Korjattavaa huono-osaisuutta (1): nuoret työttömät miehet

Herätin viikko sit­ten kum­mas­telua kysymäl­lä, onko eri­ar­voisu­us Suomes­sa todel­la nous­sut vai onko sitä muuten vain liikaa. Olen edelleen sitä mieltä, että se, että jotain on liikaa, ei tarkoi­ta, että sitä olisi enem­män kuin ennen. Jos kulk­isimme aikakoneel­la taak­sepäin, luulen, että jok­seenkin samat ihmiset, jot­ka nyt sanovat eri­ar­voisu­u­den lisään­tyneen, sanois­i­vat silloinkin.

Jotkut asi­at ovat myös huonon­tuneet samal­la kun toiset ovat paran­tuneet. Ajat­telin käy­dä läpi muu­ta­man yhteiskun­nal­lisen epäko­hdan, joi­hin mielestäni pitäisi kiin­nit­tää huomio­ta. Aloi­tan nuorista miehistä, joiden joukos­sa on aiem­paa enem­män kelka­s­ta putoamista

Pien­i­t­u­loisu­us on nuorten miesten kesku­udessa nous­sut nopeasti ja se on selvästi yleisem­pää kuin saman ikäis­ten nais­ten kesku­udessa. Tähän liit­tyy ainakin kolmea seikkaa:

  1. Huono koulumen­estys kos­kee poikia use­am­min kuin tyttöjä
  2. Koulut­ta­mat­toman miehen on aiem­paa vaikeam­paa päästä töihin.
  3. Koulut­ta­mat­toman ja työt­tömän miehen on vaikea löytää itselleen naista tai ei tämä nainen ainakaan halua las­ta hänen kanssaan.

Vai­h­doimme jokin viikko sit­ten Mart­ti Het­emäen kanssa ajatuk­sia syn­tyvyy­den laskun syistä. Hän lähet­ti min­ulle oheisen kuvan. Pienenä varoituk­se­na, että en pystynyt tilas­to­jen poh­jal­ta piirtämään aivan näin raflaavaa kuvaa. Pien­i­t­u­loisu­us on koko kansan kesku­udessa vähen­tynyt, mut­ta nuorten aikuis­ten miesten kesku­udessa lisääntynyt.

Jostain syys­tä nykyi­nen koul­u­laitos ei sovi pojille. On parem­pi, etten sano ped­a­gogi­sista menetelmistä mitään kuin, että tytöille ja pojille sopii eri­lainen tapa opet­taa. Joskus ainakin san­ot­ti­in, että matem­ati­ikkaa ja luon­non­ti­eteitä opete­taan taval­la, joka ei sovi tytöille. En tiedä, onko metode­ja kor­jat­tu, mut­ta tyt­tö­jen tulok­set ainakin ovat parantuneet.

Yksi biologi­nen seik­ka ainakin on kiis­ta­ton. Pojat kehit­tyvät tyt­töjä hitaam­min ja saavut­ta­vat esimerkik­si mur­rosiän tyt­töjä myöhem­min, juuri lukioon pyrkimisen kynnyksellä.

Olisi perustelua eriyt­tää koulun aloit­tami­saikaa ainakin puolel­la vuodel­la. Siis, kun poikien ikälu­ok­ka pan­naan poik­ki jouluku­us­ta, tyt­tö­jen ikälu­ok­ka pan­taisi­in poik­ki jo kesäku­us­ta. Näin tytöt meni­sivät koulu­un keskimäärin puoli vuot­ta nuoremp­ina. Voitaisi­in tämä tietysti tehdä niinkin päin, että pojat meni­sivät koulu­un van­hemp­ina, mut­ta aika korkea­han meil­lä koulun aloit­tamisikä jo nyt on.

Toiset kehit­tyvät vielä hitaam­min kuin toiset. Sik­si hei­dän pitäisi saa­da ede­tä koulus­sa hitaam­min. Kos­ka yksilöl­liseen opetuk­seen ei ole varaa edes näin vaalien alla, pitäisi oppi­las voi­da jät­tää luokalle, kun kehi­tys ei edel­lytä seu­raavalle luokalle siirtämistä.

Eräs helsinkiläi­nen apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja ker­toi min­ulle 1990-luvul­la, että hän tuplasi aikanaan kak­si ker­taa. Ihan hyvin silti men­estyi elämässään. Miten olisi men­estynyt, jos olisi päästet­ty eteen­päin armovitosilla?

Ketään ei pitäisi päästää ulos oppivelvol­lisu­ud­es­ta ennen kuin on suorit­tanut perusk­oulun kun­nol­la, ei ainakaan ennen kuin on täyt­tänyt 20 vuot­ta. Se on vielä ehdot­tomampi asia kuin se, että kaikille pitäisi taa­ta toisen asteen koulutus.

Miten työ­markki­nat saataisi­in taas imemään vähän koulutet­tu­ja tai muuten vain mata­latuot­toisia työn­tek­i­jöitä? Vas­tu­u­ta taloudel­lis­es­ta oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta pitäisi siirtää työ­markki­na­jär­jestöiltä enem­män val­ti­olle. Tarvit­taisi­in palkkatuk­i­työ­paikko­ja ja pieniä palkko­ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja. Tämä on vähän isom­pi asia, enkä kir­joi­ta siitä nyt tässä.

Ja sit­ten vielä se men­estys parisuhde­markki­noil­ta? Tämä saat­taa olla ongelmista tärkein, mut­ta sor­ry, ihan kaikkea ei hyv­in­voin­tiy­hteiskun­takaan voi kansalaisilleen taata.

58 vastausta artikkeliin “Korjattavaa huono-osaisuutta (1): nuoret työttömät miehet”

  1. Kun koul­u­laitos­ta kehit­tävät kiltit kympin tytöt ja OKL:ään pää­sevät kiltit kympin tytöt, niin mitä muu­ta voisi odot­taa? Osmo esit­telee toisen puolen ongel­mas­ta. Toinen puoli on, ettei niistä kympin kil­teistä tytöistä ole läh­eskään aina kovaan työelämään. Eli koulute­taan ihmisiä, joista ei läh­eskään aina ole hyö­tyä yhteiskunnalle.

    1. Kalle:
      Kun koul­u­laitos­ta kehit­tävät kiltit kympin tytöt ja OKL:ään pää­sevät kiltit kympin tytöt, niin mitä muu­ta voisi odot­taa? Osmo esit­telee toisen puolen ongel­mas­ta. Toinen puoli on, ettei niistä kympin kil­teistä tytöistä ole läh­eskään aina kovaan työelämään. Eli koulute­taan ihmisiä, joista ei läh­eskään aina ole hyö­tyä yhteiskunnalle.

      Olen sinän­sä samaa mieltä siitä, että koulu­un tarvit­taisi­in lisää miespuolisia opet­ta­jia. Mut­ta mihin perus­tuu käsi­tys “kympin tytöistä, joista ei ole läh­eskään aina kovaan työelämään”? Onko jotain oikeaa tilas­toti­etoa siitä, että täl­laisia kympin tyt­töjä olisi merkit­tävä määrä työelämän ulkopuolella?

      Itsel­läni ei ole tilas­to­ja, vain koke­mus siitä, mitä tuli oman maalais­lukioni abilu­okan kympin tytöistä. Yhdestä tuli lääketi­eteen tohtori, ja hän toimii täl­lä het­kel­lä ylilääkärinä. Tois­es­ta tuli eläin­lääkäri, ja hän työsken­telee ko. amma­tis­sa. Kol­mannes­ta tuli tekni­ikan tohtori, joka on töis­sä yliopis­ton­le­hto­ri­na. Yhden lukion yksi vuosik­er­ta ei tietenkään vielä riitä todisteeksi.

    2. Kalle:
      Kun koul­u­laitos­ta kehit­tävät kiltit kympin tytöt ja OKL:ään pää­sevät kiltit kympin tytöt, niin mitä muu­ta voisi odottaa? 

      Usein väitetään, että opet­ta­jak­si opiskele­maan lähtevät ovat kympin tyt­töjä, mut­ta pitääkö tämä oikeasti paikkansa? Kun mietin omia lukioaiko­jani, niin tyyp­il­lis­es­ti kympin tytöt läh­tivät opiskele­maan joko ihmis‑, ham­mas- tai eläin­lääkärik­si. OKL:ään läht­e­neet oli­vat ysin tai kasin tyttöjä.

  2. Luokan tuplaami­nen kahdesti on nykyaikana pait­si erit­täin harv­inaista, myös käytän­nössä usein mah­do­ton­ta. Oppivelvol­lisu­us päät­tyy, kun koulua on käy­ty kymme­nen vuot­ta, jollei perusk­oulu (eli peru­sopetuk­sen oppimäärä) ole siihen men­nessä suoritet­tuna. Tämä tarkoit­taa käytän­nössä sitä, että kahdesti luokalle jääneen oppi­laan oppivelvol­lisu­us päät­tyy kahdek­san­teen luokkaan ja kol­mesti tuplannneen oppivelvol­lisu­us lop­puu seit­semän­teen. Tähän päät­tyy myös sub­jek­ti­ivi­nen oikeus saa­da peru­sope­tus­ta. Sen jäl­keen kaik­ki riip­puu kun­nas­ta. Peri­aat­teessa kun­nal­la ei ole mitään velvol­lisu­ut­ta antaa mah­dol­lisu­ut­ta koulun lop­pu­un saattamiseen.

    Mon­et kun­nat siirtävät täl­laisen kahdesti tuplan­neen aikuis­pe­rusk­oulun puolelle oppi­laan mielip­i­teestä riip­pumat­ta. Tämä on luon­nol­lis­es­ti oppimis­vaikeuk­sista kär­sivälle usein aika huono ratkaisu. Ensin­näkin se tarkoit­taa siir­tymistä nor­maal­ista yleisopetuk­sen luokas­ta eri­ty­is­ryh­mään, jos­sa kaikil­la on jokin paha ongel­ma (muuten­han perusk­oulu ei olisi kesken). Toisek­si se tarkoit­taa luop­umista omas­ta tutus­ta koulus­ta ja opet­ta­jista ja siir­tymistä iltaopiskelu­un, mikä ei ole mil­lään tavoin hyväk­si muutenkin ongel­maiselle nuorelle. Joskus tätä perustel­laan las­ten­suo­jelul­la eli yleisopetuk­sen luokan oppi­lait­ten suo­jaamisel­la yli-ikäiseltä luokka­tover­il­ta. Perustelu on ihan järkevä, mut­ta en usko, että 18-vuo­tias ysilu­okkalainen olisi kval­i­tati­ivis­es­ti sen vaar­al­lisem­pi luokka­tovereilleen kuin 17-vuo­tias kahdek­saslu­okkalainen. Ja toisaal­ta laki ei sal­li olla otta­mat­ta päivälukioon oppi­laak­si vaik­ka 50-vuo­ti­as­ta 16-vuo­ti­aiden luokkakaverik­si, jos tämä sinne oppi­laak­si hakeu­tu­isi, jotenkin voisi elämisen­sä rahoit­taa ja keskiar­vo­ra­jat täyt­täisi. Kun tark­istin opin­topo­lus­ta, niin ei nuorisolle tarkoite­tus­sa lukio-opetuk­ses­sa näyt­täisi käytet­tävän oppi­laak­si oton ikära­jo­ja, vaik­ka laki peri­aat­teessa voisi nämä sallia.

    Perusk­oulun päät­töar­vostelu on myös mon­esti epäoikeu­den­mukaista juuri mur­rosiästä kär­siville, kos­ka kurssimuo­tois­es­ti toteutetus­sa opetuk­ses­sa kaik­ki yläk­oulun arvosanat vaikut­ta­vat tas­a­puolis­es­ti päät­töar­vosanaan. Näin ollen ryhdis­täy­tymi­nen ja tarmokas opiskelu yhdek­sän­nel­lä luokalla (jol­loin moni poi­ka on päässyt kuo­huntavai­heen ohi) ei enää vaiku­ta. Jos takana on kak­si vuot­ta viitosia ja yhdek­sän­nel­lä arvosanat nousi­si­vat kymp­pi­in, jää päästö­todis­tuk­seen mak­simis­saan seisko­ja. Peri­aat­teessa tämä on nykyisessä OPS:ssa kiel­let­ty, mut­ta valitet­tavasti sitäkin esiintyy.

    Eli jos poikien ase­maa halut­taisi­in paran­taa, tulisi:
    *luop­ua armovi­ito­sista ja jät­tää heikot oppi­laat armot­ta luokalle
    *pitää oppivelvol­lisu­us pääsään­töis­es­ti peru­sopetuk­sen mit­taise­na ja use­am­makin ker­ran luokalle jääneet yleisopetuk­ses­sa, sikäli kuin tämä ei aiheuta kohtu­ut­to­mia järjestyshäiriöitä
    *luop­ua yläk­oulu­jen päät­töar­vostelun kurssimuo­tois­es­ta lasken­nas­ta ja perus­taa arvosana puh­taasti yhdek­sän­nen luokan osaamistasoon

    Täl­löin voisi alkaa pikem­min puhua armonelos­es­ta. Sehän olisi täl­löin lähin­nä keino antaa mur­rosikäiselle mah­dol­lisu­us päästä het­kel­lisen elämän­vai­heen karikko­jen ohi sen sijaan, että 14-vuo­ti­aan räkänokan pöljäi­lyt leimaisi­vat koko loppuelämän.

