sote, _

Soten korjaaminen (6) Kannattaako tähdätä duopoliin?

Koska epäiltiin, että yksityiset sotekeskukset ryhtyvät kuorimaan kermaa ja ottavat potilaikseen vain helppoja tapauksia, päätettiin, että niiden on tarjottava täydet palvelut. Näin tultiin samalla rajanneeksi kaikki pienet toimijat pois niin, että meillä tulee alussa olemaan todennäköisesti vain neljä valtakunnallista toimijaa ja aika pian vain kaksi, koska neljän toimijan oligopoli ei voi olla pysyvä tilanne. Kaksi ostaa muut pois niin kuin tapahtui ruokakauppojenkin kohdalla.

Tämä on Asian kaunis selitys. Se toinen oli, ettei duopolin synnyttäminen ollut vahinko. Tämä merkitsee, että monilla pienillä paikkakunnilla on vain yksi toimija. Jos Lärvätsalon taajamassa on vain Mehiläinen, muiden Terveystalon ei kannata sinne omaansa pystyttää, ei myöskään maakunnan. Maakuntakaan ei pysty, vaikka moni kuvittelee, että se on aina rinnakkaisena vaihtoehtona, koska sen palveluja on rahoitettava samalla tavalla kuin muita.

Tämä yhdistettynä kapitaatiomalliin tuottaa ison alihoidon intensiivin, koska asiakas ei voi vaihtaa palvelutuottajaa, jos on tyytymätön saamaansa hoitoon. Tai voi vaihtaa, mutta matkaa on paljon.

Entä jos hyväkysttäisiin kermankuorinta, koska sitä ei kuitenkaan voi estää? Se mitä ihmiset kaipaavat on työterveyshuollon mutkaton hoitoonpääsy. Se koskee vain terveitä, koska työterveyshuollon palvelut ovat niin ohuita, etteivät ne riitä kuin terveille. Esimerkiksi diabetes lähetetään hoidettavaksi muualle.

Entä jos hyväksyttäisiin se, että kevyet palvelut järjestetään joustavasti ja kevyesti ja vaativampi hoito olisi julkisella puolella. Suurin osa Eurooppaa toimii näin.

Perhelääkärijärjestelmässä on paljon hyviä puolia. Esimerkiksi se, että perhelääkäri huomaa helpommin yhteyden isän alkoholismin, äidin mustelmien ja lapsen oirehtimisen välillä. Nämä jäävät huomaamatta helposti, jos isällä ja äidillä on oma työterveyshuolto ja lapsi on terveyskeskuksen asiakas.

Näitä kevyitä palveluja antamaan ei tarvittaisi jättiorganisaatioita. Siksi aito kilpailu voisi säilyä eikä kaikkea tarvitsi antaa kansainvälisten ketjujen hoidettavaksi.

Tästä kevyestä kermankuorintahoidosta ei tietenkään maksettaisi sen enempää kuin työterveyslääkärille nyt maksetaan. Yleislääkäri ei pääsääntöisesti lähettäisi potilaitaan jatkohoitoon keskussairaalaan vaan terveyskeskukseen.

Meidän terveydenhuoltomme on muuten erittäin hyvä ja kustannustehokas, mutta yleislääkärin vastaanotolle pääseminen takkuaa. Yleislääkärin vastaanoton osuus kokonaiskustannuksista on aivan mitätön, joten sen ongelman voisi korjata aika pienellä rahalla.

Voi olla, että tämä kirjoitus olisi pitänyt julkaista kohdassa mitä soten raunioille, mutta kaipa tämä malli olisi sovitettavissa nykyiseenkin ja jopa ilman lakiin tehtäviä tarkistuksia. Sekä maakunnan omat palvelut että pörriäiset voivat toki perustaa ympärilleen tällaisen perhelääkäreiden ekosysteemin.

Mutta aikaa tähänkin vaadittaisiin.

 

19 thoughts on “Soten korjaaminen (6) Kannattaako tähdätä duopoliin?

