Miksi hoitajamitoitus kannattaa määritellä vanhuksen kunnon, ei keskiarvon perusteella.

Kun viesti ei men­nyt per­ille, yritän nyt vielä ker­ran selostaa, mik­si kiin­teä, kaikkia erikun­toisia van­huk­sia samal­la taval­la kohtel­e­va henkilömi­toi­tus on haitalli­nen, haaskaa rahaa ja johtaa van­hus­ten huonoon hoitoon.

On tärkeätä paran­taa van­hus­ten hoidon laat­ua ja voi olla perustel­tua palkata todel­la 4 500 hoita­jaa lisää, mut­ta se ei tarkoi­ta silti, että sään­tö­jen pitäisi olla sel­l­aisia, että ne johta­vat type­r­ään käyttäytymiseen.

Ympärivuorokautiseen hoitoon tule­vat van­huk­set ovat nyky­isin paljon huonokun­toisem­pia kuin oli­vat 20 vuot­ta sit­ten. Sik­si on perustel­tua nos­taa keskimääräistä mitoi­tus­ta. Van­hus­ten keskimääräi­nen huonokun­toisu­us on kuitenkin juuri huonon ohjauk­sen tulosta, ja tämä tulisi vain pahen­ta­maan sitä entisestää.

Mei­dän pitäisi men­nä samaan käytän­töön kuin Hol­lan­nis­sa, jos­sa van­huk­set pisteytetään RAI-indek­sil­lä. Kohta­laisen hyväkun­toinen van­hus tarvit­see hoito­jaa ehkä mitoituk­sel­la 0,2 ja hyvin huonokun­toinen mitoituk­sel­la 1,2. Suurin piirtein tätä suu­ru­us­lu­okkaa ovat hoitoisu­userot. Jos tämä on keskimäärin 0,7, eikö 0,7 ole sil­loin hyvä luku?

Ei ole, sil­lä kun­nat eivät päästä näitä 0,2‑vanhuksia hoito­laitok­si­in, vaan pakot­ta­vat nämä koti­hoitoon. Minä puol­lan voimakkaasti van­huk­sen oikeut­ta asua mah­dol­lisim­man pitkään kotona, mut­ta pidän todel­la huonona, ettei van­hus halutes­saan pääse kun­nan mak­samaan hoito­laitok­seen vain sik­si, ettei ole tarpeek­si huonokuntoinen.

Eri­tyis­es­ti pelkkää muis­ti­sairaut­ta pote­va ei vaatisi paljonkaan hoitoa, mut­ta hänen asumisen­sa yksin kotona ei ole turvallista.

Puhutaan tästä eteen­päin rahas­ta, jot­ta voimme ver­ra­ta hoito­laitos­ta koti­hoitoon, kos­ka laitok­sen hoit­o­mi­toi­tus­ta ei voi muuten ver­ra­ta kotihoitoon.

Tuo 0,7:n mitoi­tus tarkoit­taa, että hoitokuukausi mak­saa noin 4 000 euroa. Tuo 0:2:n mitoi­tus hyväkun­toiselle muis­ti­sairaalle tarkoit­taa, että hoitokuukausi mak­saa ehkä 1 500 euroa.

Mis­sä vai­heessa van­hus kan­nat­taa siirtää koti­hoi­dos­ta laitoshoitoon? Peri­aat­teessa siinä vai­heessa, kun hänen hoiton­sa laitok­ses­sa on halvem­paa kuin kotona. Tämä raja tulee vas­taan yllät­tävän nopeasti, sil­lä onhan jotenkin ratio­naalisem­paa annos­tel­la lääke van­huk­selle, joka on laitok­ses­sa, kuin van­huk­selle, jon­ka luo pitää matkus­taa pitkä matka.

(Tähän laskel­maan vaikut­taa huo­mat­tavasti se, miten suh­taudumme asumiskus­tan­nuk­si­in. Kotona asu­val­la van­huk­sel­la on tietysti olta­va se asun­to. Kuva muut­tuisi aivan toisek­si, jos tämä asun­to pan­taisi­in vuokralle ja vuokrat­u­lol­la mak­set­taisi­in laitoshoitoa, mut­ta se on taas oman tari­nansa aihe. Nyt jär­jestelmä kan­nus­taa jät­tämään asun­to tyhjäksi.)

Jos mitoi­tus ja hoito­laitok­sen lasku­tus kun­nalle perus­tu­isi RAI-indek­si­in, jol­loin kohta­laisen hyväkun­toinen van­hus mak­saisi 1 500 euroa, hän pää­sisi halutes­saan huo­mat­tavasti aikaisem­min laitok­seen. Kodi­no­maises­sa laitok­ses­sa elämä voisi olla paljon mukavam­paa kuin yksin pelois­saan kotona. Van­huk­sen kun­to yleen­sä las­kee ajan mit­taan. Sik­si RAI-indek­si tulee mita­ta sään­nöl­lisin välein uud­estaan. Kos­ka hoito­laitos saa rahansa RAI-indeksin peruis­teel­la, ei ole pelkoa, ettei laitos reago­isi van­huk­sen kun­non alentumiseen.

Käytin tässä sanaa lasku­tus, joka viit­taa ostopalvelui­hin. Asia ei muu­tu muuk­si sil­lä, että hoito­laitos on kun­nan oma.

Nyt van­hus pääsee laitok­seen vas­ta, kun hän on niin huonokun­toinen, että koti­hoidon hin­ta on tuo 4 000 euroa tai ainakin lähel­lä sitä. Se on jo lähel­lä heit­teille jät­töä, mut­ta jok­seenkin jokaisen kun­nan strate­gias­sa on pyrk­iä hoita­maan van­huk­sia kotona kauem­min. Huo­maamme, että laitok­sis­sa on tämän jäl­keen van­huk­sia, joiden hoidon­tarve vai­htelee välil­lä 0,7 – 1,2. Hoito on taas alim­i­toitet­tua, joten nor­mi nos­te­taan 0,9:ään ja ihan aiheesta. Sen jäl­keen laitok­sis­sa on van­huk­sia, joiden hoidon tarve vai­htelee 0,9 – 1,2 välillä.

Joku voisi sanoa, että kun­nathan ovat onnis­tuneet nos­ta­maan rajaa laitoshoitoon pääsys­tä ilmankin kiin­teää henkilöstömi­toi­tus­ta. Ovat, sil­lä kun­tien kyky laskea eri vai­h­toe­hto­jen taloudel­lisu­ut­ta on heikko. Tässä ehkä yksi syy siihen, että yksi­tyiset tuot­ta­vat yhtä hyvää hoitoa halvem­mal­la. Mut­ta tuo laki­in semen­toitu hoita­jami­toi­tus tek­isi tästä väärin laskemis­es­ta pakollista.

Sik­si olisi paljon parem­pi määrit­tää hoidon tarve yksilöko­htais­es­ti eikä val­takun­nal­lista keskiar­voa käyt­täen. Hoito olisi parem­paa ja rahaa säästyisi.

On hyvä, että van­hus­ten hoidon huonos­ta tilas­ta on nousut häly, mut­ta on myös hyvä, ettei asi­as­ta sääde­tä vaa­liki­iman olois­sa. Uskon, että vaalien jäl­keen päädytään kelvol­liseen ratkaisuun.

47 vastausta artikkeliin “Miksi hoitajamitoitus kannattaa määritellä vanhuksen kunnon, ei keskiarvon perusteella.”

  1. Jol­lain tapaa sitä 1500–4000 euroakin pitäisi vielä saa­da alem­ma. Van­hus­ten­hoi­dos­sa toim­i­taan liian paljon samal­la tapaa kuin kymme­nen vuot­ta sit­ten. Tänne tarvit­taisi­in koko pros­essin uudelleen suunnittelua.

    Kodin vuokraami­nen sieltä pois muutet­taes­sa olisi hieno paran­nus. Ver­tais­a­pua ja edullisem­pia työn­tek­i­jöitä, vai estääkö Tehy? Parem­min suun­nitel­tu­ja hoitopaikko­ja? Hoitopi­ire­jä kuten las­ten­hoi­dos­sa? Automaa­tio­ta, jaet­tu­ja resursse­ja? Jous­tavampi skaala sitä, mitä herkku­ja ja paran­net­tu­ja palvelui­ta saa ostaa oma­l­la rahalla?

    1. Krtek:
      Kodin vuokraami­nen sieltä pois muutet­taes­sa olisi hieno paran­nus. Ver­tais­a­pua ja edullisem­pia työn­tek­i­jöitä, vai estääkö Tehy?

