Näin olin suunnitellut puhuvani, mutta tiukan minuuttirajan vuoksi jouduin karsimaan puhetta ronskisti
Suomalaiset ja kaikki eurooppalaiset arvostavat yhteiskunnallista tasa-arvoa ja pieniä tuloeroja. Tämä näkyy siinä, että aika ajoin demarit äänestetään suurella rummunpäristyksellä vastaan jossain päin Eurooppaa. Sitten karu käytäntö osoittaa, ettei valtaan päässyt vasemmistohallitus pysty lunastamaan lupauksiaan. Seuraavissa vaaleissa on edessä kunnon selkäsauna. Ranskassa presidentti Hollande ymmärsi olla asettumatta edes ehdokkaaksi.
Poliittisten liikkeiden tulisi suhtautua tavoitteisiin ideologisesti ja keinoihin pragmaattisesti. Puolustaessaan hyvinvointivaltiota demarit ovat jämähtäneet vanhentuneisiin ja tehonsa menettäneisiin keinoihin ja ovat siksi häviämässä itse tavoitteen.
Siksi vihreiden on otettava vastuu hyvinvointivaltion puolustamisesta ja tehtävä se nykyaikaisin tosiasiat tunnustavin keinoin.
Sosialidemokraatit ja ammattiyhdistysliike ovat pyrkineet suojelemaan heikoimpia työmarkkinoilla työelämän jäykkyyksien avulla. Päämäärä on jalo ja se toimi vielä teollisuusyhteiskunnan aikana. Nyt se toimii itseään vastaan ja syrjäyttää ihmisiä työmarkkinoilta.
Tekoäly saattaa pahentaa tilannetta edelleen. Yhä useampi menettää vanhan ammattinsa ja samalla kun joidenkin arvokaskin osaaminen menettää arvonsa.
Tällaisessa maailmassa on tärkeätä panostaa paljon lisää koulutukseen. Peruskoulun ja toisen asteen oppisisältöjä on kehitettävä esimerkiksi vuorovaikutustaitoja painottavaan suuntaan. Vielä tärkeämpää on tehdä aikuiskoulutuksen reformi, koska nuorena opitut tiedot ja taidot tarvitsevat jatkuvaa päivitystä. Sen sijaan että puhumme oppivelvollisuusiän nostamisesta 18 vuoteen pitäisi puhua sen nostamisesta 65 vuoteen niin että jokainen suomalainen saisi osaamistaan päivittävää koulutusta viikon vuodessa.
Parasta apua työttömille on tarjota heille sopivaa koulutusta, koska monen työmarkkinakelpoisuus kohentuisi oikeanlaisella koulutuksella – ei kuitenkaan millaisella koulutuksella hyvänsä vaan kunnollisella. Ei riitä, että vaaditaan sanktion uhalla koulutukseen osallistumista. Koulutusta pitäisi olla myös tarjolla.
On varauduttava siihen, että joidenkin työmarkkina-asema heikkenee niin, ettei heille löydy työtä, josta kannattaa maksaa niin paljon, että työllä tulee toimeen.
Tarvitaan täydentäviä tulonsiirtoja, jotka tulevat avuksi silloin, kun palkka ei riitä ja tarvitaan järjestelmä, joka takaa, että työtä kannattaa aina ottaa vastaan.
Tarvitaan siis perustuloa.
Viime aikoina keskustelu on mennyt merkittäväsi kohden perustuloa. esimerkiksi Universal credit ‑malli ja demarien negatiivinen tulovero sisältävät molemmat merkittäviä elementtejä perustulosta.
Ne kuitenkin perustuvat vastikkeellisuuteen, eli siihen, että tarjottu työ on otettava vastaan.
Näissä oloissa saatamme jäädä aika yksin tarjoamaan vastikkeetonta perustuloa.
