Olemme kopioineet sote-uudistuksemme paljolti Ruotsista. Siellä se kasvatti menoja 25 %. Terveystaloustieteen yleinen viisaus on, että yksityisiin palveluihin nojaava terveydenhuolto tulee kalliimmaksi kuin julkisiin palveluihin nojaava. Valinnanvapaus on hyvä asia, mutta kaikesta hyvästä joutuu maksamaan.
Miten se, mikä johti Ruotsissa kustannusten rajuun nousuun, tuottaa Suomessa kolmen miljardin euron säästöt?
Vastaus on kovin yksinkertainen. VM ei anna maakunnille enempää rahaa eikä niillä ole verotusoikeutta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt maakuntien budjettivallan alistaminen Valtiovarainministeriölle.
Miljardien kustannusten nousun kääntäminen miljardien säästöksi vaatii kovakouraisia toimia. Esimerkiksi Uudenmaan maakunnan pitäisi jo ensimmäisenä vuotena karsia menoja 300 miljoonalla eurolla, kun otetaan huomioon esimerkiksi pakollinen palkkojen harmonisointi. Uudellamaalla on sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevien määrää vähennettävä noin 5 000 hengellä. Luvussa ovat mukana yksityisissä sote-keskuksissa työskentelevät.
Maakunta ei voi sulkea sairaaloitaan vaikka rahat loppuisivat. Moni pitääkin VM:n kaavailemaa budjettikuria pehmeänä rajoitteena, jonka voi huoletta rikkoa. Ovathan sairaanhoitopiiritkin ovat ottaneet tavakseen ylittää budjettinsa. Olisi suurempi motivaatio elää säästäväisesti, jos ylimääräiset menot pitäisi kerätä veroina.
Taloudenpidon kannustimet menevät vinksalleen, kun rahaa pitää mankua valtiolta. Sen sijaan, että mietittäisiin keinoja säästää, luovuus kohdistetaan sen osoittamiseen, että maakunnassamme palvelut tarvitsevat muita enemmän rahaa.
Periaatteet, joilla valtio jakaa rahaa maakunnille, ovat voimassa vuoden kerrallaan, joten vain hölmö osoittaa tulevansa toimeen muita vähemmällä.
Jos maakunta elää yli varojensa, se voidaan liittää naapurimaakuntaan, siis vaikkapa Uusimaa Päijät-Hämeeseen. Kauhea uhkaus!
Maakuntien pitää soten ohella huolehtia esimerkiksi työvoimapalveluista. Työllisyyskurssin käy huonosti, jos sen järjestäminen on rahoitettavissa vain säästämällä sote-menoissa.
Jos taas on tarkoitus, että VM päättää yksityiskohtaisesti maakunnan rahankäytöstä, voisi säästämisen aloittaa siitä, että jätetään maakuntavaltuustot turhina perustamatta.
Valinnanvapauden on mainostettu poistavan jonot, kun voi valita tukkoisen terveyskeskuksen sijasta yksityisen terveysaseman, jossa pääsee lääkäriin vaikka seuraavana päivänä. Jos perusterveydenhoitoon on niukemmin rahaa potilasta kohden, tarkoittaa se, että lääkäreitä ja hoitajia on tarpeeseen nähden aiempaa vähemmän.
Jonoilla myös yksityiset sote-keskukset joutuvat niukkuutta hallitsemaan.
Toiset käyttävät terveyspalveluja paljon enemmän kuin toiset. Sote-keskukset saavat jokaisesta listautuneesta potilaasta vuosikorvauksen, joka perustuu potilaan taustatietojen perusteella estimoituun riskiin.
Se ei kuitenkaan kata kulujen vaihtelusta kuin pienen osan. Kahdesta taustatiedoiltaan samanlaisesta potilaasta toinen tulee lääkäriin vasta äärimäisessä hädässä ja toinen tuo lapsensa lääkäriin aina kun tämä saa nuhan.
Sotekeskuksella on jokaisesta potilaasta tieto tästä maksetusta korvauksesta – se on helppo laskea itse, jos maakunta ei sitä toimita – ja seurantatieto siitä, mitä tämä potilas on tullut maksamaan. On siis voittoa tuottavia ja tappiota tuottavia potilaita. Aikoja varattaessa on kiusaus panna voittoa tuottavat potilaat jonon kärkeen ja tappiota tuottavat hännille ja toivoa että tappiota tuottavat suuttuvat ja vaihtavat sote-keskusta. Terveitä kannattaa hoitaa hyvin ja sairaita huonosti.
Yksityisellä lääkäriasemalla tulee olemaan käytävän vasemmalla puolella maakunnan maksamia lääkäreitä ja oikealla puolella itse maksettavia. On houkutus ilmoittaa aikaa varaavalle, että käytävän vasemmalta puolelta saa ajan kahden viikon päästä, mutta oikealta puolelta ajan vaikka heti. Saatte sen puoleen hintaan, koska olette meille kirjautunut potilas. Tämä voi herättää tunteita, mutta tällainen jonon ohittamismaksu voi pelastaa koko järjestelmän talouden.
Soteuudistuksen ongelman kuuluvat mikrotaloustieteen alaan, ja ne voivat tulla todella kalliiksi. Hallitus vastasi lakiluonnosta koskevaan talousteoreettiseen kritiikkiin väljentämällä pelisääntöjä ja siirtämällä vastuun toteutuksesta maakunnille. Jos ministeriön osaaminen loppui kesken, miten voidaan kuvitella, että maakunnat osaisivat paremmin?
Tuskin sitä osaamista on eduskunnallakaan, mutta eduskunta voisi antaa maakunnille enemmän aikaa niin, että pahimmalta kaaokselta vältyttäisiin.
