Talouspolitiikka, Vaalilupausten kommentointia, Vaalipuheiden arviointia, _

Eräs selitys Suomen pitkään lamaan

Juutuin Twitter-väittelyyn siitä, onko nousukauden ylikuumentaminen veronalennuksilla hyvää talouspolitiikkaa:

 

Osmo Soininvaara‏ @OsmoSoininvaara 21. elok.

LisääJos vasemmiston on nousukaudella vaikeuksia säilyttää maltti menojen lisäyksessä, on oikeiston yhtä vaikea hillitä itseään verojen alentamisen kanssa. Suomen talous on tuhottu kaksi kertaa (1989 ja 2007) nousukauteen sijoitetuilla veronalennuksilla.

32 vastausta 60 uudelleentwiittausta 454 tykkäystä

 

 

Vastaa

 

Tässä vähän perusteellisempi analyysi samasta asiasta. Vuoden 1990 tunarointi on oma surullinen lukunsa, jossa myötäsyklistä talouspolitiikkaa täydennettiin katastrofaalisella vahvan markan politiikalla, joten ei siitä enempää. Keskityn 2000-luvun puolivälin tunarointiin.

Olen ottanut tähän työvoimakustannukset työtuntia kohden indeksoituna pitäen perusvuotena vuotta 2004. Myönnän, että olen valinnut perusvuoden tarkoituksellisesti tukemaan hypoteesiani.  Kuvan tarkoituksena on osoittaa, että Suomen kilpailukyky vaurioitui pahasti nousukauden palkkainflaation vuoksi. Itse asiassa kokonaistuotannon sukellus jatkui jokseenkin yhtä kauan kuin tuo kilpailukyvyn menetys, mutta tätä en väitä suoraan kausaaliseksi.

Myönnän, että kuva vetää vähän kotiinpäin, koska Saksan keskipalkkoja painoivat alas Hartz -reformit, mutta kyllä Saksa paransi niillä myös kilpailukykyään.

Joku parempi ekonometrikko arvioikoon, kuinka paljon tuosta vuosien 2000-luvun puolivälin ylikuumenemisen tuottamasta palkkainflaatiosta johtui myötäsyklisestä talouspolitiikasta.  Väärään suuntaan se joka tapauksessa vaikutti.

Suomen veronalennukset eivät tietenkään aiheuttaneet kv. finanssikriisiä, mutta heikensivät olennaisesti Suomen toipumista siitä. Sen ei pitäisi olla kenellekään yllätys, että nousukautta seuraa laskukausi.

Suomalainen käytäntö, jossa palkat nousevat työvoimapulan aikana mutta eivät laske laskusuhdanteessa, on vähän huono yhteisvaluutan aikana. Ennen asia hoidettiin devalvoimalla, nyt pitäisi tehdä sisäinen devalvaatio.

Joustamattomuus on kirjoitettu työehtosopimuksiin. Jos yritys nostaa palkkojaan yli työehtosopimuksen vaatimusten paikatakseen työvoimapulaa – kuten Lidl tekee nyt Helsingissä – se ei saa tilanteen tasaannuttua palata TES:n mukaisiin palkkoihin. Yleiskorotukset on tehtävä myös noihin TES:n ylittäviin palkkoihin. AY-liikkeen kapea-alaisen edusvalvonnan kannalta katsottuna tämä on ymmärrettävää, mutta se voi johtaa pitkiin laskukausiin, kuten johti kymmenen vuotta sitten. Kun näin on, pitäisi kaikkea ylikuumenemista välttää keinolla millä hyvänsä. Nyt esimerkiksi pitäisi mieluummin nostaa kuin laskea veroja.

Jos meillä olisi kykyä tarvittaessa sisäisiin devalvaatioihin, voisimme yrittää ponnekkaammin puskea nousukauden aikana työttömyyttä mahdollisimman alas ja palauttaa töihin niitä, jotka ovat pudonneet jo peruuttamattoman oloisesti pois työmarkkinoilta.

Sisäinen devalvaatio on sekin aika hankala, koska monen velkaisen kotitalouden tilanne voi pahentua kohtuuttomasti.

Olikohan se Euroon liittyminen sittenkään järkevää?

45 thoughts on “Eräs selitys Suomen pitkään lamaan

  1. Korkeasuhdanteessa palkkoja ei pitäisi nostaa. Silloin duunarin kuuluu parantaa elintasoaan hakeutumalla parempipalkkaisiin töihin. Silloinhan niitä on tarjolla. Tämä mahdollistaa dynaamisuuden työmarkkinoilla ilman, että kenenkään palkka alenee.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. K-Veikko:
      Korkeasuhdanteessa palkkoja ei pitäisi nostaa. Silloin duunarin kuuluu parantaa elintasoaan hakeutumalla parempipalkkaisiin töihin. Silloinhan niitä on tarjolla. Tämä mahdollistaa dynaamisuuden työmarkkinoilla ilman, että kenenkään palkka alenee.

      Käytännössä tällainen joustava siirtyminen parempipalkkaisen työn perässä on mahdollista vain vähemmistölle työntekijöistä, lähinnä yksityisen sektorin asiantuntijatehtävissä työskenteleville korkeakoulutetuille. Julkisen sektorin työntekijöiden ansiotaso ei voi nousta mitenkään muuten kuin ammattiyhdistysliikkeen joukkovoiman avulla.

