Ajattelin pysyä hiljaa pienyritysten irtisanomislaista, koska tässä keskustelussa ei ole enää kyse asioista eikä argumenteista vaan mielikuvista, joilla mennään eduskuntavaaleihin. Kun nyt kuitenkin blogikirjoitukseni asiasta alkuvuodesta on kaivettu esille, esitän asiasta muutamia näkökohtia.
Osallistuin alkuviikosta erääseen tilaisuuteen, jonka alussa keskusteltiin irtisanomislaista. Kommentoin tässä myös eräitä argumentteja, joita käytettiin lain vastustamiseen.
Ensiksi haluan sanoa, että pidän hallituksen toimintaa täysin pöhkönä. Asia on aika vähämerkityksetön kummallekin osapuolelle, mutta jostain syystä on haluttu lahjoittaa vaalivoitto demareille. Se ei taas oikein palvele tavoitetta saada työmarkkinat toimimaan paremmin. Tällaiset asiat hoidetaan vaalikauden alussa, ei juuri ennen eduskuntavaaleja.
Itse asiasta. Niille, joiden osaamisesta ja työpanoksesta työnantajat kilpailevat verisesti, asialla ei ole merkitystä. Työsuhdeturvalla on merkitystä vai niiden kannalta, joiden asema työmarkkinoilla on heikko. Heillä ei ole sellaista erityiskykyä, josta yritykset olisivat riippuvaisia. Joko tällaista eritysosaamista ei ole koskaan ollutkaan tai se on kadonnut ajan kuluessa, terveyden heikentyessä ja maailman muuttuessa. Erityiskyky ei ole mitään kovin elitististä. Hyvä rakennusalan ammattilainen on todella kysytty juuri nyt.
Työmarkkinaasemaltaan heikkojen keskuudessa vahva työsuhdeturva on hyvä niiden kannalta, joilla on työpaikka ja vastaavasti huono asia niiden kannalta, joilla ei ole työpaikkaa, koska kynnys heidän työllistämiseensä nousee. Kun työssä olevaa lusmua ei voi irtisanoa, ei vastaavasti hevillä palkata ketään, jonka pelätään alkavan lusmuilla heti koejan päätyttyä
Koko yhteiskuntaa ajatellen on hyvä asia, että yritysten on vaikea irtisanoa ikääntyvää työntekijää sen vuoksi, että tämän työpanos alkaa olla vähän heikentynyt, koska sen jälkeen työpanoksen arvo putoaa nollaan. Tämän varjopuolena on se, että jos ikääntyvä kuitenkin joutuu työttömäksi, näillä pelisäännöillä häntä ei kannata palkata toiseen yritykseen. Tuloksen näkee tilastoista.
Hyvän irtisanomissuojan hyödyt työntekijälle ovat isoissa ja pienissä yrityksissä työntekijälle yhtä suuret, mutta haitat pienille yrityksille huomattavasti suuremmat kuin suurille. Isossa yrityksessä voidaan aina löytää muuta tekemistä sellaiselle, joka ei enää selviä siitä tehtävästä, johon hänet on palkattu, mutta pienissä ei tätä mahdollisuutta useinkaan ole. Tämä puoltaisi sitä, että laki olisi erilainen eri koikoisille yrityksille niin kuin se on Italiassakin.
Asiantuntijan tilanne on eri asia kuin lukuhihnatyöntekijän
Aiemmassa postauksessani yritin havainnollistaa erityisosaajan erottamattomuutta siihen, mitä tapahtuisi jääkiekkojoukkueelle, jos se ei saisi irtisanoa epäonnistunutta valmentajaansa. Monelta jäi esimerkin sisältö ymmärtämättä, koska he keskittyivät kertomaan, miksi tämä on juridisesti eri asia, kun minä yritin keskittyä asian sisällöllisiin vaikutuksiin.
Kerrottiin, että valmentaja on palkattu määräaikaiseen työsuhteeseen, ja palkanmaksu jatkuu määräajan loppuun. Määräaikaisuus kai pitää perustella. Eikö HIFK tiedä, tarvitseeko se valmentajaa vuoden kuluttua ja muuttuuko määräaikainen työsuhde pysyväksi, jos määräaikaisuuksia on monta peräkkäin? Olennaistahan tässä on, että erottamattomuus ei sovi valmentajan työhön niin kuin se ei sovi toimitusjohtajan tehtäväänkään. Ei se ole juridinen vaan hyvin käytännöllinen asia.
Jos yritys hankkii asiantuntijan tuomaan yritykseen osaamista, jota yrityksessä ei ole, se muistuttaa enemmän jääkiekkovalmentajan pestiä kuin kahvilan tarjoilijan työtä. Jos tarjoilija ei osaa työtään, työnantajan on opastettava, mutta työnantaja ei voi opastaa asiantuntijaa, jonka piti osata juuri sitä, mitä kukaan muu yrityksessä ei osaa.
Jos asiaan halutaan rakentavaa ratkaisua, voisi ajatella, että olisi erilaisia työsuhteita, sellaisia kuin on jääkiekkovalmentajilla ja sellaisia kuin on kahvilan tarjoilijalla. Irtisanomislaki siirrettäisiin toisin sanoa Akavan murheeksi. Työsuhteen alussa kerrottaisin, kumpaa lakia tässä noudatetaan ja sen heikomman irtisanomissuojan mukaisen (mutta mahdollisesti muuten työntekijälle edullisemman) käyttö pitäisi perustella niin kuin pitää perustella määräaikaisuuskin.
Isot yritykset voivat irtisanoa kenet haluavat
Siinä alkuviikon keskustelussa irtisanomislakia vastustanut piti sitä perusteettomana. Hän toimi korkeassa asemassa osaamisalalla ja kertoi, että on joutunut irtisanomaan henkilöön menevistä syistä paljon työntekijöitä, koska nämä eivät ole selvinneet töistään. Tämä tehdään siirtämällä irtisanottavat ensin omaan yksikköön ja sitten YT-menettelyssä lakkauttamalla tämä yksikkö tarpeettomana. Ihan by the book! Ei ihme, että isot yritykset pitävät asiaa tarpeettomana, kun mikään ei estä heitä irtisanomasta ketä huvittaa. Tätä kikkaa ei voi käyttää kolmen hengen yrityksessä.
Pienissä yrityksissä työntekijän asema on joko hyvä tai hyvin huono
Loogiset argumentit ovat pienyritysten helpomman irtisanomisen puolella, mutta sitten tulevat ne reaalimaailman kysymykset. Henki on pienissä yrityksissä yleensä parempi kuin suurissa, mutta ei aina. Kaikki yrittäjät eivät ole mitään pulmusia, vaan joukossa on varsinaisia sikoja. Sellainen yrittäjä voi käyttää irtisanomismahdollisuutta painostaakseen työntekijöitä luopumaan laillisista oikeuksistaan. Jos et suostu ilmaiseen ylityöhön, saat kenkää. Tämä voi olla merkittävä argumentti irtisanomislakia vastaan – tai sen puolesta, että ongelmaan etsitään parempi ratkaisu.
Pienissä yrityksissä ei ole lainopillista osastoa
Keskustelussa kävi myös ilmi, että kun pienyritys on hävinnyt irtisanomisen työtuomioistuimessa, syynä on yleensä se, ettei yrittäjä ole osannut tehdä irtisanomista pykälien mukaan. Itse irtisanominen sinänsä olisi ollut perustelua, mutta ensin pitää esimerkiksi antaa varoitus. Näistä tilanteista sikiävät nämä kaupunkitarinat siitä, kuinka mahdoton oli työntekijä ja silti yrittäjä hävisi juttunsa. Älkää siis palkatko kuin sukulaisianne!
Pienyrittäjät osaavat yleensä oman työnsä, mutta heillä ei ole oikeustieteellistä tutkintoa. Niinpä lähetän terveisiä Suomen yrittäjille. Kun te nyt kuitenkin häviätte tämän jutun, kannattaisiko perustaa pienyrityksen irtisanomispalvelu, joka neuvoo jäsenmaksua vastaan irtisanomistilanteissa, jotta ilmiselvät tapaukset eivät kaadu yrittäjän osaamattomuuteen.
Tämä ei tukisi sitä sikailijayrittäjää, joka käyttäisi irtisanomismahdollisuutta laittomaan työntekijöiden painostamiseen.
Riittääkö pidennetty koeaika?