      Ei kodin vuokraamista pois muut­taes­sa mikään ammat­tili­it­to estä, vaan tuk­i­jär­jestelmä. Käytän­nössä koko tyhjän asun­non vuokrat­u­lo per­itään van­huk­selta pois nos­ta­mal­la tämän hoitopaikkaan liit­tyviä mak­su­ja koske­vaa omavas­tu­u­o­su­ut­ta vuokrat­u­lo­jen ver­ran. Joten omais­ten ei ole mitään järkeä ottaa asun­toon yhtään vuokralaista. Vuokralaiseen liit­tyy aina esimerkik­si asun­non kulu­mista ja ylimääräistä vaivaa vuokra-asioi­ta hoitavalle edunvalvojalle/omaiselle, mut­ta van­huk­selle itselleen vuokras­ta ei jää yleen­sä mitään käteen. Omais­ten kan­nat­taa pitää van­huk­sen omis­ta­ma asun­to joko tyhjänä tai vuokra­ta se jollekin lähisuku­laiselle omakus­tan­nush­in­taan niin, että suku­lainen mak­saa suo­raan asun­non kulut eikä van­huk­selle tule huomioitavaa vuokratuloa.

      1. Hyvä perustelu ja toim­i­nee “kasvukeskuk­sis­sa”.
        Toinen syy mik­si ei kan­na­ta vuokra­ta on se että “pysähtyneis­sä” kun­nis­sa vuokraa­sun­to­ja on paljon tar­jol­la ja kate jää tosi pieneksi.
        No mik­sei sit­ten myy pois johtuu taas, että asun­to­ja on näis­sä kaupungeis­sa myyn­nis­sä sel­l­ainen määrä, että myyn­ti­hin­ta on oikeasti pieni (jotain 500€ neliöltä).
        Lop­ullisel­la real­isoin­nil­la ei siten ole oikeasti mitään merk­i­tys­tä. Se on sama kuin “van­hoil­la käyt­tämät­tömil­lä kesämökeil­lä”, jot­ka lahoaa paikalleen, pait­si niil­läkin on isom­pi myyntiarvo.

  2. “on myös hyvä, ettei asi­as­ta sääde­tä vaa­liki­iman oloissa. ”

    Oulun tapauk­ses­sa moni oli saar­naa­mas­sa, ettei moraali­pani­ikissa pidä tehdä mitään hätiköi­tyä. Samat­en koko vaa­likausi oppo­si­tio on valit­tanut, että lake­ja tehdään ilman kun­non valmistlua.

    Mut­ta nyt motok­si näyt­tää kääntyneen:
    “HUONOSTI VALMISTELTU ON PUOLIKSI TEHTY JA SE ON ENNENKIN KELVANNUT!”

  3. Ode taas harhateil­lä, kuten niin usein viime aikoina, “eläkeläisköy­hyys voitet­tu ym.” Mitoituk­sia on monin paikois, kuten esim. ter­vey­den­huol­los­sa ja eri­tyis­es­ti päivystyk­sessä, niin meil­lä kuin muual­lakin.. Min­imim­i­toi­tus ei mitenkään poista RAVA indeksin käyt­töä — sehän on yleisin tapa kun­nis­sa toim­intakyvyn arvioin­ti­in. Sen mukaises­ti van­huk­sia myös sijoite­taan eri paikkoi­hin niin, että entistä parem­min voidaan asi­akkaat hoitaa heille oikeis­sa paikois­sa. RAva tilas­tot myös osoit­ta­vat, että yksi­tyiset hoita­vat parem­pikun­toisia van­huk­sia — siihen perus­tuu tuo oden väite siitä, että yksi­tyiset tuot­ta­vat parem­paa palvelua halvem­mal­la ‑eivät todel­lakaan tuo­ta. Rava indeksin käyt­tö ei mitenkään poista tarvet­ta min­imim­i­toituk­selle. Se kohot­taisi meitä edes hiukan lähem­mäk­si pohjo­is­maista tasoa, sik­sikin se on tärkeätä.

    1. Min­imim­i­toi­tus ei mitenkään poista RAVA indeksin käyt­töä – sehän on yleisin tapa kun­nis­sa toim­intakyvyn arvioin­ti­in. Sen mukaises­ti van­huk­sia myös sijoite­taan eri paikkoi­hin niin, että entistä parem­min voidaan asi­akkaat hoitaa heille oikeis­sa paikoissa. 

      Tästä olen vah­vasti eri mieltä. Minus­ta sen jäl­keen, kun van­hus muut­taa pois kotoa, hänen ei pitäisi joutua m,uuttamaan uud­estaan, vaan viimeiset vuodet oli­si­vat kodi­no­mai­sis­sa olos­sa, jois­sa on erikunt­toisia van­huk­sia. Tuo siilo-ajat­telu, että ensimn ollaan tässä, seu­raa­vana vuon­na tässä ja niin edelleen, voi olla taloudel­lis­es­ti tehokas­ta, mut­ta on epäinhimillistä.
      Tutkimuk­set, joi­ta on tehtu hoito­laitosten kus­tan­nuseroista, olt­g­ta­vat huomioon hoitoisu­u­den. Merkit­tävä selit­tävä tek­i­jä on tilo­jen tarkoituk­sen­mukaisu­us, mod­ern­im­mat hoitokäytän­nöt ja parem­pi joht­a­mi­nen. Mik­si näin on, sitä me kunnnal­li­sis­sa luot­ta­mus­toimis­sa ole­vat voisimme tutkiskella.

  4. “Sik­si olisi paljon parem­pi määrit­tää hoidon tarve yksilöko­htais­es­ti eikä val­takun­nal­lista keskiar­voa käyttäen.”

    Laki yksi­ty­i­sistä sosi­aali­palveluista edel­lyt­tää, että yksi­tyisel­lä hoivakodil­la on toim­ilu­pa, jos­sa tulee olla hoitoisu­u­teen, tiloi­hin yms. Perus­tu­va yksi­tyisko­htainen hoita­jami­toi­tus. Esimerkik­si yöhoita­ji­in määrä jne. Ongel­ma on, että mitoi­tus on staat­ti­nen, eikä muu­tu hoi­vat­tavien kun­toisu­u­den muuttuessa.

    Mikä tästä uno­htuu on se, että koti­hoidon kus­tan­nuk­set eivät ole vain koti­hoidon kus­tan­nuk­sia. Pahenevat flun­ssat, kaa­tu­miset ja joskus pelkkä yksinäisyys aja­vat van­huk­sia ter­vey­den­huol­lon kalli­iden palvelu­jen pari­in paljon use­am­min koti­hoi­dos­sa kuin palvelu­a­sumises­sa. Jarkko Lumio teki tästä ansiokkaan selvi­tyk­sen pari vuot­ta sitten.

    Olen­nainen ongel­ma on, että kus­tan­nuk­set sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­losta tule­vat eri bud­jeteista — eikä tämä siis tutki­mat­ta yksilö­ta­sol­la näy.

  5. Uskon löytäneeni virheen Osmon järkeilyssä. 

    Käsit­tääk­seni tuo kiin­teä mitoi­tus on (hoita­jien määrä / van­hus / hoito­laitos) eikä (hoita­jien määrä / vanhus). 

    Keskimääräi­nen nor­mi toimii, jos poti­laiden kun­to hoito­laitok­ses­sa on het­ero­geeni­nen. Hoita­jan ei siis tarvitse viet­tää samaa aikaa 0,7 poti­laan kanssa kuin 1,2 poti­laiden kanssa, vaan hoidon määrä jakau­tuu poti­lasko­htais­es­ti las­ke­taan nor­mi miten tahansa.

    Nykyään hoito­laitok­sis­sa on tavoit­teena se, että van­hus hoide­taan lop­pu­un asti samas­sa hoivakodis­sa. Tämän seu­rauk­se­na hoitopaikois­sa on paljon erikun­toisia van­huk­sia. Jos pide­tään huol­ta siitä, että huonokun­toiset van­huk­set eivät kerään­ny yhteen paikkaan, yksi luku toimii hyvin. 

    Voi itse asi­as­sa olla niin, että mitä suurem­pi hoito­laitos, sitä vähem­män hoita­jia kos­ka poti­laiden jakau­ma on tasaisem­pi. Pienis­sä hoitokodeis­sa voisi olla vaa­timus (0,9x + N) eli N hoita­jaa ker­toimen päälle var­muu­den vuok­si, suuris­sa pelkästään (0.9x).

    1. N/A Et vas­tan­nut kuitenkaan argu­ment­ti­i­ni, että tämä sama hin­ta eri­hoitoi­sista van­huk­sista kan­nus­taa hoita­maan vam­nghuk­sia koti­hoi­dos­sa liian pitkään ja lisää siten kustannuksia.

      1. Osmo Soin­in­vaara:
        N/A Et vas­tan­nut kuitenkaan argu­ment­ti­i­ni, että tämä sama hin­ta eri­hoitoi­sista van­huk­sista kan­nus­taa hoita­maan vam­nghuk­sia koti­hoi­dos­sa liian pitkään ja lisää siten kustannuksia.

        Argu­ment­tisi olet­taa, että koti­hoito tulee halvem­mak­si rajat­a­pauk­sis­sa. Onko tämä tot­ta vai mietitkö jotain tule­vaisu­u­den ske­naar­i­o­ta mis­sä hoitopaikko­ja on riit­tävästi ja vain hin­ta on este? 