      En ole innostunut sellaisesta talouskasvusta, joka jättää yhä suuremman osan ihmisistä paitsi talouskasvun hedelmistä.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. @ Mikko Nummelin 27.8.2018 at 10:34

        > Julkisen sektorin työntekijöiden ansiotaso ei voi
        > nousta mitenkään muuten kuin ammattiyhdistysliikkeen
        > joukkovoiman avulla

        Pitää ymmärtää, että julkisen sektorin tehtävä ei ole elättää työntekijöitään (vaan tuottaa tietyt “palvelut”). Tie vaurauteen ja hyvään toimeentuloon ei saa kulkea julkisen sektorin ovesta. “Valtion leipä on kapea mutta pitkä”; nän sen olla pitää.

        — Tietenkin toiminnan pitää olla järkevää. Jos tietty funktio saadaan tuotettua halvemmin yhdellä hyväpalkkaisella virkamiehellä kuin kolmella huonopalkkaisella, on luonnollisesti valittava hyväpalkkainen.

        On syntynyt tilanne, että virkamiehet keskenään neuvottelevat omista palkoistaan. Tällainen menettely johtaa korkeisiin palkkoihin, valtion velkaantumiseen ja lopulta talouden romahdukseen. Näin ei saa olla. Palkkojen pitää määräytyä yksityisellä sektorilla ja pyöröovi yksityisen ja julkisen välillä pitää koko ajan olla liikkeessä.

        Julkisen sektorin pitää vähentää työvoimaansa korkeasuhdanteessa. Silloin kun yksityinen sektori käy ylikierroksilla ja palkat meinaavat karata käsistä, on julkisen sektorin ojennettava auttava käsi ja tarjottava kaikki mahdollinen työvoima tuottamaan kansantuloa. Osa näistä yksityiselle siirtyjistä voi hyödyntää osaamistaan tarjoamalla julkisia palveluja yksityisellä sektorilla.

        — (Loistava esimerkki tästä on OnniBussin omistaja, joka siirtyi VR-virastosta yksityiselle puolen tarjoamaan samaa palvelua.)

        Kun pyöröovi yksityisen ja julkisen sektorin välillä on koko ajan liikkeessä, julkinen palkkataso määräytyy yksityisellä puolen.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Mikko Nummelin:
        En ole innostunut sellaisesta talouskasvusta, joka jättää yhä suuremman osan ihmisistä paitsi talouskasvun hedelmistä.

        Ok. Lopetetaan uusien syöpälääkkeiden, tietokoneprosessoreiden ja ohjelmistojen kehitys. Maailma on valmis, ei tartte pelastaa nykyistä suurempaa osaa leukemiaan sairastuvista lapsista. Nykyinen hoitopaletti piisaa.

        Olen varmaan sydämetön kun minusta nimenomaan fiksuimpia pitäisi kannustaa vaihtamaan firmaa nykyistä useammin. Teoriassa parasta palkkaa pystyy maksamaan se työnantaja, jonka tuotanto tuottaa eniten lisäarvoa (voittoa). Mitä useammalle syöpää sairastavalle ja mitä enemmän lisäelinvuosia lääketehtaan uusi tuotos tarjoaa, sitä suurempaa lisäarvoa se luo maailmaan. Ja sitä enemmän me kansalaisina siitä voimme hyvillä mielin maksaa.

        On erittäinkin hyödyllistä, että parhaat voimat keskitetään sinne missä niistä saadaan eniten iloa ja hyötyä. Ihan turha pitää Teemu Selänteet mestiksessä kun heidät voi lähettää NHL:ään, jossa sekä Teukka (isomman palkan ansiosra), että suurempi määrä katsojia pääsee nauttimaan siitä taidosta.

        Vaikka 80% väestöstä pysyisi paikallaan, he hyötyvät silti niistä tuotteista ja palveluista joita se 20% tuottaa tehokkaamin kun jengi vaihtaa mahdollisimman tuottavaan ja mahdollisimman kovapalkkaiseen työhön.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Yrityksien kannattaisi yrittää vaihtaa palkankorotukset bonuksiin, jotka riippuvat vaikkapa yrityksen tuloksesta. Toki tällaisen bonuksen pitäisi olla suurempi kuin palkankorotus, koska sen menettää, kun yrityksellä menee huonosti. Näin syntyy mekanismi, jolla palkat+bonukset joustavat yrityksen tuloskunnon mukaan.

    Toki työntekijät pitää saada tähän myös mukaan. Tällöin on hyvin tärkeää, että yritys ei voi imuroida tulostaan (tai mistä ikinä bonukset riippuvat) ulkomaille ja näin vähentää bonuksia. Tätä varten yrityksien pitäisi päästää riittävästi työntekijöiden edustajia vähintäänkin valvomaan yrityksen toimia riittävän korkealle taholla. Vaihtoehtoisesti voi yrittää keksiä sellaisen mittarin, johon molemmat osapuolet luottavat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. R. V.:
      Yrityksien kannattaisi yrittää vaihtaa palkankorotukset bonuksiin, jotka riippuvat vaikkapa yrityksen tuloksesta. Toki tällaisen bonuksen pitäisi olla suurempi kuin palkankorotus, koska sen menettää, kun yrityksellä menee huonosti. Näin syntyy mekanismi, jolla palkat+bonukset joustavat yrityksen tuloskunnon mukaan.

