Hallitus on iskenyt pahasti kirveensä kiveen työttömien aktivointimallinsa kanssa. Se on herättänyt niin laajaa suuttumusta, että sillä voi olla suuri vaikutus tulevien eduskuntavaalien tuloksiin.
Ongelma, jota hallitus yrittää korjata, on kuitenkin olemassa.
Suomen talous on lopultakin reippaassa nousussa, mutta nousu saattaa tyssätä nopeastikin työvoimapulaan samalla, kun yli 300 000 ihmistä on työttömänä.
Joku kysyi, mitä järkeä tässä patistelussa on nyt, kun täyttömien määrä vähenee itsestään. Juuri nyt siinä on järkeä, jos koskaan.
Suomalainen työttömyysturvajärjestelmä on todella passivoiva, jos sitä vertaa Ruotsiin tai Tanskaan. Täällä on aika helppo jäädä roikkumaan työttömyysturvan varaan. Tästä asiasta on vähän vaikea puhua, koska kun näin sanoo, syyllistää kaikkia työttömiä ja erityisesti niitä, jotka oikeasti yrittävät päästä töihin, mutta eivät pääse. Tällä roikkumisella en tarkoita, että karttaisi työn saamista vaan sitä, että ei näe paljon vaivaa asian eteen ja lopulta luisuu pitkäaikaistyöttömyyteen, josta onkin sitten pitkä matka töihin.
Uudellamaalla on todella kova pula rakennusmiehistä. Kuitenkin talonrakennusalan työttömyys oli marraskuussa Uudellamaalla 8,4 %. Kun ihmettelin tätä twitterissä, sain runsaasti vastauksia, jossa sanottiin, että palkkataso rakennustöissä on niin matala, että mieluummin on työttömänä. Näin vastanneet ajattelevat työttömyysturvaa perustulona, johon ei sisälly velvollisuutta olla työmarkkinoiden käytettävissä.
Sama ajatus on väitteessä, että meillä teetetään ”orjatyötä” yhdeksän euron päiväpalkalla. Palkka on tosiasiassa 41,40 euroa eli yhdeksän euroa enemmän kuin on työmarkkinatuki.
Aika moni pienipalkkainen tekee töitä alle yhdeksän euron päiväpalkalla, jos laskee palkaksi vain summan, jolla nettopalkka ylittää sen, minkä saisi toimeentulotukena.
Jos otetaan lähtökohdaksi, että meillä ei ole työttömyysturvan nimellä kulkevaa vastikkeetonta perustuloa, olisi hyvä ryhtyä oikeasti aktivoimaan työttömiä. Siihen pitäisi silloin olla valmis käyttämään aluksi aika paljon rahaa. Ei voi vaatia ”sakon uhalla” osallistumaan aktivointitoimiin, jos sellaisia ei järjestetä.
Tällainen politikka on tuottanut hyviä tuloksia Ruotsissa ja Tanskassa.
Siis paljon enemmän työvoimapoliittista koulutusta, tukitöitä ja kuntoutusta. Se maksaa, mutta kalliiksi tulee sekin, jos orastava nousu törmää työvoimapulaan.
Esimerkiksi kaikki Uudenmaan talonrakennusalan 457 työtöntä tulisi kutsua haastatteluun, tehdä mahdollisesti työkyvyn arviointi, osoittaa töitä rakennuksilta niille, joista on rakennusalan töihin, lähettää kuntoutukseen ne, joiden työkyky edellyttää kuntoutusta, kirjoittaa osa eläkkeelle ja osoittaa muun alan töitä niille, joilla ei tosiasiassa ole rakennusalan koulutusta.
Pohjoismaiden hyvät kokemukset (pakko)aktivoinnista ovat osittain kotoisin juuri siitä, että nämä toimet kiusaavat työttömiä. Hyvä sosiaaliturva olisi muuten liian hyvä vaihtoehto huonopalkkaiselle työlle, joten varastetaan työttömän vapaa-aika! Silloin palkkatyö muuttuu houkuttelevammaksi. Tästä aktivointimallissa on osittain kysymys, vaikka sitä ei haluta sanoa ääneen.
= = = =
Koin vuoden 1995 hallitusneuvotteluissa karkeasti se, että sosiaaliturvajärjestelmä toimii eri tavalla kuin se virallisesti toimii. Silloin VM:n virkamiehet saivat läpi sen, että sairauspäivärahassa ei pidä olla mitään minimiturvaa. Jos opiskelijalla ei ole ollut tuloja ennen kuin hän katkaisee jalkansa pujottelussa, miksi hänelle pitäisi maksaa sinä aikanakaan mitään, kun jalka on paketissa? Tämä vaikutti loogiselta, mutta ei se näin ollut. Alin sairauspäiväraha oli toiminut mielenterveyskuntoutujien perusturvana. Tämän jälkeen heillä ei ollut mitään. Se piti korjata pikimmiten.
(Sinänsä sairauspäiväraha on tähän tarkoitukseen vähän huono, koska se kieltää täysin työn tekemisen ja tentissä käymisen. Masennuspotilaiden kohdalla tämä on jokseenkin epätarkoituksenmukaista.)
Myös työttömyysturvan varassa on ihmisiä, jotka saavat väärää etuutta, koska oikeaa etuutta ei ole. He eivät ole työmarkkinoiden käytettävissä ja jotka kuuluisivat sen vuoksi jonkin muun tuen, esimerkiksi sairauspäivärahalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä on se joukko, johon hallituksen ruoska osuu täysin epäoikeudenmukaisesti, ja sen vuoksi ihmiset ovat niin vihaisia.
Kaiken kaikkiaan tämä passiivisuus-sakko on todella kömpelö. Se sopii työttömien enemmistölle, joka asuu kaupungeissa ja joka voi kyllä halutessaan saada pieniä keikkoja tai ansaita yrittäjänä 250 euroa, mutta ei vajaatyökykyisille eikä haja-asutusalueilla asuville.
Vähän ay-liikkeen kritiikissä on jeesustelua. Uskoisin enemmän vilpittömyyteen ay-johtajien puolustaessa niitä, joiden on mahdoton saada töitä, ellei ay-liike olisi toisaalta tehnyt kaikkensa perusturvan heikentämiseksi – siis sen eteen, että kurjista kurjimmat eli he, jotka eivät koskaan ole saaneet töitä, voisivat mahdollisimman kurjasti.
= = = =
Minä en usko pakolla työllistämiseen lainkaan. Joidenkin kohdalla on hyvä, jos heidät haetaan sängyn pohjalta ja pakotetaan tekemään jotain, mutta karenssin uhalla työskentely on ajatuksena kuollut.
Homo Economicus laskee juuri niin, että todellinen palkka työstä on se summa, jolla nettopalkka ylittää sosiaaliturvan. Malli, jossa töihin joudutaan eikä päästä on tuomittu epäonnistumaan. Se saa ihmiset ajattelemaan työpaikkaa onnettomuutena, kun heidät pitäisi saada ajattelemaan sitä tavoiteltavana asiana.
Siksi pienipalkkaisestakin työstä on jäätävä käteen riittävästi rahaa suhteessa sosiaaliturvaan. Työmarkkinatukea ei voi nykyisestä enää alentaa; ansiosidonnaista voisi kyllä porrastaa niin kuin Tanskassa. Pienestä palkasta on jäätävä enemmän käteen. Niitä ei pitäisi verottaa lainkaan ja kaikista pienimpiä palkkoja pitäisi tukea täydentävillä tulonsiirroilla.
Tällainen maksaa vähän, koska suuri määrä nykyisiäkin pienipalkkaisia tulisi täydentävien tulonsiirtojen piiriin. Lopputuloksena olisi oikeudenmukaisempi yhteiskunta, korkeampi työllisyysaste ja lujempi yhteiskuntarauha.
Tämän vuoksi olen kannattanut (pientä) perustuloa, joka ainakin aluksi olisi niin pieni, että rinnalla tarvittaisiin syyperusteita sosiaaliturvaa, siis tätä nykyistä työvelvollisuuden sisältämää työttömyysturvaa. Perustulo olisi automaattisena tulotukena pieniä ansiotuloja saaville. Kun reaaliaikainen tulorekisteri otetaan käyttöön, on mahdollista saada työn ja sosiaaliturvan yhteensovitus toimimaan myös nykyistä järjestelmä kehittämällä.
Olennaista on, että pienipalkkaisten tuloja on nostettava reilusti. Kun työnteosta tulee kannattavaa, ei tarvita mitään töihin pakottamistoimia.
= = = =
Hallitus toimisi viisaasti, jos peruuttaisi tämän nykyisen mallin ja vanhan lain pohjalta ryhtyisi aktivoimaan työttömiä ja osoittamaan heille työpaikkoja.
= = =
Se tässä eniten harmittaa, että demarit, jotka eivät ole itse tehneet kannatuksensa hyväksi mitään, saavat tästä ilmaista ja täysin ansiotonta nostetta.
Kun puhutaan näistä pohjoismaisista malleista ja niiden kokemuksista, jätetään usein kauniisti sanomatta että työvoimaviranomaisen resurssit ovat muissa pohjoismaissa noin kymmenkertaiset suomen vastaaviin. Noin isot reusrssit mahdollistavat ihan oikeat toimenpiteet ja avun työllistämiseen. Suomessa TE-keskukset hallinnoivat työttömyyttä ja järjestävät pakollista päivätoimintaa aikuisille, koska muuhun ei ole resursseja.
Ja amerikassa työvoimaviranomaisia varmaan kymmenesosa Suomen määrästä ja Suomea parempi työllisyys,
Hyvä kirjoitus. Harmillista, että tällainen analyyttinen kritiikki jää mouhoamisen jalkoihin. Se nyt vain on niin, että aktivoimista tarvitaan, eikä se tarkoita valtaosan työttömistä syyllistämistä tai aliarvioimista lainkaan. Esimerkiksi tuo mainittu rakennusalan ammattilaisten työttömyysluku Uudellamaalla on hyvä osoitus siitä.
Nyt hallituksen valitsema tapa on väärä ja epäiikeudenmukainen. Siitäkin on helppoa olla yhtä mieltä. Sitä on vaikeampi sivusta katsoen arvioida, onko tuo eduskunnalle viety paketti kovinkin pitkän neuvottelun huono kompromissi.
Se varmasti jo auttaisi, ettei aktivoitumisesta rangaistaisi. Nyt vastaan tulee paljon tarinoita, joissa pienikin opiskelu, yritystoiminta tai työkeikka on aiheuttanut tulojen laskun tilanteessa, jossa on vaikeaa muutenkin.
Hei,
mainitset kirjoituksessasi näin: “Se sopii työttömien enemmistölle, joka asuu kaupungeissa ja joka voi kyllä halutessaan saada pieniä keikkoja tai ansaita yrittäjänä 250 euroa…”
Mitä käytännössä mahtaa tarkoittaa tuo, että työttömien enemmistö voisi ansaita yrittäjänä 250 euroa?
Tähän astihan on ollut niin, että mikäli henkilöllä on yritys tai toiminimi, hän ei voi yhtäaikaisesti saada työttömyyskorvausta, paitsi jos yritystoiminta on sivutoimista. Sivutoimiseksi yrittäjäksi taas ei voi ryhtyä työttömänä ollessaan, vaan sitä varten vaaditaan, että yritystoiminta on ollut käynnissä vähintään 6 kk yhtä aikaa kokopäiväisen palkkatyön kanssa. Te-toimisto voi tuolloin määritellä henkilön työttömäksi jäädessä, että hän on sivutoiminen yrittäjä ja oikeutettu työttömyysetuuteen.
Työttömänä aloitettu mikä tahansa yritystoiminta taas määritellään te-toimistossa mielellään päätoimiseksi yrittäjyydeksi, jolloin työttömyysturva katkaistaan jo asian selvittelyn ajaksi. Työttömyysturva on lisäksi usein katkaistu pysyvästi ja työtön määritelty päätoimiseksi yrittäjäksi, vaikka toiminta ei olisi tuottanut minkäänlaista tuloa, saati voittoa.
Näin ollen aktiivisuuden osoittaminen yritystoiminnasta ansaitun rahan avulla ei olisi mahdollista kuin erittäin pienelle osalle työttömistä, ilman suurta riskiä työttömyysturvan pysyvästä menettämisestä. Vai onko tässä asiassa tehty jotain muutoksia 1.1.2018 voimaan tulevan lain myötä?
Ellei, niin tässä olisi ainakin yksi kohta, jota muuttamalla voitaisiin parantaa työttömien aktiivisuutta ihan tosiasiallisesti.
Sairaspäivärahalla ollessa saa nykyään opiskella hieman, eli 40 prosenttia vuotuisesta tavoitteesta. Esimerkiksi korkeakouluopiskelijan kohdalla tämä tarkoittaa siis 60 op * 0,40 = 24 op / lukuvuosi.
Työmarkkinatkin ovat nykyisin niin monimutkaiset, että kaikki yritykset korjata nykytilanteen vääristymiä johtavat siihen, että osaa ihmisistä kohdellaan (tai niin he ainakin kokevat) epäoikeudenmukaisesti. Niinpä muutoksia vastustetaan ja niitä on vaikea saada vietyä eteenpäin.
Yksi älyttömimmistä vinoumista on se, että nykyjärjestelmä ei oikein anna kunnollisia työllistymismahdollisuuksia vajaatyökykyisille. Se on yhteiskunnan kannalta kovin tappiollista. Niinpä olen oppinut kannattamaan jonkinmallista perustuloa.
Kirjoituksesi on sitä paljon puhuttua kokoomusmeininkiä, eikä siinä ole totuutta siteeksikään.
Kaikki indikaattorit (mm. 400 000 työtöntä vs. 38 000 avointa työpaikkaa, laskevat reaalipalkat) puhuvat sen puolesta, että Suomessa ei ole työvoimapulaa.
Jos kysytään kokemuksia niin minullakin on omani: tiedän kauppatieteiden maistereita ja tilastotieteilijöitä, jotka eivät ole päässeet edes matalapalkkaiseen työhön sadoista hakemuksista huolimatta.
Mitä he saavat palkinnoksi pitkästä koulutiestään? Sinunlaistesi irvailua, 5% matalamman työttömyyskorvauksen ja passituksen kuntouttavaan työtoimintaan nikkaroimaan linnunpönttöjä 9€ päiväpalkalla.
Työ 9€ päiväpalkalla ei ole sama kuin palkkatyössä oleminen. Palkkatyössä olevalle kertyy eläkettä ja tämä saa lomakorvaukset, lomarahat,työterveydenhuollon ja muut työsuhteen edut. Oikeassa palkkatyössä on myös mahdollisuus työllistyä toisin kuin kuntouttavassa työtoiminnassa, jossa olleilla on melkein 0% todennäköisyys työllistyä palkkatyöhön.
Toisekseen työ 9€ päiväpalkalla on niin väärin kuin olla ja voi.
Mikäli työ on arvokasta, niin siitä tulee maksaa tuntipalkkaa.
Mikäli työ ei ole arvokasta, vaan työttömien nöyryyttämistä (mm. pupuleikit, korttien askartelu) niin sitä ei tule teettää lainkaan. Hälläväliä siitä, mitä mieltä miljonäärit ja EK ovat työttömistä.
“Tällä roikkumisella en tarkoita, että karttaisi työn saamista vaan sitä, että ei näe paljon vaivaa asian eteen ja lopulta luisuu pitkäaikaistyöttömyyteen, josta onkin sitten pitkä matka töihin.” Millaisella mittarilla “vaivannäkö” mitataan/arvioidaan? Entä onko realistista odottaa, että ihminen jaksaa henkisesti kirjoittaa joka päivä/viikko useita työhakemuksia, markkinoida itseään, tutustua työnantajiin voidakseen kohdentaa sanansa juuri ko. työnantajan tarpeisiin (jotka eivät usein edes ole julkilausuttuna missään) jne.? Lähettää kymmeniä-satoja hakemuksia, käydä haastatteluissa ja jäädä kerta toisensa jälkeen valitsematta niiden 20–150 hakijan joukosta; syynä se, että paikka oli pedattu jollekin tutulle/organisaatiossa sisällä olevalle? Kehittää osaamistaan tietämättä, mihin työhön tähtää/millainen osaaminen parantaisi työllistymismahdollisuuksia, kun haettava on monien alojen ja monen tasoisia töitä? Ovatko nämä realistisia ja oikeudenmukaiselta kuulostavia vaatimuksia?
Perusongelma on siinä, että meillä ei johdeta työnhakua.
1. Työttömän työ on työnhaku.
2. Työtä tulee johtaa, kuten työtä johdetaan yrityksissä.
3. Laitetaan johtamisprosessi kuntoon — ei tarkoita lisää johtajia.
Haastattelut askel oikeaan suuntaan. Verkkopalvelulla (tehtävät ja niiden seuranta) hoidettavissa suurin osa, mutta ensin otettava työttömien massa haltuun. Nykyisen verkkopalvelun ongelma, että suunnitelmat ovat diipadaapaa ja niiden toteutumista ei oikeasti seurata/johdeta.
Resursseja ei todellakaan tarvita Tanskan määriä, jos homma organisoidaan oikein.
Tuo esitetty haluttomuus ja rangaistus vaikuttaa myös sillä tapaa, että työnantajan perspektiivistä hakijamassan halukkuusprosentti pienenee eli rekrytoinnin epäonnistumisen riski kasvaa.
Tarkoittaa käytännössä sitä, että tähän motivaatioporkkanaan ajautuneita ihmisiä aletaan syrjimään, koska yrityksissä ei haluta palkata motivaatio-ongelmaista, ja tässä ryhmässä todennäköisyys sellaisesta on suurin. Virherekrytointi on aina se kallein rekrytointi. Työntekijän perehdyttäminen ja opettaminen ei ole yleensä taloudellisesti millään tapaa tuottavaa.
Juuri näin. Työttömäksi jäädessäni ehdotin, että voisin tehdä satunnaisia kirjoitushommia sen verran kun niitä saan. Tienatakseni osan elannostani ja pitääkseni yllä kontakteja ja ammattitaitoa. Minulle sanottiin, että yksikin julkaistu teksti johtaa todennäköisesti yrittäjäksi luokitteluun ja työttömyysturvan menettämiseen kokonaan. Nyt kun kontaktit ovat kadonneet, työttömyys pitkittynyt ja työn saanti vaikeutunut entisestään, pitäisikin sakon uhalla ryhtyä niitä juttuja kirjoittamaan? Käsittämätöntä touhua.
Laki muuttuu vuoden vaihteessa — lopultakin. Työtön saa perustaa yrityksen aivan ilman rangaistuksia.
Jos työn tuottama arvonlisä on niin pieni, että siitä maksettavaa palkaa pitää yhteiskunnan tukea, miksi sitä kannattaa ylipäätään tehdä?
Perustulon ajatus pitäisi olla minusta se, että on mahdollista tehdä lyhytaikaisesti normaalipalkkaista työtä. Ei se, että tekee 40h/viikko mitättömällä palkalla, mutta elää tosiasiallisesti perustulolla.
Osmo, et ole tutustunut vastustajien argumentteihin huolellisesti.
Kertyykö eläke? Voiko kuulua ammattiliittoon tai ajaa etujaan? Onko luottamusmiestä?
Kunnat järjesti ennen hätäaputöitä joista maksettiin kaksikymmentä prosenttia pienempää palkkaa kuin vapaiden markkinoiden töissä kouluttamattomille sekatyömiehille. Miksi ei voi tehdä niin nykyäänkin?
Kansainvälisten sopimusten mukaan on vain työtä. Jos Suomessa luodaan uusi luokka joka tekee töitä mutta ei ole töissä mitäköhän siitä seuraa?
Kyllä iso osa on vihaisia sen takia, että ruhtinaallinen sosiaaliturva mahdollistaa muiden rahoilla elämisen. Tanskan korkea mutta lyhyt työttömyysturva on todistetusti hyvä ratkaisu.
Suomen krooninen ongelma on liian heikosti tuottava elinkeinorakenne, jonka seurauksena ostovoima, veronmaksukyky, palvelukysyntä jne. ovat alhaiset. Näissä oloissa ei synny riittävästi työpaikkoja eikä edellytyksiä aktiivisen ihmisen huolehtia itse toimeentulostaan. Kun on haluttu hillitä rikkaiden rikastumista, on hillitty pääomien kertymistä, yritteliäisyyttä ja kansakunnan vaurastumista ja saatu ylisuuri julkinen sektori yksityiseen nähden.
On kivaa puhua talouskasvusta ja työvoimapulasta, kun asteittain jo melkein Kekkosen ajoista alkaen alamittaiseksi kehittynyt kansantalous kasvaa muutaman kuukauden yli 2% vauhtia, mutta ihmeitä ei noin vain tapahdu. Varmaan on totta, että menneet vuosikymmenet ovat jättäneet jälkensä myös kulttuuriin — nettonegatiivisen työn vastaanottaminen koetaan rangaistuksena, vaikka se on negatiivista suhteessa tukitasoon eikä nollaan, ja toisaalta onnekkaammissa piireissä vaalitaan mielellään ajatusta risusavotoilla rankaisemisesta. Järkevän työn ja toimivan työmarkkinan puuttuessa ihmiset suojautuvat psykologisesti uudelleenmäärittelemällä työn negatiiviseksi.
Työttömien pitäminen aktiivisena on kaikin puolin positiivinen asia. Varmasti työttömät haluavat itsekin olla aktiivisia toimijoita elämässään ja todennäköisesti kokevat elävänsä liian passiivisesti olosuhteiden pakosta. Passiivisuus on kokonaisvaltaista — sisällöttömyyttä, sosiaalisten suhteiden katkeamista, aikataulun puutetta, itsekunnioituksen puutetta. Nyt esitetty työttömyysturvan leikkaus — siitähän de facto on kysymys — siinä köyhtyvässä Suomessa, joka ei ministeriöiden valmisteluosastoilla tai Audin hiljaisuudessa Länsiväylällä tunnu, ei pistä liikettä kuin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle. Työnantajat saattavat saada sata lisähakemusta tarjoamaansa työpaikkaa kohden, mutta työpaikkojen määrä ei siitä lisäänny. Työttömien arki on yhä kauempana ns. normaalista ja sitä vaikeammaksi käy loikka takaisin töihin ja normaaliuteen. Tiedän itse, miltä tuntuu, kun on ensin kuluttanut arkivaatteensa ja työttömyyden jatkuessa siirtyy käyttämään arkena vaatekaapin perältä löytyviä entisiä juhlavaatteita.
Jostain syystä taas kerran ratkaisua maan talouden ongelmiin haetaan niiltä vähäväkisimmiltä, joiden edellytykset ovat pienimmät ja jotka edustavat vielä melko pientä vähemmistöä kansasta. Jos lukemattomat hallitukset, teollisuus ja elinkeinoelämä, liitot, virkamiesarmeijat, koululaitos ja yliopistot eivät ole pystyneet diversifioimaan talouttamme ja siirtämään toimintoja korkeamman tuottavuuden suuntaan, miten pitkäaikaistyöttömät useammalla hakemuskirjeellä viikossa ja TE-toimiston hölynpölykurssilla tuon siirroksen voisivat tehdä? On melko irvokasta kutsua aktivoimiseksi sitä, kun järkevien vaihtoehtojen puuttuessa työttömälle maksetaan siitä, että hän tekee järjettömiä asioita, merkityksettömiä temppuja viranomaisia varten. Miten luulette sen vaikuttavan “aktivoitavan” suhteeseen yhteiskunnan rakenteita kohtaan?
Kuinka kauan jatkamme itsemme pettämistä kuvitellen jonkun menneen ajan tulevan takaisin? Kuinka kauan kuvittelemme, että muuten meillä olisi menneessä eläessä asiat hyvin, mutta kun ne työttömät pilaavat kaiken. Tai maahanmuuttajat. Aina löytyy joku ryhmä, joka ei voi mitenkään vaikuttaa käsillä olevaan asiaan ja siksi sitä on niin hyvä syyttää ja vastuuttaa. Sellaista työttömyysturvan tasoa ei olekaan, ettei se olisi yhteiskunnalle kulu ja taakka. Suurin menetys on kuitenkin menetetyn työpanoksen kautta menetetty mahdollisuus tuottaa hyvinvointia sekä menetetty mahdollisuus ihmisen tulla riippumattomaksi tulonsiirroista ja olla polla positiivinen, rakentava jäsen yhteiskunnassa.
Taitaa oma alani, siivous, kuulua tähän kategoriaan. Palkkakulut lienevät jossain 75 % hujakoilla, kun kaikkeen tarvitaan ihminen tekemään ja tekemättä ei voi jättää. Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmiset alkaisivat itse siivota.Suomalaiset turistit näkivät Australiassa matkaillessaan, kun pankkineidit alkoivat itse siivota konttoriaan työajan jälkeen jakkupuvussa. Ratkaisu?
Eikös tämä juuri ole yksi niistä asioista, joihin työttömyysturvauudistuksessa puututaan:
“Jos työtön aloittaa yritystoiminnan, hän voi saada työttömyysetuutta neljältä kuukaudelta ilman, että yritystoiminta estää sen.”
https://yle.fi/uutiset/3–9987662
Ajatusleikkinä voi pohtia, miten tämä työttömyysturvauudistus olisi otettu vastaan, jos siitä olisi jätetty päivärahojen leikkaaminen pois, mutta muu sisältö olisi ennallaan.
Hallitus muuten leikkasi juuri satoja miljoonia ammatillisesta koulutuksesta, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta yms. työttömien tukikoulutuksista. Tuosta syystä monet ammatilliset koulutuskeskukset ovat järjestäneet jatkuvia yt-neuvotteluita ja ajaneet alas koulutusohjelmiaan.
Vuoden 2017 alusta on voinut tehdä enintään kaksi viikkoa kestäneitä toimeksiantoja ilman, että TE-toimisto tutkii yrittäjyyttä. Näistä ei edes ole tarvinnut ilmoittaa TE-toimistoon. Jos on saanut palkkaa, on maksajalle tietenkin pitänyt ilmoittaa. Toimeksiantojen on ollut oltava eri toimeksiantoja, ja toimeksiantojen välissä on ollut oltava ainakin yksi työttömyyspäivä. Toimeksiantoja on voinut tehdä esim. laskutuspalveluiden tai osuuskuntien kautta.
Uusi laki muuttaa asiaa niin, että tämä rauhoitusaika pitenee neljään kuukauteen, mutta siinä on asioita, jotka tulee ottaa huomioon. Lisäksi tietojen soveltamisesta täytyy vielä vähän tarkentua.
1) Jos toimeksianto kestää yli kaksi viikkoa, niin neljän viikon rauhoitusajan laskenta alkaa. Laskentajakson alkamisen jälkeen, myös alle kahden viikon toimeksiannot lasketaan tähän neljän viikon rauhoitusaikaan.
2) Neljän viikon jälkeen TE-viranomainen selvittää, onko yritystoiminta päätoimista vai sivutoimista. TE-toimiston sivulla on päätoimisesta yrittäjyydestä ohje: “Työllistymisesi on päätoimista, jos yritystoimintasi tai oman työsi vaatima työmäärä on niin suuri, että et voi vastaanottaa kokoaikatyötä. Ratkaisevaa päätoimisuuden arvioinnissa on vain toiminnan vaatima työmäärä, ei yritystoiminnasta tai omasta työstä saatavat tulot tai voitto.” Sivutoimista yrittäjyyttä on siis sellainen yrittäjyys, jossa työmäärä on niin pientä, että voit ottaa vastaan kokoaikatyötä. Vain toiminnan vaatima työmäärä ratkaisee.
3) Sitten se tärkeä! Tämän neljän viikon rauhoitusajan voi käyttää vain yhden kerran työttömyysjaksossa. Rauhoitusaikajakso nollaantuu vasta, kun henkilö on työllistynyt niin pitkäksi aikaa, että on oikeus uuteen työttömyysturvajaksoon.
Summa summarum! Jos aiot käyttää tätä uuden lainsäädännön mahdollistamaa neljän kuukauden yrittäjyyden kokeilujaksoa, niin selvitä asia TE-viranomaisen kanssa ennen aloitusta, ettet tule myöhemmin katumapäälle.
“Tällä roikkumisella en tarkoita, että karttaisi työn saamista vaan sitä, että ei näe paljon vaivaa asian eteen ja lopulta luisuu pitkäaikaistyöttömyyteen, josta onkin sitten pitkä matka töihin.”
Kun työpaikkoja on paljon vähemmän kuin hakijoita (kaupan suorittaviin työpaikkoihin satoja, jopa tuhansia hakemuksia), ainoa mahdollisuus on parantaa osaamistaan. Vain parhaat työllistyvät.
Jos ei kuulu valmiiksi parhaisiin, ainoa tapa parantaa mahdollisuuksiaan on kouluttautua. Kouluttautuminen tyssää taloudellisiin rajoitteisiin. Koska kouluttautuminenkin on yhä epävarmempi tapa työllistyä (erityisesti iäkkäille), kaikki velkavetoiset mallit ovat turhia.
Siksi ainoa järkevä aktivointimalli on tarjota ihmisille rahat kouluttautumiseen.
Ongelma tietenkin on, että kun automatisoituvassa ja globalisoituneessa maailmassa koulutus menettää koko ajan arvoaan, niin kohta oikein mikään ei riitä.
Aktivointitoimia voidaan järjestellä aikansa, kunnes on pakko tunnustaa tosiasiat eli se, että tekniikan kehitys on johtanut siihen, ettei suurelle osalle kansasta ole mitään järkevää tekemistä.
Ja mitä enemmän keksitään tekemistä, joka ei ole yhteydessä perustarpeisiin, sitä nopeammin ympäristö tuhoutuu. Olisi todella tärkeää päästä eroon työpaikoista, jotka vain luovat turhaa kulutusta, koska tulevaisuuden suurin haaste on luopua kulutuksesta.
Ei ole realistista tarjota yhä suuremmalle ihmisjoukolle mahdollisuutta kuluttamiseen ja sen luomiseen, jos pallo tahdotaan säästää.
