Tour de Napoli (6) Napoli – Sorrento

Tätä kivetys­tä pystyi maantiepyöräl­lä aja­maan vain 10 km/h fil­lar­ia rikkomatta.

Kuvit­telin ehtiväni Sor­ren­toon iltapäiväl­lä, peseväni siel­lä pyykkiä ja jatka­vani vielä vähän eteen­päin johonkin pienem­pään kylään, mut­ta ajet­tuani kolme tun­tia olin päässyt Napolista vain 20 kilo­metrin päähän. Juu­tu­in seiso­vi­in ruuhki­in, tiet oli päällystet­ty hirveäl­lä kivetyk­sil­lä. Yritin etsiä vai­h­toe­htoisia reit­te­jä, mut­ta ei onnis­tunut. Ei todel­la ollut laat­u­aikaa. Ain­oa lohtu oli, että autot etenivät vielä hitaam­min. Pääsin sen­tään sil­loin täl­löin jonoista oikeal­ta ohi.

Har­mit­telin, että oli luot­tanut omaan kar­tan­luku­un kat­so­mat­ta Stra­va glob­al heatmapista, mitä kaut­ta muut ajoi­vat kaupungista kohti etelää, mut­ta kun kat­soin tätä Sor­ren­tossa hotel­lis­sa, ihan samaa reit­tiä oli­vat käyt­täneet. Kan­nat­taa käyt­tää paikallisjunaa.

Olin kaavail­lut, että matkani päät­ty­isi sun­nun­taina Napoli­in, jos­ta tulin junal­la Roomaan ja polk­isin ken­tän lähet­tyville hotel­li­in, jos­sa olin yöpynyt pari vuot­ta sit­ten. Päätänkin matkan johonkin kaupunki­in, jos­ta pääsee junal­la Napoli­in tai vaik­ka suo­raan Roomaan.

Sit­ten reit­ti muut­tui paljon mukavam­mak­si. Kun rav­in­to­laa ei tul­lut vas­taan, söin kahvi­las­sa piz­zan palan ja jäätelön. Kilo­metrin päässä tietysti oli ravintola.

Tie kul­ki pitkään ran­nan tun­tu­mas­sa meren pin­nan tasol­la. Sit­ten se nousi parin­sadan metrin korkeu­teen. Vähän tun­tui raskaal­ta, mut­ta totesin pär­jäävänä vuoris­tossakin, kun­han vain varaan riit­tävästi aikaa.

Nousua seurasi pitkä alamä­ki, mut­ta edessä oli taas seiso­va ja välil­lä eteen­päin matel­e­va ruuh­ka. Päätin ottaa oppia vespoista, ja vas­taan­tuli­joista piit­taa­mat­ta lähdin ohit­ta­maan jonoa vasem­mal­ta. Suomes­sa olisi tul­lut vas­taan­tu­lo­joil­ta tööt­tiä – olin­han hei­dän kaistal­laan – mut­ta tääl­lä tämä on nor­maalia. Vas­taan­tuli­jat tekivät protestoimat­ta tilaa. Bussien ohit­ta­mi­nen oli vähän vaa­ti­vam­paa, kos­ka ne oli­vat niin leveitä.

Luulin, että jonot oli­si­vat johtuneet tietyöstä, kos­ka vas­taan tuli auto­ja välil­lä jonoina ja välil­lä ei lainkaan, mut­ta seu­raavas­sa taa­ja­mas­sa syyk­si osoit­tau­tu­i­v­at muu­ta­mat rin­nakkaispysäköidyt autot, jot­ka tukki­vat toisen kaistan. Voi taivas!

Kir­jauduin Bed and Break­fast ‑majoituk­seen käve­lykadun var­rel­la ja menin vier­essä ole­vaan itsepa­lvelu­pe­su­laan. Sen kaik­ki muut asi­akkaat oli­vat amerikkalaisia.

 

 

 

3 vastausta artikkeliin “Tour de Napoli (6) Napoli – Sorrento”

  1. Alkaa olla jo ihan hienoa seu­tua. Sor­ren­nos­ta jäi ihan muka­va mieliku­va, vaik­ka tur­is­teille suun­nat­tu­ja puti­ikke­ja olikin melkois­es­ti. Lah­den toisel­la puolel­la ole­va Amal­fi on komea paik­ka, mut­ta tiet ovat erit­täin kapei­ta ja auto­ja täyn­nä, joten en tiedä voiko sinne men­nä kuin­ka hel­posti pyöräl­lä. Rav­el­lo oli hieno paik­ka, Posi­tanokin ihan kiva päiväko­hde. En tosi­aankaan tiedä menisinkö näi­hin kaikki­in pyöräl­lä, vaikut­ti siltä että vene on nopein kulku­vä­line siel­läpäin, auto hitain. Mut­ta jos sinne tie vie, alhaal­la ole­vista kylistä pääsee ylös vuo­rille kävellen melkein helpoiten ja mon­et käve­lyre­itit ovat valais­tu­ja, joten yöaikaankin voi pala­ta takaisin.

  2. Amalfin ran­niko on tosi­aankin komeaa seu­tua. Ehkä ei pyöräi­lyyn sopi­vaa mut­ta esim. paikallis­bus­sil­la ja päiväret­keen pas­seli. Olen sen ker­ran tehnyt istuen bussin etu­penkil­lä vielä joten näin samal­la miten hienos­ti kul­jet­ta­ja luovi mm. juuri noiden joka­nurkkaan (väärin)pysäköityjen henkilöau­to­jen lomitse suju­vasti kapeal­la rantatiel­lä meren ja vuorten välis­sä. Kätevänä tukiko­htana oli siisti Saler­no, jos­ta pääsi suo­ril­la pen­dolino­ju­navuoroil­la takaisin Roomaan.

  3. Nämä Osmon matkak­er­to­muk­set lohdut­ta­vat kovasti täl­laista koti­maan pyöräil­i­jää. Suosit­te­len kyl­lä edelleen esimerkik­si Schwalbe Marathon Supreme renkai­ta 50 mil­lis­inä. Käytän­nössä vaikut­ta­vat eten­e­miseen hyvin vähän hyväl­lä päällysteel­lä (pikkuisen painavamp­ina ylämäis­sä) — mut­ta ikinä ei ole kaiken aikaa täy­del­listä päällystet­tä jos tykkää ede­tä jos­sakin mis­sä ei ole ennen käynyt. Keskinopeus on korkeampi ja paljon ennustet­tavampi, kun soratie ei ole kuin pari km/h hitaam­paa kuin asfalt­ti. Lisäk­si on paljon mukavampi ajaa, kun ei tarvi miet­tiä kestääkö renkaat/pyörä, vaan voi ajaa sel­l­aista tah­tia kuin huvittaa.

Vastaa käyttäjälle Lauri R Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.