    1. Kaikkein paras­ta olisi jos arvosanat annet­taisi­in val­takun­nal­li­sis­ten kokei­den perus­teel­la. Tässä pois­tu­isi suo­raan yksi suurista ongelmista eli se, etteivät arvosanat ole kovinkaan ver­tailukelpoisia eri koulu­jen kesken.

      Lisäk­si, jos kokeet suoritet­taisi­in tietokoneel­la ja arvostelu suoritet­taisi­in automaat­tis­es­ti / anonyymisti, niin kor­jat­taisi­in sekin ongel­ma, että opet­ta­jat tup­paa­vat anta­maan tytöille samal­la osaamisel­la numeroa parem­pia arvosano­ja kuin pojille.

      1. ksee:
        Kaikkein paras­ta olisi jos arvosanat annet­taisi­in val­takun­nal­li­sis­ten kokei­den perus­teel­la. Tässä pois­tu­isi suo­raan yksi suurista ongelmista eli se, etteivät arvosanat ole kovinkaan ver­tailukelpoisia eri koulu­jen kesken.

        Lisäk­si, jos kokeet suoritet­taisi­in tietokoneel­la ja arvostelu suoritet­taisi­in automaat­tis­es­ti / anonyymisti, niin kor­jat­taisi­in sekin ongel­ma, että opet­ta­jat tup­paa­vat anta­maan tytöille samal­la osaamisel­la numeroa parem­pia arvosano­ja kuin pojille.

        Itse tek­isin vieläkin radikaal­im­man uud­is­tuk­sen, eli luopuisin isoista kokeista kokon­aan, ja kor­vaisin ne netis­sä tehtävil­lä huo­mat­ta­van paljon hieno­jakoisem­mil­la “kokeil­la”, joi­ta voisi tehdä jatku­vasti kotite­htäv­inä. Tehtävät oli­si­vat val­takun­nal­lisia, ja ne oli­si­vat jaotel­tu ope­tus­su­un­nitel­man tavoit­tei­den mukaises­ti siten, että oppi­las (ja opet­ta­ja ja van­hempI) hel­posti näk­isi yksilöl­lisen osaamis­ta­son­sa suh­teessa koko perusk­oulun (ja mik­sei lukionkin) oppimis­tavoit­teisi­in, ja näk­isi myös heti mis­sä kohdas­sa suurim­mat puut­teet ilmenee.

        Täl­laisel­la mallil­la olisi mah­dol­lista päästä myös yksilöl­lisem­pään opetuk­seen, kun har­joi­tuste­htävät voisi jakaa oppi­laille juuri hei­dän oman tason­sa mukaises­ti. Malli mah­dol­lis­taisi myös eten­e­misen mui­ta nopeam­min, mikä on nykyjär­jestelmässä hankalaa.

        Isot, per­in­teiset val­takun­nal­liset kokeet ovat huonoin mah­dolli­nen tapa mita­ta osaamista. Niiden tuot­ta­ma tieto on infor­maa­tioar­voltaan heikkoa, ja ne tuot­ta­vat vääristyneitä kan­nus­timia oppimiselle.

      2. ksee:
        Kaikkein paras­ta olisi jos arvosanat annet­taisi­in val­takun­nal­li­sis­ten kokei­den perus­teel­la. Tässä pois­tu­isi suo­raan yksi suurista ongelmista eli se, etteivät arvosanat ole kovinkaan ver­tailukelpoisia eri koulu­jen kesken.

        Tai edes samas­sa koulus­sa. Itse muis­tan, kun sain ysin enkus­ta oma­l­la yläas­teel­la niin opet­ta­ja tun­nusti suo­raan häneltä kysyessäni, että jol­lain rin­nakkaislu­okalla (olin matemaat­tis-luon­non­tiede­pain­ot­teisel­la luokalla) olisin saanut samal­la suorituk­sel­la kympin. Hänen perustelun­sa oli, että hän ei voi antaa puolelle luokas­ta kymp­piä, mut­ta se ei paljon lohdut­tanut, kun lukio­valin­nat läh­estyivät ja kuitenkin arvosano­jen keskiar­vol­la suurim­paan osaan päästään tai ollaan pääsemät­tä. Val­takun­nal­liset stan­dard­it ja kokeet vaan ja mitä nopeam­min sen parem­pi. Opet­ta­jakun­ta valit­taa var­masti, että nyt koul­u­laitos muut­tuu sem­moi­sek­si, että se tähtää vaan koemen­estyk­seen, mut­ta ainakin lukion osalta­han tilanne on jo valmi­ik­si se, kos­ka kaik­ki opin­not tähtäävät yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa menestymiseen.

      3. Meil­lä oli vähän sama. Kaikkien arvosanat nousi­vat päästö­todis­tuk­ses­sa, kos­ka lau­da­turin kir­joit­ta­neelle ei oikein voin­ut antaa seiskaa

      4. ksee:
        Kaikkein paras­ta olisi jos arvosanat annet­taisi­in val­takun­nal­li­sis­ten kokei­den perus­teel­la. Tässä pois­tu­isi suo­raan yksi suurista ongelmista eli se, etteivät arvosanat ole kovinkaan ver­tailukelpoisia eri koulu­jen kesken.

        Lisäk­si, jos kokeet suoritet­taisi­in tietokoneel­la ja arvostelu suoritet­taisi­in automaat­tis­es­ti / anonyymisti, niin kor­jat­taisi­in sekin ongel­ma, että opet­ta­jat tup­paa­vat anta­maan tytöille samal­la osaamisel­la numeroa parem­pia arvosano­ja kuin pojille. 

        Val­takun­nal­lis­ten kokei­den ongel­mana on se, että saat tasan tarkkaan sitä, mitä mit­taat. Perusk­oulun hyvänä puole­na on se, että se ei ole val­takun­nal­liseen kokeeseen valmis­ta­va laitos, toisin kuin lukio, tuo kol­men vuo­den mit­tainen yo-kokeen preppauskurssi. 

        Toisek­si automaat­ti­nen arvostelu on karmea aja­tus. Meil­lä on onnek­si Suomes­sa val­lal­la esseev­as­tausten kult­tuuri. Tämä antaa mah­dol­lisu­u­den ker­toa osaamis­es­taan paljon laa­jem­min kuin moni­val­in­tate­htävät ja on lisäk­si armeli­aampi pikku­virheille. Lisäk­si arvostelukult­tuuri on yht­enäi­nen: kah­den eri puolisl­ta maa­ta ole­van opet­ta­jan arvostelu samas­ta yo-tehtävästä on ilman YTL:n sen­so­ri­akin aika samanlainen. 

        Anonyy­mi arvostelu sen sijaan on hyvä aja­tus, mut­ta se ei toi­mi nor­maaleis­sa kokeis­sa. Opet­ta­ja tun­nistaa kyl­lä oppi­laansa käsialas­ta ja tyylistä.

      5. Eras­totenes alek­san­dri­alainen: Val­takun­nal­lis­ten kokei­den ongel­mana on se, että saat tasan tarkkaan sitä, mitä mit­taat. Perusk­oulun hyvänä puole­na on se, että se ei ole val­takun­nal­liseen kokeeseen valmis­ta­va laitos, toisin kuin lukio, tuo kol­men vuo­den mit­tainen yo-kokeen preppauskurssi. 

        Toisek­si automaat­ti­nen arvostelu on karmea aja­tus. Meil­lä on onnek­si Suomes­sa val­lal­la esseev­as­tausten kult­tuuri. Tämä antaa mah­dol­lisu­u­den ker­toa osaamis­es­taan paljon laa­jem­min kuin moni­val­in­tate­htävät ja on lisäk­si armeli­aampi pikku­virheille. Lisäk­si arvostelukult­tuuri on yht­enäi­nen: kah­den eri puolisl­ta maa­ta ole­van opet­ta­jan arvostelu samas­ta yo-tehtävästä on ilman YTL:n sen­so­ri­akin aika samanlainen. 

        Anonyy­mi arvostelu sen sijaan on hyvä aja­tus, mut­ta se ei toi­mi nor­maaleis­sa kokeis­sa. Opet­ta­ja tun­nistaa kyl­lä oppi­laansa käsialas­ta ja tyylistä.

        Onko tästä samankaltaisu­ud­es­ta jotain tutkimus­tu­lok­sia? Itse kun sain lukios­sa kuul­la opet­ta­jil­ta, että val­takun­nal­lisia ero­ja on jopa yo-kir­joi­tusten hyväksy­tyis­sä apu­vä­lineis­sä eriävien tulk­in­to­jen takia (kuulem­ma län­sir­an­nikol­la sal­lit­ti­in sym­bol­is­ten lask­in­ten käyt­tö, kun mei­dän pääkaupunkiseudul­la piti tyy­tyä graafis­ten lask­in­ten käyt­töön). Muutenkin vähän mieti­tyt­tää, että miten meil­lä voi samanaikaises­ti olla opet­ta­jil­la suuri vapaus vaikut­taa siihen mitä ja miten opet­ta­vat ja kuitenkin huikea yht­enäisyys siinä, että mitä oppi­laat oppi­vat. Vaikut­ta­vat min­un mieleen aika ris­tiri­itaisil­ta tavoitteilta.

  3. Luulen, että esim. puolen vuo­den lykkäys ei olen­nais­es­ti poikia auta. 

    Niille pojille (ja tytöille) joi­ta sivisty­saineet eivät kiin­nos­ta tulisi olla mah­dol­lisu­us jo yläasteiässä vali­ta käytän­nön ainei­ta (mopon värkkäys­tä, tiet­sikkaa jne.). Eli siir­ret­täisi­in ammat­tik­oulu­tus­ta esim. yhden vuo­den ver­ran alka­maan jo yläas­teel­la liit­täen siihen työhar­joit­te­lut, oppisopimusk­oulu­tus­ta ym. Ja vas­taavasti tin­git­täisi­in jois­takin yleis­sivistävistä (näille turhista) aineista.

    Täl­laises­sa uud­is­tuk­ses­sa voit­ta­jia oli­si­vat myös ne oppi­laat jot­ka jäi­sivät yleis­sivistävälle, esim. lukioon johtavalle lin­jalle kun työrauha, opetuk­sen ja oppimisen taso kohen­tu­isi­vat kaikilla.

    1. vk:
      Niille pojille (ja tytöille) joi­ta sivisty­saineet eivät kiin­nos­ta tulisi olla mah­dol­lisu­us jo yläasteiässä vali­ta käytän­nön ainei­ta (mopon värkkäys­tä, tiet­sikkaa jne.). Eli siir­ret­täisi­in ammat­tik­oulu­tus­ta esim. yhden vuo­den ver­ran alka­maan jo yläas­teel­la liit­täen siihen työhar­joit­te­lut, oppisopimusk­oulu­tus­ta ym. Ja vas­taavasti tin­git­täisi­in jois­takin yleis­sivistävistä (näille turhista) aineista.

      Täl­laises­sa uud­is­tuk­ses­sa voit­ta­jia oli­si­vat myös ne oppi­laat jot­ka jäi­sivät yleis­sivistävälle, esim. lukioon johtavalle lin­jalle kun työrauha, opetuk­sen ja oppimisen taso kohen­tu­isi­vat kaikilla. 

      Tietotekni­ik­ka on, tai ainakin sen pitäisi olla, teo­reet­ti­nen lukuaine. Ei se ole eri­tyisen käytän­nön­läheistä. Sen sijaan olen­naista on, että koulus­sa on riit­tävästi mah­dol­lisuuk­sia vali­ta taitoainei­ta valin­naisi­na. Nykyisel­läänkin perusk­oulun kahdes­ta viimeis­es­tä vuodes­ta noin kol­mannes on valinnaista.

      Lin­ja­jakoa en sen sijaan suosit­tele. Sen ongel­ma on sama kuin van­has­sa rin­nakkaisk­oulu­jär­jestelmässä. Van­hempi­en ase­ma määrit­tää liiak­si nuoren val­in­to­ja, eivät omat lah­jat. Lin­ja­jako vaatisi, jot­ta se olisi oikeu­den­mukainen, että opet­ta­jakun­ta määräisi nuoren lin­jan. Tätä kokeilti­in perusk­oulun alkuaikoina. Kävi niin kuin koiraleu­at oli­vat ennus­ta­neet. Lin­ja­jako pois­tui perusk­oulus­ta vuosi sen jäl­keen, kun Munkkiniemen yläas­teelle perustet­ti­in alin, vain ammat­tik­oulu­un valmis­ta­va linja. 

      Nykyisen jär­jestelmämme suuri vahvu­us on se, että siinä ei ole umpiku­jia. Perusk­oulus­ta pääsee lukioon, vaik­ka se olisi men­nyt penkin alle, vaik­ka arvosano­ja pitää ehkä paran­taa. Ammat­tik­oulupo­h­jal­ta ja jopa näyt­tö­tutk­in­tona suorite­tul­la ammat­ti­tutkin­nol­la pääsee yliopis­toon, jos jak­saa lukea pääsykokeisi­in. Ihmi­nen ei ole sidot­tu siihen, että hän­tä kiin­nos­ti 14-vuo­ti­aana liikaa mopon rassaus.