On kuitenkin muistettava, että jokainen talouden kasvattaja on luonnon raiskaaja. Vaikka kuinka höpistäisiin kauniita, niin talouden kasvu on yhteydessä luonnonvarojen kulutukseen ja tuhoavien heinäsirkkalaumojen liikkumiseen.
Osaatko sanoa, miten käy 4kk jälkeen? Tulkitaanko pääsääntöisesti kokoaikaiseksi yrittäjäksi ja henkilö menettää koko työttömyysturvan? Riski?
Tämä on Reddit käyttäjä SloppyStonen kommentti:
”Soininvaara voisi päivittää nettisivunsa ihan ensi lähtöön. 2018 ja vieläkin löytyy näitä WordPress blogeja missä pitää kännykällä zoomailla artikkelin tekstiä että näkisi lukea.”
Juuri näin. Tässä on tärkeä pointti liittyen perustuloon ja soviteltuun päivärahaan yms. Tukia ei pidä käyttää siihen, että saadaan teetettyä kannattamatonta työtä. Yhteiskunnan pitää toimia siltä pohjalta, että ainoastaan kannattavaa työtä teetetään ja sitä mukaa kun vaikkapa asiantuntijoiden tulot nousevat, nousee heidän kykynsä maksaa vähemmän tuottavasta, mutta tarpeellisesta työstä. Sen takia taksinkuljettaminen ja siivoaminen on markkinaehtoisesti kannattavaa sekä kehitysmaassa että kehittyneessä maassa, vaikka hintataso näille palveluille on ihan toista luokkaa meillä kuin siellä.
“Orastava talouskasvu”, näin sivumennen sanoen perustuu EKP:n quantitave easing-ohjelmaan, jossa on jaettu valtava summa rahaa finanssisektorille tarkoituksena lisätä sijoittamishalukkuutta jokseenkin trickle-down-oletuksen mukaisesti.
Kuten tiedämme, finanssisektori on jo valmiiksi ylisuuri suhteessa reaalitalouteen, on tätä ilmaista rahaa täytynyt puhaltaa suhteessa yhtä valtava summa, jotta on saatu vaikutuksia näkyviin. Nyt näitä vaikutuksia on voitu tutkia ja on todettu että QE:n talouskasvua vahvistavat vaikutukset näkyvät suhteellisesti eniten korkeahiilisen teollisuuden aloilla, kuten rakennusteollisuudessa.
Pienellä lakimuutoksella QE olisi voitu myös suunnata kulutuskysynnän lisäykseen tai poliittisen ohjauksen alaisena esim. Perustulon rahoittamiseen tai kestävän kehityksen hankkeisiin. Periaatteesta näin ei haluttu tehdä, onhan QE-ohjelma itsessään “poikkeustoimenpide”.
Osmo Soininvaara ei tietenkään voi vaikuttaa ylikansallisen tason (raha)politiikkaan vaan vain todeta, että rakennusteollisuudessa tapahtuu ja työttömille olisi töitä tarjota. Mikäli rahapolitiikka olisi kansallisissa käsissä Soininvaaralla saattaisi olla enemmän vaikutusvaltaa. Varmasti meitä entisiä Vihreiden kannattajia saattaisivat kiinnostaa tällaiset ajatukset.
Linkki tutkimukseen elvytyksen vaikutuksista:
http://www.lse.ac.uk/GranthamInstitute/news/central-banks-inadvertently-backing-high-carbon-companies-with-programmes-to-stimulate-economic-growth/
Kultaisella 1980-luvulla oli oikeaa työvoimapulaa, kun Holkerin hallitus vapautti pääomamarkkinat ja ajoi vahvan markan politiikkaa presidentti Koiviston tukemana tai käskystä.
Silloin astelin kadulta yritykseen kyselemään töitä ja pääsin saman tien rahaa tienaamaan. Rakennuksille oli helppo päästä töihin. Eipä onnistu enää.
Jos nyt olisi oikeasti työvoimapula, niin se näkyisi esimerkiksi palkkakilpailuna ja työvoiman hamstraamisena varmuuden varaksi, kuten 1980-luvulla, kun Helsingin työttömyys oli prosentin paikkeilla.
Luin joululomalla Veikko Vennamo muistelmia Kuvassa mukana. Asutustoiminnan ajatus Vennamon mukaan ei ollut pientalojen luominen, joilla ei selviä omillaan. Ajatus oli sivutoiminen viljely omiin tarpeisiin ja yritystoiminnan kehittäminen. Ihmiset osaavat itse, kun saavat mahdollisuuden tehdä ja luoda.
Nykyisessä työvoimapolitiikassa ei luotetaan ihmiseen. Se on suurin ongelma. Ihan oikeastiko kuvitellaan, että suurin osa työttömistä laiskotteler ennemmin kuin tekee töitä?
“Ongelma, jota hallitus yrittää korjata, on kuitenkin olemassa.”
Niin, se ongelma on rumat tilastot, vai mitä? Mä en jaksa alkaa menemään läpi työttömäksi tilastoinnin perusteita, mutta voin vannoa ilman tuotakin, että tämä malli korjaa ne tilastot?
“Suomen talous on lopultakin reippaassa nousussa, mutta nousu saattaa tyssätä nopeastikin työvoimapulaan..”
Ekonomistit on olleet hyvinkin yksimielisiä siitä, että tämä nousu on pelkkä poikkeus eikä sen voida olettaa jatkuvan! Joten se tyssään oli sitten työntekijöitä tai ei. Lisäksi, mä en ymmärrä miten ison työvoimareservin suomalaisfirmat tarvii, jotta ne saisivat jonkun töihin sinne tarvittaessa? 500 miljoonan ihmisen EUssa on vapaa työvoiman liikkuvuus, korkea työttömyys ja isot palkkaerot! Siinä luulisi olevan mistä valita. Tää koko kuvio kuulostaa enämmän siltä, että firmoihin pitää saada ihmisiä joille ei tarvi maksaa mitään?
“Pohjoismaiden hyvät kokemukset (pakko)aktivoinnista ovat osittain kotoisin juuri siitä, että nämä toimet kiusaavat työttömiä.”
Esim tämän paljon puhutun Tanskan mallin todellinen, ja aina sanomatta jätetty aktoiva osa on se, että sieltä ei saa mitään rahaa, jos sulla on tililläsi yli ~1300 euroa (tämä tietysti kruunuina).
Ja jos mietitään nyt määrätyn 5% leikkauksen aktointivaikutusta, niin ei se ketään aktivoi mihinkään. Peruspäivärahalla se taitaa tarkoittaa alle 20 euroa/kk. Kukaan tollasen takia liiku mihinkään. Hupasinta koko mallissa on tietysti vielä se, että työnhaku ei auta välttymään tuolta. Joten pidättäytydyn siinä mitä sanoin heti alussa eli että mallin tarkoitus on vain siivota tilastoja. Ei mitään muuta.
Me voitaisiin muuten soveltaa saman tapaista aktivointimallia muihinkin tukiin! Meillä voisi olla myös aktivoiva puoluetuki. Jos puolue ei 5 vuoden toiminnan jälkeen pysy pystyssä omilla jaloillaan, niin miksi veronmaksajien pitää antaa tuommoisille tekohengitystä? Pois vaan ja paremmat ja ajankohtaisemmat tilalle. Sama maanviljelijöille ja yrityksille. Nykyiset tuet kun ovat vain näiden perustuloa, jonka avulla voidaan puuhastella lähes mitä tahansa. Näillä olisi vaikutusta jopa valtion budjettiinkin toisin kuin työttömiltä leikkaamalla. Työttömiltä leikkaamalla valtion säästö taitaa jäädä johkin promillen osaan budjetista/vuosi. Sekin sääst taitaa vaan siirtyä maksettavaksi toisesta taskusta eli sossusta. Kyse kun on perustoimeentulosta, jossa on ne minimit.
“Uudellamaalla on todella kova pula rakennusmiehistä. Kuitenkin talonrakennusalan työttömyys oli marraskuussa Uudellamaalla 8,4 %. Kun ihmettelin tätä twitterissä, sain runsaasti vastauksia, jossa sanottiin, että palkkataso rakennustöissä on niin matala, että mieluummin on työttömänä. Näin vastanneet ajattelevat työttömyysturvaa perustulona, johon ei sisälly velvollisuutta olla työmarkkinoidenkäytettävissä.”
Luulisin että rakennusalan työttömistä työnhakijoista Uudellamaalla vain harva on aidosti vailla töitä. Joukosta osa on rakennusliikkeiden väliaikaisesti lomauttamia, suurin osa vuokratyöntekijöitä tai muuten osa-aikaisia. Olen itse yksi työnhakijoista, vaikka kuitenkin olen lähes säännöllisesti vuokratyössä. Syynä työvoimahallinnon byrokraattisuus ja mol-sivuston vaikea käytettävyys. Pysymällä koko ajan työnhakijana varmistan sen, että vuokrakeikkojen välillä päivärahaoikeus pyöriin sujuvasti. Tiedän paljon muitakin jotka ovat työnhakijoita aivan samalla perusteella. Vaikea kuvitella rakennusalan työntekijää joka ei saa töitä tällä hetkellä Uudellamaalla, jos niin oikeasti haluaa.
Tuo tilasto ei ollut työvoimahallinnon tietoja vaan työttömyyskassan. Ymmärtääkseni nämä olivat saaneet työttömyyskorvausta. Tähän tilastoon ei pääse kirjautumalla työnhakijaksi. Työnhakojoita Suomessa on paljon enemmän kuimn työttömiä. Joukosta puuttuyivat toisaalta kaikki työmarkkinatuelle pudonneet rakennusmiehet.
Hei Arto ja kiitos arvokkaasta tiedosta. Osaisitko antaa myös linkin johonkin viralliseen tätä asiaa koskevaan tietolähteeseen, mieluusti sekä vuotta 2017 että uutta lakia koskien?
Yritettyäni ensin ottaa asiasta itse selvää ja kysyttyäni sitten ammattiliitostani vuoden 2017 alkupuolella, kuinka alallani tämän suhteen toimitaan, minua on neuvottu välttämään riskinottoa tässä asiassa, koska tiedot te-toimistojen päätöksistä toimeksiantojen suhteen ovat kertoneet muuta kuin tuo kirjoittamasi teksti. Mahdollinen syy tähän voi olla vaikkapa se, että alallani eri tahojen toimeksiannot olisivat usein päällekkäisiä tai limittäisiä, vaikka olisivat kukin vain päivän tai parin mittaisia. Onneksi minulle on ollut tarjolla myös jonkin verran osa-aikaisia palkkatöitä, eli olen sitten tehnyt ainoastaan niitä.
Uutta lakia koskien kysyin neuvoa työttömyyskassastani viime viikolla, ja vastaukseksi sain, että he eivät vielä tiedä, kuinka aktiivimallin kanssa toimitaan ja odottavat omaa ohjeistusta asiasta. Myöskään yrittäjänä/ammatinharjoittajana ansaitusta tulosta heillä ei ollut antaa mitään ohjetta.
Tarkoitat varmaankin tuossa omassa tekstissäsi neljän kuukauden eikä neljän viikon rauhoitusaikaa. Tämän jälkeen siis tapahtuu tuo omassa alkuperäisessä tekstissä mainitsemani te-toimiston päätös siitä, onko yritystoiminta pää- vai sivutoimista. Kaipaisin edelleen konkreettista tietoa siitä, miten te-toimisto määrittelee yritystoimintaan/ammatinharjoittamiseen käytettävän ajan rajauksen pää- tai sivutoimiseksi. Onko tästä olemassa jokin tuntiraja tms., jonka perusteella voi toimia niin, että sivutoimisuuden raja ei ylity? Kun suurin osa perustetuista yrityksistä ei ensimmäisen toimintavuoden aikana tuota mitään, on valtava riski työttömänä lähteä kokeilemaan sivutoimista yritystoimintaa/ammatinharjoittamista, tulla mahdollisesti 4 kk:n kokeilun jälkeen haluamattaan määriteltyä päätoimiseksi yrittäjäksi ja jäädä tyhjän päälle mahdollisesti täysin tuottamattoman ja sivutoimiseksi suunnitellun toiminimen/yrityksen kanssa tai työttömänä ammatinharjoittajana.
Ainakin itselleni moinen riskinotto on täysin poissuljettu ajatus. Pääosa töistäni on joka tapauksessa palkkatöitä työsopimuksella, vaikka niitä ei olekaan tarjolla kuin pieninä pätkinä tai parin tunnin viikottaisena sivutoimisena työnä.
En myöskään kykene ymmärtämään, mikä toimeksiannoissa on noiden 2 viikon ja 4 kk:n aikarajojen työllistymistä edistävä vaikutus, kun joka tapauksessa joka ikinen vastaanotettu toimeksianto ja ansaittu euro vähentää yhteiskunnan tukisummaa ja lisää työntekemistä? Ketä hyödyttää se, että yli 2 vk:n toimeksiannoista on pakko kieltäytyä (niin kuin tähän asti on ollut pakko kieltäytyä toimeksiannoista ylipäänsä), ellei halua riskeerata pitkällä tähtäimellä turvattua toimeentuloaan?
Varmaan paljon paremmin. Uudistuksessa on paljon hyvääkin, kuten mahdollisuus yrittäjyyden aloittamiseen tai vähäisen keikkatyöhön ilman etuuksien putoamista. Näillä vältetään aidosti kannustinloukkuja ja suunta on oikea.
Etuuksien pieneneminen taas nostaa vastarintaa, etenkin, jos se voi tapahtua itsestä riippumattomista syistä, esim. jos ei pääse työllistymistä tukevaan koulutukseen tms. Keskustelussa tuntuu jäävän hyvät asiat näiden huonojen jalkoihin.
Monelle on varmasti vaikea arvioida objektiivisesti onko kokonaisuus hyvän vai huonon puolella. Huononnukset herättävät herkemmin kovia tunteita tietysti. Tämän huomaa jo kielenkäytöstä: toiset puhuvat kannustinmallista ja toiset kyykytysmallista.
Täytyy olla kohtalaisen varakas jos mielii työtömänä tehdä muutaman tunnin töitä koska työttömyysturvan maksatus katkeaa useaksi viikoksi byrokraattisista syistä. Voitaisiinko velvoittaa sakon uhalla työnantajia ojentamaan palkkatodistuksen heti työrupeaman jälkeen, niin tilanne parantuisi hiukan.
Eli toisin sanoen yrittämisellä voi vältellä sanktiota korkeintaan neljän kuukauden ajan. Toki, onhan sekin jotain.
Työmarkkinat korjaavat matalapalkka-alojen palkkatasoa alaspäin, jos pienimpien ansioiden verotusta kevennetään käteen jäävän osuuden kasvattamiseksi. Tosiasiallinen neuvotteluvoima näillä aloilla perustuu sosiaaliturvan tasoon. Ainoa keino parantaa matalapalkka-alojen palkkatasoa suhteessa sosiaaliturvaan pysyvästi on ottaa käyttöön lakiin perustuva minimipalkka.
Uskollisena uusoikeiston lipunkantajana Soininvaara syyttää ay-liikettä työttömien kurjuudesta, mutta ei perustele väitettään sanallakaan.
Välinpitämättömyydestä ammattiliittoja voi vielä syyttääkin, mutta aiheuttaja on joku ihan muu.
Kannattaa tehdä sitä tarjolla olevaa työtä (ei välttämättä palkkatyötä), jonka arvonlisä on suurin. Jollekin tekijälle jossakin tilanteessa tuo suurinkin arvonlisä voi olla verrattain pieni eikä riitä standardin mukaiseen minimielintasoon. Siksi yhteiskunnan on syytä osoittaa tekijälle tulonsiirtoihin perustuvaa tukea (lähinnä verovaroista rahoitetut palvelut ja rahalliset tuet).
Koska perustulo takaa säällisen elintason, muodostuu matalapalkka-alojen työnantajille paineita maksaa niin korkeita palkkoja kuin suinkin mahdollista, koska työntekijän ei kannata/tarvitse myydä vapaa-aikaansa halvalla.
Miten et voi tajuta sitä yksinkertaista asiaa, että työttömyysturva toimii samalla alarimana palkkojen ja työolosuhteiden alentamiselle? Ilmeisesti työvoimapulaa ei oikeasti ole rakennusteollisuudessa, koska palkkoja ei suostuta nostamaan?
Todellisuudessa on lähes mahdotonta enää löytää kotimaisia työntekijöitä rakennustyömailla. Äitini taloyhtiö hankki putkiremontin firmalta, joka korosti suomalaisuuttaan. Lopulta lähes yhtään suomalaista työntekijää ei näkynyt. Sama pätee yhteen toiseen putkiremonttiin, jota läheltä seurasin: ainoa suomalainen työntekijä, jonka näin useampaan otteeseen, oli rakennusmestari.
Samaan aikaan putkirempnttien ja varmaan muunkin rakentamisen hinta on suurempaa kuin koskaan aiemmin. Mihin voitot päätyvät? Eivät ainakaan työntekijöiden palkkoihin tai halvempiin hintoihin.
Ei ole siis oikein puhua työvoimapulasta, kun ammattimiehiä ei haluta palkata oikealla paikalla. Miksei firmoja “aktivoida” ja pakoteta palkkaamaan?
Saamme omat Trumpit ja Brexitit aikaan, mikäli luulemme että ihmisten elintason alentaminen on jokin hienokin visio tulevaisuuden yhteiskunnasta. Päin vastoin, se on uusliberalistien märkä unelma ja resepti tuhoon.
Yksi perustulon hyvistä puolista on, että sen turvin voi kieltäytyä työstä jonka ehdot ovat kohtuuttoman huonot. Tunnen tiettyä sympatiaa tätä ajattelua kohtaan. Mutta jos haluaa työttömyysturvan toimivan perustulon tapaan vastikkeettomana tulona, eikä silloin kannattaisi ajaa oikeata perustuloa, joka on samansuuruinen kaikille? Huomattakoon, että ay-liike on tästä aivan eri mieltä ja vastustaa voimakkaasti vastikkeetonta perustuloa.
Työttömyysturvassa on nyt työn vastaanottamisen velvollisuus, koska niin työnantajajärjestöt kuin työntekijäjärjestöt ovat sitä voimakkaasti vaatineet. Työtä ei tarvitse ottaa vastaan millään nälkäpalkalla vaan työehtosopimusten mukaisella palkalla.
Tämä kirjoitus ja muutamat muut samanlaiset vastaukset osoittaa toisaalta, että kokoomus on kritiikkeinen oikeassa: osa työttömistä on työttömiä, koska eivät halua ottaa työtä vastaan työehtosopimustebn mukaisella palkalla.
Teoria siitä, miksi työttömyys ei tästä enää kohene, perustuvat oletukseen, että työvoimapula saa työnantajat kilpailemaan työvoimasta kohoavilla palkoilla, Suomen kilpailukyky menee ja työttömyys nousee takaisin tasolle, jossa palkkainflaatiota ei esiinny. Siis, että työnantajat toimivat kuten kirjoittaja vaati niitä toimimaan.
Vartiaisen taktiikkahan on se, että hän yrittää pakottaa ihmiset töihin ja verottaa näitä korkealla veroprosentilla tuloista ja kiinteistöveroin ja “uudelleenjakaa” varallisuuden. Tuo taktiikka ei vain poista sitä samaa ongelmaa, mikä sosialismissa on. Ne, ketkä tekevät aikaa vievää uraa, maksavat ison vaihtoehtokustannuksen töissä ollessaan ja muiden pitäessä hauskaa.Tässä mallissa ei kannata olla urauhjusten joukossa, vaan antaa muiden valita tiet, joissa on korkeat vaihtoehtokustannukset ja uudelleenjakaa rahat itselleen ja muille. Malli kaatuu siihen, mihin sosialismikin. Uudelleenjakajilla on hauskaa ja aikaavievillä aloilla olevilla on tylsää. Toimii hetken, kunnes ihmsiet osaavat optimoida valintansa.
Paljon parempi olisi ottaa pieni perustulo ja sallia tuloerojen kasvu.
en oikeastaan pidä tätä Vartiaisen ja kokoomuksen ajamaa Suomea edes säilyttämisen arvoisena. Pitäisi ehkä lakkauuttaa kokonaan.
Ongelma on siinä, että suuri osa työnhakijoista ei ymmärrä työttömyyden alun kriittisyyttä. Ansiosidonnaisella jäädään työuran jälkeen hetkeksi lepäilemään ja toteuttamaan itseään, vaikka tilastojen mukaan ensimmäisten kuukausien aikana työllistyminen on vielä todennäköistä. Puolen vuoden työttömyyden jälkeen aloitetaan sitten työnhaku, jolloin peli alkaaa jo olla menetetty ja pitkäaikaistyöttömyyden riski on kasvanut.
Siis yhden kassan antama numero kertoo kaiken tilanteesta?
Maailma on valmis seuraavat 4 kuukautta.
Mitäs sitten?
Kiitosta taas kerran, myös kommentoijille. Antoisaa lueskella kun pahimmat aivopierut lienevät jääneen moderointiin.
Mielestäni korkean työttömyyden, työpaikkojen vähäisyyden ja jäykästi toimivien työmarkkinoiden taustalla on yksi asia joka ei ole vielä tässä tullut esiin. Se on suomalaisen työn korkea hinta. Vaiva on täysin itse aiheutettu useamman vuosikymmenen aikana pikkuhiljaa päätös kerrallaan.
En tarkoita liian korkeaa palkkatasoa vaan työnantajan maksettavaksi tulevia lukemattomia sivukuluja ja korkeaa arvonlisäverotusta. Jotta duunari saa verojen jälkeen kympin käteen joutuu työnantajan asiakas, siis taho joka palkanmaksun kustantaa, maksamaan saamastaan palvelusta 40–50 euroa.
Miten tähän on tultu? Sosiaalipolitiikan historioitsijat voisivat asiaa avata, mutta kyllä sylttytehdas taitaa löytyä ay-liikkeestä ja harjoitetusta sosiaalidemokraattisesta politiikasta (jopa ilman demareita hallituksessa). On haluttu jakaa kansalle kannatuksen kalastamiseksi etuuksia joihin nykymaailmassa maallamme ei olekaan varaa. Viimeisen 10 vuoden velkaantumishistoria on vakuuttava toiste tästä.
Ratkaisu ei ole perustulo tai muut temput. Ratkaisu on työn hinnan alentaminen. Eläkemaksuja on alennettava, sosiaaliturvaa leikattava, asumistukia leikattava ym. eli kaiken kaikkiaan julkisen talouden menoja alennettava.
Osalle porukkaa tämä tarkoittaa verovaroilla ym. rahoitetun elintason alentumista jonkin verran, mutta ei kuolettavasti. Eli esim. suurten ikäluokkien parempiin eläke-etuihin on koskettava ja vaikkapa julkisin varoin maan kalleimmilla asuinalueilla asuminen on lopetettava. Mutta vastineeksi syntyy työpaikkoja, joilla pääsee sosiaaliturvaa huomattavasti korkeampaan elintasoon kiinni. Riittää kun pahimmista menoautomaateista päästään eroon, kukaan ei kuole nälkään.
Kyllä poliitikot ja muut päättäjät tämän tietävät, mutta missä on ne jotka uskaltavat muutoksen tehdä?
uudessa laissa sanotaan että saa 4kk ilman tulkintaa olla yrittäjänä. Tämän jälkeen ei tietoa oletko sivutoiminen vai täys yrittjä. Ja edelleen te-keskus ei kerro mitä ne kriteerit on. Et saa ennakkopäätöksiä.
Tai ilmeisesti kirjoittaja sai. Minä en saanut. Starttirahan jälkeen lopetin yrittämisen koska muutoin oisin ollut tuloton. Ei oo kaikkien juttu se.
te-keskus on se joka tässä on epäonnistunut. Sitä johdetaan väärin. Sen tuottavuus on negatiivinen. Miksi tuollainen virasto on pysytyssä on vain siistä syystä, että siellä on poliittisesti nimitetty isopalkkainen johto, jotka ovat kyvyttyömiä.
Te-keskus voisi lakkauttaa ja uusin suunniteltu te-keskus voisi avautua joka toimisi palveluna ei poliisina.
Näin Uudesta Suomesta asiaa koskevan artikkelin ja olen samaa mieltä ” Nyt jos koskaan ” sitaatista siihen liittyen.
Jos kohta vaikuttaa nurinkuriselta että passiivisia työttömiä rangaistaan niin kuitenkin on oikein mielestäni että aktiivisuus asiassa palkitaan ja jos kaikki jotka täyttävät aktiivisuuskriteerit saisivat esim. 200 e. per kuukausi lisää perusturvaa olisi se porkkanaa etsiytyä työnäärelle ja mitä tulee asuntoihin työpaikkojenläheisyyteen väliaikaisratkaisuna niin kyllä oikeaankohtaan verovaroilla rakennettu asuntola ja annettuna bisneksen hoitajalle kunnallisesti työllistettynä voisi olla toimiva ?
Yksi iso helpottava tekijä olisi painaa asumisen hintaa alas, koska niin kauan kuin järjestelmämme kuittaa varattomalle asumisen hinnan (mikä siis sen pitää tehdä ihan inhimillisistä syistä) asettaa se samalla sen rajan, jolla Homo Economicuksen kannattaa tehdä töitä. Jos tässä tempussa jotenkin onnistuttaisiin, ei meidän tarvitsisi pistää pystyyn mitään uutta tukijärjestelmää tukemaan matalapalkkaisia.
Jos pääkaupunkiseudun vuokrataso olisi puolet siitä, mitä se on nyt, tienaisivat Osmon mainitsemat matalapalkkaiset satoja euroja enemmän “ylimääräistä” kulutettavaa suhteessa tuella eläviin, joiden asema ei kuitenkaan heikkenisi, koska heillä on edelleen yhtäläinen määrä rahaa käytössä tukien pudotessa vastaamaan laskenutta vuokraa. Rakennusmiehenkin olisi paljon kannattavampaa mennä rakentamaan, kun käteen jääkin niin paljon enemmän. Jostain syystä kuitenkin kaikki toimet asuntojen faktisen hinnan laskemiseksi jäävät vaikutuksiltaan torsoiksi.
9 euroatyöjokeilussa on kallein harrastus, joka minulla on koskaan ollut.
Töihin pitää päästä. 50 EUR/kk, siis n 2,5 e työpäivästä. Jää 6,50 e.
Töissä on työpaikkaruokailu, 9,50 e/työpäivä.
Vaatteet on oltava itsellä.
Työllisyystilanne on Suomessa kokeiltu pitkään ja hartaasti. Ilmeisesti aikaa on kulunut 70-luvub alusta yksi päättöjäsukupolvi, jotta tämä unohtuu.
Siinä on huonoja puolia. Paljon.
Järjettömyyden huippu on aktivointi, jolloin vähänkään minkään tarvittavan taidon opettelu on syy potkua pois järjestelmästä.
Työnantaja haluaa töihin huippuosaamista. Se myös tarkoittaa, että haetaan työvoimaa jos sopiva löytyy. Se ei tarkoita avointa työpaikkaa kenelle vain.
Muitakin historiallisesti huonoja ideoita olisi äänioikeuden sitominen maksettuihin veroihin. Varmaan sitä tullaan ehdottamaan seuraavaksi.
“Uudellamaalla on todella kova pula rakennusmiehistä. Kuitenkin talonrakennusalan työttömyys oli marraskuussa Uudellamaalla 8,4 %. Kun ihmettelin tätä twitterissä, sain runsaasti vastauksia, jossa sanottiin, että palkkataso rakennustöissä on niin matala, että mieluummin on työttömänä.”
Voinee esittää kysymyksen, miksi palkkataso ei sitten nouse, jos kerta on pula. Ainakin asuntorakentamisen kustannuksilla olisi varaa ja asujien kannalta edullista nousta, koska se ei siirtyisi asuntojen hintoihin vaan yksinkertaisesti vähentäisi ilman osuutta hinnasta.
Vaikeata nähdä miten voi olla pula, kun rakennusyhtiöt mielummin tuovat työvoimaa ulkomailta kuin nostaisivat kotimaan työmarkkinoilla palkkatasoa. En näe tätä kuitenkaan kovin traagisena, näinhän EU:n sisäisten työmarkkinoiden kuuluukin toimia. Minusta on myös täysin kohtuullista, että osa tästä halvan työvoiman hyödystä valuu työttömyystukien muodossa niille, joilta se vie mahdollisuuden työnteolla säädyllisen elannon hankkimiseen.
“Esimerkiksi kaikki Uudenmaan talonrakennusalan 457 työtöntä tulisi kutsua haastatteluun, tehdä mahdollisesti työkyvyn arviointi, osoittaa töitä rakennuksilta niille, joista on rakennusalan töihin, lähettää kuntoutukseen ne, joiden työkyky edellyttää kuntoutusta, kirjoittaa osa eläkkeelle ja osoittaa muun alan töitä niille, joilla ei tosiasiassa ole rakennusalan koulutusta.”
Juuri näin tulisikin tehdä. Valitettavasti toive on yhtä hurskas kuin maailmanrauha. Yksikään rakennusfirma ei voi haastatella 457 työtöntä. Se, että te-toimistosta soitetaan näille tyypeille ja kysytään, miten menee, ei ole millään mittarilla validi työkyvyn arviointi. Eläkkeelle kirjoitetaan vasta kun on pää kainalossa, ja eläkepäätöksiäkin (kuulemma) tehdään potilasta näkemättä. Kuntouttava työtoiminta taas voi olla mitä tahansa joulukorttien askartelusta neljän tunnin päivittäisiin kahvinjuontimaratoneihin. Työttömän itsetunto nousee paljon helpommalla konstilla: kun hän saa tietää, että valinta (myönteinen rekrytointipäätös) kohdistui häneen!
