältä poh­jal­ta vaikut­taisi ihan turhal­ta sat­sa­ta niihin enem­pää, varsinkaan heikoimpi­en kustannuksella.

      1. joku vaan: Ja eivätköhän ne lah­jakkaim­mat yksilöt nykyäänkin pär­jää elämässä eri­no­mais­es­ti, kun niin lah­jakkai­ta ovat, joten tältä poh­jal­ta vaikut­taisi ihan turhal­ta sat­sa­ta niihin enem­pää, varsinkaan heikoimpi­en kustannuksella. 

        Jos sat­saami­nen lah­jakkaisi­in kas­vat­taa enem­män kokon­aiskakkua kuin saman määrän sat­saami­nen heikom­pi­in? Tiedäm­mekö, minkälaisil­la sat­saus­suhteil­la kokon­aiskakku saadaan maksimoitua?

  2. Sinän­sä ”turhan” matem­ati­ikan opiskelu paran­taa kykyä abstrak­ti­in ajatteluun

    Paran­taako oikeasti? Olen kuul­lut joidenkin talousti­eteil­i­jöi­den väit­tävän, että koulu­tuk­sen tuol­laiset hyödyt eivät ole kovin suuria eivätkä kestä kovin pitkään koulu­tuk­sen jäl­keen. (Ks. esim Bryan Caplanin kir­ja The Case Against Education.)

    1. Ossi Sare­so­ja: …Olen kuul­lut joidenkin talousti­eteil­i­jöi­den väit­tävän, että koulu­tuk­sen tuol­laiset hyödyt eivät ole kovin suuria eivätkä kestä kovin… 

      Yksinker­tainen polkupyörätesti: kun ker­ran on oppin­ut aja­maan fil­lar­ia, sitä ei voi uno­htaa. Tun­tuu, etteivät nämä talousti­eteil­i­jät ole oikein mieltäneet sitä, miten uusi opit­tu rak­en­tuu van­han päälle.

      1. Kalle: kun ker­ran on oppin­ut aja­maan fil­lar­ia, sitä ei voi unohtaa. 

        Matem­ati­ikan osalta halu­aisin kyl­lä dataa.

      2. Kalle: Yksinker­tainen polkupyörätesti: kun ker­ran on oppin­ut aja­maan fil­lar­ia, sitä ei voi uno­htaa. Tun­tuu, etteivät nämä talousti­eteil­i­jät ole oikein mieltäneet sitä, miten uusi opit­tu rak­en­tuu van­han päälle.

        Hie­man kyl­lä haas­taisin tätä väitet­tä. Löy­tyy monia syitä perustel­la evoluu­tion kannal­ta mik­si motorisen lihas­muistin olisi erit­täin tärkeää olla ‘tyh­jen­tymät­tä’ koskaan tai vain erit­täin hitaasti.

        Oman työelämäkoke­muk­sen mukaan mon­et työkaver­it eivät osaa/ymmärrä/muista alan ihan perusasioi­ta edes vält­täväl­lä tasolla.
        Kyl­lä se oman koke­muk­sen mukaan on vain niin, että mon­es­sa asi­as­sa ain­oas­taan jatku­va käyt­tö ja ker­taus ylläpitää kykyä ja muistia.

      3. Stadist: Kyl­lä se oman koke­muk­sen mukaan on vain niin, että mon­es­sa asi­as­sa ain­oas­taan jatku­va käyt­tö ja ker­taus ylläpitää kykyä ja muistia.

        Oma koke­muk­seni m.l. koke­muk­set tut­tava­pi­iristä ovat matem­ati­ikan muis­tamisen kohdal­la hie­man eri­laiset: Vaik­ka detaljit uno­htu­vat, käsit­teet ja rak­en­teet säi­lyvät muis­tis­sa. Yksi­tyisko­htaiset kaa­vat löy­tyvät tarvit­taes­sa nopeasti kaavakokoelmista, kun tietää mis­tä hakea.

      4. Tapio: Oma koke­muk­seni m.l. koke­muk­set tut­tava­pi­iristä ovat matem­ati­ikan muis­tamisen kohdal­la hie­man eri­laiset: Vaik­ka detaljit uno­htu­vat, käsit­teet ja rak­en­teet säi­lyvät muis­tis­sa. Yksi­tyisko­htaiset kaa­vat löy­tyvät tarvit­taes­sa nopeasti kaavakokoelmista, kun tietää mis­tä hakea.

        Tähän uskon, matem­ati­ik­ka on melko mekaanista, ja uskon myös matemaatikan oppimisen kas­vat­ta­van kykyä abstrak­ti­in johdon­mukaiseen ajat­telu­un. Tietyn­lainen detalji­ti­eto, san­o­taan vaik­ka Tieto yleis­es­ti, on mielestäni hyvin häi­lyvää jos sitä ei tarvitse jatkuvasti.
        Matem­ati­ik­ka nyt on muutenkin hyvin jär­jestelmälli­nen kokon­aisu­us, lähin­nä sen vuok­si että se on alus­ta lop­pu­un ihmisen luo­ma. Sit­ten kun men­nään kovi­in luon­non­ti­eteisi­in niin pak­ka hajoaa ja tieto muut­tuu hyvin häi­lyväk­si, pirstaleisek­si ja ei-absoluuttiseksi.

  3. Olen samaa mieltä, ja olen itse matemaatikko. Tosi­a­sia on, että kukaan ei tarvitse arkielämässään vaikka­pa derivoin­tia. Hyödyl­lisem­pää olisi tehdä juuri niin kuin Osmo ehdot­taa, ja lisätä samal­la esim. talousti­eteen ajat­te­lu­taito­jen opiskelua — mik­si vuokrasään­te­ly ei toi­mi, työ­markki­noiden sään­te­ly aiheut­taa työt­tömyyt­tä jne. 

    Vas­taavasti pakko­ruot­si pitäisi pois­taa, ja lisätä hyödyl­lis­ten kiel­ten opetuk­sen tar­jon­taa (espan­ja, ran­s­ka, kiinan kielet,…). Kau­pankäyn­ti ruot­salais­ten kanssa onnis­tuu lois­tavasti englan­niksikin, mut­ta kiinas­ta voisi olla joskus töis­sä hyö­tyä, ja jos halu­aa aikanaan eläköi­tyä kokon­aan tai osit­tain vaikka­pa Espan­jaan tai Ital­i­aan, olisi erit­täin hyödyl­listä osa­ta kieltä.

    1. Matemaatikko:
      Olen samaa mieltä, ja olen itse matemaatikko. Tosi­a­sia on, että kukaan ei tarvitse arkielämässään vaikka­pa derivoin­tia. Hyödyl­lisem­pää olisi tehdä juuri niin kuin Osmo ehdot­taa, ja lisätä samal­la esim. talousti­eteen ajat­te­lu­taito­jen opiskelua – mik­si vuokrasään­te­ly ei toi­mi, työ­markki­noiden sään­te­ly aiheut­taa työt­tömyyt­tä jne. 

      Vas­taavasti pakko­ruot­si pitäisi pois­taa, ja lisätä hyödyl­lis­ten kiel­ten opetuk­sen tar­jon­taa (espan­ja, ran­s­ka, kiinan kielet,…). Kau­pankäyn­ti ruot­salais­ten kanssa onnis­tuu lois­tavasti englan­niksikin, mut­ta kiinas­ta voisi olla joskus töis­sä hyö­tyä, ja jos halu­aa aikanaan eläköi­tyä kokon­aan tai osit­tain vaikka­pa Espan­jaan tai Ital­i­aan, olisi erit­täin hyödyl­listä osa­ta kieltä.

      Skan­di­na­vian maat ovat Suomelle tärkeämpiä kump­panei­ta kuin Kiina, Ran­s­ka tai Espan­ja. Skan­d­i­naav­it puhu­vat keskenään ruot­sia. Vain jos suo­ma­lainen joka ei osaa sitä on mukana vai­h­tuu kieli huonok­si englanniksi.
      Ne jot­ka halu­aa lähteä eläk­keel­lä asumaan Espan­jaan lukekoot sitä englan­ni­in ja ruotsin ohel­la tai mak­sullisel­la kurssil­la sit­ten aikuisena.

      1. Suo­ma­laisel­la pakko­ruot­sia opiskelleel­la ei ole mitään mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää kieltä mis­sään. Suomes­sa kieli vai­h­tuu oitin suomek­si ja Ruot­sis­sa englanniksi.

      2. Osmo Soin­in­vaara:
        Suo­ma­laisel­la pakko­ruot­sia opiskelleel­la ei ole mitään mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää kieltä mis­sään. Suomes­sa kieli vai­htii oitin suomek­si ja Ruot­sis­sa englanniksi.

        Ymmärtäk­seni nyt oli kyse lukion ruot­sista joka on aika vaa­ti­va, eikä perusk­oulun ruot­sista. Lukion ruot­sil­la pär­jää kyl­lä skan­d­i­naavien kanssa jos sitä on viitsinyt vähän har­joitel­la, ja avaa ovet Pohjo­is­maid­en työ­markki­noille. Ja siel­lä mak­se­taan vähän parem­min kuin puhe­lin­myyjähom­mista Espanjassa.

      3. Osmo Soin­in­vaara:
        Suo­ma­laisel­la pakko­ruot­sia opiskelleel­la ei ole mitään mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää kieltä mis­sään. Suomes­sa kieli vai­htii oitin suomek­si ja Ruot­sis­sa englanniksi.

        Tää nyt on taas näitä aiv­ot­tomien mielet­tömiä yleistyk­siä. “Hui! Oli­pas yksi kylmä päivä (+5°C talvel­la), kyl­lä tää ilmas­ton­muu­tos on ihan höpöjuttuja”

      4. Osmo Soin­in­vaara:
        Suo­ma­laisel­la pakko­ruot­sia opiskelleel­la ei ole mitään mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää kieltä mis­sään. Suomes­sa kieli vai­htii oitin suomek­si ja Ruot­sis­sa englanniksi.

        Minäkin ajat­telin noin keskik­oulus­sa ja lukios­sa. Valmis­tut­tuani tein töitä 10 vuot­ta ruot­sik­si ja senkin jäl­keen siitä on ollut hyö­tyä työelämässä. Lisäk­si ruot­si on hyödylli­nen, kos­ka se avaa muiden pohjo­is­maid­en lehdis­tön, eikä tarvitse tyy­tyä YLEn ja HSn punav­ihreään uutisointiin.

        Ongel­ma ei ole ”pakko suo­mi tai ruot­si” vaan perusk­oulu. Ennen perusk­oulua vai valikoitu osa luki ruot­sia, eli ne, joiden vahvu­udet on muual­la kuin koulus­sa, oli kar­sit­tu pois. Ei ollut mitää pakko­ruot­sia, kaikkien kap­a­siteet­ti riitti.

      5. Pakko­ruot­si on paras keino nos­tat­taa ruotsalaisvastaisuutta. 

        Jos vaikka­pa saame­lais­ten tai venäläis­ten elämä Suomes­sa halut­taisi­in tehdä mah­dol­lisim­man tukalak­si, pakkosaa­mi tai ‑venäjä olisi siihen paras keino. 

        Virkamies­ruotsin vaa­timuk­set ovat niin alhaiset, ettei sen läpäisy ker­ro mitään. Korkeak­oulu joka jät­täisi valmis­tu­misen kiin­ni tyhjän­päiväis­es­tä aineesta olisi toimisi todel­la type­r­ästi. Niin­pä ne päästävät jär­jestään kaik­ki läpi.

      6. Osmo Soin­in­vaara:
        Suo­ma­laisel­la pakko­ruot­sia opiskelleel­la ei ole mitään mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää kieltä mis­sään. Suomes­sa kieli vai­htii oitin suomek­si ja Ruot­sis­sa englanniksi.

        Käyt­tämistä se on lukem­i­nenkin. Esimerkik­si sanomale­htien, yri­tys­ra­port­tien, tieteel­lisen tutkimuk­sen, vira­nomais­pa­perei­den ja tietenkin kansal­lis­runoil­i­jamme Runeber­gin lukem­i­nen. Ja siihen­hän pakko­ruotsin oppimäärä saat­taa aut­tavasti riit­tääkin, puhu­maan­han ei kukaan koulus­sa opi muutenkaan, ei yhtään mitään kieltä.

      7. Antti Mat­ti­la: Käyt­tämistä se on lukem­i­nenkin. Esimerkik­si sanomale­htien, yri­tys­ra­port­tien, tieteel­lisen tutkimuk­sen, vira­nomais­pa­perei­den ja tietenkin kansal­lis­runoil­i­jamme Runeber­gin lukem­i­nen. Ja siihen­hän pakko­ruotsin oppimäärä saat­taa aut­tavasti riit­tääkin, puhu­maan­han ei kukaan koulus­sa opi muutenkaan, ei yhtään mitään kieltä.

        Älkääpä nyt halvek­siko! Minä en ole koskaan osal­lis­tunut minkään­laiseen englan­ninopetuk­seen. Opet­telin sen puh­taasti hyvistä kir­joista, joi­ta ei malt­tanut olla luke­mat­ta. Lati­nan sanavaras­to näet mah­dol­listi juo­nen seu­raamiset, ja palapelit alkoi­vat kas­vaa, Niitä tuli luet­tua tuhan­sia koko ajan oppi­en. Siltikin min­ul­la oli vuosia läh­es oxbridge­lainen kir­jalli­nen kieli­taito, mut­ta varsin vaa­ti­ma­ton, joskaan ei olema­ton, suulli­nen kieli­taito. Olen kir­joit­tanut tuhan­sia esseitä, käynyt tuhan­sia keskustelui­ta eri­laisil­la englan­neil­la ja aina men­estyk­sekkäästi. Onko tämä nyt sit­ten jotenkin väärin opit­tu? Örveltävä pidgi­nenglan­nin karikatyyri ei osaa lukea mitään ja hänen excla­maa­tioit­ten­sa sanavaras­to on kuutisen sataa youmää­nia, ym. ilmaisua, joi­ta kukaan muu ei ymmär­rä. Kumpi kannattaa?

      8. Antti Mat­ti­la: Ja siihen­hän pakko­ruotsin oppimäärä

        Kyl­lähän se riit­tää, jos se oppimäärä opitaan.

        Mut­ta kun sit­ten on se todel­lisu­us. Todel­lisu­udessa har­val­la opiskelu­mo­ti­vaa­tio on sil­lä tasol­la, että oppii ruot­sia riit­tävän hyvin lukeak­seen vaikka­pa lehtiä. Minä en ainakaan jak­sanut tuh­la­ta aikaani ruotsin lukemiseen. Koko oman urani aikana olisin tarv­in­ut yhdessä palaveris­sa ruot­sia, mut­ta kun vai­hdet­ti­in kieli englaniksi niin en tarv­in­ut siinäkään.

        Enem­män olisin tarv­in­ut vaikka­pa espanjaa.

      9. Osmo Soin­in­vaara:
        Suo­ma­laisel­la pakko­ruot­sia opiskelleel­la ei ole mitään mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää kieltä mis­sään. Suomes­sa kieli vai­htii oitin suomek­si ja Ruot­sis­sa englanniksi.

        No käytän­nössä tulee kyl­lä puhut­tua jonk­i­nasteista yleis­skan­d­i­naaviskaa, joka on ehkä lähin­nä nor­jaa. Kukaan ei koskaan kek­si, mis­täpäin olen kotoisin 🙂

      10. Osmo Soin­in­vaara: Suo­ma­laisel­la pakko­ruot­sia opiskelleel­la ei ole mitään mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää kieltä missään. 

        Osaan ruot­sia puh­taasti ns. pakko­ruotsin nojal­la niin hyvin, että pystyn työsken­telemään kään­täjänä ruot­sista suomeen. Lisäk­si olen muun muas­sa päässyt ruotsinkielisenä Helsin­gin yliopis­toon, vaik­ka olen Pohjois-Kar­jalas­ta kotoisin. (Sen sijaan en ole koko tähä­nas­tisen elämäni aikana ollut Ruotsin maaperäl­lä kuin ker­ran: viisivuo­ti­aana päiväseltään Haaparannassa.)

        Kos­ka olen tun­netusti osaop­ti­moi­va nilk­ki, joudun kuitenkin joka ker­ran “en pär­jää pakko­ruot­sil­la” ‑väit­teitä nähdessäni toivo­maan, että ne todel­lakin ovat tot­ta – kos­ka mitä enem­män ne ovat, sitä enem­män min­ulle riit­tää töitä!

      11. Osaan ruot­sia puh­taasti ns. pakko­ruotsin nojal­la niin hyvin, että pystyn työsken­telemään kään­täjänä ruot­sista suomeen. 

        Jotkut pystyvät vielä parem­paan: ovat oppi­neet valin­naisen englan­nin opetuk­sel­la kään­tämään tek­stiä englan­nista suomeen.

      12. R.Silfverberg: Ymmärtäk­seni nyt oli kyse lukion ruot­sista joka on aika vaa­ti­va, eikä perusk­oulun ruot­sista. Lukion ruot­sil­la pär­jää kyl­lä skan­d­i­naavien kanssa jos sitä on viitsinyt vähän har­joitel­la, ja avaa ovet Pohjo­is­maid­en työ­markki­noille. Ja siel­lä mak­se­taan vähän parem­min kuin puhe­lin­myyjähom­mista Espanjassa.

        Taloustyyp­pi tässä, Pohjo­is­maid­en kasvupo­ten­ti­aali on minimaalinen

        R.Silfverberg: Skan­di­na­vian maat ovat Suomelle tärkeämpiä kump­panei­ta kuin Kiina, Ran­s­ka tai Espanja.Skandinaavit puhu­vat keskenään ruot­sia. Vain jos suo­ma­lainen joka ei osaa sitä on mukana vai­h­tuu kieli huonok­si englanniksi.
        Ne jot­ka halu­aa lähteä eläk­keel­lä asumaan Espan­jaan lukekoot sitä englan­ni­in ja ruotsin ohel­la tai mak­sullisel­la kurssil­la sit­ten aikuisena.

        Skan­d­i­naavien kasvupo­ten­ti­aali on min­i­maa­li­nen ver­rat­tuna Kiinaan, eikä ole mitään järkeä muutenkaan koulut­taa työvoimaa muiden Pohjo­is­maid­en työ­markki­noille. Kieli­taidon hyö­ty kansal­lisel­la tasol­la on tietenkin investoin­tien haal­imises­sa ja sil­lä tasol­la ei pakko­ruot­sil­la tee yhtään mitään. Mm .Nor­jaan fir­man myyneenä voin vaku­ut­ta ettei Ruot­sia puhut­tu sanaakaan.

      13. Sijoit­ta­ja:
        Skan­d­i­naavien kasvupo­ten­ti­aali on min­i­maa­li­nen ver­rat­tuna Kiinaan, eikä ole mitään järkeä muutenkaan koulut­taa työvoimaa muiden Pohjo­is­maid­en työ­markki­noille. Kieli­taidon hyö­ty kansal­lisel­la tasol­la on tietenkin investoin­tien haal­imises­sa ja sil­lä tasol­la ei pakko­ruot­sil­la tee yhtään mitään. Mm .Nor­jaan fir­man myyneenä voin vaku­ut­ta ettei Ruot­sia puhut­tu sanaakaan.

        Jos myyt fir­man nor­jalaisille niin sin­un ei tarvitse nähdä uusia omis­ta­jia enää sen jäl­keen vaan kääriä rahat tasku­un. Tyyp­il­lisille man­age­ment by perkele ‑ihmisille riit­tää enkku ja kars­ki ulostu­lo että saa kau­pat tehtyä mut­ta niille jot­ka joutu­vat elämään muut­tuneessa tilanteessa mikä tahansa tieto minkä pystyy onki­maan ulos uusil­ta kump­paneil­ta että saadaan yhteistyö suju­maan on hyödyksi. 

        Muis­sa Pohjo­is­mais­sa voi suo­ma­lainen myös opiskel­la tai perus­taa per­he. Toki voi Kiinas­sakin mut­ta onko se eri­tyisen yleistä? Kiinan kasvupo­ten­ti­aali voi osoit­tau­tua saman­laisek­si kuplak­si kuin Venäjän jota hehkutet­ti­in muu­ta­ma vuosi sitten.
        Itse toivoisin että tänne Suomeen muut­taisi enem­män väkeä muista Pohjo­is­maista niin saataisi­in ruot­sia ja sen suku­laiskieliä osaavien osu­us nousemaan.

      14. Vuosikym­meniä jatkuneen keskustelunkin jäl­keen aina vaan löy­tyy ihmisiä, jot­ka luule­vat, että pakko­ruot­si on hyödyl­listä ja vas­tus­ta­jat vain eivät ole sitä tajunneet. 😀

      15. Atom­isti:
        Vuosikym­meniä jatkuneen keskustelunkin jäl­keen aina vaan löy­tyy ihmisiä, jot­ka luule­vat, että pakko­ruot­si on hyödyl­listä ja vas­tus­ta­jat vain eivät ole sitä tajunneet. 

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Vahvistusharha ja
        https://rationalwiki.org/wiki/Backfire_effect

        Pakko­ruotsin suh­teen on jo kauan sit­ten ohitet­tu keskustelus­sa piste, jos­sa molem­mil­la puo­lil­la on saman kali­iberin ratio­naal­isia argu­ment­te­ja. Pakko­ruotsin puo­lus­ta­jat tyy­tyvät nykyään läh­es pelkästään puo­lus­ta­maan kantaa:“Ruotsia kan­nat­taa opiskel­la, kos­ka jois­sakin tilanteis­sa siitä voi olla hyö­tyä”, mut­ta täl­lähän ei ole oikeas­t­aan mitään tekemistä sen kanssa, onko järkeä pitää ruotsin opiskelu pakol­lise­na kaikille koululaisille.

      16. R.Silfverberg: Vain jos suo­ma­lainen joka ei osaa sitä on mukana vai­h­tuu kieli huonok­si englanniksi.

        Ei, vaan hyväk­si englan­niksi. Juuri sik­si englan­nin käyt­tö on perustel­tua skan­d­i­naavien kesku­udessa, että kaik­ki osaa­vat sitä erinomaisesti.

    2. Matemaatikko: Tosi­a­sia on, että kukaan ei tarvitse arkielämässään vaikka­pa derivointia.

      No ei vält­tämät­tä, mut­ta se, kuten myös inte­groin­ti, helpot­ta­vat hah­mot­ta­maan asi­ay­hteyk­siä. Esimerkik­si nykyisessä ilmas­tokeskustelus­sa on etupäässä puhut­tu hiilin­ieluista, kun lähivu­osikym­meninä on vähin­tään yhtä tärkeää tarkastel­la myös hiili­varas­to­ja. Nieluhan on varas­ton aikaderivaat­ta, ja varas­to on nielun aikaintegraali.

      Toden­näköisyys­lasken­nan ja tilas­toti­eteen perustei­den tärkey­destä olen samaa mieltä.

      — Itse olen ihas­tunut toisen asteen yhtälöi­hin, sil­lä niitä voi sil­loin täl­löin käyt­tää aivan arkipäivän ongelmien ratkaisu­un. Klassi­nen esimerk­ki oli taan­noinen varasto/investointivarausta koske­va ase­tus. Jois­sakin rak­en­teisi­in liit­tyvis­sä kul­maon­gelmis­sa toisen asteen yhtälö on antanut hyödyl­lisen ratkaisun.

