Olen noin 25 vuotta seurannut erästä aluepoliittista tilastosuuretta, nuorten akateemisen loppututkinnon suorittaneiden sijoittumista Suomessa. Tämä ei ole paras mittari, mitä rahalla saa, muitta paras, jonka saa ilman rahaa. Kyse ei ole siis opiskelijoista vaan valmistuneista. Muutama tohtoriopiskelija tietysti joukkoon mahtuu, mutta se ei muuta asiaa. Tuo ikäluokka on valittu siksi, että sen jälkeen muuttaminen hiljenee olennaisesti.
Huomattakoon tuon kohdejoukon määrä koko maassa on kääntynyt laskuun. Suomalaisten koulututaso on jämähtänyt paikalleen ja moni nuori koulutettu on muuttanut maasta.
Tämän joukon alueellinen keskittyminen on häkellyttävän kovaa. Vuonna 2017 heistä kolme neljäsosaa asui viidellä yliopistokaupunkiseudulla ja lähes puolet Helsingin seudulla. Muulle Suomelle jää yksi neljäsosa. Huomattakoon, että tuossa joukossa on opettajia, apteekkareita, lääkäreitä ja kunnanjohtajia. Niinpä yritysten käytössä olevia nuoria osaajia on muualla maassa todella vähän. Jos on perustamassa korkeaan osaamiseen nojaavaa yritystä, sijaintipaikkojen suhteen on aika vähän valinnanvaraa. Tämä on asia, jolla ei oikein voi mitään. Vaihtoehtona on, että nuorten osaajien maastamuutto kiihtyy.
Huomattakoon, että Helsingin osuus nuorista osaajista on huomattavasti suurempi kuin osuus heidän koulutuksestaan. Maakuntayliopstojen opiskejoista huomattava osa muuttaa valmistuttuaan Helsinkiin.
Mutta katsotaanpa viime vuosien kehitystä.
Huomaamme, että osaajien keskittyminen on nykyhallituksen aikana kiihtynyt huomattavasti. Vielä häkellyttävämpää on, kun katsomme erikseen Helsingin seutukuntaa ja neljää muuta.
Noiden neljän muun osuus on kääntynyt laskuun, niiden kaikkien jopa.
Onko Sumi matkalla kohden yhden menestyvän kaupungin mallia?
Viimeisen 10 vuoden aikana julkisten työpaikkojen osuus on laskenut (vaikka niidenkin määrä on kasvanut), kun yksityisiä työpaikkoja on syntynyt huomattavasti enemmän. Jos ja kun työpaikat ovat syntyneet suurelta osin pääkaupunkiseudulle samalla kun muuallakin maassa julkisten työpaikkojen osuus on laskenut, nuorten akateemisten kasautuminen pääkaupunkiseudulle ei ole yllättävää.
Jos uudet yksityiset työpaikat eivät olisi saaneet syntyä siellä missä ne syntyivät, uusia työpaikkoja ei olisi syntynyt yhtä paljon muualle Suomeen tai julkiselle sektorille. Markkinatalous toimii niin kuin toimii. Jos halutaan vaikuttaa työpaikkojen sijoittumiseen alueellisesti, pitää hyväksyä, että se heikentää kokonaistyöllisyyttä (tai valtion pitää rahoittaa työpaikkojen luominen lainarahalla). Investoiminen liikenneinfraan saattaa tasoittaa alueellisia eroja, mutta voi myös olla, että se ensisijaisesti kasvattaa liikenteen määrää ja siihen käytettäviä resursseja ja vain lisää Helsingin seudun etumatkaa. Sinänsä on hassu ajatus, että Helsingin menestys olisi muilta pois, asia on todennäköisesti toisin päin.