Te-toimiston virkailija ei voi osoittaa ketään haettavaan työpaikkaan. Olisi hemmetin hienoa, jos voisi. Virkailija voi kehottaa työtöntä hakemaan paikkaa karenssin uhalla, mutta hakemus ei tarkoita sitä, että työtön saisi työn. Sitä hakee yleensä sata muutakin työtöntä, joiden lisäksi joku “Pekka” jostain, joka on jo töissä ja haluaa vaihtaa duunia. Tämä “Pekka” saa työn.
Se, mitä hallitus voi tehdä, olisi tukea yrittäjyyttä ja poistaa rakenteellisia kilpailun esteitä. Työttömiä tulisi kannustaa perustamaan osuuskuntia ja paikallinen te-toimisto voisi teettää alueellisia markkinatutkimuksia ja palvelukartoituksia liiketoiminnan suunnittelun tueksi. Yrityskummeja pitäisi myös saada lisää. Julkisiin virkoihin pitäisi käyttää nimetöntä työnhakua. Silloin myös henkilöt, joiden nimi on Martin-Eric, olisi realistinen mahdollisuus saada duunia Perttien ja Pirkkojen ohi.
Miten ammattiliittojen etu on se, että työttömän on mahdollisimman kannattavaa olla työttömänä?
Terveitten ja työkykyisten ihmisten aktivointi on ihan ok. Sen sijaan mielenterveyspotilaiden kohtelu samassa joukossa on ihmisoikeuksien halveeraamista. Meillä on suuri joukko ihmisiä, joita ei päästetä edes kuntoutustuelle saati sitten pysyvälle eläkkeelle, vaikka he ovat todella sairaita ja täysin työkyvyttömiä. Heistä ei ole mitään iloa tai hyötyä työelämälle. Heidän elämänsä on arjesta selviytymistä erilaisten ahdistusten ja ongelmien kanssa. Siinäkin on useimmille liikaa. Työelämän painetta eivät kestäisi lainkaan. Näitä ihmisiä pidetään sairaslomalla 300 pv, työkkärissä vuoden, taas sairaslomalla 300 pv, työkkärissä vuoden jne. loputtomassa kierteessä lääkärien eläkettä puoltavista lausunnoista huolimatta. Kuntoutustuella pidätään 7–8 vuotta ennen lopullista eläkettä ihmisiä, jotka eivät kykene lähtemään asunnostaan ulos tai pesemään tukkaansa. Päättäjien pitäisi enemmän kuunnella niitä tahoja, jotka tekevät potilastyötä mielenterveyspotilaiden kanssa. Vaan ei, päinvastoin. Kuntoutuen saamisen ehtoja vaan kiristetään. Itsemurhaa pitää yrittää ennen kuin katsotaan työkyvyttömäksi. Hävetkää päättäjät, kun ette ymmärrä mielen sairauksia, vaan elätte jossain 1960-luvulla. Pitäisi vaan hävetä ja olla hiljaa, jos on mieleltään sairas.
Valitan, että viikot ja kuukaudet menivät yhdessä kohtaa sekaisin, eli vuoden 2018 alusta on käytössä 4 kk:n rauhoitusjakso, mutta on muistettava siinä olevat rajoitukset.
Tulkintaohjeita joudutaan odottelemaan, ennen kuin tulkintoja voidaan antaa. Vastauksista kun riippuu aika paljon kysyjän tulevaisuutta…
Tuo kahden viikon jakso löytyy mm. Työttömyysturvalain 2. luvun 1§ toisesta kappaleesta: “Työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty yhdenjaksoisesti päätoimisesti yli kahta viikkoa yrittäjänä tai omassa työssä.”
Linkki lakiin: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021290#L2
Samoin tuohon kysymykseen päätöimisesta yrittäjyydestä löytyy vastaus saman lain 2. luvun 5§, jonka toinen kappale alkaa: “Henkilön katsotaan työllistyvän yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle.” Mitään tuntimääriä ei siis ole, vaan tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti. On erityisesti huomioitava, että yrittäjyydestä saatavan tulon pienuudella ei ole merkitystä. Se merkitsee, pystyykö vastaanottamaan kokoaikatyötä.
On valitettavaa, että Suomen sisällä saa erilaista ohjetta, ja viranomaiset toimivat eri tavalla, riippuen siitä millä alueella asiasta kysyy. Tampereella on asiat aika hyvin. Täällä saa mm. yrittäjyydestä (laskutuspalvelun tai osuuskunnan kautta toimimalla) tietoa, apua ja neuvoja kuinka toimia. Kaikki, kunhan astuu ovesta oikeaan aikaan sisälle… https://www.trestart.fi/
Pistää silmään yksi virhe: mikään sosiaalietuus ei ole palkka. Palkan maksaa työnantaja omasta kukkarostaan, eikä kuten Neuvostoliitossa että valtio kustantaa työvoiman veroineen päivineen. Tätä tehdään myös “oikeissa” töissä olevien kohdalla, kun valtio maksaa erilaisina tukina loput, mitä työnantaja ei kykene/halua/mikäsyyonkaan. Tälle kommaritouhulle on tultava loppu, niin huomataan velanoton tarpeen putoavan dramaattisesti. Yritystuet tehokkaaseen työhön eli vastikkeelliseksi tai tuet pois, kun niillä ei ole mitään työllistävää vaikutusta ollut pitkiin aikoihin.
Seuraavaksi voidaan keskustalla veronkierrosta ja kaikesta muusta sellaisesta loisimisesta.
Kun vilkaisin noita aktiivimallin ehtoja, niin onkohan tuo markkinoitu vääriin — eikö tilanne ole nyt parempi kuin aikaisemmin, jos omalla aktiivisuudella voi korvata tyhjänpäiväiset koulutukset? Muistelen, että koulutuksiin osallistumista on pidetty yhtenä ehtona aiemminkin
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/225107-tyoton-nuori-jai-kokonaan-tuetta-nain-tyohallinto-vastaa
Virhe lienee näissä aina, että mikä tahansa malli asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikan mukaan. Pääkaupungissa keppi on kovempaa kuin alueilla, joissa asuminen ei maksa niin paljoa.
Lisäksi voi olla aika kallista järjestää jotain koulutustarjontaa jonnekin Ivaloon tahi raja-alueille, saati osallistua siihen jos matka on pitkä — käytännössä ehdollisen tuen ehdot on varmaan aina joillekin kohtuuttomia.
Alueella, missä työllistymisen todennäköisyys on korkeampi myös porkkana voisi olla isompi.
Olen monesti miettinyt, että miksei pidempään (esimerkiksi vähintään kolme kuukautta) työttömänä olleita voida työllistää julkisen sektorin työpaikkoihin. Työsopimukseen kirjattaisiin sen verran työtunteja, että henkilö saisi saman verran rahaa kuin työttömänä ollessa plus esimerkiksi 20 euroa per päivä.
Siinä ihmiset saisivat ihan oikean työsuhteen ja sen myötä “paikan yhteiskunnassa”. Toki palkkakuluihin menisi enemmän rahaa kuin työttömyystukeen sekä mahdollisiin toimeentulotukeen ja asumistukeen, mutta toisaalta kunta tai valtio saisi korvauksena sen ihmisen työpanoksen.
Ksm työeläke on 1500€/kk täydestä työurasta. Ei siinä ole leikattavaa.
Ehkä asia onkin yksinkertaisempi: oleellista on työllistymisestä seuraava nettokorvaus (esim. tuo blogauksessa laskettu 9€ per päivä). Muut asiat kuten työvoimapalvelujen resurssoinnit ym. ovat vain “pään pensaaseen” työntämistä. Tuota työllistymisen pientä nettokorvausta (~9€/päivä) voidaan kohottaa laskemalla työttömänä olemisen sponsorointia. Jos kerran työmarkkinatukea ei voi laskea, jäljelle jää ansiosidonnaisen lyhentäminen (porrastaminen) tai poistaminen. Ei ole järkevää vetää massiivisella julkisen rahan käytöllä työtöntä samaan aikaan töihin (patistelu ym.) ja työttömyyteen (ansiosidonnainen).
Työttömyyskorvaukset ja muu sosiaaliturva näyttävät synnyttävän de facto minimipalkan. Lakia ei tarvita.
Toinen peruste on, että ammattiliitot haalivat näin kannatusta ja valtaa poliittiselle siivelleen.
Ansiosidonnaisen maksavat valtaosin työnantajat ja työntekijät. Kyse on yritysten ja työntekijöiden muutosturvasta. Poisto/leikkaukset johtaa eurooppalaisiin irtisanomiskorvauksiin. Olenkin ihmetellyt, mikseivät esim. teollisuusliitot ole jo niitä vaatineet.
Alv 0% rajaa nostaisin 25000 €/v. Tällä rahalla voi tulla jo teoreettisesti yrittäjänä toimeen. Yksinyrittäjä on saatettu aivan kohtuuttomaan asemaan suhteessa samaa työpanosta tekevään työntekijään? Ay-liike on ajanut ehdot niin kireiksi ettei työpaikkoja tahdo syntyä kuin vuokrafirmojen kautta tai sitten yrittäjäpohjaisesti. Pientä remonttia, hoivatyötä ja erilaisia apu- ja palveluhommia olisi vaikka kuinka paljon jos laskutushinta voisi olla alviton, esim. 15–20€/h. Tietysti joku väittää että tämä vääristäisi kilpailua, mutta ei. Nämä työt jäävät nyt vaan useinmiten tekemättä. Kulupuolella asuminen, kuten yllä erinomaisesti kirjoitettiin on suurin ongelmamme ja jota Ay-liike VVO:n kautta tunnetusti tax freenä lypsää. Täysin härskiä meininkiä. Yksityinen toimija istuisi linnassa vastaavasta kähminnästä. Ay-pamput saunassa Levillä, päät täynnä ja “firman” piikkiin!
Meidän perheessä on kroonisesta saiaudesta kärsivä yli 50 vuotias jolla ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta käydä töissä, mutta eläkkeellekään hän ei pääsisi. Ainoastaaan jollekin osa-aikaeläkkeelle jolloin käteen jäisi vielä vähemmän rahaa kuin työttömänä.
Eläkkeeellepääsemisehtoja olisi syytä korjata kun aktiivimalli otetaan käyttöön ja siivota kortistoista pois ne pitkäaikaisairaat joilla ei ole mahdollisuutta osallistua työelämään.
Täsmälleen samaa mieltä ay:n verorälssistä. Verorälssit varsinkin pääomaverotuksessa pitää lopettaa Suomessa. Pääomatuloveroa maksaa vain yksityinen sijoittaja.
Kaikki TE-keskukset lakkautetaan välittömästi ja määrätään, että työttömyystukea saadakseen on kirjauduttava henkilöstövuokrausfirman listoille. Henkilöstövuokrausfirma saakoon sopivaksi provision (5–10%?) työllistämiensä henkilöiden bruttoansioista.
Sitten pitäisi vielä sovittaa pienet palkat ja vähät tunnit niihin tukiin jotenkin järkevästi ja jättää työn vastaanottaminen ihmisten itsensä vastuulle.
Tuossa pitäisi muodostua insentiiviä löytää töitä joita ihmiset haluavat tehdä ja vieläpä maksimikorkeilla palkoilla kun firma saa itselleen osan. Julkisia resursseja tarvitaan tasan nolla.
Minusta reiluinta olisi jättää se valinta työttömyyden kanssa painivalle itselleen, eikä täältä keskiluokkaisen norsunluutornista kieltää 5e/h nettoansion duuneja lähtökohtaisesti vain sen takia, että meistä tuntuu niiden olevan epäreiluja.
Kassat maksavat 5,5%, työttömyysvakuutus (jota maksavat kaikki, nekin jotka eivät kuulu mihinkään kassaan) 55–58%, valtio loput 37–39%.
Ansiosidonnainen ei siis ole yksityinen työttömyysturva.
Joissain maissa (mihin työttömyysturvaa ja työllistäviä toimia on verrattu) on olemassa ansiosidonnainen joka on aidosti yksityinen, ja toisaalta pohjalla yleinen tasoltaan Suomen tasoa korkeampi perusturva.
Ansiosidonnainen työttömyysturva on Suomessa ongelma, perusturva ei. Johtuu siitä, että ansiosidonnaisella osa elää vallan mainiosti (ja loputkin jotenkuten) kun taas perusturvalla ei elä (eikä kai kukaan edes oleta elettävän) vaan sen päälle tarvitaan niin asumistukea kuin toimeentulotukeakin.
Niinpä porrastus pitäisi tehdä ansiosidonnaiseen, ja perusturvaa nostaa sen verran, että sillä edes joku voisi kuvitella elävänsä.
Tai sitten siirtyä malliin jossa ansiosidonnainen ei ole lailla määrätty, yleisestä työttömyysvakuutuksesta ja valtion budjetista maksettava, vaan on aidosti yksityinen sopimusasia.
En ollut kieltämässä mitään, saatika valitsemassa muiden puolesta.
Kysyn vaan, onko ylipäätään mitään järkeä tehdä työtä, jonka tuottama arvonlisä on mitätön.
Se, että tällaiseen turhaan työhön pakotettaisi “aktiivisuuslainsäädännöllä”, on tietysti ennenkuulumattoman törkeää.
“Esimerkiksi kaikki Uudenmaan talonrakennusalan 457 työtöntä tulisi kutsua haastatteluun, tehdä mahdollisesti työkyvyn arviointi, osoittaa töitä rakennuksilta niille, joista on rakennusalan töihin, lähettää kuntoutukseen ne, joiden työkyky edellyttää kuntoutusta, kirjoittaa osa eläkkeelle ja osoittaa muun alan töitä niille, joilla ei tosiasiassa ole rakennusalan koulutusta.”
Uudellamaalla on paljon enemmän työttömiä talonrakennusalalla kuin 457. Luku 457 lienee marraskuun lukema Rakennusalan työttömyyskassasta. Aika monen rakennusalalla olevan työttömyyskassa on YTK. Kaikista työttömyyskassoihin kuuluvista nykyään joka viides on YTK:n jäsen. Näiden luvut eivät ole tuossa mukana, kuten eivät muidenkaan työttömyyskassojen eivätkä työttömyyskassoihin kuulumattomien. Todellinen talonrakennusalan työttömien lukumäärä kaikki kassat ja kassattomat huomioiden Uudellamaalla lienee lähempänä tuhatta kuin 457:ää.
Soininvaara:
“Kaiken kaikkiaan tämä passiivisuus-sakko on todella kömpelö. Se sopii työttömien enemmistölle, joka asuu kaupungeissa ja joka voi kyllä halutessaan saada pieniä keikkoja tai ansaita yrittäjänä 250 euroa, mutta ei vajaatyökykyisille eikä haja-asutusalueilla asuville.”
Minä en ymmärrä tuota väitettä, että passiivisuus-sakko sopisi kaupunkilaisille, mutta ei haja-asutusalueilla asuville. Mihin väite perustuu? Kaupunkien ja haja-asutusalueiden kesken on sosiaaliturvassa kohtia, joiden oikeudenmukaisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta passiivisuus-sakko ei taida olla niistä pahimmasta päästä.
Ongelma asiassa on ollut kai se, että työllisyyspalveluita ei ole tarjottu kaikkialla Suomessa. Eli jostain syystä TE-keskus/AVI ei ole edes yrittänyt parantaa työllisyyttä tosissaan joillain alueilla. Aktiivimallin pitäisi ainakin kannustaa nyt TE-keskusta tuottamaan työllisyyspalveluita maantieteellisesti kattavammin, mitä se ei jostain syystä ole viime vuosina tehnyt. Työllisyyspalveluita pitäisi viedä sinne, missä on työttömiäkin. Parin päivän työllistymistä edistävän kurssin pitäminen joitain kertoja vuodessa ei pitäisi olla kovin hankala asia toteutettavaksi maantieteellisesti melkein missä paikassa vaan. Sen pitäisi onnistua Kainuun korvessakin.
Jos väestötiheys on 2 henkeä neliökilometrillä, työvoimaan kuuluvia on näistä 40% ja työttömysprosentti on 15%, tekee se 0,12 työtöntä neliökilometrillä. Jotta sadan hengen ryhmä saman alan ihmisiä saadaan kokoon, on väkeä haalittava noin 10 000 neliökilometrin alueelta. siis 100 km x 100 km.
Valtaosan kyllä: työttömyysvakuutusmaksu kattaa 55–58 %, valtio 37–39 %, kassojen jäsenmaksut vain 5,5 % ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta.
Viheliäsintä tässä on, että tuo 55–58 % peritään myös niistä työntekijöistä, jotka eivät ole kassan jäseniä. Hekin joutuvat siis rahoittamaan vakuutusta, josta eivät itse hyödy.
.
Et mietinnöissäsi ole näemmä tullut ajatelleeksi, että työttömien joukossa on myös niitä, joiden ainoa realistinen työllistäjä on juuri julkinen sektori ihan vain koulutuksen perusteella. Jos nyt näihin julkisen sektorin töihin pääsisi vain olemalla riittävän pitkään työtön, olisi se melkoista silmäänpissaamista kyseisen alan koulutuksen omaaville työttömille. Minä ainakin ilmoitan jo näin etukäteen saavani raivarin, jos omalle alalleni (kirjasto) palkataan — edes osa-aikaisesti — jonkin toisen alan työttömiä meidän koulutettujen työttömien sijasta.
Hei Osmo mainitsit blogissasi perustulon. Viittaat että työtömyyskorvaus on perustuloa? Mikäli näin olisi on lakia muokattava niin että alettaisiin käyttämään työttömyyskorvaus sanasta Kansalaiskorvaus. Pieni asia tulo on tuloa ja korvaus on korvausta “epäoikeudettomasta tilanteesta“esim tai oikeudesta arvokkaaseen elämään.
Eipä niin. Mutta yli 2000 euron eläkkeistä voisi tuon rajan ylittävältä osalta lisäverottaa esim. 20%. Eli 2500€:n eläkkeestä lisäveroa 100€, 4000€:sta lisäveroa 400€. Ei taatusti kaataisi kenenkään taloutta. Helppo perustella rajusti kasvaneilla ja jatkossakin kasvavilla hoito- ja hoivamenoilla. Ehkä helpompikin tehdä verotuksen kautta menemättä leikkauksiin.
Tämä olisi kohtuullista myös siksi, että tehdyissä eläkeuudistuksissa jo eläkkeelle ehtineet pääsivät kuin koira veräjästä laskun jäädessä nuoremmille ikäluokille.
2016 työeläkkeelle jääneistä noin 27% saa enemmän kuin 2000€/kk työeläkettä.
Laskeskelin että em. mallilla saataisiin verotuottoja noin 800 miljoonaa per vuosi. 2017 mentiin väärään suuntaan kun eläkeläisten verotusta kevennettiin 135 miljoonalla, velkarahalla.
Mutta hyvätuloiset eläkeläiset ovat siis vain yksi ryhmä jonka etuihin voidaan koskea työn hinnan alentamiseksi ja työpaikkojen synnyttämiseksi.
Mihin verrattuna suomalainen työ on kallista? Viroon varmasti, mutta Ruotsiin, Saksaan, Tanskaan..?
Arvon Soininvaara, kirjoititte:
“Sama ajatus on väitteessä, että meillä teetetään ”orjatyötä” yhdeksän euron päiväpalkalla. Palkka on tosiasiassa 41,40 euroa eli yhdeksän euroa enemmän kuin on työmarkkinatuki.
Aika moni pienipalkkainen tekee töitä alle yhdeksän euron päiväpalkalla, jos laskee palkaksi vain summan, jolla nettopalkka ylittää sen, minkä saisi toimeentulotukena.”
Minä olen usein kuullut, että moni työkokeilija pitää epäoikeudenmukaisena, että toiset saavat enemmän tai vähemmän samasta työstä TES-mukaista palkkaa, ja toiset vain työttömyyskorvauksen + 9 € kulukorvauksen (en tiedä, onko tämä koko totuus).
Toisaalta olen itse miettinyt, miten nämä työkokeilut/kuntouttavat työtoiminnat vaikuttavat eläkejärjestelmäämme. Noiden mainitsemiesi pienpalkkaisten työstä sentään maksetaan työeläkemaksut, mutta työkokeilijoiden ym. työstä sitä ei käsittääkseni kerry. Näin ollen ei saada tehdystä työstä rahaa nykyisten tai tulevien eläkkeiden maksuun.
Ttyökokeiluun kai tullaan työmarkkinatuelta eikä siinäkään ansaitse eläkettä, joten työkokeiluun joutuminen ei heikennä eläketurvaa jos ei parannakaan.
Kiitos erittäin asiantuntevasta vastauksesta! Harkitsen tamperelaiseksi naamioitumista tiedonhakutarkoituksessa.
Mikäli täällä pääkaupunkiseudulla on samantapainen palvelu kuin tuo TreStart, en ole ainakaan millään konstilla löytänyt sellaista. Te-toimistosta näitä asioita ei uskalla mennä kysymään, sillä siellä saa muutenkin jo taistella todistaakseen, että on työtön (tai sivutoimisessa työssä oleva) palkansaaja, eikä päätoiminen itsensätyöllistäjä (vaikka työhistoriassa ei olisi yhtään ainoaa toimeksiantoa). Asiaan varmaankin vaikuttaa kohdallani se, että alallani on suurelta osin epätyypillisiä työsuhteita ja alan tuntemus te-toimistossa on nollaluokkaa. Uskon silti, että myös nk. tyypillisillä aloilla työttömille on kehittynyt terve pelko te-toimistossa asiointia kohtaan. Tästä syystä työttömien omaa aktiivisuutta ja työllistymistä varmasti edistäisi myös se, että te-toimistojen nykymuotoinen “palvelu” muutettaisiin tosiasialliseksi palveluksi ja neuvonnaksi, turhan kyttäämisen ja oman asiantuntemattomuuden peittelyn sijasta. Muiden kuin te-toimistojen kehittämät palvelut voisivat toimia hyvinä esimerkkeinä. Tämä vain vihjeenä niille, jotka oikeasti haluavat ratkaista ongelmaa…
Pätevyysvaatimukset estävät sen, että kenet vaan voisi korvata työllistetyllä työttömällä.
Toisaalta jos tilanne on se, että jonkun koulutetun työn pystyisi de facto tekemään aivan tyydyttävällä tavalla myös kouluttamaton henkilö, niin voidaan miettiä, onko pätevyysvaatimus siinä tapauksessa tarpeellinen ja tulisiko pätevyysvaatimuksen olemassaolo joka tapauksessa harkita uudelleen.
Esimerkiksi kirjastoissa työllistetty työtön voisi varmasti tehdä samankaltaisia työtehtäviä kuin kirjastoissa usein olevat siviilipalvelusmiehet.
Mietin vain siltä kannalta, että jos ihminen joutuu useaan työkokeiluun tms, muttei työllisty (tästä oli joskus jossain lehdessä), niin hänen asemansa on eläkkeen kannalta vähän hankala. Hän on ollut “töissä”, mutta hänelle ei ole kertynyt eläkettä(kään). Hän on siis heikommassa asemassa, kuin esimerkkinne pienipalkkainen pätkätyöläinen, vaikka nettoansiot olisivat näennäisesti samat.
Tampereen seudun kuntakokeilussa tehdään juuri tätä asiakkaiden palvelua. Tampereen työllisyyspalvelussa ovat asiakkaina ne, joilla ei ole ansiosidonaista työttömyysturvaa. Asiakaspalvelua hoitavat OMA-valmentajat (Osaaminen, Motiavaatio, Aktiivisuus), joiden avulla pyritään työllistämään ihmisiä kaiki mahdollisin keinoin. Eräänlainen evoluutio, TE-keskus 2.0.
Perinteisesti on ollut pelkkä kolmenapainen järjestelmä, jossa ihminen on ollut joko työsuhteessä, yrittäjä tai työtön työnhakija. Kolmion keskellä on tällä hetkellä kuitenkin erilaisia mahdollisuuksia työllistää itsensä lyhytaikaisiin toimeksiantoihin, kuten laskutuspalvelun kautta yrittäjänä tai osuuskunnan kautta työsuhteessa.
Työnhaku on muuttunut, tai ainakin vahvasti muuttumassa sellaiseksi, että työnhaun rinnalle on vahvasti tulossa oman osaamisen myyminen yrityksiin. Yrityksissä on tekemätöntä työtä. Yritykset eivät välttämättä ole kuitenkaan halukkaita palkkaamaan, koska työ saattaa olla esim. lyhytkestoinen. Mutta yritys saattaa olla hyvinkin kiinnostunut, kun sinne tarjoaa työpanostaan, ja sanoo että voi kirjoittaa siitä laskun, kun toimeksiannon tekee joko laskutuspalvelun tai osuuskunnan kautta.
Mm. tällaisista asioista keskustelemiseen ja niiden neuvontaan ja opastamiseen panostetaan TreStartilla. Aiemmin puhuttiin pätkätöistä, kun oli peräkkäisiä lyhytaikaisiakin työsuhteita. Nyt voidaan hyvin puhua myös ‘nyhtötyöstä’, jossa yrittäjämäisesti myydään yrityksiin omaa osaamista lyhytaikaisiin toimeksiantoihin. Toimeentuloa ‘nyhdetään’ monesta eri paikasta. Ei missään nimessä yhtä mukavaa, kuin korporaatiossa työskentely pitkissä työsuhteissa, mutta varteenotettava vaihtoehto toimeentulossa, kun vielä saataisiin tällaista epäsäännöllistä ja joskus tilapäistä yrittäjämäistä työntekoa tukeva sosiaaliturva toimivaksi.
p.s. TreStartilla ei kysytä mistä päin olet, oletko Tampereelta vai muualta (Turun murre saattaa kyllä paljastaa… 😉 ). Jos matka suuntautuu Tampereelle, niin TreStartin kalenterista näkee mitä siellä tapahtuu. Kannattaa erityisesti katsella maanataipäiviä klo 12 eteenpäin. Ainakin kahvia ja/tai teetä sekä mukavaa vertaiskeskusteluseuraa on tarjolla…
Joo. Jos on 2 henkeä neliökilometrillä, tarvitaan 10 000 neliökilometrin alue, jotta alueelle kuuluu 20 000 ihmistä ja noilla ehdoilla se 1200 työtöntä, josta voisi koota jotain ryhmiä kokoon. Tyypillinen TE-ryhmä lienee kyllä aika paljon pienempi kuin 100 henkeä. Yleistä työvoimapoliittista toimintaa pystyy järjestämään selvästi pienemmälläkin väestöpohjalla.
Jonkinlainen aktiivimallin vaatimia yleiskoulutuksia pystyttäneen väestöpohjan osalta järjestämään helposti 10–30 km:n etäisyydelle kodista lähes kaikille haja-asutusalueillakin, jos niin halutaan siten, että aktiivimallin sanktiot voi välttää niihin osallistumalla. Asia edellyttää kuitenkin sitä, että TE-toimistot alkavat järjestää niitä kursseja pienemmissäkin kunnissa vaikka 4 kertaa vuodessa per alue. Erikoistuneemmat koulutukset kannattanee keskittää tai järjestää vaikka nettikursseina.
Jos annateen työvoimapolittista koulutusta, sama kurssi ei (toivottavasti) ole suunnattu kaikien eri alojen työttömille.
“Toisaalta jos tilanne on se, että jonkun koulutetun työn pystyisi de facto tekemään aivan tyydyttävällä tavalla myös kouluttamaton henkilö, niin voidaan miettiä, onko pätevyysvaatimus siinä tapauksessa tarpeellinen ja tulisiko pätevyysvaatimuksen olemassaolo joka tapauksessa harkita uudelleen.”
Varsin monella alalla on näin. Esimerkiksi epäpätevinä opettajina on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka osaavat opettaa erinomaisesti, paremmin kuin monet pitkän koulutuksen käyneet.
Jos koulutuksen käyneiden pitäisi osoittaa mitattavasti, miksi he ovat parempia opettajia kuin vain lukion käyneet, niin eivät he siihen pystyisi. He voisivat vedota koulutukseen ja teoriaan, mutta eivät pystyisi osoittamaan käytännössä olevansa parempia.
Sama koskee esimerkiksi terapeutteja ja psykologeja. Monissa työtehtävissä tiedollinen osuus on mitätön verrattuna persoonan suomiin avuihin.
Joillain aloilla kuten kielenkääntämisessä mitataankin yleensä vain osaamista. Palkka tulee käännetystä tekstimäärästä eikä koulutuksesta.
Pitäisikö näitä pätevyysvaatimuksia tarkistaa ja ruveta palkkaamaan ihmisiä enemmän soveltuvuuden perusteella? Mihin tarvitaan pitkää opettaja- tai psykologikoulutusta, kun käytännön työssä pärjää paljon vähemmällä?
Miksi kielenkääntäjien täytyy tankata typerää teoriaa yliopistossa, vaikka ennen he selvisivät opistolla, jossa opeteltiin itse asiaa? Käännösten laatu ei ole ainakaan uudistusten myötä parantunut.
Monenlaiseen maisterien suorittamaan paperinpyöritykseen pystyy lukion jälkeen, kunhan siihen vain ensin perehdytetään.
Automatisoituvan kilpailuyhteiskunnan ongelma on, että työntekijöitä ei etsitä enää todelliseen tarpeeseen, vaan heitä kilpailutetaan tuloksen maksimoimiseksi. Jos työlle olisi todellinen tarve, ei tarvitsisi kilpailla, vaan työnantaja pärjäisi heikomman osaamisenkin työvoimalla. Ennen töissä kävivät myös tavalla tai toisella heikot ja vajaakuntoiset. Työ oli heille myös terapiaa, ja silti he saivat siitä täyden palkan.
Järjestelmä on täysin keinotekoinen. Kun työ irtosi todellisista tarpeista ja muuttui rahan tekemiseksi, niin sen jälkeen jäljelle on jäänyt vain järjetön kilpailu, jossa tekijöitä ei etsitä ihmisten todellisten tarpeiden täyttämiseen vaan kilpailuun, jossa pätevyysvaatimukset kasvavat ja keinotekoistuvat vuosi vuodelta.