Tai sitten esitys pitää vain kaataa. Ei sekään ehkä katastrofi olisi, sillä nykyinen järjestelmämme on varsin kustannustehokas.
Sen puutteena on rahoituksen epäsuhta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon välillä. Kannattaisi siirtää rahaa erikoissairaanhoidosta terveyskeskuksiin korjaamalla erikoissairaanhoidon perimiä maksuja kapitaatiomaksun suuntaan.
Moni saatiin valinnanvapauden kannalle vertaamalla terveyskeskuksia joustavaan työterveyshuoltoon.
Kannattaisi ehkä perustaa terveyskeskusten rinnalle kevyt perhelääkärijärjestelmä hoitamaan perusterveiden pikkuvaivoja ja ohjaamaan nämä eteenpäin, kun siltä näyttää. Tämä ei paljon maksaisi, mutta toisi paljon tyytyväisiä potilaita.
===
Kirjoitus on julkaistu Näkökulma-artikkelina Suomen Kuvalehdessä
Blogissa väitetään:
“Olisi suurempi motivaatio elää säästäväisesti, jos ylimääräiset menot pitäisi kerätä veroina.”
Mihin tuo väite perustuu? Veroillahan esityksen mukaan menot katetaankin. Nimittäin valtion keräämillä veroilla. Onko siitä jostain päin maailmaa näyttöä, että nimenomaan maakuntatason verotus olisi toimiva keino pitää ylimääräisiä sote-menoja kasassa?
Maakuntatason verotus lisäisi byrokratiaa verottajan päässä ja lisäksi se voisi johtaa huomattavasti nykyistä kunnallisverotusta laajemmassa mittakaavassa veroshoppailuun. Kakkosasuntoja omaavat voivat toki nykyisinkin aika vapaasti valita, minkä verotuksen piiriin itsensä milloinkin laittavat, mutta nykyisin ei ole vielä valinnanvapauslakia. Palvelujen on jatkossa tarkoitus olla kirjoilla olemispaikasta riippumatta sote-uudistuksen jälkeen samat ja käytettävissä kai koko Suomessa. Käytännössä maakuntatason verotus valinnanvapauslainsäädännön vallitessa voisi johtaa mm. siihen, että osa ihmisistä voisi siirtää verotuskirjansa sellaisiin osoitteisiin, joissa saavat pienemmät maakuntaverot, ja heillä olisi silti oikeus asua missä haluavat ja valinnanvapauslain nojalla oikeus käyttää ihan minkä tahansa maakunnan alueella tuottettuja sote-palveluita.
Jos rahojen käytöstä päättävät maakunnan päättäjät, on aika iso ero siinä, ovatko verot maakuntaveroa (kerätään omasta maakunnasta) vai valtion veroja (kerätään enimmäkseen oman maakunnan ulkopuolelta). Jälkimmäisessä tavassa on paljon suurempi houkutus ylittää budjetti ja saada lisää rahaa muun Suomen kustannuksella.
Helsinki on maakunnan kokoinen ja siinä näkee hyvin miten holtittomaksi rahankäyttö menee, kun sillä ei ole isäntää. Tehokasta rahankäyttö on pienissä ja keskisuurissa kunnissa (10 000 — 40 000 asukasta), kun päättäjillä on vielä jonkinlainen kontakti veronmaksajiin. Jos kuntapäättäjä tekee 10 000 asukkaan kunnassa kalliin, mutta turhan päätöksen, tulee siitä takuuvarmasti palaute.
Onko sinulla Kella jotain empiriaa sen tueksi, että Helsingissä menoty olisivat jotenkin suurempia asukasta kohden kuin pienemmissä kunnissa? Veroprosenti on mataloampi, valtionosuuksia tulee paljon vähemmän kuin kuntiin keskimäärin, joten vaikea uskoa, että rahan käyttö olisi tehotonta.
Riittääkö esimerkiksi se, että joukkoliikenne on (HS:n uutinen) koko Euroopan eniten subvetoitua?
Voiko olla eniten subventoitua, kun se on Tallinnassa ilmaista?
Ottamatta kantaa väitteeseen, kun en sen todenperäisyyttä tiedä, niin on ihan mahdollista, että Tallinnassa on eniten suhteellisesti subventoitua joukkoliikennettä (kaikki joukkoliikenne ilmaista) ja Helsingissä on eniten absoluuttisesti subventoitua joukkoliikennettä (käytetään eniten rahaa joukkoliikenteen tukemiseen).
Voisiko tuolle väitteelle saada näyttöä, jonka mukaan budjetin ylitysten houkutukset ovat maakuntatason verotuksessa pienempiä kuin valtionrahoituksella toimittaessa? Onko muualla maailmasta sellaisesta pitkäaikaista näyttöä? Maakuntatason verojahan on nykyisin olemassa joissain maissa. Esimerkiksi Espanjassa on kolmiportainen verotus (kunta, alue, valtio). Siellä peritään tuloverojen lisäksi muun muassa varainsiirtoveroja myös aluetason hallinnolle (Espanja koostuu 17 maakunnasta). Pääomatuloverotkin vaihtelevat Espanjassa maakunnittain. Verotusoikeudesta huolimatta — vai kenties siitä seuraten(?) — osa aluehallinnoista on Espanjassa pärjännyt taloudellisesti aika hyvin ja osa on ollut taloudellisissa ongelmissa — mistä puolestaan on seurannut se, että maakunnilla on verotusoikeudesta huolimatta houkutus pyrkiä haalimaan varoja valtiolta alueelleen.