        Oma käsi­tyk­seni on, että kothoidon kalleim­mat asi­akkaat ovat huo­mat­tavasti kalli­impia kuin hoito­laitok­sen halvim­mat eikä kun­nil­la ole taloudel­lista syytä vähen­tää hoitopaikko­ja ja palvelu­a­sum­ista vaan lisätä niitä. Olenko väärässä? 

        Sitran selvi­tyk­siä: Laitok­ses­ta koti­in – syn­tyikö säästöjä?Ikäihmisten palvelu­iden muu­tosten kustannus­vaikutukset Tam­pereel­la

        Kts. Taulukko 18. Eri palvelu­muo­to­jen kus­tan­nusver­tailu. Kallein kus­tan­nuskvar­taali koti­hoi­dos­sa (6%) mak­saa 256 EUR/vrk, joka on kalli­impi kuin hoito ter­veyskeskuk­ses­sa (228), van­hainkodis­sa (193) tai tehoste­tus­sa palvelu­a­sumises­sa (14 8). Kol­mas kvar­taali (11%) 169 EUR/vrk on myös kalli­impi kuin tehostet­tupalvelu-asum­i­nen. Toinen kvar­taali on väin niukasti neljä euroa halvem­pi kuin tehostet­tu palvelu­a­sum­i­nen. Vas­ta halvin kvar­taali 99 EUR/vrk on selvästi halvin. Toisin sanoen 36% koti­hoi­dos­sa asu­vista voitaisi­in hoitaa halvem­mal­la tai läh­es samaan hin­taan tehoste­tus­sa palvelu­a­sumises­sa jos olisi paikkoja. 

        Tam­pereel­la on läh­es 1 000 koti­hoidon asi­akas­ta, joi­den hoitokus­tan­nuk­set ovat kalli­impia kuin halvim­mat ympärivuorokautisen hoidon ratkaisut. Tämän ryh­män asi­akkaista läh­es puolel­la kus­tan­nuk­set ovat jopa kaksin­kertaiset. Näi­den asi­akkaiden kokon­ais­ti­lanteen arvioin­tiin tarvi­taan lisäselvitystä. 

      2. Oma käsi­tyk­seni on, että kothoidon kalleim­mat asi­akkaat ovat huo­mat­tavasti kalli­impia kuin hoito­laitok­sen halvim­mat eikä kun­nil­la ole taloudel­lista syytä vähen­tää hoitopaikko­ja ja palvelu­a­sum­ista vaan lisätä niitä. Olenko väärässä? 

        Olet tois­taisek­si oike­as­sa, mut­tas jos tulee tasami­to­pi­tus, jokainen uusi asikas mak­saa 4000 €/kk. Juuri sik­si tämä malli on jär­jen­vas­tainen, mut­ta ennen vaale­ja kel­paa­vat vain ajatuk­set, jot­ka on puet­tavis­sa kol­men sanan iskulauseiksi.

  6. Tässä olisi hyvää poh­jaa van­hus­ten hoidon paran­tamisek­si. Kuten Osmo tote­si kyn­nys koti­hoidon ja laitoshoidon välil­lä on aivan liian suuri. Laitoshoitoon pääsee usein vas­ta sil­loin, kun van­hus muu­ta­man ker­ran läh­tee hor­toile­maan yksik­seen ulos eikä löy­dä enää takaisin. Kan­nat­taisi ajatel­la myös omaishoita­jan tuen korot­tamista ja siihen liit­tyvää “virkava­paut­ta”. Jos ja kun vuosi laitoshoi­dos­sa mak­saa lähem­mäs 50 000 €, kan­nat­taisi val­lan hyvin mak­saa pari tuhat­ta euroa omaishoita­jalle. Ehkä, en osaa sanoa, mitä ongelmia siitä syntyisi.

    Krtek says:
    7.2.2019 at 12:51
    “Jol­lain tapaa sitä 1500–4000 euroakin pitäisi vielä saa­da alemma.”
    Ja jol­lain taval­la pitäisi saa­da vero­tus­ta keveäm­mäk­si ja ja.…. Näitä toivei­ta on niin help­po esit­tää, vaan kuka esit­tää ratkaisu­ja. Jos jotain olisi, olisi ne var­maan jos­sain päin kek­sit­ty, onhan tuo van­hus­ten­hoito iso bisnes maailmalla. 

    Meil­lä vain on asioi­ta, jot­ka mak­sa­vat ja jon­ka me ihmiset joudumme maksamaan.

  7. Juuri noin. Tässä maas­sa tas­apäis­tetään kaik­ki. Nyt sitä tehdään van­hus­ten hoidol­la. Kaik­ki samalle desimaaliluvulle.
    On luon­nol­lista, että vaalien alla poli­tikoidaan ja ammat­tili­itot käyt­tävät suur­ta hälyä omien etu­jen­sa ajamiseen. Surullista, että tämä menee kansaan ja poli­itikot käyt­tävät tilan­net­ta omien tarkoi­tus­pe­rien ajamiseen.
    ‑Seu­raavis­sa hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa sovi­taan miten van­hus­palvelu­lakia kan­nat­taa muut­taa parhaan hoidon aikaansaamiseksi.
    ‑Miten kotona asu­jan tur­val­lisu­u­den­tun­net­ta ja olo­ja voidaan paran­taa palvelu­jen osto­jen ja/tai hoita­jan palkkauk­ses­ta syn­tyvien meno­jen verovähennysoikeuksilla?
    ‑Kuka uskaltaa aloit­taa keskustelun maa­han­muu­ton sal­limisek­si ikäih­mis­ten kodinhoitoon?
    ‑Mis­sä aloite­taan keskuste­lut “ara-rahoit­teis­ten” tms. hoi­va-asun­to­jen rakentamisesta?
    ‑Mikä kaupun­ki ensim­mäisenä osoit­taa käve­lyetäisyy­deltä keskus­taa tont­tien jaon ikäih­misen säädel­tyä asun­torak­en­tamista varten?
    ‑Kuka/mikä talo osoit­taa uusia kol­man­nen sek­torin taho­ja van­hus­palvelu­jen tuot­ta­jik­si. Haav­is­ton puheen­jo­hta­ma Setle­ment­tili­ike tuot­taa jo Jyväskylässä laat­ua van­hus­ten­hoi­dos­sa sydämel­lä. Miten yhdis­tys voisi tätä osaamis­taan laa­jen­taa maanlaajuiseksi?
    ‑Mikä taho “kopio” Suomen oloi­hin sovel­tuvak­si Hol­lan­nin van­hus­palvelu­jen markki­na­jo­hta­jan mallin.
    ‑Osaa­jat jatkakaa tätä lis­taa, please

  8. “Nyt van­hus pääsee laitok­seen vas­ta, kun hän on niin huonokun­toinen, että koti­hoidon hin­ta on tuo 4 000 euroa tai ainakin lähel­lä sitä”

    Huomionar­voista on, etteivät kun­nat yleen­sä tiedä mikä koti­hoidon hin­ta oikeasti on. Hin­ta muo­dos­tuu pait­si koti­hoidon, niin myös ter­vey­den­huol­lon palveluista, eikä niitä yksilö­ta­sol­la nähdä. Koti­hoi­dos­sa ole­vat van­huk­sen kuluista iso osa muo­dos­tuu ensi­hoi­dos­ta, päivystyk­sistä, sairaalapäivistä jne, kos­ka he kaa­tu­il­e­vat, hei­dän flun­ssansa pahenevat jne. Tästä on aivan mainio tutkimus — Laitok­ses­ta koti­in, joka tutkii nimeno­maan tätä kokon­aiskus­tan­nus­ta Tam­pereel­la. https://www.sitra.fi/julkaisut/laitoksesta-kotiin-syntyiko-saastoja/

  9. “Nyt van­hus pääsee laitok­seen vas­ta, kun hän on niin huonokun­toinen, että koti­hoidon hin­ta on tuo 4 000 euroa tai ainakin lähel­lä sitä. Se on jo lähel­lä heit­teille jät­töä, mut­ta jok­seenkin jokaisen kun­nan strate­gias­sa on pyrk­iä hoita­maan van­huk­sia kotona kauem­min. Huo­maamme, että laitok­sis­sa on tämän jäl­keen van­huk­sia, joiden hoidon­tarve vai­htelee välil­lä 0,7 – 1,2. Hoito on taas alim­i­toitet­tua, joten nor­mi nos­te­taan 0,9:ään ja ihan aiheesta. Sen jäl­keen laitok­sis­sa on van­huk­sia, joiden hoidon tarve vai­htelee 0,9 – 1,2 välillä.”

    Palvelu­a­sum­ista on mon­en­laista, keveim­mässä muo­dos­sa se on vuokrayk­siö-kak­sio, johon van­hus ostaa erik­seen palvelui­ta esim siivouk­sen, pyyk­in­pe­sun, ruuan,lääkehuollon.
    Kun­ta ei mak­sa tätä eikä val­vo palvelua, se on asi­akkaan eli van­huk­sen vastuulla
    Tiedän muu­ta­man laitok­sen, jos­sa voi asua palvelu­ja liuku­vasti lisäten.

