Asumistuki-raporttini julkaisutilanteessa meillä oli vähän kinaa professori Tuukka Saarimaan kanssa siitä, muodostaako toimeentulotuki lattiavuokran vuokramarkkinoille. Kun toimeentulotuki maksaa mitään kyselemättä 675 euroa vuokraa mistä tahansa hiilikellarin perähuoneesta, voittoa tavoittelevassa maailmassa ei tätä alempia vuokria pitäisi juuri olla. Tuukka näytti rekisteriaineiston tuloksia, jonka mukaan noita lattiavuokran alittavia vuokria on asumistukitilastossa runsaasti.
Minä sanoin, että luulen, etteivät nuo halvat vuokrat ole markkinaehtoisia vaan useinkin suvun sisäisiä vuokrauksia. Nyt kun opiskelijat ovat siirtyneet yleisen asumistuen piiriin ja tukea voi saada myös siihen, että maksaa vuokraa faijalle, noita voi olla suhteessa enemmänkin. Tuukka ei uskonut, että näitä voisi olla kovinkaan paljon.
Avasin oikotie.fi ‑palstan vuokratarjousten osalta ja kävin läpi kaikki Helsingissä tarjolla olevat yksiöt, joita oli runsaat 400. Poistin kalustetut yksiöt ja kimppakämpät ja alivuokralaisasunnot sekä kaikki yksiöt, joista pyydettiin yli 1100 euroa vuokraa, koska en uskonut, että kukaan haki sellaiseen pitkäaikaista vuokralaista.
Aika vähän oli alle 675 euron vuokria.
Tämä jakauma on harhainen kalliisiin asuntoihin päin, koska ne viipyvät sivustolla pidempään ja palaavat sinne pian taas uudestaan.
Halvat vuokra asunnot voivat olla paitsi sukulais, myös tutunkauppaa — eli vuokrataan tutulle tai tutuntutulle varmasti luotettavalle ihmiselle alle markkinahinnan, ja luotetaan siihen että ko. henkilö ei taatusti hajoita paikkoja ja maksaa vuokran varmasti. Monasti vielä sillä tyylillä että edellinen vuokralainen etsii uuden luotettavan vuokralaisen, usein samaan vanhaan hintaan (ja samassa kunnossa).
Nämä asunnot ei todellakaan tule ikinä Oikotielle. Ne menee luotettaville, muttei välttämättä rikkaille ihmisille (jotka siis saavat siihen asumistukea, jolloin näkyvät asumistukitilastossa). Nämä asunnot ei kuitenkaan vaikuta markkinahintoihin, koska niitä on vähemmän kuin halukkaita vuokralaisia niihin.
Joukossa voi olla jonkin verran myös vanhoja vuokrasopimuksia, jotka on tehty joskus vuonna 1 ja 2 silloisessa maailmassa ja joissa on korkeintaan indeksiehto tai ei edes sitä. Itse asun Itä-Helsingin gentrifioituneessa osassa, joka suhteessa kelvollisessa työeläkeyhtiön sijoitusasunnossa, josta maksan tällä hetkellä 601,08 e / kk. Muutin tähän vuonna 2006, jolloin vuokramarkkinat taisivat olla tietyssä suhteessa aika toisenlaiset kuin nykyään.
Saarimaan havainnossa on kyse juuri tästä.
Vaikkapa vuosikymmen sitten toimeentulotuen vuokrakatto oli alle 675e/kk — luultavasti jotain 500–600 euron välillä. Soininvaaran Lattiavuokrahypoteesin mukaisesti vuokrasopimuksia solmittiin tuonaikaisen toimeentulotuen vuokrakaton mukaisesti. Osa vuokranantajista unohtaa tai ei viitsi korottaa vuokraa pitkissä vuokrasopimuksissa.
Toisaalta vuokrakattoa edullisemman asunnon voi löytää Helsingin suurimmalta vuokranantajalta: Helsingin kaupungilta.
Mielenkiintoisena huomiona Yli puolet noista katsotuista asunnoista on hiljattain linjasaneerattuja. Eli voi olla että nousseiden kulujen takia yksityiset omistajat ovat normaalia innokkaampia pitämään asunnot vuokrattuna (Jollaisen vaikutuksen markkinahintaa hieman edullisemmalla vuokralla voisin kuvitella olevan).
Lisäksi yhtä vuokraturvan kohdetta lukuun ottamatta vuokraajat ovat ilmeisesti yksityisiä tahoja, jotka eivät välttämättä seuraa markkinoita aktiivisesti vaan ovat rehellisempiä hintasignaaleissaan (Pieni yksiö, ei hirveän hyvässä kunnossa, ei tästä nyt 650€+ kehtaa pyytää).
Jos oletuksesi toimeentulotuen lattiavuokrasta pitäisi paikkaansa tulisi sen näkyä myös muilla paikkakunnilla. Koska näin ei ole, epäilen suuresti teoriaasi.