Lyhyesti ilmaisten työstä on tullut toimintaa, jossa yritetään myydä tarpeetonta ja luontoa kuormittavaa paskaa ja turhuutta mahdollisimman korkeilla osaamisvaatimuksilla.
Maailma on tiellä tuhoon, koska arvostamme turhaa työtä ja turhan työn luomia turhia ja tarpeettomia tuotteita, joihin ihmiset suhtautuvat kuin harakka kiiltävään.
Aina on joukossa tyhmiä.
3500€/kk alkaen eläkkeitä verotetaan kovalla kädellä.
Pistää silmään yksi virhe: “Palkan maksaa työnantaja omasta kukkarostaan”
No ei kuule maksa. Sen maksaa asiakas, joka maksaa tuotteen tehneen työntekijän työn lisäksi mm. materiaaleista ja tuotteen tekemiseen sekä yrityksen pyörittämiseen kuluneista muista kustannuksista.
Työnantaja ei maksa omasta pussistaan yhtään mitään, sillä siellä pussissa ei ole mitään ilman asiakkaita ja työn tekijöitä; itse työtä tekevät yrittäjät tietenkin ovat eri asia, mutta koska kyse on työntekijän palkan maksamisesta, niin ei sovi tähän — on vain pakko mainita, ettei kukaan äkkipikaistu turhan päiten.
Veronkierrosta ja loisimisesta ehdottomasti tulisi keskustella, ja säätää siitä myös oikeita rangaistuksia, niin vapaus- kuin taloudellisia sekä myös liiketoimintakieltoja.
Suomessa onkin aika hemmetin tyhmää olla liittymättä ammattiliittoon, etenkin nykyisen kyykytyspolitiikan aikana — politiikan, jota itsekin sentään toisinaan älyät kritisoidakin, vaikka aivan liian usein vedät yhtä köyttä kaikenlaisten loisten kanssa, kuten sen yhden veronmaksajien aina elättämän torkkupellen.
Ei ole kallista. Verkkokouluttaminen on tätä päivää.
On muuten ollut TE-hallinnossakin, esim. CV:n kirjoittelukurssi oli ainakin minulle verkkovetoinen eli kotoa päin tein.
Osmollekin kommentti, että verkkokoulutus on tätä päivää.
JHos verkkokoulutus kelpaa, silloinhan ei ole totta, että tämä järjestely syrjii haja-asutusalueilla asuvia, koska kursseja ei järjestetä.
Jaan epäluulosi TE-toimistoja kohtaan. En minäkään kysy sieltä mielelläni mitään. En luota.
Sieltä voidaan sitäpaitsi antaa vääriä vastauksiakin eivätkä seiso sanojensa takana. Joku neuvoi, että kaikki neuvot sieltä pitäisi ottaa kirjallisena.
Martin-Eric Racine (sama mies joka pani alulle kansalaisaloitteen aktiivimallin kumoamisesta), käytti sanaa “karenssitehtaat” TE-toimistosta.
Kyllä siinäkin jotain perää on, että TE-toimistoja kavahdetaan työttömien keskuudessa.
Itse en uskalla kertoa opiskeluistani TE-toimistoon.
En, vaikka:
— opiskelen monimuotona aikuiskoulutuksessa ja moni opiskelutoveri käy päivätöissä eli opiskeluni ei ole työn vastaanottamisen este ja olen välillä päässytkin lyhyeksi aikaa töihin
— aloitin opiskelut jo ennen työttömyyttäni eli olin täyspäiväisesti töissä
En silti kerro. En uskalla. En jaksa väitellä niiden idioottien kanssa. Pitäisi olla päivänselvää, ettei opiskeluni ole työnvastaanottamisen este — mutta mikään ei ole päivänselvää kun on karenssitehdas TE-toimiston kanssa tekemisissä.
En vain voi ottaa riskiä siitä, että TE-toimisto mielivallassaan päättäkin, ettei opiskeluni käy niille. Silloin joudun lopettamaan opiskeluni koska minulla ei ole varaa olla ilman päivärahakaan.
Kun saan tutkinnon ulos opiskelustani, niin näyttää siltä, että työllistyn kohtuullisen varmasti. Eli yhteiskunnan kannalta tämä salaopiskeluni on todennäköisesti erittäin järkevää ja kannatettavaa toimintaa.
Eikös ole hullu maailma.…
Mitä mahtaisi tapahtua, jos pääkaupunkiseudulla maksettaisiin työttömyysturvaa vain 3 kk, ja seuraavaan 3 kk jaksoon olisi oikeutettu vasta 6 kk yhtäjaksoisen työssäkäynnin jälkeen? Lapsilisiä, asumistukea ja toimeentulotukea ei maksettaisi pk-seudulla kenellekään. Muualla maassa kaikki säilyisi nykyisellään.
Kuinka paljon helsinkiläisten asumiskustannukset alenisivat, kun kymmenettuhannet yhteiskunnan avustuksin elävät päättäisivät etsiä uuden kodin kouvoloista, ja heidän asuntonsa vapautuisivat markkinoille? Kuinka paljon kouvoloiden liike-elämä virkistyisi?
Marraskuussa todellisia työttömiä oli n 430000. Lukuun päästään kun työnhakijoista vähennetään avoumilla työmarkkinoills olevat työlliset työnhakijat
Heistä ansiosidonaista sai n 130000 , perusturvaa n 230000 ja 70000 ei mitään tai tt-tukea. Andiosidonnaisen merkitys työllistymisen esteenä on kadonnut,
Ajattalet siis, että päätoiminen opiskelija, joka hakee keikkatylötä, on työtön.
Tuo ansiodonnaisen kannustinloukun katoaminen johtuu siitä, että sitä saa vain työvoiman eliitti ja se näkyy siimä, että ansiopäivärahaa saavien työttömyysjaksot ovat lyhyempiä kuin perusturvaa saavilla
Aktiivimalli on muutenkin sumutusta alusta loppuun.
Ei tarkoitus ole työttömyyden alentaminen vaan työttömyyslukujen alentaminen
Kun tekee 18 tuntia töitä tai toimii yrittäjänä päivän niin on tilastoissa työllinen seuraavat kaksi viikkoa.
Kunn moni onnistuu tuossa niin simbsalabim , työttömyys on tipahtanut kymmenillä tuhansilla
Osoititko tuon minulle?
En ole varsinaisesti “päätoiminen opiskelija” lain ja työvoimaviranomaisen käyttämän jargonin kontekstissä.
Faktat:
— aloitin opiskelun jo kun olin 40 h/vko töissä (ehdin tehdä tätä 1,5 vuotta)
— olen tässä opiskelujen aikana saanut uudelta alaltani yhden työkeikan,jossa olin muutaman kuukauden täyspäiväisesti töissä (samanaikaisesti opiskelin vapaa-aikanani)
Minusta on aika mahdotonta väittää, ettenkö olisi työmarkkinoiden käytettävissä!
Mutta kuten näette,jopa Osmo otti kannan, että “jahas sitä ollaan päätoimisia opiskelijoita…”
Elikkä juuri tuon syyn vuoksi en kerro TE-toimistolle mitään. On täysin tuulesta kiinni mikä ratkaisu sieltä tulee.
BTW, onhan sitä mahdollista olla jopa yrittäjä ja saada samalla työttömyyspäivärahaa. Kikka on olla “sivutoiminen” yrittäjä ENNEN työttömyysjaksoa.
No, minä taas olen oikeasti työmarkkinoiden käytettävissä ja myös lähden töihin heti kun joku jotain järkevää tarjoaa. Samalla käytän aikaani tehokkaasti päivärahalla hankkiakseni uusia valmiuksia alalle joka suurella todennäköisyydellä työllistää minut.
Valitettavasti se uusi ala ei ole IT-ala. IT-ala on Suomen ikärasistisin ala. Siihenkin voisit Osmo joskus perehtyä ja kirjoitella.
Ei ollut tarkoitettu sinulle vaan Liian Vanhalle, joka laski kaikki kesätöitä hakevat opiskelijat työttöömiksi.
Mainio idea sinänsä! Taitaa vaan olla lainsäädännöllisesti toteuttamiskelvoton.
Niin ja mitään sellaistahan ei saa Suomessa esittää, mikä uhkaa vähentää Helsingin paisumista.
Työttömiä ei muutenkaan tarvitse aktivoida, sikäli kun suurimman osan tietää ihan itse, millaisiin tehtäviin pyrkii, ja mitä itseltään puuttuu, jotta työnantajan edellytykset heitä kiinnostaviin työtehtäviin täytyisi.
Me tarvitaan asiakaslähtöistä TE-toimistoa (vai millä nimellä lienee jatkossa toiminta siirrettyä maakunnille) jonka palvelut on räätälöidyt joka työnhakijan tarpeisten mukaisesti ja jossa mikään työnhakijan järkevä ehdotus ei suljeta vaistonomaisesti pois vain sen takia, että talossa on vakiintuneena linjauksena suosia toisenlaisia ratkaisuja.
Jos valtio ei kykene lähtemään tähän suuntaan, olisi järkevämpää ajaa työvoimahallinnon lopullisesti alas ja siirtää sen budjetit työttömyysturvaan maksattaakseen työttömille EU:n vaatimusten mukaista työttömyysturvaa, jolla työtön voisi itse kustantaa hänen tarvitsemiaan koulutuksia.
Näin asiaa söpöiltiin vielä vuosi sitten.…vaan kummasti ne pehmeät aktivointitavat ja vapauksien antaminen työttömälle unohtuivat kun ehdotuksista sorvattiin laki. Mitä siis tapahtui matkalla työryhmän mietinnöstä asetukseksi?
Pehmeiden toimenpiteiden tilalle tuli pelkkää raippaa ja rangaistuksia.…ja työvoimavirkamiehen osoituksia koko kädellä! Oma ajattelu ja omat toiveet kiellettyä!
“Aktivointitoimien piirissä olisivat lähtökohtaisesti työkykyiset työmarkkinatuen saajat. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa tai sairauspäivärahaa saavat eivät kuuluisi järjestelmän piiriin.”
Todellisuus: Vain sairaana olevat välttyvät “aktivoinneilta” eli rangaistukselta, jos oma aktiivisuus ei ole tuottanut tulosta. Myös lomautettuja aktivoidaan.
“Tärkeintä on saada ihmiset mukaan tähän yhteiskuntaan. Oleellista ei ole saada hirveästi tehoja irti. Tämä ei ole palkkatyötä, vaan enemmän sosiaalista kuntoutusta, Parpo kuvailee.”
No niin. Ja se kuntoutusmomentti tässä toteutui mitenkä? Mitään lisäsatsauksia ei hallituksen toimesta tehty, päinvastoin! On vain leikattu jo vähästäkin lisää pois.
“- Se voi olla vapaaehtoistyötä, naapuriapua — kaikkea, mitä keksitään. Korostan, että muukin käy kuin työnteko. Jos joku kehittää itseään muun muassa kansalaisopistossa, niin se voitaisiin ihan hyvin tulkita osallistamiseksi.”
Heh heh, se niistä visioista vuosi sitten.
“Parpon mukaan suotavaa olisi, että työtön ehdottaisi itse hänelle parhaiten sopivaa aktiviteettia.
- Nyt viranomainen kertoo työttömälle, mitä pitää tehdä. Logiikka käännettäisiin päälaelleen.”
Hieno idea, mutta ei mennyt läpi. Virkamies ei vallstaan luovu. Työtön on hänen kyykytettävänsä ja kyykyttäminenhan on kivaa! (valtaa ilman vastuuta)
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201611182200029236_uu.shtml
Työmarkkinat on helvetin turhauttava aihe keskustella Suomessa. Kaikki täyspäiset ovat vuodesta 1999 asti tienneet mihin suuntaan pitäisi edetä. Keskustan taannoisen työreformin tärkeimmät kohdat, eli paikallinen sopiminen, ansiosidonnaisen romuttaminen ja jonkinlainen perustulo, ovat silti toteuttamatta.
Hallitus toisensa jälkeen ei voi näille ydinkysymyksille mitään. Hallitus toisensa jälkeen tyytyy kiusaamaan kaikista heikoimmassa asemassa olevia. Että kun osaajan pitää saada 400 päivää etsiä yhteiskunnan elättinä uutta duunia ja rasvanäpit vievät tulevilta sukupolvilta tehtaat, koska telojen sorvaamisesta pitää saada 5000e/kkssa jossain muuttotappioalueella, jossa asuminen on käytännössä ilmaista, niin hallituksen vastaus on, että otetaan leipäjonossa seisojilta 20e kuukaudessa pois, jos eivät harjoittele cv:n kirjoittamista kerran kolmessa kuukaudessa.
Helevetin hieno etujärjestöyhteiskunta meillä tässä näin tuota niin!
Pidin Vartiaista markkinatalousidealistina jolla on sosiaalinen omatunto. Paskat. Samanlainen pienempiään kiusaava hissukka kuin liian moni muu.
Aktiivimalli on simputusta työttömille ja työttömyysmenojen leikkaamista, sillä ei ole mitään tekemistä työllisyyden todellisen hoidon kanssa.
Seuraavassa suhdannelaskussa työttömiä on 600000 ja entistä useampi pääsee nauttimaan “uudistuksista”.
Alakohtaisten koulutusten osalta kaikille suunnattu kurssi ei toimi. Mutta kaikki koulutus ei ole alakohtaista. Esimerkiksi yrittäjyyskoulutukset tai vaikkapa työturvallisuuskorttikoulutukset eivät ole samalla tavoin alakohtaisia koulutuksia kuin vaikkapa Java-ohjelmoinnin kurssi tai joku Valmet Automotiven rekrykoulutuskurssi.
Huomattava osa aktiivimallin takia koulutukseen hakeutuvista lienee lyhytaikaisia työttömiä, jotka eivät mihinkään kovin alakohtaiseen uudelleen koulutukseen ole aikeissa mennä (alakohtaiset kurssit kestävätkin yleensä selvästi enemmän kuin minimissään vaaditut 3 päivää). Sen sijaan aika monia aktiivimallin takia johonkin koulutukseen hakeutuvista voisi koskea työnhakukurssi, työturvallisuuskorttikurssi tai muut vastaavat hyvin lyhyet yleiskurssit.
Itse en pidä järejstelyä haja-asutusalueilla asuvia erityisemmin syrjivänä. Mutta erilaisista perusteluista johtuen.
Verkkokoulutus kelpaa kyllä TE-toimistolle. Toistaiseksi tosin nettikoulutuksena TE-toimistolla näyttäisi olevan verkkokoulutustarjontaa aika vähän (tarjolla on esimerkiksi noin 20 päivän laajuisia yrittäjyysverkkokursseja). Mutta lienee odotettavissa, että alkuvuodesta 2018 alkaa markkinoille tulla monenlaisia 1–3 päivän nettikursseja, joihin osallistumalla aktiivisuuttaan voisi halutessaan osoittaa.
Niin, jos kelpaa ja jos kursseja järjestetään. Kovin montaa kurssia tosin ei verkossa tarjota ja käsittääkseni vain Kainuu ja Lappi ovat tässä asiassa olleet aktiivisia. Varmaankin maantieteestä johtuen.
Mutta mahdollista asia olisi valtakunnallisestikin hoitaa verkon kautta. Eri asia, että hoidetaanko.
Jotenkin epäilen ns. hyvää tahtoa tässä asiassa puuttuvan. Ei vaikuta siltä, että oikeasti haluttaisiin helpottaa työttömien työllistymistä tai koulutuksen saannin helppoutta. Halutaan kyykyttää ilmiselvästi.
Näyttää siltä, että Länsi-Euroopan kanssa suunnilleen samantasoinen työvoiman hinta ei riitä tuottamaan Suomessa riittävästi työpaikkoja eli kysyntää suomalaiselle työlle. Jos pääsisimme vaikkapa 20% edullisemmaksi kuin Ruotsi niin työttömyys Suomessa olisi hoidettu.
Toistan vielä että palkkojamme ei tarvitse laskea vaan palkanmaksuun liittyviä sivukuluja.
399000 oli työttömiä ja temputettuja tarkasti. Sitten on vielä piilotyöttömät päälle.
Mitä ihmeen “sivukuluja”? Ne ovat osa palkkaa ja käytännön syistä työnantaja tilittää ne eteenpäin. Voimme tietysti tehdä niin kuin Amerikassa eli maksetaan kokonaissumma ja työntekijä tilittää itse lainmukaiset maksut eteenpäin. En usko, että monikaan kotimainen työnantaja sellaiseen suostuisi nykyään. Harhainen käsitys, että maksettava palkka ns. sivukuluineen pienenisi vain vähentämällä lain määräämiä maksuja, joutaisi sinne mihin se kuuluu eli viemäriin.
Ansiosidonnainen työttömyysturva ja ansiosidonnainen eläketurva pitäisi siirtää pakollisesta vrerokiilasta vapaaehtoiseksi maksuksi.
Siitä vain ajamaan lainmuutoksia. Osmo entisenä kansanedustaja voi varmaan tehdä blogin lainsäädäntöprosessista.
On selvää ettei sivukuluja reivaamalla saavuteta minkäänlaista pitempiaikaista kilpailuetua, koska palkat kyllä nousevat sen verran mikä on palkanmaksuvara.
Noh, ehkä sillä korporaatioiden emämöhläyksiä tasoittelee.
Miksi meillä menee huonosti?
(Kokoomus ja veroparatiisisaaret, kop kop ?!)
Onko Ruotsi rahaliitossa? Ei.
Tuo maa voi yhdessä yössä Valuuttaa kelluttamalla alaspäin tehdä oman maansa tuotteista halutumpia. Suomi ei.
Entä sitten jos jonkun tuontituotteen hinta nousee hieman ylöspäin? Ei aina tarvitse ylikuluttaa. Tämäkin on yllättäen työllistävämpää!
Ai miten ? Äly tv:si hajoaa, nyt harkitsetkin sen viemistä “radio ja tv-huoltoon”(kuten ennen ) ja vaihdatat sinne 2–7 euron osat. Työ maksaa, mutta ei silti maksa satoja euroja tai uuden hintaa. Niimpä!
On täysin älyvapaata järjestää jo ennen tätä Aktiivi-lakiakin niitä täysin turhia “susi-kursseja” sillä palkkatyöhön tarvitaan palkanmaksaja. So simple life, Arvon päättäjät!
Näen jo miten ko. laki saattaa estää ja lisätä itsemurhariskiä kun kynnyksiä ja pakkoja lisätään. Ympäristö siinä turmeltuu tyhjää harjoteltaessa! Liikkuminen, vaatteet ja käytettävissä oleva raha on entistäkin pienempi.
Vammaisiakin on yritetty kuntouttaa. Täysipäinenkin ymmärtää että vaikeasti vammainen, syntymästään asti ei siitä viastaan tule tervehtymään. Mutta asian ympärillä olevat jopa lukeneetkin toista väittävät. Siinä en ymmärrä olevan mitään järjen valoa. Psykiatriselle nuo pöytänsä takaa pitäisi lähetteellä lähettää.
Kun tämä kaikki ymmäretään vilpittömästi ilman kepittämistä tai vallanhimon tai alistamisen hallintaa, meillä voi olla mahdollisuus tervelliseen kasvuun Oy suomi Ab:ssä.
Osmo ‚montako kesätyöpaikan hakijaa on marraskuussa ??
Ei lainmuutoksia kannata ajaa ennen kuin asialla on riittävä kannatus. Tällä palstalla asian esille tuominen on parhaita keksimiäni tapoja edistää asian kannatusta. (Myönnän, en ole kovin hyvä keksimään tapoja edistämään asioiden kannatusta)
Osa palkkaa? Tuo harhaluulo taitaa olla ay-mantraa.
Jos olet terve täysipäiväisesti työssä käyvä, niin esim.:
— työeläkemaksusi menevät jo eläkkeillä olevien eläkkeiden maksamiseen. Oman eläkkeesi maksavat itseäsi nuoremmat työssäkävijät (jos heitä silloin enää on ja jos heitä huvittaa)
— työttömyysvakuutus- ja savamaksusi menee työttömille ja sairaille. Näistä vakuutuksista saat jotain vain jos päädyt itse työttömäksi tai sairaaksi.
— sotu-maksusi hukkuvat valtion budjettiin kuten erittäin merkittävästi suomalaisen työn hintaa nostava ALV.
Tämä aktiivimalli samoin kuin taannoinen kiky-kokeilu ovat näpertelyä verrattuna muutostarpeeseen. Isompia muutoksia tarvitaan mutta koneisto ei saa päätöksiä aikaiseksi kun jarrumiehillä on liikaa valtaa ja vaalit on aina tulossa. Tuhrattiin esim. viimeiset 10 vuotta ja valtiolle 50 miljardia lisää syömävelkaa lapsiemme maksettavaksi.
Todella hyvin kuvattu Akateeminen keikkaperushoitaja! Ainoa mitä kuvaukseesi pitäisi lisätä on se, että tätä hakemista voi joutua jatkamaan kuukausia ja kuukausia ja ehkä jopa vuosikausia!
Suomessa on liian vähän työpaikkoja hyvin koulutetuille ja hyvän työkokemustaustan omaaville ihmisille, jotka jossain toisessa tilanteessa tai toisessa maassa saisivat töitä nopeammin ja helpommin.
Taistelu työpaikoista on kuin sekä jo työssäolevien ja työttömien keskeisestä tuolileikistä, jossa musiikki soi ja juostaan ja musiikin lakatessa joku jää ilman tuolia.
Äärimmäisen tervetullut muutos, mutta liian lepsu.
Aiemmin some sekosi siitä, että työttömän olisi pitänyt kirjoittaa yksi työhakemus viikossa, nyt 18 tuntia töitä 3 kuukaudessa olisi liikaa.
Kahdeksantoista tuntia on kaksi täyttä työpäivää ja kaksi tuntia päälle.
Opiskeluaikanani menin vuokratyöyrityksen toimistoon, ja seuraavana päivänä olin töissä. Työnkuvani oli nostella laatikoita kahdeksan tuntia päivässä.
Lopulta pääsin jo opiskeluaikanani oman alani töihin.
Pitää olla ultimaattinen asennevamma, jos ei kykene nostelemaan laatikoita tai soittamaan puheluita kahdeksantoista tunnin verran kolmessa kuukaudessa.
Siitä kahdeksastatoista tunnista maksetaan vuokratyöfirmassa oikea palkka, josta on työmarkkinatuella elävälle ihmiselle oikeasti hyötyä, eikä siitä edes rangaista, koska se ei mene yli 300 euron kuukausittaisesta suojaosasta.
Jos änkyrävasemmistolaiset nyt vihdoinkin lopettaisivat tämän naurettavan valittamisen ja katsoisivat peiliin, niin he voisivat havaita, että hallitus jälleen kerran potkii työttömiä oikeaan suuntaan.
Olen aivan varma, etten olisi nykyisessä työssäni ellen olisi tehnyt opintojani ja opintojeni aikaista työtä oikealla asenteella. Enkä tarkoita CV:tä vaan itseäni ja omaa kykyäni tehdä työtä.
Terveisin, entinen pitkäaikaistyötön ja sossunluukkulainen.
On realistista odottaa.
Jos tuo on liian ylivoimaista niin sitten tuet vaan leikkuriin.
En ymmärrä miten hakemuksien massaräätälöinti voi tuntua aivan ylivoimaiselta urakalta. Kyllä taas tehdään aivan googlella hoituvista perusjutuista jotain rakettitiedettä.
Esimerkiksi mikä yrityksiin tutustumisessa näin nettiaikana on niin vaikeata? Jos firma tekee avaruustekniikkaa niin ei varmaan kannata painottaa hakemuksessa omia ojankaivuukykyjä ja kotipalveluyritykselle kannataa varmaan mainita, että itsellä on auto käytettävissä + voi ottaa vastaan osa-aikaistakin työtä (tietenkin jos se on oikeasti mahdollista).
Tämä massapostitus työvoimaa hakeville saa aikaan sen, etteivät yritykset ilmoita avoimista työpaikoista vaan täyttävät ne suljetusti. Työvomahallinto voisi tänä tekoälyn aikana vähän petrata palvelujaan niinm, että tylönantajat löytäisivät sitä kautta sopiaa työvoimaa.
Tähän vielä piti sanoa, että voi vain syyttää tyhmää kansaa. Demarit ja ay-liike ovat viimeiset 25 vuotta katsoneet hymyillen vierestä kun työtöntä potkitaan päähän. Ja jostain perspektiivistä näyttää helposti siltä, että ovat olleet mukana potkimassa.
Järjestään ovat vastustaneet perusturvan parantamista suhteessa ansiosidonnaiseen. Käytännössä ovat siis vastustaneet perusturvan parantamista. Virallinen liturgia on, että työtä pitää olla, työllä pitää elää ja työ sitä ja tätä, mutta oikeasti kyse on siitä, että perusturva ei saa olla vaihtoehto joukkovoimalle. Jos/kun perusturva on riittävä, ihmisellä itsellään on valtaa neuvotella työnantajan kanssa sellainen sopimus kuin parhaaksi näkee. Vaihtoehto on kieltäytyä työstä. Ay-liikkeelle sopii paljon paremmin nykyinen malli, jossa työstä ei voi perusturvan riittämättömyyden vuoksi kieltäytyä ja työntekijän neuvotteluvoima tulee joukosta. Heikko perusturva takaa ay-liikkeen olemassa olon ja tarkoituksen.
Toki nykyinen malli sopii myös isoille työantajille. Työvoiman saanti on taattua, eikä jokaisen kanssa tarvitse neuvotella työsopimusta erikseen.
Perustrvan heikentäminen, joksi aktiivimallinkin voi helposti luokitella, pelaa ay-liikkeen pussiin. Sekin tässä ihmetyttää. Vartiainen esittää markkinatalousmiestä, mutta loi nahkansa ja sisältä paljastui korporatisti-demari.
Onko mitää vastenmielisempää?
Kiitos, puhut asiaa.
Tanskassa on jo vuosia harjoitettu ilmeisen onnistunutta, ainakin Suomea paremmin toimivaa työvoimapolitiikkaa. Siellä työvelvoite on Suomen kovin vaatimattoman 18 tuntia/3kk sijaan 148 tuntia/4kk. Eli kuusinkertainen meidän aktiivimalliin verrattuna.
Tämän aamun Yle Ykkösen Ykkösaamussa oli asiasta erinomainen keskustelu. Ja pari muutakin mielenkiintoista aihetta. Suosittelen, löytyy Yle Areenasta.
OS: “sillä voi olla suuri vaikutus tulevien eduskuntavaalien tuloksiin”.
Erityisesti vasemmistopuolueet lietsovat kansaa hysteriaan vain seuraavia vaaleja ajatellen, eikä oikeasti haluta kehittää Suomea paremmin toimivaksi. Erikoista kun Juhana Vartiaisen (ex-sos.dem.) mukaan ehdotus aktiivimallista tuli nimenomaan ay-järjestöjen edustajilta.
Verkon yli voi lukea teoriaa, mutta ei pääse välttämättä itse kokeilemaan asioita, mikä voi olla turhauttavaa.
Esim. jos opiskelisi vaikka maansiirtokoneiden kuljettajaksi, todennäköisesti pitäisi päästä itse käyttämään ajoneuvoja.
Mutta varmaan aiheeseen liittyvät teoriakurssit voisi hyvin opiskella myös netin kautta.
Voisi ehkä ajatella, että hyvin suoritettu verkkokurssi voisi toimia eräänlaisena opiskelijavalintana jollekin käytännönläheisemmälle kurssille, jonne siirtymiseen voisi saada taloudellisen tuen?
Tanskan mallista puhutaan usein. Voisiko joku mallin oikeasti tunteva (siis ihan oikeasti) kertoa, miten se toimii.
Suomen mallihan on nyt tällainen:
-Työtön hakee töitä, mutta ei saa
‑Työtön hakee kursseille, mutta ei pääse
Tukia leikataan.
Näinkö Tanskan mallikin toimii?
Mikä olisi paras tapa tuottaa ansiosidonnainen työttömyysturva? Eikö siinä ole hieman see ongelma, että ne, jotka sitä eniten tarvitsevat, eivät sitä saisi, jos touhu menisi puhtaasti markkinoiden ohjaamana? Ne, jotka olisivat suurimmassa uhassa joutua työttömiksi ja sen jälkeen huonoiten työllistyisivät, olisivat asiakkaita, joita vakuutusyhtiöt (tai siis työttömyyskassat) eivät suurin surminkaan haluaisi listoilleen. Toisaalta ne, joilla ei olisi mitään vaaraa työttömyydestä ja toisaalta löytäisivät suurella todennäköisyydellä melkein heti uuden työpaikan, jos sattuisivat jäämään työttömiksi, eivät hankkisi vapaaehtoista markkinahintaista vakuutusta, ellei se olisi tehty heille hyvin halvaksi.
Ihan siis samalla tavoin kuin puhtaasti markkinaehtoisessa sairausvakuutuksessa sairailla ei olisi varaa hankkia vakuutusta ja terveille se olisi hyvin halpa (tai he eivät sitä hankkisi, jos se maksaisi saman kuin sairaille).
On vaikea nähdä, miten ansiosidonnainen vakuutussysteemi saataisiin pyörimään, jos kaikkia työssäkävijöitä ei pakotettaisi sitä subventoimaan (kuten nykysysteemissä tehdään). Sanoisin siis, että tällaista rankasti subventoitua ansiosidonnaisen työttömyysturvan mallia pyöritetään samasta syystä kuin julkista terveydenhuoltoakin, eli siksi, että pidetään moraalisesti oikeana, että helposti työllistyvät subventoivat niitä, joiden työllistyminen on vaikeaa ihan niin kuin terveet subventoivat sairaita.