      Toki työntekijät pitää saada tähän myös mukaan. Tällöin on hyvin tärkeää, että yritys ei voi imuroida tulostaan (tai mistä ikinä bonukset riippuvat) ulkomaille ja näin vähentää bonuksia. Tätä varten yrityksien pitäisi päästää riittävästi työntekijöiden edustajia vähintäänkin valvomaan yrityksen toimia riittävän korkealle taholla. Vaihtoehtoisesti voi yrittää keksiä sellaisen mittarin, johon molemmat osapuolet luottavat.

      Tätä käytännössä jonkinverran tehdään sellaisissa yrityksissä, joissa työntekijä laskuttaa suoraan asiakasta (esim. konsulttitalot). Työntekijä saa osuuden omasta laskutuksestaan bonuksena. Tämä on helppo perustella kannustimena myydä enemmän.

      En silti ehkä välttämättä lähtisi ajamaan samanlaista mallia muaalle perusteena palkkajousto, koska silloin käytännössä siirretään yrittäjäriskiä työntekijöille. Yrittäjäriski, samoin kuin yrityksen voitot, kuuluu ensisijaisesti yrittäjälle itselleen. Vai olenko vain liian vanhanaikainen, kun ajattelen että yrittäjän ja työntekijöiden välillä vallitsee tällainen jako? Suhdanneriskiin yrittäjä itse ei tietysti voi oikein mitenkään vaikuttaa, niin se olisi ehkä reilua jakaa paremmin yrittäjän ja työntekijöiden kesken, mutta sitä on aika vaikea erottaa muista liiketoiminnan riskeistä.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Juokseva Ajatus: Tätä käytännössä jonkinverran tehdään sellaisissa yrityksissä, joissa työntekijä laskuttaa suoraan asiakasta (esim. konsulttitalot). Työntekijä saa osuuden omasta laskutuksestaan bonuksena. Tämä on helppo perustella kannustimena myydä enemmän.

        En silti ehkä välttämättä lähtisi ajamaan samanlaista mallia muaalle perusteena palkkajousto, koska silloin käytännössä siirretään yrittäjäriskiä työntekijöille. Yrittäjäriski, samoin kuin yrityksen voitot, kuuluu ensisijaisesti yrittäjälle itselleen. Vai olenko vain liian vanhanaikainen, kun ajattelen että yrittäjän ja työntekijöiden välillä vallitsee tällainen jako? Suhdanneriskiin yrittäjä itse ei tietysti voi oikein mitenkään vaikuttaa, niin se olisi ehkä reilua jakaa paremmin yrittäjän ja työntekijöiden kesken, mutta sitä on aika vaikea erottaa muista liiketoiminnan riskeistä.

        Toki bonukset pitää asettaa niin, että yritykset häviävät siinä pitkällä aikavälillä – muuten yrittäjäriskin siirtymisen lisäksi yrittäjän hyöty ei siirry työntekijöille.

        Ehdotan tätä aina, kun yrittäjät itkevät palkkajouston puutteesta. Palkkajoustolle on helposti rakennettavissa mekanismi, mutta selvästi yrittäjät eivät halua menettää hyötyään, kun eivät tee sellaisia sisältäviä sopimuksia työntekijöiden kanssa. Tämä paljastaa, että todellisuudessa yrittäjät vain itkevät, kun eivät saa sekä syödä kakkua että pitää sitä.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. R. V.: Palkkajoustolle on helposti rakennettavissa mekanismi,

        Yrityksen tulokseen sidotut merkittävät palkkajoustot eivät ole niin käteviä, kuin julkisessa keskustelussa yleensä annetaan ymmärtää.

        Palkkajoustojen asettaminen on hankalaa myös yritysten näkökulmasta. Huonoina aikoina, jos palkkajoustot joustavat alaspäin, parhaat työntekijät katoavat muihin firmoihin parempien palkkojen perässä. Hyvinä aikoina niistä taas joutuu maksamaan “turhaan” ylimääräistä. Yritysten kannalta usein on paljon fiksumpaa tiukkoina aikoina saneerata huonoimmat työntekijät ulos ja pitää ne, jotka ovat palkkansa ansainneet.

        En myöskään usko että nykyisten TES-sääntöjen rajoissa olisi mahdollista rakentaa mekanismia, joka ei yleiskorotusten myötä ennemmin tai myöhemmin karkaisi käsistä.

        Pikkubonukset tms. ovat eri juttu. Mutta jos puhutaan yrittäjäriskin siirtämisestä työntekijälle, joustojen on oltava aika merkittäviä suhteessa kokonaispalkkaan, varmaan vähintään jotain 10%:n luokkaa.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. R. V.:
      Yrityksien kannattaisi yrittää vaihtaa palkankorotukset bonuksiin, jotka riippuvat vaikkapa yrityksen tuloksesta. Toki tällaisen bonuksen pitäisi olla suurempi kuin palkankorotus, koska sen menettää, kun yrityksellä menee huonosti. Näin syntyy mekanismi, jolla palkat+bonukset joustavat yrityksen tuloskunnon mukaan.