Mielenkiinnolla tutustuihin tilastoon julkisten työpaikkojen määrän kehityksestä, jos sellaista joku laatisi. Julkisen työpaikan määritelmänä pidän vähän erilaista kuin mitä nykyisin tilastoidaan, eikä omaa käsitystäni vastaavia tilastoja kukaan julkaise. Mutta siis itse tilastoisin asian niin, että valtion tai kuntien suorien työpaikkojen lisäksi niiden suoraan tai välillisesti täysin omistamat yhtiöt ovat julkisia työpaikkoja. Mahdollisesti näiden työpaikkojen osuus on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana, mutta kunnollisia tilastoja aiheesta ei ole. Eli kun esimerkiksi vuoden vaihteessa valtio yhtiöittää liikenteen seuranta-asiat, jotka tähän asti on hoidettu viraston nimissä, niin virallisissa tilastoissa julkisen sektorin työpaikat vähenevät ja yksityiset kasvavat yhtiöityksen kautta — mutta tosiasiassa ihmiset jatkavat samaa työtä kuin ennenkin. Sama tilanne koskee esimerkiksi Finaviaa, ja vielä isommassa mittakaavassa sama asia tulee vastaan mm. maakuntauudistuksen kohdalla, jonka yhteydessä ollaan tekemässä monenlaisia yhtiöittämisiä. Nykyiset tilastoinnit eivät taivu julkisen sektorin työpaikkojen kehityksen seurantaan kovin hyvin, koska ne eivät tunnista yksityisten työpaikkojen osalta sitä, miltä osin “yksityiset” työpaikat ovat käytännössä julkisia työpaikkoja.
Mitä koulutetun väestön asuinpaikkojen kehitykseen tulee, niin käsittääkseni se tilanne on ollut trendinomaisesti jo yli 100 vuotta, että koulutetuin väestö on keskittynyt asumaan isoimpiin kaupunkeihin ja niiden lähiseuduille. Mielenkiintoista on se, jos koulutetun väestön asumisessa on tapahtunut muutos viime vuosina Helsingin hyväksi, ja että vastaavasti Turun, Tampereen, Oulun ja Jyväskylän osuudet ovat laskeneet.
On olemassa tilasto siitä, kuinka paljn valtion yrityksissä on työpaikkoja. Ei se ole kasvanut.
Julkinen työpaikka ja valtion yritys ovat eri asiat. Viime vuosina ja vuosikymmeninä yhtiöittämisiä ovat harjoittaneet erityisesti kunnat. Yhtiömuotoon on siirtynyt niin sotea, vanhoja vesilaitoksia kuin energiapuoltakin. Katuvalotkin omistetaan monissa kunnissa nykyään yhtiön kautta. Suomessa ei julkaista tilastoa siitä, mikä on julkisen sektorin työpaikkojen kokonaismäärä, mukaan lukien julkisen sektorin (ei pelkän valtion) omistamat yhtiöt.
Valtion omistamien yritysten työpaikkamäärät ovat tosiaan alentuneet. Valtion omistamien yritysten työpaikkojen kokonaismäärän kehitykseen ovat vaikuttaneet olennaisesti valtionyhtiöiden myynnit sekä Postin kehitys. Sen jälkeen kun Posti yhtiöitettiin 1990-luvun alkupuolella, on Postin työntekijämäärä tippunut noin 10 000 henkeä. Valtion omaisuuden myynneistä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Altian myynti tänä vuonna, joka tiputti valton omistamien yhtiöiden tilastosta noin 760 hengen edestä työvoimaa.
Minä tilastoisin mukaan vielä sellaiset järjestöt, säätiöt, yhdistykset, puolueet ja vastaavat sekä monopolioikeuksin toimivat yhtiöt ja ammattiliitot.
— Myös sellaiset, joiden toiminta on osittainkin riippuvainen valtion antamasta rahasta tai privileegiosta. Osittainen riippuvuus ei tietenkään tee koko toiminnasta julkisesti riippuvaa.
Työntekijöitä koskevat monopolit (sertifioidut ja lisensoidut ammatit), tulevat vielä päälle ja ovat sitten kokonaan oma lukunsa.
Olisi tosiaan vielä parempi vaihtoehto, jos asiasta olisi vielä tarkempi tilastointikin olemassa. Esimerkiksi Sitra on valtion rahoitukseen perustuva rahasto, mutta ei tilastoissa kuitenkaan valtion omistuksessa. Olisin valmis lukemaan julkisen sektorin työpaikkoja laskettaessa myös lakisääteisiä eläkkeitä hoitavat eläkeyhtiöt sekä esimerkiksi työttömyysvakuutusrahaston. Ammattiliittoja ja puolueita en laskisi osaksi julkista sektoria, mutta lakisääteisiä työttömyysvakuuksia hoitavat työttömyyskassat laskisin osaksi julkista sektoria. Järjestöistä julkiseen sektoriin voisi laskea ne, joiden rahoituksesta vähintään 50 % tulee julkiselta sektorilta.