On vedottu siihen, että puolen vuoden koeajan pitäisi riittää. Se oli selvä parannus, mutta ei poista ongelmaa. Ihmiset voivat ajan mittaa myös muuttua. Joskus päädytään myös vuosien jälkeen avioeroon, vaikka aluksi meni ihan hyvin.
Tämän keskustelun ikävin puoli on siinä, että se on antanut monille yrityksille viestin: olkaa todella varovaisia ja valikoivia palkatessanne työvoimaa. Koska lusmusta ei pääse eroon kuin isolla rahalla, palkatkaa vain sellaisia, joista olette täysin varmoja. Tämä lisää rakenteellista työttömyyttä. Demarit vielä julistavat, että kun vain äänestätte heitä, riistäjäsiat eivät pääse lusmuista eroon mitenkään.
= = = =
Olisiko tässä sisällöltään vähämerkityksisessä kiistassa kyse ihan jostain muusta? Ay-puolelta moni on sanonut, että hallituksen suurin synti on, että se on tehnyt päätöksen kolmikantaisen menettelyn ulkopuolelle. Monilla barrikadin molemmilla puolilla näyttää olevan itse asiassa kysymys siitä, tuleeko ay-liikkeelle olla Suomessa veto-oikeus eduskunnan päätöksiin.
Fiksua pohdintaa.
Viimeiseen kappaleeseen tiivistyy paljon:
Ehkä kyseessä on joku yrittäjien ja EK:n salajuoni, jolla nostatetaan oman puolen taisteluhenkeä ja pyritään korostamaan vastapuolen suhteettoman suurta valtaa tulevaa suurempaa koitosta varten. Etelärannassa laskelmoidaan, että kun tarpeeksi monta lakkoa ja työtaistelua saadaan nostatettua pienillä asioilla, niin tavallinen kansa kääntyy AY-liikettä vastaan ja työnantajapuoli pääsee viimein kyseenalaistamaan yleissitovuuden tosissaan?
Samallahan pitää muistaa, että hallitus ei tee päätöksiä, vaan eduskunta. Hallitus pelkästään esittelee ja valmistelee. Tämä on tietysti enemmistöhallitusten aikana vähän saivartelua, mutta ehkä Suomessakin voitaisiin nähdä vähemmistöhallituksia?
Kun kysymys muutetaan muotoon, että pitääkö AY-liikkeellä olla veto-oikeus eduskunnan päätöksiin, niin aletaan lähestyä sitä asioista oikeilla nimillä puhumista.
Kirjoituksessani mielestäni ohitetaan täysin se seikka, että irtisanomislakiesityksen mukaan voidaan ihmisiä kohdella eri tapaan riippuen työllistävän yrityksen koosta. Se ei siis oikein istu yhdenvertaisuusperiaatteeseen. En tiedä onko tästä vastaavia esimerkkejä muuttamaan mielipidettäni. Myöskin isomman yrityksen irtisanomiskeinot helpottuvat, sillä jatkossakin voidaan siirtää heikommin suoriutujat omaan tytäryhtiöön ja sieltä irtisanomalla, perustekynnys vain alentuu.
Virkamiehen erottminen on paljon vaikeampaa kuin muiden palkansaajien erottmaminen.
Juu, ja toimitusjohtajan erottaminen on paljon helpompaa, eikä sekään liity kommenttiin johon vastasit. Virkamiehiä ei työskentele minkään kokoisissa yrityksissä. Ongelma on keinotekoinen ero keskenään kilpailevien yritysten välillä, ja toisaalta niiden työntekijöiden välillä tilanteessa, jossa muut työehdot ja sovellettava TES ovat muuten samat. Ja jos nykyinen malli muka tekee ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta liian hankalaa yrittäjille, niin uudella mallilla sitä 21. palkollista ei kannattaisi ottaa missään olosuhteissa, ja yritysten kasvulle muodostuisi paha kynnys.
Ei se noin toimisi. Se toimisi niin, että yrittäjä, palkattuaan ensin ilmeisen onnistuneesti 19 työntekijää yritykseensä itsensä lisäksi, on oppinut rekrytoimisen niin hyvin, että todennäköisyys onnistua 20. työntekijän rekrytoinnissa on huomattavasti korkeampi kuin ensimmäistä kertaa sitä tehdessä. Lisäksi isompana yrityksenä yrittäjällä on mahdollista järjestellä työtehtäviä aivan eri tavalla kuin kahden hengen puljulla, jos kävisikin niin, että virherekrytointi tulisi silti tehtyä. Mitä isompi yritys, sitä helpompi sen on selvitä virherekrytoinnista ilman sen suurempia ongelmia.
Jo nyt yliopistot ovat toimineet jo kymmeniä vuosia siten, että tutkijat ovat ketjutetuissa määräaikaistöissä. Jos julkaisuja ei tarpeeksi synny ja muuten työsuoritus tyydytä, ei määräaikaisuudelle löydy jatkoa. Tuossa FB:n puolella keskustelin samasta aiheesta yliopiston puolella yhä työskentelevän opiskelukaverini kanssa, osaston 50 henkilöstä taisi olla neljällä pysyvä työsuhde, ja pisimmät määräaikaisuuksien ketjutukset yli 20 vuotta.
Itsellänikin kokemusta asiasta, yliopistoissa ja valtiollisissa tutkimuslaitoksissa työsuhteeni olleet määräaikaisia ketjussa, yksityisellä sektorilla sentään jo toinen toistaiseksi voimassa oleva työsuhde menossa.
Eli työntekijät eivät ole työsuhdeturvan suhteen olleet välttämättä koskaan yhdenvertaisia.
Tutkimusrahoituspätkillä olevien tutkijoiden työstä itse asiassa yliopisto ei usein edes päätä, vaan pikemminkin Suomen Akatemia tai muu rahoja myöntävä taho. Ts. oman laitoksen professorit voivat hyvin olla sitä mieltä, että työ on tuloksellista ja tehokasta ja sitä kannattaa jatkaa, mutta jos rahoitusta ei mistään saa, niin sitten ei saa. Tähän vaikuttavat sellaisetkin asiat kuin tutkimusaiheiden trendikkyys tai rahoittavien tahojen päätökset suuntautua johonkin muuhun aiheeseen.
Se että kaikkia kohdellaan samoin, on helppo ratkaista. Lakiesitys vain muutetaan koskemaan kaikkia yrityksiä. Ja kyllä kai se oikein olisikin.
Mutta ehkä tämä merkityksetön keskustelu itse lain sisällöstä kannattaa lopettaa ja keskustella ammattiyhdistysliikkeiden ja EK:n veto-oikeudesta. Tai siitä miksi he kuvittelevat heillä sellaisen olevan.
Kyse ei ole ammattiyhdistysliikkeestä kokonaisuudessaan, vaan SAK:sta. AKAVA ei nähdäkseni ole suunnitellut poliittisia lakkoja tukemaan kommunistien ja demarien eduskuntavaalikampanjaa.
SAK ei enää aja työtätekevien vaan lähinnä työtä tekemättömien asiaa. Loimaan kassa kiittää ja jäsenmäärä on jo yli 400 000! Kuka neuvottelee kymmenen vuoden päästä enää SAK:n kanssa, jos jäsenenä on vain noita työtä tekemättömiä?
Laissa kohdellaan jo eri tavoin riippuen työnantajan koosta. Mm. yt-menettely.
Tytäryhtiöön siirtäminen ei ole ihan kevyt konsti. Liikkeen luovutuksen pitää täyttää tietyt kriteerit. Siinä on myös työntekijällä erikko-oikeuksia.
On sääli, että yleinen keskustelu pyörii tässä asiassa pelkästään työllistämisen ja irtisanomisen ympärillä.
Ekonomistikoneessa lakihankkeeseen kantaa ottaneet ekonomistit eivät nähneet helpomman irtisanomisen juuri vähentävän työttömyyttä, mutta selvä enemmistö oli sitä mieltä, että se lisäisi tuottavuutta. Syynä tähän on se, että ihmiset sijoittuisivat nopeammin ominaisuuksiaan vastaaviin työsuhteisiin.