Tässä työn vastaanottovelvollisuudessa ei sinänsä ole juuri järkeä. Nykyaikana kukaan ei palkkaa ketään, joka tulee vastentahtoisesti karenssin pakottamana. Ja on hyvä, että voi kieltäytyä aivan kurjista työehdoista. Perustulo tekee joka tapauksessa työn vastaanottamisen kannattavaksi, joten ei siihen luulisi tarvittavan pakkoa.
On sanottu, ettei kannustinloukuista pääse eroon. Jos työtön saa kelvollista työttömyyskorvausta ja pienipalkkaisen tulot jäävät yhtä mataliksi kuin nyt, väliin jää kovin vähän mikä tarkoittaa, että efektiivinen marginaalivero nousee korkeaksi. Pienipalkkaisen työn vastaanottaminen ei ole kovin kannattavaa. On hyväksyttävä se, että pienipalkkaisten asema paranee, mikä tietysti merkitsee rahanmenoa joillekin. Mutta se lisää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja parantaa työllisyyttä. Sitä kautta osa rahoista tulee takaisin.
Vaikka työn vastaanottamisen on oltava vapaaehtoista, meidän kannattaa harkita koulutukseen osallistumisen pakollisuutta. Velvoittaahan meidänkin perustulomallimme maahanmuuttajia osallistumaan kotouttamispalveluihin vastikkeena perustulosta. Perustulon tarkoituksena ei ole edistää syrjäytymistä.
Vaikka mainitusta syystä työn vastaanottamisen pakollisuus voi olla laissa kuollut tai pragmaattisessa mielessä turha kirjain, niin voiko sillä silti olla symbolista arvoa motivoimassa niitä nettomaksajia? Se kun nyt vaikuttaa ilmeiseltä, että synnyttää helposti kitkaa systeemin ylläpitäjissä jos vaikuttaa siltä, että reisussa on vapaamatkustajia. Tämä taas laskee motivaatiota osallistua sen yhteisen yhteiskunnan pyörittämiseen, mikä sitten voi purkautua eri tavoilla, kuten veronkiertona. Kumminkin yhteiskunta ei ole vain työttömiä varten, vaan maksajatkin pitäisi saada motivoitua ja vakuutettua siitä, että systeemin ylläpito kannattaa.
Työn “vastaanottamisessa” on aina kysymys sopimuksesta työntekijän ja työnantajan välillä. Mikäli kummatkin eivät ole tyytyväisiä toisen tarjoamaan ehdotukseen, ei sopimusta synny. Miksi siis rankaista työntekijää siitä, että työnantajalle ei kelvannut työntekijän ehdotus?
Miksi rankaista työssäkäyviä ja yrittäjiä siitä, että joku muu ei onnistu löytämään töitä tai muuten halua tehdä niitä?
Tuo pitää totta kai paikkaansa, jos työntekijällä on jo työpaikka. Mutta työttömällä on oikeus jatkaa toimettumuutta tappiin saakka, jos ei saa haluamaansa määrää rahaa?
ns. aktiivimalli 1.0 jonka sipilän hallitus päästi läpi. vastustan sitä ja vieläkin mutta yksi asia jäi jurppimaan. kun ay-liike teki mielenilmauksen mukamas solidaarisuudesta aktiivimallista niin kyllä ay-liikkeen ja demareiden solidaarisuus työttömistä tiedetään. annetaan just sen verran että työttömät ei purnaa mutta ei kuitenkaan tehdä joustavuutta joka voisi oikeasti helpottaa työttömiä. siinä oli tai on tilanne jossa hallitus on surkea ja demarit vieläkin surkeampia.
itse veikkaan että jos rinteestä tulee pääministeri niin hän kehittelee aktiivimalli 2.0:n joka on vieläkin ylimielisempi, rankaisevampi, alistavampi, jäykistävämpi ja byrokraattisempi kuin 1.0.
joku kommentoida kirjoitti tälläkin sivustolla että ay-liikkeet enemmän edustaa vanhempia ikäpolvia kuin nuorempia, ainakin näkyy politiikassa. ay-liike josta minulla on viha/rakkaus-suhde, duunarit tavallaan maksaa melkein kaikin yhteiskunnassa joten niillä olisi suuri yleinen intressi sen kehittämisessä. tuntuu siltä että ay-liikkeet ajavat tiettyä etujoukon etua.
itse olen huomaavina että vasemistoa tarvitaan enemmän kuin koskaan mutta enimmäkseen demarit on linnoittunut jonnekin poteroon pätemään ehkä 1970-lukua. tämä potero taktiikka takaa oikeistolle joku vuosi makeita valtavuosia.