Mitä olen Tampereelta seurannut alani työtilannetta tilannetta viimeiset 15 vuotta, niin Helsingissä on aina ollut tarjolla paljon hyväpalkkaisia korkean tason töitä. Tampereella ei ole ollut eikä ole juuri nytkään.
Jos haluaa työskennellä kunnolla akateemisella tasolla, vaihtoehdot ovat usein Helsinki tai ulkomaille lähtö.
Tottakai maakuntayliopistoista valmistuneet muuttavat Helsingin seudulle, kun ovat täältä kotoisinkin. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, ei pysy edes yhtä viikonloppua. Samassa ravintolavaunussa istuvat fuksit ja professorit, matkalla kotiin viikonlopuksi, palatakseen taas maanantaiaamuksi sinne hajasijoitettuun opinahjoonsa. Mitään järkeä siinä ei toki ole, että tuhlataan tuntikausia siihen eestaas matkustamiseen, mutta keskustapuolue on tyytyväinen.
Tuollaista akateemista elämää tuli vietettyä 30–35 vuotta sitten. Toisaalta oli ihan hauskaa että näki muutakin Suomea kuin kehäkolmosen sisäpuolta. Pikkuyliopistossa oli lisäksi rennompi meininki ja professoreihin ja opetushenkilöihin oli helppo tutustua kun samassa junassa istuttiin…
Se piti paikkansa jo silloin että työpaikkaa sen enemmän harjoittelumielessä kuin valmistuneena ei sieltäpäin löytynyt vaan oli palattava etelään.
Nuo käppyrät eivät yllätä, eivätkä huolestuta. Huolissani olisin sen sijaan siitä, että yhä suurempi joukko korkeakoulutettuja lähtee maasta kokonaan pois. Paras aines ei jää tänne kiitos liian pienten tuloerojemme.
Niin pikkusieluisia tuskin suomalaiset ovat, että muuttaisivat suurempien tuloerojen perässä — korkeamman tulotason perässä toki jonkin verran. Suosituimmassa muuttokohteessa eli Ruotsissa on käytännössä sama gini-kerroin, mutta yleisesti korkeampi tulotaso.
Tuloerojen kasvattaminen muuten kuin progressiota lieventämällä on vaikeaa. Tässä tulee kyllä myös aika nopeasti seinä vastaan: vaikka meillä olisi suorastaan regressiivinen nollaverotus näille maastamuutolla uhkaileville korkeakoulutetuille, silti jossain muualla saattaa netota enemmän. Suomessa nyt yksinkertaisesti ei vaan sijaitse maailman huippupalkkaisimmat työpaikat, ja niitä tuskin on tänne tulossakaan. Siksi Suomessa kannattaa panostaa johonkin muuhun kuin verokilpailuun.
Olen pitkälti samaa mieltä verokilpailun hyödyllisyydestä, mutta voisimme silti lopettaa omien maalien tekemisen. Kaikki tuntuvat tiedostavan, että kannattaisi houkutella nimenomaan kovapalkkaisia työntekijöitä, mutta siitä huolimatta nimenomaan työntekoa rasitetaan erittäin kovalla progressiolla. Solidaarisuusvero on täysin merkityksetön valtiontalouden kannalta, mutta kyllä se yksilön kohdalla ärsyttää ja se on vain yksi esimerkki progressiota lisäävistä toimista. Tulotasossa tuskin Ruotsia saavutamme näillä työllisyysluvuilla ja talousnäkymillä, mutta jos kuitenkin ruuvaisimme painopistettä pois työntekemisestä ja kohdistaisimme sitä vaikka omistamiseen?
Onko tästä Ruotsin yleisesti korkeammasta tulotasosta jotain tilastotietoa? Muistelen ettei Ruotsin ja Suomen välillä ollut mitään olennaista eroa keskipalkan suhteen. Luulisin että muuttohalukkuuteen vaikuttaa enemmän kiinnostavat työtehtävät kuin palkkataso. Asumisen hinta vaikkapa Tukholmassa on sen verran korkea että on vaikeaa arvioida palkkaa joka tekisi muuttamisesta taloudellisesti kannattavaa.
Veroaste ja progressio on Ruotsissa pienempi. Tekivät korjausliikkeet jo parikymmentä vuotta sitten palkkaverotukseen. Pääomaverotushan Ruotsissa on aina ollut järkevämmällä pohjalla, koska ovat ymmärtäneet ruotsalaisen pääoman merkityksen hyvinvoinnille.