      Insinööri­työssä derivoin­ti, inte­groin­ti ja dif­fer­en­ti­aali- ja osit­tais­d­if­fer­en­ti­aaliy­htälöi­den ratkaisem­i­nen on arkipäivää. Valmiso­hjelmien käyt­täjät eivät sitä aina tiedä.

      1. Derivoimis­es­ta ja inte­groinnnistä tärkein­tä on ymmärtää, mikä on derivaat­ta ja mikä inte­graali, ei se, että osaa inte­groi­da mon­imutkaisia lausekkeita.

      2. Osmo Soin­in­vaara:
        Derivoimis­es­ta ja inte­groinnnistä tärkein­tä on ymmärtää, mikä on derivaat­ta ja mikä inte­graali, ei se, että osaa inte­groi­da mon­imutkaisia lausekkeita.

        Tämä olisi kyl­lä hyvä tieto olla ole­mas­sa ihan kaikil­la, vaik­ka käytän­nön suorit­tamista ei osaisikaan. Julkises­sa keskustelus­sa on kova pre­senssi ilmastonmuutos‑, talous- ja maa­han­muut­toai­heil­la, eikä näistä mihinkään pysty sanomaan oikein mitään järkevää ilman jotain ymmär­rystä pros­essien aikaderivaa­toista ja luku­jen suu­ruuk­sista. Silti vaal­i­u­urnil­la pitäisi, juuri näi­den keskustelu­jen poh­jal­ta usein, tehdä joku valinta.

      3. R.Silfverberg: Ymmärtäk­seni nyt oli kyse lukion ruot­sista joka on aika vaa­ti­va, eikä perusk­oulun ruot­sista. Lukion ruot­sil­la pär­jää kyl­lä skan­d­i­naavien kanssa jos sitä on viitsinyt vähän har­joitel­la, ja avaa ovet Pohjo­is­maid­en työ­markki­noille. Ja siel­lä mak­se­taan vähän parem­min kuin puhe­lin­myyjähom­mista Espanjassa.

        Suurin osa “kan­ta­suo­ma­lai­sista” suorit­taa lukioruotsin sil­lä tasol­la läpi, ettei sil­lä saa kuin tilat­tua juuri ja juuri sen lät­tölin ruoka­juo­mak­si Tukholmassa.

        Osmo Soin­in­vaara: Derivoimis­es­ta ja inte­groinnnistä tärkein­tä on ymmärtää, mikä on derivaat­ta ja mikä inte­graali, ei se, että osaa inte­groi­da mon­imutkaisia lausekkeita. 

        Käytän­nön tasolle yleis­tet­tynä voisi aloit­taa siitä, että jokainen ymmärtäisi mitä eroa on kilo­watil­la ja kilowattitunnilla.

      4. Osmo Soin­in­vaara:
        Derivoimis­es­ta ja inte­groinnnistä tärkein­tä on ymmärtää, mikä on derivaat­ta ja mikä inte­graali, ei se, että osaa inte­groi­da mon­imutkaisia lausekkeita.

        Kiitos täs­men­nyk­ses­tä. Tarkoitin samaa, mut­ta en tehnyt kir­joituk­ses­sani eroa derivoin­nin suorituk­sen ja derivoin­nin ymmärtämisen välillä.

        Olen kuitenkin edelleen eri mieltä siitä, etteikö yksinker­tai­sista derivoin­neista ja dif­fer­enssi­laskelmista olisi hyö­tyä myös arkipäivän kuviois­sa, jos niin halu­aa. Hyvä esimerk­ki on köysi (ideaalisen) maa­pal­lon ympäril­lä: Paljonko köysi nousee maa­pal­lon pin­nas­ta, kun sitä jatke­taan metril­lä. Ei siinä mitään mon­inu­meroisia lasku­ja tarvi­ta, vaan tulos on 1m/2*pii. Olen sil­loin täl­löin löytänyt arki- ja har­rasteym­päristöstäni samat­a­paisia oikoteitä. Syynä on var­maan se, että ihoan pik­iä numero­lasku­ja ja yritän päästä helpommalla.

    3. Matemaatikko:
      Hyödyl­lisem­pää olisi tehdä juuri niin kuin Osmo ehdot­taa, ja lisätä samal­la esim. talousti­eteen ajat­te­lu­taito­jen opiskelua – mik­si vuokrasään­te­ly ei toi­mi, työ­markki­noiden sään­te­ly aiheut­taa työt­tömyyt­tä jne. 

      Non­i­in, tek­sti alkoi hyvin mut­ta sit­ten pyörähdet­ti­in niin vah­vasti uus­lib­er­al­is­min puolelle että meri­itit lop­pui­v­at siihen. Työ­markki­noiden kaiken ‘sään­te­lyn’ pois­tamisel­la ja esim. ammat­tili­it­to­jen kieltämisel­lä eli vapaut­tamisel­la on onnis­tut­tu luo­maan palkkastag­naa­tio USA:ssa ja osis­sa Euroopaa jota melko yleis­es­ti pide­tään ongel­mana. Sama palkkastag­naa­tio muuten selit­tää mata­laa inflaa­tio­ta mitä nyt kovasti halu­taan nos­taa sekä USA:ssa että Euroopassa.
      Toisek­seen tiet­ty työt­tömyy­den taso on makro­taloudelli­nen fak­ta, pait­si jos on arvo-oikeis­ton jäsen ja tykkää mielu­um­min vain yleistää ja syyt­tää työt­tömiä laiskoiksi.

      Korkean kehi­tysas­teen ja elinkus­tan­nusten maas­sa on työ­markki­noiden sään­te­ly on itse asi­as­sa erit­täin tärkeää, talousti­eteen dog­maat­ti­nen val­tavir­ta vain on toitot­tanut vapaiden markki­noiden autu­ut­ta viimeiset 30–40 vuot­ta. Ja nyt ihme­tel­lään kun Kiina ajaa ohi oikeal­ta ja vasem­mal­ta, ja Kiina muuten ei ole mikään sään­te­lyn vas­tus­ta­ja vaan markki­nape­rusteinen val­tio-ohjaus ja sään­te­ly on merkit­tävää läh­es kaikil­la talouden tasoilla.
      Valitet­ta­va tosi­a­sia on muuten että läh­es kaik­ki moder­nit kehit­tyneet val­tiot ovat kehit­tyneet sik­si voimakkaal­la val­tion ohjauk­sel­la ja pro­tek­tion­is­mil­la (tämäkin on sään­te­lyä) eikä suinkaan mil­lään sat­u­maisil­la vapaiden markki­noiden loruil­la. Eniten vapai­ta markki­noi­ta ja min­i­maal­ista sään­te­lyä ovat toteut­ta­neet Venäjä ja mon­et Afrikan maat USA:n, EU:n, WTO:n ja IMF:n ohjeista ja siel­lä ne ovat yhä kaik­ki erään­laisia banaani­val­tioi­ta, myyt­ti­nen talouskasvu ja ihmeet odot­ta­vat tuloaan.

      Nyt uus­lib­er­aalin markki­napoli­ti­ikan kan­nat­ta­jat saa­vat itkupotku­raivare­i­ta kun Kiina ei pelaa reilusti hei­dän omis­sa teo­ri­ois­saan luo­duil­la säännöillä. 

      Ymmär­rän kyl­lä mik­si täl­läi­nen ajat­te­lu­ta­pa vetoaa matemaatikkoi­hin, joille teo­reet­ti­nen abso­lutis­mi luon­te­vaa ja dynaamis­ten tas­apain­o­jen ymmärtämi­nen melko harvinaista.

  4. Tuo on tot­ta. Pitkä matik­ka pitäisi olla vaa­timus vain luon­non­ti­eteel­lisi­in, lääketi­eteel­lisi­in ja teknil­lisi­in tiedekuntiin. 

    Muut pain­ot­takoot niitä reaali­ainei­ta joi­hin syven­nytään ja jos­ta on käyt­töä kyseisessä tiedekun­nas­sa, eli oikik­ses­sa esim yhteiskun­taop­pi­in ja äidinkieleen jne.

    1. R.Silfverberg:
      Tuo on tot­ta. Pitkä matik­ka pitäisi olla vaa­timus vain luon­non­ti­eteel­lisi­in, lääketi­eteel­lisi­in ja teknil­lisi­in tiedekuntiin. 

      Muut pain­ot­takoot niitä reaali­ainei­ta joi­hin syven­nytään ja jos­ta on käyt­töä kyseisessä tiedekun­nas­sa, eli oikik­ses­sa esim yhteiskun­taop­pi­in ja äidinkieleen jne. 

      On huo­mat­ta­va, että pitkän matem­ati­ikan mag­naa vas­taa lyhyen matikan lau­datur. Se voi olla itse asi­as­sa helpom­pi otet­ta­va. Eli ei se pitkä matem­ati­ik­ka itsessään tee autuaaksi. 

      Pitkäl­lä matem­ati­ikalla on toinenkin omi­naisu­us, jota sen parem­min Helsin­gin Sanomat kuin Osmokaan eivät nos­ta­neet esi­in: pitkä matem­ati­ik­ka ei ole suoritet­tavis­sa pelkäl­lä ahkeru­udel­la. Se edel­lyt­tää suorit­ta­jal­taan Piaget’n kehi­tys­ta­so­ma­llin korkein­ta, for­maal­is­ten oper­aa­tioiden suori­tuskykyä, jota läh­eskään kaik­ki eivät koskaan saavu­ta. Täl­lainen yksilö, joi­ta Suomen kansas­ta on var­maan puo­let, saa kulut­taa tuolin­sa puh­ki eikä silti kykene pääsemään kurs­seista ja kir­joituk­sista läpi. Tässä mielessä pitkä matem­ati­ik­ka mit­taa jotain sel­l­aista, mitä lyhyt matem­ati­ik­ka, jos­ta kuka tahansa nor­maali­in koulunkäyn­ti­in kykenevä selviy­tyy ahkeru­udel­la, ei mit­taa. Tässä mielessä on ihan oikein, että pitkän matem­ati­ikan suorituk­ses­ta annetaan lisäpis­teitä kaikil­la aloilla

    2. R.Silfverberg:
      Muut pain­ot­takoot niitä reaali­ainei­ta joi­hin syven­nytään ja jos­ta on käyt­töä kyseisessä tiedekun­nas­sa, eli oikik­ses­sa esim yhteiskun­taop­pi­in ja äidinkieleen jne. 

      Etkö antaisi opinahjoille oikeut­ta käyt­tää parhaak­si kat­so­mi­aan mittare­i­ta opiske­li­javalin­nas­saan? Täl­lä het­kel­lä men­estys pitkässä matem­ati­ikkas­sa ja äidinkielessä lienevät infor­mati­ivisimpia attribu­ut­te­ja mon­elle alalle, kos­ka suorem­pia lah­jakku­usteste­jä ei ole käytet­tävis­sä, aivan kuten blo­gisti toteaa.

      1. Aika ajatel­la: Etkö antaisi opinahjoille oikeut­ta käyt­tää parhaak­si kat­so­mi­aan mittare­i­ta opiske­li­javalin­nas­saan? Täl­lä het­kel­lä men­estys pitkässä matem­ati­ikkas­sa ja äidinkielessä lienevät infor­mati­ivisimpia attribu­ut­te­ja mon­elle alalle, kos­ka suorem­pia lah­jakku­usteste­jä ei ole käytet­tävis­sä, aivan kuten blo­gisti toteaa.

        No miten sit­ten ulko­mail­ta suo­ma­laisi­in yliopis­toi­hin tule­vat opiske­li­jat mitataan, jos heil­lä ei ole saman­laista YO-tutk­in­toa ja vaa­timuk­sia kuin suo­ma­laisil­la? Menevätkö he jonon ohi? Tämä pitkän matikan suosimi­nen aiheut­taa syr­jin­tää eikä mitään muuta.

      2. R.Silfverberg: No miten sit­ten ulko­mail­ta suo­ma­laisi­in yliopis­toi­hin tule­vat opiske­li­jat mitataan, jos heil­lä ei ole saman­laista YO-tutk­in­toa ja vaa­timuk­sia kuin suo­ma­laisil­la? Menevätkö he jonon ohi? Tämä pitkän matikan suosimi­nen aiheut­taa syr­jin­tää eikä mitään muuta.

        No ulko­mail­ta tulevil­la olisi muutenkin ehkä hyvä olla omat kiin­tiön­sä ottaen huomioon, että suo­ma­laiset yliopis­tot ovat kuitenkin pitkälle verora­hoil­la pyöritet­tyjä laitok­sia. Ja kil­pail­e­vat ne sit­ten vain keskenään tai keskenään *ja* suo­ma­lais­ten kanssa, joka tapauk­ses­sa pitää olla joku sys­tee­mi vetää vas­taavuuk­sia eri maid­en ole­mas­sa ole­vien todis­tusten välille, ellei pros­es­si ole täysin koepohjainen.

        Val­in­tamenet­te­lyn on tarkoi­tuskin syr­jiä eli jaotel­la jol­lain lail­la ihmiset pää­se­vi­in ja pääsemät­tömi­in. Kysymys on, onko se jaot­telu koulu­tuk­sen jär­jestäjän tavoit­tei­den kannal­ta tarkoituksenmukainen.

      3. Sepe­teus:

        Val­in­tamenet­te­lyn on tarkoi­tuskin syr­jiä eli jaotel­la jol­lain lail­la ihmiset pää­se­vi­in ja pääsemät­tömi­in. Kysymys on, onko se jaot­telu koulu­tuk­sen jär­jestäjän tavoit­tei­den kannal­ta tarkoituksenmukainen.

        Koulu­tuk­sen jär­jestää Ope­tus­min­is­ter­iö -> ope­tushal­li­tus eli me veron­mak­sa­jat joten se päätt­täkööt mikä on tarkoituk­sen­mukainen tapa syrjiä.

      4. R.Silfverberg: Koulu­tuk­sen jär­jestää Ope­tus­min­is­ter­iö -> ope­tushal­li­tus eli me veron­mak­sa­jat joten se päätt­täkööt mikä on tarkoituk­sen­mukainen tapa syrjiä.

        Jos Ope­tus­min­is­ter­iössä ollaan vii­sai­ta, oikeus päät­tää syr­jin­nän yksi­tyisko­hdista luovute­taan niille, jot­ka asian parhait­en tun­te­vat ja joi­ta asia eniten koskee.

      5. R.Silfverberg: No miten sit­ten ulko­mail­ta suo­ma­laisi­in yliopis­toi­hin tule­vat opiske­li­jat mitataan, jos heil­lä ei ole saman­laista YO-tutk­in­toa ja vaa­timuk­sia kuin suo­ma­laisil­la? Menevätkö he jonon ohi? Tämä pitkän matikan suosimi­nen aiheut­taa syr­jin­tää eikä mitään muuta.

        Suo­ma­lai­sis­sa yliopis­tois­sa on hyvin vähän sel­l­aisia englan­ninkielisiä ohjelmia, joi­hin ote­taan opiske­li­joi­ta, jot­ka eivät ole vielä suorit­ta­neet alem­paa korkeak­oulu­tutk­in­toa. Suomen- ja ruotsinkielisi­in ohjelmi­in on vaa­timuk­se­na suomen tai ruotsin kie­len taito, mikä kar­sii ulko­mail­ta tule­via hak­i­joi­ta lähin­nä ulko­suo­ma­laisi­in. Joillekin kan­sain­välisille yo-tutk­in­toa vas­taav­ille kokeille (esim. IB ja EB) on omat taulukkon­sa sille, miten niiden arvosanat vas­taa­vat suo­ma­laisen yliop­pi­las­tutkin­non arvosano­ja. Jos täl­laista tutk­in­toa ei ole suoritet­tuna, voi päästä sisään vain pääsykoepis­teki­in­tiössä. Englan­ninkieli­sis­sä ohjelmis­sa taas yliop­pi­las­tutkin­non pis­tei­den sijaan kat­so­taan yleen­sä SAT-kokeen tulok­sia. Kuvit­telisin, että SAT-testin matem­ati­ikan kokeen pis­ter­a­ja olisi aika help­po säätää sel­l­aisek­si, että saadaan vas­taavu­us yo-tutkin­non pitkän matem­ati­ikan tuloksiin.

        Suurin osa suo­ma­laisi­in yliopis­toi­hin tule­vista ulko­maalai­sista opiske­li­joista on sel­l­aisia, joil­la on jo suoritet­tuna alem­pi korkeak­oulu­tutk­in­to ja jot­ka hake­vat 2‑vuotisiin mais­te­ri­o­hjelmi­in. Näi­hin val­i­taan sekä suo­ma­laiset että ulko­maalaiset opiske­li­jat muil­la perusteil­la kuin yliop­pi­las­tutkin­non arvosanoilla.

  5. Minkä tahansa vier­aan kie­len opiskelu vaatii ihan samal­la taval­la logi­ikkaa ja itsekuria. Ja on hauskem­paa ja hyödyl­lisem­pää. Kuten myös filosofia tai yhteiskun­tati­eteet yleensä.

    Toisek­seen on se kum­ma jos pitkää matikkaa saa opet­taa vain lah­jakkaille, mut­ta kaikkien muiden ainei­den opet­tamista ihan kaikille yhtaikaa pide­tään tasa-arvokysymyksenä.

    1. Tiina Kan­gas:
      Minkä tahansa vier­aan kie­len opiskelu vaatii ihan samal­la taval­la logi­ikkaa ja itsekuria. Ja on hauskem­paa ja hyödyl­lisem­pää. Kuten myös filosofia tai yhteiskun­tati­eteet yleensä.

      Toisek­seen on se kum­ma jos pitkää matikkaa saa opet­taa vain lah­jakkaille, mut­ta kaikkien muiden ainei­den opet­tamista ihan kaikille yhtaikaa pide­tään tasa-arvokysymyksenä. 

      Ei vier­aan kie­len opiskelu vaa­di samo­ja omi­naisuuk­sia kuin pitkä matem­ati­ik­ka. Kyse on kahdes­ta eri lah­jakku­u­den alueesta. Min­ul­la on ollut kavere­i­ta, joil­ta pitkän matem­ati­ikan luku ei luon­nis­tunut ahkeru­ud­es­ta huoli­mat­ta, kun asia ei vain ker­ta kaikki­aan men­myt kaali­in. Ja toisaal­ta olen tun­tenut tyypin, joka reput­ti B‑englannin, vaik­ka sai pitkän matikkansa kirkkaasti läpi. Kielelli­nen ja matemaat­ti­nen lah­jakku­us eivät kul­je käsi kädessä.

      Toisaal­ta on mielestäni tasa-arvokysymys, että kaikkien ei tarvitse lukea pitkää matem­ati­ikkaa. Jos tarvit­sisi, noin kol­mannes luki­o­lai­sista ei koskaan pää­sisi yliop­pi­laik­si, vaik­ka olisi kuin­ka ahkeria.

      1. Eras­totenes alek­san­dri­alainen:

        Toisaal­ta on mielestäni tasa-arvokysymys, että kaikkien ei tarvitse lukea pitkää matem­ati­ikkaa. Jos tarvit­sisi, noin kol­mannes luki­o­lai­sista ei koskaan pää­sisi yliop­pi­laik­si, vaik­ka olisi kuin­ka ahkeria.

        Eikö ris­ki ole siinä, että suurten joukko­jen kir­joit­taes­sa pitkän matem­ati­ikan jokai­sista arvosanaa jae­taan samas­sa suh­teessa kuin ennenkin? Täl­löin hyväksy­tyk­si tulee niitä, joi­ta aiem­min ei olisi hyväksyt­ty, ja korkeim­mankin arvosanan saa heikom­mal­la osaamisel­la kuin aiem­min. Ope­tus kohden­netaan edelleenkin keskinker­taisille ja sitä heikom­mille eli entistä hitaam­min oppiville.

        Uuden Suomen puheen­vuorossa kir­joit­ta­va opet­ta­ja Mari­ka Toivola vaikut­taa kuitenkin usko­van, että ped­a­gogisin keinoin oppimisen inflaa­tio on vältettävissä.

      2. Aika ajatel­la: Eikö ris­ki ole siinä, että suurten joukko­jen kir­joit­taes­sa pitkän matem­ati­ikan jokai­sista arvosanaa jae­taan samas­sa suh­teessa kuin ennenkin? Täl­löin hyväksy­tyk­si tulee niitä, joi­ta aiem­min ei olisi hyväksyt­ty, ja korkeim­mankin arvosanan saa heikom­mal­la osaamisel­la kuin aiem­min. Ope­tus kohden­netaan edelleenkin keskinker­taisille ja sitä heikom­mille eli entistä hitaam­min oppiville.

        Uuden Suomen puheen­vuorossa kir­joit­ta­va opet­ta­ja­Mari­ka Toivola vaikut­taa kuitenkin usko­van, että ped­a­gogisin keinoin oppimisen inflaa­tio on vältettävissä. 

        Pitkän matem­ati­ikan opet­tamises­sa on iso ero moni­in mui­hin aineisi­in. Opet­ta­ja voi siinä antaa surut­ta nelosen ja aiheuttaa
        eten­e­mis­es­teen, sil­lä oppi­las siir­tyy täl­löin lyhyelle matem­ati­ikalle. On ihan nor­maalia ja hyväksyt­tävää, että kol­man­nek­selle oppi­laista käy näin. Nämä yksilöt eivät koskaan osal­lis­tu pitkän matem­ati­ikan kirjoituksiin.

        Eli opet­ta­jil­ta vaa­di­taan selkärankaa antaa nelosia yhtä hel­posti eli rankalla kädel­lä kuin ennenkin. Täl­löin kas­vanut kir­joit­ta­jamäärä ei vaiku­ta olen­nais­es­ti impro­ba­turin rajaan.

      3. Eras­totenes alek­san­dri­alainen: Ei vier­aan kie­len opiskelu vaa­di samo­ja omi­naisuuk­sia kuin pitkä matem­ati­ik­ka. Kyse on kahdes­ta eri lah­jakku­u­den alueesta. Min­ul­la on ollut kavere­i­ta, joil­ta pitkän matem­ati­ikan luku ei luon­nis­tunut ahkeru­ud­es­ta huoli­mat­ta, kun asia ei vain ker­ta kaikki­aan men­myt kaali­in. Ja toisaal­ta olen tun­tenut tyypin, joka reput­ti B‑englannin, vaik­ka sai pitkän matikkansa kirkkaasti läpi. Kielelli­nen ja matemaat­ti­nen lah­jakku­us eivät kul­je käsi kädessä.

        Toisaal­ta on mielestäni tasa-arvokysymys, että kaikkien ei tarvitse lukea pitkää matem­ati­ikkaa. Jos tarvit­sisi, noin kol­mannes luki­o­lai­sista ei koskaan pää­sisi yliop­pi­laik­si, vaik­ka olisi kuin­ka ahkeria.

        Tuo ei pidä paikkaansa ollenkaan. Aina tiet­ty määrä opiske­li­joista saa tietyn arvosanan. Mitä he matikkaan kukute­tus­ta ajas­ta opi­ivat tai hyö­tyvät onkin toinen kysymys.