Siitä on toisaalta näyttöä aika monelta alalta, että valtionrahoitusjärjestelmä voi toimia aika tehokkaana budjettirajoitteena. Esimerkiksi koulutuskustannukset maksetaan Suomessa hyvin pitkälti valtion keräämien verojen kautta. Koulutusbudjetit ovat pääsääntöisesti erittäin hyvin pysyneet budjettien rajoissa, puhutaan sitten peruskoulusta, toisen asteen koulutuksesta, ammattikorkeakouluista tai yliopistoista. Kullakin näistä on hiukan erilainen rahoitusrakenne, mutta yhteinen piirre on se, että rahoitus muodostuu pääasiassa valtionrahoituksesta. Mikään yliopisto ei ole enää vuosikausiin ainakaan toistuvasti ylittänyt budjettiaan, vaan ne kaikki pysyvät asettamansa budjetin puitteissa — vaikkei yliopistoilla ole minkäänlaista omaa verotusoikeutta sen enempää kotikunnassaan, kotimaakunnassaan kuin missään muuallakaan. Sama pätee ammattikorkeakouluihin.
Kysymys on paljolti siitä, miten rakennetaan systeemi niin, että kaikki tietävät, että budjetti on aidosti sitova ainakin useamman vuoden tähtäimellä, ja että kaikki tietävät, että toiminta on toteutettava budjetin ehdoilla ja puitteissa, ja että vaatimukset ovat sellaisella tasolla, että tulot voivat riittää vaatimukset täyttämään.
En osaa sanoa. Vastasin, koska kommentissasi (mukaillen) sanoit, että verojahan ne valtion verotkin ovat siinä missä maakuntaverotkin. Sen perusteella näytti, ettet ymmärtänyt Osmon argumenttia, ja halusin siksi selventää sen. Minä en osaa sanoa, kuinka suuri tuo kannustinefekti oikeasti olisi.
Ainakin, jos budjettirajoite asetetaan liian tiukaksi, kuten Uudenmaan osalta näyttää käyvän, on budjetin ylitys melko todennäköinen.
Mitä tulee koulutuksen rahoitukseen, olennainen piirre ei ole se, tuleeko suurin osa rahoituksesta valtiolta vaan, mistä lisärahoitus tulee, jos budjetti kasvaa esim kuntapäättäjien päätösten vuoksi. Käsittääkseni ainakin peruskoulutuksen osalta homma toimii niin, että kunta saa valtionosuuksia oppilaiden määrän mukaan ym. Jos kunta haluaa vaikka palkata lisää opettajia, jotta ryhmäkoot pienenisivät, pitää sen ottaa lisäraha omasta budjetistaan ja vaikkapa nostaa kunnallisveroa, jos muualta ei haluta leikata. Kunta ei voi onnistuneesti kinuta vain itselleen ad hoc lisää valtionosuuksia sillä perusteella, että kyseisen vuoden budjetti ylittyi.
Kyllä maakuntamallissakin iso osa rahoituksesta tulisi valtionosuuksina, vaikka verotusoikeus olisikin. Mutta maakuntapäättäjä voisi silloin puntaroida, olisiko lisää rahaa vaativa palvelun tason nosto tarvittavan lisäverotuksen arvoinen. Valtionosuudet pystyisivät olemaan melko mekaanisia, niin ettei yksittäisinä vuosina voi mankua ad hoc lisää valtionosuuksia. Jos verotusoikeutta ei ole, vaativat lisäpalveluiden rahoitus väistämättä mankumista.
OS: “Soteuudistuksen ongelman kuuluvat mikrotaloustieteen alaan, ja ne voivat tulla todella kalliiksi.”
Oho — tuotapa en ensi lukemalla huomannut. Perun äskeisestä kommentistani kohdan, jossa kutsuin OS:aa sosiaalidemokraatiksi. Tuolla toteamuksella OS siirtyy Elina Lepomäen viereen vapaan markkinatalouden kannattajaksi.
Mikrotalous on aina markkinataloutta. Sosialismissa sitä kutsutaan “mustaksi pörssiksi”, mutta se onkin yksitääisten kansalaisten keino kiertää säädeltyjä markkinoita. Mitä pidemmällä keskusjohtoinen talous etenee, sen suuremmaksi nousee mustan pörssin osuus kaupankäynnissä.
John Galt, Sorry nyt, mutta jos soteen tuodaan yksityiset yrityksetg ja markkinat pitää kartsoa, miten nuo markkinmat toimivat.
Hallituksen makusote-esitys puolittaa köyhyyden Suomessa, kun köyhempi väki jätetään hoitamatta pari kuukautta vuodesta määrärahojen loppumisen takia.
Eikös se helpoin tapa ole nostaa asiakasmaksuja ja/tai porrastaa niitä jyrkemmin? Toinen helpohko tapa on huonontaa palveluja. Varmaan tehostumistakin tapahtuu, koska kilpailu kiihtyy.
Tai, no, helpoin tapa on ottaa valtiolta mallia ja lainata puuttuvat rahat, Mutta ilman verotusoikeutta voi olla vaikea saada lainaa ainakaan kovin halvall sen jälkeen, kun omaisuus on pantattu. Tosin toimiihan valtio takuumiehenä, eihän maakuntaa voi konkurssiin päästää.
Suomen Kuvalehden voi panna rimpsuun Yle HeSa Maikkarin uutiset STT ja sitten näiden viiden kaiut. Paitsi että somessa on viisaita ja järkimiehiä. Tosin Viitosten pimentäminä. Yleisöä tyhmistetään. Joskus oli toisin. Kaupunkien kirjastoissa kuhisi älyllistä elämää ja työväentaloilla. Ohi on.