Ehkäpä se vaan on niin, että pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista ja seuraus liian tiiviistä rakentamisesta.
Suurimmassa osassa muuta maata on tarjontaa paljon enemmäin kuin kysyntää. Tarjonta pitää siis hinnat kurissa. Pääkaupunkiseudulla taas on kysyntää enemmän (tai vähintään yhtä paljon) kuin tarjontaa, joten 675€ “lattiavuokra” tuntuu toteutuvan.
Syntymekanismi on hyvin looginen. Lähtökohtaisesti toimeentulotukea saavat ovat vuokramarkkinoilla heikossa asemassa. Vuokranantajat lähes poikkeuksetta pyrkivät valikoimaan vuokralaiset ja turvaamaan oman sijoituksensa. Näin ollen toimeentulotukea saavat eivät pääsääntöisesti saa vuokrattua halutumpia kohteita. Heillä on kuitenkin maksukykyä se 675€/kk, joten aika nopeasti se hiilikellarin perähuonekkin hinnoitellaan siihen 675€/kk. Yksilön näkökulmasta valinta on se, että maksan 675€ (johon siis on varaa) hiilikellarista vai nukun ulkona. Ei liene kovin vaikeaa ennustaa, että enemmistö valitsee hiilikellarin. Ja näin siis se pahinkin murju maksaa 675€
Olet varmasti oikeassa tässä asiassa. Tulee mieleen, että missä todellisuudessa Saarimaa elää?
Olen eri mieltä vuokratukien vahingollisuudesta. Se ei ole perustelu, että ne olisivat vähemmän vahingollisia kuin toimeentulotuki. Ne pitää lopettaa välittömästi, kuten omistusasumisen korkotuetkin. Markkinatasapaino löytyy puolessa vuodessa tai vuodessa. Suuret häviäjät ovat pelurit, eivät asukkaat.
Selvityksen luu on kuitenkin siinä, että toimeentulotukeen tulee saada rajoituksia. Rajoitukset voivat olla joko laadullisia tai ajallisia. Parasta ehkä, että olisivat molempia.
Laadullinen rajoitus on helppo toteuttaa jonkinlaisena kuponkijärjestelmänä, mikä on yleisesti käytössä maailmalla. Kuponki kelpaa vain ruokakauppaan tms.
Ajallinen rajoitus voisi olla esimerkiksi että toimeentulotukea voi saada vain 6 kk peräkkäin ja sen jälkeen pitää olla ainakin vuoden väli. Toimeentulotuen perusajatushan on ollut, että se auttaa hankalan vaiheen yli. Tämä on tällä hetkellä täysin hämärtynyt.
Mitä tässä voitettaisiin? Onko jokin syy olettaa, että toimeentulotuen saajat merkittävässä määrin eivät tiedä, mikä kulutus parantaa heidän omaa hyvinvointiaan eniten? Jos ei, niin tällaiset rajoitukset johtavat joko siihen, että toimeentulotuen saajan hyvinvointi huononee tai sitten saman hyvinvoinnin saavuttamiseksi pitää käyttää nettomääräisesti enemmän veronmaksajien rahaa.
Yhdistettynä siihen kyttäysmekanismiin, joka toimeentulotukeen nykyisin kuuluu (eli jos jostain patjan alta löytyy säästöjä, niin se on heti tuki poikki) tämä olisi varsin julma systeemi. Perustulon tavoin (eli raha maksetaan pelkästään sillä perusteella, että tuloja ei ole, riippumatta siitä, mitä säästöjä on) toteutettuna joku tällainen voisi toimia, koska se mahdollistaisi tuen saajan varautumisen siihen, että tuki putoaa pois.
Koko nykyinen sosiaaliturvasysteemi on rakennettu ihan toisenlaiseen maailmaan kuin se, missä nyt elämme. Siinä maailmassa kohtuupalkkaisia töitä riitti kaikille halukkaille. Sen jälkeen kuitenkin ihmisten tuottavuuserot ovat revenneet suuriksi, mikä tarkoittaa sitä, että huonoiten tuottaville työntekijöille ei löydy työpaikkoja, joiden markkinahintaisella palkalla tulisi toimeen. Tämä ongelma ei korjaannu sillä, että heitä potkitaan entistä kovempaa päähän. Tulevaisuudessa tekoälyn ja robottien viedessä entistä useamman työpaikan, tämän porukan koko kasvaa vain entisestään.
Nyt meni loppu analyysi kyllä pieleen. Kohtuupalkkaisia työpaikkoja riittää tänä päivänäkin kaikilla, mutta niitä ei haluta ottaa vastaan koska on helpompi elää sosiaaliturvalla, ei haluta muuttaa työn perässä ja pärjääkö Suomessa enää edes kohtuupalkalla, koska veroaste on maailman korkein. Helpointa ja nopeinta on puuttua sosiaaliturvaan. Se on kokonaan eduskunnan käsissä.