      1. Lin­ja­jakoa en sen sijaan suosittele. 

        Hyväksytkö eri­ty­isopetuk­sen musikaalis­es­ti lah­jakkaille tai urheilijoille?

      2. Osmo Soin­in­vaara: Hyväksytkö eri­ty­isopetuk­sen musikaalis­es­ti lah­jakkaille tai urheilijoille? 

        Musi­ik­ki- ja urheilulin­jo­jen eri­ty­isopetuk­ses­sa on kyse oikeas­t­aan val­takun­nan kun­ni­as­ta, ei yksilöstä. On aika selvää, että huip­pukyky­jen kas­vat­ta­mi­nen urheilu­un tai musi­ikki­in vaatii syvää sitou­tu­mista jo lapse­na. Toisaal­ta on maan etu, että Suomes­ta tulee meille kan­sain­välistä näkyvyyt­tä antavia urheil­i­joi­ta ja taiteil­i­joi­ta. Tämän vuok­si on perustel­tua antaa näil­lä aloil­la eri­ty­isope­tus­ta, vaik­ka se rapaut­taakin peru­sopetuk­sen tasa-arvoista raken­net­ta. Ja tulok­set ovat olleet hyviä. Kevyenkin musi­ikin puolel­la merkit­tävä osa nimekkäistä taiteil­i­joista on klas­sisen musi­ikin koulu­tusjär­jestelmän kasvatteja.
        On myös aivan eri asia, että lap­si val­it­see (van­hempi­en­sa vaiku­tuk­ses­ta ja suos­tu­muk­sel­la) esimerkik­si musi­ikkilu­okan kuin van­han kansalaisk­oulun. Musi­ikkilu­okalle meno ei sul­je lapselta myöhempiä koulu­tys­val­in­to­ja. Pain­o­tuk­set ovat sel­l­aisia, että lukios­sa voi edelleen vali­ta vaikka­pa pitkän matem­ati­ikan eivätkä ammat­tik­oulunkaan ovet sulkeudu. Sen sijaan vk:n peräänku­u­lut­ta­ma mopon­ras­sauslin­ja tarkoit­taisi sitä, että nuori rajaa itsen­sä pysyvästi alaluokkaan.

        Eriyt­tävää ope­tus­ta voi käyt­tää ihan taval­lisil­lakin luokil­la. Eli oppi­lai­ta voi sijoit­taa ope­tus­ryh­mi­in osoite­tun taidon mukaan. Olen­naista on se, ettei tämä saa vaikut­taa jatko-opintokelpoisuuteen.

      3. Eras­totenes alek­san­dri­alainen: Musi­ik­ki- ja urheilulin­jo­jen eri­ty­isopetuk­ses­sa on kyse oikeas­t­aan val­takun­nan kun­ni­as­ta, ei yksilöstä. On aika selvää, että huip­pukyky­jen kas­vat­ta­mi­nen urheilu­un tai musi­ikki­in vaatii syvää sitou­tu­mista jo lapse­na. Toisaal­ta on maan etu, että Suomes­ta tulee meille kan­sain­välistä näkyvyyt­tä antavia urheil­i­joi­ta ja taiteilijoita.

        Vetää kyl­lä aika sanat­tomak­si… “val­takun­nan kun­nia”… Olti­inkos me nyt 1930-luvul­la vai miten se oli.

        Sinän­sä lie­nee mah­do­ton­ta kek­siä type­r­äm­pää perustelua musi­ikin ja urheilun suosimiselle, joten pointsit siitä.

        Toisaal­ta — voisi­han sitä esim. matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­lis­ten ainei­den suosimista vaa­tia vaik­ka Val­taku­nan Mah­tavu­u­den perus­teel­la. Kun saadaan hyviä insinööre­jä työsken­telemään teräskobi­naat­tei­hin ja panssari­vaunute­htaisi­in, niin kyl­lä siinä mah­tavu­us kas­vaa. Ja ilman muu­ta pitää koulut­taa rii­itävästi fyysikoi­ta ja raket­ti-insinööre­jä, jot­ta saadaan oma ydi­nase- ja ohju­so­hjel­ma ripeästi käyntiin.

      4. ksee: Vetää kyl­lä aika sanat­tomak­si… “val­takun­nan kun­nia”… Olti­inkos me nyt 1930-luvul­la vai miten se oli.

        Sinän­sä lie­nee mah­do­ton­ta kek­siä type­r­äm­pää perustelua musi­ikin ja urheilun suosimiselle, joten pointsit siitä. 

        Val­itsin tietois­es­ti arkaaisen ter­min. Asial­lis­es­ti se tarkoit­taa samaa kuin “kan­sain­vä­li­nen tun­net­tuus”, “hyvä maaku­va” ym. Urheilu ja taide edis­tävät näitä. Jos ajatel­laan peru­sope­tusjär­jestelmän logi­ikkaa, en oikein näe mitään muu­ta syytä musi­ikin ja urheilun eri­ty­isopetuk­seen. Ja tämän syyn ongel­mallisu­u­den käyt­tämäni ter­mi tuo eri­no­mais­es­ti esille. Suomen eri­no­maisen musi­ik­ki-ja urheiluk­oulu­tuk­sen tärkein peruste on nimeno­maan kansalli­nen kun­ni­an­hi­mo, ei rakkaus taiteeseen tai lajiin. 

        Ja “val­takun­nan mahti” olisi — iro­ni­as­tasi huoli­mat­ta — myös ihan käypä argu­ment­ti. Nykyaikana ter­mi­nolo­gia olisi tosin “uskot­ta­va puo­lus­tus”, “toimi­va yhteiskun­ta” jne, mut­ta asial­lis­es­ti kyse on samas­ta asi­as­ta: maamme itsenäisyyt­tä takaavas­ta taloudel­lis­es­ta, hallinnol­lis­es­ta ja soti­laal­lis­es­ta suori­tuskyvys­tä. En menisi kuitenkaan käyt­tämään sitä koulu­tus­poli­it­tise­na argu­ment­ti­na. Meil­lä on aivan riit­tävästi insinööre­jä nykyisel­läänkin maamme puo­lus­tusalan teol­lisu­u­den tarpeisi­in. Hei­dän määrän­sä ei ole rajoit­ta­va tuotan­non­tek­i­jä. Sama kos­kee fyysikko­ja. Jos halu­asimme rak­en­taa vaikka­pa ydi­naseen tai kuu­raketin (mitä — selvyy­den vuok­si — en todel­lakaan kan­na­ta), nämä oli­si­vat teknis­es­ti ja taloudel­lis­es­ti mah­dol­lisia jo nykyresurs­sein. Ei niiden vuok­si tarvit­sisi lähteä koulu­tus­poli­ti­ikkaa muokkaamaan.

      5. Eras­totenes alek­san­dri­alainen: Sen sijaan vk:n peräänku­u­lut­ta­ma mopon­ras­sauslin­ja tarkoit­taisi sitä, että nuori rajaa itsen­sä pysyvästi alaluokkaan.

        Ei suinkaan. Ensin­näkin ei kyse olisi mis­tään mopon­ras­sauslin­jas­ta. Parem­minkin ajan hengessä voisi kut­sua robot­tieno­hjel­moin­ti- ja ras­sauslin­jak­si. Tai raken­nusalaa, logis­ti­ikkaa, kiin­teistön­hoitoa. Tai vaik­ka hoitoalal­in­jak­si. Työvoimaen­nustei­den perus­teel­la pain­otet­taisi­in eri suun­tia. Kun­ni­al­lisia ja arvostet­tavia ammat­te­ja ja osaamista.

        Ammatil­li­sista opin­noista voi jatkaa korkeampi­in opin­toi­hin eikä se port­ti sulkeu­tu­isi. Käden­taito­ja voisi lisätä esim. 8- ja 9‑luokalla ja siten val­in­ta tehtäisi­in 7‑luokan jäl­keen. Empiri­ani perus­teel­la tuos­sa vai­heessa useim­mil­la on jo tiedos­sa (=kir­javi­isaus ei kiin­nos­ta) suun­tansa. Ja jos ei ole niin jatkaisi yleis­lin­jal­la ja tek­isi valin­nan vas­ta 9‑luokalla kuten nykyään.

        On paljon näyt­töä siitä, että ammat­tik­oulupo­h­jal­ta on edet­ty min­is­ter­i­ta­solle saak­ka ja tämä väylä täy­tyy säi­lyt­tää. Kyse ei ole minkään alalu­okan syn­nyt­tämis­es­tä vaan yksilöl­liset erot ja moti­vaa­tion parem­min huomioivas­ta ope­tusjär­jestelmästä ja surkean tas­apäistämisvirheen kor­jaamis­es­ta. Ja kuten jo totesin täl­lais­es­ta uud­is­tuk­ses­ta hyö­ty­i­sivät kaik­ki oppi­las­ryh­mät. Kes­ki-Euroopan koulusys­teemei­hin kan­nat­taa perehtyä.

        Suo­mi elää pisa-harhas­sa. Koulu­tusjär­jestelmän onnis­tu­mista pitäisi ennem­min mita­ta sil­lä miten hyvin työl­listymi­nen ja elämässä eteen­päin men­e­m­i­nen yleis­es­ti onnis­tuu. Nythän jär­jestelmä on kadot­tanut kym­meniä tuhan­sia nuo­ria miehiä sekä koulu­tusjär­jestelmän että työelämän ulkop­uolelle ja tämä syr­jäy­tymi­nen kaikkine ongelm­i­neen tulee erit­täin kalli­ik­si yhteiskunnalle.

      6. Eras­totenes alek­san­dri­alainen: Musi­ikkilu­okalle meno ei sul­je lapselta myöhempiä koulu­tys­val­in­to­ja. Pain­o­tuk­set ovat sel­l­aisia, että lukios­sa voi edelleen vali­ta vaikka­pa pitkän matem­ati­ikan eivätkä ammat­tik­oulunkaan ovet sulkeudu. Sen sijaan vk:n peräänku­u­lut­ta­ma mopon­ras­sauslin­ja tarkoit­taisi sitä, että nuori rajaa itsen­sä pysyvästi alaluokkaan.

        Tai sit­ten se mopon­ras­sauslin­ja johtaa siihen, että Einari mur­rosiästä selvit­tyään ja vähän hant­ti­hom­mia tehtyään kehit­tää mui­ta parem­man met­säkoneen ja sen poh­jal­ta kan­sain­välis­es­ti toimi­van yhtiön, joka pystyy sit­ten palkkaa­maan yliopis­tok­oulutet­tu­ja koodare­i­ta tekemään ohjelmis­to­ja puumas­san laskemiseen. Esimerkiksi.

        Pois­lukien huumeet ja liiman­hais­telu, ei nuori mene pilalle har­ras­taes­saan ja tehdessään monipuolisia jut­tu­ja. Se nimeno­maan pitää niitä opin­topolku­ja auki, jos koulus­ta putoamisen sijaan käy siel­lä ras­saa­mas­sa mopo­ja tai vaik­ka vain liikun­tatun­neil­la. Toki matem­ati­ik­ka on jos­sain vai­heessa opetelta­va, jos sen oppia halu­aa, mut­ta kyl­lä sen ehtii myöhem­minkin, jos kap­a­siteet­ti riit­tää. Ja jos ei riitä, niin alalu­okkaan se tie veisi siitä huoli­mat­ta, että olisi yrit­tänyt koulus­sa pän­tätä ham­paat irvessä.

      7. Osmo Soin­in­vaara: Hyväksytkö eri­ty­isopetuk­sen musikaalis­es­ti lah­jakkaille tai urheilijoille?

        Nykyään kun Perus­tus­laki­valiokun­ta tyr­mää kaiken­laisia epäy­h­den­ver­taisu­ut­ta mah­dol­lis­tavia rak­en­tei­ta, niin erit­täin hyvä kysymys.

        Aikanaan olleet yläas­teen taso­ryh­mät kielis­sä ja matem­ati­ikas­sa lopetet­ti­in. Joten nyt samas­sa ryh­mässä on niitä jot­ka eivät käytän­nössä osaa lukea ja niitä joil­la olisi mah­dol­lista ede­tä reilusti keskimääräistä pidem­mälle, jos heille tar­jo­taan haasteita.

        Musi­ikin Pyhä ase­ma yhteiskun­nas­sa kul­kee musi­ikkileikkik­oulus­ta oop­per­aan. Jos jatkos­sa kaikille lap­sille luvataan edes yksi mieleinen har­ras­tus niin pitäisikö epä­musikaaliselle lapselle tar­jo­ta mah­dol­lisu­us vaik­ka ratsastukseen?
        Höntsäsäh­ly tai puis­sa kiipeily olisi aivan yhtä kehit­tävää, mut­ta kustannus/lapsi on murto-osa.
        “Eliitti“musiikin edun­valvon­ta on kade­hdit­ta­van hyvin hoidettua.

      8. Osmo Soin­in­vaara: Hyväksytkö eri­ty­isopetuk­sen musikaalis­es­ti lah­jakkaille tai urheilijoille?

        Taso­ryh­mät eivät ole ihan yksinker­tainen jut­tu. Kuu­lun itse niihin, jot­ka hyö­tyivät perusk­oulun yläas­teen tasokurs­seista. Itse asi­as­sa matem­ati­ikan kokeet muut­tui­v­at ker­talu­okkaa helpom­mik­si, kun siir­ryin yläas­teen laa­jan kurssin ryh­mästä lukion pitkään matem­ati­ikkaan. Lapseni ovat puolestaan hyö­tyneet yläas­teen matematiikkaluokista.