Olen vahvasti samaa mieltä, sillä se vastaa omia kokemuksiani. Sama ihminen voi olla yhdessä yrityksessä alisuorittaja, mutta toisessa todella aikaansaava. Kysymyshän ei ole pelkästään ammattitaidosta, vaan mitä suurimmassa määrin (itse)motivaatiosta. Esimerkiksi jotkut (erityis)lahjakkaat ovat ihmisenä hankalia. Jos esimiehen ego kestää hankalan alaisen ja hän myös osaa toimia puskurina propellipään ja muun työyhteisön välissä, tulokset ovat yleensä harvinaisen hyviä. Isossa yrityksessä tämä voidaan hoitaa uudelleen sijoittelulla, pienessä ei.
Olenpa itsekin miettinyt ja ääneenkin lausunut tuon ajatuksen, että Yrittäjillä voisi olla lakiavustaja, joka konsultoisi yrittäjiä näissä ongelmatapauksissa.
Osmo, käsittelet aiemmassa ja tässä blogissasi monipuolisesti relevantteja mekanismeja, mutta yksi niistä puuttuu: irtisanomissuojan proaktiivinen vaikutus potentiaalisen “lusmun” käyttäytymiseen. Jos ihminen tietää olevansa turvallisessa työpaikassa, hän voi todennäköisesti päästää itsensä turhankin helpolla. Ihan samasta syystä ajattelin usein VATT:n johtajana, että johtajasopimuksen määräaikaisuus toi ihan mukavasti ryhtiä ja ahkeruutta omaan työntekoon. Jos irtisanomissuoja on heikko, joutuu enemmän miettimään, miten on työnantajalle hyödyksi vielä useamman vuoden kuluttua. En tietysti pidä mitään jatkuvaa pelkoa hyvänä, mutta sopiva määrä huolenpitoa omasta tuottavuudesta on ihmiselle hyväksi. Julkisen sektorin työnantajana olen nähnyt sellaisiakin tapauksia, joille takuupalkka ja taattu virkapaikka eivät ole tehneet ollenkaan hyvää vuosien varrella — eivätkä tietenkään myös veronmaksajalle.
Toisaalta hyvä irtisanomissuoja antaa työnantajalle suuremman kannustimen työntekijästä huolehtimiseen. Itse pidän Suomen tiukkaa tes-säätelyä ja henkilöperusteista irtisanomissuojaa huonoa yhdistelmänä. Jos työnantaja on vastuussa ihmisestä, hänellä pitää myös olla johtamisen keinoja.
Blogasin muuten tuosta viimeksi esille ottamastasi valtakysymyksestä tänään
http://www.juhanavartiainen.fi/2018/karl-marx-suomi-sisallissota-ja-epaluottamus/
Tuomarinvirassa on oikein perustuslailla vahvennettu irtisanomissuoja.
Juhana: kerrotko onko tällä jokin yhteys siihen, että Suomessa oikeudenkäynnit kestävät?
Tuomareiden vahvistettu irtisanomissuoja on niin tärkeä oikeusvaltiolle, että hyväksyn ihan huoletta pienen tehottomuuden. Ei tarvitse mennä Puolaa kauemmaksi, kun näkee, että äärioikeistoa kosiskelevien puolueiden noustessa valtaan yksi ensimmäisiä temppuja on puhdistaa tuomarikunta väärää aatetta ajattelevista ja siinä tilanteessa kaikki irtisanomissuojat ovat elintärkeitä.
Mitä tarkoittaa se, että ihmisellä pitää olla johtamisen keinoja? On vahingollista, että Soininvaaran valitettavasti väärä mielikuva irtisanomissuojan vahvuudesta leviää nyt verkossa. On varmasti liikaa esimerkkejä, että liitto on puolustanut tehtäviään laiminlyönyttä. Irtisanomisen hankaluudessa on kyse myös johtamisen puutteista, tehtävien ja tavoitteiden huonosta määrittelystä. Koeaika ja esimerkiksi määräaikainen työsuhde ovat keinoja selvittää ihmisen kyky ja halu selvitä tehtävästä. Jos tulee poikkeamia, keskustellaan ja opastetaan. Sitten annetaan huomautus, kirjallinen huomautus ja varoitus. Oma kokemus on, että ihmiset harvoin riitauttavat irtisanomista. Pelko oikeustoimista on tietysti pienen yrityksen vetäjälle hankala asia. Helpointa olisi yksipuolinen sanelu ja yrityksen perustajalta tämäkin on tietysti ymmärrettävä halu. Siihen tuskin mennään, mutta se on se varsinainen tavoite. On myös huonoja ja ihmisiä epäoikeudenmukaisesti kohtelevia yrittäjiä. Paikallisen sopimisenkin leviämisen este on se, että työntekijät eivät luota tasapuoliseen sopimiseen työpaikalla. Esimerkit tukevat sitä käsitystä, että paikallinen sopiminen on helposti työnantajan sanelua. Molempiin suuntiin tulee ylilyöntejä ja sen takia nyt pohdinnassa oleva hallituksen lakiesitys ei voi muuttaa sitä, että irtisanomiseen pitää olla perusteet. Ay-liike on aina ollut sopimassa tuottavuuden kehittämisestä. Miten se nyt olisi sitä ajatusta vastaan, että töissä ei pitäisi hoitaa hommiaan?
On oikeastaan on lopulta aika yhdentekevää, että johtuuko pienyrityksen irtosanominen epäpätevästä pomosta vai lusmusta alaisesta. Kun huonosti yhteen sopivat osapuolet katkaisevat työsuhteen, niin kaikki voittavat. Sekä työntekijä, että työnantaja.
Tämä siis sillä oletuksella, että työmarkkina toimii suhteellisen hyvin ja työntekijä löytää uuden duunin kohtuullisen nopeasti.
Sitä en ymmärrä, että miksi tulee karenssia jos saa potkut.
Minusta suomalaiset pitäisi saada vaihtamaan työpaikkoja paljon nykyistä useammin.
Sama juttu kuin tässä pääkaupunkiseudun torstaisessa laittomassa lakossa.
Työntekijät luulivat puolustavansa oikeutta turvalliseen työpaikkaan mutta itse asiassa tulivat vaatineeksi työntekijälle oikeutta vetää asiakasta turpaan.
Bussikuskeille on hsl:n ohjeet siitä että hommiin kuuluu ainoastaan ajaminen, turvallisuus on vartijoiden vastuulla, varsinkin päätepysäkillä jossa tulevat välittömästi paikalle.
Hyvä kirjoitus ja J. Vartiaisen blogijuttu on myös erinomainen.
Ay-liikkeellä on lakkokassat pullollaan jättimäisten sijoitustuottojen (mm. osakemyynnit Kojamon listautumisessa) ansiosta. Rahat polttaa “taskussa” ja käytetään lakkoilemiseen. Valtio maksaa ainakin kolmella tavalla suuren osan lakkokassavaroista:
1. ay-liikkeen verovapaa toiminta yleishaitallisena toimijana, suuret sijoitustuotot verovapaita
2. jäsenmaksujen verovähennysoikeudella
3. asumistukina. Jättimäisen Kojamon lisäksi ay-liikkeellä suoraan omistuksessa merkittävä määrä sijoitusasuntoja verovapaita vuokratuottoja keräämässä
Eli valtio maksaa ay-liikkeelle jotta ay-liike voi käydä poliittisia lakkoja valtion päätöksiä vastaan. Eihän tässä ole mitään tolkkua.
Oman lisänsä vitsiin tuo se, että ay-liike perustelee tärkeyttään ansiosidonnaisen työttömyysturvan hoitajana. Todellisuudessa kassojen osuus korvauksista on minimaalinen (5%).
Lakkoilussa irtisanomissuojasta on kyse tietysti vallasta. Muskeleita täytyy pullistella pikku asiassa, jotta kukaan ei uskaltaisi edes harkita suuria muutoksia työmarkkinoilla. Asemia ei saa päästää murenemaan.
Ay-liike elää edelleen 80-luvulla eikä tunnusta, että Suomen täytyy mukautua muuttuneen maailman olosuhteisiin. Barrikaditoiminta ja haulikkoammuntaa muistuttava lakkoilu osoittaa, että kolmikannan aika on ohi. Päätösvalta takaisin sinne minne se kuuluukin, eduskuntaan.
Erityisen ikävää Suomen kannalta on, että suurin puolue SDP on täysin ay-liikkeen miehittämä ja näillä näkymin seuraava pääministeri (Rinne, kääk!!!)-puolue. Tiedossa on neljä vuotta lisää seisahtanutta menoa.
Perustuslain vastaista työvoimakartellia Hakaniemen veroparatiisista pyörittävä ay-liike väittää falskisti puolustavansa heikompiosaisten etuja.