Pakko panna alkuun nuo yleistykset ennenkuin kiitän Osmo Soininvaaraa omaperäisen vaatimisesta itseltänsä, uutteruudesta ja sitkeydestä julkisena intellektuellina. Ihan alkuun myös julkisen liikenteen polkupyöräilijänä. Muistan hänen fillarinsakin ja mikä muistessa kun ei montaa muuta kaupungilla näkynyt. Semmonen sinertävä haalistuva maali.
Enhän lue systemaattisesti miehen kolumneja SK:ssa, väsyn niihin enkä hänen tilastollisjohdattelevia loogistulkinnallisia nokkeluuksia ihailekaan. Pikemminkin ne puistattavat matematiikkalaboratorin tuotteina Ration kunniaksi ja oikkuihmisen oikaisemis-insentioiden keksimisessä.
Kun siis häntäkään en fanita niin annapa pyryttää lisää. Soininvaara, kukapa muukaan onkii esiin Ruotsin Soten ja kertoo meidän matkivan. Ruotsissa hintalappussa isonnettiin numeroita, mutta meillä kutistetaan. Ja sitten hän antaa palaa. Hieno juttu SK 27.4.–18.
Paitsi että ei se noin mene. Sipilä Orpo ja Valiokuntien asiantuntijat Eduskunnan edessä Oodin takana, Oden silmissä, Ernst Young EY ja KPMG ja kurkottaen näkyy Roschierin kilpi, pistävät ylilukeneen väsyneisiin silmiin. Valpas tekisi mutta väsymeikäsurku liikuttaa heristää vaivoin sormea että so so ja ei ei.
Koko Sote hoituu rahatulvalla, joka on innovatiisista maailmanvalloitusta juridiikalla. Ihmisen isottelua tai jenkin ‑ja Deutsce Bankin. Kun valtion keisarin ruhtinaskunnan kaupungin porvariskillan, SAK tehdasluotamusmiehen, sijaan tulivat MBA perilliset, niin rahaa on volyymeissä ja sorteissa vaikka mihin.
Nordean kotiintulon esteeksi on noussut se, etteivät demarit laske. Heitä hirvittää EKP:n kriisimekanismit ja Olli Rehn ja he vaativat Nordealta lisää puskuria eikä kaiken irtisaadun jakamista osinkoina.
Ruotsalaiset näet tietävät mekanismi-häkkyrät tuulenkaadoiksi. Osinkohimoiset optiomiehet jäljistään piittaamattomiksi ja jo karussa bonukset kainalossa. Savuaville raunioille jäävät kuten aina veronmaksajat. “Lender ja buyer of last resource ja kelvottomin securety”. Siksi pitäisi tarrata jo nyt tukasta. Kiitos Yle HeSa … ei asiaa revitetä. Viimeksi osui uutisista asiasta silmiini joku päivä sitten. Niinä päivinä joina Nordea syötti meille vakausnumeroaan liki 20 %. Valetta tulee. Isolta osalta numeron nimittäjän painokertoimena on nolla ja siis eurolukuna nolla.
Vastavuoroisen lahjonnan verkossa tällä kohtaa Valtio on lahjan saajana. Ja numero hölynpölyä. Oikeakin on kalkyloitavissa vanhaan malliin oma pääoma / omat vastuut. Se olisi olematon ehkä 3 %, ja lisäksi riskinalaisesti sijoitettuna ja vastajohdannaisilla pönkitetty, oman piirinkin vakuutusyhtiöissä kuten Sammossa ja Varmassa. Jopa Sammon/Nordean osingot tässä tohinassa tulevat Nordean ostaessa “luoton” laajennuksen eli rahanvalmistuksen ristipistokirjauksissa lisää Sammon kamaa tekemällä interbank talletuskirjausta koruompeleeseensa johon kansalaiset kietoo. Tai nuorista puheen ollen, tukahduttaa.
Ja äkkiä Soteen. Kun se siirretään itsenäisille tiliyksiköille oli yhtiö eli muu, niin lupayhteisö eli PwC Poor‘s ja muut tutut, huolivat sen globaalin pankkirahakeittämön asiakkaaksi. Alkaen diakonissa insituution perintömaista, kuntien sairaalapuistoista jne. ovatkin ykskaks likvidiä omaisuutta ! Arvot nostetaan fiktiomarkkinan tasalle, nostetaan rahaa, toimitetaan sitä valtio-kuntamyyjille ja ne maksavat terveyskeskuskulut kuten nytkin.
Tilikelpoiset yksiköt tulkitsevat tulevan kassavirran nykyarvoon goodwillinä taseessa, siis omaisuustaseessa!, ja ottavat pankkimaailman ja omien työeläkeyhtiöittemme iloksi näiltä lisää ikijää-velkaa. Jälkimmäisiltä siis kuukausipalkoista pidätettyjä. Ilo ettei tarvitse sijoitella ulkomaille ja edellisethän, pankit, siis tekevät uutta rahamerta kuin vetyautot H2O:oota.
Näin se Sote toteutetaan ajan päälle. Hanke on ollutkin käynnissä isoin aktivoiduin palkoin jo MBA polven pari. Eikä ole mitään väliä, millä sotkulla sekasorrolla kesällä 2018 se runnotaan läpi puolustaja Väyrysen. Ja jonkun muun jäärän kuten meikän, joka ääliö en vaivaudu tajuttavammin edes kirjoittamaan, vaan tarttuneessa turtumuksessa tyydyn vain kirjoitteluremuun. Huomenna lisää.Jukka Sjöstedt
Yksiselitteisesti hallituksen sote-hanke on kaadettava.
Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien on toimittava vastuullisesti tulevassa äänestyksessä. Meidän äänestäjien on syytä laittaa painetta ja ilmoittaa seuraavissa eduskuntavaaleissa annettavasta tuomiosta väärin äänestäneille kansanedustajille. Jokainen sotea puoltanut pitää jättää valitsematta uudelleen. Lähetä siis vaikka sähköpostia osoitteella etunimi.sukunimi@eduskunta.fi.
Voi, kun kaikki tuo hallituksen sote-hirviöön tuhlattu energia, intohimo, raha, virkamiestyö ja asiantuntijapanostus olisi alusta asti laitettu nykyisen, verorahoitteisen julkisen soten kehittämiseen, se olisi jo lähes täydellinen. Tuunatun nykymallin edut: ei kapitaatiokorvaushelvettiä, ei pirstoutuvia palveluketjuja, ei palvelujen eriarvoistumista, ei alihoitoa/ylihoitoa, ei peruuttamatonta yksityistämistä, ei yhtiöittämispakkoa, ei kustannusten räjähdysmäistä kasvua, ei resurssihukkaa markkinointiin ja lakimiehiin (plus muuhun turhaan), ei kallista valvontakoneistoa.
Yksityistämisen todella hankala peruminen on jäänyt järkyttävän vähälle huomiolle. Uhka tulee sekä EU:n kilpailusäännöistä että vapaakauppasopimusten investointisuojista. Suomi maksoi NL:lle isot sotakorvaukset, laittaako Sipilän hallitus seuraavan sukupolven maksamaan miljardien sotekorvaukset kaiken maailman pörriäisille sitten kun julkiseen sote-malliin halutaan palata?
Sote-uudistus oli valtataistelufarssi jo aikaisemmin, mutta tämän umpioikeistolaisen, sivistymättömän uusliberalistimafian (lue: Sipilän hallitus) aikana se on muuttunut täysin kunniattomaksi painajaisnäytelmäksi. Mediassa on kyllä tuotu hyvin esiin, että kokoomus on terveysjättien lobbarien hallussa, kepulla on ikiaikainen maakuntavallanhimo ja että siniset syleilevät vain hillotolppaansa, mutta paljon kärkevämmin pitäisi arvostella näiden puolueiden poliitikkojen täydellistä moraalittomuutta! Politiikka on raadollista, mutta nyt on viety kylmäverinen, kansan edusta piittaamaton ahneus ihan uudelle tasolle. Rikokseen ovat yhtä lailla syyllisiä rivikansanedustajat, tahdottomat robotit, jotka lasittunein katsein vannovat äänestävänsä sote-katastrofin voimaan vaikka tietävät hirvittävät seuraukset.
Oppositiostakin löytyy tietysti selkärangattomia. Kuinka monesta hopearahasta ovat valmiita myymään sielunsa jotkut rkp:n, kd:n, persujen, vihreiden tai jopa vasemmistopuolueiden edustajista? Sipilä on parhaillaan shoppailukierroksella.
Ne, jotka kaatavat moniongelmaisen sote-uudistuksen, ovat sankareita eivät syntipukkeja. Nyt on tosi kyseessä. Tämä ei ole mitään lapsellista poliittista shakkipeliä, vaikka siinä vainoharhassa valitettavan moni poliitikko näyttäisi elävän.
On kyllä, molempia, eri osissa järjestelmää. Viimeksi uutisissa pari viikkoa kuolleena olleen vanhuksen löytyminen. Ei sillä, etteikö näitä voisi kohentaa ilman sote-mullistusta.
Kukaan valtiovarainministeri ihmisenä eikä puolue vastuussa ministeristä halua saada mainetta sairaiden lasten tappajana, joten rahaa löytyy kuten ennenkin — niin paljon kuin menee. Lisäksi maakunnat tulevat ottamaan lainaa, kuten nykyiset sairaanhoitopiiritkin. Kuka lainat maksaa onkin haksempi kysymys.
Koska _kaikki_ maakunnat ylittävät budjettinsa noin lokakuun 15. päivä, lopputulos lienee fuusioiden jälkeen yksi maakunta, joka vastaa sotesta. Kutustaanko Lääkinöjallitukseksi eikun Lääkintälääniksi vai miksi, lienee somemyrskyn aihe.
Poliittisen päätöksenteon ongelma on, että jonkin hankkeen hyväksymiseksi poliittisissa neuvotteluissa kuluja viilataan 10% alle realistisen tason, koska muuten päätöstä ei synny. Tämän seurauksena tulee Espoon metrolaitureita ja muuta ihan sutta ja sekundaa tai sitten se alkuperäinen budjetti ylitetään. Tämä ei ole hakkeiden vaan haharaiteilla olevan realistisen päätöksenteon ongelma.
Jotta on valinnanvapautta, on oltava ylikapasiteettia riittävästi. Ylikapasiteetin ylläpito maksaa, jos 25% on sen hinta niin tuntuu realistiselta.
Sääli maakuntavaltuuston päättäjiä. Homma on sama kuin yliopistojen hallituksilla — naputetaan pöytään valyion antama ohjaus budjetteineen ja mikromääräyksineen, puhutaan kukkaistutuksista.
Riittävän isot kunnat olivat pitkään vaihtoehto. Se ei kelvannut, koska Kepu olisi menettänyt silloin valtaa. 10 maakuntaa olisi ollut taloudellisesti toimiva. Se ei kelvannut, koska Kepu olisi menettänyt valtaa.