        Matem­ati­ikas­sa hyvät oppi­laat kyl­lä hyö­tyvät selvästi siitä, jos he saa­vat opiskel­la matem­ati­ikkaa jos­sain eri­ty­is­lu­okas­sa tai ‑ryh­mässä (ainakin ne, jot­ka eivät ole ko. ryh­män heikoimpia — heil­lä muun ryh­män parem­muus saat­taa heiken­tää kuvaa omas­ta osaamis­es­taan). Mut­ta jos tilan­net­ta kat­so­taan koulun saman ikälu­okan muiden ope­tus­ryh­mien kannal­ta, niin niille ei ole vält­tämät­tä eduk­si se, että ryh­mästä puut­tuu kaikkein parhaim­mat ja motivoituneim­mat oppi­laat. Varsinkin, jos peruste­taan erilli­nen matem­ati­ikkalu­ok­ka, niin siihen hakeu­tu­vista oppi­laista suurin osa on koulun parhaimpia muis­sakin lukuaineis­sa. Täl­löin kaikissa muis­sa ryh­mis­sä on selvästi vähem­män motivoitunei­ta ja hyviä oppi­lai­ta kuin mitä siel­lä muuten olisi.

        Var­maan sama jut­tu on myös musi­ikin ja liikun­nan opetuk­sen suh­teen sil­loin, jos koulus­sa on erilli­nen liikun­ta- tai musi­ikkilu­ok­ka. Oppi­laiden tule­vaisu­u­den kannal­ta on kuitenkin paljon pienem­pi vahinko se, että musi­ikin tai liikun­nan tun­nil­la asi­at menevät huonom­min sik­si, että innokkaim­mat oppi­laat ovat toises­sa ryh­mässä, kuin se että lukuainei­den tun­nil­la ope­tus ei toi­mi hyvin sik­si, että motivoituneim­mat oppi­laat puuttuvat.

        Ja sanon tämän siitä huoli­mat­ta, että omista lap­sis­tani kak­si on hyö­tynyt val­tavasti siitä, että he pää­sivät yläk­oulun matem­ati­ikkalu­okalle. Kysymys ei ollut vain matem­ati­ikan opetuk­ses­ta vaan siitä, että kaikissa muis­sakin lukuaineis­sa oppimiskoke­mus oli paljon parem­pi, kun läh­es kaik­ki luokan oppi­laat oli­vat suh­teel­lisen motivoitunei­ta ja nopeasti oppivia. Jos ajat­te­len puh­taasti omaa ja las­teni etua, niin kan­natan ehdot­tomasti eri­ty­isope­tus­ta matem­ati­ikas­sa lah­jakkaille. Jos ajat­te­len yleistä etua, en ole enää läh­eskään niin varma.

      9. Kepa: Jos ajat­te­len puh­taasti omaa ja las­teni etua, niin kan­natan ehdot­tomasti eri­ty­isope­tus­ta matem­ati­ikas­sa lah­jakkaille. Jos ajat­te­len yleistä etua, en ole enää läh­eskään niin varma.

        Vietin lukion matem­ati­ikan­tun­nit puo­lalaisen luokka­toveri­ni kanssa jutellen. Puo­lalainen oli käynyt itäblokin koulua ja oli matem­ati­ikas­sa selvästi meikäläisiä edel­lä. Tämän mei­dän omatekoisen opin­topi­ir­imme seu­raus oli hie­man kär­jistäen se, että minä en oppin­ut koko lukion aikana mitään ja puo­lalainen oli edelleen noin yliopis­ton 3. vuosikurssin tasol­la matematiikassa. 

        Tämän koke­muk­sen viisas­ta­mana olen ehdot­tomasti sitä mieltä, että heikom­pi­en oppi­laiden on saata­va opiskel­la oma­l­la tasol­laan. Lah­jakkaampi­en oppi­laiden tulo samaan luokkaan on ihan samal­la taval­la häir­iötek­i­jä matem­ati­ikas­sa kuin se on vaikka­pa liikun­tatun­nil­la. Ei junior­ien SM-sar­jaa HIFK:issä pelaa­va luokka­toveri ole mikään posi­ti­ivi­nen jut­tu kun olisi tarkoi­tus vähän höntsätä hädin tuskin luis­te­lu­taitois­t­en kesken.

    2. vk: Niille pojille (ja tytöille) joi­ta sivisty­saineet eivät kiin­nos­ta tulisi olla mah­dol­lisu­us jo yläasteiässä vali­ta käytän­nön ainei­ta (mopon värkkäys­tä, tiet­sikkaa jne.). 

      Onhan se, mut­ta nykyään on pelkän teknisen työn sijas­ta tasa-arvois­es­ti käsi­työ, joka sisältää tek­sti­il­itöitä. Eli pelkkää teknistä työtä ei enää ole (ainakin lehti­ti­eto­jen mukaan näin, en ole itse tutus­tunut asiaan). 

      Lop­putu­lok­sen arvaa: valin­nai­saineen suo­sio yläk­oul­u­lais­ten poikien kesku­udessa rom­ahti. Ainakin omas­sa nuoru­udessani amis­lin­jalle menevät pojat otti­vat läh­es jär­jestään teknisen työn ja sitä oli paljon, tuplas­ti tai triplas­ti enem­män (en muista), mitä mui­ta valinnaisia.

      1. Sylt­ty: Onhan se, mut­ta nykyään on pelkän teknisen työn sijas­ta tasa-arvois­es­ti käsi­työ, joka sisältää tek­sti­il­itöitä. Eli pelkkää teknistä työtä ei enää ole (ainakin lehti­ti­eto­jen mukaan näin, en ole itse tutus­tunut asiaan). 

        Lop­putu­lok­sen arvaa: valin­nai­saineen suo­sio yläk­oul­u­lais­ten poikien kesku­udessa rom­ahti. Ainakin omas­sa nuoru­udessani amis­lin­jalle menevät pojat otti­vat läh­es jär­jestään teknisen työn ja sitä oli paljon, tuplas­ti tai triplas­ti enem­män (en muista), mitä mui­ta valinnaisia.

        Kaikille pakol­liseen käsi­työnopetuk­seen kuu­luu sekä tek­sti­il­i­työ että tekni­nen työ (mikä on minus­ta hyvä asia, sil­lä kaik­ki tarvit­se­vat perus­taito­ja molem­mista), mut­ta valin­nai­saineek­si perusk­oulun 8. ja 9. luokalle voi edelleen vali­ta vain toisen. Näin ainakin siinä koulus­sa, jota omat lapseni kävivät. En tiedä, onko tässä jotain kouluko­htaisia eroja.

      2. Kauanko siitä on aikaa, kun laps­esi kävivät perusk­oulua? Tuohsn oli tilanne jo 80-luvul­la, seiskalla oli myös tek­sti­il­i­työtä, mut­ta valin­nainen aine oli joko teknistä- tai tek­sti­il­ityltä, ei mikään sekametelisoppa.

        Mut­ta tämä teknisen työn uud­is­tus on kyl­lä aika ylive­to. Yhdel­lä tem­pul­la ollaan aikaisem­min niin suosit­tu valin­nai­saine saatu tapet­tua läh­es kokon­aan, ope­tus­ryh­miä ei peruste­ta, kun kukaan ei val­itse ainet­ta. Amik­seen meneviltä pojil­ta pilataan tasa-arvon nimis­sä suosikki­aine, onpa kyl­lä hem­metin hyvä idea.

        Mikä mei­dän koulusys­teemiä vaivaa? Näitä äly­va­pai­ta ideoita pukkaa tasaisin väli­a­join julk­isu­u­teen. Ei ole kauaa, kun seiskas­ta puut­tui se välivi­i­va, ihan jär­jetön uud­is­tus (nyky­isin kor­jat­tu). Sit­ten on tämä teknisen työn pilaami­nen. Ja kir­sikkana kakus­sa avokont­tor­ei­den esit­telem­i­nen koulumaail­maan eli muun­nelta­vat moni­toim­i­ti­lat. Vai­mon alak­oul­u­laisen vel­jen­po­jan sanoin ”onhan ne huono­ja, hirveä meteli koko ajan”. 

        Eikö kenel­läkään käynyt mielessä, että jos koul­u­laiset joutu­vat käyt­tämään lähin­nä raken­nuk­sil­ta ja tehdasym­päristöstä tut­tu­ja henkilö­suo­jaimia koulupäivän aikana, jokin on pahasti pielessä?

        Mis­tä tämä äly­va­paa höp­sis­mi oikein pukkaa koulumaail­maan? Näitä näyt­tää esi­in­tyvän ihan ope­tus­min­is­terin puoluekan­nas­ta riip­pumat­ta. Ilmiöpo­h­jainen oppimi­nen, no sekin on van­ha jut­tu, nousee aina tasaisin väli­a­join hau­das­ta kuin zom­bi. Nyt lie­nee itsenäisen Suomen neljäs tai viides ilmiöpo­h­jaisu­u­den aalto.

        Ja siitä teknis­es­tä työstä: 
        ”Käsitöi­den ope­tus on muut­tunut viime vuosi­na. Kaikille oppi­laille on halut­tu taa­ta tas­a­puo­li­nen ope­tus yhdis­tämäl­lä tekniset työt ja tek­sti­il­i­työt yhden oppi­aineen alle. Kaik­ki oppi­laat osal­lis­tu­vat nykyään niin san­ot­tui­hin kovi­in ja pehmeisi­in käsitöihin.”

        https://yle.fi/uutiset/3–10507741

        ”Käsi­työ oli aiem­min suosit­tu valin­nai­saine, jopa suosi­tu­in. Kouluista ympäri Suomen kan­tau­tuu nyt viesti, että sen valin­nat 8. ja 9. luokille ovat suo­ras­taan romahtaneet.”

        ”Opetuk­sen uusis­sa normeis­sa tekni­nen työ ja tek­sti­il­i­työ on yhdis­tet­ty kokon­aan yhdek­si oppi­aineek­si, käsi­työk­si. Tätä ideaa kut­su­taan ”mon­i­ma­te­ri­aalisek­si käsi­työk­si”. Siinä on ihanteena, että jokaises­sa tuot­teessa käytetään teknisen työn ja tek­sti­il­i­työn mate­ri­aale­ja ja tekniikoita.”

        ”Ope­tushal­li­tuk­sen ohjeis­tuk­sen mukaan oppi­laal­la ei ole oikeut­ta tehdä val­in­taa käsi­työn sisältöaluei­den (tekni­nen työ ja tek­sti­il­i­työ) välillä.”

        https://www.tekninenopettaja.net/docs/Teknisen_tyon_alasajo_tiivistelma.pdf

      3. Sylt­ty:
        Kauanko siitä on aikaa, kun laps­esi kävivät peruskoulua? 

        Viisi vuot­ta. Las­teni koulun koti­sivul­la ole­van valin­nai­sainekurssiop­paan ja ‑lomak­keen mukaan koulus­sa voi edelleen vali­ta 8. ja 9. luokalle valin­nai­saineek­si teknisen työn tai tek­sti­il­i­työn. Ei siis tarvitse ottaa jotain yleistä käsityötä. 

        Sitä alem­mil­la luokil­la käsitöitä kyl­lä opete­taan yhteisenä oppi­aineena. Minus­ta se on vain hyvä asia. Muis­tan itse, kuin­ka min­ua koulu­aikana har­mit­ti, että en voin­ut opiskel­la teknisiä töitä, kos­ka en halun­nut luop­ua lem­piaineestani tek­sti­il­itöistä. Lisäk­si koulus­sani estet­ti­in monia niitäkin tyt­töjä, jot­ka oli­si­vat halun­neet vali­ta teknisen työn tek­sti­il­i­työn sijaan val­it­se­mas­ta teknistä työtä mitä ihmeel­lisim­mil­lä perusteilla.

      4. Vaikea sanoa mikä on meinin­ki kun ei ole omia lap­sia yläk­oulus­sa. Lehti­ti­eto­jen mukaan kuitenkin jokin siinä nyt mättää.

  4. Kiitos blo­gis­tille erit­täin tärkeän ongel­man esi­in nostamisesta! 

    Pelkään silti pahoin, ettei tälle ongel­malle tul­la tekemään yhtään mitään. Yksikään puolue ei ole ottanut nimeno­maan nuorten miesten asi­aa vaaliteemakseen. 

    Syy tähän on tilas­to­m­atemaat­ti­nen ja ker­too yhteiskun­takeskustelun luon­teesta. Useis­sa tutkimuk­sis­sa on havait­tu, että miesten kesku­udessa val­lit­see suurem­pi hajon­ta oppimis­tu­lok­sis­sa kuin nais­ten — molem­pi­en jakau­mat ovat siis nor­maal­i­jakau­mia, mut­ta miesten kel­lokäyrä on lev­eämpi. Kos­ka val­taos­al­la miehistä menee hyvin, ja tulota­son osalta miesten men­estys on keskimäärin parem­paa kuin naisil­la, tästä tehdään se johtopäätös, että yhteiskun­nas­sa nimeno­maan naisia on tuet­ta­va, ei miehiä. Näin toim­i­taan, vaik­ka tuo kel­lokäyrän vasen lai­ta — ne miehet, joil­la menee huonos­ti — on itse asi­as­sa suurem­pi joukko kuin ne naiset, joil­la menee huonosti.

