Matalapalkkatyö, SATA-komitea, _

Mitä tehdä sosiaaliturvalle (4) Työmarkkinatuki ja asumistuki yhteen yleistueksi?

Jos saa työttömyyspäivärahaa ja hankkii jonkin verran ansiotuloja, ansiotulojen tuloharkinta on 300 euron suojaosan jälkeen 50 %. Jokainen ansaittu euro alentaa siis työttömyystukea 50 sentillä. Jos tuloista menee 30 % veroa, efektiiviseksi marginaaliveroksi tulee noin 65 % tai vähän alle, sillä ansiotuloa verotetaan kevyemmin kuin työttömyyspäivärahaa.

Jos saa asumistukea, sen tuloharkinta on yhteensä 33,6 %. Tämä lasketaan bruttotuloista, joten asumistuen tuottama marginaalivero voidaan laskea suoraan verotuksen marginaaliveron päälle. Jos siis marginaalivero on 30 %, efektiiviseksi marginaaliveroksi tulee 63,6 %.

Jos saa molempia, yhteensovitukseksi tulee 67,8 % (50 % + 33,6%/2) ja tämän päälle tulee mahdollinen tuloveron marginaalivero. Jos se on 30 % efektiiviseksi marginaaliveroksi tulee periaatteessa 81,8 % mutta käytännössä vähemmän ansiotulovähennyksen vuoksi.

Jos tämän päälle on lapsia päivähoidossa, päivähoitomaksun tulosidonnaisuus mutkistaa asiaa edelleen. Päänsäryn välttämiseksi sivuutetaan mahdollisuus ulosotossa olevista veloista. Päällekkäisen tuloharkinnan ongelmaa on esitetty oheisessa kuvassa. Siinä punainen viiva vastaa työttömyysturvaa ja vihreä asumistukea.

Olen itse ehdottanut raportissa ”Hahmotelma perustulosta” joskus yli 35 vuotta sitten, että kaikki tuloharkinnat yhdistettäisiin yhdeksi tuloharkinnaksi. Näin on tehty Britannian kiistellyssä Universal Credit -järjestelmässä. Tätä on suositeltu myös Suomelle ja kristillisten puoluesihteeri Asmo Maanselkä  on ehdottanut tätä ansiokkaassa raportissaan Kannustava perusturva.

Meidän oli tarkoitus selvittää työmarkkinatuen ja asumistuen yhdistämistä Sata-komiteassa, mutta jätimme sen tekemättä, kun Sosiaali-tupo lopetti käytännössä toimintamme. Se kuitenkin tuli selväksi, että uudistus olisi kallis.

Jos tuet yhdistetään yhdeksi tueksi, päällekkäisen tuloharkinnan ongelma poistuu, mutta valtio jää tappiolle, jos tuloharkintaprosenttia ei nosteta. Ehdotetuissa versioissa yleistuen tuloharkintaa jyrkennettäisiin nykytukiin verrattuna roimasti, ja tästä seuraa uusia ongelmia.

Maanselän mukaan yleistuki poistaisi köyhyyttä, helpottaisi kannustinongelmia ja tulisi valtiolle halvemmaksi. Hän ihmettelee itsekin, miten näin hyvä tulos on mahdollinen.

Ei se olekaan. Taikatemppu selittyy sillä, että tukien yhteensovitus on melkein kaikilla suurempaa kuin nyt. Korkeimmat marginaaliverot kyllä alenevat, mutta pääsääntöisesti marginaaliverot nousevat, mikä tarkoittaa, että pienistä ansiotuloista jää vähemmän käteen. Tämä soti pahasti sitä vastaan, että työnteosta pitäisi tehdä kannattavampaa.

Tuen saaja pysyy muutoksessa suunnilleen omillaan, jos hän saa sekä työttömyyspäivärahaa että asumistukea, mutta häviää melkoisesti, jos saa vain toista.

Voitaisiin ajatella, että jos saa molempia, tuet laskettaisiin yhteen ja niille laitettaisiin yhteinen tuloharkinta, joka olisi noin 60 %. Mutta jos saa vain työttömyyspäivärahaa, tuloharkinta pysyisi nykyisellään kuten myös pienipalkkaisella, joka saa vain asumistukea. Kun olemme siirtyneet reaaliaikaiseen tulorekisteriin, tuloharkinnan pitäisi perustua nettotuloihin, jotta etuuksien alentuminen ja verotuksen kiristyminen eivät aiheuttaisi yllätyksiä. Vanhana perustulon kannattajana en voi olla huomauttamatta, että tästä tulisi paljon yksinkertaisempaa, jos tuet ja verotus yhdistettäisiin yhdeksi kokonaisuudeksi.