      Toki työntekijät pitää saada tähän myös mukaan. Tällöin on hyvin tärkeää, että yritys ei voi imuroida tulostaan (tai mistä ikinä bonukset riippuvat) ulkomaille ja näin vähentää bonuksia. Tätä varten yrityksien pitäisi päästää riittävästi työntekijöiden edustajia vähintäänkin valvomaan yrityksen toimia riittävän korkealle taholla. Vaihtoehtoisesti voi yrittää keksiä sellaisen mittarin, johon molemmat osapuolet luottavat.

      Bonus-systeemi toteutuu hyvin pienissä yrityksissä, joissa jokaisen työpanoksella on merkitystä, suurissa yrityksissä bonus-järjestelmät eivät yleensä toimi hyvin.

      90-luvun laman aikoihin olin töissä yrityksessä, jossa sovittiin lomautusten välttämiseksi, 10% palkan alennus, mutta palkan päälle sovittiin bonus, joka sidottiin yrityksen käyttökate%, eli tietyn käyttökateen ylimenevä osuus jaettiin puolet yritykselle ja puolet työntekijöille palkan suhteessa.
      Palkan alennus toteutettiin niin, että jokainen työntekijä teki yrityksen kanssa uuden työsopimuksen.
      ” Jos yritys nostaa palkkojaan yli työehtosopimuksen vaatimusten paikatakseen työvoimapulaa – kuten Lidl tekee nyt Helsingissä – se ei saa tilanteen tasaannuttua palata TES:n mukaisiin palkkoihin.” Tuo palkkojen laskemisen mahdollisuus pitäisi olla työehtosopimuksessa ja myös se, että korotukset tulisivat vain taulukkopalkkoihin automaattisesti. Palkan ollessa yli taulukkopalkan, yritys voisi nostaa palkkaa yleiskorotuksen verran tai jättää nostamatta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    3. R. V.: Yrityksien kannattaisi yrittää vaihtaa palkankorotukset bonuksiin, jotka riippuvat vaikkapa yrityksen tuloksesta. Toki tällaisen bonuksen pitäisi olla suurempi kuin palkankorotus, koska sen menettää, kun yrityksellä menee huonosti. Näin syntyy mekanismi, jolla palkat+bonukset joustavat yrityksen tuloskunnon mukaan.

      Toki työntekijät pitää saada tähän myös mukaan. Tällöin on hyvin tärkeää, että yritys ei voi imuroida tulostaan (tai mistä ikinä bonukset riippuvat) ulkomaille ja näin vähentää bonuksia. Tätä varten yrityksien pitäisi päästää riittävästi työntekijöiden edustajia vähintäänkin valvomaan yrityksen toimia riittävän korkealle taholla. Vaihtoehtoisesti voi yrittää keksiä sellaisen mittarin, johon molemmat osapuolet luottavat.

      Niin kauan kuin aloilla vallitsee yleissitovuus, ei menestyvillä yrityksillä ole mitään mahdollisuuksia tarjota tuollaisia ratkaisuita kun huonosti menestyvien firmojen työntekijät vaativat euromääräisiä ja prosenttimääräisiä kiinteitä palkankorotuksia.

      Käytännössä varmaan pitäisi luoda joku lainsäädännöllinen siirtymämahdollisuus jossa yritys voisi yhdessä työntekijöidensä kanssa päättää siitä, että he siirtyvät yleissitovuudesta pois paikalliseen sopimiseen.

      Samalla työntekijöiden järjestäytyminen yritystasolla voitaisiin määritellä jollain tavalla laissa ja luoda joku muu työntekijöiden oikeuksia turvaava järjestelmä alakohtaisten työntekijämonopolien sijaan.

      Tämä siirtäisi nähdäkseni menestyviä firmoja vähitellen ulos yleissitovuudesta kun ne ostaisivat korkeammilla korotuksilla / paremmilla eduilla itselleen joustavuutta työehtoneuvotteluihin.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. “Ennen asia hoidettiin devalvoimalla, nyt pitäisi tehdä sisäinen devalvaatio.”

    Kiky lisätunteineen oli sisäinen devalvaatio. Siinä tuntihinnan lasku vain suoritettiin nostamalla tehtyjä työtunteja palkan pysyessä samalla, ei laskemalla palkkaa. Ja toinen osa sisäisestä devalvaatiosta laitettiin valtion piikkiin, kun osa maksuista siirrettiin ensin työntekijälle ja sitten valtio laski vastaavan määrän veroja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Syltty: Kiky lisätunteineen oli sisäinen devalvaatio. Siinä tuntihinnan lasku vain suoritettiin nostamalla tehtyjä työtunteja palkan pysyessä samalla, ei laskemalla palkkaa. Ja toinen osa sisäisestä devalvaatiosta laitettiin valtion piikkiin, kun osa maksuista siirrettiin ensin työntekijälle ja sitten valtio laski vastaavan määrän veroja.

      Teoriassa kai samaa voitaisiin soveltaa myös nousukaudella suraavasti: Vuosityöaika olkoon vaikka 1700 tuntia. Kun nousuaika/ylikuumeneminen on yhdessä todettu, hallitus ja työmarkkinajärjestöt päättävät, että kukin saa saman palkan esim. 34 tuntia lyhyemmällä vuosityöajalla. Jos palkansaaja haluaa kuitenkin tehdä nuo 1700 tuntia, hän saa tässä tapauksessa noin 2%:n palkankorotuksen. Kun ylikuumenemislippu yhteisellä päätöksellä lasketaan, palataan 1700 vuosityötuntiin, eli palataan vanhaan palkkaaan, ja kun taantumalippu sitten aikoinaan yhteisellä päätöksellä nostetaan, vanhan palkan eteen pitää tehdä n. 34 tuntia enemmän töitä.