    Eli suomek­si: kos­ka naisen euron usko­taan ole­van edelleen jotain 82 sent­tiä, tästä tehdään se johtopäätös, että aina ja kaikkial­la on tuet­ta­va naisia, ei miehiä.

    1. Petri: Eli suomek­si: kos­ka naisen euron usko­taan ole­van edelleen jotain 82 sent­tiä, tästä tehdään se johtopäätös, että aina ja kaikkial­la on tuet­ta­va naisia, ei miehiä.

      Kukaan ei koskaan main­os­ta naisen vankilavuot­ta. Se on nimit­täin noin 27 päivää.

    2. Petri:

      Syy tähän on tilas­to­m­atemaat­ti­nen ja ker­too yhteiskun­takeskustelun luon­teesta. Useis­sa tutkimuk­sis­sa on havait­tu, että miesten kesku­udessa val­lit­see suurem­pi hajon­ta oppimis­tu­lok­sis­sa kuin nais­ten – molem­pi­en jakau­mat ovat siis nor­maal­i­jakau­mia, mut­ta miesten kel­lokäyrä on lev­eämpi. Kos­ka val­taos­al­la miehistä menee hyvin, ja tulota­son osalta miesten men­estys on keskimäärin parem­paa kuin naisil­la, tästä tehdään se johtopäätös, että yhteiskun­nas­sa nimeno­maan naisia on tuet­ta­va, ei miehiä. Näin toim­i­taan, vaik­ka tuo kel­lokäyrän vasen lai­ta – ne miehet, joil­la menee huonos­ti – on itse asi­as­sa suurem­pi joukko kuin ne naiset, joil­la menee huonosti.

      Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, mik­si ero tyt­tö­jen ja poikien koulumen­estyk­sessä on Suomes­sa suurem­pi kuin mon­es­sa muus­sa maas­sa. Kun puhuin asi­as­ta ran­skalaisen työkaverin kanssa, niin hänen mukaansa Ran­skas­sa ei ole vas­taavaa ongel­maa (voi toki olla, että työkaveri­ni ei ole tarpeek­si hyvin per­il­lä Ran­skan nykyis­es­tä tilanteesta). Mikä on eri taval­la niis­sä mais­sa, jois­sa poikien koulumen­estys on tyt­tö­jen men­estyk­seen ver­rat­tuna parem­pi kuin Suomes­sa? Mik­si juuri suo­ma­lainen koulu näyt­tää sopi­van pojille huonosti?

  5. Oppimistapo­jen eri­laisu­udessa, kyp­symis­tahdis­sa, keskit­tymiskyvyssä ja muus­sa sel­l­aises­sa on ero­ja sukupuolten välil­lä. Mut­ta eivät kai nämä erot ole het­kessä muut­tuneet niin radikaal­isti, että voisi­vat selit­tää tuon jyrkän erkane­misen esit­tämis­säsi kuvaajissa?

    Mikä on isoin muu­tos nuorten elämään v. 2000 alka­en kohdistuen ensim­mäisenä juuri tuo­hon nyt 25–34v ikäluokkaan? 

    WWW.

    En tiedä minkä ver­ran aiheesta on dataa, mut­ta voisin lyödä vetoa että pojil­la on mas­si­ivi­nen yliedus­tus niis­sä, jot­ka yöu­nista tin­kien paina­vat 12h ses­sioi­ta Fort­nitea yms. koulun jäl­keen ener­gia­juo­man voimal­la. Juuri­han oli hesaris­sa jut­tua siitä, kuin­ka jopa huip­puta­son 15–16v lätkäjun­nutkin tule­vat aamutreenei­hin zom­bieina 3h yöu­nien jäl­keen. Jos urheil­i­joil­la näin niin mitenköhän nör­tim­mil­lä? Okei, Fort­nitea ei ollu vielä jokin aika sit­ten mut­ta sama ilmiö lie­nee ollut nähtävis­sä 2000-luvun alus­ta alka­en. Ihme jos ei vaikut­taisi mil­lään taval­la eroi­hin sukupuolten koulutuloksissa.

  6. Jo 20 vuot­ta sit­ten las­tenpsyki­a­tri tote­si, että perusk­oulu on sovitet­tu tyt­tö­jen kehi­tyskulku­un. Hitaam­min kehit­tyvät pojat eivät sil­loin pysy mukana. Ero iässä voi olla 1–1,5 vuot­ta. Sil­loinen kouluhal­li­tuk­sen pääjo­hta­ja (nainen) suh­tau­tui tähän oudosti. Ei pitänyt sitä pahana.

    Muis­tan kun todel­la hyvä perusk­oulunopet­ta­ja ker­toi suurista eroista las­ten kehit­tymis­es­tä ala-asteella.
    Omana lyseoaikana moni poi­ka jäi luokalle. Myös kak­si kaverus­ta, joista tois­es­ta tuli lääkäri ja tois­es­ta ekonomi.

    Kos­ka syr­jäy­tymi­nen tulee kalli­ik­si yhteiskun­nalle ja on nuoren oma­lle elämälle tuhoisaa, pitäisi tähän ongel­maan paneu­tua kun­nol­la. Monel­la syr­jäy­tyväl­lä koti­olot ovat surkeat, alko­holis­mia, huumei­ta, sairaut­ta, työt­tömyyt­tä, heikko­ja elämä­nasen­tei­ta. Nuori tarvit­see jonkun, joka luot­taa, kan­nus­taa, tukee ja rohkaisee. Tähän tarvit­taisi­in lisää resursse­ja, mah­dol­lisu­us hyvi­in har­ras­tuk­si­in, liikun­taan tms.

    Pitää ryhtyä puheista konkreet­tisi­in toimi­in. Ikävä kyl­lä puolueet vaalilu­pauk­sis­saan ovat syytämässä varo­ja aivan muualle.

  7. Useis­sa tutkimuk­sis­sa on havait­tu, että miesten kesku­udessa val­lit­see suurem­pi hajon­ta oppimis­tu­lok­sis­sa kuin nais­ten – molem­pi­en jakau­mat ovat siis nor­maal­i­jakau­mia, mut­ta miesten kel­lokäyrä on leveämpi.

    Pohdin muu­ta­ma blogi­postaus sit­ten havain­toa, että naisia ei juurikaan ole it-alan tekni­sis­sä ja matemaat­ti­sis­sa työte­htävis­sä. Olen saanut sato­ja teknisiä työhake­muk­sia miehiltä, mut­ta en yhtään naiselta.

    Tätä ei var­maan ole poli­it­tis­es­ti kor­rek­tia sanoa, mut­ta 10 vuo­den ihmette­lyn tulok­se­na olen hil­jais­es­ti sitä mieltä että naisil­la on keskimäärin heikom­mat psyko­fy­y­siset omi­naisu­udet suo­ri­u­tua työelämässä matemaat­tisil­la ja kil­pail­luil­la aloil­la. Poikkeuk­sia toki on.

    Uskon että tuo näkyy globaal­is­tikin tilas­tois­sa, mut­ta siitä ei halu­ta keskustella.

    1. TL: Pohdin muu­ta­ma blogi­postaus sit­ten havain­toa, että naisia ei juurikaan ole it-alan tekni­sis­sä ja matemaat­ti­sis­sa työte­htävis­sä. Olen saanut sato­ja teknisiä työhake­muk­sia miehiltä, mut­ta en yhtään naiselta.

      Tätä ei var­maan ole poli­it­tis­es­ti kor­rek­tia sanoa, mut­ta 10 vuo­den ihmette­lyn tulok­se­na olen hil­jais­es­ti sitä mieltä että naisil­la on keskimäärin heikom­mat psyko­fy­y­siset omi­naisu­udet suo­ri­u­tua työelämässä matemaat­tisil­la ja kil­pail­luil­la aloil­la. Poikkeuk­sia toki on.

      Uskon että tuo näkyy globaal­is­tikin tilas­tois­sa, mut­ta siitä ei halu­ta keskustella.

      Olen tehnyt saman havain­non, mut­ta toisaal­ta omas­ta lähipi­iristä anek­doot­tista tutkimus­ta tekemäl­lä olen pää­tynyt usko­maan, että tuo ero on pitkälti kasvatuksellista.

      Ohjel­moin­ti, matem­ati­ik­ka, yms. on vaikeaa kaikille sukupuoles­ta riip­pumat­ta, kos­ka ihmi­saiv­ot yleen­säkin taipu­vat loogiseen ajat­telu­un hyvin huonos­ti. Tytöt kas­vate­taan “pehmeäm­min” ajat­tele­maan, että he saa­vat tehdä elämässä mitä halu­a­vat ja mikään ei ole pakol­lista; niin­pä tytöt pää­tyvät vält­tämään näitä vaikei­ta ainei­ta. Pojat kas­vate­taan usko­maan, että hei­dän tun­te­muk­sil­laan ei ole mitään väliä, vaan on tehtävä mitä on tehtävä kaikesta huoli­mat­ta; niin­pä pojat pää­tyvät opiskele­maan matemaat­tisia ainei­ta, vaik­ka ne eivät niin kivo­ja olekaan, kun­han ne vain ovat hyödyllisiä.

      Tuo aja­tus, että elämän­työk­si val­i­taan jotain, mikä on aivan perseestä, mut­ta mis­tä saa hyvin töitä ja palkkaa, on jotenkin “miehi­nen” aja­tus ja se on sitä sik­si kos­ka yhteiskun­ta on tehnyt siitä sel­l­aisen. “Kestä se kuin mies”, yms. sanon­nat ker­to­vat samas­ta ajattelusta.

      1. Anon: Olen tehnyt saman havain­non, mut­ta toisaal­ta omas­ta lähipi­iristä anek­doot­tista tutkimus­ta tekemäl­lä olen pää­tynyt usko­maan, että tuo ero on pitkälti kasvatuksellista.

        Ohjel­moin­ti, matem­ati­ik­ka, yms. on vaikeaa kaikille sukupuoles­ta riip­pumat­ta, kos­ka ihmi­saiv­ot yleen­säkin taipu­vat loogiseen ajat­telu­un hyvin huonos­ti. Tytöt kas­vate­taan “pehmeäm­min” ajat­tele­maan, että he saa­vat tehdä elämässä mitä halu­a­vat ja mikään ei ole pakol­lista; niin­pä tytöt pää­tyvät vält­tämään näitä vaikei­ta ainei­ta. Pojat kas­vate­taan usko­maan, että hei­dän tun­te­muk­sil­laan ei ole mitään väliä, vaan on tehtävä mitä on tehtävä kaikesta huoli­mat­ta; niin­pä pojat pää­tyvät opiskele­maan matemaat­tisia ainei­ta, vaik­ka ne eivät niin kivo­ja olekaan, kun­han ne vain ovat hyödyllisiä.

        Ei matem­ati­ik­ka ole kaikille vaikeaa ainakaan vielä koulus­sa. Minus­ta pitkä matem­ati­ik­ka oli lukios­sa ylivoimais­es­ti helpoin aine musi­ikin jäl­keen. Oman käsi­tyk­seni mukaan pitkän matem­ati­ikan ryh­mässäni maalais­lukios­sa oli ainakin kak­si muu­ta, joiden mielestä matem­ati­ik­ka oli todel­la help­poa. Vaikeak­si matem­ati­ik­ka muut­tui vas­ta sit­ten, kun menin TKK:lle opiskele­maan. Sen sijaan ohjel­moin­ti kolahti TKK:lla heti ja tun­tui tosi selvältä.

        Uskon itse, että ero tyt­tö­jen ja poikien välil­lä johtuu paljolti siitä, että tytöt hakeu­tu­vat usein aloille, jois­sa ollaan tekemisessä ihmis­ten kanssa, kun taas pojat hakeu­tu­vat paljon aloille, jois­sa ollaan tekemi­sis­sä konei­den ja lait­tei­den kanssa. Sitä en sit­ten osaa var­masti sanoa, johtuuko tämä biol­o­gi­sista eroista vai enem­män kas­vatuk­ses­ta ja kaveripi­irin vaiku­tuk­ses­ta. Epäilen kuitenkin, että kah­den viimeisen tek­i­jän vaiku­tus ei ole mitenkään merk­i­tyk­setön. Esimerkik­si lukios­sa moni tyt­tö jät­tää val­it­se­mat­ta pitkän matem­ati­ikan ja fysi­ikan, kos­ka halu­aa luku­järjestyk­seen tilaa use­am­malle vier­aalle kielelle tai joillekin ihmis­läheis­inä pide­ty­ille reaali­aineille, kuten psykolo­gialle. Toden­näköis­es­ti tyt­töjä saataisi­in houkutel­tua enem­män tekni­ikan ja tietotekni­ikan aloille, jos main­os­tet­taisi­in enem­män sitä, mil­laisia ihmis­ten elämää paran­tavia jut­tu­ja näi­den alo­jen ammateis­sa voi tehdä ja kehittää.