Todellisuudessa se ajaa itsekkään härskisti hyväosaisten työssäkäyvien etuja 300 000 työttömän ja pk-yritysten kustannuksella.
Suomen suuryritykset ovat jo pääosin siirtäneet toimintansa ulkomaille. Nyt ollaan näköjään savustamassa eniten uusia työpaikkoja luovia pk-yrityksiäkin maasta.
Meneeköhän tämä bluffi läpi?
Seppo Korppoo, 30 vuotta pk-vientiyrittäjänä
> Koko yhteiskuntaa ajatellen on hyvä asia, että
> yritysten on vaikea irtisanoa ikääntyvää
> työntekijää
Päin vastoin.
Asiahan on niin, että riippumatta siitä millainen tuo irtisanomissuoja on, tietyt työt tehdään (yhteiskunnassa). Ero on vain siinä tekevätkö työn yhdet työntekijät vaiko toiset.
— Irtisanomissuojan vallitessa noita töitä tekevät osaamattomat työntekijät ja nuoret kyvyt odottavat kortistossa vuoroaan tullakseen itse osaamattomaksi työntekijäksi ikuiseen työpaikkaan.
— Ilman irtisanomissuojaa työllisyystilanne pysyy (ceteris paribus) samana mutta työntekijäkunta nuorenee. Huonot ulos hyvät sisään.
Vakavin ongelma tällaisessa irtisanomissuojayhteiskunnassa on, että tilanne on täysin kestävä kehityksen vastainen. Jo vuosituhansien ajan ja kaikissa yhteiskunnissa on vallinnut tilanne, että nuoret elättävät vanhat ja raihnaiset. Me jotenkin uskomme päässeemme muutamassa vuosikymmenessä yhteiskunta 2.0 tasolle. Täällä kaikki on kääntynyt päälaelleen! Luonnonlait säädetään eduskunnassa, miehet ovat naisia, … ja vanhat elättävät nuoret.
Valtaa käyttävä vanhempi sukupolvi kilpailee siitä, kuka lyö pöytään korkeimman eläkeiän. Että vieläkin vanhemmaksi “saa pitää työpaikkansa” ja käydä työssä. Että entistä useampi nuori voisi kortistossa nauttia vanhustensa työn hedelmistä.
Eikä tässä vielä kaikki! Nyt jo käydään huutokauppaa siitä kuka tuo eniten nuoria työkykyisiä miehiä ulkomailta, jotta nämä työvanhukset voisivat vielä elättää heidätkin. — Korjaan. Siis saavat pitää työpaikkansa. Ainakin näin heidän odotetaan uskovan.
Olen kuullut, että jotkut tosi pienet käyttäisivät kikkaa, jossa koko yritys lopettaa toimintansa ja sitten perustetaan uusi yritys sitä jatkamaan. Tää ei varmaan kuitenkaan sovi kaikkiin tilanteisiin.
Tuohon koeajan pidennykseen voisi toimia ratkaisu, että muutaman vuoden samassa työssä ollut voisi irtisanoutua ilman, että joutuu työkkärin karenssille. Tämä mahdollistaisi työvoiman vaihtuvuutta tarvittaessa ilman, että pidempään firmassa ollut työntekijä saisi “extra“rangaistuksen siitä hyvästä, ettei enää sovellu samaan työhön mihin hänet on aikanaan palkattu.
Lisäksi tuossa keskustelussa nousee aina esille, ettei firmat “huippu“tyyppejä irtisanoisi. Ongelma tosin on, että noita huipputyyppejä ei ole kuin prosentti työvoimasta, loput on enemmän ja vähemmän keskivertoa.
On ehkä hieman yksipuolista, että mainitset vain irtisanomissuojan kirjoittaessasi rakenteellisesta työttömyydestä. “Lusmu” voi myös olla lusmu, koska hänellä ei ole mahdollisuutta lähteä epämielekkäästä työstä, vaan joutuu jäämään, koska ei ole varaa 90 päivän karenssille. Mikäli irtisanomissuojaa heikennetään, kannatta toisessa päässä myös helpottaa irtisanoutumista ja ottaa vaikka mallia Tanskasta, jossa karenssi on 3 viikkoa. Saattaa olla, että lusmut lähtevät ihan vapaaehtoisesti liikkeelle, kun työmarkkinat muuttuvat dynaamisemmiksi. Nykyinen järjestelmä tukee sitä, että istutaan pallilla tappiin asti ja vähän ylikin, jolloin myös työntekijän luottamus omiin taitoihinsa ja arvoon työmarkkinoilla laskee, mikä taas haitta rekrytoitumista uusiin tehtäviin.
Pienyrityksen tuottavuus voi nousta sen takia, että matalasuhdanteessa voidaan väkeä helpommin vähentää laskeneen kysynnän tasolle. Mutta tämä tuottavuuden nousu yrityksissä tapahtuisi sen kustannuksella, että yhteiskunnan kontolle tulee lisää työttömiä huonoina aikoina. Hyvinä aikoina yritys työllistäisi hieman enemmän ja samalla tuotantokin nousisi.
Busineksen pyörittäminen kannattavasti tulisi irtisanomislain mukana helpommaksi, mutta samalla vähenisi yrittäjän motivaatio kehittää yritystä kestämään myös huonot suhdanteet. Tuotekehitystyö jäisi vähemmälle. Business muuttuisi enemmän työllistä ja irtisano ‑tyyppiseksi toiminnaksi, johon työntekijät eivät sitoudu kovin hyvin, vaan hakevat parempia työpaikkoja. Pitääkseen korkeasuhdanteessa hyvät työntekijänsä, yrittäjät joutuisivat maksamaan parempia palkkoja.
SAK:ta on haukuttu turuilla ja toreilla aiheen tiimoilta aivan riittävästi, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt tosiasia, että SAK:n jäsenet näyttävät äänestävän jaloillaan. SAK on sulanut miljoonasta jäsenestä reiluun kuuteen sataan tuhanteen. Samalla Loimaan kassa (YTK) on ylittänyt 400 000 rajapyykin. Loppua muutokselle ei näy.
SAK ei mitä ilmeisimmin enää edusta työtä tekevää duunaria vaan ihan jotain muuta. Kauanko sen kanssa kukaan enää neuvottelee? YTK ei ole neuvotteluorganisaatio, joten tarvitaan uudenlaista ajattelua. Mitä, sen näyttää aika viimeistään silloin kun YTK:n jäsenmäärä ylittää SAK:n jäsenmäärän. Syylliset on helppo nimetä, SAK:n nykyjohto voi katsoa ihan peiliin.
Nykyisin näkyy olevan tapana, että pysyvänluonteisiinkiin tehtäviin palkataan vuokrafirman kautta. Vuokratyösuhteiden ehdot ovat usein sellaiset, että tälläinen työntekijä on helposti irtisanottavissa ilman tosiasiallista syytä ilmoittamalla vuokrafirmaan, ettei työntekijän panosta enää tarvita. Oikeustoimia harrastetaan siis väärin otsikoin kun työnantajavastuu on siirretty palkanmaksupalveluun. Tästä vankka ay-liike ei ole yleislakkoillut hallitusta vastaan.
Toisaalta olen kannalla, että pienyrittäjän on voitava valita työkumppaninsa vaikka pärstäkertoimen mukaan. Olishan se kamalaa, jos bändissä pitäisi pitää soittajaa jonka tyyli tai vitsit eivät miellytä. On otettava piuhat irti ja palkattava toinen rinnalle jos ei sitten tilalle.
Työttömyysturvamme on sitä luokkaa, että irtisanominen tai lomauttaminen eivät aiheuta välitöntä katastrofia. Jos irtisanominen on liian helppoa seuraa tästä kuitenkin valtatasapaino-ongelma: työntekijän on pukeuduttava pysyvään golgatehymyyn.
Kun ay-liike perustelee yhdenvertaisuusperiaatteella, ettei irtisanomissuoja saa vaihdella yrityksen koon mukaan, se joutuu hetteikölle: liitothan ovat nimenomaan halunneet sisältää kaiken mahdollisen “juuri meidän liiton” sopimukseen siten, ettei edes vähimmäispalkasta ole voitu säätää. Lainvoimaiset sopimukset luovat eriarvoisuuden viidakon mikä näkyy mm. tapauksessa, missä Posti vaihtoi lehdenjakajien sopimusta palkkoja alentaen. Voimassa on ollut siis kaksi lainvoimaista SAK:n sopimusta, jotka antavat samasta työstä eri palkan. Tämmöistä voi kestää vain ay-juristin mieli.