  1. Yleislääkärin vastaanotolle pääseminen takkuaa mutta erot yksityisen kelakorvatun käynnin ja julkisen puolen käynnin välillä on jo aika pieni. Yksityiselle pääsee 33 € omavastuulla ilman jonotusta (mainos kauppakeskuksessa Espoossa) ja Espoon omilla terveysasemilla arkipäivisin peritään käyntimaksua 16,40 euroa kolmelta ensimmäiseltä lääkärikäynniltä kalenterivuoden aikana.
    Siis jos on kiire ja sairastuu kesken päivän, pitää kaivaa 16,6 € omasta pussista.
    Lähes aina akuuttiajan saa terveyskeskukseenkin samana päivänä, jos soittaa heti aamulla.
    Jos kunta on ulkoistanut osan terveyskeskuksistaan, niin kuntalainen voi valita kilpailutetun yksityisen tuottajan palvelujen ja kunnan itse tuottaman palvelutuottajan välillä.
    Valtio ja maakunnat haluavat Sote-hankkeessa toteuttaa kansalaisille tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa palvelua eli heikentää kaupungeissa asuvien palvelut maaseudun asukkaiden tasolle. Jos hanke menee läpi, massiivinen kolmas hallintotaso varmasti onnistuu tässä tasa-arvoistamisessa mutta kansanterveys heikkenee siinä sivussa kun resurssit hukataan byrokratiaan ja hallintoon.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Isot jylläävät. — Tässä pitää nyt nähdä metsä puilta.

    Suomessa ei yksikään laki läpäise eduskuntaa ilman ammatti­liittojen suostumusta. Ammattiliittoja ei tippaakaan kiinnosta se tuottavatko palvelun isot vaiko pienet yksiköt tai se saavatko kansalaiset hyvää vaiko huonoa hoitoa. Vain se kiinnostaa, mikä malli tarvitsee enemmän työsuhteista henkilökuntaa.

    Loppu­tuloksena on isoista yksiköistä muodostuva tuotanto­konglomeraatti, joka vaatii paljon työ­suhteista henkilö­kuntaa. Jos hallitus päätyisi toisen­laiseen ratkaisuun, esimerkiksi joustavasti toimivien pien­yritysten palvelu­halukkaseen verkostoon, olisi odotettavissa vakavia ongelmia terveyden­hoidon työ­markkinoilla

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Yleislääkäritarjontaa koitettiin vuosia parantaa, ja moni kunta piti paljon avoinna lääkärin paikkoja, mutta asia törmäsi aina lääkäripulaan. Toki maksamalla enemmän saattoi saada terveyskeskukseen lisää lääkäreitä omassa kunnassa, mutta peitonjatkamisongelmasta oli kuitenkin kyse, eli kaikkiin kuntiin lääkäreitä ei riittänyt. Erikoistuneet lääkärit haluavat pääasiassa työskennellä erikoissairaanhoidossa. Joten jo senkin takia se puoli on paisunut. Iso osa lääkäreistähän erikoistuu jossain kohtaa työuraansa. Yleislääkäritöihin on hankala saada työntekijöitä sitoutumaan pitkäksi aikaa. Niissä tehtävissä pitäisi olla perillä vähän kaikesta – ja päivittää siksi osaamistaan kaikkien alojen osalta jatkuvasti. Helpompaa on pysyä perillä kapean erikoisalan asioista ja kehityksestä.