Veronmaksajain keskusliiton lehti Taloustaito neuvoi jo vuosia sitten liputtamaan yrityksen Viroon tai Ruotsiin. Viro on selvä, mutta kun neuvotaan liputtamaan pohjois-suomalaiset yritykset Ruotsiin, pitäisi jonkinlaisen hälytyskellon soida, ettei verotuksemme ole terveellä pohjalla.
Maasta muutto kohdistuu käsittääkseni nimenomaan eniten tienaaviin. Ei jotain IT-insinööriä tai isompaa manageria kiinnosta, että mikä on keskipalkkojen ero Suomessa ja Ruotisssa. Hän katsoo sen oman Suomessa top10%:iin kuuluvan työtehtävänsä ja vastaavan pestin palkkausta Ruotsissa, Saksassa tai Yhdysvalloissa.
Se ei tarkoita että ihmiset sinänstä erityisesti katsoisivat GINI-kerrointa päättäessään mihin he muuttavat, mutta käytännössäu ylimmän kvartaalin duuneja tekevät tienaavat eniten siellä, missä on suurimmat tuloerot -> ne parhaalta näyttävät työtarjoukset LinkedInissä kyllä voittopuolisesti tulevat maista missä bruttokansantuotteet ja/tai gini-kertoimet ovat hyvin tienaaville suosiollisissa asennoissa.
Tuskinpa GINI-kerroin on mikään itseisarvo jota sinänsä kannattaisi tavoitella. Jos katsot maailman top15 listaa maista joissa on korkein GINI niin niistä yksi (Etelä-Afrikka) voisi olla sellainen mihin joku ehkä täältä voisi muuttaa töiden perästä. Muihin ei täysijärkinen lähde.
Suomen ja Ruotsin GINI on käytännössä sama (26.8 vs 27.2). Naapurisijoilta löytyvät mm. tunnetut hyvinvointivaltiot ja korkeapalkkaisten alojen huippumaat Romania ja Kirgiisia.
Myös Suomen ja Ruotsin kokonaisveroaste on käytännössä sama (2017 Suomen kokonaisveroaste oli hitusen alempi).
Ei se Tukholmassa olekaan kannattavaa, osa laskee sen varaan että töitä löytyy Ruotsin keskikokoisista kaupungeista paremmin kuin Suomen vastaavista. Ja jos ei vaadi asunnolta liikaa voi asua Tukholmassakin edullisesti jossain siirtolaislähiössä.
Monet suomalaiset ovat ihastuneet Berliiniin jossa kohtuulliset työllistymismahdollisuudet mutta asuminen halvempaa kuin läntisen Saksan kovan rahan suurkaupungeissa Frankfurt ja Hampuri. Olisi kiinnostava muuten tietää miten Brexit tulee vaikuttamaan suomalaisten halukkuuuteen asua suosikkimaa Britanniassa.
Mutta tuloerothan ovat meillä(kin) kasvamassa. Eikö siis ongelma ole ratkaisemassa itseään ja lähtevien joukon pitäisi kutistua?
Ovatko tuloerot kasvamassa? Mistä olet sellaista kuullut. Viralliset tilastot eivät väitettä tue.
Osmo on oikeassa — valitettavasti.
https://yle.fi/uutiset/3–9832572
Useampikin uutinen aiheesta näyttää olleen, näillä tiedoilla olen mennyt.
Yama
Älä lue otsikkoa vaan katso sitä kuvaa. Kuba ei tue lainkaan otsikkoa “tuloerot repeävät”. Siitä ei paljaalla silmällä näe mitään muutosta, mikä on yllättävää, koska gini-kertoimessa on suhdannevaihtelua. Noususuhdanteessa pääomatulot kasvavat. Se, että ihmiset kokebvat tuloerojen kasvavan saattaa johtua siitä, että huono-osaisaisuus on muuttunut näköalattomammaksi
Tuossa on myös ne paikkakunnat, joihin kannattaa hajasijoittaa, jos välttämättä halutaan hajasijoittaa valtion työpaikkoja. Vähän harmittaa, kun ainoa hajasijoitusprojekti, joka olisi voinut onnistua, mentiin sössimään. Valtion meriklusteri piti kokonaisuudessa siirtää Turkuun. Siinä olisi ollut järkeä, mutta LVM:n alaiset virastot venkoilivat omat siirtonsa.