      Jonkinlainen yleiskorotusjärjestely, joka huomioisi toteutuneen inflaation, tuottavuuden kehittymisen jne. tämän suhdanneautomaatin lisäksi toki tarvittaisiin.

      Ei taida olla käytännössä mahdollista.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. “Olikohan se Euroon liittyminen sittenkään järkevää?”

    Eihän tuota edes kukaan näkisi tarpeelliseksi kysyä, jollei maa ja maanosa olisi täytetty poliitikoilla ja talousmiehillä, jotka meidät (ja Euroopan) euroon veivät ja eivätkä halua tunnustaa katastrofaalista virhettään. Atlantin toiselta puolelta ei käytännössä (muista talouspoliittisesta kannoista riippumatta) sellaista eknomistia löytynyt, joka olisi euroon etukäteen uskonut, ja seuranneet taphtumat ovat osoittaneet heidän olleen oikeassa.

    Suomessa toki voi olla poliitkko-“talousasiantuntijoita”, jotka julistivat samaan aikaan (ja yhä niin tekevät), että euro on hyväksi ja että tarvitsemme sisäisen devalvaation (jota kai missään koskaan ei ole onnistuneesti (ilman talouden romahtamista) saatu aikaan). Eivät edes ymmärrä sitä, että se että he katsovat tarpeelliseksi julistaa sisäisen devalvaation tarpeellisuutta vielä vuosikausia kriisin alkamisen jälkeen jo yksin tarkoittaa heidän olevan väärässä euron suhteen. Toki asian ymmmärtäminen on hankalaa jos oma henkilökohtaisissa asema on sidoksissa jatkuvaan ymmärtämättömyyteen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. “Olikohan se Euroon liittyminen sittenkään järkevää?”

    Jos ajatellaan, että poliittinen järjestelmämme on fundamentaalisella tasolla kykenemätön tuottamaan vastasyklistä ja kurinalaista finanssipolitiikkaa, voi olla että ei ollut järkevää, kun menetettiin se ulkoisen devalvaation taikasauva.

    Jos taas ajatellaan, että järjestelmämme voisi olla kykeneväinen tuottamaan “oppikirjan” mukaista vastasyklistä finanssipolitiikkaa, niin meillä ei ole oikein tarvetta ulkoisille devalvaatioille.

    Ehkä osaat itse vastata parhaiten.

    terv,
    jukka

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Moderni rahapolitiikka korvaa hyppäykselliset devalvaatiot täysin tai osittain kelluvalla valuutalla. Suuret valuutta-alueet kuten USA ja EU antavat valuutan kellua vapaasti. Pienemmät valuutta-alueet vähän nojaa vastaan, jotta shokit eivät heiluta valuuttaa viikkojen sisällä.

      Tuloksena on tilanne jossa valuuttakurssin annetaan hakeutua oikeaksi itsestään. Bretton Woodsin ja sen jälkeinen valuutan osittainen kinnittäminen, sitten devalvaatio kun kiinnitys ei kestä ei ole tätä päivää.

      Jos Suomella olisi oma valuutta ja moderni rahapolitiikka jossa markka kelluisi suhteellisen vapaasti, se reagoisi kuukausien sisällä hyvin ja huonoihin uutisiin ja tasapainottaisi taloutta. Suomen pankin mandaatti olisi vain vaimentaa lyhyen aikavälin (alle 6kk nopeita heilahduksia) ei puuttua kokonaistilanteeseen.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Btw nousukaudella voi ihan hyvin laskea veroja, kunhan se tehdään budjettineutraalisti eli jostain napsitaan vastaava määrä pois. Nousukausi on yleisesti ottaen paras aika leikata sosiaalietuuksia, koska töihin on helpompi päästä kuin laskukaudella. Sama juttu hölmöjen yritystukienkin kanssa, nousukaudella tuetta jäävien yritysten on helpompi löytää tuetun touhun tilalle jotain järkevää tekemistä.

    Tai jos halutaan kiristää budjettipolitiikkaa, niin sitten vähennetään muita menoja vielä enemmän mitä lasketaan veroja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Syltty:
      Btw nousukaudella voi ihan hyvin laskea veroja, kunhan se tehdään budjettineutraalisti eli jostain napsitaan vastaava määrä pois. Nousukausi on yleisesti ottaen paras aika leikata sosiaalietuuksia, koska töihin on helpompi päästä kuin laskukaudella. Sama juttu hölmöjen yritystukienkin kanssa, nousukaudella tuetta jäävien yritysten on helpompi löytää tuetun touhun tilalle jotain järkevää tekemistä.

      Tai jos halutaan kiristää budjettipolitiikkaa, niin sitten vähennetään muita menoja vielä enemmän mitä lasketaan veroja.