      4. Tiina Kan­gas: Tuo ei pidä paikkaansa ollenkaan. Aina tiet­ty määrä opiske­li­joista saa tietyn arvosanan. Mitä he matikkaan kukute­tus­ta ajas­ta opi­ivat tai hyö­tyvät onkin toinen kysymys.

        Mikä ei pidä paikkaansa? Jos pitkän matem­ati­ikan kokeil­i­joi­ta tulee lisää niiden joukos­ta, joil­la on vähem­män luon­taisia edel­ly­tyk­siä (s.o. lah­jakku­ut­ta ja moti­vaa­tio­ta), niin eikö sil­loin hylät­ty­jen määrän pitäisi kas­vaa merkit­tävästi? Jos lukion arvosanat perus­tu­isi­vat absolu­ut­tiseen osaamisen tasoon (toisin kuin kir­joi­tusten arvosanat), niin eikö hyviä arvosano­ja pitäisi antaa suh­teel­lis­es­ti entistä vähemmän?

      5. Aika ajatel­la: Mikä ei pidä paikkaansa? Jos pitkän matem­ati­ikan kokeil­i­joi­ta tulee lisää niiden joukos­ta, joil­la on vähem­män luon­taisia edel­ly­tyk­siä (s.o. lah­jakku­ut­ta ja moti­vaa­tio­ta), niin eikö sil­loin hylät­ty­jen määrän pitäisi kas­vaa merkit­tävästi? Jos lukion arvosanat perus­tu­isi­vat absolu­ut­tiseen osaamisen tasoon (toisin kuin kir­joi­tusten arvosanat), niin eikö hyviä arvosano­ja pitäisi antaa suh­teel­lis­es­ti entistä vähemmän?

        Eivät opet­ta­jat määrää yo-tutk­in­to­lau­takun­taa. Tiet­ty osu­us tulee kaikkia arvosano­ja. Juuri tästä syys­tä kueliä kir­joite­taan tidel­la vähän. Kun arvioin­ti perus­tuu pros­ent­tei­hin eikä tavoit­teisi­in. Valin­naisia kieliä opuskel­e­vat vain kohtu­ullisen lah­jakkaat, ja kun hei­dät sit­ten gaus­site­taan, arvosana ei toden­näköis­es­ti vas­taa tehtyä työtä. Helpom­pi vaan ottaa se terveystieto.

      6. Tiina Kan­gas: Tuo ei pidä paikkaansa ollenkaan. Aina tiet­ty määrä opiske­li­joista saa tietyn arvosanan. Mitä he matikkaan kukute­tus­ta ajas­ta opi­ivat tai hyö­tyvät onkin toinen kysymys. 

        Näin on yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa. Niihin osal­lis­tu­vat kuitenkin vain ne, jot­ka ovat suorit­ta­neet kurssit hyväksy­tysti. Jos pitkä matem­ati­ik­ka olisi pakolli­nen ja arvostelu kurs­seil­la nykyi­nen, ei merkit­tävä osa luki­o­lai­sista koskaan pää­sisi abi­turi­en­teik­si. Heille olisi ensim­mäisen vuo­den aikana tul­lut eten­e­mis­es­te, jota he eivät saisi raivattua.

        Lukion kurssien arvostelu on absolu­ut­tista, eikä perus­tu siihen, että vain tiet­ty osa luokas­ta saisi reputtaa.

      7. Eras­totenes alek­san­dri­alainen: Näin on yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa. Niihin osal­lis­tu­vat kuitenkin vain ne, jot­ka ovat suorit­ta­neet kurssit hyväksy­tysti. Jos pitkä matem­ati­ik­ka olisi pakolli­nen ja arvostelu kurs­seil­la nykyi­nen, ei merkit­tävä osa luki­o­lai­sista koskaan pää­sisi abi­turi­en­teik­si. Heille olisi ensim­mäisen vuo­den aikana tul­lut eten­e­mis­es­te, jota he eivät saisi raivattua.

        Lukion kurssien arvostelu on absolu­ut­tista, eikä perus­tu siihen, että vain tiet­ty osa luokas­ta saisi reputtaa.

        No, onhan se vähän noinkin, mut­ta ei esim pienis­sä lukiois­sa ole varaa menet­tää opiskelijoita.

    2. Tiina Kan­gas:
      Minkä tahansa vier­aan kie­len opiskelu vaatii ihan samal­la taval­la logi­ikkaa ja itsekuria. Ja on hauskem­paa ja hyödyl­lisem­pää. Kuten myös filosofia tai yhteiskun­tati­eteet yleensä.

      Toisek­seen on se kum­ma jos pitkää matikkaa saa opet­taa vain lah­jakkaille, mut­ta kaikkien muiden ainei­den opet­tamista ihan kaikille yhtaikaa pide­tään tasa-arvokysymyksenä.

      Vaan min­un­pa mielestäni matem­ati­ikan ja fysi­ikan opiskelu on ihan hirveän paljon hauskem­paa kuin vierait­ten kiel­ten tai filosofi­an tai yhteiskun­tati­eteit­ten opiskelu. Hausku­u­den lisäk­si molem­mat alat ovat vieläpä harv­inaisen hyödyl­lisiä. Mainit­takoon, että yhteiskun­tamme teknistyy kaiken aikaa, mut­ta tieto­jenkäsit­te­lyn oppimi­nen vaatii paljon lukio­matem­ati­ikan yli menevää matematiikkaa.

  6. Olen samaa mieltä. 

    “Sinän­sä ”turhan” matem­ati­ikan opiskelu paran­taa kykyä abstrak­ti­in ajat­telu­un, eikä se sik­si ole turhaa, vaik­ka opetel­tua asi­aa ei tarvit­sisikaan. Mut­ta se voisi olla käytän­nöl­lisem­pää. Jos saisin päät­tää lukion matem­ati­ikas­sa opiskeltavista asioi­ta, pain­ot­taisin toden­näköisyys­lasken­taa ja tilas­tol­lista päät­te­lyä. Niiden ymmärtämis­es­tä on hyö­tyä kaikille.”

    Juuri näin. Dif­fer­en­ti­aalilasken­taa ehtii kyl­lä opiskel­la enem­män niis­sä korkeak­ouluis­sa, jois­sa sitä tarvi­taan edis­tyneem­pi­en opin­to­jen poh­jak­si. Tilas­tol­lisen päät­te­lyn ja toden­näköisyys­lasken­nan opet­ta­mas­ta ajat­te­lu­tavas­ta on val­tavasti hyö­tyä aivan kaikille, vaikkeivät yksi­tyisko­h­dat jäisi ollenkaan mieleen, jos teo­ria on joskus opiskel­tu ja sitä on har­joitel­tu osana lukio­matem­ati­ikan opiskelua. Argu­men­toin­nin taso nousisi aivan uudelle tasolle, jos kaik­ki yhteiskun­nal­liset keskusteli­jat osaisi­vat noista asioista perusasi­at ja akti­ivis­es­ti soveltaisi­vat niitä koko ajan.

    1. Markku Jan­tunen:
      Juuri näin. Dif­fer­en­ti­aalilasken­taa ehtii kyl­lä opiskel­la enem­män niis­sä korkeak­ouluis­sa, jois­sa sitä tarvi­taan edis­tyneem­pi­en opin­to­jen poh­jak­si. Tilas­tol­lisen päät­te­lyn ja toden­näköisyys­lasken­nan opet­ta­mas­ta ajat­te­lu­tavas­ta on val­tavasti hyö­tyä aivan kaikille, vaikkeivät yksi­tyisko­h­dat jäisi ollenkaan mieleen, jos teo­ria on joskus opiskel­tu ja sitä on har­joitel­tu osana lukio­matem­ati­ikan opiskelua. Argu­men­toin­nin taso nousisi aivan uudelle tasolle, jos kaik­ki yhteiskun­nal­liset keskusteli­jat osaisi­vat noista asioista perusasi­at ja akti­ivis­es­ti soveltaisi­vat niitä koko ajan. 

      Tilas­to­m­atem­ati­ik­ka ja toden­näköisyys­lasken­ta ovat todel­la hyödyl­lisiä, mut­ta niiden opet­tamises­sa on selkeä ped­a­gogi­nen ongel­ma. Tilas­to­m­atem­ati­ikan perusak­sioomat ovat ymmär­ret­tävis­sä vain, jos tajuaa inte­graalin ja raja-arvon käsit­teen. Ilman sitä ei voi ymmärtää Kol­mogorovin aksioo­mia eikä oikeas­t­aan myöskään odotusar­von ja var­i­anssin käsit­teitä. Mon­en muut­tu­jan tilas­to­m­atem­ati­ik­ka edel­lyt­tää lisäk­si matri­isi­lasken­nan hyvää ymmär­rystä, joka puolestaan edel­lyt­tää vek­to­rien ja oikeas­t­aan mielel­lään myös vek­to­ri­avaruuk­sien ja lin­eaarimuun­nos­ten teo­ri­an ymmär­rystä. Ilman näitä tilas­to­m­atem­ati­ik­ka on juuri sel­l­aista kuin lukios­sa: kaavo­jen ja matemaat­tis­ten temp­pu­jen opet­telua ilman, että niitä kun­nol­la perusteltaisi­in. Se on irviku­va oikeas­ta matem­ati­ikas­ta, jon­ka kauneus sisäl­tyy juuri täy­del­lisen, hyvin perustel­lun teo­ri­araken­nel­man kasvu­un yksinker­tai­sista lähtökohdista.

      Vak­torit, derivaatat ja inte­graalit ovat sel­l­aisia matemaat­tisia perustyökalu­ja, että ne on hyvin tärkeää opetel­la lukios­sa. Ilman niitä ei pääse pitem­mälle eikä oikein voi ymmärtää yhteiskun­tati­etei­denkään kannal­ta tarpeel­lisia matemaat­tisia menetelmiä. Lisäk­si näitä työkalu­ja tarvi­taan vält­tämät­tä fysi­ikas­sa. Nopeu­den, voiman, indu­soitu­van jän­nit­teen ym. peruskäsit­tei­den opet­ta­mi­nen ilman vek­torin ja derivaatan käsit­teitä on hyvin vaikeaa ja keinotekoista.

      1. Eras­totenes alek­san­dri­alainen:
        Vak­torit, derivaatat ja inte­graalit ovat sel­l­aisia matemaat­tisia perustyökalu­ja, että ne on hyvin tärkeää opetel­la lukios­sa. Ilman niitä ei pääse pitem­mälle eikä oikein voi ymmärtää yhteiskun­tati­etei­denkään kannal­ta tarpeel­lisia matemaat­tisia menetelmiä. 

        Voi, kun toimit­ta­jat oppi­si­vat edes alkeet. Esimerk­ki: Jos A on 100 niin kuin­ka suuri on B, jos se on
        — kak­si ker­taa niin suuri kuin A (200)
        — kak­si ker­taa suurem­pi kuin A (300)
        — puo­let suurem­pi kuin A (150)
        — puo­let pienem­pi kuin A (50)
        — kak­si ker­taa pienem­pi kuin A (-100)
        Tai mitä eroa on pros­en­til­la ja pros­ent­tiyk­siköl­lä? Tai mon­tako nol­laa on biljoonas­sa, jos se esi­in­tyy amerikkalaises­sa tek­stis­sä? Entä suomalaisessa?

        Ihmettelee nim­im. Kom­plek­siluku­ma­tri­ise­ja paperin, kynän ja lasku­tikun kanssa kääntänyt.

      2. Jos nyt ihan tarkko­ja ollaan, niin toden­näköisyys­lasken­nan perustei­ta varten olisi ymmär­ret­tävä, mitä on sig­ma-alge­bra, ja muutenkin ymmär­ret­tävä aika hyvin matemaat­tisen mitan käsit­teitä (ehkä tarkoitit tätä puhues­sasi inte­graal­ista). Tätä varten taas olisi hyvä osa­ta liu­ta matemaat­tisen ana­lyysin ja topolo­gian käsit­teitä. Toden­näköisyys­lasken­nan laskusään­nöistä aika moni on selitet­tävis­sä vas­ta ehkä yliopis­to­m­atem­ati­ikan kan­diopin­not suorit­taneille. Esimerkik­si odotusar­von yleinen määritelmä vaatii mit­ta­teo­ri­aan pere­htymistä. Silti pelkäl­lä toden­näköisyys­lasken­nal­la ja oman ymmär­ryk­sen rajal­lisu­u­den tiedosta­mal­la voi päästä pitkälle, mikä näkyy esimerkik­si insinööritieteissä.

        Lin­eaar­i­al­ge­bra on hyödylli­nen asia osa­ta toden­näköisyys­lasken­nan ja tilas­toti­eteen kaikille sovelta­jille, mut­ta mon­et perus­pe­ri­aat­teet voi kyl­lä oppia jo yhden muut­tu­jan tapauksista.

        Muuten olen kyl­lä samaa mieltä, että esimerkik­si yhteiskun­tati­etei­den (bioti­etei­den, kaup­pati­etei­den, maat­alousteit­ei­den, käyttäytymistieteiden…you name it!) jatko-opin­not lukios­ta voisi­vat vaa­tia jonkin­laista mainit­semiesi matemaat­tis­ten käsit­tei­den ymmär­rystä. Nykyään ongel­ma kuitenkin tun­tuu ole­van enem­mänkin siinä, että teknisil­läkin aloil­la on opiske­li­java­jaus­ta, eli läh­es alal­la kuin alal­la tarvit­taisi­in enim­män yliop­pi­lai­ta, jot­ka ovat joskus derivoineet, inte­groi­neet ja ylipäätään miet­ti­neet funktioita. 

        Mielestäni esimerkik­si lyhyen matem­ati­ikan lau­datur ker­too kuitenkin usein ihan tarpeek­si siitä, että motivoitunut opiske­li­ja voisi olla jatko-opin­tokelpoinen monel­la matemaat­tisem­mal­lakin alal­la. Lukios­sa pitkässä matem­ati­ikas­sa kuitenkin pär­jää melko pitkälle aika mekaanisil­lakin taidoil­la, jot­ka lyhyen matem­ati­ikan eri­no­maisen osaa­jan pitäisi olla mah­dol­lista oppia nopeasti. 

        Näin yleis­es­ti pitkän matem­ati­ikan suo­sion nousus­ta ei kuitenkaan pitäisi olla mitään hait­taa alal­la kuin alal­la, kos­ka usein pitkän matem­ati­ikan kir­joit­tanut on joka tapauk­ses­sa varmem­pi lask­i­ja ja uuden matemaat­tisen tiedon omak­su­ja kuin lyhyen matem­ati­ikan kir­joit­tanut jo sen takia, että matem­ati­ikan opiskelu­un on toden­näköis­es­ti tul­lut käytet­tyä enem­män tun­te­ja. Näin ollen yhdyn ajatuk­seesi siitä, että luki­o­laisille kan­nat­taa opet­taa lisää matematiikkaa!

  7. Äidinkieli, sen hallinta ja kyky ymmärtää vaa­tivia tek­ste­jä, toimii myös.
    Lukio on huonoim­min toimi­va osa koulu­jär­jestelmää, jos­ta kar­si­taan ihmisiä vähän satunnaisesti.
    Jutun viesti oli, että OKM kuun­telee niitä taho­ja, joil­la miljoo­nan euron vaikut­ta­javi­estin­täbud­jet­ti. Se on huono asia.

    1. Ja tässä jut­tu osuu suo­raan asian ytimeen. Kum­ma kuitenkin, että myös kab­salausten kieli­taidon kehit­tämistä vaa­di­taan, ja tehdyt toimen­piteet ovat 1. valin­nai­sainei­den tun­tien vähen­tämi­nen, jol­loin har­va jak­saa aloit­taa uut­ta kieltä muutenkin raskaisi­in koulupäivi­in ja 2. tun­tien siirte­ly alak­oulu­un, jos­sa kieliä opet­ta­vat luokanopet­ta­jat, jot­ka pahim­mas­sa tapauk­ses­sa aiheut­ta­vat lähin­nä hait­taa esim ään­tämisen osalta. Ja aiem­min his­to­ri­as­sa 3.tasokurssien pois­to, mikä takaa melko hyvin sen, että kukaan ei opi kovin paljoa.

  8. Käsit­tääk­seni dif­fer­en­ti­aaliy­htälöt eivät muuten kuu­lu lukion pitkän matikan perus­set­ti­in, eikä niitä edel­lytetä kir­joituk­sis­sa. Valin­naisil­la lisäkurs­seil­la niitä ainakin pikaisen googlailun perus­teel­la näytetään opetet­ta­van. Liekö Soin­in­vaaran lukioaikoina kuu­lunut? Omas­takin lukionkäyn­nistä on kulunut aikaa koh­ta neljän­nesvu­o­sisa­ta, mut­ta sil­loinkaan niitä ei ollut. Suku­lais­teinien jut­tu­ja kuun­nel­lessa välil­lä ihme­tyt­tää nykyi­nen kohkaami­nen pitkästä matikas­ta ja sen vaa­tivu­ud­es­ta, kun näyt­tää että omistäkin lukioa­joista vaa­timuk­sia on löysät­ty, eikä sil­loin pidet­ty täm­möistä elämää asi­as­ta. Toinen kum­mek­sut­ta­va jut­tu on sym­bol­iseen lasken­taan ja yhtälön­ratkaisemiseen pystyvien lask­in­ten ympärille syn­tynyt bisnes ja sirkus. Sen entisen, vaa­ti­vam­man oppimäärän opiskelemises­sakaan ei kyl­lä van­han­malli­nen ‘tieteelli­nen’ laskin ollut mil­lään lail­la rajoit­ta­va tekijä.

  9. Merk­i­tyk­sel­lisem­pää kuin mitä mit­taria käytetään esimerkik­si vaik­ka opiske­li­javal­in­taan tai koulumen­estyk­seen on se, että miten me suh­taudu­taan tähän asi­aan. Mei­dän on kutienkin sopeudut­ta­va tähän systeemiin.

    Itses­täni mie­lenki­in­toisem­paa onkin se, että miten me opetamme omia lap­si­amme luovi­maan opiskelumaail­mas­sa. Itse pyrin siihen, että lap­sil­la olisi mielekästä tekemistä. Ohjaan esimerkik­si siihen, että koulus­ta ei tuo­da töitä koti­in, vaan koulu pide­tään eril­lään. Pitää enem­män keskit­tyä siihen, mitä halu­aa tehdä. Kysymys on se, että mitä merk­i­tyk­sel­listä ajat­telit tehdä seuraavaksi.

    Mielestäni meil­lä on täl­lä het­kel­lä aika hyvä sys­tee­mi. Se ei tun­nus­tanut lah­jakku­ut­ta aiem­min, mut­ta tämä on muut­tunut jonkin ver­ran. Edelleenkään se ei tun­nus­ta osaamista. Itsel­läni on esim. jäänyt DI-tutk­in­to saa­mat­ta, kun osaamista ei ole tun­nustet­tu. Tosin van­hal­la sys­teemil­lä en olisi päässyt mihinkään yliopis­toon, kun en päässyt lukioonkaan.

  10. Kalle: kun ker­ran on oppin­ut aja­maan fil­lar­ia, sitä ei voi unohtaa

    Matem­ati­ikan osalta halu­aisin kyl­lä dataa.

  11. Itse täm­möisenä matemaat­tis­es­ti keskiver­toa lah­jakkaam­pana olen jopa vähän sitä mieltä, että pitkä matem­ati­ik­ka voi olla osalle oppi­laista jopa helpom­pi kuin lyhyt. Lukion pitkä matem­ati­ik­ka on lähempänä asioiden ymmärtämistä ja lyhyt matem­ati­ik­ka lähempänä ratkaisumenetelmien ulkoa opet­telemista. Matem­ati­ik­ka on luon­teeltaan niin abstrak­tia, että ulkoa opet­telem­i­nen on todel­la kuor­mit­tavaa ja vaikeaa. Ymmärtämi­nen sit­ten taas tuot­taa palk­it­se­via oival­tamisen elämyk­siä jne.

    1. Tapio Pel­to­nen:
      Itse täm­möisenä matemaat­tis­es­ti keskiver­toa lah­jakkaam­pana olen jopa vähän sitä mieltä, että pitkä matem­ati­ik­ka voi olla osalle oppi­laista jopa helpom­pi kuin lyhyt. Lukion pitkä matem­ati­ik­ka on lähempänä asioiden ymmärtämistä ja lyhyt matem­ati­ik­ka lähempänä ratkaisumenetelmien ulkoa opet­telemista. Matem­ati­ik­ka on luon­teeltaan niin abstrak­tia, että ulkoa opet­telem­i­nen on todel­la kuor­mit­tavaa ja vaikeaa. Ymmärtämi­nen sit­ten taas tuot­taa palk­it­se­via oival­tamisen elämyk­siä jne.

      Mielestäni tässä keskustelus­sa on nähtävis­sä sukupolviero: 2000-luvul­la pitän matem­ati­ikan yo-kokeet ovat helpot­tuneet ver­rat­tuna aiem­paan. Omi­na 2000–2010-lukujen kään­teeseen alku­un sijoit­tuvina lukiovu­osi­na tun­tui ainakin siltä, että kaik­ki yli 10 vuot­ta van­hat tehtävät vaa­ti­vat paljon syvem­pää opit­tu­jen käsit­tei­den ymmär­rystä kuin mihin oli tot­tunut. Olen myös kuul­lut siitä, että uusien yliopis­to-opiske­li­joiden matem­ati­ikan osaami­nen on heikom­paa kuin mitä oli sil­loin parikym­men­tä vuot­ta sit­ten. Joh­tu­isiko tämä siitä, että lukion pitkästä matem­ati­ikas­ta selviää nykyään yllät­tävän mekaanisel­la opiskelu­ot­teel­la? Aikanaan koin, että lyhyt matem­ati­ik­ka oli paljon soveltavam­paa ja näin usein luovem­paa kokon­aisot­teeltaan kuin pitkä matem­ati­ik­ka. Toisaal­ta pitkän matem­ati­ikan osaa­ja yleen­sä osaa lyhyt­täkin matem­ati­ikkaa (oma koke­mus), eli lyhyen matem­ati­ikan sovelta­va ote ei tarkoi­ta mitenkään sitä, etteikö pitkää matem­ati­ikkaa kan­nat­taisi sovelta­jak­si halu­a­van opiskella.

  12. Pitkän matem­ati­ikan ja lyhyen matem­ati­ikan vaa­timus­ta­so on sama. Toista on vaan enem­män. Itse olen ajatel­lut, että nor­maal­iä­lyi­nen kaveri ottaa tarvit­taes­sa viikos­sa kiin­ni sen ero­tuk­sen. Ei se sen kum­mem­paa ole. 

    Ja eroa on lukion pitkässä matikas­sa nyky­isin ver­rat­tuna vaik­ka 10 vuo­den takaiseen. Nyt on esim. matri­isit lukiossa.

    1. ft maail­mal­ta:
      Pitkän matem­ati­ikan ja lyhyen matem­ati­ikan vaa­timus­ta­so on sama. Toista on vaan enemmän. 