  8. Pahoin pelkään, että run­saampi koulut­ta­mi­nen ei ratkaise tätä ongel­maa. Koulut­tamisen anta­ma etu on paljolti näköharha. Jos Osmonkaan ei annet­taisi blo­ga­ta muu­toin kuin ser­ti­fioidun insinöörin vuosit­tain tarkas­ta­mal­la tietokoneel­la, niin taas tilas­tot näyt­täi­sivät, että insinöörin koulu­tus tuo työtä ja tulo­ja, mut­ta tulon­lisä ei perus­tu­isi osaamiseen vaan insinöörien onnis­tuneeseen kil­pailun­ra­joi­tus­toim­intaan. Täl­läistä meil­lä on aivan val­tavasti: tekemätön­tä työtä ei voi tehdä eri­lais­ten lisen­sioi­tien tms ansios­ta. Emme opiskele paljoakaan arvokkaan ja työssä hyödyl­lisen henkisen pääo­man kart­tumisen takia vaan “lupalisenssin” takia. Osa tästä on inhimil­listä: insinööri palkkaa insinöörin, ekon­o­misti ekon­o­mistin, jne… Ennen­van­haan asi­at oli toisin, kun muu­tamil­la kehit­tyneil­lä mail­la kuten suomel­la oli korkean koulu­tuk­sen “monop­o­li”. Sil­loin koulu­tus­panos­tuk­selle sai korkean tuo­ton. Nyky­isin se on nol­la­sum­maista. Int­ian koulu­tus­panos­tus on pois meiltä, valitettavasti.

  9. Oppisopimusjär­jestelmän kehit­tämi­nen ja korkeak­oulu­tus­palvon­nan lopet­ta­mi­nen oli­si­vat toden­näköis­es­ti ne parhaat askeleet.

    Esim. Sak­sas­sa ja Sveit­sis­sä oppisopimusjär­jestelmät mah­dol­lis­ta­vat koulut­tau­tu­misen mais­teri-tasolle saak­ka samal­la töitä tehden. Työelämälähtöi­nen koulut­tau­tu­mi­nen ja oppimisen kar­tut­ta­mi­nen sopii todel­la mon­elle parem­min kuin teo­reet­ti­nen koulukir­jo­jen pänttääminen.

    Tuo tietysti vähen­tää teo­reet­tisen opiskelun määrää, mut­ta har­va oikeasti tarvit­see kovin syväl­listä teo­reet­tista osaamista työelämässä.

  10. Kil­terin yläk­oulun opet­ta­ja Mai­ja Lep­pä­nen lausui asi­as­ta viisaasti (HS 12.1.19):“Lopputtoman opiskelu­un ja oppimiseen liit­tyvän tuen ja ymmär­ryk­sen sijaan oppi­laille pitäisi opet­taa koulunkäyn­nin alku­taipaleelta läh­tien opiske­lu­taito­ja, sin­nikkyyt­tä, läksy­jen tekemisen merk­i­tys­tä, ryh­mässä toim­imista ja hyviä käytöstapo­ja. … Oppi­laat pas­sivoitu­vat, jos he ymmärtävät, että kaiken­laista oppimiseen liit­tyvää tukea on aina tar­jol­la ja “armovi­to­nen” säästää luokalle jäämiseltä.”

    Omien koke­musteni mukaan ‑puhun myös itses­täni- nimeno­maan pojil­la ja nuo­ril­la miehillä on taipumus lyödä han­kalal­ta tun­tu­vat asi­at lös­sik­si ja hakea mah­dol­lisim­man help­po tie eteen­päin. Eli jatku­vaa ymmärtämistä pitäisi vähen­tää ja alhais­in­ta vaa­timus­ta­soa nostaa.

  11. Mallia Viros­ta, siel­lä kouluput­ki on yhtä­jak­sois­es­ti 12 vuot­ta, eli toinen aste on samaan syssyyn ensim­mäisen kanssa. Jut­telin Jõhvin koulun rehtorin kanssa, joka ker­toi, että oppi­laanoh­jauk­seen sat­sa­taan huo­mat­tavasti enem­män kuin Suomes­sa. Jokainen oppi­las käy ker­ran vuodessa keskustelun koulun opet­ta­jien kanssa siitä, minkälainen oppi­ja hän on ja mikä käsi­tys hänel­lä on itses­tään oppi­jana ja koulun opet­ta­jista. Vuorovaiku­tus on työlästä kouluille, mut­ta se tuot­taa tulosta. 

    Myös tyt­tö­jen ja poikien koulun aloit­tamisen por­ras­t­a­mi­nen on hyvä idea. 

    Ennen kaikkea koulu­jen opet­ta­jien työtä pitäisi tukea. Opet­ta­jien ammat­ti­taito on ällistyt­tävä, mut­ta aikuisia on kouluis­sa vain liian vähän. Oppimi­nen on yksilöl­listä, etenkin niil­lä han­kalil­la pojil­la. Meil­lä on toimivia resepte­jä tilanteen kor­jaamiseen, mut­ta se vaatii satsauksia.

  12. Sanois­in että työt­tömyys on lähin­nä rak­en­teel­lista. Kyl­lä työtä saa mut­ta aina ei niin hyvä­palkkaista kuin mitä koulu­tus antaisi ymmärtä.
    Kun käy esim ruokakau­pas­sa, niin ennen van­haan kaik­ki kas­sat oli­vat naisia. Nyt ei ole enää. Eli typ­il­liset nais­ten mata­la­palkkatyöt ovat alka­neet kel­va­ta nuo­rille miehillekin. Vas­taavasti naisia on nykyään esim automekaanikkoina. Onko mah­dol­lis­es­ti muual­la Suomes­sa eri meinin­ki, että se olisi noloa jos mies olisi kau­pan kas­sana tai lähi­hoita­jana esim Pohjanmaalla?
    Niin kauan kuin Suomeen ei syn­ny uut­ta noki­aa on turha haaveil­la että kakille nuo­rille miehille tai naisille löy­ty­isi tasaisen hyvä­palkkaisia töitä.

  13. Suo­ma­laises­sa koulus­sa tasa-arvo on PISAn mukaan huonom­mal­la tolal­la kuin mis­sään muus­sa noin 90 tutk­i­tus­sa maas­sa. Tuos­ta voi kai aika luot­tavais­es­ti yleistää, että Suomen koulu kuu­luu maail­man epätasa-arvoisimpiin. 

    Silti tuskin kukaan tun­tuu tietävän, että näin on — tai vaik­ka tietää ei ei viit­si tai uskalla asi­as­ta puhua. Voi vain kuvitel­la, minkälainen kansalli­nen ja kan­sain­vä­li­nenikin hätäti­la val­lit­si­sisi, jos moi­sen syr­jin­nän kohteena Suomes­sa olisi tytöt.

    Puhu­mato­muud­es­ta ja siis tosi­a­sioiden kieltämis­es­tä johtuu, että asialle ei ole paljon mitään tehty eikä tul­la kai tekemäänkään. Tosi­asi­at on niin pahasti ris­tiri­idas­sa Suomen Suuren Tari­nan kanssa, siis sen, jos­sa tasa-arvo on johtotäht­enä vaik­ka naiset kaiken­laista sor­toa ja syr­jin­tää vielä kohtaavatkin. 

    Tosin nyt kun syn­tyvyyskin las­kee ja luul­tavasti hyv­in­voin­tikaan ei enää ainakaan paljoa kas­va — merkit­tävältä osin juuri suuren tasa-arvokuilun takia — on mie­lenki­in­toista kat­soa, sor­tuuko Suo­mi mielu­um­min kuin kat­soo totu­ut­ta silmiin.

    Suo­mi on by the way myös muuten kuin koulu­tuk­sen osalta poikkeuk­sel­lisen epä­tasa-arvoio­nen, merkit­tävil­lä mittareil­la kaikkein epä­tasa-arvoisin vau­raista maista (sivun alalaidas­sa on ranking):
    https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371%2Fjournal.pone.0205349&fbclid=IwAR0cG1PaZwItIPjbCWWSb23imZnDuRTehNXlQQSpz2cNqNcEmKwW9zOsTsM#pone-0205349-g001

    Hiukan parem­min menee kuin Bangladeshillä mut­ta Kuwait ja Roma­nia menevät ohi.

    Hiukan kat­tavampi OECD:n ver­tailu (Bet­ter Life Index) sijoit­taa Suomen vihovi­imeisek­si OECD-maaksi. 

    Mut­ta eihän näistäkään kukaan mitään tiedä tai ole tietävinään.

    Onhan tää tragikoomista, kun ver­taa fak­to­ja puheisi­in. Anakin niille, jot­ka eivät jak­sa enää sur­ra tään maan kohtaloa. Sure­ville tää voisi olla traag­ista, jos siis joku heille ker­toisi. Tai sit­ten ei. Empa­ti­akuilu on aika ammottava.

    1. En kyl­lä jaa käsi­tys­tä siitä, että tästä aiheesta olisi vai­et­tu. Minä olen ainakin näh­nyt viimeisen viiden vuo­den aikana pelkästään Hesaris­sa usei­ta jut­tu­ja, jois­sa on kauhis­tel­tu poikien huono­ja oppimis­tu­lok­sia tyt­töi­hin ver­rat­tuna. Nyt pitäisi vain saa­da joku tutki­maan, mis­tä nämä erot johtu­vat ja mitä asialle voisi tehdä. Mitä koulus­sa tehdään toisin niis­sä mais­sa, jois­sa erot ovat selvästi pienem­mät? Luulisi, että luokanopet­ta­jak­si opiskel­e­vat tekevät vuosit­tain niin suuren määrän gradu­ja, että tähänkin löy­ty­isi tutkijoita.

  14. 1. Jous­ta­va ja kuri­nalainen koulu. Perusk­oulun oppimäärä täy­si­val­taisen kansalaisu­u­den edel­ly­tyk­sek­si; joka ei ole täy­si­val­tainen, on hol­hot­ta­va ja eri­tyisko­htelun piiris­sä monel­la elämän osa-alueel­la (esim. ei automaat­tista perus­tu­loa). Raja­ton mak­su­ton peru­sope­tus. Taso- ja tarkkail­uryh­mät. Val­takun­nal­liset kokeet ja objek­ti­ivi­nen arvioin­ti. Tietotekni­ikalla yksilöl­lisem­pää ope­tus­ta. Kokeet mitatkoot sitä, mitä halu­taan saa­da (s.o. oppia). 

    2. Duu­nar­itöitä takaisin. Hal­lit­se­mat­tomas­ta glob­al­isaa­tios­ta ter­veeseen pro­tek­tion­is­mi­in ja lokalisaa­tioon. Teknolo­gian käyt­tööno­to­ssakin kansan­taloudelli­nen etu opti­moitavak­si yksit­täisen yri­tyk­sen edun opti­moin­nin sijaan (vrt. robot­ti syr­jäyt­tää melkein yhtä tuot­ta­van duu­nar­in työt­tömäk­si). Ei markki­noi­ta vääristävää palkkatukea vaan perus­tu­lo ja mata­la­palkkatöitä run­saasti tarjolle. 

    3. Parisuhde­markki­noiden entisöin­ti. Tuote­taan vähem­män mais­ter­in­tutk­in­to­ja ja lopete­taan suurkaupungis­t­a­mi­nen. Kan­nuste­taan naisia par­i­u­tu­maan alle 25-vuo­ti­aina (val­is­tuk­sel­la, porkkanal­la ja kepil­lä); suosit­takoon suhtei­ta pääasi­as­sa “kun­nol­lis­ten isäkan­di­daat­tien” kanssa. Pojille ker­ro­taan, minkälaisia miehiä nuoret naiset halu­a­vat kumppaneikseen.

  15. 1. “Pojat kehit­tyvät tyt­töjä hitaam­min ja.…”. Näin san­o­taan puheis­sa ja lehtikir­joituk­sis­sa, tutkimuk­sis­sa ja blo­geis­sa. Vaik­ka asia olisi tosi, kan­nat­taisi kek­siä uusi sanon­tat­a­pa. Ver­tailu “tyt­töjä hitaam­min” on kiel­teinen, jatku­vasti kuul­tuna mon­en mielestä hal­ven­ta­va. Ei kah­ta eri­laista saa mielestäni ver­ra­ta niin että toista kuvataan huonom­mak­si, se on vain erilainen.

    2. Olen vuosia sit­ten kuul­lut väit­teen joka oli aivan uskot­ta­va. Sen mukaan kunkin aineen arvosana­jakau­ma piti väk­isin sovit­taa nor­maal­i­jakau­maan. Ei koulupi­irin tai läänin tasol­la eikä koulun vaan mieluiten luokan sisällä.
    Onko näin ollut ja onko näin edelleen. Et voi saa­da Pent­ti edes kuu­tos­ta kos­ka Min­na ja Mal­lu sai­vat kympin.

  16. Poikein ja tyt­tö­jen välil­lä on kyp­syy­sero­ja, tytöt kehit­tyvät nopeam­min. Mut­ta ero­ja on poikienkin välil­lä .Hyvä esimerk­ki on kotona, min­ul­la on kak­si poikaa, ikäeroa n 1,5 vuot­ta. Van­hempi aloit­ti koulun­sa 7 vuot­ta 6 kk ja nuorem­pi 6 vuot­ta ja 9 kk ikäisenä.