7 thoughts on “Mitä tehdä sosiaaliturvalle (4) Työmarkkinatuki ja asumistuki yhteen yleistueksi?

  1. Sekä Kelan työttömyysturvaa että asumistukea saavia taitaa nykyisin olla asumistukia saavista ruokakunnista vähän yli joka neljäs, jos huomioidaan sekä yleinen asumistuki, eläkkeensaajan asumistuki, opiskelijoiden asumislisä (ulkomaille ja kansanopistoiden asuntoloihin) sekä sotilasavustuksen asumismenoja korvaava osuus. Perusturvan työttömyyspäivärahatuloa ja asumistukea samaan aikaan saavia ruokakuntia on tällä hetkellä noin 138 000. Ansiopäivärahatuloa saa 21 000 yleistä asumistukea saavaa ruokakuntaa. Pääosa asumistuen saajaruokakunnista ei ole nykyisin työttömyysetuuksien piirissä, eli suurimmalla osalla on se tilanne, että saa tuista vain jompaa kumpaa.

    Tukien yhteensovittaminen olisi kuitenkin monella tavoin hyödyllistä. Jo senkin takia, että tukia oikeasti eniten tarvitsevista monet eivät osaa laskea itse sitä, mitä tuloista milloinkin käteen jäisi, kun taas ne, jotka tukia eivät niin tarvitsisi, osaavat. Jos tukikokonaisuus olisi yksinkertaisempi, se olisi ymmärrettävämpi kaikille. Hyötyä tukien yhdistämisestä yleistukimaisemmiksi olisi myös esimerkiksi siksi, että tukien hakeminen ja laskenta on nykyään työllistävää sekä niiden hakijoille että myös niiden käsittelijöille. Yhden päätöksen tekeminen kahden eri tukipäätöksen sijaan vähentäisi käsittelytyön tarvetta sekä tuen hakijan että käsittelijän kannalta. Jos tukien ehtoja muutettaisiin tulorekisterin tietoja paremmin tukeviksi, voitaisiin toki sitäkin kautta jatkossa vähentää käsittelytyötä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Sosiaaliturvan yleistä tasoa voitaisiin helposti alentaa jos julkinen puoli ottaisi paljon aggressiivisemman roolin asuntopolitiikassa.
    Kyllä, hyppään aiheesta sivuun, mutta asumisen hinta on suorassa yhteydessä vaadittuun työmarkkinatuen ja asumistuen tasoon.

    Keskustelun alustukseksi.
    https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006077950.html

    Tuntuu että meillä halutaan ajatella että asunnot ja asuminen soveltuvat voitontavoitteluun – eivät sovellu, ainakaan nykyisellään monien kuntien ja kaupunkien kaavoituspolitiikalla.

    En näe mitään kansantaloudellista syytä miksi asuminen pitäisi tehdä keinotekoisesti kalliiksi, tämä vain lisää palkannostopaineita ja pakostakin korottaa sosiaaliturvan minimitasoa. Sen sijaan löytyy monia hyviä perusteluja pitää asuminen edullisena ja riittävästi edullisia vuokra-asuntoja tarjolla sillä se helpottaa ihmisten liikkuvuutta ja näin ollen talouden toimivuutta.

    Nykyinen Helsingin tilanne on jo lähes kestämätön kun monissa vuokra-asunnoissa minimi sopimusaika on 12kk ja sopimussakkona ennenaikaisesta purkamisesta on usein jopa 2kk vuokra. Lisäksi vuokravakuus on usein jopa 3kk vuokra, yksityismarkkinoilla puhumme jo siis vakuuksista joiden koko on jopa 3000 euroa. Lisäksi juuri vastikään puhuttiin tapauksista joissa vuokranantajat huijaavat vakuuksista lisämaksuja itselleen huterin perustein – ja ihmiset eivät uskalla tai jaksa tai pystyä rahatilanteen vuoksi turvaamaan oikeuksiaan oikeustoimin. Asetelma lähentelee ja tahallista hyväksikäyttöä.