      Tästä olen kyl­lä vah­vasti eri mieltä. Kokeilin jokunen vuosi sit­ten eräässä taval­lista tylsem­mässä työkok­ouk­ses­sa laskea juuri julk­iste­tut lyhyen matem­ati­ikan kir­joi­tusten tehtävät läpi siinä n. tun­nis­sa. Jot­ta tehtävä ei olisi ollut liian help­po, rajoitin sal­li­tut tiedot vain 90-luvul­la yläas­teel­la opetet­tui­hin enkä käyt­tänyt taulukkokir­jaa tai lask­in­ta. Tämän jäl­keen tark­istin laskut ja olisin saanut vah­van B:n. Pitkästä matem­ati­ikas­ta ei olisi ollut toivoakaan saa­da mitään vas­taavaa samoil­la rajoituksilla.

      1. Kat­soin läpi viimek­er­taisen lyhtyen matikan yo-kokeen. Suurin osa kysymyk­sistä oli sel­l­aisia, että ne pitäisi selvit­tää vai­vat­ta perusk­oulun tiedoil­la. Ne ovat todel­la helppoja.

      2. Osmo Soin­in­vaara:
        Kat­soin läpi viimek­er­taisen lyhtyen matikan yo-kokeen. Suurin osa kysymyk­sistä oli sel­l­aisia, että ne pitäisi selvit­tää vai­vat­ta perusk­oulun tiedoil­la. Ne ovat todel­la helppoja.

        Nuorem­malle polvelle tek­isi kutaa tes­ta­ta matem­ati­ikan osaamis­taan kokeel­la, jon­ka isoisoisä teki. Matemaat­tisen yhdis­tyk­sen sivul­la ovat kaik­ki yoko­keet yli sadan vuo­den takaa.

      3. Osmo Soin­in­vaara:
        Kat­soin läpi viimek­er­taisen lyhtyen matikan yo-kokeen. Suurin osa kysymyk­sistä oli sel­l­aisia, että ne pitäisi selvit­tää vai­vat­ta perusk­oulun tiedoil­la. Ne ovat todel­la helppoja.

        Kävin perusk­oulun aikana, jol­loin yläas­teel­la oli vielä tasokurssit matem­ati­ikas­ta. Yhdek­sän­nel­lä luokalla laa­jan matem­ati­ikan ryh­mämme opet­ta­ja tuli täysin yllät­täen luokkaan his­to­ri­an tun­nin alka­es­sa. Hän jakoi ryh­mämme oppi­laille (noin 12 kap­palet­ta) samana päivänä olleet lyhyen matem­ati­ikan yo-kokeet ja käs­ki ratkaista mah­dol­lisim­man mon­ta tehtävää alka­van oppitun­nin aikana. His­to­ri­an opet­ta­ja ja luokan noin 20 muu­ta oppi­las­ta jatkoi­vat samas­sa tilas­sa his­to­ri­an tun­tia nor­maali­in tapaan. Meil­lä oli siis vajaat 45 min­u­ut­tia aikaa ratkoa tehtäviä tilas­sa, joka ei todel­lakaan ollut häiriötön.

        Mon­et meistä sai­vat yllä­tysko­keesta läpipääsyyn riit­tävän pis­temäärän. Parhaim­mat sai­vat pis­temäärän, jol­la olisi saanut vähin­tää C:n. Tämä jut­tu ei tietenkään ker­ro mitään nyky­is­ten lyhyen matem­ati­ikan yo-kokei­den vaikeusta­sos­ta. Kaiken kuule­mani mukaan ne eivät kuitenkaan ole ainakaan vaikeu­tuneet koulu­aiko­jeni jälkeen.

      4. Antti: Tästä olen kyl­lä vah­vasti eri mieltä. Kokeilin jokunen vuosi sit­ten eräässä taval­lista tylsem­mässä työkok­ouk­ses­sa laskea juuri julk­iste­tut lyhyen matem­ati­ikan kir­joi­tusten tehtävät läpi siinä n. tun­nis­sa. Jot­ta tehtävä ei olisi ollut liian help­po, rajoitin sal­li­tut tiedot vain 90-luvul­la yläas­teel­la opetet­tui­hin enkä käyt­tänyt taulukkokir­jaa tai lask­in­ta. Tämän jäl­keen tark­istin laskut ja olisin saanut vah­van B:n. Pitkästä matem­ati­ikas­ta ei olisi ollut toivoakaan saa­da mitään vas­taavaa samoil­la rajoituksilla. 

        Aika moni on istunut niin mon­ta vuot­ta lyhyen matem­ati­ikan asioiden äärel­lä, että ne suju­vat ainakin sin­nepäin. Onko mon­et pitkän matikan asioista yhtään sen kum­mem­pia, kuin vaik­ka geome­tria, jos masen­tu­isi näi­den äärel­lä yhtä pitkään?

        Jos henkilöko­htaisi­in koke­muk­si­in men­nään, niin itse räm­min perusk­oulun läpi huonol­la men­estyk­sel­lä. Lukio tai int­ti eivät tämän jäl­keen olleet vai­h­toe­hto­ja. Amik­sen paperin sain säälistä sen jäl­keen, kun olin jät­tämässä koulua kesken.

        Teknil­liseen korkeak­oulun pääsyko­keessa tentin lukion pitkän matikan ja fysi­ikan. Avaa­mat­ta ensim­mäistäkään kir­jaa. Kat­soin vain aiem­pia pääsykoekysymyk­siä edel­lisen viikon­lop­un aikana. Teknil­lisessä oli ihan saman­lainen meno mitä perusk­oulus­sa. Pakko istua ja kuun­nel­la. Jäi istu­mat­ta ja kuuntelematta. 

        Olin 33 vuo­tias kun ensim­mäistä ker­taa alkoi yhtään tun­tua siltä, että voisi suh­tau­tua opiskelu­un kuten päivä­työhön. Eli siten, että jotkut hom­mat on vaan lusit­ta­va. Sit­ten han­kin mais­terin paper­it. Tämän jäl­keen otin paikan lääkik­ses­tä. Ja edelleen paskalla perusk­oul­ul­la ja amik­sel­la ilman lukio­ta. Väikkäri odot­taa laatikos­sa moti­vaa­tio­ta. Hie­man asi­aa kär­jistäen tuos­sa on oma opiskeluhis­to­ria tähän mennessä. 

        Osaamisen mit­taamises­sa kaik­ki halu­a­vat aina mittare­i­ta, joil­la mitat­tuna he itse pär­jäävät hyvin. Älykkyys­testit ovat siitä huono­ja, että testeis­sä hyvin pär­jääville ei mah­da mitään.

    2. ft maail­mal­ta:
      PItse olen ajatel­lut, että nor­maal­iä­lyi­nen kaveri ottaa tarvit­taes­sa viikos­sa kiin­ni sen ero­tuk­sen. Ei se sen kum­mem­paa ole. 

      Itse ole ajatel­lut, että nor­maal­iä­lyi­nen kaveri suun­nit­telee kahdessa viikos­sa sata­manos­turin, ei se ole kuin kat­soa speksiä ja toteut­taa muu­tok­set. Ei se sen kum­mem­paa ole.

    3. ft maail­mal­ta:
      Pitkän matem­ati­ikan ja lyhyen matem­ati­ikan vaa­timus­ta­so on sama. Toista on vaan enem­män. Itse olen ajatel­lut, että nor­maal­iä­lyi­nen kaveri ottaa tarvit­taes­sa viikos­sa kiin­ni sen ero­tuk­sen. Ei se sen kum­mem­paa ole. 

      Ja eroa on lukion pitkässä matikas­sa nyky­isin ver­rat­tuna vaik­ka 10 vuo­den takaiseen. Nyt on esim. matri­isit lukiossa.

      Ja taas tässäkin kom­men­tis­sa uno­hde­taan gaussin käyrä. Mikä se ope­tus­su­un­nitel­man laa­ju­us ei juurikaan kor­reloi suori­tusten tasoon, kun suurin osa on kuitenkin päästet­tävä läpi.

  13. Mielekkäät laskute­htävät, joi­hin matem­ati­ikkaa voisi koulu­opetuk­ses­sa soveltaa, ovat kovin harv­inaisia. Tämän vaiku­tus näkyy irvokkaana vaikka­pa lääkik­sen pääsykokeis­sa ja yokir­joi­tusten tehtävis­sä. Näin eri­tyis­es­ti fysi­ikkaan soveltamises­sa. Esim lääkik­sen pääsykokeis­sa on tehtäviä, jois­sa on halut­tu vaikeusastet­ta mah­dol­lisim­man korkeak­si. Itse tehtävä ei oikeas­t­aan liity yhtikäs mihinkään sovel­luk­seen. Se kuu­lostaa ja näyt­tää ikäänkuin sovel­luk­selta, mut­ta on täysin keinotekoinen.
    Toisaal­ta vääristyneitä ns. keski­ta­son helpohko­ja tehtäviä saat­taa vai­va­ta tehtävän kannal­ta olen­nais­ten seikko­jen sivu­ut­ta­mi­nen. Oikeak­si vas­tauk­sek­si hyväksytään tulos, joka ei pidä paikkaansa.
    Yllä­tyk­sek­seni olen havain­nut, että siel­lä pääsykokeis­sa on vas­tat­ta­va niinkuin kir­jas­sa san­o­taan, vaik­ka olisi virheellistäkin.

    Oppikir­jo­jen tek­i­jät ovat osaltaan näi­hin syyl­lisiä. Kir­jan kus­tan­ta­ja ilmoit­taa, ettei har­joi­tuste­htävien laadin­nas­ta erik­seen mitään mak­se­ta; Niitähän syn­tyy “itses­tään”.

    Sit­ten yritetään antaa sel­l­ainen käsi­tys, että tehtäväl­lä on aina ratkaisu, vas­taus. Näin­hän ei todel­lises­sa reaal­i­maail­mas­sa suinkaan aina ole. Tarkoi­tan ratkaisua “sul­je­tus­sa muo­dos­sa”, niinkuin ammat­ti­laiset häveliäästi siitä puhuvat.

    Tämän takia kuuleekin usein valitet­ta­van, että matem­ati­ikan sovelt­a­mi­nen on vaikeam­paa kuin se “pelkkä matematiikka.”
    Kuitenkin maail­ma on täyn­nä sovel­luk­sia ja lisää vain tulee. 

    Mielestäni suuri laimin­lyön­ti on menos­sa ATK:n koulu­opetuk­ses­sa sekä ohjel­moin­ti­sovel­luk­sis­sa. Melkein uno­hdet­tu on matem­ati­ikan ja fysi­ikan sovel­luk­set. Excelit ja vas­taa­vat on viritet­ty kir­jan­pitoa ym hallintoa varten. Ei löy­dy luon­non­ti­etei­den tärkeää ekspo­nent­ti­funk­tio­ta. Eipä kyl­lä eduskun­nas­sakaan oikein tun­neta kyseistä ihmeel­listä käsitet­tä. Tietääkö siel­lä mon­etkaan, että esim 5 %:n koro­tus hoituu ker­toma­l­la 1,05:llä.

    1. Excelit ja vas­taa­vat on viritet­ty kir­jan­pitoa ym hallintoa varten. Ei löy­dy luon­non­ti­etei­den tärkeää eksponenttifunktiota. 

      Excelis­sä e^y kir­joite­taan ekponentti(y)

  14. Hesarin jut­tu oli mak­sumuurin takana, joten en sitä lukenut, mut­ta hie­man kum­malliselta se vaikut­ti. Opet­ta­jan koke­mus asi­as­ta on var­masti paikkansa pitävä ja vil­pitön, mut­ta on pal­jas­tavaa, että yliop­pi­lasko­keen sisältö huolestut­taa kieliamma­tis­sa työsken­tele­viä toimit­ta­jia vas­ta sit­ten, kun kyseessä on matemaat­tisen aineen mah­dolli­nen “yliko­ros­tus”.

    Eihän siinä muu­ta­man vuo­den takaises­sa tilanteessakaan ollut yhtään mitään järkeä, että “ter­veysti­eto” (!) oli suosi­tu­in reaali­aine, kos­ka siinä sai kaikkein vähim­mäl­lä kurssimääräl­lä (eli vaival­la) kohtu­ullisen arvosanan.

    https://yle.fi/uutiset/3–6487153

  15. Pääsykokeista luop­umi­nen oli virhe. Toden­näköis­es­ti kunkin alan oman mate­ri­aalin omak­sum­i­nen tes­taa alal­la tarvit­tavaa ajat­telua parem­min kuin matem­ati­ikan osaami­nen. Maail­ma on täyn­nä asioi­ta, joiden voidaan väit­tää kehit­tävän ajat­telua yms. mut­ta aikaa on rajal­lis­es­ti. Matem­ati­ikkaa on hyvä opiskel­la — sen ver­ran kuin sitä tarvit­see. On myös ole­mas­sa aine, jon­ka tarkoi­tus on opet­taa yleisiä ajat­telun taito­ja, ja sen nimi on filosofia.

    1. Joni Kalk­ki:
      Pääsykokeista luop­umi­nen oli virhe. Toden­näköis­es­ti kunkin alan oman mate­ri­aalin omak­sum­i­nen tes­taa alal­la tarvit­tavaa ajat­telua parem­min kuin matem­ati­ikan osaami­nen. Maail­ma on täyn­nä asioi­ta, joiden voidaan väit­tää kehit­tävän ajat­telua yms. mut­ta aikaa on rajal­lis­es­ti. Matem­ati­ikkaa on hyvä opiskel­la – sen ver­ran kuin sitä tarvit­see. On myös ole­mas­sa aine, jon­ka tarkoi­tus on opet­taa yleisiä ajat­telun taito­ja, ja sen nimi on filosofia. 

      Onko pääsykokeista luovut­tu kokon­aan? Kos­keeko kaikkia yliopis­to­ja ja tiedekun­tia? Ei mielestäni ollenkaan hyvä jut­tu että pelkkä yo-koe ja ratkaisee ja pitkän matikan arvosana on yliko­rostet­tu jos ei ole kyseessä teknil­li­sistä, lääke‑, luon­non- tai taloustieteistä.

      Olen tosin kuul­lut että yo-kokei­ta saa uusia jatkos­sa aika rajat­tomasti, vai olenko väärässä?
      Nyky­i­sis­sä yo-kokeis­sa on ongelmia aiheut­ta­neet tietokoneet joi­ta on pakko käyt­tää kokeis­sa joten uusi­joi­ta tulee ole­maan lähivu­osi­na aika liu­ta pelkästään huonos­ti toimi­van tekni­ikan takia.

  16. “Lau­datur pitkässä matem­ati­ikas­sa ennus­taa hyvää men­estys­tä opin­nois­sa, vaik­ka matem­ati­ikan taito­ja ei oikeas­t­aan tarvittaisikaan.”

    Ennus­taako oikeasti kaikil­la aloil­la, kun eri muut­tu­jat huomioidaan laajasti?

    En totis­es­ti ole suuri matemaat­ti­nen lah­jakku­us, mut­ta opin­tomen­estyk­seni on ollut erinomaista. 

    Perussyy siihen lie­nee ollut ymmär­ryk­seni itses­täni ihmisenä ja oppi­jana. Kun tajuaa, mitä kan­nat­taa tehdä ja miten kan­nat­taa tehdä, on suurten kokon­aisuuk­sien jäsen­tämi­nen ja mieleen­painami­nen help­poa ja se sujuu tehokkaasti. 

    Järkev­in­tä olisi mita­ta opin­tomen­estys­tä. Kah­den yliopis­tovuo­den jäl­keen huonoiten pär­jän­neet voitaisi­in pistää ulos.

    Tämä ajat­te­lu­ta­pa toimii huip­pu-urheilus­sa. Kun NHL-seu­rat osta­vat pelaa­jia, niitä ei kiin­nos­ta pelaa­jan testi­t­u­lok­set vaan esi­in­tymi­nen ken­täl­lä. On yhden­tekevää, nos­taako pelaa­ja penkistä enem­män vai vähem­män, kun­han hän kokon­ai­som­i­naisuuk­sil­taan on seu­ralle hyödyksi.

    1. Junt­tip­ul­la Savos­ta:
      Kah­den yliopis­tovuo­den jäl­keen huonoiten pär­jän­neet voitaisi­in pistää ulos.

      Noin hukat­taisi­in kak­si vuot­ta suurelta ihmisjoukol­ta ja yliopis­to­jen ope­tus­resursse­ja. Mihin siir­ty­isi nuori, joka ei kahdessa vuodessa oppin­ut oikein mitään vaik­ka oli kiin­nos­tunut alasta?

      1. Aika ajatel­la: Noin hukat­taisi­in kak­si vuot­ta suurelta ihmisjoukol­ta ja yliopis­to­jen ope­tus­resursse­ja. Mihin siir­ty­isi nuori, joka ei kahdessa vuodessa oppin­ut oikein mitään vaik­ka oli kiin­nos­tunut alasta?

        Kes­ki-Euroopas­sa yliopis­tot toimi­vat ymmärtääk­seni niin että kaik­ki halukkaat pääsee sisään mut­ta ekan tai tokan vuo­den jäl­keen lentää ulos jos ei ole suorit­tanut riit­tävästi pisteitä.

        Sil­l­loin pitää vai­h­taa joko opis­to­ta­solle tai yrit­tää päästä toisen maan yliopistoon.

      2. R.Silfverberg: Kes­ki-Euroopas­sa yliopis­tot toimi­vat ymmärtääk­seni niin että kaik­ki halukkaat pääsee sisään mut­ta ekan tai tokan vuo­den jäl­keen lentää ulos jos ei ole suorit­tanut riit­tävästi pisteitä.

        Sil­l­loin pitää vai­h­taa joko opis­to­ta­solle tai yrit­tää päästä toisen maan yliopistoon.

        Eri Kes­ki-Euroopan mais­sa on vähän eri­laisia muun­nelmia tästä käytän­nöstä. Olin aikoinani vai­h­to-opiske­li­jana maas­sa, jos­sa saat­toi men­nä opiskele­maan yliopis­toon mitä ainet­ta halusi, kun­han oli suorit­tanut sikäläisen yliop­pi­las­tutkin­non. Joillekin aloille (ainakin lääketiede, far­ma­sia ja oikeustiede) oli lisäk­si vaa­timuk­se­na lati­nan yliop­pi­lasko­keen hyväksyt­ty suoritus.

        Opin­toa­jalle tai sille, kuin­ka paljon suorituk­sia piti tul­la vuodessa, ei ollut mitään rajoituk­sia. Sikäläi­nen ystäväni taisi opiskel­la noin 15 vuot­ta ennen valmis­tu­mis­taan. Mut­ta sen sijaan tent­tien määrälle oli tiuk­ka raja: jos reput­ti saman kurssin tentin kolme ker­taa, jou­tui yliopis­tos­ta pihalle. Tosin tämä ei estänyt kir­joit­tau­tu­mas­ta toiseen saman maan yliopis­toon opiskele­maan samaa alaa. Itse asi­as­sa sikäläi­nen tut­tuni jou­tui kol­men reputuk­sen takia ulos teknil­lis­es­tä yliopis­tos­ta, mut­ta hän kir­jau­tui sit­ten matem­ati­ikan ja fysi­ikan opiske­li­jak­si saman kaupun­gin “taval­liseen” yliopis­toon, sai uudessa yliopis­tossa hyvi­tyk­set teknil­lisessä yliopis­tossa suorit­tamis­taan kurs­seista ja valmis­tui joskus myöhem­min maisteriksi.

        Joka tapauk­ses­sa voin tode­ta, että siinä jär­jestelmässä oli suuria ongelmia mon­es­sa suhteessa.

      3. R.Silfverberg: Kes­ki-Euroopas­sa yliopis­tot toimi­vat ymmärtääk­seni niin että kaik­ki halukkaat pääsee sisään mut­ta ekan tai tokan vuo­den jäl­keen lentää ulos jos ei ole suorit­tanut riit­tävästi pisteitä.

        On aika selvää että opiske­li­jat, joil­la ei ole varaa kulut­taa vuot­ta, jos sen jäl­keen lentää ulos yliopis­tos­ta, joutu­vat miet­timään alaval­in­taa hiukan eri malli­in kuin mei­dän nykyisessä systeemissä. 

        Kyl­lä minus­ta on parem­pi että karsin­ta tehdään ennen aloittamista.

  17. Olisiko­han parem­pi, jos korkeak­oulut käyt­täi­sivät ihan älykkyys­teste­jä matem­ati­ikan sijaan?

    1. Ossi Sare­so­ja:
      Olisiko­han parem­pi, jos korkeak­oulut käyt­täi­sivät ihan älykkyys­teste­jä matem­ati­ikan sijaan?

      Ainakin älykkyys­testit pitäisi sil­loin suun­nitel­la huolel­lis­es­ti, jot­ta ne mit­taisi­vat älykkyyt­tä tarpeek­si monipuolis­es­ti. Esimerkik­si Men­san käyt­tämä kuviopäät­te­lytesti mit­taa vain kapeaa älykkyy­den osa-aluet­ta. Olen itse huo­man­nut, että pär­jään matem­ati­ikas­sa ja muis­sa matemaat­ti­sis­sa aineis­sa selvästi parem­min kuin mitä kuviopäät­te­lytestin tulosten perus­teel­la voisi odot­taa (en ole tehnyt viral­lista Men­san testiä, mut­ta paris­sa tilanteessa vas­taa­van vähän epävi­ral­lisem­man), vaik­ka testin pitäisi mita­ta nimeno­maan loogista päät­te­lykykyä. Min­ul­la ei ole tarpeek­si hyvää geometrista hah­mo­tuskykyä, joten en pysty kään­tämään päässäni mon­imutkaisem­pia kuvioi­ta het­kessä, vaan min­un pitää laskea ja ajatel­la osa ker­ral­laan, miten kuvion eri osat kään­tyvät tai liikku­vat. Täl­löin Men­sa-tyyp­pisessä testis­sä aikara­ja tulee vas­taan, vaik­ka muuten pystynkin kyl­lä päät­telemään ratkaisut.

      Kuule­mani perus­teel­la puo­lus­tusvoimien käyt­tämä testi on monipuolisem­pi eikä käytä pelkästään kuviopäättelytehtäviä.

    2. Ossi Sare­so­ja:
      Olisiko­han parem­pi, jos korkeak­oulut käyt­täi­sivät ihan älykkyys­teste­jä matem­ati­ikan sijaan?

      Kysymys lie­nee pro­vo. Lisäisin Kepan hyvään vas­tauk­seen sen, että melko korkea älykkyys on vält­tämätön­tä joidenkin vaikei­den asioiden oppimiseen, joko järkevässä ajas­sa tai ylipäätään. Mut­ta korkea älykkyys ei riitä: tarvi­taan ainakin moti­vaa­tio­ta ja hyvin organ­isoitu­vaa pitkäkestoista muis­tia (ymmärtääk­seni älykkyys­testit mit­taa­vat lähin­nä lyhytkestoista muis­tia ja prosessorinopeutta).

  18. Tule­vaa korkeak­oulumen­estys­tä ennus­taa parhait­en äidinkie­len yliop­pi­laskir­joi­tusten arvosana. Tämä pätee myös matemaat­ti­sis­sa aineis­sa, jois­sa toki laa­jan matem­ati­ikan arvosana on hyvin merkit­tävä sekin. Perussyy laa­jan matem­ati­ikan arvosanan pain­ot­tamiseen oli, että se erot­telee parhait­en. Yliopis­tot eivät saa­neet mil­lään muil­la kir­joi­tusten arvosanoil­la aikaisek­si riit­tävää erot­telukykyä, joten ne pää­tyivät pain­ot­ta­maan laa­jaa matematiikkaa.