Asumisen osalta osaan ongelmasta on helppo puuttua. Varainsiirtovero on tyypillinen pistevero, joka aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kuuluu siis samaan sarjaan polttoaine‑, alkoholi- ja sokeriveron kanssa. Asuntojen hintojen nousu kasvukeskuksissa ei ole hallinnassa. Asumisen tukeminen on vain yksi tekijä, mutta siitä päästään helposti eroon. Kaavoitusmonopolin väärinkäyttö oon toinen suuri syy. Siinä puree joko kaavoitusmonopolin purkaminen tai kuntien maanomistuksen kieltäminen. Kannatan jälkimmäistä.
Muun turhan sääntelyn purku on myös osin eduskunnan käsissä. Tämän piti olla hallitus, joka purkaa sääntelyä, mutta rakennusalalla en ole nähnyt vielä yhtään radikaalia aloitetta todellisiin sääntötalkoisiin.
Korkea veroaste on eniten myrkkyä pienituloisille. Suurituloiset pärjäävät ja hyvin suurituloiset voivat muuttaa ainakin osan tuloistaan muotoon, jossa Suomi ei voi sitä verottaa. Järjestelmä, joka on rakennettu tukemaan pienituloisia on kääntynyt itseään vastaan.
Tämän Saarimaan pitäisi vähän rohkaistua tutustumaan Helsingin päätöksentekoon, koska on nyt jo vuosia kysellyt miksi Jätkäsaareen ei esimerkiksi rakennettu enempää asuntoja. Ilmeisesti esittää tyhmää, koska joutuisi kritisoimaan kokoomusta. Silti parempi esittää tyhmää ja olla hijaa, kuin kertoa ihan omaa totuuttaan kuten tämä toinen proffa Vaattovaara, joka keksii lukuja omasta päästään ja tekee niillä aina politiikkaa ennen vaaleja. Sääli, että ala on nyt näiden kahden hallussa mediassa, koska nyt keskustelua ei ole mitään syytä seurata.
Ongelma on peruja jo sotaa edeltäneeltä ajalta. Taka-Töölön kaava on liian tehoton ja sen rakentaminen alkoi 20-luvulla. En tiedä, mikä on vanhasuomalaisten osuus tuossa päätöksessä? Sodan jälkeinen aika on sitten täydellinen katastrofi.
Tarkka tilasto vaatisi ilmoitusvahdin käyttämistä, koska edullisimmat asunnot tietysti katoavat palvelusta alta aikayksikön ja ylihinnoitellut jäävät roikkumaan pitemmäksi aikaa.
Aika vaarallinen kiteytys. Tämähän saattaisi tarkoittaa sitä, että nykyinen tukijärjestelmämme ohjaisi ihmisiä käyttäytymään tavalla joka on heidän itsensä kannalta järkevä, mutta veronmaksajien ja yhteiskunnan kannalta järjetön ja kustannustehoton. Lisäksi esittämäsi kommentti voisi saattaa vasemmistopuolueet hassuun valoon, jos niiden ajama politiikka on aiheuttanut vuokratason nousun niin korkealle, että pienituloisen on vaikea asua Helsingissä vuokralla, vaikka samaan aikaan ollaan puolustavinaan pientä ihmistä ja messutaan piilevistä valtarakenteista.
Nostan hattua, että tässä maassa on sentään yksi poliitikko, jolle on tärkeämpää pyrkiä totuuteen eikä puhdasoppisuuteen. Toivottavasti jaksat pitää yllä keskustelua.
Täytyy sanoa, että raportti oli hyvä. Moni muu sortuu näpertelemään jonkin pienenpienen yksityiskohdan tutkimiseen suurella pieteetillä. Tuotakin lattiatasoa saa tutkia vuosia oikeaoppisesti satunnaistetuilla kokeilla, mutta onko se järkevää resurssien käyttöä, epäilen.
Tässä raportissa oli käsitelty pitkä lista asioita holistisesti. Nimestään huolimatta pruju ei rajoitu asumistukeen. Lisäksi siinä käsitellään myös näitä: hitas, ara, toimeentulotuki, vuokrataso, segregaatio,… Ihmetyttää, etten nähnyt kirjoittajan mainostavan raporttia en täällä enkä muualla SoMessa. Myönnän tälle raportille vahvan lukusuosituksen ja lisäksi erikoismaininta siitä, että raportti oli pystytty kirjoittamaan “selkokielellä”. Tässä linkki siltä varalta ettei raporttia ole tarkoitettu “salaiseksi”:
http://www.akavaworks.fi/files/25855/Asumistuki_asuntopolitiikan_valineena_Soininvaara_AkavaWorks_raportti_2018.pdf
Tuli mieleen, että jos vuokraisin asunnon lapselleni niin miksi minä pistäisin sen Oikotielle ???
Ei siihen pakkoa ole yksityisellä, sen sijaan noiden yleishyödyllisten on ilmeisesti pakko ilmoittella jossakin julksella paikalla ?