Jos 75 000 henkeä hoitaa kulut samoista palveluista kuin 1,5 miljonaa ihmistä, olemme ihmeen äärellä — Millenum-palkinto on vähäisin tunnustus moiselle taloustiedettä uhmaavalle ratkaisulle.
Tietojärjestelmiä tehdään seuraavat viisi vuotta, sinä aikana tuskin syntyy mitään säästöjä mistään. Lähinnä luvassa on lisäkuluja. Miten valinnanvapus ja tietojärjestelmät saadaan sovitettua yhteen, onkin seuraavan ihmeen paikka. Kolmas ihme ovat isoimmat kulut — sosiaalimenot. Jostain syystä ne maksetaan lainarahalla toisin kuin yritystuet, joihin ei lainarahaa tarvita.
Julkisen jonot ovat poliittinen valinta.Jos jonoja ei olisi niin yksityinen sektori olisi kuihtunut lähes nollaan
Sama selviää katsomalla jonojen luonnetta.Jos kysymys olisi reurssipulasta niin jono kasvaisi koko ajan eli ensi vuonna jonotusaika olisi pidempi kuin tänä vuonna.
Kun jonotusajat eivät kasva niin kysymys on muusta eli ei yksinkertaisesti haluta että julkinen olisi yhtä hyvä tai parempi kuin yksityinen. Hyvä esimerkki löytyy tuosta naapurikaupungista eli Espoosta. Päättäväinen terkkarin johtaja poisti jonot muutamassa kuukaudessa ilman lisäresursseja .Hänet kyllä siirrettiin syrjään varsin pian ja terkkarikin taidettiin luovuttaa yksityisen hoidettavaksi
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002849695.html
Väitteesi lienee osittain totta, mutta toisaalta ei sovi unohtaa jonojen luotaantyöntävää vaikutusta. Osa muuten jonoon menevästä väestöstä joko jättää menemättä terkkariin kokonaan (hyvä juttu, jos paranee itsestään, huono juttu, jos tilanne pahenee) ja osa maksaa ja menee yksityiselle. Täten voi olla hankala arvioida, että onko esimerkiksi jonojen pienentämiseksi tehdyt tehostamistoimet toimineet, mutta se ei vaan näy jonojen koossa, koska nämä kaksi jälkimmäistä ryhmää täydentävät jonoa sitä mukaa, kun tehostamistoimet nopeuttavat sen tyhjentämistä.
Noissa on kyse (osittain) tekniikasta, jolla käyntejä rajoitetaan. Julkisella ei rampata koko ajan, koska siellä joutuu jonottamaan. Yksityisellä ei rampata koko ajan, koska joutuu maksamaan omasta pussista.
Sen sijaan yhdistelmää, jossa terveysasemalla voisi käydä koska vain, kuinka usein vain, tarvitsematta jonottaa, joutumatta maksamaan mitään omasta pussista ja saaden silti hyvää palvelua, ei kovinkaan helposti voi saada aikaan, ellei sitten olla valmiita maksamaan terveydenhuollosta itsemme kipeiksi.
Nyt kun on asiantuntia paikalla, niin onko mitään tietoa tai tilastoa siitä, kuinka moni maamme asukas käy terveydenhoidossa noin ihan huvin vuoksi, “koska vain, kuinka usein vain”? Itse olen aina ymmärtänyt, ettö hoidossa ja vastaanotolla käydään tarpeen mukaan.
Se tarve riippuu aika olennaisesti siitä, kuinka nopeasti pääsee lääkäriin ja paljonko se maksaa. Jos seuraava aika on kolmen viikon päähän, niin ei sinne flunssaa mennä näyttämään kun se kerkiää parantua jo ennen vastaanottoa.
Olet ymmärtänyt väärin. Pth käynneistä suurin osa johtuu yksinäisyydestä, pelosta, huolesta, toiveesta saada jotain magiaa (“.…piikki!”)
Lääkärikäynti on myös sosiaalinen tapahtuma joillekin.
Kun ikää on paljon yli 80, ÄO paljon alle 80, ja oikeastikin on kaikki krooniset pitkäaikaissairaudet, kun ja sitten vielä pitää väkisin lopuksi näyttää niitä koppurakynsiä, vasaravarpaita, rasvaluomia, staassiekseemaa ym ym ja kun on vielä umpikuuro ja kerrospukeutunut kesät talvet, niin ei ole ihme, että näihin hommiin ei tekijöitä löydetä enää rahallakaan.
Voisin viitata tähän Osmon aiempaan postaukseen (vika kappale):
http://www.soininvaara.fi/2008/08/14/vakuutusmuotoinen-terveydenhuolto-tulee-kalliiksi/
Heh, työterveyshuolto on ilmainen palvelu ja sinne pääsee jonottamatta.Erikoislääkärille saattoi joutua odottamaan jonkun aikaa, mutta yleislääkärille pääsi samana tai seuraavana päivänä .
Eikä maksanut mitään.
Meillä on n 1,8 miljoonaa työterveydenhoidon asiakasta ja he varmaan siirtyvät jatkamaan myös terkkariasiakkaina eli yksityinen saa lisää rahaa n 200 miljoonaa työmäärän juuri muuttumatta
Yksityisen sektorin mukana tulee uusia kulueriä.