Yhdenvertaisten työehtojen kehittämistarpeen painopiste on mielestäni eri alojen sopimusten ehtojen harmonisoinnissa etenkin julkisten ja ykityisten alojen välillä. Pysyvän vuokratyövoiman käyttäjälle tulisi myös saada täydet työnantajavastuut.
Pienyrityksissä ei ole kyse pahasta kapitalistista vaan usein henkilöyrittäjästä, jolla on kasvot kuten työntekijälläkin. Henkilöyrittäjä ottaa riskin työllistäessään mutta työntekijä ei riskeeraa omaa työvoimaansa, joka työn loppuessa kelpaa sitten seuraavalle, vaikkapa suurelle työnantajalle. Kun yhdenvertaisuusperiaatetta ei työsuhteissa kummiskaan noudateta kaikkien seikkojen osalta, on mahdollista helpottaa pienyrittäjän elämää työllistämisen ehtoja keventämällä.
Argumentti on senkin lisäksi vähän ontto, koska tälläkin hetkellä isoissa yrityksissä on parempi suoja. Yt-neuvottelukierros tuo yli 20-hengen yrityksille lomautuksiin ja irtisanomisiin tuot. ja taloudellisilla syillä monta viikkoa armonaikaa. En ole nähnyt että kukaan olisi pitänyt YT-lain rajaa perustuslain vastaisena.
Jaa että “lusmua ei pysty millään irtisanomaan”? Voi voi ihanko totta? Kyllä ne lailliset keinot siihen on jo olemassa. Suomen Yrittäjät ja EK kustantakoot valtavista varoistaan pk-yrittäjille neuvontapalvelun irtisanomistilanteita varten, niin ei tule sotkua eikä synny sairaalloisia harhaluuloja.
Taas maalaillaan ay-liikkeestä isoa pahaa sutta, joka pitää demokraattisesti valittua (siniset: kannatus 0,5 %) hallitusta pihdeissään. Kivasti unohtuu, että Sipilän hallitus on vain EK:n ja Suomen Yrittäjien jatke, joka toteuttaa isäntiensä käskyjä kiltisti. Siitä on kuulkaas demokratia todella kaukana! Kun pohditaan, mistä tässä hässäkässä on kyse, yksi vahva selitys voi olla ehdolle asettuvien porvaripoliitikoiden voimannäyttö vaalirahoittajillensa tai Suomen Yrittäjien kiristys, että jos ette nyt puske tätä asiaa läpi vaalirahaa ei sitten tipu.
Anteeksi, korjaus: siniset kannatus 1,1 %.
Kun katsotaan hallituksen työmarkkinasekoilujen isoa linjaa, sieltä taitaa löytyä taustalta thatceriläinen ay-liikkeen murskaamisprojekti. Lakimuutosten taustalla ei koskaan olekaan ollut aidosti mikään työllisyyden parantaminen tai valtiontalouden pelastaminen, vaan pelkästään työntekijäpuolen neuvotteluvoiman lopullinen tuhoaminen. Pääoman märkä uni on pitkään ollut yleissitovuuden poisto.
Mikroyritysten (yrittäjä ja 1 — 5 työntekijää) lainsäädntöä olisi syytä kehittää monella tapaa. Ei sentään niin kuin Yrittäjät ry maalailee vaan pikemminkin ilman lobaajia olevian pienyrittäjiä kuunnellen. Irtisanomisläainsäädännän muuttaaminen on siinä listassa loppupäässä.
Vastustusta ei ole aiheuttanut esimerkiksi esitys “muun työn tarjoamisvelvollisuutta koskevaa säännöstä ei sovellettaisi työnantajan työllistäessä alle 20 työntekijää”.
Lopputulos lienee, että osaajat menevät ihan itsensä takia isompiin yrityksiin ja pienyrityksissä rekrytointi vain vaikeutuu. Ehkä se oli homman idea? Lainsäädntö Suomessa tehdään pitkälle suuryritysten ehdoilla ja lobaamana.
Yrittäjät ry teki jäsenilleen selväksi, että ketään ei pidä palkata. Oliko mietitty ihan loppuun asti?
Ylipäätään asiallista neuvontaa olisi oltava tarjolla mikroyrityksille — ja juuri sopimusasioissa ja henkiöstöasioissa. Mitä lainsäädäntö ja sen tulkinta ovat?
Irtisanomissuojassa takaisnottovelvoite tuotannollisissa ja taloudellisissa perusteissa on eniten hiertävä asia. Senkin voi välttää, jos jaksaa tehdä kirjallisen toimenkuvan, ja toimii huolellisesti ja miettii etukäteen.
Työnkeijän kannalta työttömyysajan karsenssi on aika tiukka ruoska pysyä ruodussa. Jos hoivayrityksen työnekijä (lain velvoittamana) ilmoittaa puutteista ja sen jälkeen tuleekin selville huono suoritustaso ja kenkää — viesti kuullaan kyllä ihan oikein.
Pankkien linjaus luottokelpoisuudesta pienyrityksissä kiinnostaisi kuulla. Jonkinlainen maksukyky on ollut koeajan päättymisen jälkeen, entä jatkossa?
Hyvää tässä on ollut, että on muukin uutinen kuin loppumaton SOTE-sekoilu.
Soininvaara on (jälleen) oikeassa.
Irtisanominen ei Suomessa ole mitenkään erityisen vaikeaa — edes pienyrityksissä. Irtisanomiset vaan pitää osata tehdä lainmukaisesti. Lainmukaisen irtisanomisen toteuttamiseen ja varoitusmenettelyyn löytyy runsaasti ohjeistusta, vakiintunutta oikeuskäytäntöä ja konsultointiapua lakiasiaintoimistoista. SY:tä tuntuu hiertävän se, että irtisanomisten tulee nyt perustua objektiivisiin tosiseikkoihin, kuten työtehtävissä alisuoriutumiseen. Subjektiivinen kokemus vaikkapa “ilmapiirin myrkyttämisestä” tai siitä, että työntekijän naama ei miellytä, ei vielä kelpaa irtisanomisperusteeksi.
SY:n lobbaus toimii kuitenkin tosiasiassa pienyrityksiä vastaan:
— Olkoon meillä työntekijä A, jolle tarjotaan työpaikkaa isosta yrityksestä ja pienyrityksestä.
— Työpaikat ovat indifferenttejä. Pienyrityksessä työntekijä joutuu kantamaan suuremman irtisanomisriskin.
— Irtisanomisriskin kantaakseen A ottaa vakuutuksen.
— Jotta A valitsisi pienyrityksen, tulee sen maksaa vakuutuksen hinnan verran korkeampaa palkkaa. Muuten A valitsee suuryrityksen.
Ongelma on, että työnantaja ja työntekijä eivät voi sopia keskenään irtisanomistilanteessa sovellettavasta lainsäädännöstä. Vaikka pienyrityksen ei olisi aikomuskaan ikinä irtisanoa työntekijää, joutuu se silti maksamaan kovemman palkan. Esimerkiksi koeaikaan liittyvää työntekijäriskiä voidaan pienentää, jos työsopimuksen yhteydessä työntekijä ja työnantaja sopivat, ettei koeaikaa sovelleta työsuhteessa.
Lopuksi: herää kysymys, miksi pienyritykset ylipäätään työllistävät? Työnantaja voi näppärästi kiertää koko työsopimuslainsäädännö pyytämällä työntekijää perustamaan oman firman, ja ostamalla hänen yritykseltään työtä alihankintana. Parturikampaamoiden vuokratuoleista alkanut malli on yleistynyt erittäin vaativissa asiantuntijatehtävissä.
Lainsäädäntö tullee ohjaamaan parempaa työvoimaa pienyrityksiin ja huonompaa valtiolle, kunnille sekä suuryrityksiin. Ei hyvä työntekijä välitä alemmasta irtisanomiskynnyksestä koska hän tietää olevansa hyvä, hän tietää, että perheyritykset pitävät tilastojen mukaan parempaa huolta työntekijöistää kuin muut yritykset ja jos yrityksellä kuitenkin menee niin huonosti että se joutuu vähentämään työvoimaa, hän saa kyllä uusia töitä.