“Sosialidemokraatit ja ammattiyhdistysliike ovat pyrkineet suojelemaan heikoimpia työmarkkinoilla työelämän jäykkyyksien avulla.”
En ymmärrä, mihin blogisti perustaa viljelemänsä väittämän Suomen työmarkkinoiden jäykkyydestä. Ei ole pitkäkään aika siitä, kun OECD totesi Suomen työmarkkinat yhdeksi Euroopan joustavimmista. Tältä osin blogistin ajattelu on jo lähtökohdiltaan pielessä.
Pienen palkan täydentäminen yhteisistä varoista tarkoittaa, että veronmaksajat maksavat osan palkasta yrityksen puolesta. Selkokielellä kyse on yritystuesta. Eikös niitä ennemmin pitänyt karsia?
Pienten palkkojen tukeminenhan on vain haittakorvaus siitä, että työmarkkinat on sotkettu työttömyyskorvauksilla, sosiaalituilla ja yleissitovilla työehtosopimuksilla.
Jos työttömyyskorvauksia ei maksettaisi, niin ihmisten työllistymisinsentiivit olisivat paljon paremmat.
Tai sitten insentiivit tehdä jotain muuta. Esimerkiksi sosialistinen vallankumous.
Voimme varmaan kaikki olla yhtä mieltä siitä, että ainakin ihmisillä olisi kovat kannusteet aktivoitua.
Eikö sosialisti keksi mitään muuta kuin vallankumouksen?
Sosialistien toimesta yli sata miljoonaa ihmistä menetti henkensä viime vuosisadalla.
Eikö kommentoija keksi mitään muuta selitystä sille, että totean neutraalisti asian X luovan insentiivin tehdä asia Y, kuin sen, että kannatan henkilökohtaisesti asiaa Y (ja siten kaiken järjen mukaan myös asiaa X)?
Missä ja milloin olen sanonut kannattavani asiaa X eli työttömyyskorvausten lopettamista?
Tässä on kohta sata vuotta saatu turhaan odottaa sosialistista vallankumousta USAssa.
Milloin siellä muka on lakattu maksamasta työttömyyskorvausta?
Eihän tässä ole ristiriitaa. On täysin mahdollista, että Suomessa on liian jäykät työmarkkinat — ja että Suomen työmarkkinat ovat yhdet Euroopan joustavimmista.
Koko (läntinen) Eurooppa kärsii jäykistä työmarkkinoista. Sokeiden valtakunnassa silmäpuoli on kuningas. Se ei kuitenkaan auta jäykistä työmarkkinoista kärsiviä työttömiä, että monessa paikassa asiat ovat vielä huonommin…
Suomessa on helppo irtisanoa taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Tämä saa monella mittarilla työmarkkinamme vaikuttamaan vähemmän jäykiltä. Sen sijaan kaikki muu joustavuus on vähäistä, mikä taas johtaa korkeaan rakenteelliseen työttömyyteen ja yli 50-vuotiaiden ja muuten vain terveydeltään heikkojen syrjintään työhönotossa.
Amen! Henkilökohtaisista syistä on kovin vaikeaa irtisanoa, ellei ole valmis maksamaan 3–12 kk palkkoja korvauksena aikanaan oikeudessa (mikä on kyllä usein ihan järkevä veto, koska huono työntekijä pysyy huonona vuodesta toiseen).