Euroopassa, jossa työeläkemaksut ovat pääosin pakollisia, ihmiset säästävät eläkkeisiin enemmän kuin Amerikassa, jossa ne ovat nykyään vapaaehtoisia. Ihmiset nyt vaan tarvitsevat pienen tönäisyn oikeaan suuntaan tällaisissa asioissa, joissa puhutaan vuosikymmenien aikaskaalasta. Periaatteessa työeläkkeen voisi muuttaa sellaiseksi, että sitä kerätään suoraan itselle, mutta pakollisuus siinä on hyödyllinen piirre.
Työttömyys- ja sairausvakuutuksiin taas pätee se, että jos niiden kohdalla mentäisiin markkinaehtoisesti, kävisi kuin Obamacaren kanssa ilman henkilökohtaista mandaattia, eli hyvin työllistyvät ja terveet eivät niitä hankkisi, mikä johtaisi siihen, että niistä tulisi älyttömän kalliita kaikille niille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Eli sitten, kun yhtäkkiä et olekaan kovin terve tai alallesi iskee työpaikkakato, niin siinä vaiheessa sitten noiden vakuutusten hankkiminen muuttuukin täysin mahdottomaksi (kuka hullu nyt sairaalle sairausvakuutusta halvalla myisi?).
Tähän viimeiseen kohtaan liittyen, niin suhtaudutko auto- ja palovakuutuksiinkin tuolla periaatteella, eli ne menevät hukkaan, jos et itse kolaroi tai polta taloasi?
Tämä ei kyllä olisi aivan yksinkertaista. Ensinnäkin mitä tehtäisiin nykyisille eläkemaksuill? Eläkkeet ovat tähän asti peustuneet siihen, että seuraava sukupolvi maksaa edcellisen eläkkeet. Tätä on marginaalisesti tasapainoitettu eläkevastuisiin nähden vähäisellä rahastoinnilla, mutta pääsääntö on tämä ketjukirjepeli. Jos nyt siirryttäisiin täysin rahastoivaan järjestelmään, nykyinen sukuplvi saisi niskaansa kahdet eläkkeet, omansa ja vanhempiensa sukupplven.
Lisäksi, jos järje4stelmä olisi täysin rahastoiva, noissa rahastoissa pitäisi olla yli biljoona (tuha miljardia) euroa eli suunnilleen koko kansllisomaisuutemme. Ja tämä olisi pitänyt rahoittaa suurimmalta osaltaan vaihtotaseen ylkijäämällä.
Ei toimi Suomessa. Suomi on maantieteellisesti Tanskaa huomattavasti laajempi alue, kun taas Tanska on lähes yksi työssäkäyntialue. Tanskan elinkeino- ja työpaikkarakenne on täysin erilainen Suomen suuryrityspainotteisuuteen verrattuna. Suomen ikärasismi rekrytoinnissa on traagista, jopa 40v yli-ikäinen.
Tanskan malli ei toimi kaikkialla Suomessa, mutta sed toimii Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla, Pirkanmaalla nyt esimerkiksi. Noilla alueilla asuu suurin osa suomalaisista.
Tämänkin koko keskustelun tärkein johtopäätös on että hyvin rikas maa Suomi on vieläkin, kun on varaa ylläpitää nykyisenlaista korkeaa työttömyyttä. Ei ole mitenkään kohtuutonta vaatia työttömän omaa effortia ja patistella vähän tukien ehtona. Miksi työttömälta ei esim. saisi vaatia muuttamista työn perässä ? Niin kauan kuin se on maan sisällä, ei pitäisi olla ylitsepääsemätönta suurimmalle osalle työnhakijoista.
Vakuutusjärjestelmien idea on, että asiakas maksaa odotusarvoisen kustannuksensa verran, jolloin vältytään sattumanvaraisten tapahtumien tuomalta epävarmuudelta; vakaus ja ennustettavuus on hyvästä paitsi yksilön, myös yhteiskunnan kannalta. Todennäköisyyksiä laskettaessa parasta olisi huomioida kaikki käytettävissä oleva tieto. Siispä sairaan sairausvakuutusmaksun tulee olla korkea ja terveen maksun matala.
Tulonsiirrot ja sosiaaliturva pitäisi pitää erillään vakuutusjärjestelmistä. On harmillista, että näitä kuitenkin edelleen pyritään sekoittamaan keskenään.
Jos joku ei halua maksaa korkeita vakuutusmaksuja, jotta saisi sairausturvan tai ansiosidonnaisen työttömyysturvan, niin sitten olkoon ilman. Yhteiskunnan/valtion velvollisuus on järjestää minimiturva kaikissa tapauksissa; rahoitukseen ei tarvita vakuutusjärjestelmää.
Efforttia on jo nyt riittävästi, koska tuet ovat pieniä, ja niiden vastineeksi on jo nyt haettava työtä mm. työkkärin osoittamia.
Työkkäri palkitsee pienenkin oma-aloitteisuuden tai yritteliäisyyden karenssille. On ilmeinen riski, jos työtön ei tyydy tuen leikkaukseen, niin altistuu karenssille.
Niin tietenkin ja siksi kirjoitinkin, että periaatteessa systeemin voisi muuttaa rahastoivaksi ketjukirjesysteemistä. Ei se tietenkään käytännössä olisi helppoa vaan olisi pakko tapahtua hitaasti usean sukupolven aikana. Pointtini oli kuitenkin ihan muualla, nimittäin siinä, että systeemissä oleva pakko johtaa siihen, että ihmiset keräävät tarpeeksi eläkettä toisin kuin tapahtuu vapaaehtoisissa systeemeissä.
Kuinka moni yliopistosta työelämään valmistuva nuori oikeasti alkaisi omin päin siinä vaiheessa pohtia, että mitenkäs sitten 65-vuotiaana eletään? Väitän, että aika harva, minkä vuoksi on ihan hyvä, että systeemi potkii heitä jo siinä vaiheessa vähän persuksiin ja pakottaa ryhtymään eläkettä säästämään, jottei sitten 55-vuotiaana yhtäkkiä valkene, että kohtahan tässä on eläkkeelle jääminen edessä, eikä eläkettä ole tullut kerättyä lainkaan.
USA:ssa työeläkesysteemi on täysin rahastoiva (tämän päälle on toki verojen kautta pyörivä social security, joka käsittääkseni toimii ketjukirjeperiaatteella). Onko väitteesi nyt siis se, että siellä on ollut vaihtotaseen ylijäämä? Todellisuudessa se on ollut alijäämäinen 1980-luvulta asti. Tällä hetkellä se on n. 2% BKT:stä alijäämäinen.
Tai jos logiikka ei päde USA:han, niin miksi se pätisi Suomeen?
Muuten, jos koko maailmassa olisi rahastoivat eläkesysteemit, niin miten olisi mahdollista, että kaikkialla olisi vaihtotase ylijäämäinen?
Yhdysvalloilla on mahdollisuus rahoittaa vaihtotasetta painamalla dollareita. Siksi siihen eivät sovi oikein mitkään lainalaisuudet. Samana aikana kuin USA on velkaantui muulle maailmalle avian tolkuttomasti, se on osteskeli yrityksiä muualta. Mutta Yhdysvaltain eläkassat tuottavat melkoista epästabiilisuutta maailmantalouteen juuri liiallisella koollaan.
Sekä taloni vakuutuksesta (-50%) että autovakuutuksesta (-70%) maksan selvästi listahintoja vähemmän koska olen säästynyt vahingoilta huolellisuuden ansiosta.
Sama huolellisuuden hinnoittelu sopisi esim. terveysvakuutuksiin. Suuri osa terveydenhoitomenoista nääs aiheutuu itse aiheutetuista huonoista elämäntavoista. Siihen antaa mahdollisuuden jokseenkin ilmainen sairaanhoito, työkyvyttömyyseläkejärjestelmä ym. Hieman kyllästyttää kustantaa muiden törttöilyjä ja kaipaisin enemmän yksilönvastuuta omista tekemisistään. Sosialisoitu vastuu tulee kalliiksi yhteiskunnalle ja niille veronmaksajille, jotka hoitavat asiansa.
Nostaisin vielä esiin tuon “aktiivimallin” tulkinnan, eilisen A‑studion innoittamana. Toistaiseksi on epäselvää, miten 3 kk:n aikana tehty 18 tunnin työ tulkitaan, eli pitääkö se olla tehtynä yhden työviikon (ma-su) aikana, jotta se lasketaan aktiivimallin ehdot täyttäviksi, vai riittääkö se, että tarkastelujakson aikana on ollut töissä tuon 18 h TES:in mukaisella palkalla.
Mikäli tulkinta on tuo ensimmäinen (vain työssäoloehdon täyttävä, yhden kalenteriviikon sisällä tehty 18 tunnin pätkä lasketaan), annan esimerkin tämän epäoikeudenmukaisuudesta. Jos olen töissä viikottain säännöllisesti 2,5–6 tuntia, olen yhden kuukauden sisällä töissä 10–30 tuntia, kuukaudesta ja viikonpäivistä riippuen. Kolmen kuukauden tarkastelujaksolla olen siis töissä vähintään 30 ja jopa yli 80 tuntia. Tämän ei silti laskettaisi täyttävän “aktiivimallin” ehtoa aktiivisuudesta. Sen sijaan yksi 18 tunnin työkeikka välillä ma-su ja 12 tyhjää täysin työtöntä viikkoa tarkastelujaksolla täyttäisi tuon aktiivimallin ehdot. Jos taas samainen 18 tunnin työkeikka sijoittuisi viikonpäiviin su-ke tai pe-ma, sitä ei jälleen laskettaisi riittäväksi aktiivisuudeksi.
Mitäs järkeä tässä on? Työntekijällähän ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa myöskään siihen, minä päivinä ja moneksiko tunniksi kerrallaan työnantaja tarvitsee työntekijää. Oma aktiivisuus ei siis mitenkään vaikuta siihen, tuleeko tehdyistä työtunneista “aktiivisuudeksi” laskettavia vai ei.
Ihan sama kuin nykyäänkin, eli valtio maksaa, ja rahat kerätään vakuutusmaksuina työntekijöiltä ja työnantajilta. Poistetaan vain “sisäänpääsymaksu” eli työttömyyskassat, joiden rahoitusosuus työttömyyskorvauksista on tällä hetkellä täysin marginaalinen.
Ei kai kukaan ole markkinaehtoista vakuutusjärjestelmää esittänyt, ei sellaisessa olisi kenenkään kannalta mitään järkeä.
Pitäisi olla itsestään selvää, että kun työttömysvakuutusmaksut maksetaan pakollisesti kaikista palkoista, pitäisi kaikkien palkansaajien olla vakuutettuja.
No enpä tiedä tarvittaisiinko nykyisenkaltaista pakollisuutta. Eläkkeethan voisi järjestää siten, että valtio takaa jonkinsorttisen minimitakuueläkkeen (kuten nytkin) eli veronmaksajat eli kaikki pakkomaksaa sen. Sitten siihen päälle jokainen saa hankkia sellaisen työeläkkeen kuin haluaisi.
Toki järjestelmän säännöistä pitäisi säätää lainsäädännöllä, mutta kyllä nykyistä enemmän joustavuutta tarvittaisiin. Esimerkiksi perheen perustamisen aikoihin voisi reivata eläkemaksuja alemmaksi ja sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, kasvattaa niitä. Hyvä esimerkki olivat omat vanhempani, rahat olivat tiukilla kun olin pikkulapsi, mutta kun muutin kotoa ja asunto ja mökit oli maksettu, tuntui että rahaa tuli ovista ja ikkunoista.
Paljon järkevämpää olisi maksaa jossain vaiheessa vähän vähemmän eläkemaksuja ja sitten myöhemmin enemmän. Lisäksi jos joku jättäisi maksut maksamatta eikä haluaisi jäädä pienelle minimieläkkeelle, niin sehän vain kannustaisi tekemään pidempää työuraa. Henkilö joka maksaa vähemmän eläkemaksuja, mutta vastapainoksi tekee enemmän töitä on vähemmän aikaa elätettävä kuin sellainen, joka jää eläkkeelle aikaisemmin.
Esim. vuosien 2015 ja 2016 välillä eläkerahastot kasvoivat sijoitustuottojen verran, kun eläkkeet maksettiin eläkemaksuilla ja valtion tuella (linkki). Sijoitustuotot olivat puolet maksetuista eläkkeistä. Tätä menoa noin 13 vuodessa eläkerahastot ovat kaksinkertaistuneet, jolloin ne riittävät kaikkiin eläkemaksuihin.
Kaikki tietävät, että vuden 2016 sijoitusten tuotto oli poikkeuksellinen. Kannattaa katsoa sijoitusten tuottoprosenttia vaikka kymmenen vuoden ajanjaksolla. Mutta nyt ollaan jo tilanteessa, jossa sijoituksilla tuetaan eläkkeiden maksua ja tama tulee kiihtymään, kun eläkeläisten osuus västöstä kasvaa.
Vanhempien sukupolvien eläkkeiden maksussa menee jo selkäranka, sen verran raskas ankkuri noin 30 prosentin eläkemaksut ovat meidän työn hinnalle. Ei tuntuisi enää paljon mitään laittaa siihen omat eläkkeet päälle, tulisi sentään meidän lapsille ja lapsenlapsille reilumpi eläkejärjestelmä kuin minkä edeltävät sukupolvet meille rakensivat.
Kuka maksaa 30 prosenti neläkemaksuja?
Periaatteessa näin, mutta käytännössä asia menee monimutkaisemmaksi sekä työttömyyden että etenkin sairauden kanssa, koska niissä ei ole kyse yksittäisestä tapahtumasta kuten vaikkapa auton kolaroinnissa. Sairas on hyvinkin sairaana vuosikausia, mahdollisesti elämänsä loppuun asti. Jos hänen vakuutusmaksunsa voidaan nostaa hänen sairastuessaan sille tasolle, miten paljon hänen uskotaan jatkossa kuluttavan terveyspalveluja, koko vakuutuksen idea katoaa kokonaan. Sillä vakuutuksella haluttiin juuri välttää taloudellinen katastrofi, joka seuraisi siitä, jos joutuisi maksamaan sairaan ihmisen vakuutusmaksuja.
Sama pätee osin työttömyydeltä vakuuttamiseenkin. Jos on kerran pudonnut työttömäksi, niin sen jälkeen uhka pudota työttömäksi uudestaan lienee korkeampi kuin jos ei olisi koskaan ollut työttömänä. Jos tämä otetaan huomioon työttömyysvakutuusta hinnoiteltaessa, seurauksena on se, että se työttömyysjakso, jonka taloudellisilta vaikutuksilta haluttiin vakuutuksella suojautua johtaa siihen, että jatkossa vakuutuksen hinta nousee niin korkeaksi, ettei siihen ole enää varaa.
USA:ssa, jossa on yksityinen sairausvakuutussysteemi, vakuutusyhtiöt ovat välittömästi kippaamassa sairaita ulos vakuutuslistoiltaan ja/tai nostamassa heidän vakuutusmaksujaan. Ja tämä johtaa sitten siihen, että terveysongelmat ovat yksi merkittävimmistä konkurssin aiheuttajista. Tätä ongelmaa ei voi ratkaista normaalin sosiaaliturvan keinoin, vaan se on ratkaistava juuri niin, että terveet kantavat yhteisvastuullisesti sairaiden hoidon kustannukset. Siitä voidaan sitten toki demokraattisesti päättää, mikä sen hoidon taso on (mutta harvassapa maassa näin käytännössä tehdään).
Työttömyys on hieman eri asia, mutta kuulisin mielelläni ehdotuksia sille, minkälainen puhtaasti vapaaehtoisen työttömyysvakuutussysteemin sitten pitäisi olla? Millä perusteilla on vakuutusyhtiöillä oikeus muuttaa vakuutuksenottajien maksuja ja jos yksi peruste on työttömyys, niin miltä tällainen vakuutus sitten enää oikein vakuuttaa?
Jos sinun väitteesi pätisi, pitäisi USA:ssa (yksityiset vakuutukset) ihmisten elää selvästi paremmin terveydestään huolehtien kuin Euroopassa (julkinen terveydenhoito tai kaikki kattavat vakuutukset). Onko tästä mitään todisteita? Itse väittäisin, että asia on päinvastoin, eli etenkin ylilihavuuden suhteen amerikkalaiset ovat maailman huippua. Kun maailman maat pannaan BKT/henki järjestykseen ja katsotaan elinikäennustetta, USA jää nousevan trendin alapuolelle (eli siellä kuollaan BKT:hen nähden nuorempana kuin kuuluisi).
Toinen juttu terveyspuolella on sitten se, että osa sairauksista tai vammoista on synnynnäisiä tai lapsuudesta peräisin. Miten tällainen henkilö on “huolellinen” saadakseen terveydenhuoltomaksunsa alas? Sama juttu perinnöllisistä seikoista johtuen sairauksien suhteen.
Huolellisuudesta palkitseminen toimii siis autoilussa (talovakuutusten suhteen en ole tästä edes niin varma, koska siellä kyse on paljon enemmän satunnaisuudesta ja asioista, joihin itse tuskin pystyy paljoakaan vaikuttamaan, kuten vaikkapa tulvat tai muut vastaavat luonnonilmiöt).
Terveyden suhteen se ei minusta toimi paristakaan syystä. Ensinnäkin vahingot ovat ihan eri koko luokkaa kuin autoilussa ja vaikuttavat vielä kaiken lisäksi siihen, miten hyvin tuloja voi hankkia jatkossa. Toiseksi, terveysmenoilta ei voi yleensä välttyä, vaikka olisi kuinka huolellinen. Voi jopa olla niin, että terveysmenot kasvavat huolellisuuden vuoksi. Sen sijaan, että tappaisit itsesi alkoholimyrkytykseen tai sydänkohtaukseen 50-vuotiaana, elätkin viimeiset 20 vuotta elämästäsi dementikkona tarviten koko ajan hoitoa. Kolmanneksi, toisin kuin autoilussa, se mitä huolellisuus loppujen lopuksi terveydessä on, on huomattavasti monimutkaisempi asia. Esimerkiksi liikunnan harrastaminen johtaa todennäköisemmin erinäköisiin vammoihin, mutta toisaalta sitten parantaa sydämen toimintaa ja helpottaa ylipainolta välttämistä.
Tämä ei vastannut kysymykseen kuin osin. Oleellinen kysymys oli, että jos kaikkialla maailmassa eläkesysteemit perustuisivat rahastoiviin järjestelmiin, niin olisiko sitten kaikissa maissa vaihtotaseen ylijäämä?
Jos ei, niin jokin ajattelussasi meni pieleen ja eläkerahastoja on mahdollista kerätä tasapainoisen vaihtotaseen oloissa. Jos kyllä, niin tarkalleen miten tämä on mahdollista?
Kaikissa maissa ei tietenkään voi olla vaihtotaseen ylijäämää, mutta jos ajatellaan sitten niin, että kaikki eläkerahat pitää (nettomääräisesti) sijoittaa kotimaahan, Suomesta voi löytyä aika vähän sijoitettavaa 700 G eurolla.
2005–2014 nimellinen tuotto oli yli 6% vuodessa ja 2006–2015 5,5%. Vuonna 2016 tuotto oli keskimääräistä pienempi, 5,1%. Aikavälille toki osuu erityisen hyviä vuosia kuten 2009 (13,9%) ja yksi erityisen huono vuosi 2008 (-15,1%).
Nimellisen tuoton sijasta pitää maksaa reaalituottoa.
Tämä pitänee paikkaansa etenkin, jos on mahdollista jälkikäteen katsoa elämää. Tähän ilmiöön vielä lisänsä tuo se, että kun nykyisin kuollaan siinä 80–90:n vuoden iässä, niin tästä seuraa se, että perinnöt menevät juuri tuolle “rahaa tulee ovista ja ikkunoista” ‑ikäluokalle.
Ehkä systeemiä voisi ruuvata jonkun verran siihen suuntaan, että työntekijän maksamien eläkemaksujen osuus palkasta nousisi vähitellen iän myötä.
Yksi perusongelma juuri ja juuri elämiseen riittävä minimieläke + isompi vapaaehtoinen eläke systeemissä on se, että jos sitten vanhuksena jää täysin avuttomaksi sairauden vuoksi, niin yhteiskunnalla ei ole mitään jo maksettua työeläkettä, josta voisi repiä rahaa sen kustantamiseen, jos sitä vapaaehtoista eläkettä ei ole kerännyt. Sitten vaihtoehtoina on se, että tällainen avuton vanhus jätetään joko jälkeläistensä huoleksi tai sitten jos näitä ei ole, niin kadulle (tai omaan mökkiinsä) kuolemaan. Pakollinen työeläke pakottaa sentään jokaisen osallistumaan itseensä tällaisessa tilanteessa kohdistuvien kustannusten kattamiseen.
Olet toistuvasti esittänyt tämän väitteen, mutta se ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Täysin rahastoivassa systeemissä työuraansa aloittelevalla ja satavuotialla vanhuksella ei ole kovinkaan paljon eläkesääsdtöjä, joten kaikkien koko eläkesumma ei tarvitse olla koko aikaa säästössä. (Ja kauppaakin tehdään pääasiassa järjestelmän sisällä kun eläkeläiset “myyvät” säästöjään nuoremmille.)
trown
Nykyinen eläkevastuu lienee noin 700 G€ ja sitäkin laskettaessa käytetään jotain yltiöoptimistista korkoa ja suljetaan silmät siltä, että erityisesti hyvää eläkettä saavat elävät aina vain vanhemmiksi. Mutta ei siis ihan biljoonaa euroa mutta melkein.
Minä näen tuon ratkaisuna enkä ongelmana. Jos olet töissä, jossa on niin merkittävä riski tulojen putoamiseen, että sinulle ei myydä työttömyysvakuutusta, niin eikö sinun kannattaisi suunnitella elämäsi vähän alhaisemmalle tulotasolle noin lähtökohtaisesti? Karrikoiden, jos kävelet lottovoiton kanssa kassalle ja valitat että tällä viikolla ei natsannut, mutta nuo yksityislentokoneet pitäisi silti maksaa, niin pitääkö yhteiskunnan tulla apuun? Perusturva on asia erikseen, se pitä yhteiskunnan taata.‘
Minä olen. Ja minun mielestäni siinä olisi kaikkien kannalta enemmän järkeä kuin nykyisenkaltaisessa verokiilassa.
Nykyisin kun eläkemaksuilla on jotain tekemistäkin sen kanssa, kuinka suurta eläkettä saa, eläkemaksun laskeminen (täysimääräisesti) osaksi verokiilaa on aika huonosti perustelua.
Noin 25% taitaa olla keskimääräinen työeläkemaksu, iäkkäämmillä hiukan korkeampi.
OS: “Suomalainen työttömyysturvajärjestelmä on todella passivoiva, jos sitä vertaa Ruotsiin tai Tanskaan. Täällä on aika helppo jäädä roikkumaan työttömyysturvan varaan. ”
Tai Saksaan, jossa ansiosidonnaisen kesto 12 kk. Sen tasosta en tiedä, mutta löytyisiköhän jostakin länsimaita koskeva vertailu työttömyysturvan kestosta, tasosta ja sen rahoituksesta?
Saksassa demari Shcröder laittoi jo 2003 tuulemaan:
HS 22.12.2012:
- Työttömyys- ja sosiaalituki yhdistettiin.
Ansiosidonnainen työttömyysturva lyhennettiin yhteen vuoteen (yli 55-vuotiailla 18 kuukauteen).
— Ansiosidonnaisen jälkeen seuraa pudotus suoraan sosiaalituen varaan. Mitä rikkaampi, sitä vähemmän tukea.
— Velvoite hyväksyä lähes mikä tahansa työtarjous.
— Irtisanomissuojaa heikennettiin.
— Vuokratyövoiman käyttöä sekä osa-aikaisten ja määräaikaisten työsuhteiden solmimista helpotettiin.
— Perustettiin ainutlaatuinen Minijob-järjestelmä, jossa verovapaa palkka on 350–400 euroa kuussa. Järjestelmä työllistää lähes seitsemän miljoonaa saksalaista.
Uudistukset tehtiin kertarytinällä demarihallituksen aikana. Saksa nousi talousahdingosta ja porskuttaa edelleen koko EU:n talousveturina. Voitaisiinko hiukan vauhdikkaammin uudistaa suomalaista järjestelmää eikä tyydytä vauvan askeliin. Otetaan mallia vaikka Saksasta tai yhdistetään Saksan, Tanskan ja Ruotsin järjestelmien parhaat puolet.
Nykysysteemillä ei Suomessa saada tarvittavia päätöksiä aikaiseksi. Ehdotus: jätetään yhdet eduskuntavaalit väliin, jotta ehditään näkemään muutosten vaikutukset. Lisäksi määräaikaisesti poistetaan lakko-oikeus. Viime mainitun voisi ostaa sillä, että sovitaan palkkoja korotettavan esim. 2%:lla per vuosi 5–8 vuoden ajan maksuna lakko-oikeudesta luopumiselle. AY-herrat voidaan lomauttaa siksi aikaa.
Kuukkelista tuli vastaan hyvä kirjoitus parin vuoden takaa:
http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194095-talousuudistuksille-uuden-hallituksen-on-otettava-mallia-saksasta
Ei eläkkeiden säätäminen ole ennenkään tuottanut ongelmia. Hiihtoladuilla on keksitty kaikenlaista, mm. alle 23-vuotiaille laitettiin maksut, mutta eläke ei kertynyt. Valtiolla oli aikaisemmin eläkesumma 66 %, mutta siitäkin luovuttiin. Kuitenkin niin, että ns. suuret ikäluokat siitä nauttivat, kun nuoremmat saavat max 60 %. Leikattu indeksi aiheuttaa edelleen närää. Yksityisten eläkevakuutuksien sääntöjä muutettiin ja nyt niitä ei kannata enää ottaa. Työnantajan ja ‑tekijän maksusuhdetta muutettiin ja rasitusta siirrettiin palkansaajalle ilman kompensaatioita. Kyllä näitä löytyy.
Eläkkeet sitä paitsi säädetään lailla ja ei tarvita muuta kuin uusi laki, jolla kaikki eläkkeet pyyhitään pois. Joku voi vinkua perustuslaista, mutta näimmehän toki, miten aktiivimalliin liittyvät perustuslainvastaisuudet ohitettiin hallituksessa olankohautuksella. Mitä sitten? ‑tyyliin.
Itse olen päätynyt siihen, että teen palkkatyön lisäksi jotain ihan muuta ja sijoitan tuotot riskittömästi, koska en usko eläkkeeni tulevaisuudessa säilyvän koskemattomana.
Tehdään niin kuin Japanissa. Valtion velka BKT:stä on kohta 250% eli eläkerahatkin on lainattu valtiolle, joka sillä tavoin velkavetoisesti ylläpitää julkisia palveluja ja elvyttää taloutta.
Japanin keskuspankki ostaa paitsi valtion velkapapereita niin myös pörssiosakkeita ja sen omistuksessa taitaa olla jo noin 20% Japanin pörssiyhtiöiden osakkeista.
EKP:hän on samalla tiellä omistaen suurimman osan euromaiden valtionlainoista. Samalla toteutuu yhteisvastuu euromaiden kesken eli se jota me emme missään tapauksessa ole halunneet. Puuttuu vielä että EKP aloittaa osakeostotkin, ehkäpä seuraavan taantuman aikana kun korkoelvytystä ei 0‑korkojen takia voida tehdä.
Päästäksemme Japanin tasolle voi Suomen valtio ottaa lisävelkaa 400 miljardia. Sillä voi järjestää kaikkea kivaa vaikka työttömyysturvan ja sairaanhoidon saralla. Tunneli Tallinnaan ja Tukholmaan. Hyperlooppi Stadista Joulupukinmaahan Rovaniemelle elvytyksen nimissä!
Eli siitä vaan lisävelkaa Suomellekin, kyllä EKP antaa rahat. Ei makseta takaisin jos ei jakseta. Kun EKP omistaa kaikki velat ja yhtiöt, niin lopputuloksenahan on Eurolandian sosialismi! Sitä ja sen romahdusta odotellessa.
“Kepittämällä aktiivimallilla kaikkia työttömiä tuen saajia, saadaan parhaimmillaan niistä työllistettyä noin 3%. 97% kärsii seurauksista, hyötymättä mallista mitenkään.”
http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248619-tyoryhman-muistion-perusteella-aktivointimallilla-on-tarkeimpana-saastotavoite
Eli maahan tulisi valtava investointibuumi. Ei kuulosta erityisen pahalta.
Säästämisasteen nousu ei tuota automaattisesti investontibuumia, sillä ei pääoman saatavuus nytkään ole ollut investointien esteenä. Investointeja ei näköjään tehdä, vaikka reaalikorko olisi negatiivinen. Säästämisasteen noujsu ilman investointien lisääntymistöä merkitsee lamaa. Linkola olisi tyytyväinen.
Kannattaisi varmaan. Kysymys on kuitenkin, että tekevätkö ihmiset niin ja jos eivät tee, niin mitä sitten tehdään? (Ihan niin kuin mitä tehdään niiden vanhusten suhteen, jotka eivät ole keränneet työeläkettä). Näen työttömyysvakuutuksen (ja pakollisen työeläkkeen) eräänlaisena holhoamiskeinona, jolla yhteiskunta suojelee jäseniään huonoilta päätöksiltä. Tämä on toki myrkkyä liberalistiselle ideologialle, jossa ihmisen kuuluu kärsiä omissa nahoissaan kaikki huonot päätöksensä ja mieluiten vielä korkojen kera, jotta oppivat.
USAn terveydenhoitojärjestelmässä on liian paljon rahastavia välikäsiä alkaen yksityissairaaloista, vakuutusyhtiöistä ja mm. juristiarmeijat. Jatkuen erittäin hyväpalkkaisiin sairaanhoitajiin (tuplapalkka Suomeen verrattuna) ja lääkäreihin, joista monista tulee ansiotuloilla miljonäärejä jo varhaisessa keski-iässä. Suomalaisella palkkatasolla ilman välistä nyhtäviä yksityisyrityksiä voisi jenkkisysteemi pyöriä paljon paremmin.