    Mut­ta täl­laisia laitok­sia ei ole riittävästi

    Tuo hoita­jami­toi­tus kos­keekin vain niitä asukkai­ta, jot­ka eivät kykene itse huole­hti­maan päivit­täi­sistä toimista eivätkä voi asua kotona
    Hoita­jami­toi­tus on keskiar­vo, eivät palve­lu­talot mitoi­ta henkilökun­taa nytkään yksilöl­lis­ten arvioiden mukaan. Kyl­lä se yökkö valvoo kaikkia van­huk­sia, myös niitä , jot­ka ovat jonkin ver­ran omatoimisia

    Kun laitok­ses­sa on kym­meniä , ehkä sato­jakin saman tason van­huk­sia niin kyl­lä suures­sa joukos­sa keskiar­vo toimii. 

    Muis­ti­sairas ei ole koti­hoidet­ta­va kuin taudin alkupäässä. Sen jäl­keen kun henkilö ei enää osaa pukea eikä ole sisäsi­isti, pistää hel­laa päälle tai heiluu parvek­keel­la tai häipyy ulos ilman vaat­tei­ta niin koti­hoito on ohi. Muis­ti­sairauteen liit­tyy myös väki­val­taisu­us, kiltistäkin ihmis­es­tä tulee agressiivinen.

    Kun­nat toki pyrkivät jatka­maan koti­hoitoa, mut­ta riip­puu paljon omai­sista , miten laito­spaik­ka järjestyy. Lähipi­irin ihmi­nen voi pyytää palve­lu­tarvekar­toituk­sen ja kun­nal­la on viikko aikaa tehdä se.
    Oma koke­muk­seni on, että vaatii pien­tä kovis­telua, mut­ta kun pää on saatu auki niin päätök­set ovat asiallisia

    Onhan ollut aikaa kehitel­lä parem­piakin mitoi­tus­pe­rustei­ta, mut­ta eipä kukaan ole keksinyt mitä ne voisi­vat olla.Tai onhan tuo yksikköhintaperuste.Siinä joka risaus kir­jataan ja laskute­taan. Yksikkö­jen määrästä voi laskea resurssitarpeen 

    Mut­ta kuka tark­istaa, onko lasku oikein

  10. Osmon kir­joi­tus­sar­ja laki­in kir­jat­ta­van mitoituk­sen ongelmista sen kuin para­nee ja täs­men­tyy. Mut­ta samaan aikaan puoluei­den vouho­tus ja huu­tokaup­pa laki­in kir­jat­ta­van mitoituk­sen lukuar­vos­ta vain kiihtyy. Surullista. Olemme fak­to­jen jälkeisessä ajassa.

    Ain­oa laki­in kir­jat­tavaa mitoi­tus­ta vas­tus­ta­va puolue ottaa gallu­peis­sa pataan ja on helisemässä. Ei näytä ole­van mitään syytä, mik­si muut puolueet vähen­täi­sivät tätä vouhotusta.

    Tämän kom­mentin tarkoi­tus ei ole puo­lus­taa Kokoomus­ta. Enem­män toivoisin jär­jenkäyt­töä kaikille muille.

    1. OJ:
      Osmon kir­joi­tus­sar­ja laki­in kir­jat­ta­van mitoituk­sen ongelmista sen kuin para­nee ja täs­men­tyy. Mut­ta samaan aikaan puoluei­den vouho­tus ja huu­tokaup­pa laki­in kir­jat­ta­van mitoituk­sen lukuar­vos­ta vain kiihtyy. Surullista. Olemme fak­to­jen jälkeisessä ajassa.

      Ain­oa laki­in kir­jat­tavaa mitoi­tus­ta vas­tus­ta­va puolue ottaa gallu­peis­sa pataan ja on helisemässä. Ei näytä ole­van mitään syytä, mik­si muut puolueet vähen­täi­sivät tätä vouhotusta.

      Tämän kom­mentin tarkoi­tus ei ole puo­lus­taa Kokoomus­ta. Enem­män toivoisin jär­jenkäyt­töä kaikille muille.

      Uskoisin, että kaik­ki ovat samaa mieltä siitä, että jotain on tehtävä ja heti. Nopein tapa on kir­ja­ta laki­in 0,7‑mitoitus ja sen toteut­tamista pitää myös valvoa sekä sank­tiot tiput­taa nopeasti. 

      Sit­ten voidaan alkaa kek­simään pyörää uudelleen. Sil­lä sitähän tuo RAI-vouho­tus on. Meil­lä on jo laki­in kir­jat­tu edel­ly­tys hoito­tarpeen kar­toit­tamis­es­ta sekä työkalun eli mit­tarin käytöstä. Kun on saatu aikaisek­si toimi­va sys­tee­mi, aje­taan se toimi­vana sisään, minkä jäl­keen voidaan pois­taa laista 0,7‑mitoitus.

      RAI itsessään ei siis ole mikään pelas­tus, vas­taavia sys­teeme­jä käytetään jo nyt, vieläpä lain edel­lyt­tämänä. Osa­taanko / halu­taanko kar­toi­tusten tulok­sia käyt­tää hoito­työtä tehdessä, on se kysymys sekä miten asia kor­jataan / paikataan nopeasti.

      1. KTe:

        Sit­ten voidaan alkaa kek­simään pyörää uudelleen. Sil­lä sitähän tuo RAI-vouho­tus on. Meil­lä on jo laki­in kir­jat­tu edel­ly­tys hoito­tarpeen kar­toit­tamis­es­ta sekä työkalun eli mit­tarin käytöstä. Kun on saatu aikaisek­si toimi­va sys­tee­mi, aje­taan se toimi­vana sisään, minkä jäl­keen voidaan pois­taa laista 0,7‑mitoitus.

        Sin­ul­la on ihail­ta­va usko siihen, että olisi ikinä poli­it­tis­es­ti mah­dol­lista ottaa tuo­ta mitoi­tus­ta pois. Kuka poli­itikko halu­aa liit­tää nimen­sä siihen, että hän ehdot­taa sitä, että van­hus­ten hoitoon laite­taan vähem­män ihmisiä töi­hin? Kukaan ei voi tuom­moi­senkaltaista leikkaus­ta ehdot­taa ilman, että oppo­si­tio ja keltainen lehdis­tö tuomit­see hänet välit­tömästi van­hus­ten riistäjäk­si ihan riip­pumat­ta siitä, että joku inno­vaa­tio on tipaut­tanut tarpeen hoita­jille pienem­mäk­si. Teknokraat­tises­sa unel­mas­sa tietenkin tilanne olisi toinen, mut­ta kun me elämme tässä Suomes­sa, jos­sa veron­mak­sajien piikki­in laite­taan Mat­ti Nykäsen hau­ta­jaiset niin on vain järkeväm­pää jät­tää lyömät­tä tätä lukua konkreet­tis­es­ti kir­joi­hin ihan samal­la lail­la, kun laista ei löy­dy määräys­tä heinätöi­den tek­i­jöistä per hehtaari pel­toa. Laite­taan sen sijaan julkisen sek­torin osta­jien valvon­ta kun­toon tekemäl­lä varoit­ta­va esimerk­ki parista valvon­tansa huonos­ti suorit­ta­neesta kun­nan­jo­hta­jas­ta ja laite­taan samal­la huonot toimit­ta­jat koville oikeasti seu­raa­mal­la sitä työ­suori­tus­ta niin väitän, että nyky­isil­läkin säädök­sil­lä saataisi­in paljon parem­pia tuloksia.

  11. Hävet­tää olla suo­ma­lainen. Van­husa­sia halu­taan siirtää yli vaalien ja piilot­taa jon­nekin valiokun­taan, joka yrit­tää kek­siä jip­po­ja, joil­la asia hoi­tu­isi hal­val­la. Ei tuos­sa auta muu kuin enem­män käsi­pare­ja hoito­työhön, robot­it, valvo­jat ja organ­isaat­torit eivät ratkaise. Mis­sä ovat kan­sain­välis­ten ihmisoikeussopimusten ja perus­tus­lain asiantun­ti­jat, eikö suo­ma­lais­ten van­hus­ten häpelli­nen kohtelu lainkaan kiin­nos­ta. Mukavam­paa puhua ulko­maid­en ihmisoikeusrikkomuksista.

  12. Mis­sään tapauk­ses­sa ei saa luo­da jär­jestelmää, jos­sa palvelun­tuot­ta­ja saa tehtyä tulosta siitä, että poti­las saadaan huonom­paan kuntoon.

    Näitä on suomes­sa nähty aiem­minkin ja esmerkke­jä löy­tyy paljon.

    1. nimet­tä:
      Mis­sään tapauk­ses­sa ei saa luo­da jär­jestelmää, jos­sa palvelun­tuot­ta­ja saa tehtyä tulosta siitä, että poti­las saadaan huonom­paan kuntoon.