    Onko perhelääkärijärjestelmään pohjaavissa maissa Suomea vähemmän yleistä se, että lääkärit erikoistuvat, jolloin nämä myös pysyvät yleislääkärin töissä helpommin? Vai miten niissä maissa lääkärit saadaan pysymään yleislääkärin töissä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. k:
      Yleislääkäritarjontaa koitettiin vuosia parantaa, ja moni kunta piti paljon avoinna lääkärin paikkoja, mutta asia törmäsi aina lääkäripulaan. Toki maksamalla enemmän saattoi saada terveyskeskukseen lisää lääkäreitä omassa kunnassa, mutta peitonjatkamisongelmasta oli kuitenkin kyse, eli kaikkiin kuntiin lääkäreitä ei riittänyt. Erikoistuneet lääkärit haluavat pääasiassa työskennellä erikoissairaanhoidossa. Joten jo senkin takia se puoli on paisunut. Iso osa lääkäreistähän erikoistuu jossain kohtaa työuraansa. Yleislääkäritöihin on hankala saada työntekijöitä sitoutumaan pitkäksi aikaa. Niissä tehtävissä pitäisi olla perillä vähän kaikesta – ja päivittää siksi osaamistaan kaikkien alojen osalta jatkuvasti. Helpompaa on pysyä perillä kapean erikoisalan asioista ja kehityksestä.

      Onko perhelääkärijärjestelmään pohjaavissa maissa Suomea vähemmän yleistä se, että lääkärit erikoistuvat, jolloin nämä myös pysyvät yleislääkärin töissä helpommin? Vai miten niissä maissa lääkärit saadaan pysymään yleislääkärin töissä?

      Yleislääketiede on lääkärien erikoistumisaloista suurin Suomessa. Ongelma ei ole siinä. Aika vain ajaa yleislääkärin ammatin ohi. Pitäisi miettiä enemmänkin mitä yleislääkärin jälkeen tulee…

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Täällä meillä päin toimii kolme päivitäistavaran ketjua (S, K ja Lidl) ja kymmeniä ainakin näennäisesti ketjuun kuulumattomia “etnisiä” kauppoja.

    Se on kyllä totta, että K osti “Tradekan” ja S “Stockmannin” eli pyrkyä on kilpailijoiden ostamiseen.

    EU:ssa kuitenkin kuka tahansa voi tulla Suomeen, joten eiköhän saksalaiset ja ranskalaiset ketjut ennemmin tai myöhemmin valtaa eteläisen Suomen. En oikein ymmärrä, mikä sen voisi estää, kun kerran kyse on bisneksestä, jossa volyymi tuo halvat hinnat ja kuluttaja on lopulta kiinnostunut halvoista hinnoista. Ja laatu on parempi, mitä suurempi ketju on eli mitä enemmän rahaa se voi käyttää brändin arvon säilyttämiseen.

    Nyt suomalainen firma osaa tietysti monia asioita paremmin: lainsäädäntö, maku ja niin edelleen. Mutta pitkällä tähtäimellä, kunhan EU yhdentyy, isot keskieurooppalaiset firmat osavat ne yhtä hyvin – ja halvemmalla.

    Miksi niin ei tapahtuisi SOTEssa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Kansainvälinen ketju tulee Suomeen kuin Lidl. Tai, no, seuraava tulee varmaan strategialle, jossa hankitaan markkinaosuuksia vain etelästä tai kasvukeskuksista.

        Tosin olen valmis myöntämään, että S-ryhmä ja Kesko pystyvät yhdessä Alkon ja kaavoittajien ynnä muiden korrptiokuvioiden kera vaikeuttamaan jonkun Carrefourin tuloa. Mutta, kuten jo kirjoitin, en ymmärrä, miksi päivittäistavara jäisi pitkällä tähtäimellä suomalaisten ja Lidlin bisnekseksi, kun kerran Euroopassa on paljon suurempia firmoja, jotka pystyvät hankkimaan tavaran selvästi halvemmalla – ja vielä osaavat brändinhallinnan paremmin. Ja päivittäistavararan haluttavuudessa kyse on yli 50-prosenttisesti hinnasta. Loppu on sijaintia ja brändiä (kanta-asiakasetuja, laatumielikuvia sun muuta).

        Terveysmarkkinoita lienee vaikeampi valloittaa, koska volyymi ei ole niin tärkeä. Mutta kun Euroopan vahvat brändit rynnivät markkinoille kertomaan, miten halvalla ja laadukkaasti ne toimivat, se on menoa. Vai onko joku hyvä syy miksi niin ei kävisi?