Jenkkien elinikään taitaa vaikuttaa jokunen muukin asia kuin th-järjestelmä. Ruokailutottumukset, huumeet, aseet, liikenne jne.
Riippumatta siitä tuleeko sotesta valmista, niin kustannusten hillitsemiseksi on pakko vaihtaa järjestelmään joka kannustaa kansalaisiamme terveempiin elintapoihin. Ei Suomessa tarvitse mennä yksityiseen th-järjestelmään eikä pakosti sen kummempaan yksityiseen vakuutussysteemiin vaan tärkeätä olisi esim. lisätä kansalaisten omavastuuta kustannuksista tai tarjota muuta taloudellista porkkanaa. Julkinen terveysvakuutus (ilman siis yksityisen vakuutusyhtiön välistävetoa) bonuksineen voisi olla osa järjestelmää.
No, onhan “liberalistinen ideologia” jossa ihminen ottaa vastuun omista tekemisistään 100x parempi kuin marxilainen ideologia jossa riskit sosialisoidaan ns. tasa-arvon varjolla. Neuvostoliiton jäljet pelottavat — ainakin minua. Euro-alueellahan ollaan kohta samassa tilanteessa jos yhteisvastuu pusketaan läpi.
Ja sitten kun joustetaan sen verran, että kansaneläkkeen suuruinen osuus tulee jälkipolvilta, jäljelle jäävä summa alkaakin olemaan yllättävän lähellä nykyistä eläkevarallisuutta.
No ei ainakaan luoda illuusiota, että ostovoimasi on nykyisen palkan mukainen. Sen sijaan taataan perustoimeentulo.
Olen pahoillani sympatian puutteesta, mutta minun mielestäni ihmiset, jotka kuluttavat yli varojensa ja luovat ympärilleen entistä suurempaa painetta muillekin kuluttaa yli varojensa (“pakko meidänkin on uusi auto ostaa kun naapurin jaskallakin on taas uusi auto alla”) ovat yksi tämän hetken suuria ongelmia, eivätkä ansaitse touhuilleen minkäänlaista yhteiskunnan ylimääräistä tukea. Rahalaitoksista sitä tukea saa vähintään tarpeeksi.
Työttömien aktiivimallin totuudenmukaisempi nimi olisi työttömien onnistumismalli, koska aktiivinen työnhaku ei riitä aktiivisuuden osoittamiseen vaan vain onnistuminen riittää.
Orwell olisi ylpeä Suomen valtion uuskielestä.
Mahdatkohan harrastaa asuntosijoittamista? On ainakin sen köörin kanssa yhteensopivaa optimismia havaittavissa.….
Mutta kun se ei mene noin vaan välillä mennään alas ja kunnolla. Sen lisäksi vielä eläkeläiset saavat entistä isompia eläkkeitä ja elävät pidempään.
Minä vuonna keskieläke lähtee laskuun?
Minä vuonna vuotuisten maksettujen eläkkeiden summa lähtee laskuun?
Siihen sopii oikein huonolla onnella kaksikin pitkäkestoista lamaa ennen kuin väestöpyramidi alkaa normalisoitumaan.
On jo suurelta osin puskettu, EKP:n tekemien jättimäisten velkakirjaostojen ja valtavasti paisuneen taseen kautta. Eikä esim. Suomen eduskunnalta ole kysytty mitään. Siellä on Kreikan, Italian, Portugalin ym. maiden velkakirjoja holvit pullollaan.
Kun korot nousee niin ensinnäkin noiden velkakirjojen arvo romahtaa ja toisaalta näiden maiden varainhankinta kallistuu huimasti. Tulee ikään kuin laskuvesi joka paljastaa ketkä ovat uineet ilman uikkaria.
Niin kuin Pierre-Joseph Proudhon totesi jo vuonna 1840: Omaisuus on varkautta.
Taloustieteen nobelisti James Buchanan, jota epämarxilaisempaa ihmistä maa on tuskin koskaan päällään kantanut, kannatti muuten sadan prosentin perintöveroa. Samankaltaisia ajatuksia löytyy myös mm. John Stuart Milliltä, jota sentään pidetään yleisesti yhtenä koko liberalistisen yhteiskuntafilosofian perinteen kahdesta tai kolmesta suurimmasta keskushahmosta.
Varmasti näin, mutta silti aika pieni ero pitkän aikavälin tuotossa pitää eläkerahastot hengissä tai jopa kasvattaa niitä sen sijaan, että ne purettaisiin, kuten on kerrottu.
Mietin sitä, onko tässä summassa huomioitu se, että nykyisissä eläkerahastoissa ei minun käsittääkseni ole tarkoitus käyttää pääomia eläkevastuisiin vaan ainoastaan tuottoja? Tuosta tulee nimittäin aika iso summa per kansalainen. Jos jokaisella olisi ikäänkuin oma tili, voisi järjestelmän rakentaa kuin vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, jossa käytetään sekä pääoma että tuotto. Silloin olisi myös juridisesti selkeää, että ko. eläkesäästö olisi omaisuutta, mitä on käytetty perusteluna (perustuslain omaisuuden suoja) sille, että eläkkeisiin ei voi tehdä heikennyksiä (kuten palkkoihin). En tällä väitä, että tilimuotoinen ratkaisu olisi jotenkin täysin ongelmaton. Aikamoinen päänvaiva tulisi varmaan siitä, mitä tehdä nykyisille rahastoille — keille ne kuuluisivat ja miten ne jaettaisiin?
Asiakas tehköön pitkäaikaisen, jopa koko loppuelämän kattavan, sopimuksen vakuutusyhtiön kanssa. Sopimus voi kieltää maksujen nostamisen. Jos mikään yksityinen yhtiö ei suostu tekemään järkeviä sopimuksia, niin valtio perustakoon paremman vakuutusyhtiön hoitamaan asian.
Kun minimiturva maksetaan valtion budjetista, niin jokainen maksaa siitä suhteessa tuloihinsa/varakkuuteensa (jopa progressiivisesti), mikä on köyhien ja kipeiden etu.
Miksi ongelmaa ei mielestäsi voi ratkaista normaalin sosiaaliturvan keinoin?
Aivan, mutta sinun teesihän oli, että jos ihmiset olisivat vastuussa omista terveyskuluistaan, kuten asia USA:ssa on ainakin enemmän kuin Suomessa, niin he olisivat “huolellisempia”, eli eivät söisi huonosti, käyttäisi päihteitä, jne. Nyt data näyttääkin täysin päinvastaista. Itse väittäisin, että köyhimmillä, eli niillä, joilla pitäisi olla kaikkein suurin insentiivi pitää itsensä terveenä, elämäntavat ovat kaikkein epäterveellisimpiä.
Kumpi on siis väärässä, data vai teoria?
Minä hyväksyn omavastuun terveydenhuoltomenoissa siihen mittaan, että maksetaan vaikkapa siitä, että saa yksityishuoneen sairaalassa tai että ihmiset joutuvat maksamaan omasta pussistaan sellaiset “terveyskulut”, jotka katsotaan täysin turhiksi terveyden kannalta (homeopatia, kauneusleikkaukset, jne.), mutten ole mitenkään vakuuttunut, että oikeuden sairauksien välttäminen käyttämällä omavastuuta keppinä, juurikaan toimii. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että sairauksiin päästään käsiksi liian myöhään, kun ihmiset pihistelevät lääkäriin menon kanssa omavastuun maksamista välttääkseen ja sitten hakeutuvat vasta sairaalan ensiapuun, kun ovat syövän terminaalivaiheessa. Käsittääkseni tämä on yksi tekijä USA:n terveyskuluja nostamassa, eli siellä moni sairaus tulee terveysjärjestelmälle vastaan vasta pitkälle kehittyneenä päivystyksessä (joka kaikille taataan), kun muualla se olisi havaittu jo omalääkärivastaanotolla varhaisvaiheessa. Tai no, tietenkin libertaristinen vastaus tähän on se, että ne päivystykseen tulevat hengen hädässä olevat köyhätkin voi kipata kadulle kuolemaan, jos heillä ei ole varaa maksaa hoitoaan.
Olen samaa mieltä tästä. Mutta emme tässä käsittääkseni puhukaan siitä, että ihminen kuluttaisi luottokorttinsa piikkiin, ottaisi pikavippejä, jne. ja sitten ihmettelisi, kun eivät rahat riittäisi, vaan henkilöstä, jonka tulot kattavat menot, mutta sitten tulot henkilöstä itsestään riippumattomasta syystä yhtäkkiä putoavat.
Siitä toki voidaan keskustella, onko mitään järkeä, että ansiosidonnainen kestää niin pitkään kuin kestää. Voisi ajatella, että menot olisi mahdollista sopeuttaa alentuneisiin tuloihin lyhyemmälläkin ajalla.
Olen silti sitä mieltä, että ihmisten holhoaminen varautumaan työttömyyden tuomaan talousshokkiin on yleisesti hyvä asia, vaikka johtaakin jossain määrin väärään johtaviin insentiiveihin. Väitteeni on se, että ihminen lajina on varsin huono rationaalisesti suhtautumaan negatiivisiin tulevaisuuden riskeihin (ja jossain määrin myös mahdollisiin positiivisiin asioihin, mistä esimerkkinä se määrä rahaa, mikä kaadetaan lottoon). Meitä ei nyt vaan ole kerta kaikkiaan luotu käsittelemään todennäköisyyksiä rationaalisesti, enkä oikein usko, että tätä on insentiiveillä korjattavissa. Jossain määrin siihen ehkä voisi vaikuttaa, jos peruskoulussa näitä asioita väännettäisiin rautalangasta, mutta senkin suhteen olen aika skeptinen.
Tämä on se avain. Pienentämällä ansiosidonnaisia osuuksia voisimme ehkä kasvattaa sitä perusturvaa ja siten nimenomaan auttaa niitä köyhimpiä ja kipeitä. Nyt meillä on liian vahva eetos yhteiskunnassa, että tulojen noustua tietylle tasolle ne eivät enää ikinä saa siitä laskea, joka johtaa siihen, että niiden lopulta laskiessa pakon edessä ne eivätkään vaan tipu vaan romahtavat.
On yllättävän vaikea rakentaa johdonmukaista kantaa perintöveroa vastaan, joka perustuu mihinkään tolkullisiin lähtöoletuksiin. Esimerkiksi jos vastustaa perintöveroa, on mahdotonta pitää kiinni jommasta kummasta vaihtoehdosta, että perintöveron maksaa joko perijä tai perittävä, vaan joutuu argumentista riipuen vaihtelemaan tuota omaa näkökantaansa tukemaan. Mutta johdonmukaisuushan ei nyt tyypilliseen kokoomuslaiseen “markkinataloutta muille, sosialismia minulle” maailmankuvaan nyt niin kovin vahvasti koskaan ole kuulunut.
Sellainen maailma, jos taloudellinen menestys perustuu 80 prosenttisesti perittyyn omaisuuteen ja vain viidesosalta omaan aktiivisuuteen, ei minusta vastaa liberaalin yhteiskunnan ihanteita. Jos väitätte, ettei sellaista ole, käykää Latinalaisessa Amerikassa tasi tehkää aikamatka maatalousyhteiskuntaan, jossa tärkein tuyotannontkijä, maa, siirtyi perintönä isältä pojalle (vaan ei tyttärelle).
Osmon esittämä esimerkki on tässä hieman huono. Maan merkitys on perinteisesti ollut aivan eri kuin nyt siihen mielletty merkitys omaisuutena. Se on tarjonnut suvuille ruuan ja toimeentulon. Sitä ei ole ollut tarkoitus myydä kuin hätä‑, tai poikkeustapauksissa.
Äitini isoäiti totesi äidilleni aikanaan, että ei ole mitään hätää jos omistaa maata. Niinhän se oli, maa oli se “sosiaaliturva”.
Tätähän juri tarkoitis. Se perikö kartanon vai syntyikö maattomien lapsena ratkaisi tulevaisuuden jokseenkin kokonaan, eikä siinä omilla ansioilla ollut sijaa.
100 % perintöveroa maksaisi käytännössä vain harva. Tai, sanotaan niin että sen maksaisi kaikki, mutta kaikki fiksummat ihmiset muuttaisi omaisuutensa kultaharkoiksi tms ja ‘hukkaisi’ ne ennen perinnönjakoa. Perilliset sitten kävisivät vaivihkaa muuttamassa harkot likviidimpään muotoon Panaman konttoreissa. Verotuksesta luulisi ymmärtävän edes että vähän paljosta voi olla enemmän kuin paljon vähästä.
Teoreettisesti aika hyvin toimisi malli, jossa perintövero “isältä pojalle” olisi nolla, isoisältä pojanpojalle 50 % ja isoisoisältä 100%. Jos on itse perinnän antaja antaa pojalleen 120, josta on perinyt isältää 100 ja tämä on perinyt omalta isältään 30, perijä saa oman isänsä kartoittaman 20 verotta, maksaa isosisänsä karuttamasta omaisuudesta 50 % veroa (35 rahaa) ja kirstunpohjalta alunperin olleesta 30 rahasta 100%.
Kenenkään ei kannata haaskata omaisuuttaan, mutta eriarvoisuus ei pääse kumuloitumaan.
Minusta kohtuullisen hyvä ideologinen argumentti perintöveron poistolle voisi olla sellainen, että ihmisen on pystyttävä päättämään itse omaisuudestaan ja tästä syystä lähtökohtaisesti perintö- ja lahjaverojen tulisi olla nollia. Ja tästä voitaisiin poiketa vain, jos sille on painavat perusteet.
Ei, en missään nimessä kannata perintö- ja/tai lahjaveron poistoa, se on hyvä vero. Itse asiassa kannatan nykyisten järjettömien yritysvarallieuuden huojennussäädösten poistoa, mutta lisäksi kannatan edellisen kovan perintöveron kiristyksen poistamista.
Jotain argumentteja perintöveroa vastaan (en väitä, että näistä yksikään olisi hyvä tai että itse edes niitä kannattaisin):
1. Perinnön jättämisen voi nähdä sellaisena, että vain osa omasta kulutuksesta onkin perillisen kulutusta. Onko moraalisesti enemmän väärin, että ostan asian X lapselleni kuin se, että ostan sen itselleni? Intuitiivisesti tuntuisi ennemminkin siltä, että jälkimmäinen olisi itsekkäämpää toimintaa ja siten moraalisesti enemmän väärin. Perintövero suosii kuitenkin sitä, että kuluttaa itseensä sen sijaan, että antaisi saman kulutuksen lapsilleen.
2.Periminen mahdollistaa helpomman pääomien kerryttämisen, mikä on kapitalismin perusta. Jos jokaisen sukupolven pitää aloittaa pääoman kerryttäminen nollasta ja toisaalta elämän loppuvaiheessa muuttaa kaikki keräämänsä pääoma kulutukseksi, tässä tuhotaan pääomaa. Vasta-argumentti tähän olisi ehkä se, että jos perintövero korvaa osan tai kaiken tuloveroista, niin sitten pääoman kerryttäminen omalla työllä helpottuu.
3. Periminen mahdollistaa sukupolvea pidemmän aikavälin huomioinnin taloudellisessa päätöksenteossa.
4. Kohtaan 1. liittyen, perinnön jättäminen voi toimia motivaattorina tehdä työtä vielä työuran loppuvaiheessa, vaikka kaikki omat kulutustarpeet koko loppuelämäksi siinä vaiheessa olisivat jo täytettyjä. Tämän vasta-argumentti on sitten ehkä se, että perinnön saaminen taas voi toimia päinvastoin, eli ison perinnön saanutta ei enää oma työnteko kiinnosta, koska rahaa on muutenkin tarpeeksi. En osaa sanoa, kumpi on merkittävämpi tekijä.
Käytännössä hyvin korkea perintövero johtaisi todennäköisesti veronkiertoon erinäköisin kikkailuin.
Ollaan taas aika sivussa aiheesta.
Ei välttämättä kumpikaan.
USAn järjestelmän heikkouksia Suomeen verrattuna on esim. kouluruokailu. Sillä on suuri merkitys myöhempien elintapojen kanssa, eikä sillä taida olla mitään tekemistä th-järjestelmän vakuutusperusteisuuden kanssa.
Jenkeissä liikennekuolemien määrä on kaksinkertainen suhteessa väestöön Suomeen verrattuna. Ampuma-asekuolemia on nelinkertainen määrä. Huumekuolemia kuusinkertainen. Ja siellä kaikki nuo ovat tärkeimpien kuolinsyiden joukossa eli määrät absoluuttisestikin suuria. Ainoastaan huumekuolemilla on jotain tekemistä th-järjestelmän kanssa, mutta tuskinpa huumekuolemien määrä on korkea th-järjestelmän vakuutusperusteisuuden johdosta.
Eli kaiken kaikkiaan keskimääräinen elinikä ei taida olla luotettava mittari th-järjestelmän hyvyyden arvioimisessa. Parempia mittareita odotellessa…
Lisää omavastuuta terveydestä Suomeen! Holhoamista vähän vähemmän.
Omiin ansioihin perustuva järjestelmä on meritokraattinen, demokratiassa menestys perustuu kansansuosioon 😉
Luulen, että mahdollisuus jättää perintö voi lisätä aktiivisuutta, eli sillä voi olla positiivia ulkoisvaikutuksia. Ihan 100% perintövero ei siksi liene viisasta.
No hätä. Hallituksen Akti II on putkessa. Julkisesti ilmoittavat työnantajat tukehtuvat asiattomiin hakemuksiin, jotta sosialistinen hakunormi tulee suoritettua.
Hallituksen toiminta näyttää vähä-älyiseltä.
Printöveron “oikedenmukaisuutta” on harvinaisen helppo säädellä sillä, mistä peritystä euromäärästä verotus alkaa, ja mikä on veroprosentti ja veron progressiivisuus.
Suomessa veroa aletaan periä aika pienestä perinnöstä. Tämä toki kannustaa rintaperillisiä astumaan sivuun, jolloin lapsenlapset perinnön jakavat.
Monissa perinteisissä maatalousyhteisöissä tytär saa myötäjäiset ja osuuden puolisonsa isän ja myöhemmin puolisonsa maan tuotosta. Lisäksi miehellä on usein lakiin tai perinteeseen perustuva velvollisuus elättää tytär ja vaimo. Jos velvollisuus on kirjattu lakiin, mies voi jopa joutua vankilaan, jos ei elätä vaimoaan. Ei naisten suosiminen ole länsimainen uutus vaikka moni niin tuntuu vähän rasistisesti luulevan.
Perinteisessä maatalousyhteisössä vanhaksi piiaksi jäänyt ei saanut siis mitään.
Kokoomuksen tavoite on yksityiset monopolit ja kovapalkkainen virkamiehistö. Rahvas on orjan asemassa. Itsenäinen Suomi on EUn maakunta.
Ihmettelyn jälkeen selvitymisstrategia aktiivimallissa on hahmottunut.
1) Se on peruspäivärahan 5% pienennys, ota se sellaisena. Vastaavasti asumistuki ja mahdollinen toimeentulotuki tulevat vastaan. Koska veroprosentti on 20% niin sekin hieman pehmentää todellista rahan menetystä.
2) 18 tuntia työssä tai yrittäjätulo, vain jos käytössäsi on noin 3 kuukauden menoihin riittävät säästöt. Ellei säästössä ole tarpeeksi rahaa on syytä pysyä kaukana kaikesta tuloon ja yrittäjyyteen viittaavasta.
TE-keskustelun lausnnot ja KELA:n päätökset vievät aikaa 8 viikkoa, luutavasti pidempään. Sinä aika et saa kuin asumistukea. Kun periaatepäätös on saatu niin jatkossa saatat olla kuuakuden pureksimassa kynsiäsi kun tulojasi selvitellään.
Missään tapauksessa josutavaa toimintamallia ei ole olemassa eikä tulossa, jossa ensin maksetaan ja sitten tarvittaessa jälkikäteen selvitetään ylittyykö jokin raja — ja vain liiaat peritään ulosotossa takaisin.
3) Työhakuvelvoite. Toki jokainen hakee järkeviä työpaikkoja. Nyt on vain haettava järjettömiä. Kun lähetät hakemusken sähköostina tulosta se itsellesi arkistoon ja laita ohjelmallisesi järjestelmä antamaan viestiin lukukuittaus, tallenna myös se.
Hakujärjestelmien sivuista ota vastaavasti ruututallenteet.
Jokseenkin varmasti tämä on se mitä tullaan tarkastamaan ja seuraamaan. 60 päivän karenssi on kova uhka ja _kaikki_ dokuemntaatiio tarvitaan.
Esimerkiksi voi lähettää kotiseudun kansanedustajille ensi alkuun työpaikkahalkemusken avustajan tehtävästä. Kunnallisia virkoja on auki, koska mitataan hakemuskai pätevydestä ei niin välilä. Tämä siis niiden _järkevien_ työpaikkahakemusten lisäksi.
4) Työnantajan näkökulmasta saa 126 euron bruttopalkalla (min 7 e/h) ihmisen. Lisäksi ovat _kaikki_ työnantajavelvoiteet, kuten laksiääteinen työterveys ja muut oheiskulut. Tämä sopii vain vakiintuneille työnantajille, joilla on yleensä tarpeeksi porukkaa.
Sivuvaikutuksena kannatata huomata, että motivaatio ei ole välttämättä ihan tapissa. Samoin 9 e/pv työkokeilussa kohteliasta olisi antaa joku lounasseteli bonuksena.
Jos ajattelit saavasi kotiapua, mieti toisenkin kerran. Kevytyrittäjyys taas on työttömälle todennäköisesti katastrofi, koska hänet kastotaan itse työllistyväksi yrittäjäksi.
Avoin-yliopisto ja avoin-amk ovat poissulejttuja vaihtoehtoja, koska ne ovat ensiksi nykysin kallita ja niissä käyminen muuttaa statuksen opiskelijaksi. Opiskele jos on paljon rahaa säästössä. Tosin se voisi tuoda oikean työpaikankin.
Työnantajaa hymyilyttää kun, kerrot olevasi pätevä tekemään työpaikahakemuksia niin paperilla kuin videona, tunnistat pillotyöpaikkoja ja olet suoratsaan loistava hiomaan CV:tä. Huumori kannatata säilyttää, vaikka ei sanotaankin.
Tällä mennään. Kaurapuuroa, ei hilloa.
Mutta jos päätän käyttää omaa omaisuuttani palveluiden tai hyödykkeiden ostoon, on ihan ok, että siitä omaisuudesta vetäistään 25% siivu pois arvonlisäverona? Voin päättää joko kuluttaa tai antaa omaisuuteni, mutta en ymmärrä miksi näitä pitäisi kohdella verotuksessa eri tavalla. Noin talousteorian prinsiippien mukaan kun joka tapauksessa saan itse siitä maksimaalisen määrän iloa/hyötyä, miten sitten päätän toimiakin, joten kaikkiin vaihtoehtoihin voidaan suhtauta samalla tavalla.
Minun ymmärtääkseni on tapana, että verotuksessa ja yhteiskunnassa itsenäisiin taloudellisiin toimijoihin suhtaudutaan itsenäisinä taloudellisina toimijoina. Henkilö A saa tuloa ja maksaa siitä veroa. Jos Henkilö A päättää syystä tai toisesta siirtää varallisuuttaan henkilölle B, se tulkitaan henkilön B tulona, ja siitä maksetaan taas verot.
Jos halutaan, että jonkin laajemman ihmisryhmän tuloja ja menoja tarkastellaan yhtenä yksikkönä, niin eikö olisi kohtuullista odottaa, että niin tehtäisiin sitten johdonmukaisesti. Jos lapsi haluaa vanhempansa rahat verovapaasti käyttöön, niin laitetaan sitten lapsen rahat/tulot vanhempien palkkatilille, maksetaan yhden toimijan verot ja toki vanhemmat sitten päättävät lapsen menoista muutenkin?
In Finland we have this thing called “Osakeyhtiö”
Toki. Siksi olisikin tärkeää korjata perintöveroa niin, että se olisi poliittisesti mahdollisimman vähän epäsuosittu. Kodista ja kesämökistä vero maksuun vasta kun se myydään tai tyyliin 15 vuoden maksuaika niin halutessa.
Ruotsissa ei ole perintlöveroa, mutta kun peritys asunnon myy, se on kokonaan verotettavaa myyntivoittoa, koska hankintajhinta oli nolla. Tämä jekutus on tehtu, jotta suuret yritysperinnöt saataisiin verovapaiksi. Asuntopolitiikkaan tästä vain tulee aivan kauhea lukitusvaikutus.
Eikö perintö- ja lahjaveron voisi poistaa, jos ryhdytään verottamaan omaisuutta vaikkapa 2 prosentilla vuosittain, jolloin omaisuuden puoliintumisaika olisi noin 35 vuotta? Kysyn, kun en ole verotuksen problematiikkaan kovin hyvin perehtynyt.
Koska avioliitot olivat tai ovat vieläkin järjestettyjä, talollisen tytär päätyy naimisiin hyvin suurella todennäköisyydellä, kunhan vain talollisten lapsien joukossa on yhtä paljon tyttöjä kuin poikia.
Sotien takia näin ei tietenkään ole ollut läheskään aina. Toisaalta monet traditionaaliset maatalousyhteisöt olivat tai ovat moniavoisia osin juuri tämän takia: naiselle löytyy elättäjä vaikka miehistä on pulaa. Suomessakin, jossa sodat veivät usein kymmeniä prosentteja miehistä, oli tavallaan moniavioisuus, kun isännät tekivät lapsia piikojen yms. kanssa. Monet isännät halusivat huolehtia myös äpärästään ja siinä samalla tämän äidistä.
Maattoman tai muuten vain köyhän perheen tytär taas päätyy toisen köyhän puolisoksi jopa ilman myötäjäisiä, jos ei ole poikkeuksellisen viehättävä. Pojilla ei kai mene minkään logiikan mukaan huonommin tai paremmin. Jos vanhemmat ovat köyhiä, ei sieltä mitään merkittävää perintöäkään heru. Ja sillä mitä heruu, pitäisi vielä elättää perhe.
Esiteollisessa maatalousyhteiskunnassa voima on tärkein tuotannontekijä, koska sitä tarvitaan työssä, joka tuo leivä pöytään lähes kaikille. Siksi naisten työksi jäi uusintaminen eli kotityö ja lasten hankkiminen. Kyse ei ole syrjinnästä vaan käsittääkseni ainoasta järkevästä työnjaosta. Ja siksi miehille syntyi velvollisuus elättää vaimo ja lapset.
Samanlaisen lukitusvaikutuksen näkee Skattan kaupungin vuokra- ja HITAS asunnoissa. Jostain syystä tämä ei ole ongelma Helsingin vihreille.
Ostossa tapahtuu vaihdantaa, lahjassa/perinnössä ei. Minusta siinä on aivan selvä ero.
“Noin talousteorian prinsiippien mukaan ”
Talousteoriasta ei voi johtaa sitä, minkälainen arvo annetaan vaikkapa vapaudelle.
Tosin rehellisyyden nimissä on sanottva, että ihmiset pääosin avostavat nimenomaisesti omien tulojen ja omaisuuserien verovapautta, mutta eivät paljoa muita vapauksia.
Tämä olisi ihan typerä sääntö.
Miksi ne, joiden perimät asunnot ja mökit sattuvat juuri sopimaan omaan elämäntilanteeseen ja sijaitsevat oikealla paikalla, vapautetaan kaiken lisäksi veroista?
Kyllä kaiken omaisuuden pitäisi olla samalla viivalla.
Ruotsin malli on järjetön. Taisi Vanhanen sitä ehdottaa tännekin. Miettikää nyt hetki: kaikki, jotka keksivät omaa käyttöä perittäville omaisuuserille, vapautetaan perintöveroista. Miksi ihmeessä? Mikä idea? Vanhasen perheyritysten liiton ideahan oli selvä: meille perinnöt veroitta, mutta muiden perinnöt tuplaverolle (luovutusvoittovero on paljon kovempi kuin perintövero).
Periaatteessa yes, mutta vastaan tulee rekisteri- ja arvostusongelma. Pääoman tuottovaade ajaa omistusta ulkomaille tavoittamattomiin, siksi vain kiinteistöomistusta on järkeä verottaa.
Ruotsissa on muitakin vähän tunnettuja jekkuja. Mm. sääntöperintö eli fideikomissi, joka on estänyt suurten maaomaisuuksien myynnin, panttaamisen ja jakoperinnön. Vanhin poika on saanut kaiken. Järjestelmä lopetettiin Suomessa 30-luvulla, mutta Ruotsissa se on vielä voimassa nykyisen olemassa olevan haltijasukupolven ajan.
Ruotsissa on myös edelleen torppareita.
Vai olisiko se alueen koko kuitenkin vain noin 1 000 km²? Siis noin 32 km x 32 km. Tai jos vaikka Kajaanissa olisi koulutus, niin 20 kilometrin säteeltä pitäisi porukka kokoon haalia.
Jännää muuten miten virheelliset laskelmat menevät totuuksina läpi, vain yksi huomautus tuohon laskelmaan taisi olla.
Metzer,
Sinn laskelmistasi puuttui tuo SAMAN ALAN työttömiä.
Tämänkin keskustelun tärkein johtopäätös on että kyllä maahan rahan ja hyvinvoinnin jakajia mahtuu — ja mikä siinä olisi, muiden rahoja jaellessa, käsi tukevasti naapurin taskulla.
Työpaikkojen ja hyvinvoinnin luojia vaan on liian vähän. En enää muista tarkkoja lukuja, mutta suuruusluokkaa 10% veromaksajista maksaa 40% kaikista veroista (tämän voi tarkistaa esim. Veronmaksajien sivuilta).
Suomessa on edelleenkin aivan tolkuttoman liikaa julkisen sektorin elättejä. Ja tämä jatkuu niin kauan kuin systeemi suosii tuella elämistä työn vastaanottamisen sijaan. Tätä yksinkertaista tosiasiaa eivät parin kuukauden hyvät talousuutiset muuta.