Muita suomalaisia ongelmia ovat mm:
— samapalkkaisuus: vaikka toinen duunareista olisi parempi, innokkaampi, kehityskelpoisempi, henkilönä miellyttävämpi, ei tälle saa maksaa eri palkkaa kuin toiselle
— takaisinottovelvollisuus: jos irtisanot, et voi sen jälkeen palkata vuoteen, tai sinun on otettava töihin takaisin juuri ne tyypit, jotka eivät ole työllistyneet irtisanomisen jälkeen
— yleissitovat työsopimukset: koko alan on toimittava säännöillä, joita vain osa alasta on päässyt päättämään, johtaen tyypillisesti isoille yrityksille helposti selätettävään byrokratiaan
Määrittele huono työntekijä, On olemassa koeaika jona aikana työnantajan pitäisi pystyä päättämään onko henkilö hyvä vai huono.
Miten niin ei saa? Kaikissa ainakin yksityisen sektorin työpaikoissa maksetaan kehityskelpoisemmille enemmän, ja tarjotaan ylennyksiä, mutta muille vain taulukkopalkkaa.
Tätäkin sääntöä kierrretään määrittämällä työtehtäviä ja niiden vaatimuksia uudelleen
Viisaita ja hyvin perusteltuja sanoja uudenlaisesta koulutuksesta! Lupaavilta vaikuttavat esimerkiksi Omnian ja yliopistojen viime aikojen avaukset.
Mistähän muuten saisi kootusti tietoa työvoimapoliittisten koulutusten toimivuudesta aloittain? Olisi mielenkiintoista nähdä. Kokemukseni ohjelmistokehitysalan pienehkönä työnantajana ovat olleet hyvin hähmäisiä. Paljon mieluummin sitä palkkaa kokemattomampaakin väkeä (suoraan koeajan turvin) ihan normaaleihin työsuhteisiin. Riski tuntuu huomattavasti pienemmältä kuin määräaikaisiin koulutuksiin sitoutumalla ja työntekijäkin saa ihan oikeaa palkkaa alusta asti.
On surkuhupaisaa, että Suomessa on lähdetty yhdistämään yliopistoja ammattikouluihin.
Pitäisi tehdä päinvastoin: irroittaa yliopistoista tutkimuksen kannalta turhat osat ja yhdistää nämä osat ammattikouluihin.
Emme me tarvitse työelämäprofessoreita tai massatutkintotuotantoa yliopistoihin.
Yliopistojen pitäisi keskittyä vain ja ainoastaan tutkimukseen ja antaa ammattikoulujen tuottaa yrityksille työvoimaa.
Yliopistojen varainkeruussa on toivomisen varaa, mutta opiskelijamäärien pudottaminen tasaisi tilannetta olennaisesti. Nimittäin kun ei tarvitsisi ohjata enää pro graduja elämäänsä totaalisen kyllästyneille opiskelijoille, niin jäisi aikaa oikeasti potentiaalisten tutkijoiden kasvattamiseen ja kouluttamiseen.
Nykyisellään suomalaisista yliopistoista puuhataan bolshevikkitalonpoikaisyritysten vapaaehtoista tuotekehitysvirastoa.
Luonnontieteet heitetään romukoppaan ja uusissa yliopistoissa ylistetään herraa gosbelin sävelin kohti seuraavaa suurta uskonsotaa. Aivan kuten Turkin diktaattorin märässä unessa.
Työelämäprofessorien osalta minulle ei ole selvinnyt mitään muuta syytä sellaisten professuurien luomiseen kuin että kyseiset professuurit on yleensä rahoitettu työelämän varoin. Suurin osa tietämistäni työelämäprofessoreista ei tee yliopistossa tutkimusta eikä myöskään järjestä yhtään opintojaksoa, eikä myöskään juurikaan luennoi tai muilla tavoin opeta muiden järjestämillä kursseilla. Heidän näkyvin roolinsa on usein antaa lehdistölausuntoja, työelämäprofessorititteliä hyödyntäen, ja näin periaatteessa yliopistolle mainetta tuottaen, ja näkymättömämpi rooli on osallistua yliopistojen erilaisiin työryhmiin ja kehittämistoimiin, joiden hyöty ei aina ole ihan selvää. Ongelmana lausunnoissa kuitenkin toisinaan on se, että lausunnot eivät perustu tutkittuun tietoon, koska kaikki työelämäprofessorit eivät tee tutkimusta, eivätkä välttämättä edes seuraa uusinta tutkimusta sitä lukemalla.