Pieniin yrityksiin ei uuden lain aikana enää hakeudu surkimuksia eikä muiden siivellä eläviä pummeja. Joten on mahdollista että pienyritysten työvoimakustannukset nousevat marginaalisesti, mutta tuottavuus parempien työntekijöiden kautta tätä enemmän.
Millaisia ovat ne lainsäädännölliset muutokset, joilla pk-yrityksistä tulisi suuryrityksiä ja valtiota houkuttelevampia työntekijöitä? Nyt tavoiteltu lainsäädäntömuutos toimii voimakkaasti päinvastaiseen suuntaan.
Niin ikään on vaikea hyväksyä väitettäsi, että työvoiman joukossa olisi suuri massa, joka olisi täysin indifferentti työttömyysriskin suhteen. Karrikoidusti: jos tällaiselle henkilölle tarjotaan kahta samanlaista työpaikkaa, joista toisesta ei voi tulla irtisanotuksi ja toisesta voi saada kenkää koska vain ilman irtisanomisaikaa, valitsisi työntekijä työpaikan arvalla.
Nimimerkki Syltyn kanssa olen samaa mieltä. Asiantuntijatehtävissä tuntipalkkojen ero “kortilla” ja “oman firman kautta” tehtäessä tuntuu olevan 30–50% luokkaa, ehdoista ja sopimuksen pituudesta riippuen.
Ehdotettu lainsäädäntömuutos on siitä jännä, että se heikentää ehtoja vain osassa yrityksistä. Toki toimialojen yritysrakenne on erilainen; jollain on enemmän pk-firmoja ja jotkin pyörivät suuryritysten varassa.
Jonka jälkeen työpanoksen hinta on kaikkien riskien ja vaivan siirryttyä työntekijälle, aika paljon korkeampi kuin suoraan työllistettäessä.
Koska eihän se voi niin toimia, että irtisanomiskynnyksen alennus menee palkkoihin (kuten esität), mutta koko työsopimuslainsäädännön ja kaiken byrokratian sivuuttaminen ei näy missään.
Muuten, niillä aloilla, joilla TES-palkat ovat korkeammat millä työntekijät tulisivat töihin, työehtojen (pieni) heikennys ei vaikuta palkkatasoon. Markkinapalkka-aloilla sen tulisi tietenkin näkyä, ainakin jollain aikavälillä.
Jos tästä keskustelusta koettaa tislata ulos oleelliset asiat, ne ovat mielestäni nämä:
Kyseessä on ay-liikkeen ja SDPn valmistautumisesta tuleviin eduskuntavaaleihin. Irtisanomislaki on vain tekosyy, jonka pienen merkityksen kaikki ovatkin tunnustaneet.
OS sanoo tämän suoraan: ”… on haluttu antaa vaalivoitto SDPlle”. Kuka on halunnut? Ay-liike tietenkin, joka vieläpä uhkailee laittomalla poliittisella yleislakolla!
Joku voisi kysyä, että onko kyseessä ay-liikkeen masinoima vallankaappaus?
Entinen SDP-presidentti Ahtisaarikin juuri tokaisi, että ay-liike on toiminnallaan tuhoamassa hyvinvointiyhteiskuntamme.
Toisaalta keskustelusta puuttuu lähes kokonaan Irtisanomislain toisen osapuolen, pk-yritysten näkökulma. Siis se, että kovaa riskiä ottaen, pk-yritykset joutuvat reaalimaailman verisessä kilpailussa taistelemaan jokaisesta kaupasta.
Jopa kotimaassa tämä taistelu käydään usein kansainvälisiä suuryrityksiä vastaan. Esimerkiksi Amazon, ym. “halpiskaupat” jyräävät jo täysillä Suomessa. Kansainväliset veroparatiisi-yritykset näyttävät kaappaavan sote-sektorin parhaat palat.
Tässä reaalimaailmassa ei ole mitään työsuhdeturvaa, koeaikaa, oikeudenmukaisuutta tai tasa-arvoa. Jos tasa-arvoa olisi, olisin minäkin George Clooneyn näköinen…
Onkin selvää, että rajua yrittäjäriskiä ottavan pk-yrittäjän etua ei Suomessa nykyisin aja juuri kukaan. Ei ajanut 90-luvullakaan, kun monet kannattavatkin yrittäjät ajettiin Koiviston konklaavin toimesta konkursseihin ja itsemurhiin. Jatkaako Rinteen konklaavi pian samaa SDPn traditiota?
Isänmaastaan huolestunut pk-yrittäjä Seppo Korppoo, joka elää reaalimaailmassa
Tokaisi kaksi vuotta sitten ja tuli juuri uudelleen twiitatuksi.
Olen lievästi lakiesitystä vastaan. Syynä ovat keskustelussa vallinnut ilmapiiri ja työntekijöiden leimaaminen lusmuiksi, tai peräti “laiskoiksi turjakkeiksi”. Ymmärrän että näin ei ole kaikkien yrittäjien mielestä mutta jossain kuitenkin.Kaikki on ala ‑ja paikkakuntakohaista, ja kuvittelisin että näin voi olla aloilla joissa tuottavuus ei ole kaikkein parasta ja paikkakunnilla joissa minimipalkkakin takaa kohtuullisen elintason, jos onnistuu saamaan töitä.
Nämä on rakenteellisia ongelmia ja pitäisi korjata rakenteista alkaen, eli pitäkö yliäänsä tukea yrityksiä joiden kannattavuus on heikkko ja jotka eivät työllistä kuin pieniä määriä ihmisiä/yritys? Eikö isoissa yrityksissä osata asioita paremmin, kun toimitaan yhteisten pelisääntöjen mukaan. Ei Suomen kansantalous nouse tukemalla risukasoja joihin ei edes auriko paista, ei vaan tarvitsemme suuria vientibrändejä, sellaisia kuin Nokia oli.
Kevennys — vaikkabrittiläinen ironia ei ole Suomessa tapana ede komiadeass:
Koska ekonomiostit kannattavat irtisanomsilainsäädäntöä tiettävästi yksimielisesti, he voisivat olla verrokkiryhmä, johon sen vaikutuksia kokeilla niin yksityisissä ja julkisissa työsuhteissa työpaikan koosta riippumatta. Kokeiluun voisivat myös ilmoittautua mukaan kaikki muutkin irtisanomislain kannattajat samoin ehdoin.
Jos parin vuoden jälkeen kannatus on edelleen 100% ja ekonomistien työllisyys on parantunut yksityisellä sektorilla, homma varmaan toimii.
Ylipäätäänlakeja pitäisi kokeilla ensin. Ei kuitenkaan niin kuin perustoimeentuloa kokeiltiin. Erikoinen lopputulos oli myös se, että kun kokeilussa saatiin onnistuneesti ttyttömniä työhön, kokeilu todetaan epäonnistuneeksi eikä sitä jatketa tai laajenneta. Ehkä ei vastannut poliittisia tavoitteita, meinaan se työllistäminen.
Osmo “Siinä alkuviikon keskustelussa irtisanomislakia vastustanut piti sitä perusteettomana. Hän toimi korkeassa asemassa osaamisalalla ja kertoi, että on joutunut irtisanomaan henkilöön menevistä syistä paljon työntekijöitä, koska nämä eivät ole selvinneet töistään. Tämä tehdään siirtämällä irtisanottavat ensin omaan yksikköön ja sitten YT-menettelyssä lakkauttamalla tämä yksikkö tarpeettomana. Ihan by the book! Ei ihme, että isot yritykset pitävät asiaa tarpeettomana, kun mikään ei estä heitä irtisanomasta ketä huvittaa. Tätä kikkaa ei voi käyttää kolmen hengen yrityksessä.”