Aktiivimallin jatko on myös jo tiedossa. Jatketaan.
Työttömille aktiivisuuden aiheuttamat jatkot nskdatuksessa ovat politiikan näkökulmasta vain Kelan, kassojen, ELY ja muiden kunta ja naakuntatoimijoiden ongelma toimeenpanossa. Näiden mielestä hallinnon pitää pohjautua lakiin, jota taas noudatetaan. Siis asiat ovat kunnossa.
Sama aikanaan SOTE:ssä. Poliitikko ei vastaa hallinnon ongelmista eikä hallinto poliittisen ohjauksen ratkaisuista.
https://youtu.be/dIto5mwDLxo
Jos niistä jotain eroa pitää väkisin hakea, niin vaihdannassa syntyy taloudellista lisäarvoa, lahjassa sitä vain siirtyy, joten entistä suuremmalla syyllä ennemmin pitää verottaa lahjomista kuin vaihdantaa.
Mutta jos tarkastellaan itsenäistä toimijaa, niin ero ei kyllä ole kovin merkittävä. Rahan antamisen vastineeksi saan aineettomia palveluita, tavaraa tai hyvän mielen. Jos joku noista ei kuulu joukkoon, niin tavara.
En tiedä miten tuo muotoiluni pääsi näppäimistöltäni ulos. Ajatus oli, että perintövero tulee maksuun asunnnon myynnin yhteydessä, muuten sille annetaan paljon nykyistä pidempi maksuaika.
Mielestäni myös pääomatulon verotuksen voisi poistaa kokonaan jos siirryttäisiin arvon verottamiseen. Eli mitä suurempaa prosentuaalista tuottoa pääomalle saa, sitä pienempi osa tuotosta menee veroihin.
Kannustinvaikutukset olisivat aika mielenkiintoiset: pelkkään makuuttamiseen perustuvat sijoitukset varmaan karkaisivat ulkomaille, mutta korkean riskin sijoituksia voisi tulla paljonkin tilalle. Ja kyllähän rajusti riskiä ottava kasvuyritys on kansantalouden kannalta paljon parempi omaisuuserä kuin pankkiholvissa lojuva läjä sijoituskultaa.
Ei ollut kyse vain tuosta. Kyse oli väitteestäsi, että USA:n systeemi (ihmiset vastuussa omista terveyskuluistaan) pakottaa ihmiset “huolellisiksi”. Suuremman kuolleisuuden lisäksi USA:n terveyskulut suhteessa BKT:hen (absoluuttisessa rahassa mitattuna nyt puhumattakaan) ovat myös reippaasti eurooppalaista tasoa ylempänä. Selvästikään heidän systeemi ei johda siihen, että terveyskuluissa säästetään, koska ihmiset ovat itse vastuussa kuluista joko vakuutusten tai suoran omasta taskusta maksamisen kautta. Eikä tässä ole kyse edes mistään Obamacaren tekosista, vaan tilanne on ollut sama jo vuosikausia ennen sitä.
Lisäksi ne kaikki muut esittämäsi asiat pätevät myös tähän itsestään huolta pitämiseen. Onko nyt vaan niin vaikea hyväksyä, että esim. huumeiden käyttäjä ei nyt vaan ajattele omaa hyvinvointiaan vuosikausia eteenpäin?
Eli hällä väliä datasta. Ideologia yli kaiken!
Tämän päivän HS:n Mielipide-osastossa oli Kuntaliiton Reijo Vuorennon ja Erja Lindbergin selkeä kirjoitus Tanskan mallista. Eräs Suomea johtopäätös oli, että varsinaisten työehtosopimusten ympärille on luotava ns. avustavia työtehtäviä. Suomessa niitä karsastavat sekä työnantajat (kilpailu vääristyy) ja työntekijät (korva työehtosopimuksen mukaisia töitä). Kirjoittajien mukaan korkeasta pitkäaikaistyöttömyydestämme ei päästä ilman tämän solmun avaamista.
Taidatko tuon paremmin sanoa!
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html
Ensimmäinen taulukko on Tulonsaajat (luonnolliset henkilöt) tuloluokittain 2015. Yhteensä 4655, eli kyseessä ei ole vain työikäinen väestö vaan kaikki valtionveronalaista tuloa saaneet ikään katsomatta. Ei siis ole koko totuus, mutta paras mitä helposti käytettävissä on.
Jos laskee yhteen 50000€ tai enemmän tuloa saaneet, on heitä yhteensä 11,9% kaikista tulonsaajista, saavat 33,7% kaikista tuloista, ja maksavat 47,1% kaikista tuloveroista veroprosentin näin ollen 31,7% (50–60000€ tuloa saaneilla 27,1%).
Ehkä jos ottaisi sen ylimmän 10% olisivat todellakin maksaneet 40% kaikista tuloveroista, mutta toisaalta myös saaneet 30% kaikista tuloista. Tämä täytyy aina muistaa: jos pieni vähemmistö saa suuren osan kaikista tuloista, he myös maksavat suuren osan kaikista veroista.
Toki tuloverojen lisäksi on myös arvonlisävero, valmisteverot, ja yhteisöverot. Noin suurista luokista puhuttaessa. Ja valtion tuloverot ovat oikeastaan aika pienet: suurin osa tuloveroista on kunnille. Arvonlisävero on pienemmillä tuloilla suuri tekijä.
Toki olen samaa mieltä siitä, että suuremman osan tulonsaajista pitäisi saada suuret tulot jolloin voisivat maksaa myös suuret verot. Mutta asia ei toimi niin, että vaaditaan suuret verot ilman, että maksajat myös saavat ne suuret tulot.
En usko, että tulonjako tulee tasoittumaan bruttotasolla. Niinpä sitä on tasoitettava nettotasolle.
Ja loppujen lopuksi pitäisi kuitenkin katsoa kotitalouksia jotta selviää mikä on ero elintasoissa. Samalta sivulta alempaa löytyy taulukko Kotitalouksien menot. Asuminen ja energia vuoden 2016 ennakkotiedon mukaan 28,5% tuloista (käytettävissä olevista rahatuloista kulutusyksikköä kohden tässä taulukossa käsittääkseni). Esim. minulle ovat noin 50% tuloista. Kun ei ole omistusasuntoa eikä suuria tuloja, enkä ole edes pienituloinen (vaikka joskus siltä tuntuu).
Sanoisin, että perimisessä on kyse eri asiasta kuin normaalissa tulonhankinnassa. Tulonhankinta liittyy aina siihen, että tuotetaan lisää hyvinvointia (sekä pääoma- että ansiotulo), kun taas periminen liittyy vain varallisuuden siirtoon yhdestä taskusta toiseen. Luonteeltaan se on siis lähempänä varainsiirtoveroa kuin tuloveroa.
Miten tämä liittyy asiaan? Osakeyhtiö ei muuta mihinkään sitä, että jos minä tiedän, etten voi siirtää jälkeläisilleni omaisuuttani, panen todennäköisesti ennen kuolemaani omaisuuteni lihoiksi ja kulutukseen oli se missä yhtiömuodossa tahansa. Osakeyhtiö ei saa ketään omistajaa suunnittelemaan asioita sukuolvea pidemmällä aikavälillä, koska he tietävät, ettei se omaisuus siirry niille henkilöille, joille he itse haluaisivat sen siirtyvän.
Pörssiosakkeiden kurssit todennäköisesti laskisivat, jos 100%:n perintövero toteutettaisiin, koska markkinoille tulisi paljon lisää myyjiä (joko ihmiset itse ennen kuolemaansa kuluttaakseen rahansa tai valtio perittyään osakkeet). Pahimmillaan seuraus olisi se, että osakkeiden yksityisomistus katoaisi kokonaan, ja kaikki osakkeet haaliutuisivat erinäköisten eläkerahastojen käsiin, mikä tarkoittaisi sitä, että taloudellista valtaa yhteiskunnassa käyttäisivät tällaiset täysin kasvottomat toimijat. Pitkällä aikavälillä se johtaisi myös talouden paikoilleen jähmettymiseen, kun kaikki olisi ns. isännättömän rahan omistamaa.
Tuo kuulostaa varsin fiksulta järjestelmältä. Vielä parempi olisi se, että kaikki verotus muutettaisiin kulutusverotukseksi. Tällöin ei rangaistaisi siitä, että tuottava pääoma vain vaihtaa sukupolvea, mutta toisaalta jos haluaisi panna perintönsä kulutukseen, niin tästä joutuisi sitten maksamaan isot verot.
Korkea kulutusvero olisi myös helppo yhteensovittaa perustulon ja tuloverottomuuden kanssa. Sen ainoa ongelma olisi kulutuksen valuminen ulkomaille.
Ja tuo sama vero siitä menee, jos perijäsi käyttää sen kulutukseen. Moraalinen kysymys on, että miksi sen, että sinä käytät sen omaan kulutukseen pitäisi olla enenmmän oikein kuin jos käytät sen jälkeläisesi kulutukseen? Kuten kirjoitin, yleensä altruisimia pidetään moraalisesti parempana asiana kuin itsekkyyttä, mutta siis perintöveron kohdalla asia on toisin.
Ja siis katso tuota veron nimeä. Siinä puhutaan arvonlisästä. Maksat sen veron siitä, että arvoa on tullut lisää hyödykkeen kulkiessa koko tuotantoketjun läpi. Perimisessä ei minkään asian arvo ole noussut, vaan ainoastaan vanha omaisuus vaihtaa omistajaa.
Mieti asiaa vaikka näin. Jos ostat auton ja maksat siitä vaikka 30 000€, niin tuossa on erinäköisiä veroja vaikka kuinka. Jos myyt sen sitten seuraavana päivänä eteenpäin samalla 30 000€:n hinnalla, ei valtio verota tuossa enää uudestaan mitään. Saat puhtaana käteen sen ostajan maksaman 30 000€. Jos sitten annat auton jälkeläisellesi tai kuolet ja hän saa sen perintönä, niin sitten hän joutuu maksamaan siitä perintöveron.
En itse mitenkään vastusta perintöveroa, mutta näen silti, että siinä ollaan laadullisesti eri asiassa kuin hyödykkeiden ostamisessa tai tuottamisessa.
Jos isä ostaa asunnon satasella ja poika myy satasella, myyntivoittoveron periminen on huijausta.
Avoimia työpaikkoja oli viime vuonna 562 000 TE-toimistoissa ja nelinkertainen määrä muualla ainakin siinä mielessä, että alle neljännes työllistymisistä tapahtui noihin työpaikkoihin. Aina kun joku työllistyy tai muuten aito työvoiman tarjonta suhteessa avoimiin työpaikkoihin kasvaa, rekrytointi helpottuu ja yritykset perustavat lisää työpaikkoja. Työpaikkoja on siis kaikille tarpeeksi.
Jostain grafiikasta jäi mieleeni, että käytännössä vain ylin 10% maksaa nettoveroja (siis verot-tulonsiirrot). En nyt muista viitettä enkä osaa arvioida tiedon luotettavuutta.
Kun katsotaan koko elämän mittaisesti, suurin osa ihmisistä on nettosaajia elämänsä alussa ja lopussa, nettomaksajia jonkin osan siinä välissä. Sen takia ei oikeasti voi verrata yhden vuoden tulosta, vaan pitäisi verrata koko elinkaaren aikaista tulosta, tai verrata ikäluokan sisällä, samanlaisessa elämäntilanteessa olevia.
Tilastoja löytyy joka lähtöön, joten kaiken voi tilastoilla osoittaa haluamakseen.
Ongelmia tulee kun pitäisi ensin pohtia kysymyksenasettelua, mitä oikeasti haluttaisiin tietää. Sen jälkeen voi pohtia mitkä tilastot tai numerot oikeastaan tarjoaisivat aidon ja rehellisen vastauksen. Vasta sitten kannattaa etsiä niitä tilastoja.
Silti suurimpia tuloja saavat, tai ainakin ne jotka niistä tuloista veroja oikeasti maksavat, ovat oletettavasti nettomaksajia kaikilla mittareilla, myös elinkaarensa läpi yhteen lasketusti. Vastaavasti pienimpiä tuloja saavat jäävät nettosaajiksi. Mutta elämäntilanteet ja tulotasot vaihtelevat, joten välimaastossa on vaikeampi löytää selkeitä jakolinjoja.
Kaikki hyvin, nettomaksajaksi matkalla, mutta yhtäkkiä ala mullistuu ja työt loppuvat, tarvitaan koulutusta uudelle alalle, ja ollaankin pari vuotta taas nettosaajia tehokkaasti romuttaen matka nettomaksajaksi? Tai sairaus: syövän sairastanut saattaa pelkästään tästä syystä olla nettosaaja. Vakavat sairaudet ja tapaturmaiset loukkaantumiset voivat maksaa yhteiskunnalle paljon.
Juuri eläkkeelle jäänyt voi päätyä nettomaksajaksi elinkaarensa ajalta ihan vain kuolemalla samoin tein, ennen kuin ehtii eläkettä nostaa tai iän myötä palveluita käyttää.
Eli ennen kuin elämä on takana ja voidaan tehdä viimeinen tilinpäätös on vaikea sanoa miten meni. Ne viimeiset vuodet vasta kalliita ovatkin…
Jos oikeasti mietitään yksittäisen vuoden ajalta tuloja, veroja, tulonsiirtoja, saadaan hyvin suurella todennäköisyydellä nettomaksajiksi huomattavasti pienempi määrä kuin elinkaaren ajalta laskettuna. Sen takia sen laskeminen on harhaanjohtavaa.
Kansa jatkaa protestoimistaan.
Seuraava aloite menossa läpi.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2588
5 kk vanha aloite, joka ei ollut menossa läpi. Vaan nyt kun hallitus selittelee eikä suostu korjaamaan aktiivimalliaan, tämäkin aloite on alkanut saamaan nostetta.
Nyt vauhti on jo niin hyvä (3000 ääntä / vrk), että tuo on noin viikossa läpi.
[ei perintöveroa, mutta myyntivoittovero]
Ei se sitä ole, jos tarkemmin miettiin.
Esimerkki rautalangasta: sinä ja minä perimme kummatkin saman hintaisen asunnon. Minun vanhempani vain sattuvat asumaan samalla paikkakunnalla kuin minä, joten voin muuttaa siihen asumaan. En maksa siis veroja. Sinä joudut myymäät, maksat verot.
Lähes sama alkutilanne, mutta ero toteutuneissa veroissa on helposti kymmeniä tuhanisa euroja.
Otetaanpa pieni ajatusleikki. Kävelemme kadulla ja ohitamme katusoittajan. Saan niin suurta nautintoa sulosoinnuista, että päätän heittää kitarakoteloon kaksi euron kolikkoa. Nappaat kiireesti toisen, ja selität vieväsi sen verotoimistoon arvonlisäverona, työnatajan sivukuluina ja soittajan tuloveroina. Minä ja soittaja kohautamme olkapäitämme koska niinhän se menee, soittaja on tuottanut arvonlisää ja tehnyt työtä. Jatkamme matkaa, ja ohitamme kerjäläisen. Et saa asiasta minkäänlaista mielihyvää, iloa tai muutakaan lisäarvoa, mutta päätät kuitenkin pudottaa kaksi euroa kuppiin[1]. Toki ajattelen, että minun vuorostani pitää napata niistä toinen verotoimistoon, mutta sinä pöyristyt ja napautat minua sormille, koska “käytät vain rahaa kerjäläisen kulutukseen, et omaasi” ja “vain siirrät varallisuutta yhdestä taskusta toiseen” joten sitä ei kuulu verottaa.
Minun moraalini (jonka olen kyllä ymmärtänyt olevan hyvinkin epänormaali) mukaan on enemmän väärin rangaista verotuksella tuloa, jonka eteen on tehty työtä, kuin tuloa, joka perustuu vain ja ainoastaan rahan antajan hyvään mieleen ja on saajalleen ansiotonta tuloa. Hyvinvointia luodaan tasa-arvoisella vaihdannalla, ei siirtelemällä rahaa taskusta toiseen.
[1] Herää kyllä väkisin kysmys, että miksi sitten oikein pudotit rahat kuppiin? Jos kuitenkin sait mielihyvää/hyötyä/iloa rahan antamisesta, miksi ihmeessä tuo mielihyvä/hyöty/ilo ei ole lisäarvoa, jota kuuluu verottaa arvonlisäverona ja kerjäläisen tuloa ansiotulona?
Listasta unohtui se, että “sinulla on oikeus omaan omaisuuteesi joten sitä ei kuulu verottaa.”
“Ainoa”? Siis sen pitäisi olla aivan järjettömän suuri, jotta sillä voitaisiin rahoittaa valtio. Tämä sitten nostaisi kaikkia tukia ja palkkoja vastaavasti, jotta ostovoima säilyisi ja sitten vienti jo takkuaisin pahasti. (Jos mennään tasaveroa yleisesti kannattavien mukaan, tämä meidän mitättömän pieni kikymme nosti maamme lamasta. Sama kymmenkertaisena toiseen suuntaan varmasti lopettaisi tuon matematiikan mukaan viennin kokonaan.)
Jotta haluaisi välttyä arvonlisäveron maksamiselta, pitää siirtyä ulkomaille kuluttamaan. Nettikauppa, jossa myydään bittejä on tästä ainoa poikkeus. Näin tehdessään välttyy maksamasta myös suomalaisten tuotteiden hintoihin sisältyvät palkkaverot. Kuluttaja maksaa kaikki verot, eikä se muutu muuksi, vaikka palkkaveroja vaihdetaan arvonlisäveroon tai painvastoin.
No, jos pidät omaa moraaliasi epänormaalina, niin sitä ei silloin kannattane pitää mittatikkuna sille, mitä normaalit ihmiset ajattelevat.
Minun argumenttini tässä on ollut se, että perintöä ei ehkä tässä nähdä samalla tavoin tulona kuin muuta tekemistä. Esimerkkisi on tosiaan hyvä siinä mielessä, että joissain maissa hyväntekeväisyyteen tehdyt lahjoitukset ovat verottomia (eli ei ainoastaan niin, että kyseisestä omaisuudensiirrosta ei tarvitse maksaa veroa, vaan myös niin, että hyväntekeväisyyteen lahjoitetut rahat saa vähentää tuloverotuksessa). Ihmiset siis tosiaan näkevät lahjoittamisen eri asiana kuin kaupankäynnin ja ovat haluttomampia verottamaan altruistisia lahjoituksia.
Mutta jos halutaan siirtää verotusta siitä, että tuottaa hyvinvointia (työ, pääomatulo, arvonlisä) siihen, että ylipäänsä siirretään omistusta, niin sitten aletaan verottaa vaikka sitten pörssikauppaa, valuutanvaihtoa, pankkisiirtoja, jne. Tai miksi tyytyä tähän? Voitaisiinhan saman tien verottaa sitä, että ylipäänsä makuuttaa rahaa pankkitilillä. Tätähän edesmennyt varallisuusverotus oli, mutta siinä prosentit olivat huikeasti alempia kuin noissa mainituissa.
Omasta mielestäni moraalisesti oikeudenmukainen tapa verottaa olisi verottaa kulutusta yhdellä verolla, arvonlisäverolla. Miten siihen kulutukseen saadut rahat on hankkinut, se on jokaisen oma asia, eikä sitä verotettaisi. Tällöin ei rangaistaisi sen puoleen pääomien sijoittamista, työntekoa kuin perimistäkään. Kuten sanottua, tässä systeemissä olisi ihan sama, kulutanko rahan minä vai perijäni. Molemmat maksaisivat saman veron. Ja minun puolestani hyväntekeväisyyden voisi myös vapauttaa verotuksesta, eli jos haluaa antaa osan omasta kulutuksestaan jollekin toiselle, niin tämän voisi tehdä verottomasti, mutta sitten luonnollisesti se rahan saaja joutuisi maksamaan veron siitä, kun panee saamansa rahat kulutukseen.
Progressiivisuuden tähän systeemiin saisi perustuloa käyttäen. Jos ökyrikkautta halutaan erikseen verottaa, niin sitten voisi panna jostain varallisuusrajasta lähtien jonkinlaisen varallisuusveron tähän päälle.
Tämän veron ainoa negatiivinen puoli on se, että sitä on helppo kiertää verrattuna esim. tulojen verotukseen, joten se pitäisi toteuttaa jotenkin yhteistoimin muiden maiden kanssa.
Tästä olen eri mieltä. Omistaminen määrittyy normaaleissa valtioissa eri tavoin kuin jossain anarkiassa. Valtioissa omistaminen ei ole suvereenia, vaan valtiolla on oikeus tehdä siihen rajoituksia (esim. et saa rakentaa omalle tontillesi, mitä haluat). Verotus on yksi näistä rajoituksista.
Perintöverotus ei siis ole väärin tältä osin.
Miksi kulutusveron pitäisi olla järjettömän suuri? Tällä hetkellä periaatteessa ulkomaalaisten tuotteiden kulutusta subventoidaan sillä, että niissä vero (työhön kohdistunut vero + alv) ovat alempia kaikkien niiden maiden kohdalla, joissa tulovero on Suomea alempi (eli hyvin suuri osa maailman maista). Jos kaikki vero kohdistuisi vain kulutukseen, suomalaisten tuotteiden kokonaisverorasitus pienenisi. Tämä tarkoittaisi sitä, että suomalainen työläinen saisi tekemästään työstä saamalla palkalla ostettua enemmän suomalaisia tuotteita ja jossain määrin vähemmän ulkomaalaisia tuotteita. Jos kokonaisverotus ei muuttuisi, kokonaiskulutus pysyisi ihan samassa. (Tai ehkä ei sittenkään, koska ihmiset saattaisivat siirtää osan kulutuksestaan säästämiseen, koska pääomatulojen hankkiminen tulisi uudessa verojärjestelmässä kannattavammaksi).
Oleellisesti ehdottamani malli suosisi hyvinvoinnin tuotantoa sen kuluttamisen kustannuksella.
Totta, “sama ala” jäi huomaamatta. Toisaalta ei kai kurssia varten sentään 100 henkeä haalita, 15 — 30 lienee sopivampi opetusryhmäkoko.
Koska olisin valmis luopumaan omasta kulutuksestani jonkun toisen hyväksi. Oleellinen ero tässä siihen katusoittajaan verrattuna on se, että minusta olisi parempi, jos kerjäläinen saisi elantonsa niin, että myy ihmisille jotain sellaista lisäarvoa, josta nämä ovat valmiita maksamaan (kuten se katusoittaja), mutta jos hän on niin huono tuottavuudeltaan, ettei pysty mitään tuottamaan, niin sitten hän on täysin muiden hyväsydämisyyden armoilla.
Minun on vaikea kuvitella sellaista yhteiskuntaa, jossa altruisimia olisi liikaa (minkä vuoksi sitä olisi syytä verottaa). Sen sijaan on on helppo nähdä useitakin yhteiskunnan epäkohtia, jotka lähtevät ihmisten itsekkyydestä. Kommunismi, joka periaatteessa on erinomainen ideologia ja tuottaisi toimiessaan erinomaisen yhteiskunnan, kaatuu juuri siihen, etteivät ihmiset ole tarpeeksi altruistisia, vaan panevat oman hyvinvointinsa muiden edelle. Hyvin suuri osa verotuksesta voitaisiin lopettaa, jos ihmiset olisivat luontaisesti altruistisia.
Totta, en lyhyellä googlauksella löytänyt muistamaani grafiikkaa. Tilastokeskuksella on kuitenkin samantapainen tilasto kotitalouksista, viimeinen kai vuodelta 14. https://datawrapper.dwcdn.net/XvNhx/1/
Ylimmän kymmenyksen kotitalous maksoi tulonsiirtoja 26k€ enemmän kuin sai, IX 12k€, VIII 5k€, VII 1k€ ja siitä lähtien kotitaloudet saivat enemmän kuin maksoivat. Vaikuttaisi, että tuo mainitsemani graafi oli henkilötason kuvaus.
Ensimmäinen ja tärkein muistettava asia on että Suomi sääntelee ja verottaa itsensä hengiltä. Pari lamaa nähneenä olin aina ennen sitä mieltä että poliittinen järjestelmä toimi tehokkaasti, osoitti sopeutumiskykynsä ja tuotti päätöksiä, mutta viimeiset 10 v. ovat muuttaneet mieleni 180 astetta. 2008 jälkeinen aika on ollut yhtä rämpimistä ja hoipertelua, dynamiikka on systeemistä täysin kadonnut. Nyt on pelkkää saavutettua etua ja eritysintressiä, järkeviä päätöksiä ei enää saada aikaan, skleroosi on ottanut vallan. Selvityksiä on pilvin pimein ja kaikki käytännössä päätyvät samoihin suosituksiin, kuitenkaan mitään ei ole tapahtunut. Meillä on 10 hukattua vuotta.
Ehkä Suomeen tosiaan tarvitaan Kreikka-tyylinen romahdus, jonka jälkeen voidaan lähteä puhtaalta pöydältä. Nykyisellään on liikaa tulonjakajia.
Alhainen työllisyys saadaan heti nousuun kun tehdään työn vastaanottaminen kannattavaksi tuilla elämisen sijaan. Suurin ongelma ei edellenkään ole tulonjako. Nettomaksajia on liian vähän.
Nykyinen vaatimaton kasvu tyrehtynee viimeistään 2019 pullonkauloihin ja muihin jäykkyyksiin, eli siis ennen kuin se ehtii kunnolla alkaa.
Tämä on ongelma, joka voitaisiin ratkaista asettamalla tuontitullit (tai ‑tuet!?), joiden suuruus on verorasituksen erotus. Luonnollisesti muita maita tulisi kannustaa tekemään järjestelmästä symmetrinen eli säätämään vastaavat tullit itselleen.
Puuttumatta nyt laajemmin asiaan, kerron oman perheen vinkkelistä jonkinlaisen kommentin tuhon rakennusalan työvoimapulaan. Asumme haja-asutusalueella ja töitä on aina joutunut katselemaan hyvinkin laajalta alueelta. Viimeksi viime kesänä mieheni sai töitä 3kk ajaksi 200km päästä, vuokrasi asunnon siksi ajaksi, otti ilolla työn vastaan ja meni tekemään. Työmaalla oltiin tyytyväisiä ja erään toisen vuokrafirman kaveri sitten oli suositellut oman firmansa rekrytoijalle miestäni, hän kun tiesi, että pulaa oli naapuripaikkakunnalla tekijöistä. Rekrytoija soittikin miehelleni vielä samana iltana ja puhelu oli kuulemma ollut oikein mukava ja positiivinen kunnes tämä soittaja oli kysynyt mieheni sotua. Oli sitten siitä laskenut, että mieheni on 50-vuotias, oli mennyt kuulemma kovin hiljaiseksi. Luvannut palata asiaan. Arvaa palasiko? Näin on sitten käynyt useita kertoja. Mieheni on ikäisekseen todella hyvässä kunnossa, paremmassa kuin moni kolmekymppinen, on valmis kulkemaan töiden perässä viikoiksi pitemmänkin matkan päähän jos on tarve eikä ole palkaksi pyytänyt mitään kohtuuttomia, vain sen mitä TES:n mukaan hänelle kuuluu. Vaan kun ei kelpaa. Hakemuksia on laitettu ja puhelimella on soitettu. Hän on ravannut tapaamassa rekrytoijia jne. Kortteja pitäisi olla tänä päivänä joka lähtöön rakennustyömailla ja nekin maksavat. Mieheni on ihmetellyt sitä kuinka kielletään tosiasioita, väitetään, että ei ole halpatyövoimaa rakennuksilla kun hänelläkin Tampereella oli Venäläisiä työkavereita, jotka itse hänelle kertoivat tekevänsä muutamalla eurolla tunti ja 12h/pvä. Jossain porukka majoituksessa asuivat. Ja nämä olivat kaupungin aliurakointeja. Toisaalta, ainahan nämä ovat joidenkin ihmisten etu, niinhän se on. Vedetään sivusta taskuihin. Julkisuuteen sanotaan vaan, että työ ei kelpaa. Totuus on, että yhtään iäkkäämpi tekijä ei kelpaa, ei vaikka kokemusta ja taitoa on. Ja tahtoa tehdä!
Kiva grafiikka. Tiedän, että tilastokeskuksen data on käytettävissä avoimesti, mutta en ole tullut tutkineeksi miten siitä saisi näppärästi taulukon tai kaavion vaan olen tyytynyt johonkin joka on edes suunnilleen haluttu.
Kaavio on termistön perusteella kotitalouden tulot ja tulonsiirrot, ei yksilötasolla.
Koska eläkemaksut ovat maksettuja tulonsiirtoja ja eläke puolestaan saatu tulonsiirto, kaikki eläkeläiset ovat automaattisesti saamapuolella. Miten se vaikuttaisi eri tuloluokkiin? En tiedä. Eläkeläisiä näissä pienituloisissa ryhmissä on kuitenkin paljon, joten muut kuin Kelan maksamat eläkkeet saattaisivat hyvin keikauttaa II ja III tuloluokkia päälaelleen maksettujen/saatujen suhteen.
Tämä lienee selkein esimerkki elinkaaren aikaisista tulonsiirroista joissa nuorempana maksetaan jotain mikä vanhempana saadaan takaisin (tosin eläkejärjestelmä on vakuutusmuotoinen joten ei mene kaikilla tasan kuten lause voisi antaa ymmärtää).
Eli vaikka tilasto kertoo meille jotain, pitää vielä ymmärtää mitä se oikeastaan kertoi. Tulonsiirtoja koskien kannattaa lukaista käsitteet Tilastokeskuksen sivuilta:
Käytettävissä oleva tulo http://www.stat.fi/meta/kas/kayt_ol_tulot.html#tab2
Käytettävissä olevat rahatulot http://www.stat.fi/meta/kas/kaytettavissa_o.html
Saadut tulonsiirrot http://www.stat.fi/meta/kas/saatu_tulonsiir.html
Maksetut tulonsiirrot http://www.stat.fi/meta/kas/maks_tulonsiirt.html
Kun muut kuin Kelan maksamat eläkkeet käsitellään myös tulonsiirtoina, eivät maksetut ja saadut tulonsiirrot enää kerro meille mitään Kelan maksamista tulonsiirroista. Ja näinollen tästä tiedosta tulonsiirtoja koskien ei myöskään pidä tehdä johtopäätöksiä Kelan maksamien etuuksien osalta. Sitä varten tarvitaan jotain muuta dataa.