Minä muotoilisin vastikkeellisuuden osalta jonkinlaisena kompromissiehdotuksena niin, että “perustuloon” olisi oikeus jos:
- on tehnyt edes tunnin palkallista työtä viimeisen puolen vuoden aikana.
— opiskelee (on saanut opintosuorituksia viimeisen puolen vuoden aikana)
— on pieniä lapsia
— toimii vapaaehtoisena valikoiduissa kolmannen sektorin vapaaehtoistehtävissä
— on yli 60 vuotta vanha.
- on työkyvytön
— on sairaana
— on kuntoutuksessa
Valitettavasti kaikki emme ole terveitä ja hyväkuntoisia.
Hyvä lisäys.
Hyvin puhuttu.
Koulutuksen laadusta olisi aihetta keskustella enemmänkin. Sitä tarvittaisiin niin sini- kuin valkokaulustöissäkin. Mikä on relevantti lisäkoulutus lähihoitajalle, mikä metallimiehelle? Joskus kyse voi olla relevanteista it-taidoista (sairaalan it-järjestelmä, CNC-koneen ohjelmointi), joskus yleiskoulutuksesta (kielitaito, esim. maahanmuuttajien kielet terveyspalveluissa). The Economist muistutti viime vuonna jatkokoulutusmahdollisuuksien olevan nykyään huomattavasti valkokauluksille painotettuja.
Keski-ikäisenä teknologia-ammattilaisena olen huomannut varsinaisten teknologisten taitojeni olevan jo viime vuosituhannen osaamista (erityisesti ohjelmointipuolella), mutta työtehtävissä olen jo edennyt yleisjohtoon joten yleisymmärrys riittää. Ongelma on, että yrityksen johtotehtäviin minulla ei tekniikan tohtorinakaan ole koulutusta, joskin kokemus toki kertynyt.
Tällaisiin tehtäviin on toki tarjolla esim. itse maksettavia eMBA-tutkintoja, mutta niiden verokohtelu on sanalla sanoen mielenkiintoista. On aikamoinen arpajainen maksaa itselleen loppu-uralle tärkeä koulutus tietämättä etukäteen onko se verovähennyskelpoinen meno. Yleisesti näyttää siltä, että jos työpaikkaa joutuu syystä tai toisesta (yrityksestä tai itsestä johtuvasta syystä) vaihtamaan, kulu voi muuttua verovähennyskelvottomaksi jälkikäteen. Nykyisen työtehtävän suorituskykyyn vaikuttava koulutus kun on työkuluvähennettävissä, mutta tulevaan työtehtävään kouluttautuminen ei. Olisiko tässä korjattavaa?
Sitten on toki erilaisia, maksullisia, pikakoulutuksia yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla, mutta pikakoulutuksen vertailukelpoisuus kansainvälisesti on huono. Tämä vertailukelpoisuus on valkokaulusammateissa usein hyvinkin tärkeä.
Ylipäätään myös vasemmistolaisten puolueiden kuten Vasemmiston, SDP:n, Sinisten, Keskustan ja Perussuomalaisten tulisi herätä nykyisyyteen. Heillä ei ole minkäänlaista ymmärrystä vapaudesta, eikä markkinataloudesta, mutta ei myöskään hyvinvointiyhteiskunnasta.
Heille kaikki kaikessa on politbyroon ohjaama kirkkokuoro, jota diktaattori johtaa kovalla kädellä.
Eivät he halua vapautta vaan kahleita.
Unohdit sijoittaa bolshevikkitalonpoikaa tähän tarinaan.