    Van­hem­malle koulu oli vasem­man käden jut­tu , nuorem­pi sai tehdä tosis­saan päästäk­seen samalle tasol­la eli 10-oppilaaksi

    Pojat hyö­ty­i­sivät paljon, jos he voisi­vat aloit­taa koulun vuot­ta myöhem­min tyt­tö­jen kanssa

    Toinen havain­to oli, että koulu osasi hyö­dyn­tää taso­ero­ja, eri­tyis­es­ti matem­ati­ikas­sa eli oppi­laat istu­i­v­at neljän ryh­mis­sä ja tekivät töitä ryhmänä.Valintaperusteena oli, että joka ryh­mässä on yksi hyvä, pari keskinker­taista ja yksi heikohko. Hyvä ratkaisi jutun nopeim­min ja hänel­lä jäi aikaa selostaa jut­tua muille ja lopus­sa kolme opet­ti sen heikoim­mankin ymmärtämään jutun

    Lah­jakku­ut­takin liioitel­laan, usein kysymys on vain kehi­ty­seroista., jot­ka tasaan­tu­vat koulun aikana eli alak­oulun neros­ta tulee lop­ul­ta tavis. Henkilön mielestä koulu lannisti

    Oikei­ta lah­jakkuuk­sia on n 1–2 % joukos­ta eli n 450000 perusk­oul­u­laisen joukos­sa heitä on vain alta 10000 eli 3000 koulus­sa n 3 per koulu. Aika vaikea tehdä neropat­tilu­okkaa mihinkään kouluun. 

    Suurin ongel­ma on tun­nistaa todel­li­nen lah­jakku­us. Opet­ta­jalle se on vaikeaa, sil­lä siihen oppi­lai­ta on liian paljon . Mon­en isin ja äidin mielestä taas oma ainik­ki on Sibeliuk­sen tasoa ja hänen pitää päästä musi­ikkik­oulu­un tekemään uut­ta Finlandiaa.Useimmat pää­tyvät kuitenkin johonkin peräkylän bändi­in kitaraa rämpyttämään.

    Ei urheiluk­oulun tai musi­ikkik­oulun val­in­ta tarkoi­ta lah­jakku­ut­ta veen kiin­nos­tus­ta aiheeseen.Mikä sinän­sä on hyvä

  17. Huonoimpi­en jät­tämi­nen on yksi vaihtoehto.Nyt näyt­tää käyvän sil­lä taval­la, että perusk­oulu alkaa syr­jäyt­tää jo alaluokilta.Monella jää luku-ja kir­joi­tus­taito liian heikok­si, jot­ta selviäisi maail­mas­sa. Mata­mati­ikkakaan ei avaudu ellei osaa lukea kunnolla

    Nykyään koulu on ankara eikä luokalle jätetä, viral­lis­es­ti tar­jo­taan tukea niin paljon, että lap­si oppii ja pysyy matkassa.Tosiasiassa näin ei ole.

    Yksi vai­h­toe­hto on pysyä esik­oulus­sa kunnes valmi­udet ovat kas­va­neet koulun vaatimustasolle

  18. Syn­tyvyy­den lasku­un on muitakin syitä kuin syr­jäy­tyneet pojat. 

    Asun­to­jen hin­ta on nous­sut niin korkeak­si, että lapsen kas­vatuk­seen ei jää enää rahaa.
    Samoin asun­to­jen koko on pienen­tynyt eikä per­hea­sun­toon ole varaa

    Kun tähän yhdis­tetään työelämän epä­var­muus niin kuka hul­lu lisää riskiä tekemäl­lä lapsia ?

    Ja se mitä tar­jo­taan on entistä suurem­pia riske­jä ja epävarmuuksia.

    Osmon esi­tyk­setkin ovat pääasi­as­sa nuorten riskien lisäämistä

    1. Asun­to­jen hin­ta on nous­sut niin korkeak­si, että lapsen kas­vatuk­seen ei jää enää rahaa.
      Samoin asun­to­jen koko on pienen­tynyt eikä per­hea­sun­toon ole varaa

      Jos tuo olisi seli­tys, syn­tyvyys olisi löaskenut lähin­nä vain Helsingis­sä. Suurim­mas­sa osas­sa maa­ta asun­to­jen hin­nat ovat laskeneet.

      1. Osmo Soin­in­vaara: Jos tuo olisi seli­tys, syn­tyvyys olisi löaskenut lähin­nä vain Helsingis­sä. Suurim­mas­sa osas­sa maa­ta asun­to­jen hin­nat ovat laskeneet. 

        Kyl­lä minä olen ymmärtänyt että (kan­ta­suo­ma­lais­ten) syn­tyvyys on laskenut juuri pk-seudul­la enem­män kuin muual­la, tai sitä on esi­in­tynyt pidem­pään siellä.

      2. Syn­tyvyys ei ole laskenut pääkaupunkiseudul­la enem­män kuin muual­la, kos­ka se on van­has­taan ollut mata­lal­la. Alle nol­lan ei voi laskea. Absolu­ut­tisil­la luvuil­la syn­tyvyys on laskenut eniten lestadiolaisalueilla.

      3. Osmo Soin­in­vaara: Jos tuo olisi seli­tys, syn­tyvyys olisi löaskenut lähin­nä vain Helsingis­sä. Suurim­mas­sa osas­sa maa­ta asun­to­jen hin­nat ovat laskeneet.

        Suurim­mas­sa osas­sa maa­ta las­ten­saan­ti-ikäiset ihmiset ovat häipyneet kasvukeskuk­si­in ja niis­sä taas hin­nat ovat nousseet, joten ihan noin helpol­la tuo­ta väitet­tä ei mielestäni debunkata.

        Olet itse argu­men­toin­ut, että ihmiset halu­a­vat asua urbaan­im­min. Se tarkoit­taa, että asun­not ovat pienem­piä kuin nur­mi­järvil­lä, niihin ei siis mitenkään mah­du samaa lap­sika­trasta kuin kauem­pana keskusalueista ole­vis­sa asun­nois­sa. Lisäk­si urbaanis­sa asumises­sa las­ten hoito on (keskimäärin) han­kalam­paa*, kun niitä ei voi huo­let­ta päästää etuoves­ta pihalle leikkimään, samal­la kun jää itse sisälle. Tätä ei muu­ta­mas­sa har­vas­sa kort­telis­sa hyvin jär­jestet­ty sisäpi­haa korjaa. 

        Ker­rostalos­sa ja riv­i­talos­sa ongel­mana on pihan liikenne ja näkyvyys leikkipaikalle ja ain­oas­taan omakoti­talos­sa on tyyp­il­lis­es­ti sel­l­ainen tilanne, että ihan pienetkin lapset voi päästää rauhas­sa pihalle leikkimään ja seu­rail­la touhu­ja sivusilmäl­lä ikkunasta.

        Mut­ta itse veikkaisin että ihan toivei­den muu­tos on suurin vaikute. Vaik­ka moni jää tah­tomat­taan lapset­tomak­si, niin toisaal­ta nykyään ei halu­ta enää niin moni­lap­sisia per­heitä kuin aiemmin.

        *) omakoti­talos­sa tulee paljon ylimääräistä hom­maa jota ker­rostalos­sa ei tarvitse tehdä, mut­ta tämä ei kom­pen­soi han­kaluuk­sia. Urbaanin asumisen edut näkyvät sit­ten kun lapset ovat jo sen ver­ran van­ho­ja, että voivat liikkua itsenäis­es­ti kaupungilla.

  19. Hyvä artikke­li ja keskustelu­navaus. Pari kommenttia:

    1. Huono koulumen­estys kos­kee poikia use­am­min kuin tyttöjä

    Lähtöko­h­dat ja sitä kaut­ta elämän­pol­un ennuste ei valitet­tavasti tunne käsitet­tä tasa-arvo. Hyvät eväät saa­neet pojat pär­jäävät kyl­lä nykyisessä koulus­sa. Samaan aikaan kaikkein vaikeim­mas­sa tilanteessa ole­vien ongel­mat ovat yhteen kietoutunei­ta ja laa­ja-alaisia, neu­rop­sykol­o­gi­sista puu­tok­sista van­hempi­en elämän­hallinnan ongelmi­in ja alakult­tuurisi­in tek­i­jöi­hin. Näitä riskitek­i­jöitä ei kukaan opet­ta­ja voi työl­lään kokon­aan pois­taa, mut­ta inklusi­ivisen opetuk­sen mallis­sa kouluresurssit menevät usein suh­teet­toman suures­sa määrin juurikin heille.

    Niin surullista kuin se onkin, tämän porukan ennuste lie­nee joka tapauk­ses­sa heikko. Keskit­täisin itse panok­set kiikun-kaakun ‑tilanteessa ole­vi­in poiki­in, ja mah­dol­lisim­man varhain: posi­ti­ivi­nen palaute, rohkaisu syven­tymään kiin­nos­tavaan aineeseen vaik­ka per­hetaus­ta ei moista tue, jär­jestelmälli­nen koulusuo­ri­u­tu­misen seu­ran­ta ja tarvit­taes­sa tukiope­tus. Mata­lan kyn­nyk­sen nopeasti reagoi­vat mie­len­ter­veyspalve­lut ovat olen­nainen osa.

    Jokaiselle koul­u­laiselle per­helääkäri­tyyp­pinen ”kum­mi”, joka seu­raa kokon­ais­ti­lan­net­ta koko koulupol­un ajan, riip­pumat­ta muu­toista ja koulun­vai­h­doista. Mil­lään määräl­lä tukea jokainen ei ole oman onnen­sa sep­pä, mut­ta laadukkaan ohjauk­sen ja tuen avul­la jokainen oppii pelaa­maan parem­min niil­lä kor­te­il­la, mitä on elämän arpa­jai­sis­sa sat­tunut saamaan.

    2. Koulut­ta­mat­toman miehen on aiem­paa vaikeam­paa päästä töihin.

    Val­tion kan­nat­taa tukea mata­lan osaamis- ja tuot­to­ta­son töitä. Mitä nämä sit­ten oli­si­vat? En ole työa­sioi­hin pere­htynyt, mut­ta esimerkik­si kun ikku­nas­ta ulos kat­soo, lumen luon­ti ei korkeak­oulu­tus­ta vaa­di. Väestön ikään­tyessä van­hus­ten huol­losta tulee mas­si­ivi­nen työsar­ka, joka sisältää myös mui­ta kuin ter­vey­den­hoidon toimen­piteitä: kau­pas­sa käyn­ti, pala­neen lam­pun vai­h­to, wlan-verkon asen­nus, päivit­täi­sistä asioista jutustelu.

    Lie­nee real­is­mia hyväksyä, että kaikkien työ­panos ei nyky­maail­mas­sa ja tule­vaisu­udessa riitä markki­nae­htoiseen työl­listymiseen. Työelämään osal­lis­tu­misel­la on kuitenkin niin suuret posi­ti­iviset ker­ran­nais­vaiku­tuk­set kokon­aishyv­in­voin­ti­in, että sitä kan­nat­taa tukea. Huo­mat­tavasti mielu­um­min kuin sohval­la makaamista, höpön­löpökursse­ja ja teho­ton­ta byrokra­ti­asim­pu­tus­ta. Mon­en kohdal­la työt­tömyys johtaa tarkoituk­set­to­muu­teen ja tarkoituk­set­to­muus kär­simyk­seen. Jos moni yhteiskun­nan jäsen kär­sii, koko yhteiskun­ta kärsii.

    3. Koulut­ta­mat­toman ja työt­tömän miehen on vaikea löytää itselleen naista tai ei tämä nainen ainakaan halua las­ta hänen kanssaan.

    Tämä on mielestäni seu­ran­nais­vaiku­tus enem­män kuin ongel­ma. Koulut­tam­a­ton ja työtön mies ei useim­miten itse arvos­ta itseään, joten ei hän myöskään oikein osaa nähdä itseään toisen silmis­sä tavoit­telemisen arvoise­na, joten hän syr­jäyt­tää itse itsen­sä parisuhde­markki­noil­ta. Tietenkin ihan biol­o­giselta kannal­ta on tot­ta myös, että täl­laisel­la henkilöl­lä on tar­jo­ta varsin niukasti resursse­ja jälkeläisen kas­vatuk­seen. Toisaal­ta, itse­tun­to ja resurssit paranevat, jos työn syr­jään pääsee kiin­ni – tämä par­i­u­tu­misas­pek­ti on itse asi­as­sa erit­täin vah­va motivaattori.

    1. un archos:

      Lie­nee real­is­mia hyväksyä, että kaikkien työ­panos ei nyky­maail­mas­sa ja tule­vaisu­udessa riitä markki­nae­htoiseen työllistymiseen. 

      Kyseenalais­taisin tämän (jos sanas­ta kaikkien hie­man lieven­netään) . Paljonko lumen­lu­on­nista pitäisi mak­saa tun­nil­ta (tai vas­taaval­ta urakalta), jot­ta pelkkää perus­tu­loa naut­ti­va nuori mies tart­tuisi työhön? Voimme olet­taa, että perus­tu­lol­la saa jo leivän ja voitakin sen päälle, mut­ta juus­toa tai kinkkua ei. 

      Olisiko vika sit­tenkin byrokra­ti­as­sa, yleis­si­to­vis­sa työe­htosopimuk­sis­sa ja sen sellaisessa?