    Miten käy nyt, kun kir­joit­ta­jien määrä nousee merkit­tävästi aiem­mas­ta? Yksi keino olisi luop­ua jaos­ta lyhy­een ja laa­jaan siir­tyen vain yhteen kokeeseen. Laa­ju­u­den määrää (ja siten kokeessa men­estymisen) suoritet­tu­jen kurssien lukumäärä. Sil­loin pistey­tys ei ohjaisi lukios­sa liikaa väkeä laa­jaan matem­ati­ikkaan, kun “palikka­matikan” alhaisem­mat pis­teet poistuisivat.

    1. Sami Kalmis:
      Tule­vaa korkeak­oulumen­estys­tä ennus­taa parhait­en äidinkie­len yliop­pi­laskir­joi­tusten arvosana. Tämä pätee myös matemaat­ti­sis­sa aineis­sa, jois­sa toki laa­jan matem­ati­ikan arvosana on hyvin merkit­tävä sekin. Perussyy laa­jan matem­ati­ikan arvosanan pain­ot­tamiseen oli, että se erot­telee parhait­en. Yliopis­tot eivät saa­neet mil­lään muil­la kir­joi­tusten arvosanoil­la aikaisek­si riit­tävää erot­telukykyä, joten ne pää­tyivät pain­ot­ta­maan laa­jaa matematiikkaa. 

      Äidinkie­len korost­a­mi­nen syr­jii kak­sikieli­sistä per­heistä tule­via. Heitä alkaa olla kas­va­va määrä. 

      Matem­ati­ikan koe voisi olla kak­sipäiväi­nen ja niin laa­ja-alainen että kovim­matkin nör­tit kom­pas­tu­vat johonkin tehtävään ettei puh­das­ta l:ää tule.

      1. Human­is­tiset aineet ovat pitäneet puo­li­aan yotutkin­nos­sa. Aidinkie­len koe on kas­vanut kak­sipäiväisek­si, samoin kaikissa kielis­sä on kak­si koet­ta. Reaa­liko­keessa on otet­tu käyt­töön 2 koepäivää. Vain matem­ati­ikas­sa luote­taan yhteen kokeeseen yht­enä päivänä. Aivan oikeutet­tua olisi matem­ati­ikas­sakin kak­si koet­ta. Ensin molem­mille, laa­jalle ja yleiselle matem­ati­ikalle yhteinen koe, jol­la laa­ja eli pitkä olisi mah­dol­lista läpäistä hyväksy­tysti. Sit­ten toinen koe vain laa­jalle sisältäen vaa­ti­vam­mat tehtävät.

      2. Matem­ati­ik­ka voitaisi­in myös jakaa oikeasti usekasi eri kokeek­si. Jos voi suorit­taa mon­ta vier­aan kie­len koet­ta, joista vaikka­pa italia ja lati­na jopa vähän muisut­ta­vat toisi­aan, eikö olisi kohtu­ullista, että vaikka­pa toden­näköisyys­lasken­ta ja tilas­tolli­nen päät­te­ly oli­si­vat oma oppi­aineen­sa ja alge­bra omansa.

      3. Osmo Soin­in­vaara:
        Matem­ati­ik­ka voitaisi­in myös jakaa oikeasti usekasi eri kokeek­si. Jos voi suorit­taa mon­ta vier­aan kie­len koet­ta, joista vaikka­pa italia ja lati­na jopa vähän muisut­ta­vat toisiaan 

        Ymmärtääk­seni vain yksi vier­aan kie­len koe las­ke­taan. Pitkän matem­ati­ikan L jyrää pääsykoepis­teis­sä totaalis­es­ti sak­san, ran­skan ja englan­nin L‑sarjan.

      4. Sylt­ty: Ymmärtääk­seni vain yksi vier­aan kie­len koe las­ke­taan. Pitkän matem­ati­ikan L jyrää pääsykoepis­teis­sä totaalis­es­ti sak­san, ran­skan ja englan­nin L‑sarjan.

        Pitkän matem­ati­ikan kokeen pistäisi todel­la olla laa­jem­pi, ja sen pitäisi sisältää “nört­tian­so­ja” joka suosii myös sel­l­aisia jot­ka osaa­vat muu­takin kuin kaavo­ja ja piirtää kuvioi­ta ja kään­tää matri­ise­ja. Esim kaikkien kiel­ten kieliopeil­la on samankaltaiuuk­sia ja riip­pu­vuuk­sia joi­ta voi purkaa auki matem­ati­ikan avul­la, samoin musi­ikil­la ja muil­la taiteil­la. Kokeen pitää todel­la olla sel­l­ainen älykkyys­testi että myös sel­l­aisil­la joil­la ei ole vain puh­taan matem­ati­ikan ja luon­non­ti­eteen osaamista voivat kohtu­ullisel­la men­estyk­sel­lä suorittaa.

        Ymmär­rän jotenkin että tämä opin­tou­ud­is­tus joka on tul­lut kokon­aan puskas­ta, on Sip­ilän hal­li­tuk­sen virit­tämä pom­mi, pitäähän perusk­oulun englan­nin kie­len opet­ta­jal­la olla kak­sois­tutk­in­to DI-FM että osaa oppi­lailleen selit­tää englan­niksi yksi­tyisko­htais­es­ti miten paperikone tai met­sä­työkone toimii. Kaik­ki turha mikä ei palvele pyhää (met­sä-) teol­lisu­ut­ta pitää kar­sia yliopis­toista pois!

      5. R.Silfverberg: Pitkän matem­ati­ikan kokeen pistäisi todel­la olla laa­jem­pi, ja sen pitäisi sisältää “nört­tian­so­ja” joka suosii myös sel­l­aisia jot­ka osaa­vat muu­takin kuin kaavo­ja ja piirtää kuvioi­ta ja kään­tää matri­ise­ja. Esim kaikkien kiel­ten kieliopeil­la on samankaltaiuuk­sia ja riip­pu­vuuk­sia joi­ta voi purkaa auki matem­ati­ikan avul­la, samoin musi­ikil­la ja muil­la taiteil­la. Kokeen pitää todel­la olla sel­l­ainen älykkyys­testi että myös sel­l­aisil­la joil­la ei ole vain puh­taan matem­ati­ikan ja luon­non­ti­eteen osaamista voivat kohtu­ullisel­la men­estyk­sel­lä suorittaa.

        Ymmär­rän jotenkin että tämä opin­tou­ud­is­tus joka on tul­lut kokon­aan puskas­ta, on Sip­ilän hal­li­tuk­sen virit­tämä pom­mi, pitäähän perusk­oulun englan­nin kie­len opet­ta­jal­la olla kak­sois­tutk­in­to DI-FM että osaa oppi­lailleen selit­tää englan­niksi yksi­tyisko­htais­es­ti miten paperikone tai met­sä­työkone toimii. Kaik­ki turha mikä ei palvele pyhää (met­sä-) teol­lisu­ut­ta pitää kar­sia yliopis­toista pois!

        Opin­tou­ud­is­tuk­sen syitä en tiedä, mut­ta Sip­ilän hal­li­tuk­sen leikkauk­set ovat kyl­lä purreet yliopis­to­jen matem­ati­ikan ja tilas­toti­eteen opetuk­seen. Henkilökun­taa on irti­san­ot­tu, kursse­ja on aiem­paa vähem­män ja kesäope­tus­ta on tuskin lainkaan. Kesäopetuk­sen puut­tumi­nen on eri­tyisen ikävää, kos­ka kurs­seille olisi tuli­joi­ta ja opiske­li­joi­ta patis­te­taan valmis­tu­maan entistä nopeammin.

      6. Osmo Soin­in­vaara:
        Matem­ati­ik­ka voitaisi­in myös jakaa oikeasti usekasi eri kokeek­si. Jos voi suorit­taa mon­ta vier­aan kie­len koet­ta, joista vaikka­pa italia ja lati­na jopa vähän muisut­ta­vat toisi­aan, eikö olisi kohtu­ullista, että vaikka­pa toden­näköisyys­lasken­ta ja tilas­tolli­nen päät­te­ly oli­si­vat oma oppi­aineen­sa ja alge­bra omansa.

        Tämä on hyvä idea, pitkä matem­ati­ik­ka jo nykyisel­lään pitää sisäl­lään turhankin mon­ta eri osa-aluet­ta jot­ka eivät ole mitenkään suo­ras­sa loogises­sa ketjus­sa keskenään.

        Eikös tietyn­lainen yo-kokei­den pilkkomi­nen ole tehty jo aiem­min, kun ymmärtääk­seni van­has­sa reaalis­sa sai poimia suures­ta kysymys­pat­ter­ista mitä itse osasi. Ja tämä sit­ten pilkot­ti­in ainereaaleik­si, sama sopisi myös pitkälle matem­ati­ikalle. Wikipedi­an mukaan tämä reaal­i­u­ud­is­tuk­sen lop­putu­los oli seu­raa­va: “Tästä huoli­mat­ta monien reaali­ainei­den osal­lis­tu­jien taso nousi merkit­tävästi uud­is­tuk­sen myötä.”

        R. Sil­fver­berg:
        “Matem­ati­ikan koe voisi olla kak­sipäiväi­nen ja niin laa­ja-alainen että kovim­matkin nör­tit kom­pas­tu­vat johonkin tehtävään ettei puh­das­ta l:ää tule.”

        Eikös YO-kokeis­sa käytetä pakotet­tua Gaussin käyrälle sovi­tus­ta eikä mitään tiukko­ja rajo­ja ole sinän­sä ole­mas­sa? Eli tulok­set sovite­taan siten että sama % opiske­li­joista saa joka vuosi L:n, näin tehtynä eri vuosikurssit ovat karkeasti ver­rat­tavis­sa keskenään, jos arvosa­nara­jat oli­si­vat absolu­ut­tisia pis­ter­a­jo­ja jot­ka on päätet­ty ennen koet­ta ei eri vuosikursse­ja voi hel­posti ver­ra­ta toisi­in­sa. Esim. Pitkässä Matem­ati­ikas­sa joskus kokeen taso on ryöp­sähtänyt niin ‘helpok­si’, ettei L:ää ole voin­ut saa­da edes teo­ri­as­sa vas­taa­mat­ta Jok­eri-tehtävään, tämä taas tekee tilanteen hie­man epäreiluk­si eri vuosien välil­lä. Toise­na vuote­na voi saa­da L:n ilman jok­ere­i­ta, toise­na ei.

        Itsekkin kir­joitin Pitkän Englan­nin käytän­nössä keskimääräisen L:n tasol­la, mut­ta erinäi­sistä kausitekni­sistä syistä syksy­isin Englan­nin kir­joit­taa sup­peampi ja ehkä hie­man kovata­soisem­pi joukko kuin kevään mas­sas­sa. Tämä kausit­taisen taso­vai­htelun ongel­ma on tosin tietääk­seni kor­jat­tu nykypäivänä.

      7. Stadist:

        Eikös tietyn­lainen yo-kokei­den pilkkomi­nen ole tehty jo aiem­min, kun ymmärtääk­seni van­has­sa reaalis­sa sai poimia suures­ta kysymys­pat­ter­ista mitä itse osasi. Ja tämä sit­ten pilkot­ti­in ainereaaleik­si, sama sopisi myös pitkälle matem­ati­ikalle. Wikipedi­an mukaan tämä reaal­i­u­ud­is­tuk­sen lop­putu­los oli seu­raa­va: “Tästä huoli­mat­ta monien reaali­ainei­den osal­lis­tu­jien taso nousi merkit­tävästi uud­is­tuk­sen myötä.”

        Se oli juuri kuten san­ot. Itse olin viimeisiä van­han reaalin kir­joit­ta­jia ja oli­han se huvit­tavaa saa­da käteen 96 kysymys­tä sisältävä vihko­nen ja tietää, että ällään riit­ti, kun löysi sieltä kahdek­san joi­hin osasi vas­ta­ta. Matikan osalta en kuitenkaan tiedä onko vas­taa­van­lainen jako järkevä / kan­nat­ta­va temp­pu, kos­ka niin mon­et osat matem­ati­ikas­ta kuitenkin rak­en­tu­vat edel­lis­ten osien päälle.

        Jos jol­la kul­la on matikas­sa ongelmia, pistämäl­lä hänet vas­taa­maan ensin väärin alge­bran kokeessa ja viikon päästä uud­estaan dif­fer­en­ti­aalilasken­nan kokeessa ei aiheuteta muu­ta kuin mieli­pa­haa, kun taas joku kaveri jol­la hom­ma on hal­lus­sa naulan­nee molem­mat ihan yhtä lail­la suvereenisti. Vas­taa­va ei pidä paikkaansa reaali­ainei­den välil­lä, jon­ka takia sen jakami­nen osi­in oli perustel­tu. Ennen jakamis­ta­han tilanne oli siinä mielessä absur­di, että minä, joka vas­tasin pelkästään fysi­ikan kysymyk­si­in, sain mah­ta­vat koepis­teet esimerkik­si teol­o­giselle, valt­sikaan ja his­to­ri­aa opiskele­maan, vaik­ka fysi­ikkaa tuskin mis­sään näistä paikoista sen suurem­min sovellettaan.

      8. Tarken­nan aiem­paa. Äidinkie­len arvosana ei ota kan­taa siihen mitä kieltä henkilö äidinkie­lenään puhuu. Irtaudu­taan turhas­ta “onko tämä koe toista tärkeämpi” ‑keskustelus­ta. Oikeasti äidinkie­len ja opin­nois­sa men­estymisen väli­nen suhde ker­too tutk­i­joiden mukaan ilmeis­es­ti siitä, että oman äidinkie­len hyvä hallinta on yhtey­dessä kykyyn oppia uut­ta sekä jäsen­tää ja hal­li­ta oppi­maansa. Sen vuok­si se on selit­tävä tek­i­jä myös men­estyk­sessä matemaat­tisil­la aloil­la. Lisäk­si vaik­ka ope­tus tapah­tu­isi vier­aal­la kielel­lä (=englan­niksi) tulos pätee silti. 

        Kak­sikielisil­läkin on äidinkieli tai ‑kieliä. Syn­tymästään kak­sikielisil­lä ei ole kie­len hallinnas­sa eroa yksikielisiin.

        Laa­jan matem­ati­ikan arvosana on muuten äidinkie­len jäl­keen toisek­si paras tule­van opiskelumen­estyk­sen selit­täjä, kun tarkastel­laan kaikkia yliopis­tol­lisia oppialoja.

        Tois­tan vielä: pääsyy pistey­tyk­seen on se etteivät korkeak­oulut pystyneet saa­maan aikaisek­si riit­tävää erot­telua hak­i­joiden välil­lä ilman vah­vaa laa­jan matem­ati­ikan pain­o­tus­ta. Sen vuok­si se ilme­nee kaikil­la aloilla.

      9. Sami Kalmis:
        Kak­sikielisil­läkin on äidinkieli tai ‑kieliä. Syn­tymästään kak­sikielisil­lä ei ole kie­len hallinnas­sa eroa yksikielisiin. 

        On eroa. Kak­sikielisessä ympäristössä elävän lapsen ja nuoren sanavaras­to kum­mas­sakin kielessä on sup­peampi kuin vain yksikielisessä eläneen siinä ain­oas­sa kielessä.

        Tosin voi johtua myös siitä että van­hem­mat eivät ole osa­neet opet­taa kun­nol­la lapsen ykköskieltä.

      10. Äidinkie­len korost­a­mi­nen syr­jii ihmisiä, joil­la on huono äidinkie­len taito, samal­la lail­la kuin matem­ati­ikan korost­a­mi­nen syr­jii ihmisiä, joil­la on huono matem­ati­ikan taito.

        ”Kak­sikielisyys” (mil­lä tasol­la?) ei kyl­lä sinän­sä ole mikään hait­ta enää siinä iässä, mis­tä nyt puhumme. Kak­sikielisil­lä on mah­dol­lis­es­ti jos­sain määrin pienem­mät akti­iviset sanavaras­tot kus­sakin kielessä kuin yksikielisil­lä puhu­jil­la, mut­ta toisaal­ta kah­den kie­len ruti­ini­no­mainen käyt­tö vaikut­taisi kehit­tävän aivo­jen yleistä mul­ti­taskaus-kykyä. Nämä ovat tietysti tilas­tol­lisia ilmiöitä, joi­ta ei voi viedä suo­raan yksilö­ta­solle. Jos suomen/ruotsin/saamen hallinta on retu­peräl­lä mis­tä hyvän­sä syys­tä, niin hait­taa­han se äidinkie­lenko­keessa. Mut­ta jos elää Suomes­sa ja toise­na niistä kahdes­ta kielestä on joku näistä kolmes­ta, ongel­ma on jos­sain muual­la kuin kak­sikielisyy­dessä sinän­sä, jos asi­as­ta tulee merkit­tävä haitta.

        Sinän­sä ei ole ihme, jos kieliosaami­nen kor­reloi muun opin­tomen­estyk­sen kanssa, tapah­tu­uhan läh­es kaik­ki oppimi­nen kie­len väl­i­tyk­sel­lä ja sisältää myös jonkun erikois­jar­gonin, siis kie­limuodon, opet­telua. Jos siis kielelli­nen osaami­nen takel­telee, hei­jas­tuu se oikeas­t­aan vält­tämät­tä kaik­keen muuhunkin. Ehkä sitä olisi juuri sik­si hyväkin käyt­tää kri­teer­inä valinnoissa.

      11. Sepe­teus:
        ”Kak­sikielisyys” (mil­lä tasol­la?) ei kyl­lä sinän­sä ole mikään hait­ta enää siinä iässä, mis­tä nyt puhumme. Kak­sikielisil­lä on mah­dol­lis­es­ti jos­sain määrin pienem­mät akti­iviset sanavaras­tot kus­sakin kielessä kuin yksikielisil­lä puhu­jil­la, mut­ta toisaal­ta kah­den kie­len ruti­ini­no­mainen käyt­tö vaikut­taisi kehit­tävän aivo­jen yleistä mul­ti­taskaus-kykyä. Nämä ovat tietysti tilas­tol­lisia ilmiöitä, joi­ta ei voi viedä suo­raan yksilö­ta­solle. Jos suomen/ruotsin/saamen hallinta on retu­peräl­lä mis­tä hyvän­sä syys­tä, niin hait­taa­han se äidinkie­lenko­keessa. Mut­ta jos elää Suomes­sa ja toise­na niistä kahdes­ta kielestä on joku näistä kolmes­ta, ongel­ma on jos­sain muual­la kuin kak­sikielisyy­dessä sinän­sä, jos asi­as­ta tulee merkit­tävä haitta.

        Sinän­sä ei ole ihme, jos kieliosaami­nen kor­reloi muun opin­tomen­estyk­sen kanssa, tapah­tu­uhan läh­es kaik­ki oppimi­nen kie­len väl­i­tyk­sel­lä ja sisältää myös jonkun erikois­jar­gonin, siis kie­limuodon, opet­telua. Jos siis kielelli­nen osaami­nen takel­telee, hei­jas­tuu se oikeas­t­aan vält­tämät­tä kaik­keen muuhunkin. Ehkä sitä olisi juuri sik­si väkin käyt­tää kri­teer­inä valinnoissa. 

        Jos per­heessä van­hem­mat puhu­vat eri kieltä niin lapsen on osat­ta­va molem­pia, samoin jos ympäristössä puhutaan eri kieltä kuin kotona. 

        Suomen kieli tulee yhtä vah­vak­si kuin äidinkieli ts äidinkie­len taito huononee kaikil­la muun kuin suomenkielisil­lä ainakin ruuhka-Suomessa. 

        Se ei estä muiden kiel­ten oppimista. Jos on oppin­ut kotoa ruot­sia tai venäjää tai vaik­ka ital­i­aa niin var­maan oppii nopeam­min sit­ten englan­tia, ran­skaa tai sak­saa kuin jos olisi osan­nut vain suomea. Mut­ta nämä muut kielet, vaik­ka osaisi yli lukion kri­teerei­den eivät mit­taa äidinkie­len tasoa. 

        Kak­si- tai monikielisyys ei estä myöskään muiden oppi­ainei­den oppimist. Ällän , yliop­pi­laal­la jol­la on vain c äidinkielessä voi olla parem­mat arvosanat kaikissa muis­sa oppiaineissa. 

        Sik­si se on kak­si- ja monikielis­ten syr­jin­tää jos vain äidinkilel­lä on pain­oar­voa valin­nois­sa ja muil­la ei. 

        Nim­im koke­mus­ta on

      12. R.Silfverberg: Sepe

        Äidinkie­len tason heikken­e­m­i­nen johtuu var­masti osit­tain ei-suomenkielis­ten määrän lisään­tymis­es­tä, mut­ta toisaal­ta myös äidinkielis­ten puhu­jien taito­ta­so on tiet­tävästi laskenut. Toden­näköisin syy on vapaa-ajan kieliym­päristön ja media­maail­man muu­tos. Vaa­timusten laskem­i­nen olisi silti huono idea, kos­ka se lask­isi entis­es­tään moti­vaa­tio­ta tämän tason paran­tamiseen, jol­loin syn­ty­isi itseään ruokki­va kierre. Lisäk­si pitäisi olla selvää, että Suomes­sa ei muul­la kie­lenosaamisel­la voi kumo­ta suomen osaa­mat­to­muud­es­ta syn­tyviä hait­to­ja, joten ei niin pitäisi valin­nois­sakaan sit­ten olla.

        Toisaal­ta pitää myös tode­ta, että ei ole niin että ”vain äidinkielel­lä” olisi pain­oar­voa näis­sä kisois­sa. Ensin­näkin myös mui­ta kielistä saa pis­teitä, tosin yleen­sä vain mak­simis­saan yhdestä. Lisäk­si sel­l­aiset, joille suo­mi (ruot­si) on selkeästi heikom­pi kieli, kir­joit­tanevat suo­mi toise­na kie­lenä ‑aineen, joka las­ke­taan tässä äidinkielek­si. Siitä on mah­dol­lista saa­da hyvät arvosanat mata­lam­mal­la kie­lenosaamisel­la kuin äidinkielestä saisi. Sik­si äidinkieli­nen puhu­ja ei saakaan kir­joit­taa sitä. Onko tämä syrjintää?

        Jol­lakin on aina sel­l­aisia taito­ja, joi­ta tässä (tai jos­sain muus­sa) valin­nas­sa ei arvioi­da, ja joka var­maan sik­si toivoisi että niitä arvioitaisi­in. Valikoin­ti *rel­e­vant­tien* omi­naisuuk­sien perus­teel­la ei myöskään ole ”syr­jin­tää”, vaik­ka ihmiset, joille tämä val­in­tat­a­pa on epäedulli­nen, usein pyrkivätkin leimaa­maan menet­te­lyn sel­l­aisek­si. Aina on joku, jolle toisen­lainen jär­jestelmä olisi edullisem­pi ja joka sik­si halu­aisi sen käyttöönottoa.