      Näitä on suomes­sa nähty aiem­minkin ja esmerkke­jä löy­tyy paljon.

      Tämä jär­jestelmäjä meil­lä on jo nyt. Kun­ta säästää rahaa mitä halvem­mal­la se hoitaa vanhuksensa.

      Ain­oa keino miten tilanne voi edes teo­ri­as­sa muu­tua van­huk­sen etua mukail­e­vak­si om se, raha kul­kee van­huk­sen kaut­ta. Kaikissa muis­sa ske­naar­ios­sa mak­sa­jan kan­nat­taa ostaa halv­in­ta mikä täyt­tää lain vaa­timuk­set, todel­lis­es­ta laadus­ta välittämättä.

      Vain jos osta­ja ostaa juuri kyseinen van­hus-yksilö mielessään niitä palvelui­ta mitä kukasin sat­tuu tarvit­se­maan, voi hän käyt­tää rahat siihen, mikä aut­taa juuri sitä van­hus­ta eniten. Jos van­hus­ten olot jäävät liian huonoik­si, mak­set­ta­vat tuet ovat liian pieniä.

      Ongel­mak­si jää huonokun­toisimpi­en tapauk­ses­sa se, että hoidet­ta­van ja edun­valvo­jan intres­sit eivät ole yht­enevät, mut­ta ovat ne sen­tään aina yht­eneväm­mät kuin täysin van­huk­sen edun ohit­tavas­sa nykyjär­jestelmässä jos­sa van­huk­sen pahoin­pite­ly ja heit­teille­jät­tö on taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavin­ta ja piilot­tuu päät­täjältä excel taulukon numeroiksi.

  13. Ja tuos­sa Koti vs. van­hainkoti asi­as­sa shp:t ja kun­nat säästävät omia raho­ja val­tion rahoil­la. Noin puo­let kun­tien säästämästä sum­mas­ta tulee suo­raan val­ti­olle mm. lääkeluku­jen ja asum­istuen muo­dos­sa. Näin muis­telisin Sitran tutki­neen asi­aa Tam­pereen palvelu­muu­tok­sen yhtey­dessä muu­ta­ma vuosi sitten. 

    Ja tässä kun menetet­ti­in suo­raan puo­let, niin lisäk­si vielä tulee koti­sairaan­hoiton piiris­sä ole­va noin 5–6 ker­tainen sairaalapäivien määrä ver­rat­tuna van­hainkodis­sa ole­vi­in. Kotona asu­va ja palvelu­iden piiris­sä ole­va on kuitenkin keskimäärin kuukau­den — kak­si kuukaut­ta sairaalassa.

  14. Tässä kaikessa kan­nat­taa pitää mielessä se yksi peikko. Ahneus. Isoille hoivayri­tyk­sille van­hus­ten­hoito on ensi­jais­es­ti vain yksi rahantekokeino siinä mis­sä mikä muukin. Ihmis­ten hyvä hoi­va ja työn­tek­i­jät ovat siinä pelkkiä kuluer­iä. Tätä kuvaa hyvin Mar­ja Aarnio-Iso­han­nin lausumat (dif.fi 21.12.2016 Mar­ja Aarnio-Iso­han­ni ja Timo Ritakallio kehot­ta­vat iloit­se­maan myös tois­t­en menestyksestä)

    “Hoi­va-alal­la men­estymi­nen kat­so­taan usein negati­ivisek­si asi­ak­si. Olemme tehneet Esperis­sä läh­es 90 yri­tyskaup­paa ja val­taosas­sa kaupoista myyjäpuolel­la on ollut naisyrit­täjiä. Lähi­hoita­jas­takin voi tul­la miljonääri.”

    “Yri­tysos­tossa tiedät, mitä saat. Esperis­sä pros­es­sit ovat kun­nos­sa ja meil­lä on erit­täin hyvä 100 päivän inte­graa­tio­su­un­nitel­ma. Orgaanises­sa kasvus­sa voi olla käyt­töas­teris­ki. Hoi­va-alal­la henkilöstöku­lut ovat 60 pros­ent­tia liike­vai­h­dos­ta, ja jos ne kas­va­vat vaik­ka 10 pros­ent­tia, se on 12 miljoon­aa euroa ja kaik­ki tulok­ses­ta pois.”

    Hienoa on lähi­hoita­jan miljonäärik­si tulo, hienoa jos tulos kas­vaa, kun työn­tek­i­jöi­den palkat pide­tään alhaalla. 

    Ritakallion ja Aarnio-Iso­han­nin mielestä hmi­nen on turhaan kateelli­nen. Esperinkin hoitokodeis­sa asu­vien pitäisi iloi­ta, kun jotkut tekevät tulosta ja rikas­tu­vat. Iloit­setko sinä?

  15. Toinen mitoituk­seen vähin­tään yhtä paljon vaikut­ta­va tek­i­jä kuin hoitoisu­us on hoita­jien ja hei­dän työjo­hton­sa laatu. Meil­lä on eri­laisia hoita­jia: iso­ja ja vahvo­ja, pieniä ja heikko­ja, ahk­e­ria ja taas laisko­ja. Samoin on hyvinkin eri­ta­soista hoito­työn johta­jia. Tätä puol­ta ei kukaan ole uskaltanut vielä nos­taa pöydälle.

  16. Näin hoito-alan ihmisenä, joka on työsken­nel­lyt palvelukodeis­sa, pidän Oden kan­taa yksilöl­lis­es­tä mitoituk­ses­ta kaikin muuten puolin parem­pana. Epäilen kuitenkin, että tulisiko se koskaan toteu­tu­maan, vai hau­tau­tu­isiko se kaiken maail­man komi­teoihin vaalien jäl­keen. Pelkään myös, että sen valmis­telus­sa asiantun­ti­joina tul­taisi­in kuun­tele­maan pääosin yksi­ty­is­fir­mo­jen omis­ta­japuol­ta, eikä tarpeek­si asiakkaita/omaisia tai hoito­työn tekijöitä.

    Sen sijaan “Vaali-kiimas­sa” tehty 0,7 mitoi­tus­päätös antaisi meille hätäen­si­a­pua lisäkäsi­parin muo­dos­sa aamu- ja iltavuorossa.

  17. Pitää nyt kuitenkin muis­taa, että tässä jupakas­sa puhutaan laitoshoi­dos­ta. Soin­in­vaara tuo ansiokkaasti esi­in, että pienem­män hoi­vatarpeen omaavia pide­tään “väk­isin” koton­aan, vaik­ka olisi ihmis­ar­voista, että halukkaat pää­si­sivät laitoshoitoon, oli laitos sit­ten tuet­tua asum­ista tai ihan vuode­paikkaa osastolla.

    Aivan oikein on myöskin, että asi­akkaiden hoi­vatarve tulee määritel­lä jo pelkästään senkin vuok­si, että on taloudel­lis­es­ti jär­jetön­tä pitää 0,5- tai 0,7‑mitoitusta 0,2‑tarpeen asi­akas­ta varten. Jos kuitenkin samas­sa yksikössä on 0,2–1,2‑hoivatarpeisia ja hoita­jakeskiar­vo on vaikka­pa tuo 0,7, voidaan työt määritel­lä sen mukaan, että jokainen saa hoivaa tarpeen­sa mukaan.
    Tuo keskimääräi­nen hoita­jamäärä tulee kokoon myös sil­loin, jos ale­taan laske­maan hoi­vatarvet­ta erik­seen. Jokainen, joka hie­man matem­ati­ikkaa ymmärtää, voi sen laskea. Hoita­jami­toi­tus tulee olla suo­raan ver­ran­nolli­nen asi­akaskun­nan hoivan tarpeeseen ja jos kokon­ais­tarve on 0,7, on se 0,7, vaik­ka miten päin laskisi.

    Perin kum­malli­nen perustelu 0,7‑mitoituksen laki­in kir­jaamisen vas­tus­tamiselle on, että se heiken­tää hoidon tasoa, kun nykyisel­lään mitoi­tus on suosi­tuk­se­na 0,5, eikä sitä(kään) tupa­ta nou­dat­ta­maan. Miten hoita­jamäärän lisäämi­nen heiken­tää hoidon tasoa?

    Olisi kovasti hyvä pere­htyä ihan vaan teol­lisu­u­teen, jos­sa työn­tek­i­jämi­toi­tus­ta pyritään pitämään juuri oikeana jokaista työte­htävää kohti. Pros­es­si voidaan mita­ta vaik­ka min­u­uteis­sa ja määritel­lä sit­ten siihen sopi­va määrä tek­i­jöitä, toiset kokoaikaises­ti, toiset osan aikaa ja muun ajan muus­sa pros­es­sis­sa. Kaikesta voidaan laskea — ja las­ke­taankin — mitoi­tus ja sen mukaan toimitaan.