Kukaan ei ole puhunut markkinointi ja myyntikuluista ja niiden rahoituksesta.Kun mukaan lisätään uudet funktiot , myynti, markkinointi, brändäys, tuotekehitys , tuotehallinta, kaupalliset lakiasiat etc niin puhutaan sadoista miljoonista, jotka rahoitetaan nykyisestä tervydenhoitomenoista
Kaikki tuo raha on poissa terveydenhoidosta. Eli alamme maksamaan kuluja, jotka eivät edistä terveydenhoitoa
Osmomainen kirjoitus. Hesarin mukaan alle 10 % sote kustannuksista tulee terveyskeskuksista, valtaosa tulee sosiaalipuolelta ja erikoissairaanhoidosta. Mitäpä moisesta, keskitytään nyt vain tuohon terveyskeskusvastaanottoon, hällä väliä kaikesta muusta.
Tämän mallin ongelma on, että nämä yksityiset sotekeskukset saavat lähettää aivan ilmaiseksi potilaita erikoissairaanhoitoon, jolloin erikoissairaanhoidon kustannukset tulevat kasvamaan.
Öööh.. Eikös terveyskeskusten juuri ollut tarkoitus olla tällainen?
Entäs jos vain rahoitettaisiin terveyskeskuksia tarpeeksi?
Tässä ei suunnitella perhelääkärijärjestelmää, koska miehellä ja vaimolla on oma järjestelmänsä työterveyshuollon kautta ja lapset ovat maakunnan maksamassa hoidossa jossain.
En nyt oikeastaan ymmärrä miten nämä kommentit liittyvät toisiinsa.
Luulen, että Osmo tulkitsi, että “tarkoitus olla” viittaa tulevaisuuteen eli hallituksen kaavailemaan uudistukseen.
Joka tapauksessa nykyäänkään meillä ei ole perhelääkärijärjestelmää (tai ehkä jossain paikoissa on, muttei ainakaan kaikkialla). Kun useampi perheenjäsen käy terveyskeskuksessa, on lääkäri heillä usein eri ja vaihtuu myös usein käyntikerrasta toiseen. Jos työssäkäyvä perheenjäsen käykin työterveyshuollossa, silloin on ainakin eri lääkäri.
Nyt rakennetaan kaksinkertainen järjestelmä. Julkisen sektorin on ylläpidettävä riittäviä valmiuksia joka tapauksessa.
Yksityisen sektorin mukana tulevat uusina kuluerinä myös yrityskaupat ja pörssiyhtiöt sekä niihin liittyvät kustannukset. Pienistä yrityksistä kootaan isompia. Jossin määrin tuottavuus paranee, mutta toisaalta isoilla yrityksillä on voimakkaampi hinnoitteluvoima. Yrityskauppojen ja pörssilistausten avulla joku aina vetää välistä isot rahat ja lopulta nekin jossakin vaiheessa keräätään niiltä, jotka maksavat lystin. Veikkaisin, että pelkästään tähän prosessiin liittyvä nettokustannus on jotain viiden prosentin luokkaa niiden kustannuksia nostavien mekanismien lisäksi, joita edellä on jo mainittu.
Kun poliittisesti aktiivinen ja vaalirahoituksen hankkimiseen kykenevä henkilö on kunnanhallituksessa, maakuntahallinnossa ja Eduskunnassa niin puheet ovat kiinnostavia:
Kunnonvaltuuston näkökulmasta maakunta tuhoaa palvelut ja kohtelee ihan josiasta kuntaa väärin.
Maakuntavaltuustossa VVM ja erityisesti valtivarainministeri pakottaa ikääviin ratkaisuihin ja antaa liian vähän rahaa käytettäväksi, Lisöäksi kunnat eivät ymmärrä kuin oman napansa verran eivätkä välitä palveluiden toimivuudesta ylipäätään mitään.
Eduskunnassa taas puhutaan budjettikursita ja velkarahasta ja pakosta sopeutua ankeisiin aikoihin ja säästää. Maakunnant ovat holtittomia tuhlareita.
Siin saa selkäranka kääntyä ja taipua oikein kunnolla. Sama juttu kuin EU:ssa — jos on Eduskunnassa ei voi olla maakuntavaltuustossa, tilalle tulee varajäsen. Mutta puoluieden etu on saada ne harva ääniä keräävät tähdet kaikkiin vaaleihin.
18 maakunnan typeryydestä kertoo tämäkin uutinen:
“Tie- ja liikenneasioita hoitamaan muodostetaan korkeintaan yhdeksän tienpitoaluetta. Kukin maakunta joutuu siis periaatteessa liittoutumaan ainakin yhden naapurinsa kanssa liikennesektoria koskevissa kysymyksissä. ”
Yliopistosairaaloita on 5. Hätäkeskuslatoksen hätäkeskuksia on 6. Poliisilaitoksia on 11. Käräjäoikeuksia on 27. Maistraatteja on 9. Pelastuslaitoksia on 22. Puolustusvoimilla on 12 aluekeskusta.
Yhteiskunnan toiminnan kannalta yhteinen aluejako selkeyttäisi montaa toimintoa ja vähentäisi rajapintoja ja ylipäätään sähläystä.
Jokainen tilaisuuden saanot sektoriministeri on vetänyt puoleensa vallan ja kotiseutunsa suuntaan kun on päättänyt oman alueensa organisoinnista. Tulokset ovat juuri arvattavat: kauhea sekasotku.
Toisaalla KELA on hyvä esimerkki siitä, että toimitaa voidaan hajauttaa moneen paikkaan ja ainakin periaatteessa toimia yhtenäisesti. Avain siinä on ollut tietotekniikka. Nykyisin sekavan aluejaon ja sen mutosten vuoksi on aika paha kehittää mitään tietojärjestelmiä, jotka tukisivat toimintaa. Säätöjen saaminen aikan toiminnan laatua ja vaikuttavuutta parantamalla on lähes mahdottomuus tällä toimintamallilla.