10 vuotta ei riitä. Lamaannus valtasi jo ennen vuotta 2000.
Esim. eläkkeiden osalta ikäjakauma ja seuraukset tiedettiin vallan hyvin jo 90-luvun puolella, mutta uudistuksia ei saatu aikaan. Eläkemaksuja olisi voitu korottaa hitaasti, eläkkeen kertymistä heikentää hitaasti, mutta tämä olisi koskettanut päättäjien omaa ikäpolvea joten sitä ei tehty. Niinpä sitten kun oli pakko tehdä jotain, syntyi suuri ero niiden välillä jotka saivat vanhat edut ja niiden joiden tulevia eläkkeitä heikennettiin.
Muilta osin todettakoon, että useiden vuosien kuntoutusten jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle jäätyäni olen ehtinyt kokemaan myös köyhyyden. Eli sen, miten koko toimeentulo on sosiaalitoimen päätöksistä kiinni. Jokainen kuukausi. Useamman vuoden ajan yhtäjaksoisesti. Nyt eläkkeellä sentään selviän ilman toimeentulotukea, mutta tarvitsen oletettavasti lopun ikääni sosiaalitoimen tukitoimia. Lääkkeisiinkin menee vuosittain sen verran mitä omavastuu vuodessa on. Valtionverotuksen invalidivähennys on niin pieni, ettei sillä ole mitään vaikutusta. Eläkkeensaajan hoitotuki sentään vähän järjellisempi summa. Eläkkeensaajan asumistukikin on tarpeen.
Kokemus siirsi näkemystäni tulonjaoista muutaman piirun vasemmalle. Köyhyys jolle ei itse voi mitään tehdä on opettavainen kokemus.
Kyllä minä pidän oikeutenani yrittää saada omaa moraalikäsitystäni ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Vrt. Orjuus on ollut kovin yleisesti moraalisesti hyväksyttyä. (Toki tuossa oli häivähdys ironiaa, kun en ymmärrä, että asiasta noin kehystettynä kovin moni oikeasti on eri mieltä)
Niin, miksi olisit valmis luopumaan omasta kulutuksestasi? Ettet vain saisi jotain iloa tai mielihyvää?
Tämä vaatii vähän tarkempaa analyysia altruismista ja “altruismista”. (Seuraavat alalajit menevät osittain päällekkäin)
Ensinnäkin on altruismia, jolla yritetään auttaa yhteiskunnan huono-osaisia vähän parempaan asemaan. Aivan kuten sanoit, tätä ei ole koskaan liikaa, ihan peliteoreettisista syistä alkaen. Siksi tämä altruismi hoidetaan verotuksella eikä vapaaehtoisilla toimilla, jolloin minun ideaaliyhteiskuntani suhtautuu leipäjonoihin ilmiönä josta pitää selvittää miksi verkoista on pudonnut ihmisiä läpi, eikä mitenkään tuettavana ilmiönä.
Sitten on “altruismia”, jossa jonkinlaisena mesenaattina toimien tuetaan jollain tavalla arvostettujen ihmisten elämää ja uraa tai esimerkiksi omia poliittisia päämääriä. Tämä ei poikkea minun mielestäni mitenkään palveluntarjoamisesta ja siihen pitää suhtautua kuten mihin tahansa palveluntarjoamiseen.
Sitten on vielä kaikkein vastenmielisin “altruismin” tyylilaji, jossa altruismin kaapuun puetaan oman(/suvun) egon ja sosiaalisen aseman pönkittämistä. Minun on vaikea kuvitella mitä muutakaan on merkittävän varallisuuden jättäminen nykyisillä elinaikaodotteilla reilusti yli viisikymppisille jälkeläisille. Minun mielestäni tätä voi raippaverottaa aivan huolella.
Muunlaisia altruismin pääkategorioita en keksi, ja mikään näistä ei kaipaa erityisemmin yhteiskunnan tukea yksilötasolla.
Meillä on toisaalta jo useamman vuosikymmenen ajan yhä enemmän tehty tiettyjä päätöksiä “koska ei ole vaihtoehtoa” eli siis uusliberalistisesti.
Lisäksi on tehty päätöksiä, jotka ajavat tilanteisiin, jossa ei ole vaihtoehtoa (esim. euro ja vakaussopimus). Ja kun useinkaan ei ole kyse siitä, että se vaihtoehdoton “päätös” olisi mitenkään erityisen hyvä tai edes välttävä, kaipaisin tosiaan niitä vaihtoehtoja — edes sen toisen huonon vaihtoehdon. Jos tältä vaihtoehdottomalta pohjalta sitten tehdään huonoja “päätöksiä”, en yhtään ihmettele, että tarraudutaan saavutettuihin etuihin, koska muutokset menevät kaikki väärään suuntaan.
Minusta koko homma on karahtanut siihen, ettei enää tehdä päätöksiä ja rakenneta järjestelmää koko kansalle vaan mennään väkisin mukaan verokilpailuihin, tehdään ohjelmia, kipataan valta yrityksille ja luodaan Yhdysvaltojen mukaista kourallista uusliberalistista sillisalaattia, koska ideologian mukaan maailman onnistuneimmat, onnellisimmat, kilpailukykyisimmät, parhaiten hyvinvoivat valtiot, pohjoismaiset hyvinvointivaltiot, eivät toimi. Tuijotetaan vain pörssikursseja ja pääomatuloja ja “tehokkuutta”.
Tehokkuuden määritelmä olettaa, että toiminnalla on olemassa joku tarkoitus ja että pyritään johonkin. Mikä on talouden tarkoitus? Jos se ei ole pahnanpohjimmaisten hyvinvointi (ja sitä kautta kaikkien hyvinvointi), miksi sen tehokkuudesta pitäisi välittää?
Onko tällä niin väliä? Onko siis antaminen jotenkin moraalisesti parempaa, jos teen sen vastenmielisesti veroja maksaen kuin jos tekisin sen vapaaehtoisesti tuntien iloa ja mielihyvää siitä, että niiden, joille rahat menivät, kulutusmahdollisuudet paranevat?
Olen samaa mieltä, että poliittinen lahjonta ei ole mitään altruismia.
En ihan täysin ymmärrä, miten se kenenkään egoa pönkittää, että jättää perintöä jälkeläisilleen. Mitähän tässä oikein haluat sanoa tuolla sulkuihin panemallasi sanalla “suku”, kun koko keskustelu koskee sitä, onko sukulaisille omaisuuden perintönä jättäminen altruismia. Kysymys on juuri siitä, että miksi pitäisi olla eri asia, jos kulutuksen tekee henkilö itse kuin jos sen tekee hänen perillinen. Jos omistamisen käsite laajennetaan sellaiseksi, että asiat omistaakin “suku” eivätkä yksittäiset henkilöt, niin koko kysymyshän katoaa pois, koska perittäessä suvun sisällä ei omistus luonnollisesti muutu mihinkään.
Altruismi ei minusta aseta mitään rajoitteita sille, keitä ne toiset ihmiset saavat olla, joiden hyvinvointi nostetaan oman hyvinvoinnin edelle.
Tämä 100-vuotias ukko: https://en.wikipedia.org/wiki/Dobri_Dobrev
on tehnyt elämäntyönään sen, että kerjää rahaa hyväntekeväisyyteen, pääosin kirkoille. Eikö hänenkään toimintansa ole altruistista, koska iso osa hänen keräämistä rahoista tosiaan menee kirkolle, eikä hän anna kaikkea yhteiskunnan huono-osaisimmille?
Hmm, muuttuuko asia, jos sen jättääkin suoraan seuraavalle sukupolvelle? Tai sitä seuraavalle?
Ja edelleen minusta tässä oleellinen kysymys on se, että miksi moraalisesti olisi eroa sillä, että ihminen kuluttaa kaiken omaisuutensa ennen kuolemaa verrattuna siihen, että jättää sen perijöidensä kulutettavaksi. Perintövero oleellisesti asettaa sen moraalisesti yhteiskunnan enemmän suosimaksi tavaksi, että 90-vuotias vanhus lähtee maailmanympärimatkalle, kuin sen, että hän jättäisi omaisuutensa asuntoveloissa painivien lastenlapsiensa tueksi.
Minustakin perintöverolle on hyviä perusteita, mutta ennen kuin tuohon kysymykseen annetaan hyvä perustelu, asia on minusta kaikkea muuta kuin moraalisesti yksiselitteisesti selvä.
Lohdutukseksi ja karrikoiden — mutta vain hieman — voi sanoa että verokarhu ja Kela edelleen ja hyvin tehokkaasti ottaa ihmisiltä ylimääräiset roposet jos niitä sattuu kirstun pohjalle jäämään. Jotka kaadetaan turhien viranhaltijoiden ja hallinnon ylläpitoon.
Yleisesti ottaen syy “yhden ja ainoan vaihtoehdon uusliberalismille” on kylmän sodan lopputulos, markkinatalous ja kapitalismi, erityisesti sen amerikkalainen versio voitti ja hyvä niin jos vaihtoehto olisi ollut se mikä se oli. Elämme vapaiden pääomanliikkeiden maailmassa ja Suomi kansankuntana on aivan liian pieni vaikuttaakseen suuriin, kasvottomiin, historiallisiin kulkuihin, Suomen osaksi isossa kuvassa jää sopeutuminen. Enkä usko että kukaan tosissaan haluaa mitään kovaa protektionisimia ja ottaa sen elintason laskun joka siitä seuraa.
Sillä on se väli, että jos saat iloa rahan “antamisesta”, sillä ei enää ole laadullisesti mitään eroa annanko minä rahaa katusoittajalle vai annatko sinä kerjäläiselle. Kummatkin ovat yksittäisen toimijan kulutusvalintoja, ja niihin pitää suhtautua samalla tavalla. Se on sitten katusoittajan ja kerjäläisen asia mihin he päättävät omat kulutusvalintansa kohdistaa.
Pitää vielä korostaa, että on selvää, että useimmat ihmiset pitävät antamista ja vaihdantaa laadullisesti eri asiana. Alkuperäinen vaitteeni oli, että se on vaikeaa tehdä johdonmukaisesti, ilman että joutuu tekemään omituisia oletuksia. Niin kuin että et saisi mitään iloa tekemästäsi hyväntekeväisyydestä.
Viittaan nimenomaan siihen, että monet perintöveron vastustajat tuntuvat ajattelevan sukua yhtenä taloudellisena yksikkönä, jonka sisäisiä transaktioita ei kuulu verottaa.
Minun mielestäni sen 90 vuotiaan olisi kannattanut tehdä se maailmanympärimatka jo 60-vuotiaana, tuottaa kulutuskysyntää maailman eri kolkissa ja ilmoittaa lapsenlapsille, että ei kannata ottaa asuntolainaa sillä odotuksella että minulta jää mitään jälkeen. (Ja toki toivon itse jättäväni jotain jälkipolvilleni. Paitsi jos ne kitisevät siitä että joutuvat maksamaan muutaman prosentin perintöveroa vastikkeetta saamasta omaisuudesta. Mutta en odota yhteiskunnan tukevan tuota mielihaluani verovapaudella.)
Klaanijärjestelmää kaipaavat ovat vapaita muuttamaan maihin, joissa kyseinen järjestelmä on voimassa. Siellä sitten toki moni muukin järjestelmän osa nojaa sukulaisuussuhteisiin ja ilman sukua tai väärään sukuun syntymällä voi käy köpelösti.
Kylmän sodan aikana kapitalismi joutui ottamaan vaihtoehdon huomioon ja alistumaan liittoon demokratian kanssa, jolloin keskelle muodostui ääripäitä parempi synteesi. Tätä olisi pitänyt yhteiskunnallisessa kehityksessä jatkaa, mutta demokratia oli pääomille vain välttämätön paha (tekihän se liittoja diktatuurienkin kanssa), mikä sitten onkin käynyt selväksi kylmän sodan jälkeen. Ironisesti Neuvostoliitto tosiaan näyttäisi taistelleen läntistä fasismia vastaan.
Sitä enemmän pitäisi pyrkiä tilanteeseen ja toimiin, jossa pääomat ovat lopulta demokraattisessa kontrollissa ja valvottuja eivätkä pyöri vapaasti ympäri palloa, kasaantuen yhä pienempään määrään yhä suurempia kasoja.
Kohtuullisen perustason yli menevän omaisuuden pitäisi katsoa olevan yhteiskuntien halutessaan yksilöille sallima etuoikeus eikä perusoikeus ja saman pitäisi päteä niihin liittyvään vallankäyttöön.
Eikö vain voitaisi sopia, että jos vastikkeeksi saa vain iloa ja mielihyvää, kyseessä on hyväntekeväisyys tai altruismi? Tämä on ainakin omasta mielestäni kohtuullisen yleinen näkemys siitä, mikä on hyväntekeväisyyttä.
Ja jos vastikkeeksi saa palveluksen tai tavaran ja vasta sen palvelun/tavaran tarkoitus on tuottaa iloa ja mielihyvää (eikä sen, että myyjällä on paremmat kulutusmahdollisuudet), se on sitten tavallinen transaktio.
Lisäksi mukaan pitää ottaa muutamia tarkennuksia: jos maksaa enemmän kuin mikä on käypä hinta, se ylimenevä osuus on altruismia, samaten jos hankkii jotain mitä ei missään nimessä hankkisi, paitsi kannatuksen vuoksi. Esimerkiksi jos ostan naapurin pojalta luokkaretkeä varten myytävän konvehtirasian, se on kyllä hyväntekeväisyyttä koska ainoa syy ostaa arpa on heidän tukeminen (olen kyllä ajatellut että pitäisi lyödä suoraan ne rahat käteen ja sanoa, että säästä sen rasian hankintakulut ja tilitä nämä suoraan luokkaretkirahastoon, mutta toisaalta ei voi olla varma että rahat menee sinne saakka…).
Jos heität euron soittajalle, se on maksu musiikista, mutta jos heität tonnin, se euron yli menevä osuus on hyväntekeväisyyttä, koska euro on käypä hinta hienon soiton kuulemisesta.
“Sillä on se väli, että jos saat iloa rahan “antamisesta”, sillä ei enää ole laadullisesti mitään eroa annanko minä rahaa katusoittajalle vai annatko sinä kerjäläiselle. ”
Nyt teet väärän rinnastuksen. Katusoittajan täytyy tehdä jotain elantonsa eteen, kerjäläinen voi kerjätä vaikka ei osaisi soittaa.
Mietitäänpä hetki tuota sinun ajatustasi:
1) Neiti Teresan hyväntekeväisyysjärjestö jakaa tukea köyhille afrikkalaisille lapsille, summa on 10 euroa kuukaudessa
2) kiinalaisen Cheng Riistäjän tehdas tarjoaa samaisille lapsille työpaikkoja, joissa maksetaan palkkaa 10 euroa kuukaudessa
3) tcrown tukee 10 eurolla Teresan järjestöä koska lasten täytyy päästä kouluun
4) Samuli ostaa 10 eurolla Chengin tehtaan tuotteita, koska ne ovat hienoja hilavitkuttimia.
Ovatko nuo kaikki todellakin mielestäsi laadullisesti täysin samoja transaktioita? Onko tosiaankin sama, jos maksan kerjäläiselle sata euroa kunhan kaivaa lapiolla takapihalleni 100 metriä ojaa vs. annan suoraan satasen kippoon?
Kummatkin ovat yksittäisen toimijan kulutusvalintoja, ja niihin pitää suhtautua samalla tavalla.
Tämän tempaisit kyllä ihan omasta hatustasi, emmekä me Samulin kanssa selvästikään ole tästä asiasta samaa mieltä.
Väärin, kassaan kuulumattomien työntekijä/työnantajaosuus tuloutetaan Kelalle ja käytetään perusturvan rahoittamiseen
Höpö höpö. Miksi vain kassaan kuulumattomat rahoittavat perusturvaa (joka on osa ansiosidonnaistakin turvaa) mutta kassaan kuulumattomat eivät?
Tuttavani on töissä Porshella ja hänen tyttöystävänsä Boschilla.
He rajasivat tuota muutosta seuraavasti.
-Kun yli 60-vuotias jää pois työelämästä niin hän saa ansiosidonnaista 24 kk ?? ja päälle erorahan, jopa 36 kkn palkka
-Irtisanomiset on hyväksytettävä työpaikkaneuvostossa , yli 10 henkilön yrityksessä on työpaikkaneuvosto, jossa on vähintään viisi jäsentä. Irtisanomiset on hyväksytettävä neuvostossa.
Neuvostolla on laaja veto-oikeus henkilöstöasioissa ja niinpä laittomia lakkoja ei tarvita
-Minijob on vetänyt kotirouvat töihin ja niinpä naisten työllisyysaste on noussut Suomen tasolle
Minijobbareista 70 % on naisia.
Se on kuitenkin luonut pussinperän, sillä kouluttamattomat naiset ovat jääneet minijobbareiksi
Toinen ryhmää oli veronkiertäjät, se laski verotusta jopa 20 % eli neljä päivää vakihommassa ja yksi minijobissa.Tätä kai on nyt korjattu
Irtisanomisen helpottaminen koskee erityisryhmiä eli pitkäaikaistyöttömiä etc
Eikä Saksassakaan ole pelkoa, että työkkäri osoittaisi työpaikan. Työkkäri jakaa sielläkin hakukehotuksia aivan kuten Suomessakin.
Työtarjous on huijausta
Palkanalennukset ovat mahdollisia, mutta työntekijöillä on oikeus teettää erityistilintarkastus taloudellisen tilanteen varmistamiseksi.
Ja valtio maksaa 70 % palkanalennuksesta
Saksan työmarkkina on edelleen jäykkälavettinen eikä Suomen tapaiset joustot ole edelleenkään
Lopputulema on hyvin eriarvoinen yhteiskuta , jossa heikossa työmarkkina-asemassa olevia kohdellaan kuin roskia samalla kun hyvässä asemassa olevat saavat lisäetuuksia ja asema on turvattu
Kelan kassassa rahoja ei erotella, se on samanlainen kuin valtion kassakin.Rahat eivät ole korvamerkittyjä.
Näin kertoi Kelan asiantuntija, kun juttu sattui tällaiseen aiheeseen ja näkyypä tuo laissakin
8 luku
MAKSUOSUUKSIEN SIIRTO
23§ (12.12.2014/1049)
Perusturvaan tilitettävä työttömyysvakuutusmaksukertymä
Työttömyysvakuutusrahasto tilittää sosiaali- ja terveysministeriön välityksellä palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun kertymästä
Kansaneläkelaitokselle työttömyysturvan peruspäivärahan rahoitukseen määrän, joka keskimäärin vastaa työttömyyskassoihin kuulumattomien työntekijöiden palkansaajan
työttömyysvakuutusmaksuista kertyvää määrää.
Vuosittain tilitettävän määrän vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö pyydettyään lausunnon Työttömyysvakuutusrahastolta.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun määrän lisäksi Työttömyysvakuutusrahasto
tilittää Kansaneläkelaitokselle peruspäivärahan rahoitukseen vuosittain 50 300 000 euroa.
Tilitettävän määrän laskemisesta ja maksamisesta säädetään tar
Sipilän lausunto aktiivimallista oli varsin hämäävä.
Hän väitti, että 70 % hyötyy tästä mallista ja näin onkin.
Työvoimavirtojen mukaan 70 % työllistyy tai lähtee opiskelemaan 3 kk:ssa. Nämä hyötyvät kun karenssiaika tippuu kahdella päivällä
Häviäjiä ovat huonossa työmarkkina-asemassa olevat eli ikääntyneet , sairaat, vajaakuntoiset , vammaiset ja huonosti koulutetut
Eli aktiivimalli lyö lekalla päähän yhteiskunnan heikoimpia.
Toki voidaan sopia. Voidaan sopia myös, että pizzan ja hampurilaisen ostaminen on eri asia, vsaikka molemmista saan iloa (on jopa syytä sopia, että pizzan ja hampurilaisen ostaminen on eri asia, muuten saatan yllättyä hampurilaista ostaessa).
Mutta ei se ole tässä oleellinen kysymys pystytäänkö antaminen ja vaihdanta määrittelemään toisistaan, vaan se, että miksi ihmeessä haluat subventoida verotuksella vaihdantaa, missä toinen osapuoli ei tee “mitään” “oikeaan” vaihdantaan verrattuna?
Odotan suurella mielenkiinnolla ehdotustasi, kuka määrittelee tuon käyvän arvon? Onko se ostaja, joka sanoo että tässä kymppi, mutta olet niin huono, että vain yksi euro on tuloa, loput tulee säälistä. Vai ehkä myyjä, joka mainostaa, että jos joku maksaa yli euron, niin se tulee verotta? Vai ehkä keskuskomitea, joka mietinnössään toteaa, että Cheek on niin hirveää kuraa, että siitä ei tarvitse veroa maksaa ollenkaan, mutta Popedan kuuntelemisesta saa verovapauden vasta satasen jälkeen?
Eikö se vain olisi johdonmukaisempaa ja helpompaa todeta, että jos annat kympin vapaaehtoisesti, niin silloin joku on tuottanut (vähintään) kympin verran lisäarvoa ja tuota lisäarvoa verotetaan riippumatta miten se lisäarvon on tuotettu? (Sivumennen sanoen, tuo oletus on yksi taloustieteen perustavanlaatuisimpia oletuksia, joten ei sen pitäisi kovin eksoottiselta oletukselta kuulostaa.)
Ne ovat laadullisesti samanlaisia siinä mielessä, että kummassakin tapauksessa sinä saat yli satasen verran lisäarvoa omaan elämääsi. Toki tapauksissa on eroa, itse näkisin toivottavampana, että kerjäläinen saa elantonsa työtä tekemällä kuin almuja anelemalla, joten jos se minusta olisi kiinni, verottaisin vähemmän ojankaivuuta kuin almujen antamista.
Niin, sinä teit tuon “ei saa mitään iloa” ‑jaottelun, en minä. Minusta antamisen ja kuluttamisen ero ei ole siinä, saako siitä iloa vai ei.
Minusta kyse on ennemminkin vastavuoroisuudesta. Ajattele kahta skenaariota. 1. On katusoittaja tai 2. ei ole katusoittajaa. Sinulle on parempi skenaario 1, vaikka se johtaa siihen, että luovut rahastasi. Ajattele sitten samoja skenaarioita kerjäläisen kohdalla: 1. On kerjäläien, joka tarvitsee rahaa pysyäkseen hengissä tai 2. Kaikilla menee niin hyvin, ettei kukaan tarvitse rahaa pysyäkseen hengissä. Ellet ole jokin sadisti, niin todennäköisesti skenaario 2 on sinusta parempi.
Sama pätee minusta perimiseen. Jälleen, ellet ole sadisti, niin sinusta olisi parempi, että perijäsi olisivat taloudellisesti niin hyvässä asemassa, etteivät perintöä tarvitse, vaan sinä voisit kuluttaa ne rahasi vaikka maailmanympärimatkaan, mutta jos eivät ole, niin olet valmis valitsemaan heille rahan antamisen johonkin sellaiseen kulutukseen, jota he tarvitsevat enemmän kuin sinä katsot tarvitsevasi maailmanympärimatkaasi.
Oleellinen ero antamisen ja kuluttamien välillä ei minusta siinä ilossa, vaan siinä, preferoitko sitä, että tilanne ylipäänsä tulee eteen vai ei. Preferoit sitä, että perijäsi eivät rahojasi tarvitse, mutta et sitä, että et voi kuluttaa niitä.
Kierrät kysymystä. Miksi se maailmanympärimatka 60-vuotiaana olisi parempi kuin se, että olisit lahjoittanut siinä vaiheessa ne rahasi perijöittesi kulutukseen? Sanotaan vaikka, että miksi se sinun matkasi eläkeläisenä olisi parempi kuin se, että sille matkallesi pääseekin lapsenlapsesi välivuotena niin, että matkan kokemukset muovaavat hänen koko loppuelämäänsä? Ne kulutuskysyntään liittyvät kerrannaisvaikutukset olisivat samanlaisia kuin sinunkin matkallasi. Jos annat perintösi rahana, niin ne voivat kohdistua Suomen talouden kannalta jopa paremmin, kun lapsenlastasi ei pakoteta asuntosäästäjäksi, vaan hän voi kuluttaa rahansa, todennäköisesti enemmän Suomeen kuin mitä maailmanympärimatkasi tekisi.
Lahjoittaminen on täysin verrannollista perimiseen, koska periaatteessa perimisessä on kyse vain siitä, että omaisuudensiirtoa perittävältä periville ei suunniteltu yhtä yksityiskohtaisesti.
Jospa keskittyisit siihen, mitä tässä on kirjoitettu. Minä en ole sanonut, että suvulle perinnön jättäminen olisi jotenkin parempi asia kuin vaikka sille kerjäläiselle.
V.K. vaati jossain yllä, että yli 2000 työeläkkeistä (yli menevästä osuudesta siis) pitäisi pidättää 20 % ylimääräistä veroa. Jo 2000 eläkkeissä vero- ja sairaskuluprosentti on jo nykyisillään 24–25 % luokkaa. Ei takaa vielä kovin “ruhtinaallista” elämää sekään etenkin jos asumiskuluja nostavat huimasti kohoavat vuokrat tai omistusasuntoihin vääjäämättä tulevat talojen peruskorjauskulut.
…ja jos yritystoiminta ei neljässä kuukaudessa lähde lentoon, mitä sitten?
Neljä kuukautta on todella pieni aika saada riittävän tuottava asiakaskunta, jos aloittaa tyhjästä. Todennäköisempää on, että työttömän yritys päätyy tekemään tarjouksia, joihin ei saa edes vastauksia. Työttömyysaikainen malli toistuu, nimike hauille vain vaihtuu työnhausta tarjousten tekemiseen. Millä siis eletään kun neljä kuukautta on kulunut?
Kassaan kuuluville se perusosa, jota kaikki maksavat työttömyysvakuutusrahastolle, taidetaan tulouttaa työttömyyskassalle, joka myös hoitaa kassaan kuuluvien työttömyysturvan maksatuksen. Perusosan LISÄKSI kassaan kuuluva maksaa kassalle erillisen maksun palkastaan ansiosidonnaisen osuuden kattamiseksi.
Ei se mene noin. Työttömyysvakuutusmaksu on yhtä suuri kaikilta. Kassaan kuuluvat rahoittavat sillä ansio-osaa ja perusosa tulee “verovaroista”. Noita verovaroja “rahoitetaan” tuolla kassaan kuulumattoman työttömyysvakuutusmaksulla, mutta pääosin se siis tulee valtion budjetista. Tämän lisäksi on symbolinen ja taloudelliselta merkityksltään täysin marginaalinen kassan jäsenmaksu, jota kassaan kuulumaton ei sentään maksa. Se haaskautuu jokseenkin kokonaan siihen hallinnolliseen tehottomuuteen, jonka monen kanssan järjestelmä aiheuttaa. Kela voisi hoitaa koko jutun paljon halvemmalla.
Kyllä, työttömyysturva on järkevää siirtää Kelan kautta hoidettavaksi. Eikös 2019 tuleva reaaliaikainen tulorekisterikin puolla siirtoa.
Ay-liikkeillä on pulleat lakkokassat. Aivan käsittämätöntä on se, että niiden sijoitustoiminta on verovapaata vaikka ne ovat yleishyödyllisyyden sijaan yleishaitallisia kuten juuri tänään näemme. Sijoitusvoittojen myötä lakkokassat ovat pulleita ja tänään on osingonjakopäivä kassan jäsenille.
Tänään aktiivimallitempauksessa Senaatintorilla potkaistaan käyntiin SDP:n eduskuntavaalikampanja. Olisi rehellistä laittaa plakaatti:
SDP — saavutettujen etujen puolustaja.
On häkellyttävää, että meillä on näin paljon ihan fiksun oloisia ihmisiä, jotka eivät tätä ymmärrä / tiedä. Onko taustalla kassojen tarkoituksella epäselvä markkinointi vai ihan vaan järjestelmän monimutkaisuuden aiheuttama sekaannus? Joka tapauksessa peukkua sille, että siirretään koko paketti Kelalle, joskin siinä vaiheessa näkisin luvassa olevan huomattavasti tämän perjantain mielenilmausta isompia lakkoja. Olisi mielenkiintoista nähdä miten isoja loogisia loikkia olisi AY-pomojen tehtävä pystyäkseen perustelemaan, että miksi yhtenäinen, tasapuolinen ja halvempi järjestelmä olisi huono idea.
Olen työtön. Satuin saamaan tammikuun loppuun pienen työpatkän, kesto 19,5 tuntia. Tänään tein liittoon päivärahahakemuksen edellisen neljän viikon työttömyysjaksolta. Nyt ei ollutkaan pelkkää työtöntä elämää vaan kolmena päivänä töitä. Rahat tulee perjantaina 9.2.
Paitsi ettei tulekaan, lällälläää. Pitää odottaa palkkakuittia, palkkapäivä 15.2. Kuitti tulee varmaan päivää tai paria ennen. Toimittaa se liittoon ja odotella viikko, puoltoista tai ehkä kaksikin viikkoa hakemuksen käsittelyä. Sitten vasta saan rahaa. Maksupäivä tietysti riippuu myös siitä että onko hakemus käsitelty alku- vai loppuviikosta. Eli yhtäkkiä työpätkän takia olen vailla rahaa useita viikkoja, lähes kuukauden.
Voitte arvata, että nyt vituttaa ja ankarasti. Millä hitolla nyt elän? En voi suositella kenellekään lyhyitä työpätkiä. Siitä seuraa taloudellinen katastrofi.