  19. Olen 40 vuot­ta opet­tanut dig­i­taal­i­matem­ati­ikkaa TKK ssa. Ruotsin kieltä en ole tarvin­nut ( vaik­ka osaan Muncan koulun jäljiltä) ja vaik­ka olen ollut mon­ta ker­taa vas­taväit­täjänä ja viran­täyt­töasiantun­ti­jana; mon­imutkaisen ja abstrak­tin ajat­telun oppimi­nen on kuitenkin tärkeää (Das Ding an sich), kos­ka oleel­lista on oppia oppi­maan. Täl­löin elämän muutkin hyvin mon­imutkaiset syy-seu­raus­suh­teet on helpom­pi ymmärtää.

  20. Aikoinaan perusk­oulus­sa ja sen edeltäjis­sä oli tasokurssit mm. matem­ati­ikas­sa. Kun niistä luovut­ti­in, rom­ahti lukion pitkän matem­ati­ikan valin­nei­den osaamis­ta­so aiem­pi­in vuosikurs­sei­hin ver­rat­tuna. Tuol­loin pitkän matem­ati­ikan lukios­sa val­it­si­vat edelleen kuitenkin ne, jot­ka oikeasti uskoi­vat sitä tarvit­se­vansa ja siinä pär­jäävän­sä. Opet­ta­jat valit­ti­vat, etteivät mitenkään ehdi paika­ta fik­su­jen ja motivoitunei­denkaan oppi­laiden kanssa jo tapah­tunut­ta vahinkoa, joten jatko-opin­toi­hin lähti lukion jäl­keen osaamiseltaan ja ajat­telu­valmiuk­sil­taan heikom­paa aines­ta. Aivan var­masti jatko-opin­nois­sa myös joudut­ti­in laske­maan tavoit­tei­den rimaa.
    Kun nyt lukion pitkästä matem­ati­ikas­ta tehdään ain­oa järkevä val­in­ta tule­vaisu­ut­taan suun­nit­tel­e­valle oppi­laalle, tapah­tuu sama tasokurssien pois­to myös lukio­ta­sol­la ja matem­ati­ikan opetuk­sen ja osaamisen heiken­nys kansal­lisel­la tasol­la. Vaik­ka matem­ati­ikas­ta ei varsi­nais­es­ti ole hait­taa kenellekään, siitä, että kuka tahansa miehit­tää edis­tyneem­män matem­ati­ikan kursse­ja, on hait­taa kyvykkäille ja halukkaille sieluille. Meil­lä ei oikeasti ole varaa tähän. Siinä mis­sä reaali­aineet lukios­sa voidaan kat­soa yleis­sivistyk­sek­si, matem­ati­ik­ka ja äidinkieli ja mik­sei vaik­ka musi­ik­ki tai liikun­takin ovat kykyaineita.
    Täm­möi­sis­sä kykyaineis­sa ei voi koskaan saavut­taa korkeaa tasoa, jos ei aloi­ta jo lapsena/ nuore­na. Musi­ikille ja liikun­nalle on vapaae­htoiset, koulun kanssa rin­nakkaiset ope­tus- ja har­joi­tuskana­vat, mut­ta olisi melko sääli, jos korkean tason matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­liseen koulu­tuk­seen tähtäävien oppi­laiden pitäisi ruve­ta hakeu­tu­maan yksi­tyisen matem­ati­ikan har­ras­tuk­sen pari­in, jot­ta “pitkä matem­ati­ik­ka ” voitaisi­in tehdä vähem­män vaa­ti­vak­si massoille.

    1. Musi­ikille ja liikun­nalle on vapaae­htoiset, koulun kanssa rin­nakkaiset ope­tus- ja har­joi­tuskana­vat, mut­ta olisi melko sääli, jos korkean tason matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­liseen koulu­tuk­seen tähtäävien oppi­laiden pitäisi ruve­ta hakeu­tu­maan yksi­tyisen matem­ati­ikan har­ras­tuk­sen pari­in, jot­ta ”pitkä matem­ati­ik­ka ” voitaisi­in tehdä vähem­män vaa­ti­vak­si massoille.

      Markki­noil­la olisi ainakin Helsingis­sä tilaa yksi­tyiselle, mak­sulliselle matem­ati­ikan opetuk­selle, kos­ka lukion matem­ati­ikkan ope­tus on niin heikkoa matemaat­tis­es­ti lah­jakkaiden kannal­ta. Se olisi tietysti kovin eri­ar­vois­tavaa, mut­ta osaako joku sanoa, miten se poikkeaa siitä, että m,usikaalisesti lah­jakkaat oppi­laat osall­si­tu­vat koulun ohel­la musi­ikkiopis­to­jen opetuk­seen ja lah­jakkaat urheil­i­jat uirheiluseu­ro­jen opetukseen?

      1. Osmo Soin­in­vaara: Markki­noil­la olisi ainakin Helsingis­sä tilaa yksi­tyiselle, mak­sulliselle matem­ati­ikan opetuk­selle, kos­ka lukion matem­ati­ikkan ope­tus on niin heikkoa matemaat­tis­es­ti lah­jakkaiden kannal­ta. Se olisi tietysti kovin eri­ar­vois­tavaa, mut­ta osaako joku sanoa, miten se poikkeaa siitä, että m,usikaalisesti lah­jakkaat oppi­laat osall­si­tu­vat koulun ohel­la musi­ikkiopis­to­jen opetuk­seen ja lah­jakkaat urheil­i­jat uirheiluseu­ro­jen opetukseen?

        Min­un on vaikea nähdä noi­ta toisilleen ver­ran­naisi­na asioina. Ensin­näkin urheiluseu­roi­hin pää­sevät kaik­ki halukkaat. Mon­es­sa lajis­sa on ns. “kaik­ki pelaa”-periaate, jon­ka tarkoi­tus on vähen­tää sitä, että val­men­ta­jat panevat vain parhaat ken­tälle ja muut istu­vat vai­h­topenkil­lä. Urheiluseu­rat ovat siis ennem­minkin perusk­oulun tyyp­pisiä eivätkä vain huip­pu­jen val­men­tamiseen keskittyviä.

        Toinen jut­tu on se, että aika har­val­la nuorel­la matem­ati­ik­ka on har­ras­tus siinä, mis­sä urheilu tai musi­ik­ki. Sitä opiskel­laan, kos­ka se nähdään hyödyl­lisenä tule­vaisu­ut­ta ajatellen, ei niinkään sik­si, että se on itsessään samal­la taval­la hauskaa kuin pal­lon potkimi­nen tai kiekon lämimi­nen. Sen koulun ulkop­uolel­la har­ras­t­a­mi­nen jäisi siis hyvin paljon akti­ivis­ten van­hempi­en patis­telun varaan, mikä voisi hyvinkin johtaa eri­ar­vois­tu­miseen, ja jos matem­ati­ikan opiskelul­la oikeasti sit­ten on merkit­tävä vaiku­tus tule­vaisu­u­den men­estyk­seen (toisin kuin har­vo­ja poikkeuk­sia luku­unot­ta­mat­ta musi­ikin tai urheilun har­ras­tamisel­la), niin tästä voisi oikeasti syn­tyä ongel­ma. Näin siis ver­rat­tuna siihen, että koulu tar­joaisi eri­ta­soista ope­tus­ta kunkin kyvy­ille sopi­vasti, jol­loin toden­näköis­es­ti kyvykkäät matemaatikot val­it­si­si­vat niitä vaikeampia kursse­ja pelkästään sik­sikin, että ne helpom­mat oli­si­vat heille liian tylsiä.

      2. Kyl­lä nois­sa jääkiekkok­ouluis­sa har­joitel­laan tosis­saan niin, ettei se enää tun­nu hauskalta, mut­ta mitä ei tehtäisi NHL-uran eteen.

      3. Osmo Soin­in­vaara: Markki­noil­la olisi ainakin Helsingis­sä tilaa yksi­tyiselle, mak­sulliselle matem­ati­ikan opetuk­selle, kos­ka lukion matem­ati­ikkan ope­tus on niin heikkoa matemaat­tis­es­ti lah­jakkaiden kannal­ta. Se olisi tietysti kovin eri­ar­vois­tavaa, mut­ta osaako joku sanoa, miten se poikkeaa siitä, että m,usikaalisesti lah­jakkaat oppi­laat osall­si­tu­vat koulun ohel­la musi­ikkiopis­to­jen opetuk­seen ja lah­jakkaat urheil­i­jat uirheiluseu­ro­jen opetukseen?

        Eihän tässä tietenkään mis­tään kat­e­go­ri­aeros­ta ole kyse, mut­ta yleen­sä las­ten taide ja urheiluhar­ras­tusten moti­vaa­tioina on antaa lap­sille monipuolisia virikkeitä ja haastei­ta, monipuolis­taa sosi­aal­ista elämää ja vastapain­oa koulu­työlle. Yksi lap­sis­tani on matemaat­ti­nen lah­jakku­us, mut­ta hänkin tykkäsi koulun vapaa-ajal­laan mielu­um­min pela­ta futista kuin osal­lis­tua matem­ati­ikan lisäopetukseen.
        Voin olla väärässä, mut­ta veikkaisin että esim Aasian mais­sa yleisille matem­ati­ikan lisä­tun­neille tule­vat lapset eivät päädy sinne oman into­hi­mon­sa ajam­i­na vaan van­hempi­en­sa toimesta.

      4. Osmo Soin­in­vaara: Markki­noil­la olisi ainakin Helsingis­sä tilaa yksi­tyiselle, mak­sulliselle matem­ati­ikan opetuk­selle, kos­ka lukion matem­ati­ikkan ope­tus on niin heikkoa matemaat­tis­es­ti lah­jakkaiden kannal­ta. Se olisi tietysti kovin eri­ar­vois­tavaa, mut­ta osaako joku sanoa, miten se poikkeaa siitä, että m,usikaalisesti lah­jakkaat oppi­laat osall­si­tu­vat koulun ohel­la musi­ikkiopis­to­jen opetuk­seen ja lah­jakkaat urheil­i­jat uirheiluseu­ro­jen opetukseen?

        Suomes­sa taitaa olla val­lal­la se ajat­telu, että tas­apäisyy­den nimis­sä lah­jakkai­ta pakote­taan tuh­laa­maan aikaa turhi­in aineisi­in tai ei anneta riit­tävää opetusta.

        Viisas­ta on eteen­päinkatso­ville muut­taa pois Suomesta.

      5. Ode,

        Urheilus­ta ja musi­ik­ista saa niin paljon harvem­pi hyvin mak­sa­van ammatin, ettei se hait­taa. Sen sijaan matem­ati­ikkaan panos­tavalle on tar­jol­la paljon enem­män ura­vai­h­toe­hto­ja, usein sel­l­aisia joi­hin joku toinenkin voisi kuvitel­la pääsevänsä.

        Har­va pitää epäreilu­na sitä, että häviää laulamises­sa tai soit­tamises­sa jollekin sitä aina har­ras­ta­neelle, kun ei tavan tal­laa­ja kil­paile kuitenkaan niiden musi­ikkiopis­ton käynei­den kanssa muusikon amma­tista. Sen sijaan on aivan epistä jos joku matem­ati­ikkaa tuol­laises­sa yksi­ty­isopetuk­ses­sa opiskel­lut meneekin vaikka­pa Teknil­lisen korkeak­oulun pääsykokeis­sa heit­tämäl­lä ohi.

        Ihmiset eivät ole täysin loogisia ja oma napa ratkaisee paljon siitä, mikä nähdään reiluk­si ja mikä ei.

      6. Yhteiskun­nan tar­joa­ma, rahoit­ta­ma ja määrit­telemä koulu­tus on muu­takin kuin kansalaisille tar­jot­tu mah­dol­lisu­us toteut­taa itseään ja iloi­ta älyl­li­sistä pyrin­nöistä. Se on kansalli­nen investoin­ti ja hie­man kär­jis­te­tysti voi sanoa, että koko kansan­talous elää ja pyörii vien­ti­te­ol­lisu­u­den varas­sa ja vien­ti­te­ol­lisu­us perus­tuu käytän­nössä näi­den pitkän matem­ati­ikan lukenei­den panok­si­in. Olisi tietenkin kivaa, jos vaik­ka musi­ik­ista tulisi sel­l­ainen vien­tiala, että sitä voisi ver­ra­ta vaik­ka IT-palvelu­vi­en­ti­in tai laivan­raken­nuk­seen, mut­ta tähän asti siitä ei ole merkke­jä ollut. Sik­si olkoon musi­ikkiopis­tot ja huip­pu-urheilu per­hei­den omia panos­tuk­sia jatkos­sakin. Yhteiskun­ta voi tul­la mukaan kuvaan siinä vai­heessa, kun on selvää, että tästä janipet­ter­istä oikeasti voi tul­la maail­man­lu­okan kapel­limes­tari ja hän tarvit­see korkea-asteen koulu­tus­ta. Siihen asti soitelkoon van­hempi­en­sa rahoil­la. Sitä pait­si huo­mat­ta­va osa niistä musi­ikkiopis­tot läpi kahlaav­ista lap­sista on myös niitä pitkän matem­ati­ikan luk­i­joi­ta, joille musi­ik­ki on tapa kehit­tää itseään myös sitä matemaat­tista ammatil­lista alaansa ajatellen.

        Niin, ja ei nyt ainakaan heiken­netä sitä lukion matem­ati­ikkaa entis­es­tään tekemäl­lä siitä käytän­nössä ain­oan matem­ati­ikkavai­h­toe­hdon. Yleis­sivistävä matem­ati­ik­ka riit­tää puolelle tai 2/3:lle lukiolaisista.

      7. Osmo Soin­in­vaara: Markki­noil­la olisi ainakin Helsingis­sä tilaa yksi­tyiselle, mak­sulliselle matem­ati­ikan opetuk­selle, kos­ka lukion matem­ati­ikkan ope­tus on niin heikkoa matemaat­tis­es­ti lah­jakkaiden kannalta. ¨ 

        Onko näin?
        Tukiope­tus ja yksi­ty­is­tun­nithan on lähin­nä tarkoitet­tu niille jot­ka eivät pysy pitkän matem­ati­ikan opetuk­ses­sa kär­ry­il­lä. Opet­ta­jathan opet­ta­vat ope­tus­su­un­nitel­man mukaan ja rima on nos­tet­tu niin korkealle ja kaikkien ei ole tarkoi­tuskaan pysyä kär­ry­il­lä vaan ne jot­ka eivät pysy eivätkä halua romut­taa tule­vaisu­u­den­haaveen­sa, han­kki­vat tukiope­tus­ta taval­la tai toisella. 

        Osmo Soin­in­vaara:
        Se olisi tietysti kovin eri­ar­vois­tavaa, mut­ta osaako joku sanoa, miten se poikkeaa siitä, että musikaalis­es­ti lah­jakkaat oppi­laat osall­si­tu­vat koulun ohel­la musi­ikkiopis­to­jen opetuk­seen ja lah­jakkaat urheil­i­jat uirheiluseu­ro­jen opetukseen? 

        Niinkuin jo jotkut muut tote­si­vat, urheilu ja musi­ik­ki ovat enem­män har­ras­tuk­sia kuin varsi­naisia oppi­ainei­ta. Toki sel­l­aiset jot­ka ovat urheilleet pitkään ja akti­ivis­es­ti voivat eri polku­ja pitkin pää­tyä ammat­ti­laisek­si mut­ta niitä ei jär­jestä yliopistomaailma. 

        Muusikoille ja esit­täville taiteil­i­joille toki on yliopis­to­jakin ole­mas­sa. Jos näi­denkin pitää ruve­ta luke­maan pitkää matem­ati­ikaa päästääk­seen opiskele­maan niin eihän Suomes­sa koh­ta ole mui­ta muusikoi­ta kuin teekkarikuoro­laisia ja Retu­perän WBK ja näyt­telijätkin ote­taan medisi­inarei­den hupinäytelmien esiintyjistä.

      8. Osmo Soin­in­vaara: Markki­noil­la olisi ainakin Helsingis­sä tilaa yksi­tyiselle, mak­sulliselle matem­ati­ikan opetuk­selle, kos­ka lukion matem­ati­ikkan ope­tus on niin heikkoa matemaat­tis­es­ti lah­jakkaiden kannal­ta. Se olisi tietysti kovin eri­ar­vois­tavaa, mut­ta osaako joku sanoa, miten se poikkeaa siitä, että m,usikaalisesti lah­jakkaat oppi­laat osall­si­tu­vat koulun ohel­la musi­ikkiopis­to­jen opetuk­seen ja lah­jakkaat urheil­i­jat uirheiluseu­ro­jen opetukseen?

        Jos tälle tielle lähde­tään, niin eikö olisi vaan kan­nat­tavaa antaa rikkaiden perus­taa omia mak­sullisia koulu­ja, jois­sa on tar­jol­la kaikissa aineis­sa laadukas­ta ope­tus­ta hei­dän (tot­takai) lah­jakkaille lap­sille? Lop­puisi ainakin koulushop­pailu asuin­paikkaa muut­ta­mal­la, kun tilalle tulisi todel­li­nen koulushoppailu.

      9. Suomes­sa ei ole kiel­let­tyä perus­taa rikkaille laadukkai­ta koulu­ja, mut­ta perusk­oulumme on niin hyvä, että kysyn­tää ei ole. Muis­sa mais­sa on, jopa Ruot­sis­sa. Jos matem­ati­ikan ope­tus­ta edelleen heiken­netään, täl­lainen tilaisu­us voi tul­la. Mik­si ei tulisi, kun on jo mak­sullista musi­ikin ja jääkiekon ope­tus­ta lahjakkuuksille?
        Kiel­ten opetuk­ses­sa tämä mak­sulli­nen lisäope­tus on jo aivan ruti­inia. Kah­den viikon kielikurssi Bri­tan­ni­as­sa aut­taa mukavasti luokka­toverei­den edelle kielitaidossa.
        Pääkaupunkiseudul­la lah­jakkai­ta luki­o­laisia lähetetään jonkin ver­ran yliopis­ton matem­ati­ikan opetuk­seen, mut­ta näitä on lukumkääräis­es­ti vähän. 

      10. Osmo Soin­in­vaara:
        Pääkaupunkiseudul­la lah­jakkai­ta luki­o­laisia lähetetään jonkin ver­ran yliopis­ton matem­ati­ikan opetuk­seen, mut­ta näitä on lukumkääräis­es­ti vähän. 

        Näin tehti­in jo omana lukioaikanani, ressus­sa sai tehdä paljon ylimääräisiä kursse­ja joista osa oli yliopis­tol­la. Itse olin par­il­la kurssil­la, niin vält­tyi sel­l­aisil­ta aineil­ta jot­ka ei motivoineet.

      11. AV: Näin tehti­in jo omana lukioaikanani, ressus­sa sai tehdä paljon ylimääräisiä kursse­ja joista osa oli yliopis­tol­la. Itse olin par­il­la kurssil­la, niin vält­tyi sel­l­aisil­ta aineil­ta jot­ka ei motivoineet.

        Samoin Olar­in luon­non­tiede- ja matem­ati­ikka­pain­ot­teis­es­ta lukios­ta Espoon puolel­la kävi porukkaa sil­loisel­la TKK:lla suorit­ta­mas­sa matem­ati­ikkaa ja ohjelmointia.

      12. Osmo Soin­in­vaara:
        Suomes­sa ei ole kiel­let­tyä perus­taa rikkaille laadukkai­ta koulu­ja, mut­ta perusk­oulumme on niin hyvä, että kysyn­tää ei ole. Muis­sa mais­sa on, jopa Ruot­sis­sa. Jos matem­ati­ikan ope­tus­ta edelleen heiken­netään, täl­lainen tilaisu­us voi tul­la. Mik­si ei tulisi, kun on jo mak­sullista musi­ikin ja jääkiekon ope­tus­ta lahjakkuuksille?
        Kiel­ten opetuk­ses­sa tämä mak­sulli­nen lisäope­tus on jo aivan ruti­inia. Kah­den viikon kielikurssi Bri­tan­ni­as­sa aut­taa mukavasti luokka­toverei­den edelle kielitaidossa.
        Pääkaupunkiseudul­la lah­jakkai­ta luki­o­laisia lähetetään jonkin ver­ran yliopis­ton matem­ati­ikan opetuk­seen, mut­ta näitä on lukumkääräis­es­ti vähän. 

        Minä vähän ihmette­len tuo­ta koulu­tuk­sen laadukku­ut­ta. Itse kir­joitin hyvät arvosanat panos­tamis­tani aineista, mut­ta opet­telelin oikeas­t­aan kaiken itse. Toisaal­ta ruot­si oli aikaa vievä aine, mikä oli pois muista. Koulu oli lähin­nä sosi­aal­isia kon­tak­te­ja varten.

        Jos ajatel­laan, että Suomes­sa koulus­sa opetel­laan paljon kieliä ja ulkolukua, niin on han­kala nähdä että Suomen koulu olisi kovin hyvä. Jos joku olisi huolis­saan lapsen­sa koulus­ta, minus­ta olisi help­po ajatel­la että olisi paljon suomea parem­pia mai­ta pelkästään sen takia, että koulus­sa opetel­laan turhia ainei­ta eli siis tuh­lataan aikaa.

      13. Osmo Soin­in­vaara: yksi­tyi

        Yksi­ty­is­ten perusk­oulu­jen perus­t­a­mi­nen on kuitenkin Suomes­sa tehty myös monin tavoin han­kalak­si, kos­ka nekään eivät saa per­iä oppi­lail­ta mak­su­ja. Ainakin Yksi­tyisk­oulu­jen liiton mukaan ne tuot­ta­vat käytän­nössä koulu­tus­ta kun­nille ostopalveluina. Ehkä oppi­laiden van­hem­mat jär­jestävät lisäk­si muu­ta varain­hank­in­taa jonkun yhdis­tyk­sen kaut­ta? Pakko ottaa oppi­laik­si lähialueen lap­sia kuitenkin estää kuitenkin oppi­laiden huolta­jia rahoit­ta­mas­ta näin epä­suo­rasti vain omia lapsiaan.

        Lisäk­si, kun yksi­tyisk­oulu tarvit­see aina luvan, joka tulee perustel­la ”paikallisel­la tarpeel­la”, täy­tyy var­maan kaikil­la kouluil­la olla joku tiet­ty erikoishat­tu (steinerope­tus, vierask­ieli­nen ope­tus), että tätä lupaa voi uskoa saa­vansa. ”Kuin kun­nan jär­jestämä ope­tus, mut­ta parem­pi” ei oletet­tavasti riitä.

        Koulu­jen perus­tamista ei siis varsi­nais­es­ti ole kiel­let­ty, mut­ta käytän­nössä se on tehty (uskoak­seni tarkoituk­sel­la) han­kalak­si ja kan­nat­ta­mat­tomak­si. Pelkästään julkisen palvelun hyvyy­teen asia ei siis perus­tu. Mikäli tule­van hal­li­tuk­sen kaavailut toisen asteen koulu­tuk­sen suh­teen toteu­tu­vat, tuhoaako­han se yksi­tyisen ammatil­lisen koulu­tuk­sen maasta?