Soininvaara toteaa:
“Tässä työn vastaanottovelvollisuudessa ei sinänsä ole juuri järkeä. Nykyaikana kukaan ei palkkaa ketään, joka tulee vastentahtoisesti karenssin pakottamana… Vaikka työn vastaanottamisen on oltava vapaaehtoista, meidän kannattaa harkita koulutukseen osallistumisen pakollisuutta.”
En nyt ymmärtänyt täysin tätä logiikkaa. Ensinnäkin: kyllä nykyäaikana moni on palkannut ihmisiä, jotka ovat hakeneet töihin vastentahtoisesti karenssin pakottamana. Osa vastentahtoisista hakijoista on löytänyt itsensäkin yllätykseksi mukavan työyhteisön, ja muuttunut vähitellen motivoituneeksi työntekijäksi. Varsinkin silloin, jos ei ole koskaan töissä ollut, ensimmäisten työpaikkojen hankkiminen voi olla hyvinkin vastentahtoista. Kyse on vieraasta tilanteesta, jossa pitäisi astua täysin uuteen kulttuuripiiriin, uusien ihmisten pariin, jossa ihmisten lisäksi tehtävätkin ovat uusia. Sellaista moni ihminen luontaisesti vierastaa ja välttelee.
Toisekseen: miksi vastentahtoinen osallistuminen koulutukseen olisi hyödyllistä, jos vastentahtoinen työelämään tutustuminen ei voisi olla järkevää? Tarkoitan sitä, että jos ihminen ei ole yhtään motivoitunut opiskelemaan, onko opiskelusta silloin hyötyä? Itse vastaisin, että isolla osalla väestöstä koulutuksesta on yleensä hyötyä, vaikka motivaatiota opiskeluun ei kauheasti olisikaan. Joillain siitä ei ole hyötyä, vaan osalle se on ajanhukkaa, jos motivaatiota ei ole.
Koulutuksen lisääminen puskee Suomessa jo saturaatiorajoja vastaan. Meidän pitää katsoa muita tapoja ehostaa ihmisiä ja heidän työllistettävyyttään.
Yksi ilmeinen suunta on mutaatiokuorman pienentäminen iteroidulla alkiovalinnalla tai geenien suoralla muokkauksella. Euroopan unionin perusoikeuskirja kieltää meitä käyttämästä näitä, mutta kieltääkö se kiinalaisia?
Jotenkjin 80-luvulla asioita osattiin hoitaa aivan eri tavalla.Esim teknologina murros oli silloinkin valtava. Aloitin telealan työuraani 60–70-lukujen taitteessa kokoamalla ja huoltamalla käsikeskuksia.
Insinööriopinnot vanhenivat jo 70-luvun lopulla ja alkoi mittava uudelleenkoulutus . Minä tosin opiskelin kuten ennenkin itseopiskelemalla ja menemällä mukaan uuruusprojekteihin.
Nopeasti tuli uusia tekniikoita, kaapeli-tv, satelliitti-tv, NMT , Valokaapeli, digitaalinen siirto ja välitys, dataliikenne, GSM ja lopulta IP teknologia.
Se vaati mittavan koulutuksen asentajien koulutus, asentajasta teknikoksi, teknikosta insinööriksi, insinööristä diplomi-insinööriksi etc.. Opiskelu oli omaehtoista eli tapahtui omalla ajalla, opiskeluun sai hieman tukea työnantajalta eli kurssimaksuja ja matkoja korvattiin, jonkin verran palkallista vapaata.
Valtio maksoi opettajille palkan.
Mutta lähtökohta oli opiskelijan halu opiskella.
Tuntuu oudolta, että nyt ei kyetä samaan
Minunkin työurani on sisältänyt 6–7 teknologian muurosta , ei tekoäly mitään uutta ole murrosmielessä.