O.S:“Huomattakoon tuon kohdejoukon määrä koko maassa on kääntynyt laskuun. Suomalaisten koulututaso on jämähtänyt paikalleen ja moni nuori koulutettu on muuttanut maasta. ”
Tämä on seurausta Kataisen hallituksen epäonnistuneesta hallituskaudesta. Mukana olivat myös vihreät. “Kataisen hallitus oli Suomen tasavallan 72. hallitus. Se muodostettiin vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen ja toimi 22. kesäkuuta 2011 – 24. kesäkuuta 2014. Hallituksen pääministerinä toimi Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja siihen kuuluivat kokoomuksen lisäksi SDP, vihreät, Suomen ruotsalainen kansanpuolue ja kristillisdemokraatit sekä huhtikuuhun 2014 saakka vasemmistoliitto. “( Wikipedia”
Soininvaarahan puhuu loppututkinnon suorittaneista, ja ne ovat n. viisivuotisen opiskelunsa jälkeen juuri nyt tulleet työmarkkinoille. Soininvaaran käyrät kertovat Kataisen hallituksen epäonnistumisista.
O.S:” Jos on perustamassa korkeaan osaamiseen nojaavaa yritystä, sijaintipaikkojen suhteen on aika vähän valinnanvaraa”
Vanhakantaista ajattelua, nykyaikainen tietoliikenne ei sido työntekoa tiettyyn paikkaan. Sysisuomessa työn teettäminen on huomattavasti tehokkaampaa ja halvempaa kuin ruuhkasuomessa. Puhutaan joistakin kovan ammattitaidon työtehtävistä, höpönhöpön. Ne eivät ole yhtään kummoisempaa ammattiosaamista vaativia kuin ojan kaivaminen. Harha kovista osaajista tulee siitä, että kyseisiä työntekijöitä on lukumääräisesti liian vähän, kilpailu työpaikoista puuttuu. Vähäinen määrä ei johdu kouluttautumisen kovista vaatimuksista, vaan liian pienistä opiskelijamääristä.
Avataan yliopistot vaikkapa singaporelaisille ylioppilaille ja otetaan sisään puoli miljoonaa opiskelijaa. Jo vain alkaa lyyti kirjoittaa. Seuraa mieletön kilpailu työpaikosta ja vain parhaat otetaan. Eikä tarvita kymppitonnin alkupalkkaa.
Tämän hetken todellisuus ei (valitettavasti?) seuraa väitteitäsi: Kaupungistuminen ja korkeakoulutettujen keskittyminen on kiihtynyt huomattavasti IT kehityksen myötä, eikä mitään käännöstä ole havaittavissa, joten sysisuomi on ja pysyy tyhjänä näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.
Ja mitä Singaporeen tulee, niin siellä on paremmat korkeakoulutettujen palkat ja paremmat yliopistot kuin Suomessa.
Kun muistaa, mikä tarkoitus yliopistolla on, niin kehitys on aivan luonnollista. Se tarkoitus on siis tuottaa kruunulle virkamiehiä, nykyään julkisen sektorin työntekijöitä. Mitään muuta tarkoitusta ei yliopistolafkalla ole. Joka ei usko, niin katsokoon työllistymistä sektoreittain. Ei yksityisellä puolella paljon valtiotietilijöitä, kasvatustieteilijäitä ym. löydy. Tuottavat alat on koottu korkeakouluihin lääkäreitä lukuunottamatta ja nuokin pitäisi kouluttaa ammattikorkeakouluissa, koska koulutus on ammattiin kouluttamista ilman mitään tieteenfilosofiallisia syyhyjä.
fillariteppopisti,
Muutama diplomi-insinööri on luiskahtanut julkisen hallinnon sijaan yrityssektorin palvelukseen.
Osmo Soininvaaran havainto on tärkeä. Asia voisi olla maan kannalta ihan hyvä, jos se keskittyminen johtaisi innovaatioiden lisääntymiseen, kuten on väitetty. Tein pari vuotta sitten pienen tutkimuksen patenttien keksijöiden kotipaikoista. Siinä Helsinki oli väestöön nähden alisuorittaja. Jos vielä huomioidaan, että n. 25 % Suomen diplomi-insinööreistä asuu Helsingissä, tulos oli vielä surkeampi. Yksi selitys voi olla, että mainitut nuoret osaajat haluavat asua Helsingin seudulla, vaikka eivät saa koulutustaan vastaavaa työpaikkaa. Esimerkiksi omassa työpaikassani haettaessa tuotekehittäjää Helsinkiin saadaan 200 hakemusta ja Kuopioon samaan tehtävään 10 hakemusta. Suurin osa Helsingin hakijoista on ilman työtä tai koulutusta vastaamattomissa töissä. Pitänee myös paikkansa, että julkisen sektorin akateemiset työpaikat keskittyvät Helsinkiin kuten yritysten pääkonttorien byrokraattiset tehtävätkin.