    Kylmä reali­teet­ti on, että hoivalaitok­sis­sa on muun, kuin hoi­vatyön henkilökun­ta vähen­net­ty niin min­imi­in, kuin mah­dol­lista ja näyt­tää siltä, että usein on men­ty senkin alle. Hoita­jat tekevät sit­ten niitäkin töitä oman työn­sä ohessa.
    Melko help­po on ajatel­la, että jos laitoshuolta­jia ja mui­ta ei-hoito­työn tek­i­jöitä lisät­täisi­in, (heil­lä on usein pienem­pi palkkakin) saisi­vat asi­akkaat enem­män hoivaa jo ole­mas­sa ole­val­ta hoitajamäärältä.

    Kukaan ei ole vielä pystynyt esit­tämään käytän­nön todel­lista lis­taa henkilöko­htaisen mitoituk­sen soveltamis­es­ta laitok­ses­sa ja tätä on sen­tään vään­net­ty jo vuos­i­tolkul­la. Kaik­ki puhu­vat vain yleisel­lä pitäisi-tasol­la. Niin minäkin, kun en ole alan asiantun­ti­ja. Koko ikäni teol­lisu­udessa palka­nsaa­jana ja yrit­täjänä toim­i­neena ymmär­rän kuitenkin pros­essien kuluista ja se ei perus­pe­ri­aat­teil­taan poikkea, oli sit­ten kysymys met­al­liv­er­staas­ta tai hoitolaitoksesta.
    Täl­lä het­kel­lä kysymys on siitä, että jotain on tehtävä ja kos­ka mui­ta todel­lisia vai­h­toe­hto­ja ei kukaan ole pystynyt esit­tämään, on ratkaisu korote­tun hoita­jami­toituk­sen määrit­tämi­nen lakiin.

    Yri­tyk­sis­sä kyl­lä tehdään kaik­ki voita­va, että työte­htävät jae­taan mah­dol­lisim­man kustannustehokkaasti.

    1. KTe: Perin kum­malli­nen perustelu 0,7‑mitoituksen laki­in kir­jaamisen vas­tus­tamiselle on, että se heiken­tää hoidon tasoa, kun nykyisel­lään mitoi­tus on suosi­tuk­se­na 0,5, eikä sitä(kään) tupa­ta nou­dat­ta­maan. Miten hoita­jamäärän lisäämi­nen heiken­tää hoidon tasoa?

      Yksinker­tais­es­ti mekanis­mi on se, että jos nykyisel­lä 0,5 mitoituk­sel­la kaik­ki alle 0,7 asi­akkaat on pidet­ty väk­isin koti­hoi­dos­sa, niin 0,7 mitoituk­sel­la laitoshoitoon otet­ta­van raja vede­tään 0,9:ään. Eli sys­temaat­ti­nen heit­teille­jät­tö lisään­tyy, samal­la kuin alim­iehi­tys pysyy keskimäärin samana.

      Ongel­ma on raha, ja sitä ei mitoi­tus­pe­rustet­ta muut­ta­mal­la saa yhtään lisää.

      1. Noin­han se on, pait­si että…

        Tuo ajat­telu edel­lyt­tää, että saman tien, kun mitoi­tus sääde­tään ja säädöstä ale­taan täyt­tämään toimip­is­teis­sä, tehdään paikois­sa myös puhdis­tus ja siir­retään vähänkin kykeneviä asi­akkai­ta koti­in. Sil­lä toimen­piteel­lä väl­tyt­täisi­in ehkä jopa kokon­aan lisärekrytoinneilta.
        Todel­lisu­udessa pyörät eivät ala pyörimään välit­tömästi, eikä edes pienel­lä viiveellä.
        Mitoituk­sen lakikir­jaus saat­taisi kyl­lä aidosti vaikut­taa tehtävi­in laitoshoitopäätök­si­in, mut­ta vaiku­tus ei lyhyel­lä aikavälil­lä ole merkittävä.

        Se kiistämätön perusa­sia on tämä: täl­lä het­kel­lä laitok­sis­sa ole­vat asi­akkaat saa­vat liian vähän hoivaa, johtuen nimen omaan siitä, että hoita­jamäärä on liian pieni. Sitä ei nopeasti kor­ja­ta sil­lä, että ale­taan tutkia, miten saataisi­in esim. Hol­lan­nin sys­tee­mi inte­groitua meille tai muu­ta sel­l­aista. Se paikataan nopeasti säätämäl­lä minimimitoitus.
        Nopean kor­jaus­li­ik­keen lähdet­tyä toim­i­maan, voidaan sit­ten oikein ajan kanssa miet­tiä ja kehit­tää tarvepe­rus­taisen sys­teemin käyttöönottoa.

        0,7‑mitoituksen laki­in kir­jaamisen vas­tus­t­a­mi­nen on sama, kuin sanoisi, että antaa tilanteen nyt olla tässä, vaik­ka se onkin surkea, kos­ka jos­sain vai­heessa tule­vaisu­udessa, ajanko­hdas­sa, jota emme tiedä, kehitämme toimi­vam­man systeemin.

      2. KTe, Mis­tähän otat välit­tämästi 4500 koulutet­tua hoita­jaa. Onko heitä noin paljon työttöminä?

      3. Osmo Soin­in­vaara:
        KTe, Mis­tähän otat välit­tämästi 4500 koulutet­tua hoita­jaa. Onko heitä noin paljon työttöminä?

        En mis­tään sel­l­aista määrää heti paikalla, se tässä onkin se vaikein asia.
        Siitä huoli­mat­ta jostain on lähdet­tävä, jos halu­taan edes jotain paran­nus­ta tapah­tu­vak­si nopeal­la aikataul­ul­la. Jos — ja minähän en tiedä muu­ta kuin mitä olen lukenut — todel­lakin on niin, että hoita­jat siivoa­vat, osal­lis­tu­vat ruoan valmis­tuk­seen (läm­mit­tämiseen tms?) ja pyykin pesu­un, on siinä pieneltä osin helpo­tuk­sen mah­dol­lisu­us. Siis­ti­jöitä ja ruoan­lait­ta­jia löy­tynee kuitenkin jonkin ver­ran. Sil­lä jo käytän­nössä lisätään hoito­työ­tun­te­ja ilman, että tarvit­see yhtään hoita­jaa rekrytoida.

        Tässä keskustelus­sa on jäänyt sel­l­ainen seik­ka huomiotta, että hoitoon tai hoivaan tule­valle van­huk­selle tehdään hoito­tarvekar­toi­tus jo nyt. Ei se mikään uusi asia ole meil­läkään. THL:n sivuil­ta luin, että laki myös määrää, että siihen on olta­va mit­tari, joten on siis lupa olet­taa, että sel­l­aisia myös on käytössä. Näyt­tää kuitenkin vah­vasti siltä, että toisaal­ta kar­toi­tusten tulok­sia ei osa­ta käyt­tää, toisaal­ta näyt­tää, ettei edes haluta.

        Hoita­jami­toi­tus on ensi­a­pu ja olen samaa mieltä siinä, ettei se ole lop­ulli­nen pelas­tus. Seu­raa­van eduskun­nan (en sano hal­li­tuk­sen, kos­ka täl­lais­ten asioiden pitäisi olla kaikille tärkeitä nimen omaan hoivan tarpeessa ole­vien ihmis­ten näkökul­mas­ta, eikä omien taus­taryh­mien etu­jen) tulee hoitaa sit­ten pikim­miten asi­at siihen kun­toon, että hoito­tarvekar­toituk­set satavar­masti tehdään ja niitä myös hoivas­sa käytetään. Kun se puoli toimii, voidaan purkaa kaiken­laiset mitoituk­set. Ain­oa mitoi­tus on, että asi­akas tai poti­las saa hyvää hoivaa.

      4. Osmo Soin­in­vaara:
        KTe, Mis­tähän otat välit­tämästi 4500 koulutet­tua hoita­jaa. Onko heitä noin paljon työttöminä?

        Pahoit­te­len späm­määmistä, mut­ta en malt­tanut hiukan vilka­ista ja…
        TEM:n tilas­tois­sa Helsingis­sä oli Jouluku­us­sa 2018 työttömänä:
        444 kpl nimik­keel­lä “sairaan­hoita­jat, kätilöt ym.”
        1948 kpl nimik­keel­lä “lähi­hoita­jat, terv.huollon työnt. kodinhoit.”
        Ja niihin ei-hoito­työtä teke­vi­inkin löytyy:
        1430 kpl nimik­keel­lä “rav­in­to­la- ja suurtaloustyöntekijä”
        1056 kpl nimik­keel­lä “avus­ta­vat keit­tiö- ja ruokatyöntekijä”
        1763 kpl nimik­keel­lä “koti‑, hotel­li- ja toimis­tosi­ivoo­ja ym.”

        Tämä siis Helsingis­sä, joten markki­noil­la on ainakin nimel­lis­es­ti tarjontaa.

      5. Pahoit­te­len späm­määmistä, mut­ta en malt­tanut hiukan vilka­ista ja…
        TEM:n tilas­tois­sa Helsingis­sä oli Jouluku­us­sa 2018 työttömänä:
        444 kpl nimik­keel­lä ”sairaan­hoita­jat, kätilöt ym.”