      14. Jos koulu halu­aa olla perusk­oulua kor­vaa­va, se ei saa per­iä lukukausi­mak­su­ja. Suomes­sa ei ole kuitenkaan koulu­pakkoa, vaan lap­si voidaan ottaa kotiopetuk­seen, jol­loin joutuu teht­timään vuosit­tain perusk­oulun oppimäärän. Kotiope­tus voi olla myös mak­sulli­sis­sa kouluissa.
        Se, ettei tätä vai­h­toe­htoa käytetä, osoit­taa, että perusk­oulua pide­tään riit­tävän hyvänä.
        Jonkin ver­ran koul­u­lakko­ja on maaseudul­la nähty, kos­ka opet­ta­ja on aivan kelvo­ton, ei ole oike­as­sa uskos­sa tai kos­ka kun­ta on lakkaut­tanut lähik­oulun, mut­ta ne ovat jääneet lyhytaikaisiksi.
        Helsingis­sä toimii kris­till­i­nen koulu kotik­oulu­pe­ri­aat­teel­la eril­lään kun­nan perusk­oulus­ta. Syynä ei ole perusk­oulun heikko taso vaan opetuk­sen maallisuus.

      15. Osmo Soin­in­vaara:
        Jos koulu halu­aa olla perusk­oulua kor­vaa­va, se ei saa per­iä lukukausi­mak­su­ja. Suomes­sa ei ole kuitenkaan koulu­pakkoa, vaan lap­si voidaan ottaa kotiopetuk­seen, jol­loin joutuu teht­timään vuosit­tain perusk­oulun oppimäärän. Kotiope­tus voi olla myös mak­sulli­sis­sa kouluissa.
        Se, ettei tätä vai­h­toe­htoa käytetä, osoit­taa, että perusk­oulua pide­tään riit­tävän hyvänä.
        Jonkin ver­ran koul­u­lakko­ja on maaseudul­la nähty, kos­ka opet­ta­ja on aivan kelvo­ton, ei ole oike­as­sa uskos­sa tai kos­ka kun­ta on lakkaut­tanut lähik­oulun, mut­ta ne ovat jääneet lyhytaikaisiksi.
        Helsingis­sä toimii kris­till­i­nen koulu kotik­oulu­pe­ri­aat­teel­la eril­lään kun­nan perusk­oulus­ta. Syynä ei ole perusk­oulun heikko taso vaan opetuk­sen maallisuus.

        Perusk­oulua ei pide­tä hyvänä ja ne jot­ka koulu­tuk­ses­ta jotain ymmärtävät, pitävät sitä eriarvoistavana.

  21. Noin yleisem­min mielestäni yliopis­to­jen val­in­takri­teereistä keskusteltaes­sa puhutaan aivan väärästä asi­as­ta. Val­in­takri­teeristöil­lä ei oikeas­t­aan ole yhtään mitään väliä; ihan kelvol­lisia lääkäre­itä, tuotan­to­talouden dip­painsse­jä, juris­te­ja ja arkkite­hte­jä saataisi­in vaik­ka opiske­li­jat valit­taisi­in arval­la jonkun minim­i­ta­son osaamisen ylit­tävien halukkaiden keskuudesta.

    Ongel­ma on use­at välivuodet ja niiden aiheut­ta­ma opin­to­jen valmis­tu­misen viivästymi­nen ja työu­ran lyhen­e­m­i­nen, ei se, miten opiske­li­jat val­i­taan oppi­laitok­si­in. Välivuodet taas johtu­vat siitä, että liian moni halu­aa opiskele­maan juuri tiet­tyjä suosit­tu­ja alo­ja, ja on valmis lykkäämään valmis­tu­mis­taan päästäk­seen halu­a­maansa opiskelu­paikkaan. Suosit­tu­jen alo­jen val­in­takri­tee­rien viilaamisen sijaan olisi paljon oleel­lisem­paa miet­tiä, miten lukios­ta valmis­tuneet täysi-ikäiset nuoret saataisi­in ohjat­tua opiskele­maan asioi­ta joi­ta he vält­tämät­tä eivät ensisi­jais­es­ti halu­aisi. Vain siten voidaan vähen­tää välivu­osien määrää.

    1. arkkite­hti:
      Ongel­ma on use­at välivuodet ja niiden aiheut­ta­ma opin­to­jen valmis­tu­misen viivästymi­nen ja työu­ran lyhen­e­m­i­nen, ei se, miten opiske­li­jat val­i­taan oppilaitoksiin. 

      Tämä on aivan tot­ta. Kun mietitään sitä, miten työl­lisyysaste eli työssä ole­vien osu­us kaik­ista 15–64 ‑vuo­ti­aista saataisi­in 75 tai 80 pros­ent­ti­in, on melko turhaa tui­jotel­la niitä 6% työt­tömiä, joista iso osa on oikeasti työkyvyt­tömiä tai vähin­tään kyken­emät­tömiä tuot­tavaan työhön. Ongel­ma eivät myöskään ole ikuiset opiske­li­jat, jot­ka roikku­vat kir­joil­la oppi­laitok­sis­sa ollen kuitenkin oikeasti töissä. 

      Iso­ja ongel­maryh­miä ovat liian pitkään odotet­tavis­sa ole­vaan tuot­tavu­u­teen­sa näh­den opin­nois­sa täysipäiväis­es­ti ajele­hti­vat ihmiset sekä ennenaikaises­ti työelämästä pois­tu­vat mm. varhaiseläkeläiset/ eläkeputkilaiset/ hark­it­se­mat­tomasti työkyvyt­tömik­si tuomi­tut ihmiset, jot­ka todis­te­tusti ovat kye­neet tuot­tavaan työhön. 

      Mitä noi­hin välivu­osi­in yms. tulee, ensim­mäi­nen kor­jaus pitäisi olla se, että lukios­ta tehtäisi­in takaisin kiin­teästi kolme­vuoti­nen, jol­loin lau­da­turen­nä­tys­ten tehtailu pitkitet­ty­jen opin­to­jen kaut­ta viivästyt­tää jatko-opin­toi­hin pääsyä, vaikeut­taa ja tekee epä­tasa-arvoisem­mak­si kil­pailun opin­topaikosi­ta. Mah­dol­lis­us venyt­tää lukio­ta täy­del­lis­ten arvosano­jen toivos­sa on tuot­tanut pelkkää vahinkoa tämän maan koulujärjestelmälle.

    2. arkkite­hti: Suosit­tu­jen alo­jen val­in­takri­tee­rien viilaamisen sijaan olisi paljon oleel­lisem­paa miet­tiä, miten lukios­ta valmis­tuneet täysi-ikäiset nuoret saataisi­in ohjat­tua opiskele­maan asioi­ta joi­ta he vält­tämät­tä eivät ensisi­jais­es­ti halu­aisi. Vain siten voidaan vähen­tää välivu­osien määrää.

      Tämä menee aika rankasti komen­to­talouden puolelle. Eli keskuskomitea päät­tää, mihin tarkoituk­seen kenenkin työ­panos pan­naan ja se on sit­ten tyy­tymi­nen siihen. 

      Olisiko mitenkään mah­dol­lista ajatel­la toisen­laisia ratkaisu­ja? Yksi ongelma­han täysin ilmaises­sa yliopis­to-opetuk­ses­sa on se, että se tarkoit­taa rajua tulon­si­ir­toa niille onnekkaille, jot­ka pää­sevät opiskele­maan alo­ja, joil­la on hyvät mah­dol­lisu­udet päästä hyvä­palkkaiseen työhön. Ja tietenkin täl­laiseen on paljon enem­män tunkua kuin siihen voidaan kiin­teil­lä resurs­seil­la jär­jestää koulu­tus­ta. Jos yliopis­ton saa­ma lukukausiko­r­vaus saisi jous­taa, tämä tarkoit­taisi sitä, että ne lisäi­sivät koulu­tus­ta aloille, joi­hin on kovasti kysyntää. 

      Ja tämä jous­t­a­mi­nen voisi tul­la sit­ten lukukausi­mak­su­ista. Nor­maalin lukukausi­mak­susys­teemin ongelma­han on kuitenkin siinä, että se suosii rikkai­ta, joil­la on parem­min varaa ottaa ris­ki lähteä opiskele­maan. Muus­sa tapauk­ses­sa voi pahim­mil­laan käy­dä niin, että niskas­sa on korkea opin­to­laina, eikä siltikään onnis­tunut saa­maan hyvä­palkkaista työtä. Tämä ris­ki pitäisi saa­da jotenkin jaet­tua kaikkien opiske­li­joiden kesken. Tähän on joitain mah­dol­lisuuk­sia. Yksi on se, että sen sijaan, että opiske­li­ja saa kiin­teän opin­to­lainan, hän saa ilmaisen opiskelun, mut­ta sit­ten sitoutuu mak­samaan tule­vista tulois­taan tietyn osu­u­den sijoit­ta­jille. Täl­löin osa huonopalkkaiseen työhön joutunei­den opin­noista tuleekin mak­set­tua niiden toimes­ta, jot­ka pää­sevätkin hyvi­in töi­hin. Kukaan ei siltikään tietenkään ehdoin tah­doin huonopalkkaiseen työhön jää, kos­ka tietenkin siitä itsekin hyö­tyy, jos saa nos­tet­tua palkkansa korkealle. Tämä sys­tee­mi tarvit­see ehkä jonkin­laisen klausu­ulin sen suh­teen, että läh­tee ulko­maille. Jos näin tekee, niin sit­ten laina muut­tuu nor­maa­lik­si opintolainaksi.

      1. Samuli Saarel­ma: Ja tietenkin täl­laiseen on paljon enem­män tunkua kuin siihen voidaan kiin­teil­lä resurs­seil­la jär­jestää koulu­tus­ta. Jos yliopis­ton saa­ma lukukausiko­r­vaus saisi jous­taa, tämä tarkoit­taisi sitä, että ne lisäi­sivät koulu­tus­ta aloille, joi­hin on kovasti kysyntää. 

        Ymmärtääk­seni ope­tus­min­is­ter­iö pyrkii ohjaa­maan koulu­tus­resursse­ja aloille, joiden osaa­jista on kysyn­tää työ­markki­noil­la (ml. aka­teemisen työt). Tätä kysyn­tää ei pidä sekoit­taa kova­palkkaisi­in tai muuten mukavi­in töi­hin mieliv­ien osoit­ta­maan “kysyn­tään” vas­taav­ista opiskelupaikoista. 

        Pros­en­tu­aa­li­nen vero­tus, pro­gres­si­ivi­nen eri­toten, pitää huolen siitä, että kova­palkkaisem­pi mak­saa takaisin enem­män. Ulko­maille veron­sa mak­sav­il­ta pitäisi tosi­aan per­iä takaisin joil­lakin muil­la keinoin.

      2. Samuli Saarel­ma:
        Olisiko mitenkään mah­dol­lista ajatel­la toisen­laisia ratkaisu­ja? Yksi ongelma­han täysin ilmaises­sa yliopis­to-opetuk­ses­sa on se, että se tarkoit­taa rajua tulon­si­ir­toa niille onnekkaille, jot­ka pää­sevät opiskele­maan alo­ja, joil­la on hyvät mah­dol­lisu­udet päästä hyvä­palkkaiseen työhön. Ja tietenkin täl­laiseen on paljon enem­män tunkua kuin siihen voidaan kiin­teil­lä resurs­seil­la jär­jestää koulu­tus­ta. Jos yliopis­ton saa­ma lukukausiko­r­vaus saisi jous­taa, tämä tarkoit­taisi sitä, että ne lisäi­sivät koulu­tus­ta aloille, joi­hin on kovasti kysyntää. 

        Yliopis­to­jen lukukausi­mak­su­jär­jestelmä veisi suo­ma­laisil­ta yliopis­toil­ta kil­pailue­dun suo­ma­laisen nuori­son opiskelu­paikkana. Jos opiskelus­ta pitää kuitenkin mak­saa, parem­pia yliopis­to­ja löy­tyy nopeasti kauem­paa. Aivovuo­to lisään­ty­isi, kos­ka ulko­mail­ta palaisi vain osa nuorisos­ta. Meil­lä ei tai­da nykyisen demografisen tilanteen kanssa olla varaa siihen.

        Olen itse riit­tävän varakas, että tuk­isin tietenkin oman lapseni opiskelua. Kaikkien nuorten van­hem­mat eivät ole. Oikeis­to­laise­nakin olen sitä mieltä, että nuoriso tarvit­see tasoitet­tu­ja lähtöko­htia. Ilmainen, tuet­tu opiskelu on tässä erit­täin tärkeää.

        Lisäk­si tässä on täl­lainenkin puoli:

        Vuon­na 2015 kon­ser­vati­ivi­hal­li­tuk­sen val­tio­varain­min­is­teri George Osborne päät­ti lakkaut­taa sairaan­hoita­jaopiske­li­joiden stipen­dit Englan­nis­sa. Päätök­sel­lä säästet­ti­in val­tion verovaro­ja yli 900 miljoon­aa euroa, mut­ta seu­rauk­se­na oli sairaan­hoita­jaopiske­li­joiden määrän rom­ah­t­a­mi­nen liki kol­man­nek­sen vain parin vuo­den aikana.

        Aiem­min stipen­di oli kus­tan­ta­nut sairaan­hoita­jien lukukausi­mak­sut ja elämiseenkin oli jäänyt rahaa tarve­hark­in­tais­es­ta tues­ta liki neljä tuhat­ta euroa vuodessa.

        Skot­lannis­sa, Wale­sis­sa ja Pohjois-Irlan­nis­sa stipen­dit säi­lyivät, ja niis­sä sairaan­hoita­jaopiske­li­joiden määrä onkin samaan aikaan nous­sut. (YLE 29.5.2019)

      3. Yliopis­to­jen lukukausi­mak­su­jär­jestelmä veisi suo­ma­laisil­ta yliopis­toil­ta kil­pailue­dun suo­ma­laisen nuori­son opiskelu­paikkana. Jos opiskelus­ta pitää kuitenkin mak­saa, parem­pia yliopis­to­ja löy­tyy nopeasti kauem­paa. Aivovuo­to lisään­ty­isi, kos­ka ulko­mail­ta palaisi vain osa nuorisos­ta. Meil­lä ei tai­da nykyisen demografisen tilanteen kanssa olla varaa siihen.

        Tämä on todel­la vah­va point­ti. Olen hil­jaa mielessäni kan­nat­tanut lukukausi­mak­su­ja ja pehmeitä opin­to­lain­o­ja, joi­ta ei tarvitse mak­saa, ellei pääse hyvä­palkkaiseen työhön, mut­ta tuo näköko­h­ta on todel­la vah­va. Tosin brit­tiyliop­stothan jäävät lokaku­us­sa tästä ulkop­uolelle, joten ulko­mais­ten yliopis­to­jen kil­pailu vähän helpottaisi.

      4. Osmo Soin­in­vaara: Tämä on todel­la vah­va point­ti. Olen hil­jaa mielessäni kan­nat­tanut lukukausi­mak­su­ja ja pehmeitä opin­to­lain­o­ja, joi­ta ei tarvitse mak­saa, ellei pääse hyvä­palkkaiseen työhön, mut­ta tuo näköko­h­ta on todel­la vah­va. Tosin brit­tiyliop­stothan jäävät lokaku­us­sa tästä ulkop­uolelle, joten ulko­mais­ten yliopis­to­jen kil­pailu vähän helpottaisi.

        Mut­ta eihän meil­lä ole mitään hätää, nyt meil­lä on koulu­tus­myön­teinen hal­li­tuskokoon­pano, joten eiköhän meil­lä ole koh­ta niin eri­no­maiset yliopis­tot, että ei täältä kukaan min­nekään lähde vaik­ka olisi minkälaiset maksut 😉

        Vakavis­saan niin nim­imerk­ki ij on kyl­lä täysin oike­as­sa, mut­ta herät­tää samal­la mie­lenki­in­toisen kysymyk­sen: onko meil­lä oikeasti jotain keino­ja joil­la saa­da yliopis­tois­tamme houkut­tel­e­vampia vai onko mei­dän vaan hyväksyt­tävä, että yliopis­to­jemme osalta paras ske­naario on tason säi­lymi­nen ennal­laan? Jos meil­lä on jotain keino­ja tehdä niistä houkut­tel­e­vampia, jonkin­laiset lukukausi­mak­sut ja pehmeät opin­to­lainat voisi­vat olla hyvä tapa rahoit­taa niiden keino­jen toteu­tus. Jos taas ei, mei­dän kan­nat­ta­nee lait­taa yliopis­tot puh­taaseen ylläpit­o­mood­i­in ja pyrk­iä siihen, että nyky­ta­sos­ta pide­tään kiin­ni mah­dol­lisim­man kus­tan­nuste­hokkaasti, kos­ka kyl­lä sieltä kuitenkin nykyäänkin ihan tarpeek­si mais­tere­i­ta (ja ken­ties hiukan liikaa tohtor­e­i­ta) valmistuu.

      5. ij: Jos opiskelus­ta pitää kuitenkin mak­saa, parem­pia yliopis­to­ja löy­tyy nopeasti kauempaa.

        Poikani opiskelee Aal­to-yliopis­tossa, ja valit­taa opetuk­sen huo­nout­ta. Ei niin että kurssi­sisältö olisi ala-arvoista, vaan päin vas­toin luen­noit­si­ja ete­nee liian vaikei­den asioiden kanssa liian nopeasti. Lasku­tu­pia ei juuri ole, ja assarien määrä olema­ton. Ain­oa tuki asio­den omak­sumiselle on KVG.

        Siihen että syynä ei ole ‘kyseisen opiske­li­ja-ainek­sen’ huo­nous, viit­taa poikani vai­h­t­a­mi­nen taan­noisel­la lin­eaar­i­al­ge­bran kurssil­la Aal­lon opetuk­ses­ta Stan­fordin verkkokurssin äärelle. On kuulem­ma aivan ihanaa kun mie­lenki­in­tois­es­ta aiheesta ymmärtääkin jotakin (oleel­lis­es­ti kuulem­ma kaiken), ja kun uuden oppitun­nin voi rak­en­taa hyvin ymmär­re­tyn edel­lisen oppitun­nin päälle.

        Aivovuodon riskiä vähen­täisi sekin jos koulus­sa saisi kun­nol­lista ope­tus­ta, pelkän kas­va­neen sisääno­ton ja kat­teet­toman hup­puyliopis­to-hehku­tuk­sen sijas­ta. Mak­sun pyytämi­nen olisi ker­takaikkisen kohtu­u­ton­ta, toki pait­si jos rahalle saisi katettain. 

        Itse asi­as­sa mon­et poikani ker­to­muk­sista tuo­vat mieleen omat opin­not TKK:lla, mut­ta siihen aikaan emme oikein osan­neet vaa­ti­akaan, kun­han vaan pidimme itseämme tyh­minä ja yritimme hil­jaa itsek­semme lukea asi­at kir­joista kiin­ni. Vas­ta nyt kun MIT:n ja vas­taavien verkkokursse­ja katele­mal­la saa ver­tailuko­hdan, niin ope­tushan oli mon­esti ump­isurkeaa. Simo Kivelä oli kyl­lä hyvä.

      6. Poikkeuk­sel­lis­es­ti nim­imerkil­lä: Poikani opiskelee Aal­to-yliopis­tossa, ja valit­taa opetuk­sen huo­nout­ta. Ei niin että kurssi­sisältö olisi ala-arvoista, vaan päin vas­toin luen­noit­si­ja ete­nee liian vaikei­den asioiden kanssa liian nopeasti. Lasku­tu­pia ei juuri ole, ja assarien määrä olema­ton. Ain­oa tuki asio­den omak­sumiselle on KVG.

        Siihen että syynä ei ole ‘kyseisen opiske­li­ja-ainek­sen’ huo­nous, viit­taa poikani vai­h­t­a­mi­nen taan­noisel­la lin­eaar­i­al­ge­bran kurssil­la Aal­lon opetuk­ses­ta Stan­fordin verkkokurssin äärelle. On kuulem­ma aivan ihanaa kun mie­lenki­in­tois­es­ta aiheesta ymmärtääkin jotakin (oleel­lis­es­ti kuulem­ma kaiken), ja kun uuden oppitun­nin voi rak­en­taa hyvin ymmär­re­tyn edel­lisen oppitun­nin päälle.

        Aivovuodon riskiä vähen­täisi sekin jos koulus­sa saisi kun­nol­lista ope­tus­ta, pelkän kas­va­neen sisääno­ton ja kat­teet­toman hup­puyliopis­to-hehku­tuk­sen sijas­ta. Mak­sun pyytämi­nen olisi ker­takaikkisen kohtu­u­ton­ta, toki pait­si jos rahalle saisi katettain. 

        Itse asi­as­sa mon­et poikani ker­to­muk­sista tuo­vat mieleen omat opin­not TKK:lla, mut­ta siihen aikaan emme oikein osan­neet vaa­ti­akaan, kun­han vaan pidimme itseämme tyh­minä ja yritimme hil­jaa itsek­semme lukea asi­at kir­joista kiin­ni. Vas­ta nyt kun MIT:n ja vas­taavien verkkokursse­ja katele­mal­la saa ver­tailuko­hdan, niin ope­tushan oli mon­esti ump­isurkeaa. Simo Kivelä oli kyl­lä hyvä.

        Ope­tus­ta voi aina paran­taa, mut­ta mielestäni tilanne ei ole niin yksioikoinen kuin lain­auk­ses­ta voi ymmärtää. Aal­los­sa on viime vuosi­na sat­sat­tu paljon opetuk­sen paran­tamiseen. Se ei ole kuitenkaan aina ihan help­poa. Esimerkik­si luen­noil­la han­kaluuk­sia tuo se, että kuuli­joiden lähtö­ta­so ja omak­sumiskyky vai­htel­e­vat suuresti. Kun oma­l­la kurssil­lani (joka ei ole lin­eaar­i­al­ge­braa tai edes liity matem­ati­ikkaan) kurssi­palauteky­selyssä kysyin eten­e­mis­tahdista luen­noil­la, niin yli 200 vas­taa­jas­ta noin 60 % oli sitä mieltä, että edet­ti­in sopi­vaa vauh­tia, 25 %:n mielestä eten­e­mis­tahti oli liian hidas ja 15 %:n mielestä eten­e­mis­tahti oli liian nopea. Suun­nit­tele siinä sit­ten luen­to, joka sopisi kaikille tai edes suurim­malle osalle.

        Eivät ne USAlais­ten huip­puyliopis­to­jenkaan luen­not aina niin huip­pua ole, vaik­ka toki joukos­sa on helmiä. Olen kat­sonut netis­sä omaa kurssiani vas­taa­van kurssin luen­to­ja Stan­fordin yliopis­tos­ta. Luen­noi­ja on alan tun­net­tu guru, jon­ka oppikir­ja on laa­jasti käytössä aiheen peruskurs­seil­la ympäri maail­man. Eivät ne luen­not mitenkään huono­ja ole, mut­ta eivät myöskään poikkeuk­sel­lisen hyviä. Olen Aal­los­sa seu­ran­nut mon­een otteeseen selvästi parem­pia luentoja.

        Joo, minus­takin Simo Kivelä oli lois­ta­va opet­ta­ja. Mut­ta kun sit­ten myöhem­min keskustelin min­ua noin 10 vuot­ta myöhem­min aloit­tanei­den opiske­li­joiden kanssa, eivät he pitäneet Kivelää mitenkään eri­tyisen hyvänä. Toisaal­ta muis­tan omil­ta opiskelu­a­joil­tani pienistä punai­sista kir­jois­taan tun­netun matem­ati­ikan apu­lais­pro­fes­sorin (ei siis Kivelä), jota suurin osa kurssikavereis­tani (ja minä myös) piti surkeana luen­noi­jana. Vas­ta paljon myöhem­min kuulin, että joskus 20 vuot­ta aikaisem­min samaa henkilöä oli yleis­es­ti pidet­ty opiske­li­joiden kesku­udessa lois­to-opet­ta­jana. Opiske­li­jat muut­tuvat ajan myötä. Jos opet­ta­ja ei osaa muut­taa ope­tus­taan sen mukaan, tulee lois­to-opet­ta­jas­ta ajan myötä keskinker­tainen tai jopa huono.