Ei muuten tarvitse tuollaista kikka kolmosta.Kyllä laiskan ta, huolimattoman tai vahinkoa tekevän voi irtisanoa, Ei siinä ole muuta ongelmaa kuin näytön kerääminen. Nykyään, kun työsuoritteista kerätään dataa niin laiskuus näkyy selvästi.Jos työsuoritteiden määrä on esim 30 % vähäisempi kuin kesksiarvo niin voi antaa varoituksen ja jos määrä ei nouse niin voi irtisanoa
Samoin pitkäaikainen työkyvynalenema oikeuttaa irtisanomiseen tai purkuun. Tässä mielenkiintoinen KO päätös , eipä taida pikkuyritys selvitä.Mutta ei se selviä uudenkaan lain mukaan, päinvastoin ‚aina kannattaa riitauttaa, sillä se voi estää karenssin
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2006/20060104?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=irtisanominen%20laiminlyönti
” Yhtiö oli päättänyt pitkään palveluksessaan olleiden A:n ja B:n työsopimukset lähettämällä heille asiaa koskevat kirjalliset ilmoitukset ja varaamatta heille tilaisuutta tulla kuulluiksi työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Toisaalta on otettava huomioon, että vaikka yhtiöllä ei ole ollut oikeutta A:n ja B:n työsopimusten purkamiseen, sillä on kuitenkin ollut peruste päättää ne irtisanomalla. ”
Uusi irtisanomislaki tulee myös lisäämään syrjäytymistä eli kun työsuhde puretaan henkilöstä johtuvista syistä niin siitä jää poltinmerkki. Jos työtodistuksessa lukee , että työsuhde päättyi henkilöstä johtuvista syistä tai työsuhteen päättymisen syytä ei ole niin sellaisen hakemus lentää roskikseen.
Yksi syrjäytetty maksaa yhteiskunnalle miljoona, mutta monet ovat näköjään valmiita maksamaan tuon hinnan
Jokainenvaltisee tiensä työpaikoilla. On laiska, työpaikkaiusaaja tai muuta jonka perusteella voi sanoa irti. Toimintatapansa työpaikalla on valintsee jokainenihan itse. Ei työnantaja siihen syyllinen. Myös seuraukset täytyy ottaa vastaan:)
Soininvaara taisi vahingossa kehittää juuri oikean sanan tällä mölinälle vesilasissa.
>yrittäjä voi käyttää irtisanomismahdollisuutta painostaakseen työntekijöitä luopumaan laillisista oikeuksistaan.
Ehkä se on näin, mutta tämäkin painostusmahdollisuus on osin meidän päätösperusteisesti itse tuottama. Julkinen valta kannustaa meitä pienyrittäjiä rekrytoimaan. Olen itsekin hiljattain anonut ja saanut julkista rahaa palkanmaksuun työntekijälle. Ajatelkaa jos olisi päinvastoin, julkinen valta kannustaisi irtisanomaan, maksaisi siitä esimerkiksi irtisanomispalkkion. Silloin rekrytointimarkkinoilla olisi ankara kilpailu työntekijöistä, työtön voisi painostaa rekrytoivaa työnantajaa luopumaan laillisista oikeuksistaan, muussa tapauksessa työntekijä ei suostuisi tulemaan meille töihin.
Henkilöperusteella irtisanottu joutuu myös yhteiskunnan rankaisun kohteeksi. Eli karenssi on 2 kuukautta uudessakin esityksessä. Se merkitsee pienituloiselle n 2500 euron sakkoa, keskituloiselle n 5000 euroa.
Rikospuolella pitää melkein tappaa , jotta saisi yhtä suuren rangaistuksen. Keskituloisella se merkitsisi 100 päiväsakkoa, pienituloiselle 150 suuruisen päiväsakon nappaamista
Muutenkin Suomessa työtöntä rangaistaan EU rankimmin, karensseja jaetaan mielivaltaisesti ja useasti
Useimmissa EU-maissa ei edes tunneta karenssia
Keskustelu olisi jotenkin rakentavampaa, jos tässä yhteydessä muistettaisiin mainita, että Sipilä tarjosi tämän kaksoisrangaistuksen poistoa. Siksi on vähän epärehellistä vedota siihen.
Tämä karenssin poisto oli jäänyt itseltäni huomaamatta, mutta ainakin iltalehden eräässä kuvatekstissä näin väitetään Sipilän sanoneen. Mikäli näin on itse ehdotuksessakin, niin päästään viimein sellaiseen ehdotukseen, josta en itse asettuisi suoraan vastarintaan, vaan voisin aloittaa keskustelun. Ilmapiiri on kuitenkin tukahdutettu ylimitoitetulla ja törkeällä ehdotuksella, joten homma menköön puihin.
Eipä tarjonnut, ainoastaan karenssin lyhentämistä, joka on korjatussa esityksessä. Sipilä puhui huolimattomasti, Lindström korjaili eräässä toisessa yhteydessä
O.S:” vaalivoitto demareille. Se ei taas oikein palvele tavoitetta saada työmarkkinat toimimaan paremmin”
Ymmärränkö nyt oikein ? Soininvaara väittää demarien tulevan vaalivoiton heikentävän työmarkkinoita. Demarit taasen ovat vuosien ajan ilmoittaneet luoneensa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Ketä tässä pitää uskoa ?
SAK/SosDem-akseli ovat nyt kuitenkin imagovastatuulessa. Silti kannatus kyselyjen mukaan nousee. Onko ristiriita mittauksen rakenteessa , mittakaavoissa vai missä ? Enemmistö suomalaisista ei hyväksy nykyistä lakkoilua ja talouselämän häirintää. Kyseenalaistetaan jopa SAK:n verovapaus. Kohta joku voi uskaltautua pyhäinhäväistykseen ja kyseenalaistaa kolmikannan. On menty jopa niin pitkälle, että EU:lle on kanneltu yleissitovuudesta.
Virolaiset rakennustyömiehet paiskivat Suomessa töitä 24 / 7 ja sunnuntaiaamuisin työt alkavat 6–7 aikaan. Ovatkohan lisät SAK:n lakien mukaisia ? Luulisi olevan kallista rakentamista, mutta niin vaan rakennukset nousevat pikavauhtia verrattuna kotimaiseen rakentamiseen.
Mannerlaatat jytisevät, mutta ovatko ammattiliittojen lakkokenraalit ja kenraalittaret hereillä missä nyt mennään ? Lakkoa pukkaa vaikka muu maailma menee eteenpäin.
Siinä Soininvaara vetää mutkia vähän suoraksi, kun vertaa asiantuntijoita jääkiekkovalmintajiin. Työpaikoissa yleensä asiantuntijat eivät ole mitään yhden tai kahden asian asiantuntijoita vaan heidät palkataan töihin tekemään monia asioita.
Asiantuntija, joka ei ole johtavassa asemassa, on rividuunari siinä missä muut. Jostain erityisosaamisesta hänellä voi olla parempi palkka kuin muilla, mutta koska työpäivä on 8 h/päivä ei hän kuitenkaan ehdi tehdä töitä 2 kertaa enemmän kuin muut, vaikka olisi kuinka “asiantuntija”. Jos haluaa pelkästään konsultin määräajaksi, kannattaa vuokrata sellainen konsulttifirmasta.
Työnantajien, jotka ovat epävarmoja siitä epäonnistuuko jonkun “asiantuntijan” rekrytointi, kannattaa sanoa että palkka on aluksi lähestulkoot sama kuin rividuunarin, mutta jos osaat tehdä sen lisäksi sitä tai tätä, ja siitä on näyttöä, voi palkka nousta. Jos erityisosaaminen osoittautuukin kapeammaksi kuin mitä toivottiin, ei palkkaa sitten tarvitsekaan nostaa, mutta hän saa jatkaa tekemään samoja töitä kuin muut, mutta tuoda pikkuhiljaa uusia ideoita työyhteisöön.
Joka tapauksessa motivaatiota ei kellään nosteta sillä että “saat tämän työn jos täytät kaikki vaatimukset” ja jos ei täytä, niin kenkää.
Puhut asian laidasta. Ei ritisanimisen helpottaminen kske sitä että ikääntyvän saa irtisanoa iän perusteella:) Se on laitonta nyt ja tulevaisuudessa. Ainoa syy jonka vuoksi ikääntyneen saa sajoa irti on tuontannollise ja taloudellsiet syyt. Mutta…Sinäkin tiedät…jos irtisanoo noilla perusteilla on uuden työntekijän palkkaamiseen 6 kuukauden karenssi. Jos sinä aikan palkaa työntekijän on palkattava takaisin irtisanottu:)
Monta virhettä.Ikääntyneen voi irtisanoa esim jos työkyky on alentunut pysyvästi tai pikäaikaisesti.Useimmiten näin käy ikääntymisen myötä, sairauden tai pelkän ikääntymisen aiheuttaman suorituskyvyn laskun vuoksi . Uusi laki vielä helpottaa tätä.
Kannattaisi miettiä vanheneeko itse ?