      Kannatetaan. Vasemmiston perinteinen laulu on, että laskukaudella pitää velkaelvyttää ja nousukaudella ei sitten “saa tappaa orastavaa kasvua” vähentämällä velkaelvytystä. Blogissa oli hiukan muunneltu versio tuosta: laskukaudella velkaelvytystä ja nousukaudella pitää kiristää veroja. Minua sieppaa se, että oli aika mikä tahansa, niin tärkeintä tuntuu olevan lisärahojen kaivaminen julkiselle sektorille. Rahavirrat tarkoittavat valtaa. Kuka ajattelisi yksilön ja kotitaloussektorin tuloja, varoja ja veroja.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara:
        Aika paljon on ollut esillä ajatusta vähentää yritystukia, mutta kentän oikealta laidalta ei ole löytynyt tukea tälle.

        On omituista etteivät poliitikot saa millään vähennettyä typeriä tukia.

        Yritystukien vähentämisen voisi tehdä helposti budjettineutraalisti laittamalla kaikki tuet suoraan vaikkapa yhteisöveron alentamiseen. Näin jos ajattelee, että nämä tukirahat kuuluvat yrityksille, niin ne myös jäisivät yrityksille (tämä on tietenkin eri asia kuin tuloveronalennusten rahoittaminen yritystukien karsimisella).

        Mutta taas, eiväthän poliitikot saa vähennettyä idioottimaisia verojakaan. Vai minkä ihmeen takia veroista typerimmästä, eli varainsiirtoverosta, ei päästä eroon? Sehän kannattaisi laman aikana heittää mäkeen, saataisiin parannettua liikkuvuutta + elvyttävä vaikutus + se auttaisi asuntolainojen takia ylivelkaantuneitakin.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Syltty: On omituista etteivät poliitikot saa millään vähennettyä typeriä tukia.

        Ajatteleppa Syltty, jos se olisitkin sinä, jonka tehtävänä on allokoida vaikka vain yksi miljardi euroa mahdollisimman hyviin tarkoituksiin. Tarkoituksiin, joka lisäävät kansantalouden kasvua ja yleistä hyvinvointia. Ajattele kaikkia, niitä, jotka konttaavat nöyrinä edessäsi anomassa rahaa. Siinä sinutkin punnittaisi: ilmoittaisitko, että et ota tätä työtä vastaan ja rahat vaan veronalennuksiin. Vai alkaisitko työhön ja vasemmalla kädellä korostaisit, kuinka paljon tyytyväisiä rahan vastaanottajia toimintasi on saanut aikaiseksi.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Osmo Soininvaara:
        Aika paljon on ollut esillä ajatusta vähentää yritystukia, mutta kentän oikealta laidalta ei ole löytynyt tukea tälle.

        Tiedät varmasti hyvin että suurimmat yritystuet menevät:
        -varustamoille. Luovutaan näistä, niin luovutaan samalla Suomen lipuista laivoissa.
        -Tuulivoimalle. Joo, näistä olisi erittäin hyvä luopua.
        -Tutkimukseen ja tuotekehitykseen merkityt. Suuria tukia saaneet esim Teknologian tutkimuskeskus VTT, Aalto-korkeakoulusäätiö, Euroopan avaruusjärjestö ESA. Näistä leikkaaminen sopisi Vihreille erinomaisesti. Koulutuksesta ei saa leikata mutta tutkimuksesta saa!

        Lähde: MOT yritystukiaineisto.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      4. antti: Tiedät varmasti hyvin että suurimmat yritystuet menevät:
        -varustamoille. Luovutaan näistä, niin luovutaan samalla Suomen lipuista laivoissa.
        -Tuulivoimalle. Joo, näistä olisi erittäin hyvä luopua.
        -Tutkimukseen ja tuotekehitykseen merkityt. Suuria tukia saaneetesim Teknologian tutkimuskeskus VTT,Aalto-korkeakoulusäätiö, Euroopan avaruusjärjestö ESA. Näistä leikkaaminen sopisi Vihreille erinomaisesti. Koulutuksesta ei saa leikata mutta tutkimuksesta saa!

        Suurin osa “innovaatiotuesta” on vain heikosti verhoiltua suoraa yritysten rahoittamista.

        Tuulivoimaa Suomessa on jo riittävästi. Melkolailla järjetön energiamuoto Suomen leveysasteelle.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      5. Osmo Soininvaara:
        Aika paljon on ollut esillä ajatusta vähentää yritystukia, mutta kentän oikealta laidalta ei ole löytynyt tukea tälle.

        Tämä on asia joka ei mee mulle jakeluun. Miksi verotaan menestyvää yritystä ja heikennetään sen mahdollisuuksia ja annetaan se sellaiselle firmalle joka ei pärjää.

        Muistaaksi yritysveroja peritään suurinpiirtein samanverran kuin näitä tukia maksetaan . Porvarille tuo kuulostaa siltä että tehdään vaihtokauppa: poistetaan verot ja tukiaiset ja kaikki on paremmin

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      6. Osmo Soininvaara:
        Aika paljon on ollut esillä ajatusta vähentää yritystukia, mutta kentän oikealta laidalta ei ole löytynyt tukea tälle.

        Tätä olen minäkin suuresti hämmästellyt. Koulutusjärjestelmä on kuihdutettu leikkauksin ja tuhottu näin tulevaisuuden kilpailukyvyn ainekset, kansantalouden infra myydään yhtiöittämisen hengessä mutta yritystuet? Niihin ei missään nimessä saa koskea. Siinäpä sitä on markkinataloushenkistä porvarihallitusta kerrassaan.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      7. Osmo Soininvaara:
        Aika paljon on ollut esillä ajatusta vähentää yritystukia, mutta kentän oikealta laidalta ei ole löytynyt tukea tälle.