      1. Aika ajatel­la: Kyseenalais­taisin tämän (jos sanas­ta kaikkien hie­man lieven­netään) . Paljonko lumen­lu­on­nista pitäisi mak­saa tun­nil­ta (tai vas­taaval­ta urakalta), jot­ta pelkkää perus­tu­loa naut­ti­va nuori mies tart­tuisi työhön? Voimme olet­taa, että perus­tu­lol­la saa jo leivän ja voitakin sen päälle, mut­ta juus­toa tai kinkkua ei.
        Olisiko vika sit­tenkin byrokra­ti­as­sa, yleis­si­to­vis­sa työe­htosopimuk­sis­sa ja sen sellaisessa? 

        Lumen­lu­on­ti on sesonki­työtä, ei sal­laisel­la pelkästään elätä itseään. Sik­si kaupunkien lumen­lu­o­jat tekevät sil­loin kun lun­ta ei ole, muu­ta kadun- tai puis­toraken­nustyötä. Mut­ta heitäkin tarvi­taan vain rajat­tu määrä ja mitoi­tus tehdään nor­maali­lu­mis­ten talvien mukaan. 

        Ongel­ma on siinä että nyky-yhteiskun­nas­sa ei ole tarpeek­si työ­paikko­ja ainakaan ympärivuo­tis­es­ti ja jatku­vasti miehille joil­la ei ole koulu­tus­ta mut­ta kuitenkin raakaa voimaa. Ennen heitä tarvit­ti­in laivo­jen purkamises­sa ym mut­ta nyt nekin työt vaatii ter­mi­naal­itrukkikuskin tutkin­non ja paikko­ja on raja­tusti. Raken­nustyöt taas vaatii sekin tutkin­non jos halu­aa tehdä parem­pi­palkkaisia töitä kuin mitä siir­to­laiset tekevät. 

        Sel­l­aisia töitä joi­ta sekä naiset että miehet voivat tehdä on tar­jol­la kau­pan alal­la ja palvelu­aloil­la vaik­ka kuin­ka, mut­ta palkkaus on sitt­ten sitä luokkaa että kovin lev­eästi ei elel­lä ellei van­hem­mat kus­tan­na tai on naimi­sis­sa sel­l­aisen kanssa joka tien­aa paremmin.

        Itse kuvit­telisin että pelkäl­lä perus­tu­lol­la elää pk-seudul­la ja ruu­ka-Suomes­sa lähin­nä sel­l­aisia nuo­ria koulut­ta­mat­to­mia miehiä joil­la on niin paha päi­hdeon­gel­ma tai sel­l­aisia sairauk­sia että eivät selviäisi hant­ti­hom­mista. Muual­la Suomes­sa voi olla toinen tilanne, siel­lä ei ole ker­takaikki­aan riit­tävästi töitä.

  20. “Jostain syys­tä nykyi­nen koul­u­laitos ei sovi pojille. On parem­pi, etten sano ped­a­gogi­sista menetelmistä mitään kuin että tytöille ja pojille sopii eri­lainen tapa opet­taa. Joskus ainakin san­ot­ti­in, että matem­ati­ik­ka ja luon­non­ti­eteitä opete­taan taval­la, joka ei sovi tytöille. En tiedä, onko metode­ja kor­jat­tu, mut­ta tyt­tö­jen tulok­set ainakin ovat parantuneet.”

    Ope­tus­menetelmät eivät ole syy eikä ratkaisu. Tämä aja­tus eril­li­sistä “pojille” ja “tytöille” sopivista ope­tus­mentelmistä on jostain syys­tä kovin suosit­tu, mut­ta en ole ikinä kuul­lut mitään tukea tälle. Yhtä vähän tukea tiedän väit­teelle, että miesopet­ta­jat oli­si­vat jotenkin naisopet­ta­jia parem­pia opet­ta­maan poikia.

    Min­un on tot­ta puhuen vaikea­ta edes kek­siä mik­si näin saat­taisi olla. Mut­ta jos niin olisikin, niin olen aika vaku­ut­tunut, ettei kukaan opet­ta­ja osaa täl­laista ped­a­gogista sukupuolisen­si­ti­ivisyyt­tä kään­tää parem­mik­si oppimistuloksiksi.

    Aivan toinen asia taas on se, että opet­ta­jien ja etenkin oppi­laiden omat käsi­tyk­set vaikut­ta­vat oppimis­tu­lok­si­in. Lonkalta heit­täisin, että tyt­tö­jen “minäpystyvyys” on matem­ati­ikas­sa nous­sut. Tämäkään tuskin liit­tyy ope­tus­menetelmi­in sinäänsä.

    Koulun aloit­tamisiäl­läkin on ymmärtääk­seni varsin vähän käytän­nön merk­i­tys­tä, vaik­ka jokin pieni tilas­tol­lis­es­ti merkit­tävä ero voisi löy­tyäkin. Ikinä en ole kuul­lut kenenkään opet­ta­jan toden­neen, että lop­pu­vuodes­ta syn­tyneet olisi taval­lis­es­ti jotenkin huonompia.

    Tässä ensim­mäisenä eteen tulleen paperin kon­klu­u­siois­sa (https://www.nber.org/papers/w13969.pdf) on juuri tähän tilanteeseen sopi­en jopa mainit­tu, että “for men, there appear to be no long-term effects on edu­ca­tion or earn­ings, and the effects on mil­i­tary test scores are very small when one allows for age-at-test effects.” Vaik­ka ikälu­okan­jakotemp­pusi on matemaat­tis­es­ti ihan haus­ka, niin en usko sen ratkai­se­van mitään sen enem­pää ped­a­gogista kuin yhteiskun­nal­lista todel­lista ongelmaa.

    Ylipäätään ratkaisua kan­nat­taisi minus­ta etsiä muual­takin kuin koulus­ta, viet­täväthän pojat suurim­man osan ajas­tansa koulun ulkopuolella.

    “Ja sit­ten vielä se men­estys parisuhde­markki­noil­ta? Tämä saat­taa olla ongelmista tärkein, mut­ta sor­ry, ihan kaikkea ei hyv­in­voin­tiy­hteiskun­takaan voi kansalaisilleen taata.”
    Ehkä voikin, mut­ta eri asia on että pitääkö. Parisuhde­markki­noiden epä­tas­apain­oa saisi kor­jat­tua esim. houkut­tele­mal­la Suomeen mata­lasti koulutet­tu­ja sinkku­ja ja per­heet­tömiä nais­maa­han­muut­ta­jia. Poli­it­tis­es­ti sitä ei var­maan voi tehdä ihan näin läpinäkyvästi, mut­ta voihan sitä vedo­ta vaik­ka “hoita­japu­laan”.

    1. Pojat samas­tu­vat miesopet­ta­ji­in, otta­vat heistä mallia. Sik­si miesopeta­jat oli­si­vat tärkeitä etenkin nyky­maail­mas­sa, jos­sa monel­la pojal­la ei ole ole mitään opiskelu­un myön­teis­es­ti suh­tau­tu­vaa miespuolista esiku­vaa lähipi­iris­sä. T’ää on ihan tutkit­tu jut­tua, joka kuitenkin ohite­taan kylmästi. Jos ongel­ma koskisi tyt­töjä, asia olisi kor­jat­tu aiko­ja sitten.

      Miesop­pet­ta­jat myös syr­jivät poikia keskimäärin vähem­män kuin naisopet­ta­jat. Miesopet­ta­jil­la riit­tää myös kek­simäärin parem­min ymmär­rystä poikien ongel­makäyt­täy­tymiseen ja keino­ja reagoi­da siihen.

      Ope­tus­me­todit tietysti ovat myös ihan keskeisiä. Suo­ma­lais­ten päät­täjien pitäisi ottaa nöyrästi hat­tu käteen ja tseka­ta, miten muual­la maail­mas­sa lap­sia opete­taan niin että pojatkin pär­jäävät. Esimerkik­si USA:sta tai Sakas­ta löy­ty­isi paljon opiskeltavaa. Näin ei tietenkään tul­la tekemään mut­ta pitäisi.

      1. Ei riitä, että on “tärkeää”. Mis­sä on tutkimuk­set, jot­ka osoit­ta­vat poikien pär­jäävän parem­min miesopet­ta­jien kuin naisopet­ta­jien oppi­laana? Mikä tämä miesopet­ta­ju­u­den aikaansaa­ma efek­tikoko konkreet­tis­es­ti on poikaop­pi­laille? Entä tyt­töop­pi­laille, onko se 0 vai negatiivinen?

        Sukupuolten osaamis­ero­jen min­i­moin­ti ei voi olla minus­ta pääl­lim­mäi­nen kri­teeri ope­tus­menetelmien valin­nas­sa. Ennen kaikkea ei ole tarkoituk­sen­mukaista heiken­tää sekä tyt­tö­jen että poikien oppimis­tu­lok­sia vain sik­si, että osaamis­ero kavenisi. Toisek­seen pitäisi tun­nus­taa, ettei oppimis­tu­lok­si­in vaiku­ta ain­oas­taan se, mil­laisia ped­a­gogisia temp­pu­ja tehdään. Oppimis­tu­lok­si­in vaikut­taa hyvin suuris­sa määrin asi­at, joille koulus­ta käsin ei ole mah­dol­lista tehdä yhtään mitään, vaik­ka kuin­ka vaa­dit­taisi­in. Vas­tu­u­ta nuorista ei voi lykätä kokon­aan koul­ulle, kos­ka koul­ul­la ei ole mitään mah­dol­lisuuk­sia selvitä siitä sen lisäk­si, että se tar­joaisi laadukas­ta opetusta.

  21. “Sen sijaan vk:n peräänku­u­lut­ta­ma mopon­ras­sauslin­ja tarkoit­taisi sitä, että nuori rajaa itsen­sä pysyvästi alaluokkaan.”

    Mopn ras­saami­nen on nykyään yhä parem­pi val­in­ta, koska­pa enenevis­sä määrin nämä juh­li­tut, ja niin itseään täyn­nä ole­vat “Chat­ter­ing class­es” eivät osaa pait­si omia mopo­jaan, eivät myöskään auto­jaan, ruo­hon­leikkure­itaan eivätkä perä­moot­tor­e­itaan ras­sa­ta. Lam­pun vai­h­t­a­mi­nenkin on heille läh­es mah­dot­to­muus. He ovat täysin riip­pu­vaisia toi­sista, ja täysin hyödyttömiä.

    Minä ainakin _haluan_ kuu­lua tähän alalu­okkaan, jos­sa haalar­it hai­se­vat ben­salle ja öljylle, ja jota imago­jo­hta­jat ja kon­sul­tit jostain syys­tä ensin _vaativat_ kor­jaa­maan ymmär­ryk­sen­sä yli men­neet hilav­itkut­timet ja purka­maan uhkaa­vat katastrofit.

    Yleen­sä vas­ta kol­man­nel­la yrit­tämäl­lä saadaan se pyytävä sävy: “Voisitko mitenkään…? Viitsisitkö…?”
    Siihen asti se on: “Min­ulle pitäisi nyt saada.…Hᴏᴍʙᴏᴍʙᴏᴍ… Ettekö Te _tiedä_, kuka minä olen?”

    Ja jos ker­mainen perseesi ei miua miel­lytä, niin en viitsi.Minulla on nyt valinnanvapaus.

  22. Nuorten työt­tömien miesten määrä näyt­täisi laske­neen voimakkaasti:

    Syr­jäy­tyneitä suo­ma­laisia nuo­ria on aiem­paa vähem­män – Etenkin miesten tilanne on parantunut

    Tilas­tokeskuk­sen vuosikeskiar­voon perus­tu­vien luku­jen mukaan NEET-nuorten (ei työssä tai koulu­tuk­ses­sa eikä asevelvol­lisu­ut­ta suorit­ta­mas­sa ole­vien nuorten) osu­us 20–24-vuotiaista oli vuon­na 2015 noin 15 pros­ent­tia. Vuon­na 2018 osu­us oli laskenut 11,8 prosenttiin.

    NEET-kat­e­go­ri­an 20–24-vuotiaiden määrä oli laskenut min­is­ter­iön mukaan vuodes­ta 2015 noin 14 000 hen­gel­lä. Viime vuon­na heitä oli 38 000 eli 27 pros­ent­tia vähem­män kuin vuon­na 2015.

    Eri­tyis­es­ti miesten tilanne on paran­tunut vuodes­ta 2015, jol­loin miehistä oli 16,6 pros­ent­tia työn ja koulu­tuk­sen ulkop­uolel­la. Täl­lä het­kel­lä luku on 11,7 prosenttia.

    Tietysti syr­jäy­tymisen syi­hin — kuten vaikka­pa koulu­tuk­sen syr­jivyy­teen — kan­nat­taa toki puut­tua, mut­ta kun tilanne on nousukau­den myötä taas näin selvästi paran­tunut, niin olisiko aika suuri osu­us ongelmi­in kuitenkin työ­markki­noiden jäykkyyk­sis­sä — ja mah­dol­lis­es­ti sosi­aal­i­tur­van kan­nus­ta­mat­to­muudessa / tuloloukuis­sa. Vaikut­taisi vähän siltä, että siir­tymistä van­hempi­en nurk­ista pleikkaria räpläämästä työelämään hait­taisi aikamoinen kitka.

Vastaa käyttäjälle TL Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.