Takaisinottovelvoite on vain jos korvaajan työnkuva on 100 % sama kuin irtisanotun. Täytyy olla aikamoinen tumpelo yrittäjä, jos ei osaa tehdä vähän erilaista tehtäväkuvaa jos ei halua työntekijää takaisin
Ei voi kun ihmetellä kun seuraa lakkokenraalien toimintaa: johtaako Suomea demokraattisesti valittu ja parlamentaarisesti hallitseva enemmistöhallitus vai ulkoparlamentaarinen ay-liike ? Poliittiset lakot voi hyvin kieltää tai ainakin voimakkaasti rajoittaa.
Toinen kysymys: koska verovapaa ay-rälssi aikoo osallistua hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen maksamalla veroa pääomatuloistaan ? verovapaan yleishyödyllisyyden kaavun alla tapahtuva kuppaaminen on härskiä ja kaksinaismoralismia kun SDP samaan aikaan puhuu veropohjien tiivistämisen puolesta eli siis verotuksen kiristämisestä jonka tietenkin muut maksavat. Punapääoma on aina käsi naapurin taskulla. Nykymuotoinen ay-liike on kylmän sodan ajan peruja ja pahasti ajastaan jäljessä.
Lakkoase on sijaistoimintaa, nyt tähdätään eduskuntavaaleihin. SDP on täysin ay-liikkeen vanki.
Yritystukien perkaus loppui,kun EK ilmoitti että se ei käy. Asiantuntijoiden mukaan suurin osa on turhia tai jopa haitallisia.
Samoin EK uhkailee toistuvasti,että työpaikat viedään muualle ellei Eduskunta alistu EKn vaatimuksiin
Joillekin ulkoparlamentaarinen vaikuttaminen on sallittua.
Ja ilman ay- liikettä paikallinen sopiminen on keräämistä.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005862109.html
Sekö tosiaan on demokratian puhtainta ydintä, kun pääoma uhkaa siirtää tuotannon halpamaihin, jos ei toteuteta sille mieleistä hallituspolitiikkaa? Sekö on kauneinta parlamentarismia kun Suomen Yrittäjät nyt vie koko hallitusta raivelista miten huvittaa? Eipäs porvaripuudelitoimittajat, ‑kolumnistit ja pääkirjoitustoimittajat mylvi tästä kolikon toisesta puolesta koskaan. Ay-liike on aina vaan näytelmän roisto, vaikka paljon pahempiakin löytyy työntekijäpuolen leiristä.
Elinkeinoelämä on ostanut itselleen vaalirahalla porvarihallituksen käsikassarakseen. Tämä ei ole demokratiaa.
Sitä paitsi ei ay-liike oikeistolaisen valtavirtamedian mielestä saisi ylipäätänsäkään tehdä mitään. Ei saa olla mielipiteitä politiikasta, ei saa edes puolustaa jäsenistön etuja, ei saa lakkoilla koskaan eikä mistään syystä. Ainoa mitä ay-liikkeellä on lupa tehdä, on kuihtua pois.
Tuossa on sanasta sanaan mitä Sipilä lupasi.Hän ei siis luvannut poistaa karenssia vaan miettiä sanktiointia ja tuoda sitten lopullinen esitys lakiehdostuksessa
”Minun mielestä se, että jos henkilöperustaisen alennetun kynnyksen vuoksi sanotaan irti, siitä ei saisi tulla tuplarangaistusta. Tämä on kysymys, jota me nyt mietimme hyvin, hyvin tarkkaan ja me otamme lausuntopalautteen hyvin tarkkaan huomioon ja sitten teemme hallituksen lopullisen esityksen.”
Tässä on myös sellainen näkökulma, että 70 % virherekrytoinneista syy on rekrytoijassa.Ei ole yksinkertaisesti osattu määritllä millaista osaamista/henkilöä haetaan
Nyt yrittäjä halutaan vapauttaa virheidensä aiheuttamista seurauksista. Eli yrittäjän virheet pistetään työntekijän piikkiin
Tehtaita on pantu paljon kiinni. Siirrymme pikuuhiljaa kohti palveluyhteiskuntaa ja tällaisessa yhteiskunnassa työlistäjät ovat näitä pieniä yrityksiä. Eli yrittäjiä kannattaisi kuunnella eikä taistella vastaan.
Ongelma tässä farssissa on siinä, että samalla lakiesityksellä on tehty kahta eri asiaa, eikä näitä asioita olla riittävän selkeästi eriytetty toisistaan. Nämä kaksi asiaa ovat helpomman irtisanomisen aikaansaama työmarkkinoiden dynamiikan kasvu, ja yrittäjäriskin siirtäminen yrittäjältä työntekijälle.
Ensimmäinen kohta on varmasti ihan taloustieteellisesti perusteltavissa, eli jos irtisanominen on helpompaa, tuottavuus kasvaa, työllisyysaste nousee ja lopulta kaikilla on kivempaa kuin ennen. Jälkimmäinen kohta taas on puhtaan ideologista tulonjaon poliittista uudelleenjärjestämistä, mistä työntekijäpuoli on ansaitusti ja oikeutetusti vähintään yhtä kovaääninen ja raivostunut kuin yrittäjäpuolikin, varsinkin kun työntekijäpuoli kokee tehneensä tulonjakopolitiikassa hallitukselle isoja myönnytyksiä jo ns. “kilpailukykysopimuksen” aikana.
Parempi ratkaisu olisi ollut eriyttää nämä kaksi asiaa toisistaan, ja esittää ensisijaisesti tulonjaollisesti neutraalia mallia irtisanomisen helpottamiseen. Kaikkein selkeintä olisi yksinkertaisesti asettaa irtisanomiselle hintalappu: hihasta ravistamalla lähtökohta neuvottelemiselle voisi olla vaikkapa kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa alle viisi vuotta työsuhteessa olleille, ja puolen vuoden palkkaa vastaava summa pidempiaikaisille työntekijöille. Tällaisella kertakorvauksella työnantaja voisi sitten irtisanoa työntekijän pelkällä ilmoituksella, ihan ilman raskaita byrokraattisia prosesseja.
Tulonjaollisesti neutraalin työelämän joustavuutta lisäävän lakiuudistuksen läpimenon (ja voimassa pysymisen) todennäköisyys on paljon suurempi kuin sellaisen lakiuudistuksen, jolla pyritään parantamaan yhden osapuolen tulosta toisen kustannuksella, vaikka kuinka samalla väitettäisiin “kakun” kasvavan.
Ylipäätään useiden eri tavoitteiden leipominen yhden ja saman lakiesityksen sisään on ollut iso ongelma jo pitkään. Kun lakiesitysten taustalla on sekava soppa erilaisia toisistaan irrallisia tavoitteita, on lakiesityksiä vastaan argumentoiminen aivan liian helppoa, ja niiden puolesta argumentoiminen liian vaikeaa. Lopputuloksena saadaan huonoja esityksiä, joita kukaan ei kannata eikä mitään lopulta saada aikaiseksi.
Vasemmisto demarit mukaanlukien ei ole lopulta koskaan luopunut ajatuksesta että valta kasvaa kiväärin piipusta. Alkavalla viikolla äänestettäessä hallituksen luottamuksesta nähtäneen kuinka vihreät menevät tähän mukaan.
Poliittiseen keskustaan tarvittaisiin todellakin uusi puolue jolla on jokin muu tarkoitus kuin toimiminen haja-asutusalueiden edunvalvontaorganisaationa. Liike Nyt ei ole tämä puolue.
Pisteet Antero Vartialle.
Yrittäjälläkin on irtisanomissuoja ja paljon parempi kuin työntekijällä. Kun teet esim urakkasopimuksen niin ei siitä pääse eroon vaikka yrittäjä olisi huono. Ensin pitää varottaa ja sittenkin sopimuksen purkaminen vaatii painavan syyn , jotta sopimuksen voi purkaa.
Rakennusala on hyvä esimerkki siitä, miten yrittäjä voi tehdä sutta ja sekundaa eikä hän joudu siitä vastuuseen. Yrittäjä voi myöhästellä ja laatu voi olla kehno, mutta sopimusta ei voi purkaa ennen kuin on syntynyt mittavat vahingot. .
Ja korvaus on vain max n 10 % alennus urakkasopimukseen.
Tämäkin tekee asiasta eriarvoistavan, yrittäjän sopimus turvataan perustuslain omaisuuden suojalla , joka on vahva suoja.
Työntekijän sopparilla voi pyyhkiä takapuolta