Se on vain työnantajien käsikassara, jolla pelotellaan työntekijöitä hiljaisiksi ja nöyriksi
Suomessa tuottavuuden nousu ja teknologian muutokset syövät vuodessa n 120000 työpaikkaa ja onneksi uudet teknologiat ja kulutuksen kasvu luovat saman verran uusia. Tämä on ollut trendi jo kymmeniä vuosia eikä tekoäly sitä miksikään muuta
Olen samaa mieltä tekoälöystä, mutta täysin eri mieltä tuosta loppupäätelmästäsi.
Tässä maassa työelämällä pelottelee vasemmisto ja ay-liike. Näiden puheita kun kuuntelee, työssä ei ole mitään muuta kuin riistoa. Kukaan ei pääse mihinkään töihin ja jos pääseekin, siellä vain huijataan työntekijöitä.
Ylipäätänsä työelämä on surkeata, epävarmaa ja kurjaa ja edellinen mukava hetki oli havaittavissa ehkä joskus 70-luvun loppupuoliskolla. Siitä eteenpäin on menty vain alaspäin, työelämä on koko ajan huonontunut ja kaikki muukin. Ja kapitalisti nauraa partaansa, eriarvoisuus kasvaa ja tuloerot laajenee, olipa nousukausi taikka taantuma.
Kyllä jämpti on niin!
Ymmärrän, että lyhyessä puheessa pitää turvautua tämmöisiin liturgisiin viittauksiin, mutta näihin todella pitäisi jossain kohtaa lisätä konkretiaa ja perusteluja. Mikä on se puute taidoissa, jota pitää kohentaa, ja miksi? Mitä virkaa on vuorovaikutustaidoilla, jos ei osaa itse asiaa? Siis nyt vaikka esimerkiksi lukea ja kirjoittaa, ja laskea jopa prosenttilaskuja.
Suomessa osataan huonosti puhumista, keskustelua, ja väittelyä. Olisi hyvä osata paremmin.
Aikanaan amk:ssa viiden minuutin ennalta valmistellun vain puhetta sisältävän esityksen (ei kalvoja, ei taulua) pitäminen oli monelle lähes mahdotonta.
Mitä aiemmin opetellaan puhumaan yleisön edessä, sitä parempi. Mitä aiemmin opetellaan keskustelemaan asiasta, sitä parempi. Mitä aiemmin opetellaan väittelyä, sitä parempi. Ja mitä tehokkaammin osaamista vahvistetaan läpi koulutuksen, sitä parempi.
Eli: jo esikoulussa lasten pitäisi säännöllisesti puhua yleisölle ja keskustella jäsennellysti. Tähän muuten tarvitaan lastentarhanopettajia, ei riitä hoitaja. Puhumista luokalle, paneelikeskusteluja, ja väittelyjä pitää olla peruskoulussa säännöllisesti, ja tähän pitää siis varata aikaa joka valitettavasti on poissa jostain muusta. Mitä pidemmälle mennään, sitä monipuolisempia puhe‑, keskustelu‑, ja väittelytilaisuuksia pitää olla.
Koko työttömyys on meillä tällä hetkellä rakenteista eikä suhdanteista johtuvaa, eli ihmiset, työpaikat ja asunnot ovat väärissä paikoissa. Tämä taas on seurausta koko 2. maailmansodan jälkeisestä, varsinmknkin Kekkosen aikana harjoitetusta hajasijoittamispolitiikasta, työpaikkoja ja yliopistoja ja virastoja on hajasijoitettu paikkoihin jossa ei ole toimivia työ- eikä muita markkinoita!
Sen takia Suomesta ei saada Tanskan kaltaista jossa jokaisella on max 100 km matka lähimpään yli 200.000 asukkaan kaupunkikeskittymään.
Ihmisille jotka asuvat väärissä paikoissa on tarjottava rahallista apua että voivat muuttaa kasvukeskuksiin ja tonttivarannot on käytvävä läpi vähän brutaaleinkin keinoin että saadaan maata rasuntojen ja työpaikkojen rakentamiselle, tavittaaessa uhraten myös viheralueita.