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Vai onko joku hyvä syy miksi niin ei kävisi?

        Uskon, että visiosi on oikea. Jos emme olisi EU:ssa, niin ulkomaisen kilpailun lisääntyminen pystyttäisi torppaamaan noilla mainitsemillasi korruptiokuvioilla. EU jäsenyys onneksi rajoittaa omaan jalkaan ampumista. Ulkomaista kilpailua tullee. Tosin jos mallia hakee Lidlistä, Bauhausista, Ikeasta, niin se brändin rakentaminen tulee olemaan hankalaa, kun A-studiota ja MOTtia myöten käymme kamppailua kilpailun lisääntymistä vastaan. Ei edullisen ja laadukkaan Lidlinkään vaatimatonta markkinaosuutta oikein pysty muuten selittämään kuin huonolla laatumielikuvalla.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Atomisti:
      Täällä meillä päin toimii kolme päivitäistavaran ketjua (S, K ja Lidl) ja kymmeniä ainakin näennäisesti ketjuun kuulumattomia “etnisiä” kauppoja.

      Se on kyllä totta, että K osti “Tradekan” ja S “Stockmannin” eli pyrkyä on kilpailijoiden ostamiseen.

      Tämä on muuten väärä tapa tutkia päivittäistavarakaupan kilpailua, vaikka siihen jatkuvasti sorrutaankin.

      Kun katsotaan erikseen bulk-laatikkokauppaa (Lidl, Alepa), laadukasta ruokakauppaa (K-Market, Stockan herkku) ja automarketteja (Citymarket, Prisma) ala valkenee ihan eri tavalla. Autottomana alkaa ymmärtää, miksi ruoka on niin kallista, jos et halua syödä muoviin pakattuja lihoja, eineksiä ja muovipussissa myytäviä leipiä.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Kun vastuu on pelkästään perustasosta, ei yksittäiseen asiakkaan liittyvä kustannusriski taivu kovin suureksi, eli tältä osin tämä malli mahdollistaa kilpailun. Kuitenkin, kapitaatiorahoitteisuus ja itse listautumattomien asiakkaiden allokointi maakunnan liikelaitokseen aiheuttaa vaikeuksia pienille yrittäjille, semminkin kun työterveydenhuollon asiakkaat siirtynevät perheineen suurelta osin työterveysyrityksen hoidettavaksi. Eli kilpailu ei synny parhaalla mahdollisella tavalla.

    Markkinoille tulo ja lähipalvelujen säilyttäminen olisi helpompaa, mikäli palveluvalikkoedellytys ei olisi niin laaja. Toisaalta, koko integraatiopuhe, jolla perustellaan päinvastaista ratkaisua, edellyttäisi vielä suurempaa palveluvalikkoa. Tässä pitää kuitenkin huomioida, että sivutoimipisteitä saa perustaa.

    Soininvaara: “Tämä merkitsee, että monilla pienillä paikkakunnilla on vain yksi toimija. Jos Lärvätsalon taajamassa on vain Mehiläinen, muiden Terveystalon ei kannata sinne omaansa pystyttää, ei myöskään maakunnan.”

    No ei se nyt ihan noin mene – sote-keskuksien sivutoimipisterajoituksia säätelevät maakunnat, mikäli joku toimija syyllistyy alihoitoon voi toinen toimija perustaa sivutoimipisteen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Millä tavalla jotain asiakasryhmää kannattaisi tai voisi syrjiä? Tämä voisi olla relevantti uhka mikäli vastuulla olisi koko sote-kustannus. Nyt kun on pelkästään vastaanotto, labra ja röntgen, niin onko tuo uhkakuva todellinen? Ajatus siitä, että yritys ohjeistaisi lääkäreitä, että emme hoitaisi vanhuksia tai vaikkapa vasenkätisiä, saattaisi olla melkoinen mediariski, mikäli ikinä kukaan sellaista edes miettisi, saati sitten löytyisi lääkäri joka sitä suostuisi toteuttamaan.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Esimerkiksi näin voisi toimia: Jos kapitaatiomaksu Liisasta on 300 € ja Kallesta 500 €, Liisaa kannattaa siirtää punaiselle listalle, kun hänen kulunsa ylittävät 300 € ja Kalle, jos hänen kulunsa ylittävät 500 €. Punaiselle listalle joutuneet saavat lääkäriajan aina vasta, kun lain/sopimuksen maksimit alkavat tulla vastaan.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Osmo Soininvaara:
        Esimerkiksi näin voisi toimia: Jos kapitaatiomaksu Liisasta on 300 € ja Kallesta 500 €, Liisaa kannattaa siirtää punaiselle listalle, kun hänen kulunsa ylittävät 300 € ja Kalle, jos hänen kulunsa ylittävät 500 €. Punaiselle listalle joutuneet saavat lääkäriajan aina vasta, kun lain/sopimuksen maksimit alkavat tulla vastaan.