Jos lukisit tarkemmin, kommentissani oli “tuottavat alat”, joka käsittääkseni käsittää myös diplomi-koulutuksen. Nimikikkailulla kaikista korkeakouluista voi tehdä yliopistoja. Eivät ne sitä kuitenkaan ole, vaikka kuinka väittäisi.
Vaikka kutsuttaisiin teknilliseksi korkeakouluksi, tutkinto olisi silti akateemiknen loppututkinto.
Jordan B Peterson on sitä mieltä että korkeakoulutusta voisi leikata 25% jotta hyödytöntä hömppäsektoria saadaan kitkettyä. Kyse on siis siitä että kaupunkiin muuttavat “korkeakoulutetut” ovat hömppäsektorin asiantuntijoita, jotka elävät sosiaaliavustusten ja hömppäsektorin tutkimus- ja koulutusprojektien varasssa. Tuotantoelämässä ja pienillä paikkakunnilla ei kysyntää moiselle “osaamiselle” ole.
Hömppää tarvitaan jotta ihmiset viihtyisivät. Ilman korkeasti koulutettuja hömppäammattilaisia Suomi olisi todella tylsä paikka.
Enemmänkin voidan leikata. Voimme lopettaa yliopistot kokonaan ja lähettää lahjakkaat nuoret ulkomaille opiskelemaan jonne suurin osa jäisikin. Lopuista koulutetaan lähihoitajia,karjakkoja, metsureita ja traktorikuskeja.Mitä me millään kulttuurilla tehdään, kun kaikkea voi seurata netin kautta?
“Hömppäsektorin…”
Itse ajattelin aina, että pääkaupunkiseudulle pakkaa työttömät huumeidenkäyttäjät. Nyt tajusin ensimmäistä kertaa, että ne työttömät huumeidenkäyttäjät ovat usein näitä korkeakoulutettuja hömppäsektorin asiantuntijoita…
Huonot kuvaajat. Tutkintoalaerittely puuttuu. Jospa pääkaupunkimetropoliin sijoittuu vain humanisteja ja pappeja ja tekniikan alan väki onkin muualla Suomessa?
Erittely olisi kiva, mutta eivätkö mm juuri ne teologit käytännössä mene lähinnä papeiksi ja uskonnonlehtoreiksi , eli tule luontaisesti hajasijoitetuiksi?
Jos katsoo tilastotietoja, niin esim. tekniikan alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista sellainen 45–50% näytäisi asuvan Uudellamalla vuosi valmistumisen jälkeen.
Humanisteista en tiedä, mutta papit ovat hyvin hajautuneita ympäri Suomea, koska seurakunnatkin ovat. Jos papiksi valmistuu ja haluaa jäädä pääkaupunkiseudulle töihin, joutuu odottelemaan paikan aukeamista jostain viranhaltijan eläköitymisen myötä tai vaihtoehtoisesti hyväksyä, että oma työura koostuu ketjutetuista sijaisuuksista.
Erittäin tärkeä huomio, kiitos Osmo!
Tämä ei koske vain yksityistä työelämää vaan myös julkista. Maaseutukouluissa alkaa tulla ongelmaksi opettajien löytäminen eläköityvien tilalle, varsinkin pieniin kouluihin joissa vähillä opettajilla tarvitaan monia pätevyyksiä yhtä aikaa. Aluesairaaloihin on vaikeuksia löytää lääkäreitä. Hevossairaalaan ei löydy pysyvää lääkäriä.
Ihmisten muuttuvat preferenssit ovat yksi syy, mutta tarkemmin ilmaisten:
* Kahden uran perhe eli puolison työ ja ura.
* Työpaikkalikviditeetti, eli löytyykö a) puolisolle työpaikka juuri silloin kun sinne muutetaan ja b) kummallekaan työpaikkavaihtoehtoja jos ensimmäinen työpaikka menee nurin tai ei toimi.