    Perustulokin muuttuisi nopeasti paljon helpommaksi toteuttaa jos tavoitteeksi otettaisiin vaikka kansallinen 5e/mm2 kattovuokra sosiaalisessa asuntotuotannossa ja näitä asuntoja myös rakennettaisiin riittävästi, näissä pitäis tietysti olla jonkilaisia tulorajoja etteivät kaikkein varakkaimmat vie vähätuloisimpien tieltä asuntoja.
    Tämä muutos olisi varmasti kurjaa asuntosijoittajille, mutta toisten kuppaaminen rajallisten asuntojen varjolla on juuri sitä proverbiaalista ‘toistemme paitojen pesemistä’ joka ei tuo mitään lisäarvoa Suomi Oy:n toimintaan maailmassa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Stadist:
      Sosiaaliturvan yleistä tasoa voitaisiin helposti alentaa jos julkinen puoli ottaisi paljon aggressiivisemman roolin asuntopolitiikassa.
      Kyllä, hyppään aiheesta sivuun, mutta asumisen hinta on suorassa yhteydessä vaadittuun työmarkkinatuen ja asumistuen tasoon.

      Keskustelun alustukseksi.
      https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006077950.html

      Tuntuu että meillä halutaan ajatella että asunnot ja asuminen soveltuvat voitontavoitteluun – eivät sovellu, ainakaan nykyisellään monien kuntien ja kaupunkien kaavoituspolitiikalla.

      En näe mitään kansantaloudellista syytä miksi asuminen pitäisi tehdä keinotekoisesti kalliiksi, tämä vain lisää palkannostopaineita ja pakostakin korottaa sosiaaliturvan minimitasoa. Sen sijaan löytyy monia hyviä perusteluja pitää asuminen edullisena ja riittävästi edullisia vuokra-asuntoja tarjolla sillä se helpottaa ihmisten liikkuvuutta ja näin ollen talouden toimivuutta.

      Nykyinen Helsingin tilanne on jo lähes kestämätön kun monissa vuokra-asunnoissa minimi sopimusaika on 12kk ja sopimussakkona ennenaikaisesta purkamisesta on usein jopa 2kk vuokra. Lisäksi vuokravakuus on usein jopa 3kk vuokra, yksityismarkkinoilla puhumme jo siis vakuuksista joiden koko on jopa 3000 euroa. Lisäksi juuri vastikään puhuttiin tapauksista joissa vuokranantajat huijaavat vakuuksista lisämaksuja itselleen huterin perustein – ja ihmiset eivät uskalla tai jaksa tai pystyä rahatilanteen vuoksi turvaamaan oikeuksiaan oikeustoimin. Asetelma lähentelee ja tahallista hyväksikäyttöä.

      Perustulokin muuttuisi nopeasti paljon helpommaksi toteuttaa jos tavoitteeksi otettaisiin vaikka kansallinen 5e/mm2 kattovuokra sosiaalisessa asuntotuotannossa ja näitä asuntoja myös rakennettaisiin riittävästi, näissä pitäis tietysti olla jonkilaisia tulorajoja etteivät kaikkein varakkaimmat vie vähätuloisimpien tieltä asuntoja.
      Tämä muutos olisi varmasti kurjaa asuntosijoittajille, mutta toisten kuppaaminen rajallisten asuntojen varjolla on juuri sitä proverbiaalista ‘toistemme paitojen pesemistä’ joka ei tuo mitään lisäarvoa Suomi Oy:n toimintaan maailmassa.

      Valitettavasti vaikka vuokrat olisivat kuinka halpoja työmarkkinatuen pitäisi silti olla nykyisen suuruinen, koska tuki on niin pieni. Ja asumistuki ei kata asumismenoista kovin isoa osaa nykyisillä maksimi vuokrilla.
      Samaa mieltä olen kyllä siitä että kohtuu hintaista asumista tulisi olla tarjolla ja asunnoilla rahastamista hillittävä.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Toimeentulotuki ei sovi hyvin yhteen monien poikkeavien elämäntilanteiden kanssa. Isä joka on töissä ja maksaa minimi elatustukea edes yhdelle, saati useammalle lapselle, hänen elatustukensa ei ole toimeentulotuessa hyväksytty meno. Tällöin usein työskentelemällä jää käteen huomattavasti vähemmän kuin sillä että jää perus työttömyystuelle ja saa maksuvapautuksen. Tämän pystyy kyllä kiertämään sillä, että antaa kaikkien elatustukien mennä ulosottoon, jolloin ne lasketaan toimeentulotuessa menoksi, mutta silloin menettää luottotiedot useammaksi vuodeksi. Tämä on yksi niistä syistä, miksi miehen ei Suomessa kannata tehdä lapsia. Ja miksi lapsellisellisen duunarin kannattaa eron jälkeen olla joko työttömänä, tai olla harmaan talouden palveluksessa, kunnes lapset täyttävät 18. Tämä on valitettava fakta kymmenien tuhansien suomalaisisien kohdalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Leave a Reply to kysymys Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.