        En usko että Suomessa on montaa lääkäriä joka tuolla tavalla toimivassa paikassa suostuisi työskentelemään.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      4. Eggo: En usko että Suomessa on montaa lääkäriä joka tuolla tavalla toimivassa paikassa suostuisi työskentelemään.

        Nostan hattua vakaumuksellesi ja toivon, että et ole yksin. Ongelmana vain on, että tällaiset negatiiviset priorisoinnit voidaan AI aikakaudella hienovaraisesti kätkeä ajanvaraussysteemiin, jonka bias paljastuu vasta maakuntatason vertailuissa. Edes paikallinen johtava lääkäri ei sitä välttämättä havaitse. Onneksi maakunnille on jätetty valta ohjeistaa, mutta sinäkin on omat juridiset hitautensa.

        Sekä Suomessa että vähemmässä määrin Keski-Euroopassa hankitun kokemuksen perusteella minusta meilläkin pitäisi siirtyä järjestelmään, jossa perhelääkärit muodostaisivat apulaisineen sen tärkeän eturintaman. Työterveydessähän näin jo on, mutta perhe puuttuu.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      5. Tapio: Nostan hattua vakaumuksellesi ja toivon, että et ole yksin. Ongelmana vain on, että tällaiset negatiiviset priorisoinnit voidaanAI aikakaudella hienovaraisesti kätkeä ajanvaraussysteemiin, jonka bias paljastuu vasta maakuntatason vertailuissa. Edes paikallinen johtava lääkäri ei sitä välttämättä havaitse. Onneksi maakunnille on jätetty valta ohjeistaa, mutta sinäkin on omat juridiset hitautensa.

        SekäSuomessa että vähemmässä määrin Keski-Euroopassa hankitun kokemuksen perusteella minusta meilläkin pitäisi siirtyä järjestelmään, jossa perhelääkärit muodostaisivat apulaisineen sen tärkeäneturintaman. Työterveydessähän näin jo on, mutta perhe puuttuu.

        Jotta ei tulisi väärinkäsityksiä etuosaisuudesta, nuo Suomen kokemukseni ovat 40…60-luvuilta, jolloin syrjäseuduilla kunnanlääkäri oli absoluuttisesti myös perhelääkäri. Muita lääkäreitä ei ollut kuin muutaman tunnin bussi- tai junamatkan päässä.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Terveydenhoito on nykyään välineurheilua. Lääkäri ilman labraa ja kunnon apuvälineitä ja kuvantamisvälineitä on aika kädetön ja kykenee vain passittamaan eteenpäin.

    Perhelääkärit kotivastaanotolla kykenee määräämään vain jodia polveen

    On lähinnä hurskaskastelua kertoa, että tilaa jää pienille toimijoille.Nytkin käydään jo niin suurta kauppaa pienistä yrityksistä, että lopputulema on muutama suuri toimija.

    Ja jos muuten ei voida tehdä asiakasvalintaa niin sijainnilla se ainakin toimii.Niinpä Tukholmassakin yksityiset terkkarit ovat parin kilometrin säteellä kuninkaan linnasta

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.