* Paikallinen ilmapiiri. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa ainakin stereotyyppisesti huomattavasti ahtaampi ajattelumaailma, mikä näkyy aina silloin tällöin. Vaikka ei aina olisi totta niin silti vaikuttaa muuttajan mielikuviin.
* Ihmiset alkavat kaivata kaupunkimaisia palveluja. Jos ei välttämättä sinfoniaorkesteria joka viikko, niin mm. oikea ravintola olisi tarpeen. Toki on niitä, joille metsähiihto, kalastus ja metsästys ovat elämän suola, mutta heitä näyttää olevan kovin vähän.
Näin maasedulla asuvana voisin sanoa, että kyllä täällä pääsee sosiaalisesti arvostettuun asemaan verrattain helposti. Pitää vain hyväksyä se, mitä yhteisöllä on tarjota. Kun on muutaman vuoden ollut akateemisena henkilönä paikkakunnalla, tulee melko luonnollisella tavalla kutsutuksi mukaan eri salaseuroihin ja yhdistyksiin. Näissä voi sitten hiljakseen edetä puheenjohtajaksi ja sitten, jos on kiinnostusta ja vastuuntuntoa, kunnallispolitiikkaan.
Olennaista on se, että hyväksyy paikalliset mahtimiehet vertaisikseen ja osoittaa arvostavansa saamaansa luottamusta. Eli on ymmärrettävä, että maalaiskunnassa kotiseutuyhdistys tahi lions- tai rotariklubi on eliittijärjestö ja viereisessä pikkukaupungissa kutsu maanpuolustusjärjestön hallitukseen, vapaamuurariksi tai odd fellowiksi on vastaavalla tavalla parasta, mitä paikkakunnalla on älyllisessä hyvässä seurassa tarjota.
Pääkaupunkiseudulla on paljon vaikeampi saavuttaa samantasoista yhteiskunnallista arvostusta.
Pitäisi ensin löytää se akateemisille tarkoitettu työpaikka maaseudulta tai pikkukaupungista. Niitä ei ole hirveän paljon paitsi lääkärelle, eläinläkäreille ja opettaijlle.
Seppo Ryväs:” sosiaaliavustusten ja hömppäsektorin tutkimus- ja koulutusprojektien varasssa. ”
Tyypillinen ingenjöörin kommentti. Mistä niitä tekniikan väkeä kouluttautuu jos ei heitä kukaan kouluta ? Insinöörit opettajina, ei tule kuin sutta ja sekundaa. Nähtiinhän tämä jo Nokian kännyköidenkin kohdalla kun insinöörit vetivät projektia.
Muu maailma ajoi ohi käyttäjäystävällisillä konsepteilla. Ei tarvinnut olla insinööri käyttääkseen puhelinta. Insinööri on hyvä tekniikan suunnittelussa, mutta pitäkää ne kaukana designista, myynnistä, työyhteisöjen hyvinvoinnin ylläpidosta ja visioinnista tulevaisuuteen. Näihin tarvitaan humanistista otetta, ihmiset eivät ole robotteja eivätkä tilastonumeroita.
Tilastonumeroita tarvitaan mielellään ihan kaikessa mahdollisessa — vaikka kunnollisen datan saamisessa ja sen kunnollisessa analyysissa on toki omat haasteensa. “Humanistinen ote” on lähestulkoon aina pelkkää käsien heiluttelua, toiveajattelua ja realiteettien kieltämistä.
Esimerkiksi työyhteisöjen hyvinvoinnin ja tuottavuuden suhteen on ollut pakko itsekin seurata surullista kehitystä, jossa pehmeä höpöhöpö “ihmisten törmäyttämisestä”, visiot “palvelumuotoilusta” ja muu satuilu johtaa väjäämättömästi työyhteisön tuhoutumiseen, ihmisten sairastumiseen ja lopulta organisaation tuhoon. Kaikki “tilastonumerot” (so. vuosikymmenien tutkimus) osoittaa, ettei ehdotetuissa muutoksissa ole järkeä, mutta kun numerot heitetään nurkaan ja ainoaksi hyväksytyksi totuudeksi otetaan “humanistisen otteen” hömppä, niin kaivoon hyppääminen alkaa näyttämään rohkealta eteenpäinmenemiseltä.