    3. “… ihan kelvol­lisia lääkäre­itä, tuotan­to­talouden dip­painsse­jä, juris­te­ja ja arkkite­hte­jä saataisi­in vaik­ka opiske­li­jat valit­taisi­in*** arval­la *** jonkun minim­i­ta­son osaamisen ylit­tävien halukkaiden keskuudesta.””

      Hiukan eteen­päin opiskelumaailmasta:

      Ja sama pätee varsi­naises­sa työelämässä, ainakin julk­ishallinnos­sa työurien alkupäässä voitaisi­in mon­een työhön
      vali­ta arval­la sopi­van tutkin­non suorit­taneista + jokin muu “help­po min­imikri­teeri” , aikaa säästy­isi sekä rekry­toi­jal­ta, että hakijalta.
      Tulisi tasa-arvo ja muut kyseenalaiset erot­telukysymyk­set hoidet­tua samalla.

      Itse olin ker­ran mukana tilas­tokeskuk­sen aktu­raar­i­haus­sa, johon tuli 300 hake­mus­ta ja itsekin tein 3 sivun syvä­ana­lyysin osaamis­es­tani — kumpi osa­puoli oli hölmö — kuka mak­saa tämän ruljanssin?

  22. QTC: Voi, kun toimit­ta­jat oppi­si­vat edes alkeet. 

    Niin­pä, usein saa miet­tiä mitä lehden “kak­si ker­taa suurem­pi” mah­taa sil­lä ker­taa tarkoittaa.

    Tässä kak­si muu­ta perusärsyt­tävyyt­tä. Har­va lukee tele­vi­sios­sa “Rinne ja Orpo” muo­dos­sa “Rinne jo Orpo”, mut­ta kovin moni lukee 2,8 muo­dos­sa 2 piste 8. Jopa sil­loin, kun tuo luku on näkyvis­sä. Häm­mästyt­tävää on myös kir­joi­tustapa 82€, aika har­va näet kir­joit­taa 82euroa. 

    Poikkesin nyt aika lail­la perustek­stistä, mut­ta etenkin tuo jälkim­mäi­nen ker­too sen­tään loogisu­u­den puuttes­ta. Ehkä pitkä matik­ka aut­taisi siihen.

    1. TJii:

      Poikkesin nyt aika lail­la perustek­stistä, mut­ta etenkin tuo jälkim­mäi­nen ker­too sen­tään loogisu­u­den puuttes­ta. Ehkä pitkä matik­ka aut­taisi siihen.

      Lukion pitkä matem­ati­ik­ka ei voi olla järkevä ratkaisu siihen ongel­maan, jos ala-asteen matem­ati­ikan oppi­tavoit­tei­ta ei ole sisäis­tet­ty aikanaan.

  23. Taitaa men­nä yli ja ohi alku­peräis­es­tä aiheesta, mut­ta kuitenkin koke­mus­peräisiä huomioi­ta eri­tyis­es­ti toden­näköisyys­lasken­nas­ta löytyy.
    Ollaan läheisessä yhtey­dessä logi­ikkaan. Tämä tuot­taakin joillekin oppi­laille umpiku­jan. Olisi ymmär­ret­tävä vaikka­pa JA sekä muut loogiset kon­nek­ti­iv­it. Tämäkään ei ole itses­tään selvää, vaik­ka luulisi jo äidinkieltään ymmärtävälle niin olevan.
    Aikoinaan kun ns. joukko-oppi tunget­ti­in perusk­oulu­un, oli siel­lä opet­ta­jil­la ja van­hem­mil­la pani­ik­ki, kun eivät asi­aa hallinneet.
    Sit­tem­min koko joukko-oppi siiv­ot­ti­in pois nimeä myöten opetuk­ses­ta. Vaikka­pa havain­nol­liset Venn-dia­gram­mit on nekin opetuk­ses­ta pois­sul­jet­tu. Suomes­sa eräät johta­vat matemaatikot vas­tus­ti­vatkin joukko-opin tuloa peruskouluun. 

    Varsi­nais­es­ti mitään logi­ikan alkeitakaan ei lukios­sa ole, luku­unot­ta­mat­ta ehkä valin­naista lisäkurssia kiinnostuneimmille.
    Yliopis­tossa­han on human­is­teillekin kait pakol­liset logi­ikan ja tilas­ton kurssit.

    Toden­näköisyys­lasken­nan koulute­htävis­sä ei juuri vaa­di­ta arit­meet­tista lasku­taitoa. Ongel­mat ovatkin muual­la. Tilas­to­jen tulk­it­semises­sa kom­puroidaan usein tiedo­tusvä­lineis­säkin. Esim vaal­i­tu­tu­losten seu­ran­nas­sa voisi maini­ta jotain luot­ta­musvälistä, kun tulok­sista las­ket­tu tiet­ty osa.

  24. Joku tuol­la mure­hti välivu­osia. Paljon huolestut­tavampi on ensik­er­ta­laiski­in­tiön luo­ma ongel­ma. Sen myötä ihmiset ajau­tu­vat väärille aloille. 

    Luki­o­laisel­la ei käytän­nössä ole todel­lisia edel­ly­tyk­siä ymmärtää val­it­se­mansa opin­toalan käytän­töä. Jos käytän­tö osoit­tau­tuu vas­ten­mielisek­si, vai­h­t­a­mi­nen uuteen on tehty aivan äärim­mäisen han­kalak­si tai jopa mahdottomaksi.

    Työtä ei tehdä pelkäl­lä tutkin­nol­la vaan sisäisel­lä moti­vaa­ti­ol­la ja aidol­la kiin­nos­tuk­sel­la. Mitä korkeam­paa koulu­tus­ta ala vaatii, sitä enem­män tämä korostuu.

    Kun jo aikaisem­min on havait­tu, että nyky­opiske­li­joiden perustiedot ja ‑taidot eivät riitä kaikille korkeak­oulu­tuk­sen aloille, niin tule­vaisu­udessa päälle tule­vat vielä motivaatio-ongelmaiset. 

    Ensi vuon­nakin taas moni human­isti opiskelee itseään työt­tömäk­si tai pätkä­työläisek­si tajut­tuaan vas­ta opin­not aloitet­tuaan, että hakuop­paiden kuvailemat mon­et työmah­dol­lisu­udet koske­vat ain­oas­taan pien­tä porukkaa opiskelleista.

  25. Kielikysymys on mie­lenki­in­toinen kysymys. Rkp tulee nyt hal­li­tuk­seen ja jatkos­sa ruot­si on pakko taas kir­jot­taa ylioppilaskirjoituksissa.

    Ruotsinkielestä puhut­taes­sa nousee ruotsinkielisil­lä kar­vat pystyyn pakko­ruot­sista puhut­taes­sa. Idässä on selvää, että toden­näköis­es­ti et tule kieltä koskaan kuule­maan saati käyt­tämään, mut­ta se on pakko suorit­taa. Opiske­li­joille on pain­otet­ta­va, että se on vaa­timus. Joskus on vaa­dit­tu opet­tele­maan ulkoa raa­mat­tua lati­naksi ja tämä aivan sama asia. Val­tio esit­tää tämän vaa­timuk­se­na sille, että voit tul­la val­i­tuk­si mihinkään val­tion tai kun­nan tehtävään. Lati­naksi ulkoa opetelta­va raa­mat­tu olisi reilumpi ja tas­a­puolisem­pi asia, mut­ta tähän ei ole palu­u­ta. Toki tässä tilanteessa löy­ty­isi niitä, joil­la olisi espan­ja tai italia kotikie­lenä ja oli­si­vat vielä kris­tit­tyjä eli joku pää­sisi helpol­la tässäkin vaa­timuk­ses­sa. Helpom­min hyväksyt­tävä jakolin­ja se kuitenkin olisi mitä tämä nykyi­nen, jos­sa Möt­tö­nen laite­taan yliopis­tossa luke­maan ruot­sia ja samaan aikaan Hen­driks­son saa vään­tää graduaan.

    Asi­aan liit­tyy myös vah­vaa rasis­tista retori­ikkaa. Idässä on selvää, että ruotsinkie­len vaa­timus on ole­mas­sa ain­oas­taan sik­si, että se edis­tää ruotsinkielis­ten aluei­den ase­maa suomes­sa. Kak­sikieliset saa­vat syn­nyin­lah­jana jotain, mitä muut joutu­vat opet­tele­maan. Helsingis­sä, jos­sa kieltä kuulee ja voi käyt­tää joutuu var­masti tekemään kie­len eteen mur­to-osan töitä ver­rat­tuna siihen, että tekee sitä idässä. Tääl­läkin mon­et väit­tävät, että kielikoe on niin help­po, että sil­lä ei saa kieli­taitoa. Jos ei ole pohjia, niin enem­män siinä kieliko­keessa on tekemistä kuin gradus­sa. Reilumpaa kaikille olisi edelleen opetel­la raa­mat­tua latinaksi. 

    Kaik­ki var­maan muis­ta­vat jonkin­laisen arvion siitä, mil­loin venäjänkielis­ten määrän on arvioitu ylit­tävän ruotsinkielis­ten määrän suomes­sa? Ja var­maan yhtä moni on näh­nyt suomen kar­tan väritet­tynä punaisek­si kuvaa­maan niitä kun­tia, jois­sa on enem­män venäjänkielisiä kuin ruotsinkielisiä. Tähän mieliku­vaan kun liit­tää vielä ne alueet suomes­sa, jois­sa ruot­sia oikeasti puhutaan eli ne 14 pikkukun­taa saadaan aika käsit­tämätön lopputulos. 

    Tätä taus­taa vas­ten on kum­mallista, että RKP halu­aa nos­taa vas­takkainaset­telua kiel­ten välille. Käy kuten hur­reille hat­tu­jen sodas­sa. Halu­taan revanssia ja tur­paan tulee. RKP:n oikeusmin­is­teri tois­teli, että venäjänkie­len ase­ma on aivan eri­lainen mitä ruotsinkie­len ase­ma ja mitään syytä venäjänkie­len viral­lis­tamiselle ei ole. En voisi olla min­is­terin kanssa enem­pää samaa mieltä tässä asi­as­sa, mut­ta se sama kos­kee myös ruot­sia. Mitään syytä ruotsinkie­len ase­maan ei ole.

    Oikeusmi­hin­steri jatkoi sil­lä, että ruot­sia on aina puhut­tu suomes­sa ja ruotsinkielisiä on aina asunut suomes­sa ja tilanne on aivan eri, mitä niil­lä, jot­ka muut­ta­vat tänne toi­sista maista. Se on kum­ma jut­tu, että idästä asi­at näyt­tävät hie­man eri­laiselta ja tun­tuu hölmöltä rak­en­taa rajal­in­jo­ja ja vas­takkainaset­telua kielikysymyk­sen vuoksi. 

    Suurin häviäjä kielikysymyk­sessä on Suo­mi. Ruotsinkielisiä on se noin 5%, jot­ka saa­vat tämän syn­tymälah­jana. Jos suomenkielistä porukkaa on sekoit­tuneena suun­nilleen saman ver­ran, niin päästään 10% väestöstä, jot­ka saa­vat tämän taidon tekemät­tä mitään. Noin 90% joutuu opiskele­maan pakko­ruot­sia. Virkamies­ruotsin tent­tii oman arvioni mukaan 60% väestöstä ja tästä kyseinen 80% tarkot­taisi sitä, että puo­let kansas­ta kär­sii pakko­ruot­sista. Jonkin ver­ran enem­män, kuin esim. maan­puo­lus­tusvelvot­teesta. Ja enem­män työaikaa pakko­ruot­si vaatii, mitä int­ti. Kysymyk­senä tämä on siis mielestäni ihan yhtä suuri ja laa­ja kuin kysymys asevelvollisuudesta.

    1. Perusk­oulu­un ruot­sienkieli tuli pakol­lisek­si, kos­ka kat­sot­ti­in, että muu saat­taisi ruotsinkieliset taka­matkalle. Näi­den kun oli käytän­nössä pakko oppia suomea.

      1. Osmo Soin­in­vaara:
        Perusk­oulu­un ruot­sienkieli tuli pakol­lisek­si, kos­ka kat­sot­ti­in, että muu saat­taisi ruotsinkieliset taka­matkalle. Näi­den kun oli käytän­nössä pakko oppia suomea. 

        Yleen­sähän on väitet­ty, että toisen koti­maisen mukana riiput­ta­mi­nen on rikkaus, joka vain helpot­taa muiden kiel­ten omak­sum­ista. Kieltämät­tä väite, että kyseessä on pienen kansakun­nan enem­mistön sim­put­ta­mi­nen, jot­tei tuon pienenkansakun­nan yleis­es­ti sosionomis­es­ti etuoikeutet­tu vähem­mistö pitäisi itseään syr­jit­tynä tun­tuu fak­tat huomioiden todemmalta.

        Sinän­sä tietysti mie­lenki­in­toista, että kun Helsingis­säkin val­tio­val­ta ja kaupun­ki yhteis­tu­umin tun­tu­vat pyrkivän aja­maan alas muiden vieraiden kiel­ten ope­tus­ta, täkäläi­nen lin­ja ilmeis­es­ti on, että Sak­san ja Ran­skan johta­mas­sa liit­to­val­tios­sa (jos/kun brititkin lop­ul­ta Brex­i­toi­vat itsen­sä lop­ul­ta ulos) Suo­mi pär­jää parhait­en keskit­tyen entistä enem­män englan­nin ja (huonon) ruotsin kie­len opettamiseen.

      2. Osmo Soin­in­vaara:
        Perusk­oulu­un ruot­sienkieli tuli pakol­lisek­si, kos­ka kat­sot­ti­in, että muu saat­taisi ruotsinkieliset taka­matkalle. Näi­den kun oli käytän­nössä pakko oppia suomea.

        https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/yhteiskunta/historia/eduskunta-tekee-paatoksen-peruskoulusta/Sivut/default.aspx

        https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/yhteiskunta/historia/eduskunta-tekee-paatoksen-peruskoulusta/Sivut/peruskoulun-puitelaki-hyvaksytaan.aspx

        Itse en ole ollut keskustelu­ja kuun­tele­mas­sa, mut­ta näin jälkikä­teen asi­aan tutus­tut­taes­sa nousee pääl­lim­mäisenä esille “Suomen viral­lisen kak­sikielisyy­den tur­vaami­nen”. Lisäk­si maini­taan, että kansalaiset pystyvät parem­min muut­ta­maan pois maas­ta tämän avul­la sekä pohjo­is­mainen yhteistyö.

        Aja­tus­ta posi­ti­ivis­es­ta syr­jin­nästä en löytänyt.

      3. Tämän perustelu ker­toi min­ulle suullis­es­ti henkilö, joka oli ollut paikalla. Tuol­laista syytä ei tietenkään kir­joite­ta paper­ille, vaan esitetään jotain ylvästä.

      4. Osmo Soin­in­vaara:
        Tämän perustelu ker­toi min­ulle suullis­es­ti henkilö, joka oli ollut paikalla. Tuol­laista syytä ei tietenkään kir­joite­ta paper­ille, vaan esitetään jotain ylvästä. 

        Ruotsinkie­len­taidot­tomas­ta ter­vey­den­hoita­jas­ta tai myyjästä ei ole hirveästi iloa uudel­la maal­la. Käytän­nössä kyse on itä­suo­ma­lais­ten virkakiel­losta, jos ruot­sia ei osata. 

        Siinä Osmo olet oike­as­sa, ettei gaussin käyt­tö tässä tapauk­ses­sa toi­mi. Ruotsin (ja suomen) yliop­pi­lasko­keen tulee olla lähin­nä virkamieskoet­ta vas­taa­va ja läpäisyperiaatteella.

      5. Helsinkiläi­sis­sä kaupois­sa on paljon maa­han­muut­ta­jataus­taisia myyjiä. En usko hei­dän osaa­van ruot­sia, sumen osaami­nen ainakin on vajavaista. Hyvin he silti osaa­vat kas­sakonet­ta näpyttää.

      6. Osmo Soin­in­vaara:
        Helsinkiläi­sis­sä kaupois­sa on paljon maa­han­muut­ta­jataus­taisia myyjiä. En usko hei­dän osaa­van ruot­sia, sumen osaami­nen ainakin on vajavaista. Hyvin he silti osaa­vat kas­sakonet­ta näpyttää. 

        Eikä var­maan ole suuri yllä­tys, että ulko­maalais­taus­taisil­ta ter­veyskeskulääkäreiltä ei suomen lisäk­si tääl­lä vaa­di­ta vielä ruotsinkin taitoa.
        https://yle.fi/uutiset/3–9321430

    2. ääni idästä:
      Kaik­ki var­maan muis­ta­vat jonkin­laisen arvion siitä, mil­loin venäjänkielis­ten määrän on arvioitu ylit­tävän ruotsinkielis­ten määrän suomes­sa? Ja var­maan yhtä moni on näh­nyt suomen kar­tan väritet­tynä punaisek­si kuvaa­maan niitä kun­tia, jois­sa on enem­män venäjänkielisiä kuin ruotsinkielisiä. Tähän mieliku­vaan kun liit­tää vielä ne alueet suomes­sa, jois­sa ruot­sia oikeasti puhutaan eli ne 14 pikkukun­taa saadaan aika käsit­tämätön lopputulos.

      Venäjää ja sen suku­laiskiel­ten puhu­jien määrä on jäänyt polke­maan 60.000 paikkeille eikä ole odotet­tavis­sa että nousu­si­vat lähellekään ruotsinke­lis­ten määrän tasoa kos­ka ei tänne saa enää muut­taa Venäjältä noin vaan ellei tule sotaa tai muu­ta vas­taavaa katastrofia. 

      Venäjänkielis­ten määrä ylit­tää ruotsinkielis­ten var­masti Ham­i­nas­sa tai Ima­tral­la ja muis­sa itä-Suomen pikkukun­nis­sa mut­ta ei väkirikkaissa kasvukeskuk­sis­sa Helsingis­sä, Espoos­sa, Turus­sa eikä Vaasassa.

  26. Koulu­tus­poli­ti­ikan iltalyp­sy: Ruot­si tulee pakol­lisek­si kir­joitet­tavak­si aineeksi!?

    Ruotsin osaamisen pelas­taa vain, se että lapset halu­a­vat sitä opiskel­la. Moti­vaa­tio syn­tyy valinnanvapaudesta.

    Jos RKP halu­aa säi­lyt­tää kak­sikielisen Suomen, järkevä muo­toilu olisi ollut, että yliooplasko­keen pakol­liseen osaan kuu­lu­vat kieli­aineista äidinkie­len lisäk­si kak­si muu­ta kieli­ainet­ta lukios­sa opet­tavista kielistä. Täl­löin olisi valit­tavis­sa englan­nin lisäk­si toinen koti­mainen kieli (ruot­si, suo­mi), sak­sa, ran­s­ka, espan­ja tai venäjä.

    Kos­ka ruotsin kie­len opet­ta­jia on ja kursse­ja jo käy­dään, asia olisi hoitunut luon­tev­asti. Vähäl­lä vaival­la lukios­sa ole­vat kir­joit­taisi­vat ruotsin. Nille joille moti­vaa­tio on muual­la, siitä ei rankaistaisi. Vien­ti- ja palvelu­alat kaipaa­vat ihan kaikkien kielien osaajia.

    Hal­li­tu­so­hjel­man kir­jaus on törkeä vedä­tys. Syn­ty­ta­pa on saman­lainen kuin sil­lon kun ruot­si tuli pakol­lisek­si perusk­oulu­un. Tästä ei seu­raa mitään hyvää. 

    Vaik­ka mil­laisen yo-arvosanan ruot­sista saa, sil­lä ei saa töitä Suomes­ta vaik­ka jatkaisi kuin­ka pitkälle yliopis­tossa. Suomen ruotsinkieli­nen koulu­tusjär­jestelmä tuot­taa riit­tävästi ihmisiä töi­hin, jois­sa ruot­sia tääl­lä tarvi­taan. Maas­ta pois­muut­tamista tuskin tietois­es­ti halu­taan edistää. 

    Ruotsinkieli­nen rin­nakkainen koulu­tusjär­jestelmämme on perustel­tu ja toimi­va, sitä ei ole kukaan lakkauttamassa.

  27. Jos olisi huolis­saan lapsen­sa koulu­tuk­ses­ta, niin nyt var­maan kan­nat­taisi lähteä pois täältä.

    Mut­ta tämä on aika isom­pi vyy­hti. Suomen ajautues­sa kri­isi­maak­si, on jälleen yksi lib­er­aali demokra­tia kural­la. Taitaa olla niin, että lib­er­aali demokra­tia kuolee aika pian.

  28. https://scontent-arn2‑1.xx.fbcdn.net/v/t1.0–9/fr/cp0/e15/q65/62402879_10157249269736358_2313706999843389440_o.jpg?_nc_cat=101&efg=eyJpIjoidCJ9&_nc_ht=scontent-arn2‑1.xx&oh=65b108af93a2637b3aa03d1c482af222&oe=5D89B8AE

    Minus­ta oli hie­man yllät­tävää, että miten hyvin jopa heikko­ja arvosano­ja pitkässä matem­ati­ikas­sa kir­joit­ta­neet ylsivät myöhem­min parem­paan tulota­soon, kuin e ja l:a lyhyestä matem­ati­ikas­ta kir­joit­ta­neet. Miten Osmo tulk­it­sisit tilastoa?

    1. Tosi kova tilas­to. Luulen, että seli­tyk­senä siihen, että pitkän matem­ati­ikan I on yhtä hyvä kuin lyhyen L on valin­nois­sa. Jot­ka val­it­se­vat lyhyen matem­ati­ikan, ovat taipu­vaisia val­it­se­maan mata­la­palkkaisia alo­ja, esimerkik­si hoitoalaa ja human­is­tisia aloja.

  29. Eikö ken­estäkään näytä siltä, että matem­ati­ik­ka olisi valit­tu haku­ti­lanteessa painavak­si aineek­si sik­si, että voitaisi­in edes hiukan lisätä miesten osu­ut­ta sisäänpäässeissä?

    Tätä ei vain san­o­ta ääneen sen parem­min kuin pakko­ruotsinkaan todel­lisia perusteita.

    1. x:
      Eikö ken­estäkään näytä siltä, että matem­ati­ik­ka olisi valit­tu haku­ti­lanteessa painavak­si aineek­si sik­si, että voitaisi­in edes hiukan lisätä miesten osu­ut­ta sisäänpäässeissä?

      Ei ainakaan min­ulle näytä siltä. Näyt­tää siltä, että halu­taan saa­da mah­dol­lisim­man kyvykkäitä opiske­li­joi­ta. Kyvykkyy­den pain­ot­ta­mi­nen lisän­nee miesten osu­ut­ta sivuvaikutuksena.

Vastaa käyttäjälle Samuli Saarelma Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.