        Pienellä googlettamisella tuli seuraavaa:
        Elina Lepomäki: “Minä odotan hallitusta, joka purkaa kaikki yritystuet…”.
        Antti Rinne: “tukien leikkausten toteuttamiselle on asettava väljä aikataulu..”
        Lauri Ihalainen: “tukien karsimisessa tulee edetä asteittain..”.
        Lisäksi vasemmisto olisi muuttamassa suurimman osan yritystuista ns. palkkatuiksi, joten eiköhän vasenlaita jarruta enemmän tukien poistoa.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. “Olikohan se Euroon liittyminen sittenkään järkevää?”

    Ei ollut. Pikku hiljaa hitaammatkin alkavat tämän tunnustamaan, eräät tajusivat tilanteen jo ennen liittymistä. Hyödyt ovat aivan mitättömiä haittoihin verrattuna. Euro-kriisi on vain lakaistu maton alle EKP:n jättimäisesti kasvaneeseen taseeseen ja putkahtaa sieltä ulos, ehkä jo ensi vuonna.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Vaikka euro oli politiikan tulos, niin kansantalouden teorian ja tutkimuksen puolella ei ole kehitetty tai löydetty parempaa kuin rahatalouden kiinnittäminen ja siitä seuraava informaatiotasapaino. Siis jos tarkastellaan toteutettavia vaihtoehtoja, ei utopioita. Voidaanko sanoa, että euro oli verrattavissa Neuvostoliiton sosialismikokeiluun: hieno homma, mutta jätkät pilasivat?
    Suomen devalvaatio- inflaatio politiikka on muovannut Suomen teollista rakennetta. Synnyttänyt päätöksenteon kolmikannan, jossa osa ei kanna mitään vastuuta kansakunnan tilasta. Kun Suomi liittyi euroon, niin toivoin että em. rakenne ja päätöksenteko olisi muuttunut, mutta niin ei käynyt eikä järki voittanut.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. OS luettelee aivan oikeita syitä Suomen pitkän laman syiksi.

    Lisäisin niihin vielä seuraavat:
    1) Suomen kokonaisveroaste on maailman 3. korkein, 43 %. Tämä pitää saada 10% alemmaksi, noin OECD maiden keskiarvoon, jotta taloutemme olisi riittävän kilpailukykyinen seuraavan laman iskiessä.
    2) Pitäisi tyhjentää ammattiyhdistys-liikeen pajatso siitä valheesta, että se puolustaa vähäosaisia ja työttömiä. Todellisuudessa se ajaa vain hyväosaisten työssäkäyvien asiaa ja lisää työttömyyttä yleissitovuudella ja estämällä paikallisen sopimisen.
    3) Eniten uusia työpaikkoja luovan pk-setorin työllistämiskynnystä pitää oleellisesti laskea ja yritysten riskinottoa stimuloida verohelpotuksin, sekä muillakin toimilla. Muuten parhaiden yritystemme lähdöt ulkomaille vain lisääntyvät. SDPn Timo Harakan esittämä exit-vero toimisi tässä voimakkaana lähtö-kiihdytyksenä.
    4) Pitää muodostaa 90-luvun konkurssi- ja velkakatastorfin totuuskomissio. Sen tehtävänä olisi parantaa tämä sodanjälkeisen ajan suurin yhteiskunnallinen, edelleen vuotava haava. Silloiset väärät päätökset aiheuttivat tuhansien yhtiöiden turhat konkurssit, omaisuuksien laittomat takavarikot ja lukemattomat itsemurhat. Kaikki tuon ajan edelleen perinnässä olevat velat on annettava anteeksi ja tehtävä tätä aikaa koskeva asianmukainen freudilainen surutyö.
    Näin suomalaisten yrittäjien menetetty luottamus valtiovaltaan, pankkeihin ja poliitikkoihin voidaan palauttaa ja Suomi saadaan hyvään iskuun ottamaan vastaan seuraava lama.

    Seppo Korppoo, 30-vuotta pk-vientiyrittäjänä

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. “Sisäinen devalvaatio” on ongelmallinen, koska silloin kuluttajan ostovoima laskee myös kotimaiseen tuotantoon nähden. Ulkoisessa devalvaatiossa kotimainen tuotanto muuttuu kilpailukykyisemmäksi mikä voi osaltaan tasoittaa suhdannevaihtelua.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Yama:
      “Sisäinen devalvaatio” on ongelmallinen, koska silloin kuluttajan ostovoima laskee myös kotimaiseen tuotantoon nähden. Ulkoisessa devalvaatiossa kotimainen tuotanto muuttuu kilpailukykyisemmäksi mikä voi osaltaan tasoittaa suhdannevaihtelua.

      Ongelma on iso verokiila. Sisäinen devalvaatio pitää kompensoida veronalennuksella. Julkisen talouden rahoitukselle sisäinen devalvaatio on siten kaksinkertainen ongelma.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Yama:
      “Sisäinen devalvaatio” on ongelmallinen, koska silloin kuluttajan ostovoima laskee myös kotimaiseen tuotantoon nähden. Ulkoisessa devalvaatiossa kotimainen tuotanto muuttuu kilpailukykyisemmäksi mikä voi osaltaan tasoittaa suhdannevaihtelua.