Mielestäni tulevan hinnoittelun suhteen ei tarvitse katsella naapurimaihin ja miettiä siten, että millaista hintakehitystä Suomessa tulee olemaan. Meillä kotimaassa erilaisessa toimintaympäristössä vertailukohdaksi hammaslääketiede.
Jos ajattelee esim. vaikka niitä paljon puhuttuja tekoniveliä. Paras laatu oli tutkimuksissa Pohjois-Karjalassa (hinta noin 5800) ja Keski-Suomessa (noin 7700). Kallein oli noin 9000 euroa ja halvin noin 5600 euroa.
Ja sitten sitä vertailua. Hammaslääketieteen puolella etuhampaiden siltaus maksoi 14 000 euroa.
Yksittäiselle takahampaalle annettiin hinta- arvioksi noin 2000 euroa samalla, kun siihen heitettiin väliaikainen 3 pinnan paikka hintaan 350 euroa. 350 euroa / 15 minuuttia.
Noin suurin piirtein siinä tulee käymään. Eli syyllinen on STM, joka ei ole saanut menokehystään kuriin. Eli STM on hoitanut asioitaan ammattitaidottomasti.
Nyt VM laittaa menot kuriin väkisin. En vain ymmärrä, mihin siinä tarvitaan maakuntavaltuustoja, jotka ovat turha kuluerä.
Siis mitä ihmettä. Mitä menojaan STM ei ole saanut kuriin? Sote-menot ovat kuntien menoja, STM ei niistä päätä mitenkään. Kuntien valtion valtionosuudetkin maksaa VM
STM ohjaa koko sektoria ja valmistelee myös kuntien rasitteena olevaa lainsäädäntöä. Kyllä STM:n kyvyttömyys on Suomen talousongelmien juurisyy. Yli 70% yhteiskunnan menoista on sosiaali- ja terveysmenoja. Kolmas merkitsevä menoerä on koulutus. Millään muulla ei merkitystä kokonaisuuden kannalta. Koko päätieverkko voidaan rakentaa moottoriteiksi tai perustaa käräjäoikeus vaikkajokaiseen kuntaan, ne eivät hetkauta valtiota mitenkään. Suomi nousee tai menee konkurssiin SOTE:n säästöjen myötä.
Mitäpä muutakaan. Kansainvälisesti katsottuna tuohon kai aino yleisesti toiminut lääke on nostaa sotilasmenoja niin paljon, että niihin kuluu enemmän.
STM:n oman hallinnonalan menot ovat noin 15 miljardia euroa vuodessa. Kuntien sote-menot ovat noin 21 miljardia vuodessa, josta noin 3 miljardia katetaan käyttömaksuilla. Kuntien sote-menoista hyvin isolta osin nykyisin päättää käytännössä juuri STM lainvalmistelijoineen, jotka valmistelevat lakeja ja asetuksia. Myös esimerkiksi käypä hoito ‑suosituksen tekijät vaikuttavat kuntien sote-menoihin usein enemmän kuin paikallispoliitikot. Menoista valtaosa on määrätty käytännössä jo laeissa ja asetuksissa. Päätökset, joita esimerkiksi pienempien kuntien poliitikot kunnallistasolla tekevät, koskevat käytännössä yleensä vain prosentteja tai promilleja sote-menojen yhteismäärästä vuositasolla.
Maakuntahallinnon kanssa syntyy hauskoja vaalitilanteita:
Suomessa on 12 manner-Suomen vaalipiiriä ja Ahvenanmaan vaalipiiri.
Maakuntia tulee 18 ja Ahvenanmaa. Vaalipiirejä on nykyisin manner-Suomessa kolme liikaa, siis äänikynnys on yli 9% äänistä, Uudenmaan vaalipiirissä se on 2,5%.
Jokainen kansanedustaja tulee olemaan ehdokkaana jossain maakunnossa, jotta puolueen äänimäärä turvataan. Koska rajat ovat erilaiset, ilmeisesti hieman Kepun kannattajakuntaa mukailevia, niin alkaa olla haastavaa pohtia missä maakunnassa sitten kannattaakaan olla ehdokkaana. Hyvä valinta pohjustaa omaa menestystä Eduskuntavaaleissa, huono valinta taas on rahan hukkaamista kampanjointiin.
Mutta mikä onkaan sitten maakuntavaltuutettu-kansanedustajan lojaliteeti ja mihin suuntaan?
“Olemme kopioineet sote-uudistuksemme paljolti Ruotsista. Siellä se kasvatti menoja 25 %. ”
Miten nopeasti muutos tapahtui? Esim. onhan Suomessakin menot kasvaneet 50 ‑100%, riippuen miten rahan arvo määritellään vuosina 2000–2015[1]. Myös vertailu saman aikavälin aikana muihin vastaaviin maihin olisi kiinnostava, koska kustannusten nousuun voi olla muitakin syitä.
[1] “Vuonna 2000 terveydenhuollon menot asukasta kohden olivat 1800 euroa vuodessa, vuonna 2015 puolestaan jo 3803 euroa vuodessa per asukas.”
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/terveysmenot-ovat-rajahtaneet-kasvuun-2000-luvulla—nain-se-nakyy-eri-sektoreilla/B5Yi9TfA
“[Nykyjärjestelmän] puutteena on rahoituksen epäsuhta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon välillä. Kannattaisi siirtää rahaa erikoissairaanhoidosta terveyskeskuksiin korjaamalla erikoissairaanhoidon perimiä maksuja kapitaatiomaksun suuntaan.”
Hyvä ajatuksenalku — kehittääkö tätä linjaa kukaan? Jos ei, niin mitäpä jos Osmo laittaisit ideaa eteenpäin?