        Oletko kiin­nit­tänyt huomio­ta siihen, että hoito­työssä ole­vat vaa­tiv­bat sekä enem­män käsiä että sovel­tuvu­uskokei­ta työntekijöille.

      6. Osmo Soin­in­vaara:
        KTe, Mis­tähän otat välit­tämästi 4500 koulutet­tua hoita­jaa. Onko heitä noin paljon työttöminä?

        Ei mis­tään. Osa ongel­maa on se, että nykyiset koulute­tu hoita­jat tekevät hoiva­palveluis­sa ihan jotain muu­ta kuin koulute­tun hoita­jan töitä. Eli siivoa­vat, pesevät pyykkiä, hoita­vat ruokailut ym. tehtäviä joi­hin ei tarvi­ta lähi- tai sairaan­hoita­jan koulu­tus­ta. Tämä sik­si, että nämä pör­riäiset ovat potki­neet tehos­tuk­sis­saan avus­ta­van henkilökun­nan mah­dol­lisim­man tarkkaan pihalle.

        Osit­tainen paran­nus siis syn­tyy jo sil­lä, että avus­tavaa henkilöstöä palkataan lisää ja koulute­tut hoita­jat pää­sevät keskit­tymään koulu­tus­ta vas­taavi­in tehtäviin.

      7. Se, etgtä hota­jia on 4500 vähem­män kuin tuo vaa­dit­tu 0,7 mitoi­tus merk­it­see, että mitoituk­seen päästäk­seen tarvi­taan 4500 hoita­jaa lisää. Hoitoa jo nykuyiosel­lä hoita­jamääräl­lä paran­taisi, nuo liian vähät hoita­jat eivät siivoaisi, mut­ta ei pienen­nä tuo­ta vaa­dit­tavaa palkat­tavien hoita­jien määrää.

      8. vk: Ei mis­tään. Osa ongel­maa on se, että nykyiset koulute­tu hoita­jat tekevät hoiva­palveluis­sa ihan jotain muu­ta kuin koulute­tun hoita­jan töitä. Eli siivoa­vat, pesevät pyykkiä, hoita­vat ruokailut ym. tehtäviä joi­hin ei tarvi­ta lähi- tai sairaan­hoita­jan koulu­tus­ta. Tämä sik­si, että nämä pör­riäiset ovat potki­neet tehos­tuk­sis­saan avus­ta­van henkilökun­nan mah­dol­lisim­man tarkkaan pihalle. 

        Kun­nat ovat arvioi­neet hoidon laat­ua yhdel­lä luvul­la – mon­tako hoita­jaa on hoidet­tavaa kohden. Sitä saa mitä mit­taa: mitoituk­sen mukaiset hoita­jat nyt ovat pyykkäämässä, ruokaa lait­ta­mas­sa ja siivoamassa. 

        Osit­tainen paran­nus siis syn­tyy jo sil­lä, että avus­tavaa henkilöstöä palkataan lisää ja koulute­tut hoita­jat pää­sevät keskit­tymään koulu­tus­ta vas­taavi­in tehtäviin. 

        Eli pitäisi toimia täysin päin­vas­toin kuin nyt toim­i­taan, hoita­jami­toi­tus alas ja ote­taan käyt­töön erilli­nen mitoi­tus avus­tavalle henkilökun­nalle? Tämä olisi järkevää poli­ti­ikkaa, mut­ta jär­ki on päässyt karkaa­maan poli­ti­ikas­ta kauas.

  18. Alavu­den van­hus­ten hoidon raken­nel­ma on aika mie­lenki­itoinen. Kun­ta on ensin ulkois­tanut kaiken vas­tu­un Pih­la­jalin­nalle, joka taas on ulkois­tanut osan Attendolle

    Tässä on onnis­tut­tu poli­it­ti­nen päätän­tä eristämään täysin kansalais­ten palvelusta. 

    Samat him­melit, jot­ka ovat tuhon­neet rak­en­tamisen laadun ulote­taan nyt palveluihin

  19. Suomes­sa jak­se­taan vään­tää des­i­maal­ista mut­ta valvon­taan ei ole resursseja.

    Pait­si jos joku halu­aa myy­dä alko­ho­lia niin sit­ten hyvää tah­toa, resursse­ja ja des­i­maale­ja tun­tuu piisaa­van rajattomasti 😀

    Onhan meil­lä se 0,7 metriä jon­ka saa kulkea tuop­pi kädessä 😀 😀
    Jospa kos­sun kanssa saisi kävel­lä 0,3 metriä ja keski­olu­en kanssa peräti 1,5?

  20. Eikö van­huk­selle laa­di­ta hoito­su­un­nitel­ma samaan tapaan kun päiväkodis­sa laa­di­taan jokaiselle lapselle oma suunnitelmansa?

    Van­huk­sen hoito­su­un­nitel­mas­sa pitää olla esimerkik­si, että van­hus­ta täy­tyy aut­taa ulostamises­sa eli hoita­ja käytän­nössä lämpimäl­lä vedel­lä ja sormel­la aut­taa van­hus­ta, kun ei kykene vaip­paan tekemään jne.

    Edel­lä­maini­tu­ille asioille voidaan sit­ten aset­taa työmäärä, jol­loin yhden van­huk­sen vaa­ti­ma kokon­aistyömäärä vuorokaudessa, viikos­sa jne. voidaan laskea.

    Tähän voisi olla joku suun­nit­te­lu­työkalu, joka las­kee sit­ten samal­la työvuorolis­to­jen hoito­työtä teke­vien henkilömäärät. Joku van­huk­sen etua valvo­va voisi sit­ten seu­ra­ta hoito­su­un­nitel­man toteutumista.

    Sit­ten työkalu­un lisät­täisi­in poikkeusti­lantei­den lisäresurssoin­ti­tarve erik­seen. Täl­laisen työkalun tuot­ta­man raport­ti­datan perustel­la voitaisi­in tuot­taa tietoa hoita­jami­toi­tus­ta varten eri tilanteis­sa, jol­loin voitaisi­in säätää hie­man yksi­tyisko­htaisem­pi hoita­jami­toi­tusvelvoite. Tietenkin pitää olla tiedon paikkansapitävyy­den tarkistamista.

    Vielä aika heikosti sovel­letaan näis­sä teknologiaa.

    1. Jor­ma Nordlin:
      Eikö van­huk­selle laa­di­ta hoito­su­un­nitel­ma samaan tapaan kun päiväkodis­sa laa­di­taan jokaiselle lapselle oma suunnitelmansa?

      Van­huk­sen hoito­su­un­nitel­mas­sa pitää olla esimerkik­si, että van­hus­ta täy­tyy aut­taa ulostamises­sa eli hoita­ja käytän­nössä lämpimäl­lä vedel­lä ja sormel­la aut­taa van­hus­ta, kun ei kykene vaip­paan tekemään jne.

      Edel­lä­maini­tu­ille asioille voidaan sit­ten aset­taa työmäärä, jol­loin yhden van­huk­sen vaa­ti­ma kokon­aistyömäärä vuorokaudessa, viikos­sa jne. voidaan laskea.

      Tähän voisi olla joku suun­nit­te­lu­työkalu, joka las­kee sit­ten samal­la työvuorolis­to­jen hoito­työtä teke­vien henkilömäärät. Joku van­huk­sen etua valvo­va voisi sit­ten seu­ra­ta hoito­su­un­nitel­man toteutumista.

      Sit­ten työkalu­un lisät­täisi­in poikkeusti­lantei­den lisäresurssoin­ti­tarve erik­seen. Täl­laisen työkalun tuot­ta­man raport­ti­datan perustel­la voitaisi­in tuot­taa tietoa hoita­jami­toi­tus­ta varten eri tilanteis­sa, jol­loin voitaisi­in säätää hie­man yksi­tyisko­htaisem­pi hoita­jami­toi­tusvelvoite. Tietenkin pitää olla tiedon paikkansapitävyy­den tarkistamista.

      Vielä aika heikosti sovel­letaan näis­sä teknologiaa.

      Hoidon tarve kar­toite­taan jo nyt. Siihen käytetään ole­mas­sa ole­via työkalu­ja. Työn organ­isoin­ti­in on ole­mas­sa luke­mat­to­mia työkalu­ja ja teol­lisu­udessa­han niitä myös men­estyk­sekkäästi käytetään. Työn organ­isoin­ti­in on myös ole­mas­sa sel­l­ainenkin työkalu, kuin työn­jo­hta­ja, jota kai hoiva­puolel­la osas­ton­hoita­jak­si nimitetään.
      Kaikesta tästä huoli­mat­ta hom­ma ei pelitä. Sik­sikö, ettei osa­ta vai ettei viit­sitä? Vai ettei ole ole­mas­sa riit­täviä resursse­ja organ­isoitavien töi­den suorittamiseen?