      Kelluva markka toimisi hyvin. Ruotsin kruunukin kelluu. Eurokin kelluu, mutta ei Suomen talouden syklien mukaan, vaan Saksan.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Sisäinen devalvaatio on terminä jonkinlainen oxymoron ja mielestäni joutaisi mappi Ö:n. Se johtaa ajatukset “kiinteiden” valuuttojen aikaan, kiinteä lainausmerkeissä siksi, että ne olivat kiinteitä vain siihen asti, kun niitä muutettiin eikä niitä enää 70-luvulle tultaessa kukaan oikeasti kiinteinä pitänyt.
    Ruotsin, Norjan, Brittien ja Sveitsin esimerkki on Suomen 90-luvun ohella osoittanut että kelluva valuuttakurssi on toimiva ja hyvä ratkaisu, koska se ei vaadi ketään viisasta ihmistä päättämään mikä oikea valuuttakurssi kullakin hetkellä mahtaisi olla. Miksi kelluva valuuttakurssi sitten toimii tämän kokoisissa maissa paremmin kuin sidottu valuutta tai yhteisvaluutta? Kun kelluvan valuutan arvo sopeutuu tilanteeseen, muuttuu vain yksi hintalappu (valuutan arvo), yhteisvaluutan oloissa taas pitää muuttaa miljoonia hintalappuja (palkat, tuotteet, vuokrat ym.) ja tämä prosessi on hidas, hankala ja epätarkka, ja tästä syystä johtaa massiivisiin hyvinvointitappioihin.

    Voi olla että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tämä yhteisvaluutta saadaan toimimaan, mutta onko siitä enää silloin mitään iloa on ihan oma juttunsa. In the long run we’re all dead.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Takaisin markka-aikaan haikailevat eivät taida muistaa sitä, miten meillä oli kahdet korkomarkkinat: korkeat korot markka-lainoille ja matalat korot D-markka (Saksan markka) -lainoille. Devalvaatio- tai muusta valuuttakurssiriskistä joutui maksamaan korkeamman koron, tai sitten otti riskin itse ja käyttä halpakorkoista D-markkalainaa (johon sitten devalvaation aikaan 1990-luvun alussa kaatui yrityksiä).

    Valuuttakurssiriski vaikuttaa kaikkeen tuonti- ja vientiliiketoimintaan: hinnoittelussa joutuu ottamaan riskiä hintamuutoksista ja riski maksaa.

    Eikä tuo euron ulkopuolisten eurooppalaisten valtioiden valuuttakurssipolitiikka ole päässyt itsenäisyydellä elämöimään: vrt. Tanska ja Sveitsi, joiden keskuspankit joutuvat ostamaan maahan virtaavaa valuuttaa vastaavalla summalla eurovelkakirjoja ettei valuuttakurssi nousisi. Sveitsin keskuspankki jopa joutui ilmoittamaan joitakin vuosia sitten, että luo tarvittaessa rajatta frangeja tiettyyn eurohintaan (ettei kurssi nousisi tämän yli).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Työvoimakustannusten historiatiedosta näkee, että työvoimakustannukset Suomessa jatkoivat yhtä jyrkkää nousua vielä nelisen vuotta vuoden 2007 palkkaratkaisujen vaikutusajan jälkeen (noin vuoteen 2013). Miksi jarruja ei osattu lyödä päälle edes jatkuvan taantuman oloissa?

    Vuoden 2007 “Sari Sairaanhoitaja” -palkkaratkaisu on niin tarttuva syntypukki, että on mukava unohtaa mitä sen jälkeen tapahtui.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. ij:
      Vuoden 2007 “Sari Sairaanhoitaja” -palkkaratkaisu on niin tarttuva syntypukki, että on mukava unohtaa mitä sen jälkeen tapahtui.

      Ruotsissa muuten sairaanhoitajien palkat ovat edelleen korkeammat kuin Suomessa (Norjasta puhumattakaan)…

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. OS: Joustamattomuus on kirjoitettu työehtosopimuksiin. Jos yritys nostaa palkkojaan yli työehtosopimuksen vaatimusten paikatakseen työvoimapulaa – kuten Lidl tekee nyt Helsingissä – se ei saa tilanteen tasaannuttua palata TES:n mukaisiin palkkoihin.

    Tämähän se olisi mitä mainiointa AY-liikkeen ajamaa solidaarista palkkapolitiikkaa. Ei vaan taida olla mukana AY-todellisuudessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Eurostoliitto on väliaikainen olotila. Italia rojahtaa kanveesiin muutaman vuoden sisällä. Vaikutus on moninkertainen Kreikkaan verrattuna. Romahdukselle ei välttämättä löydy enää maksajia.

    Suomelle paras vaihtoehto on kelluva kansallinen valuutta. Kiinteää kansallista ja yhteisvaluuttaa on kokeiltu erittäin huonoin tuloksin. Samalla voidaan unohtaan höpöttäminen “sisäisestä devalvaatiosta”.

    Suomen kilpailukyvyn perimmäinen syy on tolkuton verotus ja ylisuuri julkinen sektori.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.