Ei siinä mitään etteivätkö insinööritkin voisi johtaa kuin totaaliset ääliöt — näinhän kuvaamassani esimerkissäkin on käymässä. Kyse ei kuitenkaan ole tilastonumeroiden ylivallasta vaan idiotismista, jossa luvut joko sivuutetaan, tiedot analysoidaan tarkoitushakuisesti (statistical fishing trip) ja/tai kerätään vain omaa mielipidettä tukevia lukuja ja unohdetaan samalla, että raportintivaatimukset ajavat raportointivelvolliset tuottamaan asetettujen tavoitteiden mukaisia raportteja (joiden kosketuspinta todellisuuteen voi olla häviävän ohut).
Ihanasti sanottu! Mutta en syyttäisi tästä niinkään humanisteja (tuntemani osaavat olla hyvinkin kyynisiä näissä asioissa), vaan ylipäätään elämyshakuista lässytystä, jota levittävät tähän erikoistuneet konsultit ja hr-asiantuntijat, siis kaupallisen alan ja startup-paskan spesialisteja. Olen samaa mieltä, että nämä organisaatiot harvoin edes ymmärtävät missä mentiin pieleen.
Kurjaa, että sinulla on noin huonoja kokemuksia insinööreistä.
Väitteesi, että insinöörit ovat huonoja opettajia on siinä mielessä outo, että insinöörien eetokseen kuuluu tiedon ja kokemuksen siirtäminen seuraajilleen. Myös Nokian osalta väitteesi on puolinainen: Kyllä TK-insinöörit tarjosivat edelleen kehitettäviksi monia noista uusista, myöhemmin voittajiksi osoittautuneista ratkaisuista. Johto satsasi jatkumoon, eikä osannut johtaa uusia ituja
Ihmisten johtaminen on vaikea disipliini. Kannattaa erottaa johtajuudessa ”leadeship” ja ”manageeraus” . Insinööreillä on taipumusta selkeään manageeraukseen. Se helpottaa myös leadershipin toteuttamista.
Kääntäisin loppuväittämäsi osittain päinvastaiseksi: Humanisteja tarvitaan nimenomaan verkottuneen yhteiskunnan, tekoälyn ja robotiikan maailmaan. Luonnontieteilijöillä, insinööreillä ja humanisteilla on siinä omat roolinsa. Toivottavasti pitkälle limittyneet
Hyvä kommentti, kärjistin viestiäni tahallallisesti. Juuri kuten sanoit , kaikkia tieteenaloja tarvitaan. Yhteistyö näiden kesken on Suomen mahdollisuus pärjätä. Vastakkainasettelu syö voimavarojamme aivan kaikessa mitä teemme.
Yksi näkökulma lisää tähän on T&K panostusten maakunnallinen jakautuminen. Se näyttää korreloivan aika hyvin Osmon siteeraaman tilaston kanssa. Nämä ovat osin itseään ruokkivia kierteitä. Yritysten T&K toimintaa ja T&K vetoisia yrityksiä syntyy sinne missä on siihen kykeneviä työntekijöitä riittävästi. Pieniin maakuntiin ei synny klustereita, vaan ne roikkuvat yksittäisten “sankari-insinöörien” varassa. Ja korkeasti koulutetut mielellään muuttavat sinne missä tätä T&K toimintaa on. https://summa.almatalent.fi/article/tt/uusimmat/supergraafi-tutkimus-keskittyy/fb38fbe6-3001–3d2d-abe4-5cedb3c40f1e
Tässä on tärkeä huomata, että jos vihreidenkin toiveen mukaan leikataan nykyisiä rakenteita pönkittävistä elinkeinotuista ja siirretään rahaa uutta luovaan T&K‑tukeen, raha siirtyy samalla maaseudulta ja pikkukaupungeista muutamaan yliopistokaupunkiin — näin sivutuotteena.
Se onkin sitten hankalampi asia miettiä mitä asialle voisi tehdä.
Olisi kiinnostava tietää miten suuri osa akateemisesti koulutetuista alle 40-vuotiaista Suomen kansalaisista asuu työnsä takia tai perhesyistä ulkomailla.
Siis kun katsotaan käppyröitä, niin tällä vuosituhannella (17 vuotta):
Helsingin muutos: 46% -> 48%
Hurjaa?
Neljä seutukuntaa: 26% -> 27%
Massiivista?
Jos vähemmän olis muutosta 17 vuodessa, niin epäilisin dataa?
Pidempi aikaväli kertois jotain olennaista, mutta jokin asia, mikä muutti asioita tällä vuosikymmenellä katosi, mikä?
Ollaan siis öbaut siinä missä 2001.
The Economist tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen samaan ilmiöön.