      Hoivaosas­to­jen henkilökun­tamäärä on myös ihan­neta­pauk­ses­sa niin pieni, että töi­den organ­isoin­nin luulisi ole­van help­poa. Eri asia on, jos puhutaan kym­me­nien ihmis­ten töi­den organ­isoin­nista, mikä teol­lisu­udessa on arkipäivää. Siel­lä se kuitenkin onnistuu.

      Oli miten oli, kyseessä on arvo­val­in­ta, mikä hei­jas­tuu myös Soin­in­vaaran — sekä myös min­un ja usei­den muiden — huoleen siitä, että kus­tan­nuk­sia pelätessä koti­hoi­dos­sa ole­van van­huk­sen tila päästetään liian huonok­si ja kun hän sit­ten lop­ul­ta tulee laitoshoitoon, on hänen hoivan tarpeen­sa suuri. Tämä on arkipäivää jo nyt ja tulee ilmeis­es­ti ole­maan tulevaisuudessakin.
      Ain­oa pitkälle kestävä ratkaisu on, että työn­tek­i­jämäärä pystytään määrit­telemään riit­täväk­si suh­teessa asi­akkaiden hoivan tarpeeseen näh­den, mikä yksinker­tais­es­ti tarkoit­taa sitä, että ole­mas­sa ole­via työkalu­ja hyö­dyn­netään aina päätök­sen teossa asti. Kuin­ka kauan siihen menee, että näin kyetään toim­i­maan, onkin sit­ten eri asia, kun tähänkään men­nessä ei siihen ole kyetty.

      Olisiko sit­tenkin parem­pi ratkaisu lyhyel­lä tähtäimel­lä hoita­jami­toi­tus, jot­ta työn­jo­hdolle saataisi­in edes riit­tävät resurssit työn teet­tämiseen asi­akkaille riit­tävässä määrin?

  21. Koti­hoidon kus­tan­nus­laskel­mat saadaan heti uusik­si ja edullisem­mik­si kun asun­to-ja kiin­teistöy­htiöt ryhtyvät palkkaa­man hoita­jia. Heti säästetään 30% kus­tan­nuk­sista kun matkoi­hin ei enää mene aikaa. Voisi­vat­pa hoit­sut jopa itse asua saman yhtiön asun­nos­sa kuin hoidet­ta­vansa. Vielä voitaisi­in tähän liit­tää myös lap­siper­hei­den tarvit­se­mat palvelut.

    Nyky­i­sistä SOTE-ostopalveluista vain har­vat ovat räätälöi­neet palvelu­asimista juuri muis­ti­sairaille sopiviksi. Silti kehtaa­vat myy­dä palvelu­ja myös heille. Vaik­ka asukkaat asu­vatkin itsenäis­es­ti palvelu­a­sum­isyk­sikössä, muisti on men­nyt eikä ihmi­nen sik­si kykene vai­h­ta­maan ves­s­apa­pe­ria tai likaisia vaat­tei­ta ja lakanoi­ta puh­taisi­in. KAIKISTA UNOHDUKSISTA PITÄISI MAKSAA ERIKSEEN. 

    Edel­lä ole­va tarkoit­taa, että on aika per­in­po­hjin per­a­ta tämä asia ja luop­ua yksiköistä, jot­ka eivät ymmär­rä hölkkäsen pölähdys­tä muis­ti­sairaiden tarpeista.

  22. Mietin het­ken tähän vas­taus­ta, kos­ka onhan selkeäm­pää vaa­tia tiet­tyä vähim­mäis­laat­ua, jos asete­taan jokin selkeä raja-arvo, esim. 0,7 jos­ta ei kukaan voi lip­sua perustuen johonkin paikalliseen ken­ties väärin tehtyyn arvioon.

    Havaitsin kuitenkin että tässäkin logi­ikas­sa on ongel­ma: ne van­huk­set, jot­ka hoitoon kelpu­ute­taan määritel­lään kuitenkin jotenkin sub­jek­ti­ivis­es­ti, eli kun­toarvio tehdään joka tapauk­ses­sa paikallisesti.

    Tämä siis efek­ti­ivis­es­ti kumoaa toiveen siitä, että 0,7 pois­taa sub­jek­ti­ivisen arvioin­nin tarpeen — sub­jek­ti­ivi­su­us on yksi tosi­a­sia jos­ta ei pääse eroon, kyse on vain miten tätä sub­jek­ti­ivista arvio­ta käytetään. Ja jos argumetin muo­toilee näin niin koen että Soin­in­vaara on oike­as­sa, argu­ment­ti vain pitäisi muo­toil­la niin, että nekin joiden hoidon­tarve sub­jek­ti­ivis­es­ti arvioidaan vähäisek­si voisi­vat päästä hoitoon.

    Ja kun sub­jek­ti­ivi­su­us ote­taan huomioon lais­sa voidaan myös kiin­nit­tää huomio­ta parem­min siihen miten sitä mitataan.

    1. Hoidon tarpeen arvion­nin tekee Hol­lan­nis­sa riip­pumat­toman taho. Se perus­tuu van­hus­ten osalta aika simp­peli­in testiin,eikä mak­sa paljon. On kai selvä, että jos kun­ta joutuu irti­sanomaan opet­ta­jan perusk­oulus­ta aina kun se ottaa van­hik­sen laitoshoitoon, raja laitoshoitoon opääsemis­es­tä nousee kohtu­ut­toman korkeak­si ja tulee johta­maan heit­teille jät­töön rin­nastet­tavi­in tilanteisi­in. Ja aivan turhaan.

      1. Osmo Soin­in­vaara:
        Hoidon tarpeen arvion­nin tekee Hol­lan­nis­sa riip­pumat­toman taho. Se perus­tuu van­hus­ten osalta aika simp­peli­in testiin,eikä mak­sa paljon. On kai selvä, että jos kun­ta joutuu irti­sanomaan opet­ta­jan perusk­oulus­ta aina kun se ottaa van­hik­sen laitoshoitoon, raja laitoshoitoon opääsemis­es­tä nousee kohtu­ut­toman korkeak­si ja tulee johta­maan heit­teille jät­töön rin­nastet­tavi­in tilanteisi­in. Ja aivan turhaan.

        Kun­tien peli­ti­la kutistuu.
        Mui­hin kuin lak­isääteisi­in palvelui­hin menee enää murusia.

        Sit­ten laite­taan lak­isääteiset palve­lut tais­tele­maan keskenään. Jos van­huk­sille tulee hoita­jami­toi­tus, koulu jous­taa kos­ka ei opettajamitoitusta(vielä).
        Mitä sen jäl­keen? Puru­ratami­toi­tus? harrastajateatterimitoitus?

  23. Ensik­si: tarvi­taan perälau­ta laki­in, selkeä. Hyvän hoidon ohjei­ta on ja ehkä niitä jos­sain nou­date­taankin, mut­ta ne ovat vain normeja.

    Toisek­si: kun on se dig­i­tal­isaa­tio niin jokaisen hoito­laito­ken asi­akkaiden hoi­vatarve tiede­tään joka het­ki ihan välit­tömästi. Samoin tiede­tään paikalla ole­va hrnkilökun­ta koko ajan 24/7. Jos hal­taan, tätä vopi myös valvoa reaali­a­jas­sa 24/7 ja antaa sakko­ja, putkaa, vankeut­ta johtajille. 

    Jos on norme­ja ja sosi­tuk­sia niin se on kuin ruokuok­sia ja toiv­o­tuk­sia jakaisi. Pelleiyn on loputtava.

  24. En ymmär­rä mik­si van­huk­sen pitäisi päästä van­hainkoti­in (tai val­tion ylläpitämään hotel­li­ta­son asumiseen, kuten lehdis­tössä on puhut­tu) vain kos­ka sat­tuu ole­maan keskimääräistä iäkkäämpi. Ongel­mat kuten yksinäisyys ja “tur­vat­to­muu­den tunne” (sil­loin kuin se objek­ti­ivis­es­ti kat­sot­tuna on huonos­ti perusteltavis­sa) ovat ensisi­jais­es­ti avo­hoidon ja vapaae­htois­sek­torin kaut­ta jär­jestet­tävis­sä, ei siten, että ote­taan hyväkun­toinen van­hus van­hainkoti­in jos­sa hän toden­näköis­es­ti jämähtää sänkyyn, menet­tää lihasvoimansa ja kuolee vain nopeam­min. Pitäisi resur­soi­da jon­nekin gerop­syki­a­tri­an palvelui­hin, kun ihmiset elävät yhä van­hem­mik­si ja ovat entistä parem­pikun­toisia, jol­loin on aikaa kehit­tää psykososi­aal­isia ongelmia, ei lop­pu­vai­heen van­hainkotei­hin. Myöskin lie­nee van­huk­sen oma etu että hänen omaisuuten­sa käytetään omaan hoitoon­sa siinä määrin kun hänel­lä on varaa sen sijaan, että se siir­retään per­in­tönä seu­raavalle sukupolvelle, jol­la on var­maan rahaa ihan tarpeek­si omas­ta takaakin

Vastaa käyttäjälle Miikka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.